Tämä on päivä, jona Herran merkit ovat täyttyneet, päivä, jona Jumalan sana on ilmoitettu ja Hänen todistuksensa lujasti vahvistettu. Hänen äänensä kutsuu teitä siihen, mikä teitä hyödyttää, ja kehottaa teitä noudattamaan sitä, mikä johtaa teidät lähelle Jumalaa, Ilmoituksen Herraa.

Bahá'u'lláh

^{sivu 9}

Johdanto

Bahá’í-usko on nuorin maailman itsenäisistä uskonnoista. Se sai alkunsa Persiassa 1800-luvun keskivaiheilla ja on sen jälkeen levinnyt kaikkialle maailmaan lähes 200 maahan. Jäsenistöltään sitä voidaan hyvinkin pitää etnisesti ja kulttuurisesti kaikkein monimuotoisimpana järjestäytyneenä yhteisönä. Nopealle kasvulle ovat antaneet vauhtia uskon perustajan Bahá’u’lláhin opetukset ihmiskunnan ykseydestä, maailman uskontojen ykseydestä sekä oikeudenmukaisuuteen perustuvan globaalin yhteiskunnan rakentamisesta. Näitä opetuksia bahá’ít pitävät Jumalan ohjauksena ihmiskunnalle sen kasvaessa kohti täysi-ikäisyyttään.

Bahá’í-usko syntyi kahden perättäisen Jumalan sanansaattajan toiminnasta: Báb (1819–1850) ja Bahá’u’lláh (1817–1892). Bábin mukaan Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä kaikkien uskontojen seuraajien odottamalle Jumalan ilmaisijalle. Hän arvosteli aikansa uskonoppineiden tietämättömyyttä ja rappeutuneisuutta luvaten, että pian ”Hän, jonka Jumala on ilmaiseva” ryhtyisi opettamaan ihmisille ^{sivu 10} uuden ajan lakeja ja periaatteita. Bábin julistuksen innoittamana ihmiset liittyivät joukoittain <Hänen seuraajikseen. Tämä johti vallanpitäjien järjestämiin laajoihin vainoihin sekä lopulta Bábin ja tuhansien Hänen seuraajiensa surmaamiseen. Koska Bahá’u’lláh oli yksi Bábin tunnetuimpia ja arvostetuimpia kannattajia, Hänet karkotettiin shaahin käskystä pois kotimaastaan Persiasta.

Vuonna 1862 Bahá’u’lláh ilmaisi Bagdadissa teoksen Kitáb-i-Íqán. Se on laaja henkilökohtainen kirje Hájí Mírzá Siyyid Muhammadille, Bábin enolle. Eno ihaili Bábin luonnetta ja oli vaikuttunut Hänen elämästään. Häntä vaivasi kuitenkin suuresti väite Bábin jumalallisesta asemasta. Hän pyysi Bahá’u’lláhia selventämään Bábin asemaa varsinkin islamin ennustusten valossa, koska hänen mielestään Koraanin ennustusten Luvatun, Qá’imin, saapumisen tunnusmerkit eivät täyttyneet Bábin elämässä.

Bahá’u’lláh vastasi Bábin enon kysymyksiin ilmaisemalla Kitáb-i-Íqánin, ”Varmuuden kirjan”. Sitä pidetään Bahá’u’lláhin tärkeimpänä uskonnon olemusta ja totuuksia käsittelevistä kirjoituksista. Ensimmäinen osa luo ymmärryksen siitä, kuinka eri aikakausien uskonnot ovat saman Jumalan tahdon ilmauksia ja kuinka niiden vaikutus kuljettaa ihmiskuntaa jatkuvasti eteenpäin kehityksessään. Kirjan toinen osa käsittelee uskontoa ilmiönä, jonka vaikutuksesta ihminen tunnistaa sielunsa piilevät ^{sivu 11} kyvyt ja ominaisuudet, oppii kehittämään niitä ja astuu ”Varmuuden kaupunkiin” (henkisen varmuuden tilaan). Bahá’u’lláh viittasi usein Koraaniin ja islamin perimätietoihin, koska Hän kirjoitti teoksen islamilaistaustaiselle miehelle. Kitáb-i-Íqán sisältää lisäksi osioita, jotka avaavat ainutlaatuisella tavalla myös muiden uskontojen, erityisesti kristinuskon keskeisiin vertauskuviin kätkettyjä merkityksiä.

Bahá’u’lláh hallitsi klassisen persian erinomaisesti ja käytti sitä ilmaistessaan Kitáb-i-Íqánin. Teoksen käänsi englanniksi Shoghi Effendi Rabbani, bahá’í-uskon Suojelija, jolla oli edessään valtava haaste. Hänen piti välittää täsmällisesti se, mitä Bahá’u’lláh oli tarkoittanut, ja tämän lisäksi vangita englannin kielelle ilmoituksen ylevä ja innoittava henki. Hänen valitsemansa kirjallisen ilmaisun tyyli, joka muistuttaa 1600-luvun Raamatun tyyliä, on uskollinen alkuperäistekstille molemmissa suhteissa. Kitáb-i-Íqán on suomennettu Shoghi Effendin englanninkielisestä tekstistä. Se on vaikuttanut suomennokseen muun muassa siten, että kielessä on suosittu joitakin sävyltään vanhahtavia ilmaisuja ja teoksen sisältämissä Raamatun kohdissa on mahdollisuuksien mukaan käytetty pohjana 1930-luvun Raamatun käännöstä. Arabiankielisissä sanoissa on käytetty bahá’í-kirjallisuudessa kansainvälisesti vakiintuneita translitteraatiomuotoja (esim. Koraani: Qur’án).

^{sivu 12}Bahá’í-uskon levitessä kasvaa ihmisten kiinnostus sen alkuperäisiä tekstejä kohtaan. Tästä syystä on erittäin suuri ilo tuoda Kitáb-i-Íqánin ensimmäinen suomenkielinen käännös arvokkaana lisänä näihin julkaisuihin.

SUOMEN BAHÁ’ÍDEN KANSALLINEN HENKINEN NEUVOSTO

^{sivu 15}

Shoghi Effendin alkusanat

Tämä on yksi lisäyritys esitellä lännelle, miten puutteellisella kielellä se sitten tapahtuneekin, tämä bahá’í-ilmoituksen Perustajan kirjoituksista verrattomasti suurenmoisin. Toivon, että se auttaa muita heidän yrityksissään päästä lähemmäksi aina saavuttamattomana pidettävää päämäärää – tulkintaa, joka olisi Bahá’u’lláhin ainutlaatuisen kielen arvoinen.

SHOGHI

^{sivu 17}

Ensimmäinen osa

^{sivu 19}
HERRAMME, YLEVÄN, KORKEIMMAN NIMEEN

1Yksikään ihminen ei ole pääsevä todellisen ymmärryksen valtameren rannoille paitsi irrottautumalla kaikesta, mikä on taivaassa ja maan päällä. Pyhittäkäätte sielunne, oi maailman kansat, voidaksenne kenties yletä asemaan, jonka Jumala on teille määrännyt, ja käydä sitten pyhättöön, joka Sallimuksen säädösten mukaisesti on Bayánin taivaankanteen pystytetty.

2NÄIDEN SANOJEN ydin on tämä: niiden, jotka kulkevat uskon polkua, niiden, jotka janoavat varmuuden viiniä, on puhdistettava itsensä kaikesta, mikä on maallista – korvansa turhasta puheesta, mielensä joutavista kuvitelmista, sydämensä maisista kiintymyksistä, silmänsä kaikesta katoavasta. Heidän tulee panna luottamuksensa Jumalaan ja Hänessä lujasti pysyen seurata Hänen tietänsä. Silloin he muuttuvat jumalallisen tiedon ja ymmärryksen auringon loistavien kirkkauksien arvoisiksi ja tulevat rajattoman ja näkymättömän armon vastaanottajiksi, sillä ihminen ei voi toivoa koskaan tuntevansa Kirkkainta, ei voi koskaan juoda jumalallisen tiedon ja viisauden virrasta, ^{sivu 20} ei voi koskaan astua kuolemattomuuden asumukseen eikä nauttia jumalallisen läheisyyden ja suosion maljasta, ellei ja ennen kuin hän lakkaa pitämästä kuolevaisten ihmisten sanoja ja tekoja mittapuuna Jumalan ja Hänen profeettojensa todelliseen ymmärtämiseen ja tuntemiseen.

3Ajattele mennyttä aikaa. Miten monet, niin ylhäiset kuin alhaiset, ovatkaan kaikkina aikoina kaivaten odottaneet Jumalan ilmaisijan saapumista Hänen valittujensa pyhissä hahmoissa. Kuinka usein he ovatkaan Hänen tuloansa varronneet, kuinka monesti rukoilleet, että jumalallisen armon tuulenhenki puhaltaisi ja että luvattu Kauneus astuisi esiin kätkennän verhon takaa ja paljastettaisiin kaikelle maailmalle. Mutta aina kun armon portit aukenivat ja jumalallisen anteliaisuuden pilvet soivat sadettaan ihmiskunnalle ja Näkymättömän valo loisti jumalallisen mahdin taivaanrannalta, kaikki he kielsivät Hänet ja kääntyivät pois Hänen kasvoistansa – itse Jumalan kasvoista. Tästä totuudesta vakuuttuaksenne tutkikaatte sitä, mikä on jokaiseen pyhään kirjaan kirjoitettu.

4Pohdi hetki, ja ajattele sitä, mikä on johtanut moiseen kieltämiseen ne, jotka ovat noin vilpittömästi ja ikävöiden etsineet. Heidän hyökkäyksensä on ollut raivokkaampaa kuin kieli tai kynä voi kuvata. Ei ole ilmestynyt ainuttakaan pyhyyden ilmaisijaa, joka ei olisi joutunut häntä ympäröivien ihmisten kieltämisen, torjunnan ja kiivaan vastustuksen kohteeksi. Niinpä on ilmoitettu: ”Voi ihmisten viheliäisyyttä! Ei tule heidän ^{sivu 21} luokseen ainuttakaan sanansaattajaa ilman, että he häntä pilkkaavat.”¹ Edelleen Hän sanoo: ”Jokainen kansa on juonitellut salakavalasti sanansaattajaansa vastaan Hänet vangitakseen ja on kiistellyt joutavin sanoin tehdäkseen tyhjäksi totuuden.”²

5Lukemattomat ja ihmisen tavanomaisen käsityskyvyn yläpuolella ovat myös sanat, jotka ovat virranneet voiman lähteestä ja laskeutuneet kirkkauden taivaasta. Niille, jotka omaavat todellista ymmärrystä ja sisäistä näkemystä, on Húdin súrih varmasti riittävä. Pohdi hetki sydämessäsi noita pyhiä sanoja ja täysin irrottautuneena pyri käsittämään niiden merkitys. Tutki profeettojen verratonta käyttäytymistä ja palauta mieleesi epäyksen ja valheellisuuden lasten herjaukset ja kieltämiset, saattaaksesi kenties ihmissydämen linnun kohoamaan piittaamattomuuden ja epäilyksen tyyssijoilta uskon ja varmuuden pesään ja runsain mitoin juomaan ikiaikaisen viisauden puhtaista vesistä ja nauttimaan jumalallisen tiedon puun hedelmistä. Tällaisen osan saavat sydämeltänsä puhtaat siitä leivästä, joka on laskeutunut ikuisuuden ja pyhyyden valtakunnista.

6Jos perehtyisit Jumalan profeettojen päälle syydettyihin nöyryytyksiin ja ymmärtäisit todelliset syyt vastalauseisiin, joita heidän sortajansa ovat esittäneet, sinä varmasti tajuaisit näiden profeettojen aseman ^{sivu 22} merkityksen. Ja edelleen, mitä tarkemmin tutkit niiden epäyksiä, jotka ovat vastustaneet jumalallisten ominaisuuksien ilmaisijoita, sitä lujempi on uskosi Jumalan asiaan oleva. Niinpä tässä muistiossa mainitaan lyhyesti Jumalan profeettoja koskevat moninaiset kertomukset, jotta ne osoittaisivat, miten voiman ja kirkkauden ilmaisijat ovat halki aikakausien ja vuosisatojen joutuneet niin alhaisten julmuuksien uhriksi, ettei yksikään kynä rohkene niitä kuvata. Kenties tämä vapauttaa joitakin tämän aikakauden jumaluusoppineiden ja ymmärtämättömien äänekkäitten vaatimusten ja vastalauseiden nostattamasta hämmennyksestä ja lujittaa heidän luottamustaan ja varmuuttaan.

7Profeettojen joukossa oli Nooa. Yhdeksänsadan viidenkymmenen vuoden ajan Hän hartaasti vetosi kansaansa ja kutsui heitä turvallisuuden ja rauhan satamaan. Mutta kukaan ei Hänen kutsuansa noudattanut. Joka päivä he tuottivat tälle siunatulle henkilölle niin suurta tuskaa ja kärsimystä, että kukaan ei uskonut Hänen voivan sitä kestää. Kuinka monesti he Hänet kielsivätkään, kuinka ilkeämielisesti vihjailivat Häneen kohdistuvista epäluuloistaan! Niinpä onkin ilmoitettu: ”Ja joka kerran kun joukko Hänen kansaansa kulki Hänen ohitseen, he pilkkasivat Häntä. Hän sanoi heille: ’Vaikka te nyt pilkkaatte Meitä, Me tulemme myöhemmin pilkkaamaan teitä, niin kuin te nyt Meitä pilkkaatte. Lopussa te sen tiedätte.’”^{3 sivu 23} Pitkään tämän jälkeen Hän monet kerrat lupasi kumppaneillensa voiton ja ilmoitti sen ajankohdan. Mutta kun hetki koitti, jumalallinen lupaus ei täyttynytkään. Tämä sai jotkut Hänen seuraajiensa vähäisestä joukosta kääntymään pois Hänestä, kuten tunnetuimpien kirjojen muistiinmerkinnät todistavat. Näitä sinä olet varmaankin tutkinut; ellet ole, niin epäilemättä vielä tutkit. Kuten kirjoissa ja perimätiedossa kerrotaan, Hänen luonaan oli lopulta vain neljäkymmentä tai seitsemänkymmentäkaksi Hänen seuraajaansa. Vihdoin Hän olemuksensa syvyydestä huusi suureen ääneen: ”Herra! Älä jätä maan päälle ainuttakaan asujaa epäuskoisten joukosta!”⁴

8Ja nyt ajattele ja pohdi tämän kansan uppiniskaisuutta. Mikä olisi voinut johtaa heidät moiseen epäykseen ja torjuntaan? Mikä olisi voinut aiheuttaa sen, että he kieltäytyivät riisumasta epäyksen vaatetta ja sonnustautumasta hyväksynnän viittaan? Entä mikä olisi voinut olla syynä siihen, että jumalallinen lupaus jäi täyttymättä saaden näin etsijät hylkäämään sen, minkä he olivat hyväksyneet? Mietiskele syvällisesti, jotta näkymättömien asioiden salaisuus sinulle paljastuisi ja voisit hengittää henkisen ja katoamattoman tuoksun suloisuutta sekä myöntää todeksi sen, että ammoisista ajoista aina ikuisuuteen on Kaikkivaltias koetellut ja on vastakin koetteleva palvelijoitansa, jotta valo voitaisiin erottaa pimeydestä, totuus valheesta, ^{sivu 24} oikea väärästä, johdatus erheestä, onnellisuus kurjuudesta ja ruusut okaista. Niin kuin Hän on ilmoittanut: ”Luulevatko ihmiset, että he sanoessaan ’Me uskomme’ saavat jäädä rauhaan ja koettelematta?”⁵

9Ja Nooan jälkeen kohosi Húdin kasvojen valo luomakunnan taivaanrannalle. Lähes seitsemänsataa vuotta, niin kerrotaan, Hän kehotti kansaa kääntämään kasvonsa jumalallisen läsnäolon Ridvániin ja vetäytymään lähemmäksi sitä. Mitä koettelemusten kuuroja Hänen päälleen lankesikaan, kunnes Hänen hartaat kehotuksensa lopulta synnyttivät kasvavaa kapinallisuutta ja Hänen hellittämättömät ponnistelunsa johtivat Hänen kansansa itsepintaiseen sokeuteen. ”Ja epäuskoisille heidän epäuskonsa vain lisää heidän kadotustansa.”⁶

10Hänen jälkeensä Ikuisen, Näkymättömän Ridvánista ilmestyi pyhä henkilö Sálih, joka jälleen kutsui ihmisiä iankaikkisen elämän virralle. Yli sadan vuoden ajan Hän kehotti heitä pitäytymään lujasti Jumalan käskyihin ja karttamaan kaikkea sitä, mikä on kielletty. Hänen kehotuksensa eivät kuitenkaan kantaneet hedelmää eivätkä Hänen vetoomuksensa tuottaneet tulosta. Useita kertoja Hän vetäytyi syrjään ja eli erakkona. Näin tapahtui, vaikka tuo Ikuinen Kauneus kutsui kansaa itse Jumalan kaupunkiin. Kuten on ilmoitettu: ”Ja Thamúdin heimolle Me lähetimme heidän ^{sivu 25} veljensä Sálihin. ’Oi kansani’, Hän sanoi, ’palvokaa Jumalaa, ei ole muuta jumalaa kuin Hän...’ He vastasivat: ’Oi Sálih, tähän saakka me olemme kiinnittäneet toivomme sinuun; kiellätkö meitä palvomasta sitä, mitä isämme palvoivat? Totisesti me pidämme epäilyttävänä sitä, mihin sinä meitä kehotat.’”⁷ Kaikki tämä osoittautui turhaksi, kunnes lopulta kuului valtaisa tuskanhuuto ja kaikki suistuivat täydelliseen perikatoon.

11Myöhemmin Jumalan Ystävän⁸ kasvojen kauneus paljastui verhon takaa ja uusi jumalallisen johdatuksen viiri kohotettiin. Hän kutsui maan asukkaita vanhurskauden valkeuteen. Mitä kiihkeämmin Hän heitä kehotti, sitä raivoisammaksi kävi heidän kaunansa ja uppiniskaisuutensa, lukuun ottamatta niitä, jotka irrottautuivat täysin kaikesta paitsi Jumalasta ja kohosivat varmuuden siivin asemaan, jonka Jumala on ylentänyt ihmisten ymmärryksen yläpuolelle. On yleisesti tiedossa, miten suuri vihollisjoukko Häntä piiritti, kunnes kaunan ja kapinan tulet viimein leimahtivat Häntä vastaan. Ja tuliroviotapahtuman jälkeen Hänet, tuo Jumalan valo ihmisten keskuudessa, karkotettiin kaupungistaan, kuten kaikissa kirjoituksissa ja aikakirjoissa kerrotaan.

12Ja kun Hänen aikansa päättyi, seurasi Mooseksen vuoro. Taivaisen vallan valtikka varusteenaan, jumalallisen ^{sivu 26} tiedon valkea käsi kaunistuksenaan, Jumalan rakkauden Páránilta saapuen ja voiman ja iankaikkisen majesteettiuden käärmesauvaa käyttäen Hän loisti maailman ylle valon Siinailta. Hän kutsui maan kaikkia kansoja ja sukukuntia ikuisuuden valtakuntaan ja tarjosi heille uskollisuuden puun hedelmiä. Varmasti olet tietoinen faraon ja hänen kansansa kiivaasta vastustuksesta ja niistä joutavan kuvittelun kivistä, joilla uskottomien kädet tuota siunattua Puuta kivittivät. Vastustus kasvoi kasvamistaan, kunnes farao ja hänen kansansa viimein kaikki voimansa kooten ryhtyivät valheen ja epäyksen vesin tukahduttamaan tuon pyhän Puun tulta muistamatta totuutta, jonka mukaan mikään mainen vesi ei pysty jumalallisen viisauden liekkejä sammuttamaan eivätkä maalliset vihurit tuhoamaan iankaikkisen vallan valaisinta. Pikemminkin lisää tällainen vesi lieskan loimua ja tällaiset vihurit varjelevat lampun valkeaa, jospa vain katselisitte valppain silmin ja kulkisitte Jumalan pyhän tahdon ja mielisuosion tietä. Kuinka hyvin onkaan todennut muuan faraon sukua oleva uskova, jonka tarinan Kirkkain on Rakastetullensa ilmaisemassaan kirjassa kertonut: ”Silloin eräs faraon suvun mies, joka uskoi mutta salasi uskonsa, sanoi: ’Surmaatteko te miehen vain sen tähden, että hän sanoo: Jumala on minun Herrani, kun Hän on jo tullut luoksenne tuoden merkit Herraltanne? Jos hän on valehtelija, lankeaa hänen valheensa hänen itsensä päälle, mutta jos hän on totuudellinen, jokin siitä, millä hän teitä ^{sivu 27} uhkaa, on teidät kohtaava. Totisesti, Jumala ei johdata sitä, joka on syntinen, valehtelija.’”⁹ Niin suuri oli lopulta heidän vääryytensä, että he häpeällisesti surmasivat tämän samaisen uskovan. ”Kohdatkoon Jumalan kirous sortovallan kansaa.”¹⁰

13Pohdi lisäksi seuraavaa: Mikä olisi voinut aiheuttaa moista erimielisyyttä ja ristiriitaa? Minkä tähden on jokaisen jumalallisen ilmaisijan tulemiseen liittynyt moista kiistaa ja sekasortoa, moista mielivaltaa ja kuohuntaa? Näin siitäkin huolimatta, että kaikki Jumalan profeetat ovat maailman kansoille ilmestyessään poikkeuksetta ennustaneet jälkeensä tulevasta uudesta profeetasta ja asettaneet merkit, jotka ennakoivat uuden uskontojärjestelmän tuloa. Tästä todistavat kaikkien pyhien kirjojen muistiinmerkinnät. Mistä sitten johtuu, että ihmiset pyhyyden ilmaisijoiden etsintään liittyvästä odotuksestaan sekä pyhiin kirjoihin tallennetuista merkeistä huolimatta ovat kaikkina aikakausina ja ajanjaksoina harjoittaneet näin suurta väkivaltaa, sortoa ja julmuutta kaikkia Jumalan profeettoja ja valittuja kohtaan? Kuten Hän on ilmoittanut: ”Joka kerta, kun apostoli tulee luoksenne tuoden sitä, mitä sielunne ei halaja, te paisutte pöyhkeydestä, syytätte toisia petkuttajiksi ja toiset surmaatte.”¹¹

14^{sivu 28}Mieti, mikä olisi saattanut olla näiden tekojen vaikuttimena. Mikä olisi voinut yllyttää tällaiseen käyttäytymiseen Kirkkaimman kauneuden ilmentäjiä kohtaan? Mikä menneisyydessä lieneekään ollut syynä näiden ihmisten epäykseen ja vastustukseen, on nyt johtanut tämän aikakauden ihmisten paatumukseen. On avointa Jumalan pilkkaa väittää, että Kaitselmuksen todisteet olisivat olleet puutteelliset ja että tämä olisi ollut syynä ihmisten epäykseen. Kuinka kaukana Anteliaimman armosta, Hänen hellästä kaitsennastaan ja lempeistä siunauksistaan olisikaan kaikkien ihmisten joukosta valita joku sielu luotujansa opastamaan ja toisaalta evätä tältä sielulta jumalallisten todisteittensa täysi määrä ja toisaalta ankarasti rangaista kansaansa siitä, että se on kääntynyt pois Hänen valitustaan! Ei, vaan kaikkina aikoina ovat kaikkien olentojen Herran runsaat armolahjat Hänen jumalallisen olemuksensa ilmaisijan kautta sulkeneet suojaansa koko maan ja kaikki siinä asuvat. Hetkeksikään ei Hänen armonsa ole ehtynyt eivätkä Hänen laupeutensa pilvet lakanneet langettamasta sadettansa ihmiskunnan ylle. Niinpä voikin tällainen käytös johtua vain niiden sielujen viheliäisyydestä, jotka vaeltavat ylpeyden ja ylimielisyyden laaksossa, jotka ovat eksyneet etäisyyden erämaihin, jotka kulkevat joutavan kuvittelunsa teitä ja seuraavat uskontonsa johtajien sanelemia selityksiä. Heidän päätarkoituksensa on pelkkä vastustaminen, heidän ainoa halunsa totuuden hylkääminen. Jokaiselle valppaalle havainnoijalle on ^{sivu 29} selvää ja ilmeistä, että jos nämä ihmiset olisivat kunkin Totuuden Auringon ilmaisijan aikana pyhittäneet silmänsä, korvansa ja sydämensä kaikesta niiden näkemästä, kuulemasta ja tuntemasta, ei Jumalan kauneus varmastikaan olisi jäänyt heiltä huomaamatta eivätkä he olisi eksyneet kauas kirkkauden tyyssijoilta. Mutta koska he punnitsivat Jumalan todistusta uskontonsa johtajien opetuksista poimimansa tiedon punnuksin ja totesivat sen olevan ristiriidassa oman rajallisen ymmärryksensä kanssa, he ryhtyivät tuollaisiin häpeällisiin tekoihin.

15Kunakin aikakautena ovat uskontojen johtajat estäneet kansaansa pääsemästä ikuisen pelastuksen rannoille, koska he ovat pitäneet arvovallan ohjaksia mahtavassa otteessaan. Toiset ovat vallanhimossaan, toiset tietämättömyydessään ja ymmärtämättömyydessään olleet syynä kansaa kohdanneeseen menetykseen. Heidän tuellaan ja valtuuttamanaan on jokainen Jumalan profeetta joutunut juomaan uhrautumisen maljasta ja kohonnut kirkkauden korkeuksiin. Miten sanoin kuvaamattoman julmasti ovatkaan ne, jotka ovat istuneet arvovallan ja oppineisuuden istuimilla, kohdelleet maailman todellisia hallitsijoita, noita jumalallisen hyveen helmiä! Katoavaan valtaan tyytyen he ovat evänneet itseltään iankaikkisen valtiuden. Sen vuoksi heidän silmänsä eivät nähneet Rakastetun kasvojen valoa eivätkä heidän korvansa kuulleet Kaipauksen Linnun suloisia sävelmiä. Tästä syystä on kaikissa pyhissä kirjoissa mainittu kunkin ^{sivu 30} aikakauden jumaluusoppineet. Niinpä Hän sanoo: ”Oi Kirjan kansa! Miksi ette usko Jumalan merkkeihin, joiden todistajina olette itse olleet?”¹² Niin ikään Hän sanoo: ”Oi Kirjan kansa! Miksi verhoatte totuuden valheeseen? Miksi tieten tahtoen salaatte totuuden?”¹³ Edelleen Hän sanoo: ”Sano: oi Kirjan kansa, miksi karkotatte uskovat Jumalan tieltä?”¹⁴ On selvää, että ”Kirjan kansa”, joka on karkottanut lähimmäisensä Jumalan suoralta tieltä, tarkoittaa juuri kyseisen aikakauden jumaluusoppineita, joiden nimet ja luonne on ilmoitettu pyhissä kirjoissa ja joihin on viitattu niihin tallennetuissa säkeissä ja perimätiedossa, jospa vain näkisit Jumalan silmin.

16Jumalan erehtymättömästä silmästä syntynein kiintein ja vakain katsein tarkastele hetki jumalallisen tiedon taivaanrantaa ja mietiskele noita täydellisyyden sanoja, jotka Ikuinen on ilmoittanut, jotta sinulle kenties avautuisivat jumalallisen viisauden salaisuudet, jotka ovat näihin asti olleet kirkkauden verhon kätköissä ja Hänen armonsa pyhätön suojassa. Näiden uskonnon johtajien epäykset ja vastalauseet ovat suurelta osin johtuneet heidän tietämättömyydestään ja ymmärtämättömyydestään. Koskaan he eivät käsittäneet eivätkä perin pohjin tutkineet noita ainoan tosi Jumalan kauneuden ilmentäjien lausumia ^{sivu 31} sanoja, joista käyvät ilmi ne merkit, joiden tulisi ennakoida vastaisen ilmaisijan tuloa. Niinpä he nostivat kumouksen lipun ja lietsoivat turmelukseen ja kapinaan. On selvää ja ilmeistä, ettei näiden ikuisuuden lintujen lausumien sanojen todellista merkitystä paljasteta kenellekään paitsi niille, jotka ovat Ikuisen Olennon ilmaisijoita, eivätkä Pyhyyden Satakielen sävelmät kantaudu kenenkään paitsi ikiaikaisen valtakunnan asukasten korvaan. Sortovallan kopti ei voi koskaan nauttia maljasta, jota oikeamielisyyden septin huulet ovat koskettaneet, eikä epäuskon farao voi toivoa milloinkaan tuntevansa totuuden Mooseksen kättä. Kuten Hän sanoo: ”Niiden merkitystä ei tiedä kukaan muu kuin Jumala ja ne, joilla on syvällistä tietoa.”¹⁵ He ovat kuitenkin etsineet Kirjan selitystä niiltä, jotka ovat verhojen peittämät, ja ovat kieltäytyneet etsimästä valaistusta tiedon lähteestä.

17Ja kun Mooseksen päivät päättyivät ja Jeesuksen valo kohosi hengen päivänkoitosta syleilemään maailmaa, koko Israelin kansa nousi Häntä vastustamaan. Ääneensä he huusivat, että Hänen, jonka tulemusta Raamattu oli ennustanut, tuli julistaa ja noudattaa Mooseksen lakia, jota vastoin tämä nuori <nasaretilainen, joka väitti olevansa jumalallinen Messias, kumosi Mooseksen laeista tärkeimmät, avioeroa ja sapatinpäivää koskevat lait. Entä sitten merkit vielä tulevasta ilmaisijasta? Tänäkin päivänä tämä Israelin kansa odottaa ^{sivu 32} Raamatun ennustamaa ilmaisijaa! Kuinka monta pyhyyden ilmaisijaa, kuinka monta ikuisen valon ilmentäjää onkaan Mooseksen päivien jälkeen tullut, mutta saatanallisten kuvitelmien ja valheellisten mielikuvien paksuihin verhoihin kääriytyneenä Israel yhäti odottaa itse luomansa epäjumalan ilmaantumista kuvittelemiensa ennusmerkkien ympäröimänä. Näin on Jumala heidän syntiensä tähden heihin tarttunut, on tukahduttanut heissä uskon hengen ja heitä kadotuksen tulen liekeillä piinannut. Ja tämä vain siksi, että Israel on kieltäytynyt käsittämästä Raamatussa ilmaistujen, tulevan ilmoituksen merkkejä koskevien sanojen merkitystä. Koska se ei milloinkaan tajunnut niiden todellista sisältöä ja koska sellaista ei ulkonaisesti milloinkaan tapahtunut, jäi siltä Jeesuksen kauneus käsittämättä ja Jumalan kasvot näkemättä. Ja vieläkin he Hänen tuloansa odottavat! Ammoisista ajoista aina tähän päivään asti ovat kaikki maailman kansat ja sukukunnat takertuneet tuollaisiin turhiin ja mielettömiin ajatuksiin ja siten jääneet osattomiksi niistä kirkkaista vesistä, jotka puhtauden ja pyhyyden lähteistä pulppuavat.

18Aiemmin eräälle ystävälle Hijázin soinnukkaalla kielellä kirjoittamissamme muistioissa olemme näitä salaisuuksia selventäessämme maininnut joitakin entisaikain profeetoille ilmaistuja säkeitä. Ja nyt, pyyntöösi myöntyen, Me näillä sivuilla jälleen mainitsemme nuo samat säkeet, ilmaisten ne tällä kertaa ‘Iráqin ihmeisin soinnuin, jotta etäisyyden erämaissa tuskaisasti janoavat ^{sivu 33} voisivat päästä jumalallisen läsnäolon rannoille ja jotta ne, jotka riutuvat eron aavikoilla, johdatettaisiin ikuisen jälleenyhtymisen kotiin. Näin voivat erheen usvat haihtua ja jumalallisen johdatuksen loistavin valo sarastaa ihmissydänten taivaanrantaan. Jumalaan Me turvaamme ja Häntä avuksemme huudamme, jotta tästä kynästä virtaisi sitä, mikä elvyttää ihmisten sielut, niin että he voisivat kaikki nousta piittaamattomuuden vuoteiltansa ja kuunnella paratiisin lehtien havinaa puusta, jonka jumalallisen voiman käsi on Jumalan luvalla istuttanut Kirkkaimman Ridvániin.

19Niille, jotka ovat saaneet ymmärryksen lahjan, on selvää ja ilmeistä, että Jeesuksen rakkauden tulen jo poltettua pois juutalaisten rajoitusten verhot ja Hänen arvovaltansa jo tultua silminnähtäväksi ja osittain voimaan saatetuksi Hän, tuon näkymättömän Kauneuden ilmaisija, puhui omasta poismenostaan keskustellessaan eräänä päivänä opetuslastensa kanssa, ja sytyttäen heidän sydämeensä menetyksen liekin Hän sanoi heille: ”Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne.” Toisaalla Hän taas sanoi: ”Minä menen, ja tulee toinen, joka kertoo teille kaiken, mitä Minä en ole kertonut, ja täyttää kaiken, minkä Minä olen sanonut.” Näillä sanoilla on sama merkitys, jospa te vain jumalallisen näkemyksen avulla tutkisitte Jumalan ykseyden ilmaisijoita.

20Jokainen valpas havainnoija ymmärtää, että Qur’ánin uskontojärjestelmässä niin Jeesuksen kirja kuin Hänen asiansakin vahvistettiin. Nimistä taas ^{sivu 34} Muhammad itse julisti: ”Minä olen Jeesus.” Hän tunnusti Jeesuksen merkkien, ennustusten ja sanojen totuuden ja vakuutti niiden kaikkien olevan Jumalasta. Tässä suhteessa ei Jeesuksen henkilö eivätkä Hänen kirjoituksensa eroa Muhammadin henkilöstä ja Hänen pyhästä kirjastaan, sillä kumpikin he taistelivat Jumalan asian puolesta, lausuivat Hänen ylistystään ja ilmoittivat Hänen käskynsä. Niinpä Jeesus itse julisti: ”Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne.” Ajattele aurinkoa. Jos se nyt sanoisi: ”Olen eilispäivän aurinko”, se puhuisi totta. Jos se taas ajan kulumista ajatellen vakuuttaisi olevansa toinen aurinko, puhuisi se yhä totta. Samaten jos sanotaan kaikkien päivien olevan yksi ja sama päivä, on sekin oikein ja totta. Mutta jos kunkin erityistä nimeä ja nimitystä ajatellen sanotaan niiden eroavan toisistaan, myös se on totta. Sillä vaikka ne ovat yksi ja sama, on niillä jokaisella kuitenkin oma nimensä, oma erityinen tuntomerkkinsä ja tietty luonteensa. Muodosta siis itsellesi kuva pyhyyden eri ilmaisijoille tunnusomaisesta erilaisuudesta, moninaisuudesta ja ykseydestä, jotta voisit ymmärtää kaikkien nimien ja ominaisuuksien Luojan viittaukset erilaisuuden ja ykseyden salaisuuksiin ja löytää vastauksen kysymykseesi siitä, miksi tuo ikuinen Kauneus on eri aikoina itseään eri nimityksin ja arvonimin kutsunut.

21Myöhemmin Jeesuksen seuralaiset ja opetuslapset kysyivät Häneltä niitä merkkejä, joiden oli määrä todistaa Hänen uudesta ilmestymisestään. Milloin se ^{sivu 35} tapahtuu, he tiedustelivat. Monta kertaa he esittivät kysymyksensä tuolle verrattomalle Kauneudelle, ja joka kerran vastatessaan Hän mainitsi erityisen merkin, jonka tulisi edeltää luvatun uskontojärjestelmän tulemista. Tästä todistavat kaikki neljä evankeliumia.

22Tämä Vääryyttäkärsinyt mainitsee yhden ainoan näistä tapahtumista, suoden näin Jumalan vuoksi ihmiskunnalle siunauksia, jotka yhä ovat salatun ja pyhän Puun aarteistojen kätköissä, niin että kuolevaiset ihmiset eivät kenties jäisi osattomiksi kuolemattomasta hedelmästä ja että he saisivat pisaran niistä ikuisen elämän vesistä, joita ihmiskunnalle vuodatetaan Baghdádista, ”Rauhan tyyssijasta”. Me emme pyydä palkintoa emmekä palkkaa. ”Vain Jumalan tähden Me ruokimme teidän sielujanne; Me emme pyydä teiltä palkkaa emmekä kiitosta.”¹⁶ Tämä on se ravinto, joka antaa iankaikkisen elämän sydämeltänsä puhtaille ja hengeltänsä valaistuneille. Tämä on se leipä, josta on sanottu: ”Herra, lähetä meille leipäsi alas taivaasta.”¹⁷ Tätä leipää ei milloinkaan evätä niiltä, jotka sen ansaitsevat, eikä se voi koskaan loppua. Ikuisesti se kasvaa armon puusta; kaikkina aikoina se laskeutuu oikeudenmukaisuuden ja armahtavaisuuden taivaasta. Kuten Hän sanoo: ”Etkö näe, mihin Jumala vertaa hyvää sanaa? Hyvään puuhun, jonka juuret ovat lujassa ja jonka oksat ojentuvat ^{sivu 36} taivaaseen asti ja joka kantaa hedelmää kaikkina vuodenaikoina.”¹⁸

23Miten säälittävää onkaan, että ihminen riistää itseltään tämän hyvän lahjan, tämän katoamattoman annin, tämän iankaikkisen elämän. Hänen tulisi arvostaa tätä ravintoa, joka tulee taivaasta, jotta Totuuden Auringon ihmeisten suosionosoitusten avulla kuolleet heräisivät eloon ja näivettyneet sielut elpyisivät rajattoman hengen voimasta. Joudu, oi veljeni, jotta niin kauan kuin vielä on aikaa, huulemme saisivat maistaa kuolemattomuuden maljasta, sillä elämän tuulenhenki, joka nyt puhaltaa Rakastetun kaupungista, on laantuva, ja pyhän ilmaisun virtaava vuo on vaimeneva, eivätkä Ridvánin portit voi pysyä iäti avoinna. Se päivä on varmasti koittava, jona Paratiisin Satakieli on kohonnut maisesta asumuksestaan taivaalliseen kotoonsa. Silloin sen sävelmä ei enää kuulu ja ruusun kauneus kadottaa loistonsa. Tartu siis hetkeen, ennen kuin jumalallisen keväimen kirkkaus sammuu ja Ikuisuuden Lintu lakkaa laulamasta sävelmäänsä, jotta sisäiseltä korvaltasi ei jäisi sen kutsu kuulematta. Tämä on neuvoni sinulle ja Jumalan rakastetuille. Ken tahtoo, kääntyköön sen puoleen; ken tahtoo, kääntyköön siitä pois. Jumala totisesti on riippumaton hänestä ja siitä, mitä hän näkee ja havaitsee.

24Nämä ovat sävelmät, jotka Jeesus, Marian poika, lauloi majesteettisen voiman äänin Evankeliumin ^{sivu 37} Ridvánissa, ilmoittaen ne merkit, joiden on määrä edeltää Häntä seuraavan ilmaisijan tuloa. Ensimmäisessä Matteuksen evankeliumissa on kirjoitettu: Ja kun he kysyivät Jeesukselta Hänen tulemuksensa merkkejä, Hän sanoi heille: ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen¹⁹ jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja maan voimat järkkyvät. Silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin maan kaikki sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja Hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa.”²⁰ Persian kielelle tulkittuna²¹ näiden sanojen merkitys on seuraava: Kun ahdistus ja kärsimykset, joiden on määrä kohdata ihmiskuntaa, käyvät toteen, aurinko pimennetään ja kuuta estetään suomasta valoaan, taivaan tähdet putoavat maahan ja maan pilarit järkkyvät. Silloin Ihmisen Pojan merkit ilmestyvät taivaalle; toisin sanoen näiden merkkien ilmaannuttua luvattu Kauneus ja elämän Olemus on astuva näkymättömän valtakunnasta näkyvään maailmaan. Ja Hän sanoo: Silloin kaikki maan päällä asuvat kansat ja sukukunnat itkevät ja vaikeroivat, ja ne saavat nähdä tuon jumalallisen Kauneuden tulevan taivaasta pilvien päällä voimassa, ylevyydessä ^{sivu 38} ja loistossa ja lähettävän enkelinsä pasuunan pauhussa. Samat kertomukset esiintyvät myös kolmessa muussa – Luukkaan, Markuksen ja Johanneksen – evankeliumissa. Koska olemme näitä laajasti selittänyt arabian kielellä ilmaistuissa muistioissamme, emme ole niitä näillä sivuilla lainkaan maininnut, vaan olemme rajoittunut yhteen ainoaan lainaukseen.

25Koska kristityt jumaluusoppineet eivät ole käsittäneet näiden sanojen merkitystä eivätkä tajunneet niiden tarkoitusta ja tavoitetta, vaan ovat takertuneet Jeesuksen sanojen kirjaimelliseen tulkintaan, ovat he jääneet osattomiksi Muhammadin ilmoituksen armon virrasta ja sen siunausten vuosta. Seuratessaan uskonsa johtajien esimerkkiä myös kristillisen seurakunnan oppimattomat estyivät näkemästä kirkkauden Kuninkaan kauneutta, sillä ne merkit, joiden oli määrä näkyä Muhammadin uskontojärjestelmän auringon sarastaessa, eivät itse asiassa ilmaantuneetkaan. Niin ovat aikakaudet menneet ja vuosisadat vierineet, ja tuo puhtain Henki on palannut ikiaikaisen yliherruutensa tyyssijoille. Uudemman kerran on ikuinen Henki puhaltanut salaperäiseen pasuunaansa ja saattanut kuolleet rientämään piittaamattomuuden ja erheen hautakammioista johdatuksen ja armon valtakuntaan. Silti tuo odottava seurakunta yhä huutaa: Milloin nämä asiat tapahtuvat? Milloin tuo Luvattu, odotuksemme kohde, ilmaistaan, jotta me voimme nousta Hänen asiansa voitoksi, uhrata omaisuutemme Hänen puolestaan ja antaa henkemme Hänen ^{sivu 39} polullaan? Tällaiset valheelliset kuvitelmat ovat saaneet myös muut uskontokunnat harhaantumaan Kaitselmuksen rajattoman armon Kawtharista ja askaroimaan omissa joutavissa aatoksissaan.

26Tämän säkeen lisäksi Evankeliumissa on toinenkin säe, jossa Hän sanoo: ”Taivas ja maa katoavat, mutta Minun sanani eivät katoa.”²² Sen tähden Jeesuksen seuraajat väittivät, että Evankeliumin lakia ei milloinkaan kumota ja että kun luvattu Kauneus ilmestyy ja kaikki merkit paljastuvat, tulee Hänen uudelleen vahvistaa ja vakiinnuttaa Evankeliumissa julistettu laki, niin että maailmaan ei jäisi mitään muuta uskoa kuin Hänen uskonsa. Tämä on heidän perimmäinen uskomuksensa. Ja niin vahva on heidän vakaumuksensa, että mikäli kaikki luvatut merkit täyttävä henkilö ilmestyisi ja opettaisi jotain, joka on Evankeliumin lain kirjaimen vastaista, he varmasti kieltäisivät hänet, kieltäytyisivät alistumasta hänen lakiinsa, julistaisivat hänet vääräuskoiseksi ja pilkkaisivat häntä. Tästä todistaa se, mitä tapahtui, kun Muhammadin ilmoituksen aurinko ilmaantui. Mikäli he olisivat kunkin uskontojärjestelmän aikana nöyrin mielin etsineet Jumalan ilmaisijalta näiden pyhissä kirjoituksissa ilmoitettujen sanojen todellista merkitystä – sanojen, joiden väärin ymmärtäminen on estänyt ihmisiä tuntemasta Sadratu’l Muntaháta, perimmäistä Päämäärää – heidät olisi varmasti johdatettu Totuuden Auringon valoon ^{sivu 40} ja he olisivat löytäneet jumalallisen tiedon ja viisauden salaisuudet.

27Tämä palvelija tarjoaa sinulle nyt pisaran näihin pyhiin sanoihin tallennettujen totuuksien mittaamattomasta valtamerestä, jotta ymmärtäväiset sydämet kenties käsittäisivät kaikki pyhyyden ilmaisijoiden sanoihin sisältyvät viittaukset ja merkitykset ja jotta Jumalan sanan vastustamaton voima ei epäisi heiltä pääsyä Hänen nimiensä ja ominaisuuksiensa valtamerelle eikä estäisi heitä tuntemasta Jumalan lamppua, joka on Hänen kirkastetun olemuksensa ilmaisemisen sija.

28Sanat ”heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen” viittaavat puolestaan aikaan, jolloin ihmiset saavat kestää ahdistusta ja vaivaa, aikaan, jolloin Totuuden Auringon viimeisetkin jäljet ja tiedon ja viisauden Puun hedelmät ovat hävinneet ihmisten keskuudesta, jolloin ihmiskunnan ohjakset ovat päätyneet houkkien ja tietämättömien käsiin, jolloin jumalallisen ykseyden ja ymmärryksen – luomistyön varsinaisen ja korkeimman tarkoituksen – portit ovat sulkeutuneet, jolloin varma tieto on väistynyt joutavan kuvittelun tieltä ja turmelus anastanut vanhurskauden aseman. Tällainen tilanne on nähtävissä tänä päivänä, jolloin jokaisen yhteisön ohjakset ovat päätyneet mielettömille johtajille, jotka johtavat omien oikkujensa ja pyyteittensä mukaan. Heidän kielellään Jumalan maininnasta on tullut tyhjä nimi, heidän keskuudessaan Hänen sanastaan kuollut kirjain. Niin suuri on heidän pyyteittensä ^{sivu 41} mahti, että omantunnon ja järjen valo on sammunut heidän sydämestään; näin siitäkin huolimatta, että jumalallisen voiman sormet ovat aukaisseet Jumalan tuntemisen portit ja jumalallisen tiedon ja taivaallisen armon valo on valaissut ja innoittanut kaikkien luotujen sisimmän olemuksen siinä määrin, että joka ainoassa oliossa on tiedon ovi avautunut ja joka atomissa auringon merkit tulleet nähtäviksi. Mutta huolimatta näistä jumalallisen tiedon lukemattomista ilmennyksistä, jotka ovat sulkeneet piiriinsä maailman, he yhä turhanaikaisesti kuvittelevat tiedon oven olevan suljettu ja armon sadekuurojen laantuneen. Joutavaan kuvitteluun tarrautuen he ovat etääntyneet kauas jumalallisen tiedon ‘Urvatu’l Vuthqásta. Heidän sydämensä eivät näytä pyrkivän tietoon eivätkä sen ovelle, eivätkä he ajattele sen ilmentymiä, sillä joutavasta kuvittelusta he ovat löytäneet oven, joka johtaa maallisiin rikkauksiin, kun taas tiedon Ilmaisijan ilmestymisessä he eivät muuta näe kuin kutsun uhrautuvaisuuteen. Luonnollisesti he siis takertuvat edelliseen ja pakenevat jälkimmäistä. Vaikka he sydämessään tietävät Jumalan lain olevan yksi ja sama, he kuitenkin kaikilla tahoilla säätävät uusia käskyjä ja kaiken aikaa julistavat uusia määräyksiä. Ei löydy kahta, jotka hyväksyisivät yhden ja saman lain, sillä he eivät etsi mitään muuta jumalaa kuin omaa pyydettänsä eivätkä vaella muuta polkua kuin erheen polkua. Johtajuudessa he ovat nähneet ponnistustensa perimmäisen päämäärän ja pitävät ylpeyttä ja kopeutta sydämensä kaipuun ^{sivu 42} korkeimpana saavutuksena. He ovat ylentäneet alhaiset juonittelunsa jumalallisen säädöksen yläpuolelle, ovat hyljänneet Jumalan tahtoon alistumisen, antautuneet itsekkääseen laskelmointiin ja kulkeneet ulkokultaisten teitä. Kaikella mahdillaan ja voimallaan he yrittävät turvata asemansa mitättömissä pyrkimyksissään, koska pelkäävät, että vähäisinkin epäilys voisi horjuttaa heidän arvovaltaansa tai turmella heidän esiintymisensä loistokkuutta. Jos silmät valeltaisiin ja kirkastettaisiin Jumalan tuntemisen vesillä, ne varmasti näkisivät, että ahnas petolauma on kerääntynyt raatelemaan ihmissielujen haaskaa.

29Mikä ”ahdistus” olisi suurempi kuin se, mikä yllä on kuvattu? Mikä ”ahdistus” olisi ankarampi kuin se, että sielu, joka etsii totuutta ja toivoo saavuttavansa Jumalan tuntemuksen, ei tietäisi, mistä sitä hakea tai keneltä sitä etsiä? Sillä mielipiteet ovat eronneet suuresti ja tiet Jumalan löytämiseksi monistuneet. Tämä ”ahdistus” on kullekin ilmoitukselle olennainen piirre. Ellei sitä esiinny, ei Totuuden Aurinkokaan ilmaannu. Sillä jumalallisen johdatuksen aamunkoitto seuraa aina erheen yön pimeyttä. Tästä syystä kaikissa aikakirjoissa ja perimätiedoissa on viitattu näihin asioihin, nimittäin siihen, että oikeudettomuus on kattava maan kamaran ja pimeys peittävä ihmiskunnan. Koska mainitut perimätiedot ovat yleisesti tunnettuja ja koska tämän Palvelijan tarkoitus on kirjoittaa lyhyesti, ei Hän tässä lainaa niiden tekstiä.

^{sivu 43}

30Jos tämä ”ahdistus” (joka kirjaimellisesti tarkoittaa painostusta) tulkittaisiin siten, että maa kutistuu, tai jos ihmiset turhanaikaisesti kuvittelisivat muiden vastaavanlaisten onnettomuuksien kohtaavan ihmiskuntaa, on selvää ja ilmeistä, ettei mitään sen kaltaista voi koskaan tapahtua. He tulevat varmasti väittämään vastaan sanoen, että tämä jumalallisen ilmoituksen ehto ei ole täyttynyt. Sellainen on ollut ja yhäkin on heidän väitteensä. ”Ahdistuksella” tarkoitetaan kuitenkin henkisen tiedon hankkimiseen ja Jumalan sanan ymmärtämiseen tarvittavan kyvyn puutetta. Sillä tarkoitetaan, että Totuuden Päiväntähden laskettua ja Hänen valoaan heijastavien kuvastimien poistuttua ihmiskunta joutuu ”ahdistukseen” ja koettelemuksiin, tietämättä mistä etsiä johdatusta. Näin Me opetamme sinulle perimätietojen tulkintaa ja ilmaisemme sinulle jumalallisen viisauden salaisuuksia, jotta kenties käsittäisit niiden merkityksen ja olisit niitä, jotka ovat juoneet jumalallisen tiedon ja ymmärryksen maljasta.

31Ja nyt Hänen sanoistansa: ”Aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta.” Jumalan profeettojen kirjoituksissa mainituilla käsitteillä ”aurinko” ja ”kuu” ei tarkoiteta yksinomaan näkyvän maailmankaikkeuden aurinkoa ja kuuta. Ei, vaan lukemattomat ovat heidän näille käsitteille antamansa merkitykset. Kussakin tapauksessa he ovat antaneet niille aivan erityisen sisällön. Siten ”auringolla” yhdessä mielessä tarkoitetaan niitä totuuden aurinkoja, jotka kohoavat ikiaikaisen kirkkauden aamunkoitosta ^{sivu 44} ja täyttävät maailman armolla, joka runsaana vuodatetaan korkeudesta. Nämä totuuden auringot ovat Jumalan yleismaailmallisia ilmaisijoita Hänen ominaisuuksiensa ja nimiensä maailmoissa, ja niin kuin näkyvä aurinko Jumalan, Toden, Palvotun säädöksen mukaisesti edistää maisten asioiden, kuten puiden, hedelmien ja niiden värien, maan mineraalien ja kaiken luomakunnan maailmassa tavattavan kehittymistä, samoin jumalalliset valonlähteet saattavat lempeällä hoivallaan ja kasvattavalla vaikutuksellaan jumalallisen ykseyden puut, Hänen ainoutensa hedelmät, irrottautuneisuuden lehdet, tiedon ja varmuuden kukkaset sekä viisauden ja ilmaisun myrtit olemaan ja näkymään. Siten näiden Jumalan valonlähteiden ilmestyessä maailma uudistuu, iankaikkisen elämän vedet tulvehtivat, laupeuden aallot hyrskyävät, armon pilvet kasaantuvat ja anteliaisuuden tuuli puhaltaa kaikkien luotujen ylle. Näiden Jumalan valonlähteiden synnyttämä lämpö ja heidän sytyttämänsä kuolemattomat tulet saavat Jumalan rakkauden valon palamaan rajuna ihmiskunnan sydämessä. Näiden irrottautuneisuuden vertauskuvien runsaan armon voimasta iankaikkisen elämän henki puhalletaan kuolleisiin ruumiisiin. Varmastikin näkyvä aurinko on vain tuon Totuuden Päiväntähden kirkkauden vertauskuva, tuon Auringon, jolla ei milloinkaan voi olla vertaista, ei kaltaista, ei kilpailijaa. Hänen kauttaan kaikki olennot elävät, liikkuvat ja ovat olemassa. Hänen armonsa kautta ne tulevat nähtäviksi ja Hänen luokseen ne kaikki palaavat. ^{sivu 45} Hänestä kaikki ovat saaneet alkunsa ja Hänen ilmoituksensa aarrekammioihin ne ovat kaikki jälleen palanneet. Hänestä kaikki luodut lähtivät ja Hänen lakinsa holveihin ne palasivat.

32Se, että nämä jumalalliset valonlähteet näyttävät aika ajoin olevan tiettyjen nimien ja ominaisuuksien rajoittamia, kuten olet todennut ja nytkin toteat, johtuu vain joidenkin henkilöiden epätäydellisestä ja rajallisesta ymmärryksestä. Muutoin he ovat kaikkina aikoina olleet ja tulevat halki ikuisuuden olemaan jokaisen ylistävän nimen ylitse ylennetyt ja jokaisen kuvailevan ominaisuuden yläpuolelle pyhitetyt. Ainoankaan nimen ydinolemus ei voi toivoa pääsevänsä niiden pyhään kartanoon, eikä kaikista ominaisuuksista korkein ja puhtain voi milloinkaan lähestyä niiden kirkkauden valtakuntaa. Mittaamattoman korkealla ihmisten ymmärryksen yläpuolella ovat Jumalan profeetat, joita ihmiset eivät voi tuntea muutoin kuin heidän itsensä välityksellä. Kaukana on Hänen kirkkaudestansa, että Hänen valittujensa kunniasta todistaisi kukaan muu kuin heidän oma henkilönsä. Ylennetyt ovat he ihmisten ylistyksen yläpuolelle, korotetut ovat he ylitse ihmisymmärryksen!

33”Tahrattomien sielujen” kirjoituksissa on käsitettä ”auringot” monesti käytetty Jumalan profeetoista, noista irrottautuneisuuden loistavista vertauskuvista. Kyseisten kirjoitusten joukossa ovat seuraavat ”Nudbih-rukouksessa”²³ esiintyvät sanat: ”Minne ovat menneet ^{sivu 46} säteilevät auringot? Mihin ovat poistuneet loistavat kuut ja välkkyvät tähdet?” Näin on käynyt selväksi, että käsitteet ”aurinko”, ”kuu” ja ”tähdet” tarkoittavat ensisijaisesti Jumalan profeettoja, pyhimyksiä ja heidän kumppaneitaan, noita valonlähteitä, joiden tiedon valo on vuodattanut kirkkautta näkyvän ja näkymättömän maailmoihin.

34Toisaalta näillä käsitteillä tarkoitetaan aiemman uskontojärjestelmän jumaluusoppineita, jotka elävät uudempien ilmoitusten aikana ja jotka pitävät käsissään uskonnon ohjaksia. Jos nämä jumaluusoppineet ottavat vastaan uuden ilmoituksen valon, ovat he Jumalalle otollisia ja säteilevät iankaikkista valoa. Muutoin heidät julistetaan sammuneiksi, vaikka he näennäisesti olisivatkin ihmisten johtajia, sillä usko ja epäusko, ohjaus ja erhe, onni ja kurjuus, valo ja pimeys riippuvat kaikki Hänen hyväksynnästään, joka on Totuuden Päiväntähti. Jokaisesta aikakautensa jumaluusoppineesta, joka tilinteon päivänä saa todellisen tiedon Lähteeltä uskonvarmuuden, tulee totisesti oppineisuuden, jumalallisen suosion ja todellisen ymmärryksen valon vastaanottaja. Muutoin hänet leimataan syylliseksi mielettömyyteen, epäykseen, pilkkaan ja ahdistuksen aiheuttamiseen.

35Jokaiselle valppaalle havainnoijalle on selvää ja ilmeistä, että niin kuin tähden valo himmenee auringon loistavan kirkkauden rinnalla, niin myös maallisen tiedon, viisauden ja ymmärryksen valonlähde katoaa olemattomuuteen joutuessaan kasvotusten Totuuden ^{sivu 47} Auringon, jumalallisen valaistuksen Päiväntähden kanssa.

36Se, että käsitettä ”aurinko” on käytetty uskonnon johtajista, johtuu näiden ylevästä asemasta, näiden kuuluisuudesta ja maineesta. Tällaisia ovat kunkin aikakauden yleistä tunnustusta nauttivat jumaluusoppineet, jotka puhuvat arvovaltaisesti ja joiden maine on lujasti vakiintunut. Jos he heijastavat Totuuden Aurinkoa, heidät varmasti luetaan kaikista valonlähteistä loistavimpiin; muutoin heitä on pidettävä helvetillisen tulen polttopisteinä. Kuten Hän sanoo: ”Totisesti aurinko ja kuu ovat molemmat tuomitut helvetin tulen tuskaan.”²⁴ Epäilemättä tunnet tässä säkeessä mainittujen käsitteiden ”aurinko” ja ”kuu” tulkinnan, joten siihen ei ole tarpeen puuttua. Ja kenessä on tämän ”auringon” ja ”kuun” aineksia, ken toisin sanoen seuraa näiden johtajien esikuvaa kiinnittäen kasvonsa valheeseen ja kääntyen pois totuudesta, on epäilemättä lähtöisin helvetin pimeydestä ja on sinne takaisin palaava.

37Niinpä meidän, oi etsijä, on tartuttava lujasti ‘Urvatu’l Vuthqáhan, jotta kenties voisimme jättää taaksemme erheen synkän yön ja ottaa vastaan jumalallisen johdatuksen sarastavan valon. Emmekö pakenisi epäyksen kasvoja ja etsisi varmuuden suojaavaa siimestä? Emmekö vapauttaisi itseämme saatanallisen synkeyden kauhusta ja rientäisi taivaallisen ^{sivu 48} Kauneuden nousevaan valoon? Tällä tavoin Me lahjoitamme teille jumalallisen tiedon Puun hedelmiä, jotta voitte iloiten ja riemuiten oleilla jumalallisen viisauden Ridvánissa.

38Toisaalta käsitteillä ”aurinko”, ”kuu” ja ”tähdet” tarkoitetaan lakeja ja opetuksia, joita jokaisessa uskontojärjestelmässä on säädetty ja julistettu, kuten rukousta ja paastoa koskevat lait. Qur’ánin lain mukaan näitä on profeetta Muhammadin kauneuden siirryttyä tuonpuoleiseen pidetty Hänen uskontojärjestelmänsä laeista keskeisimpinä ja velvoittavimpina. Tästä todistavat perimätietojen ja aikakirjojen tekstit, joita ei niiden tunnettuuden vuoksi ole tässä tarpeen selostaa. Itse asiassa jokaisessa uskontojärjestelmässä on rukousta koskevaa lakia tähdennetty ja yleisesti noudatettu. Tästä todistavat muistiin merkityt perimätiedot, joita pidetään Totuuden Päiväntähdestä, profeetta Muhammadin sisimmästä olemuksesta, syttyneiden valojen ilmoittamina.

39Perimätiedot ovat vahvistaneet sen, että kaikissa uskontojärjestelmissä rukouksen laki on muodostanut kaikkien Jumalan profeettojen ilmoituksen perusaineksen – laki, jonka muoto ja toteutus on mukautettu kunkin aikakauden erilaisiin tarpeisiin. Koska jokainen uusi ilmoitus on kumonnut tavat, tottumukset ja opetukset, jotka aikaisempi uskontojärjestelmä on selvästi, nimenomaisesti ja horjumattomasti säätänyt, on näitä sen vuoksi vertauskuvallisesti ilmaistu käsitteillä ”aurinko” ja ”kuu”. ^{sivu 49} ”Jotta Hän voisi koetella, kuka teistä osoittautuu parhaaksi teoissa.”²⁵

40Lisäksi perimätiedoissa on käsitteitä ”aurinko” ja ”kuu” käytetty rukouksesta ja paastosta, sillä niin kuin on sanottu: ”Paasto on valaistusta, rukous on valoa.” Eräänä päivänä muuan tunnettu jumaluusoppinut tuli käymään luonamme. Keskustellessamme hänen kanssaan hän viittasi yllä mainittuun perimätietoon. Hän sanoi: ”Koska paastoaminen lisää ruumiin lämpöä, sitä on verrattu auringon valoon, ja koska öinen rukous virvoittaa ihmistä, on sitä verrattu kuun loistoon.” Siitä ymmärsimme, että tuolle miespololle ei ollut suotu pisaraakaan todellisen ymmärryksen valtamerestä ja että hän oli eksynyt kauas jumalallisen viisauden palavasta Pensaasta. Niinpä huomautimme hänelle kohteliaasti sanoen: ”Teidän kunnia-arvoisuutenne tälle perimätiedolle antama tulkinta on se, joka on vallalla kansan keskuudessa. Voitaisiinko se ehkä tulkita toisin?” Hän kysyi Meiltä: ”Mikä tulkinta sillä voisi olla?” Me vastasimme: ”Muhammad, Profeettojen Sinetti ja Jumalan valituista merkittävin, on verrannut Qur’ánin uskontojärjestelmää taivaaseen sen ylevyyden, sen suuren vaikutusvallan, sen majesteettiuden ja sen kaikki uskonnot kattavan luonteen vuoksi. Ja niin kuin aurinko ja kuu ovat taivaan kirkkaimmat ja hallitsevimmat valonlähteet, samoin on myös Jumalan uskonnon taivaalle asetettu kaksi loistavaa^{sivu 50} valoa: paasto ja rukous. ’Islám on taivas; paasto on sen aurinko, rukous sen kuu.’”

41Tämä on Jumalan ilmaisijan sanoihin kätkeytyvä vertauskuvallinen merkitys. Niinpä käsitteiden ”aurinko” ja ”kuu” käyttäminen jo mainituista asioista on pyhien kirjoitusten ja muistiin merkittyjen perimätietojen tekstin avulla osoitettu ja todistettu. On siis selvää ja ilmeistä, että sanoilla ”aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta” tarkoitetaan jumaluusoppineitten uppiniskaisuutta ja jumalallisen ilmoituksen lujasti vakiinnuttamien lakien kumoamista, minkä kaiken Jumalan ilmaisija on vertauskuvallisella kielellä ennustanut. Vain vanhurskaat saavat juoda tästä maljasta, vain jumaliset siitä nauttia. ”Hurskaat saavat juoda maljasta, joka on sekoitettu kamferilähteellä.”²⁶

42On kiistatonta, että kussakin uudessa ilmoituksessa edellisessä uskontojärjestelmässä vakiintuneiden ja tuon aikakauden ihmisiä suojanneiden opetusten, lakien, käskyjen ja kieltojen ”aurinko” ja ”kuu” pimenevät, toisin sanoen heikkenevät ja menettävät vaikutusvaltansa. Ajattelehan: Jos Evankeliumin kansa olisi ymmärtänyt vertauskuvallisten käsitteiden ”aurinko” ja ”kuu” merkityksen, jos he olisivat, toisin kuin itsepintaiset ja turmeltuneet, etsineet valaistusta Häneltä, joka on jumalallisen tiedon Ilmaisija, he olisivat varmasti käsittäneet näiden sanojen merkityksen eivätkä ^{sivu 51} olisi joutuneet itsekkäiden pyyteittensä pimeyden vaivaan ja ahdistukseen. Mutta koska he eivät ole etsineet todellista tietoa sen alkulähteeltä, he ovat menehtyneet uppiniskaisuuden ja epäuskon turmiollisessa laaksossa. Vieläkään he eivät ole heränneet näkemään, että kaikki ennusmerkit ovat täyttyneet, että luvattu Aurinko on noussut jumalallisen ilmoituksen taivaanrannalle ja että aiemman uskontojärjestelmän opetusten, lakien ja oppien ”aurinko” ja ”kuu” ovat pimentyneet ja laskeneet.

43Käy siis kiintein katsein ja vakain siivin varmuuden ja totuuden tielle. ”Sano: ’Se on Jumalasta’ ja jätä heidät sitten huvittelemaan joutavilla jutuillaan.”²⁷ Näin sinut luetaan niihin tovereihin, joista Hän sanoo: ”Niiden luo, jotka sanovat: ’Jumala on Herramme’ ja sitten pysyvät lujina Hänen tiellään, enkelit varmasti laskeutuvat.”²⁸ Silloin olet omin silmin näkevä kaikki nämä salaisuudet.

44Oi veljeni! Ota hengen askel, jotta voisit silmänräpäyksen nopeudella kiitää halki etäisyyden ja menetyksen erämaiden, saavuttaa ikuisen jälleenyhtymisen Ridvánin ja yhdessä henkäyksessä päästä seurustelemaan taivaallisten henkien kanssa. Sillä ihmisjaloin et voi toivoa milloinkaan ylittäväsi näitä mittaamattomia etäisyyksiä etkä päästä päämäärääsi. Rauha hänelle, jota totuuden valo ohjaa kaikkeen totuuteen ja joka ^{sivu 52} Jumalan nimessä seisoo Hänen asiansa polulla, todellisen ymmärryksen rannalla.

45Tätä tarkoittaa pyhä säe: ”Mutta ei! Minä vannon kautta itien ja länsien Herran”²⁹, sillä mainituilla ”auringoilla” on kullakin oma erityinen nousu ja laskukohtansa. Ja koska Qur’ánin selittäjät eivät ole kyenneet käsittämään näiden ”aurinkojen” vertauskuvallista merkitystä, on heillä ollut vaikeuksia yllä lainatun säkeen tulkinnassa. Jotkut heistä ovat selittäneet, että koska aurinko nousee joka päivä eri kohdasta, käytetään käsitteitä ”idät” ja ”lännet” monikollisina. Toiset ovat kirjoittaneet, että tällä säkeellä tarkoitetaan neljää vuodenaikaa, koska auringon nousu ja laskukohdat muuttuvat vuodenaikojen mukaan. Näin syvällistä on heidän ymmärryksensä! Ja kuitenkin he sinnikkäästi syyttävät erheestä ja mielettömyydestä noita tiedon helmiä, noita viisauden virheettömiä ja puhtaimpia vertauskuvia.

46Yritä myös näiden selkeiden, näiden voimallisten, lopullisten ja kiistattomien lauseiden perusteella ymmärtää, mitä tarkoittaa ”taivaan halkeaminen” – yksi niistä merkeistä, joiden on määrä ilmoittaa viimeisen hetken, ylösnousemuksen päivän tulosta. Kuten Hän on sanonut: ”Kun taivas halkeaa.”³⁰ ”Taivaalla” tarkoitetaan jumalallisen ilmoituksen taivasta, joka pystytetään jokaisen ilmaisemisen yhteydessä ja revitään ^{sivu 53} rikki jokaisen uuden ilmaisemisen myötä. Sanalla ”halkeaa” tarkoitetaan, että aiempi uskontojärjestelmä syrjäytetään ja kumotaan. Vannon Jumalan nimeen, että ymmärtäväiselle tämän taivaan halkeaminen on tekona mahtavampi kuin kaikkien taivaankansien halkeaminen! Mietipä hetkinen. Se, että jumalallinen ilmoitus, joka on vuosia ollut vakiintunut, jonka siimeksessä kaikki sen omaksuneet on kasvatettu ja ravittu, jonka lain valo on koulinut ihmissukupolvia, jonka sanan verrattomuudesta ihmiset ovat kuulleet isiensä kertovan, tämä siinä määrin, että ihmissilmä ei ole muuta nähnyt kuin sen armon kaikkialle ulottuvan vaikutuksen eikä kuolevainen korva kuullut muuta kuin sen käskyn valtaisan majesteettiuden – mikä teko olisi mahtavampi kuin se, että Jumalan voimasta tämä ilmoitus ”halkeaa” ja kumoutuu yhden ainoan sielun ilmaantuessa? Ajattele, onko tällainen teko mahtavampi kuin se, mitä nämä kurjat ja mielettömät ovat kuvitelleet ”taivaan halkeamisen” tarkoittavan?

47Ajattele vielä noiden jumalallisen kauneuden ilmaisijoiden elämän kovuutta ja karvautta. Mieti, miten he avutta ja yksinään kohtasivat maailman ja kaikki sen kansat ja julistivat Jumalan lakia! Olivatpa noihin pyhiin, noihin verrattomiin ja lempeisiin sieluihin kohdistetut vainot miten ankaria tahansa, he voimansa täyteydessäkin pysyivät pitkämielisinä ja yliherruudestansa huolimatta kärsivät ja alistuivat.

48Samaten yritä ymmärtää sanojen ”maa muutetaan” merkitys. Tiedä, että niiden sydänten, joita jumalallisen ^{sivu 54} ilmoituksen ”taivaasta” lankeavat armon runsaat sadekuurot ovat kastaneet, että niiden sydänten maa on totisesti muutettu jumalallisen tiedon ja viisauden maaksi. Mitä ykseyden myrttejä onkaan heidän sydäntensä mullasta kasvanut! Mitä todellisen tiedon ja viisauden kukkia onkaan heidän valaistuneista povistansa puhjennut! Jos heidän sydäntensä maata ei muutettaisi, miten voisivat sielut, joille ei ole opetettu ainuttakaan kirjainta, jotka eivät ole nähneet ainuttakaan opettajaa eivätkä käyneet mitään koulua, lausua sellaisia sanoja, joita kukaan ei voi käsittää, ja osoittaa sellaista tietoa, jota kukaan ei voi ymmärtää? Minusta näyttää, että heidät on muovattu rajattoman tiedon savesta ja vaivattu jumalallisen viisauden vedellä. Sen tähden on sanottu: ”Tieto on valoa, jonka Jumala vuodattaa kenen sydämeen Hän tahtoo.” Tällainen tieto on ja on aina ollut kiitettävää, ei se rajallinen tieto, joka on lähtenyt verhotuista ja hämäristä mielistä. Tätä rajallista tietoa he jopa varkain toisiltaan lainaavat ja sillä narrimaisesti kerskailevat!

49Jospa ihmissydämet voisivat puhdistua näistä ihmisten niille asettamista rajoituksista ja hämäristä ajatuksista, jotta ne kenties valaistuisivat todellisen tiedon Auringon valolla ja käsittäisivät jumalallisen viisauden salaisuudet. Ajattele nyt: Jos näiden sydänten kuivunut ja hedelmätön maaperä ei muuttuisi, kuinka niistä voisi koskaan tulla Jumalan salaisuuksien ilmaisemisen vastaanottajia ja jumalallisen ^{sivu 55} Olemuksen ilmentäjiä? Niinpä Hän onkin sanonut: ”Sinä päivänä, jona maa muuttuu toiseksi maaksi.”³¹

50Luomakunnan Kuninkaan anteliaisuuden tuulenhenki on saanut jopa aineellisen maan muuttumaan, jospa vain sydämessänne pohtisitte jumalallisen ilmoituksen salaisuuksia.

51Ymmärrä myös tämän säkeen merkitys: ”Ylösnousemuksen päivänä koko maa on oleva Hänelle kourallinen ja taivaat kääriytyvät kokoon Hänen oikeaan käteensä. Ylistys Hänelle! Ja korkealla olkoon Hän niiden yläpuolella, joita he asettavat Hänen rinnalleen!”³² Ole siis oikeudenmukainen arviossasi. Jos tämä säe merkitsisi sitä, mitä ihmiset uskovat sen merkitsevän, mitä hyötyä – voidaan kysyä – tästä olisi ihmiselle? Lisäksi on selvää ja ilmeistä, että käsi, joka olisi ihmissilmin nähtävissä, ei pystyisi tuollaisiin tekoihin eikä se missään tapauksessa voisi kuulua ainoan tosi Jumalan ylevälle olemukselle. Ei, tuollaisen ajatuksen hyväksyminen on selvää jumalanpilkkaa, totuuden täydellistä vääristelyä. Jos taas oletettaisiin tällä säkeellä tarkoitettavan Jumalan ilmaisijoita, jotka tuomiopäivänä kutsutaan suorittamaan moisia tekoja, niin näyttää tämäkin olevan kaukana totuudesta, eikä siitä varmasti ole mitään hyötyä. Sen sijaan tarkoitetaan käsitteellä ”maa” ymmärryksen ja tiedon maata ja ”taivailla” jumalallisen ilmoituksen taivaita. Ajattele, ^{sivu 56} miten Hän toisaalta on voimakkaalla otteellansa muuttanut tiedon ja ymmärryksen aiemmin aukean maan yhdeksi ainoaksi kouralliseksi ja toisaalta levittänyt uuden ja jalon maan ihmissydämeen, saaden näin mitä hehkeimmät ja viehättävimmät kukat ja mahtavimmat ja jaloimmat puut puhkeamaan ihmisen valaistuneesta povesta.

52Ajattele myös, miten entisten uskontojärjestelmien ylhäiset taivaat on kääritty kokoon voiman oikeaan käteen, miten jumalallisen ilmoituksen taivaat on Jumalan käskyllä pystytetty ja Hänen verrattomien lakiensa auringolla, kuulla ja tähdillä kaunistettu. Tällaisia ovat Jumalan sanan salaisuudet, jotka on paljastettu ja julki saatettu, jotta voisit kenties havaita jumalallisen johdatuksen aamun valon ja voisit luottamuksen ja kieltäymyksen voimalla sammuttaa turhanaikaisen kuvittelun, joutavien kuvitelmien, epäröinnin ja epäilyn lampun sekä sytyttää sydämesi sisimpään sopukkaan jumalallisen tiedon ja varmuuden vastasyntyneen valon.

53Totisesti tiedä, että kaikkiin näihin Jumalan pyhän asian ilmaisijoista syntyneisiin vertauskuvallisiin käsitteisiin ja vaikeaselkoisiin viittauksiin kätkeytyvä tarkoitus on ollut koetella ja tutkia maailman kansoja, jotta puhtaiden ja valaistuneitten sydänten maa siten voitaisiin erottaa katoavasta ja hedelmättömästä maasta. Hamasta ikuisuudesta on Jumala näin toiminut luotujensa keskuudessa, mistä myös pyhien kirjojen muistiinmerkinnät todistavat.

54^{sivu 57}Samoin ajattele ”Qiblihist䔳³ ilmoitettua säettä. Kun Muhammad, profeettiuden Aurinko, oli paennut Bathán³⁴ aamunkoista Yathribiin³⁵, Hän rukoillessaan käänsi kasvonsa edelleen kohti Jerusalemia, pyhää kaupunkia, kunnes juutalaiset alkoivat lausua Hänestä herjaavia sanoja – sanoja, joita tuskin sopisi näillä sivuilla toistaa ja jotka uuvuttaisivat lukijan. Muhammad pahastui syvästi näistä sanoista. Kun Hän mietiskelyyn ja ihmetykseen vaipuneena katseli taivaalle, kuuli Hän Gabrielin lempeän äänen lausuvan: ”Me näemme Sinut korkeudesta, kasvosi kääntyneinä kohti taivasta, mutta Me käännämme Sinut sellaiseen Qiblihiin, joka miellyttää Sinua.”³⁶ Kun Profeetta seurueineen oli joitakin päiviä myöhemmin lausumassa keskipäivän rukousta ja oli jo suorittanut kaksi säädetyistä rak‘aheista³⁷, kuului jälleen Gabrielin ääni: ”Käännä kasvosi kohti pyhitettyä moskeijaa³⁸.”³⁹ Tuon saman rukouksen aikana Muhammad käänsi yhtäkkiä kasvonsa pois Jerusalemista ja katsoi kohti Ka‘bihia. Syvä kauhu valtasi silloin Profeetan seuralaiset. Heidän uskonsa järkkyi ankarasti. Niin suuri oli heidän tyrmistyksensä, että monet heistä keskeyttivät ^{sivu 58} rukouksensa ja luopuivat uskostaan. Totisesti Jumala synnytti tämän kiihtymyksen vain koetellakseen ja tutkiakseen palvelijoitansa. Muuten Hän, tuo täydellinen Kuningas, olisi aivan hyvin voinut jättää Qiblihin ennalleen ja säilyttää Jerusalemin uskontojärjestelmänsä palvontapisteenä ottamatta tuolta pyhältä kaupungilta pois sille suotua arvoasemaa.

55Ei yksikään niistä monista profeetoista, jotka on Mooseksen ilmaisemisen jälkeen lähetetty Jumalan sanansaattajina, kuten Daavid, Jeesus ja muut Mooseksen ja Muhammadin ilmoitusten välisenä aikana ilmaantuneet ylevät ilmaisijat, ole muuttanut Qiblihiä koskevaa lakia. Joka ainoa näistä luomakunnan Herran sanansaattajista on kehottanut kansaansa kääntymään samaan suuntaan. Jumalan, täydellisen Kuninkaan, silmissä kaikki paikat maan päällä ovat yksi ja sama, lukuun ottamatta sitä paikkaa, jolle Hän ilmaisijoidensa päivänä määrää erityisen tarkoituksen. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Jumalan ovat itä ja länsi: niinpä minne käännyttekin, siellä ovat Jumalan kasvot.”⁴⁰ Miksi siis näistä tosiasioista huolimatta Qiblih piti muuttaa ja siten valaa tuollaista kauhua kansan keskuuteen, saattaa Profeetan seuralaiset epäröimään ja syöstä heidät noin suureen sekasortoon? Niin, mikä täyttää tyrmistyksellä ihmissydämet, tapahtuu vain, jotta kukin sielu voidaan tutkia Jumalan koetinkivellä ja jotta uskolliset voidaan ^{sivu 59} tuntea ja erottaa valheellisista. Näin Hän on ilmoittanut kansan keskuudessa tapahtuneen hajaannuksen jälkeen: ”Me asetimme Qiblihiksi Sinun toivomasi suunnan vain voidaksemme erottaa sen, joka seuraa Apostolia, siitä, joka kääntyy takaisin kannoillaan.”⁴¹ ”Säikkyneitä aaseja, jotka pakenevat leijonaa.”⁴²

56Jos pohtisit hetkenkään sydämessäsi näitä sanoja, sinä varmasti huomaisit ymmärryksen porttien avautuvan kasvojesi edessä ja näkisit kaiken tiedon ja sen salaisuuksien paljastuvan silmillesi. Tällaista tapahtuu vain, jotta ihmisten sielut voisivat kehittyä ja vapautua itseyden ja pyyteen vankilasta. Muutoin tuo täydellinen Kuningas on halki ikuisuuden ollut sisimmässä olemuksessaan riippumaton kaikkien luotujen kyvystä ymmärtää ja on vastakin aina ikuisuuteen asti omassa olemuksessaan oleva korkealla ainoankaan sielun palvonnan yläpuolella. Yksi ainut henkäys Hänen yltäkylläisyydestänsä riittää verhoamaan koko ihmiskunnan vaurauden viittaan ja pisarakin Hänen runsaan armonsa valtamerestä on kylliksi suomaan kaikille olennoille iankaikkisen elämän kirkkauden. Mutta koska jumalallinen tarkoitus on säätänyt, että uskolliset on erotettava valheellisista ja aurinko varjosta, on Hän kunakin aikana lähettänyt ihmiskunnalle koettelemustensa kuurot alas kirkkautensa valtakunnasta.

57^{sivu 60}Jos ihmiset mietiskelisivät entisaikain profeettojen elämää, he tiedostaisivat ja ymmärtäisivät näiden profeettojen toimintatavat niin vaivattomasti, että heidän omien maallisten pyyteittensä vastaiset teot ja sanat eivät heitä enää sokaisisi ja he voisivat näin polttaa pois joka ikisen erottavan verhon jumalallisen tiedon Pensaassa palavalla tulella ja asettua lujasti rauhan ja varmuuden valtaistuimelle. Ajatelkaa esimerkiksi Moosesta, ‘Imránin poikaa, jaloa Profeettaa ja jumalallisesti ilmoitetun Kirjan Isää. Varhaisvuosinaan, ennen kuin Hänen lähetystehtävänsä Hänelle ilmoitettiin, Hän eräänä päivänä torin poikki kulkiessaan näki kahden miehen tappelevan keskenään. Toinen näistä pyysi Moosesta avukseen vihollistaan vastaan. Silloin Mooses puuttui asiaan ja löi vastustajan kuoliaaksi. Tästä todistavat pyhän Kirjan muistiinmerkinnät. Yksityiskohtiin puuttuminen vain pidentäisi ja häiritsisi todisteluamme. Tieto tästä tapahtumasta levisi kautta kaupungin, ja Mooses joutui pelon valtaan, kuten Kirjan teksti todistaa. Ja kun Hänen korviinsa kantautui varoitus: ”Oi Mooses! Totisesti päämiehet pitävät neuvoa tappaakseen Sinut”⁴³, lähti Hän kaupungista ja asettui Midianiin Shoebin palvelukseen. Palatessaan takaisin Mooses tuli Siinain erämaassa sijaitsevaan pyhään laaksoon ja näki siellä kirkkauden Kuninkaan hahmon ”puussa, joka ei ole idästä eikä lännestä”⁴⁴. Siellä Hän kuuli Hengen ^{sivu 61} sielua sykähdyttävän äänen, joka puhui palavan tulen keskeltä, kehottaen Häntä vuodattamaan jumalallisen johdatuksen valoa faraolaisten sieluihin, niin että Hän vapauttamalla heidät itseyden ja pyyteen laakson varjoista auttaisi heitä pääsemään taivaallisen ilon niityille ja pelastamalla heidät kieltäymyksen Salsabílilla etäisyyden hämmennyksestä ohjaisi heidät jumalallisen läsnäolon rauhaisaan kaupunkiin. Kun Mooses tuli faraon luo ja Jumalan käskyn mukaisesti toi hänelle jumalallisen sanoman, farao puhui loukkaavasti sanoen: ”Etkö olekin se, joka teki murhan ja josta tuli vääräuskoinen?” Näin voiman Herra kertoi faraon sanoneen Moosekselle: ”Minkä teon oletkaan tehnyt! Sinä kuulut kiittämättömiin.” Hän sanoi: ”Niin todella tein ja kuuluin eksyneihin. Ja pakenin luotanne, koska pelkäsin teitä, mutta Herrani on antanut Minulle viisautta ja on tehnyt Minusta Apostolinsa.”⁴⁵

58Pohdi siis sydämessäsi kiihtymystä, jonka Jumala nostattaa. Ajattele niitä merkillisiä ja moninaisia koettelemuksia, joilla Hän tutkii palvelijoitaan. Mieti, miten Hän yhtäkkiä palvelijoidensa joukosta valitsi ja jumalallisen johdatuksen ylevään tehtävään uskoi Hänet, joka oli tiettävästi syyllistynyt surmatyöhön ja oli itse raa’an tekonsa tunnustanut ja joka maailman silmissä oli lähes kolmenkymmenen vuoden ajan kasvanut faraon hovissa ja saanut ravintonsa hänen pöydästään. Eikö Jumala, kaikkivaltias Kuningas, kyennyt ^{sivu 62} pidättämään Mooseksen kättä murhasta, niin ettei tämän tilille olisi tarvinnut lukea surmatekoa, joka herätti ihmisissä hämmennystä ja inhoa?

59Ajattele myös Marian asemaa ja olosuhteita. Niin syvä oli tuon olennoista kauneimman neuvottomuus, niin murheellinen hänen tilansa, että hän katkerasti suri koskaan syntyneensä. Tästä todistaa pyhä säe, jossa kerrotaan, kuinka Maria Jeesuksen synnytettyään valitti kohtaloaan ja huudahti: ”Kunpa olisin kuollut ennen tätä ja vaipunut unohduksiin!”⁴⁶ Vannon kautta Jumalan! Tuollainen vaikerrus riipoo sydäntä ja värisyttää olemusta. Tuollaista sielun hätää, tuollaista toivottomuutta ei olisi voinut aiheuttaa mikään muu kuin vihollisten moitteet ja uskottomien ja turmeltuneiden pilkka. Mieti, minkä vastauksen Maria olisi voinut antaa ympärillään oleville ihmisille. Kuinka hän olisi voinut väittää, että lapsi, jonka isä oli tuntematon, oli siinnyt Pyhästä Hengestä? Niinpä Maria, tuo verhottu ja kuolematon olento, otti pienokaisensa ja palasi kotiinsa. Tuskin olivat ihmisten katseet häneen osuneet, kun he jo korottivat äänensä ja sanoivat: ”Oi Aaronin sisar! Sinun isäsi ei ollut mikään kelvoton mies eikä äitisi siveetön.”⁴⁷

60Siispä mietiskele tätä valtavaa järkytystä, tätä ankaraa koettelemusta. Kaikesta huolimatta Jumala soi profeettiuden kunnian tuolle Hengen olemukselle, joka ^{sivu 63} tunnettiin ihmisten keskuudessa isättömänä, ja teki Hänestä todistuksensa kaikille, jotka ovat taivaissa ja maan päällä.

61Katso, miten ihmisten toiveiden ja tapojen vastaisia ovatkaan Jumalan ilmaisijoiden tavat, jotka luomakunnan Kuningas on säätänyt! Ymmärtäessäsi näiden jumalallisten salaisuuksien ytimen olet käsittävä Jumalan, jumalallisen Lumoojan, Rakastetuimman tarkoituksen. Olet näkevä tuon kaikkivaltiaan Hallitsijan sanat ja teot yhtenä ja samana, siinä määrin, että minkä näet Hänen teoissaan, saman näet Hänen sanoissaan, ja minkä luet Hänen sanoissaan, sen havaitset Hänen teoissaan. Niinpä tuollaiset teot ja sanat ovatkin ulkonaisesti koston tulta jumalattomille mutta sisäisesti armon vettä vanhurskaille. Jos sydämen silmä avautuisi, se varmasti huomaisi, että Jumalan tahdon taivaasta ilmoitetut sanat ovat yhdet ja samat kuin teot, jotka ovat lähtöisin jumalallisen voiman valtakunnasta.

62Huomaa siis, oi veljeni! Jos vastaavanlaista ilmoitettaisiin tässä uskontojärjestelmässä ja tapahtuisi tänä aikana, mitä tekisivätkään ihmiset? Vannon kautta Hänen, joka on ihmiskunnan todellinen Kasvattaja ja Jumalan sanan Ilmoittaja, että he välittömästi ja epäröimättä julistaisivat Hänet vääräuskoiseksi ja tuomitsisivat Hänet kuolemaan. Kuinka kaukana he ovatkaan kuulemasta ääntä, joka julistaa: Katso! Jeesus on Pyhän Hengen henkäyksestä ilmestynyt ja Mooses kutsuttu jumalallisesti säädettyyn tehtävään! Vaikka huutaisimme tuhansin äänin, ei yksikään korva kuuntelisi, ^{sivu 64} jos sanoisimme, että isättömälle Lapselle on suotu profeetan tehtävä tai että murhamies on tuonut palavan Pensaan liekistä sanoman: ”Totisesti, totisesti, Minä olen Jumala!”

63Jos oikeudenmukaisuuden silmä avautuisi, se sanotun valossa huomaisi helposti, että Hänet, joka on kaikkien näiden asioiden syy ja lopullinen tarkoitus, on tänä päivänä ilmaistu. Vaikka tässä uskontojärjestelmässä ei olekaan tapahtunut vastaavaa, takertuvat ihmiset kuitenkin yhä sellaisiin turhanaikaisiin kuvitelmiin, joita kadotuksen omat vaalivat. Kuinka vakavia ovatkaan Häntä vastaan nostetut syytökset! Kuinka ankaria Häneen kohdistetut vainot – syytökset ja vainot, joiden kaltaisia ihmiset eivät ole nähneet eivätkä kuulleet!

64Suuri Jumala! Kun ilmaisun virta eteni tähän vaiheeseen, Me kohotimme silmämme, ja katso! Jumalan suloiset tuoksut tulvivat ilmoituksen päivänkoista ja aamutuuli puhalsi Ikuisen Sabasta. Sen sanoma soi uuden ilon sydämeen ja täytti sielun rajattomalla riemulla. Kaiken se teki uudeksi ja toi runsaat ja verrattomat lahjat tuntemattomalta Ystävältä. Inhimillisen ylistyksen viitta ei voi koskaan olla kelvollinen pukemaan sen jaloa olemusta eikä ilmaisun kaapu milloinkaan verhoamaan sen loistavaa hahmoa. Sanoitta se näyttää sisäiset arvoitukset ja puheetta paljastaa jumalallisten lausumien salaisuudet. Etäisyyden ja menetyksen oksalla laulaville satakielille se opettaa valituksen ja vaikeroinnin, opastaa niitä rakkauden taidossa ja ^{sivu 65} osoittaa niille sydämen antautumisen salaisuuden. Taivaallisen jälleenyhtymisen Ridvánin kukkasille se ilmaisee kiihkeän rakastajan hellyyden ja paljastaa puhtaiden lumovoiman. Rakkauden puutarhan vuokoille se uskoo totuuden salaisuudet ja rakastajien sydämille sisimpien aavistusten vertauskuvat. Niin runsasta on sen armon vuodatus tänä aikana, että itse Pyhä Henkikin sitä kadehtii. Pisaralle se on suonut meren aallot ja tomuhiukkaselle antanut auringon kirkkauden. Niin valtaisa on sen siunausten tulva, että kurjin kuoriainenkin on etsinyt myskin tuoksua ja lepakko auringon valoa. Se on elvyttänyt kuolleet elämän henkäyksellä ja saanut heidät rientämään ulos kuolevaisten ruumiittensa hautakammioista. Se on asettanut tietämättömät oppineisuuden istuimille ja nostanut sortajan oikeudenmukaisuuden valtakatokseen.

65Maailmankaikkeus on täynnään näitä moninaisia antimia ja odottaa hetkeä, jona sen näkymättömien lahjojen vaikutukset käyvät ilmi tässä maailmassa, jona nääntyvät ja janoiset pääsevät Rakastettunsa elävälle Kawtharille ja etäisyyden ja olemattomuuden erämaihin eksynyt vaeltaja käy elämän pyhättöön ja palaa sydämensä kaivatun luo. Kenen sydämen mullassa itävät <nämä pyhät siemenet? Kenen sielun puutarhasta puhkeavat esiin näkymättömien todellisuuksien kukkaset? Totisesti sanon: Niin raju on sydämen Siinailla palavan rakkauden Pensaan roihu, että pyhän ilmaisun vedet eivät ikänään riitä sen liekkiä sammuttamaan. Valtameret eivät pysty hillitsemään tämän leviatanin ^{sivu 66} polttavaa janoa, eikä tämän sammumattoman tulen feeniks voi asustaa muualla kuin Rakastetun kasvojen loisteessa. Siispä, oi veljeni, sytytä viisauden öljyllä sydämesi sisimpään sopukkaan hengen lamppu ja varjele sitä ymmärryksen kuvulla, niin että jumalattoman henkäys ei voi sen liekkiä sammuttaa eikä sen kirkkautta himmentää. Näin Me olemme kirkastanut ilmauksen taivaat jumalallisen viisauden ja ymmärryksen Auringon loistolla, jotta sydämesi löytäisi rauhan ja voisit olla niitä, jotka ovat varmuuden siivin kohonneet Herransa, Armahtavaisimman rakkauden taivaaseen.

66Nyt Hänen sanoistansa: ”Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki.” Näillä sanoilla tarkoitetaan, että sitten kun taivaallisten opetusten aurinko on pimennyt, kun jumalallisesti säädettyjen lakien tähdet ovat pudonneet ja kun todellisen tiedon kuu, ihmiskunnan kasvattaja, on sammunut, kun opastuksen ja onnen mittapuut on kumottu ja totuuden ja vanhurskauden aamu yöhön vajonnut, silloin Ihmisen Pojan merkki ilmestyy taivaalle. ”Taivaalla” tarkoitetaan näkyvää taivasta, sillä sen hetken lähestyessä, jona oikeudenmukaisuuden taivaan Päiväntähti ilmaistaan ja jumalallisen johdatuksen Arkki purjehtii kirkkauden merellä, ilmestyy taivaalle tähti, joka kuuluttaa kansalleen tuon loistavimman valon tulosta. Myös näkymättömällä taivaalla ilmaistaan tähti, joka on oleva maan kansoille airuena tuon todellisen ja ylevän aamun sarastamisesta. Nämä kaksi merkkiä, toinen näkyvällä ^{sivu 67} ja toinen näkymättömällä taivaalla, ovat, kuten yleisesti uskotaan, ilmoittaneet kunkin Jumalan profeetan ilmestymisestä.

67Profeettojen joukossa oli Abraham, Jumalan Ystävä. Ennen kuin Hän ilmaisi itsensä, Nimrod näki unen ja kutsui luokseen ennustajat, jotka kertoivat uuden tähden syttyneen taivaalle. Samoin ilmestyi airut, joka julisti Abrahamin tuloa kautta maan.

68Abrahamin jälkeen tuli Mooses, Hän, joka keskusteli Jumalan kanssa. Mooseksen ajan ennustajat varoittivat faraota näin sanoen: ”Taivaalle on noussut tähti, ja katso! se ennustaa, että on syntyvä Lapsi, joka pitää kädessään sinun ja kansasi kohtaloa.” Niin ikään ilmestyi tietäjä, joka yön pimeydessä toi Israelin kansalle ilosanoman valaen lohtua heidän sieluunsa ja varmuutta heidän sydämeensä. Tästä todistavat pyhien kirjojen muistiinmerkinnät. Jos mainitsisimme yksityiskohdat, tämä epistola paisuisi kirjaksi. Sitä paitsi emme halua kertoa entisaikain tarinoita. Jumala on todistajamme, että sekin, minkä nyt mainitsemme, johtuu yksinomaan lämpimästä kiintymyksestämme sinua kohtaan, jotta kenties maan köyhät voisivat päästä rakkauden meren rannoille, tietämättömät löytää jumalallisen tiedon valtamerelle ja ne, jotka janoavat ymmärrystä, nauttia jumalallisen viisauden Salsabílista. Muutoin tämä palvelija pitää tuollaisten kertomusten pohdintaa vakavana virheenä ja raskaana rikkomuksena.

69Samoin Jeesuksen ilmaisemisen hetken lähestyessä eräät tietäjät, jotka tiesivät Jeesuksen tähden syttyneen ^{sivu 68} taivaalle, etsivät ja seurasivat sitä, kunnes tulivat kaupunkiin, joka oli Herodeksen kuningaskunnan keskus. Siihen aikaan Herodeksen valtius sulki piiriinsä koko tuon maan.

70Nämä tietäjät sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten Kuningas? Sillä me näimme Hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet Häntä kumartamaan.”⁴⁸ Aikansa etsittyään he saivat tietää, että Lapsi oli syntynyt Betlehemissä, Juudean maassa. Tämä oli näkyvälle taivaalle ilmestynyt merkki. Näkymättömällä taivaalla, jumalallisen tiedon ja ymmärryksen taivaalla, taas oli merkkinä Yahyá, Sakariaan poika, joka toi ihmisille sanoman Jeesuksen ilmestymisestä. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Totisesti Jumala antaa sinulle ilosanoman Yahyásta, joka todistaa Jumalan sanasta ja on oleva suuri ja hurskas.”⁴⁹ ”Sanalla” tarkoitetaan Jeesusta, jonka tulon Yahyá ennusti. Lisäksi on taivaallisissa kirjoituksissa kirjoitettu: ”Johannes Kastaja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.’”⁵⁰ Johanneksella tarkoitetaan Yahyáta.

71Myös ennen Muhammadin kauneuden paljastumista ilmestyi näkyvälle taivaalle merkkejä. Näkymättömän taivaan merkkejä taas olivat ne neljä miestä, jotka yksi toisensa jälkeen julistivat ihmisille ^{sivu 69} iloista sanomaa tuon jumalallisen Valonlähteen ilmaantumisesta. Rúz bihilla, joka myöhemmin sai nimen Salmán, oli kunnia palvella heitä. Loppunsa lähestyessä kukin miehistä lähetti Rúz bihin seuraavan luokse, kunnes heistä neljäs, tuntiessaan kuoleman olevan lähellä, puhui Rúz bihille sanoen: ”Oi Rúz bih! Kun olet haudannut ruumiini, mene Hijáziin, sillä siellä on Muhammadin päiväntähti nouseva. Onnellinen olet sinä, koska olet näkevä Hänen kasvonsa!”

72Ja nyt tästä verrattomasta ja ylevästä asiasta. Totisesti tiedä, että moni astronomi on ilmoittanut tämän asian tähden ilmestymisestä näkyvälle taivaalle. Samoin ilmestyivät maan päälle Ahmad ja Kázim⁵¹, nuo kaksi loistavaa valoa – Jumala heidän lepopaikkansa pyhittäköön!

73Kaiken sen perusteella, mitä olemme sanonut, on selvää ja ilmeistä, että ennen kunkin jumalallista Olemusta heijastavan kuvastimen ilmaisemista on heidän tulemistaan ennakoivien merkkien ilmestyttävä niin näkyvälle kuin näkymättömällekin taivaalle, joka on tiedon auringon, viisauden kuun ja ymmärryksen ja ilmaisun tähtien tyyssija. Näkymättömän taivaan merkkien on ilmestyttävä siinä täydellisessä ihmisessä, joka ilmaantuu ennen kunkin ilmaisijan tuloa kasvattamaan ja valmistamaan ihmisten sieluja jumalallisen valonlähteen, ihmisten keskuudessa loistavan Jumalan ykseyden valon tulemiseen.

74^{sivu 70}Nyt Hänen sanoistansa: ”Ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.” Nämä sanat tarkoittavat, että noina päivinä ihmiset surevat jumalallisen kauneuden auringon, tiedon kuun ja jumalallisen viisauden tähtien katoamista. Silloin he näkevät tuon Luvatun, tuon palvotun Kauneuden laskeutuvan pilvien päällä taivaasta. Tällä tarkoitetaan, että jumalallinen Kauneus ilmaistaan Jumalan tahdon taivaasta ja että se ilmestyy ihmistemppelin hahmossa. Sana ”taivas” ilmaisee ylevyyttä ja suuruutta, sillä se on noiden pyhyyden ilmaisijoiden, ikiaikaisen kirkkauden aamunkoittojen ilmaisemisen tyyssija. Todellisuudessa nämä ikiaikaiset olennot, vaikka ovatkin syntyneet äitinsä kohdusta, ovat laskeutuneet Jumalan tahdon taivaasta. Vaikka he asuvat tämän maan kamaralla, ovat heidän todelliset asumuksensa kuitenkin kirkkauden tyyssijat korkeuden valtakunnissa. Kuolevaisten joukossa <vaeltaessaan he liitelevät jumalallisen läsnäolon taivaassa. Jaloitta he astelevat hengen polkua ja siivittä kohoavat jumalallisen ykseyden ylhäisiin korkeuksiin. Jokaisessa kiitävässä henkäyksessä he matkaavat halki avaruuden mittaamattomuuden ja joka hetki kulkevat läpi näkyvien ja näkymättömien valtakuntien. Heidän valtakatoksiinsa on kirjoitettu: ”Ei kerrassa mikään, mitä Hän on tekemässä, estä Häntä tekemästä jotakin muuta.” Ja heidän istuimiinsa on kaiverrettu: ”Totisesti, Hänen tiensä ovat joka päivä ^{sivu 71} erilaiset.”⁵² Heidät on lähetetty Ikiaikaisen ylimaallisesta voimasta ja herätetty Jumalan, kuninkaista mahtavimman, ylevästä tahdosta. Tätä tarkoitetaan sanoilla ”tulevan taivaan pilvissä”.

75Jumalallisten valonlähteiden ilmaisuissa on käsitettä ”taivas” käytetty monista eri asioista, kuten ”käskyn taivas”, ”tahdon taivas”, ”jumalallisen tarkoituksen taivas”, ”jumalallisen tiedon taivas”, ”varmuuden taivas”, ”ilmaisun taivas”, ”ilmoituksen taivas”, ”kätkennän taivas” ja muuta vastaavaa. Kussakin tapauksessa Hän on antanut käsitteelle ”taivas” erityisen merkityksen, joka paljastuu vain niille, jotka ovat jumalallisiin salaisuuksiin vihityt ja ovat juoneet ikuisen elämän maljasta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Taivaasta te saatte ravintonne ja sen, mikä teille on luvattu”⁵³, vaikka itse asiassa maa tuon ravinnon antaa. Niin ikään on sanottu: ”Nimet tulevat alas taivaasta”, vaikka ne lähtevät ihmisten suusta. Jos puhdistaisit sydämesi kuvastimen pahuuden tomusta, käsittäisit kussakin uskontojärjestelmässä esiintyvien Jumalan kaikenkattavassa sanassa ilmaistujen vertauskuvallisten käsitteiden merkityksen ja löytäisit jumalallisen tiedon salaisuudet. Mutta vasta kun täydellisen irrottautuneisuuden liekein poltat pois nuo ihmisten keskuudessa vallitsevan joutavan oppineisuuden verhot, voit nähdä todellisen tiedon loistavan aamun.

76^{sivu 72}Tiedä varmasti, että tietoa on kahdenlaista: jumalallista ja saatanallista. Toinen kumpuaa jumalallisen innoituksen lähteestä, toinen on vain turhanaikaisten ja hämärien ajatusten heijastusta. Edellisen alkulähde on Jumala, jälkimmäisen käyttövoimana ovat itsekkään pyyteen kuiskailut. Toista ohjaa periaate: ”Pelätkää Jumalaa. Jumala opettaa teitä.”⁵⁴ Toinen taas vahvistaa totuuden: ”Tieto on synkin verho ihmisen ja hänen Luojansa välissä.” Edellinen kantaa kärsivällisyyden, ikävöivän kaipauksen, todellisen ymmärryksen ja rakkauden hedelmää, kun taas jälkimmäinen synnyttää pelkkää pöyhkeyttä, omahyväisyyttä ja itserakkautta. Todellisen tiedon merkitystä tulkinneiden pyhän ilmaisun mestareiden puheista ei voida lainkaan aistia näiden maailmaa pimentäneiden hämärien opetusten löyhkää. Moisten opetusten puu ei voi muuta suoda kuin oikeudettomuutta ja kapinaa eikä kantaa muuta hedelmää kuin vihaa ja kateutta. Sen hedelmä on tappavaa myrkkyä, sen siimes tuhoavaa tulta. Kuinka hyvin onkaan sanottu: ”Takerru sydämesi Kaivatun viittaan ja hylkää kaikkinainen häpeily; käske maailmallisesti viisaiden poistua, olipa heidän nimensä miten suuri tahansa.”

77Sydän on siis puhdistettava ihmisten joutavista puheista ja pyhitettävä kaikesta maallisesta kiintymyksestä, jotta se voisi löytää jumalallisen innoituksen kätketyn merkityksen ja tulla jumalallisen tiedon ^{sivu 73} salaisuuksien aarreaitaksi. Niinpä onkin sanottu: ”Se, joka astuu lumivalkeaa polkua ja seuraa verenpunaisen pylvään jälkiä, ei ole koskaan pääsevä asumukseensa, elleivät hänen kätensä ole tyhjät niistä maallisista turhuuksista, joita ihmiset arvostavat.” Tämä on tärkein edellytys jokaiselle, joka tätä polkua kulkee. Ajattele tätä, jotta voisit verhottomin silmin nähdä näiden sanojen totuuden.

78Olemme poikennut todistelumme tavoitteesta, vaikka toisaalta kaikki sanottu vain tukee tarkoitustamme. Kautta Jumalan! Miten suuri lieneekään halumme esittää asiamme lyhyesti, Meistä kuitenkin tuntuu, kuin emme voisi pidätellä kynäämme. Huolimatta kaikesta, minkä olemme jo sanonut, kuinka lukuisat ovatkaan helmet, jotka ovat vielä poimimatta sydämemme simpukasta! Kuinka monet ne sisäisten merkitysten húrít, jotka yhä ovat jumalallisen viisauden kammioiden kätköissä! Kukaan ei ole niitä vielä lähestynyt – húríta, ”joihin ei yksikään ihminen eikä henki ole ennen koskenut”⁵⁵. Huolimatta kaikesta mitä on sanottu, näyttää kuin yhtäkään tarkoitukseemme liittyvää kirjainta ei olisi lausuttu eikä ainuttakaan aihettamme koskevaa merkkiä olisi paljastettu. Milloin löytyykään uskollinen etsijä, joka sonnustautuu pyhiinvaeltajan viittaan, pääsee sydämensä kaipuun Ka‘bihiin ja korvatta tahi kielettä selvittää jumalallisen ilmaisun salaisuudet?

79^{sivu 74}Näistä loistavista, näistä kiistattomista ja selkeistä toteamuksista on edellä mainitussa säkeessä esiintyvän ”taivaan” merkitys näin käynyt selväksi ja ilmeiseksi. Entä mitä tarkoittavat Hänen sanansa, että Ihmisen Poika ”tulee taivaan pilvissä”? Käsitteellä ”pilvet” viitataan niihin asioihin, jotka ovat vastoin ihmisten tapoja ja toiveita. Kuten Hän on edellä lainatussa säkeessä ilmoittanut: ”Joka kerta kun apostoli tulee luoksenne tuoden sitä, mitä sielunne ei halaja, te paisutte pöyhkeydestä, syytätte toisia petkuttajiksi ja toiset surmaatte.”⁵⁶ Yhdessä mielessä nämä ”pilvet” tarkoittavat lakien kumoamista, aiempien uskontojärjestelmien lakkauttamista, ihmisten keskuudessa vallitsevien muotomenojen ja tapojen poistamista, oppimattomien uskollisten ylentämistä uskon oppineiden vastustajien yläpuolelle. Toisessa mielessä ne tarkoittavat tuon kuolemattoman Kauneuden ilmestymistä kuolevaisen ihmisen hahmossa, sellaisin inhimillisin rajoituksin kuin syöminen ja juominen, köyhyys ja rikkaus, kunnia ja alennus, nukkuminen ja valvominen, ja muu vastaava, mikä synnyttää epäilystä ihmisten mielissä ja saa heidät kääntymään pois. Kaikkia näitä verhoja sanotaan vertauskuvallisesti ”pilviksi”.

80Nämä ovat ”pilviä”, jotka saavat kaikkien maan päällä asuvien tiedon ja ymmärryksen taivaat halkeamaan. Niin kuin Hän on sanonut: ”Sinä päivänä halkaisevat ^{sivu 75} pilvet taivaan.”⁵⁷ Kuten pilvet estävät ihmisten silmiä näkemästä aurinkoa, samoin nämä seikat estävät ihmisten sieluja tuntemasta jumalallisen Valonlähteen valoa. Tästä todistaa se, mikä pyhän Kirjan ilmoituksen mukaan on epäuskoisten suusta lähtenyt: ”Ja he ovat sanoneet: ’Millainen apostoli tämä oikein on? Hänhän syö ruokaa ja kulkee kaduilla. Ellei lähetetä alas enkeliä, joka varoittaisi yhdessä Hänen kanssaan, me emme usko.’”⁵⁸ Myös muiden profeettojen osana ovat olleet köyhyys ja vastoinkäymiset, nälkä sekä tämän maailman onnettomuudet ja sattumat. Koska nämä pyhät henkilöt saivat kestää niin puutetta kuin ahdinkoa, eksyivät ihmiset epäluulojen ja epäilysten erämaihin ja joutuivat hämmennyksen ja neuvottomuuden valtaan. Miten tuollainen henkilö saattoi olla Jumalan lähettämä, he kummastelivat, miten Hän saattoi julistaa valtiuttansa yli kaikkien maan kansojen ja sukukuntien ja väittää olevansa koko luomistyön tarkoitus – niin kuin Hän on sanonut: ”Ellei Sinua olisi, en olisi luonut kaikkia, jotka ovat taivaassa ja maan päällä” – ja kuitenkin olla noin arkisten asioiden kahleissa? Olet epäilemättä tietoinen koettelemuksista, köyhyydestä, onnettomuuksista ja alennuksesta, jotka ovat kohdanneet jokaista Jumalan profeettaa ja hänen kumppaneitaan. Varmaan olet kuullut, kuinka heidän kannattajiensa päät lähetettiin lahjoina eri kaupunkeihin ^{sivu 76} ja kuinka julmasti heitä estettiin siitä, mihin heitä oli käsketty. Joka ainoa heistä päätyi Hänen asiansa vihollisten käsiin ja joutui kärsimään, mitä ikinä nämä määräsivät.

81On selvää, että kunkin uskontojärjestelmän aikaansaamat muutokset ovat niitä synkkiä pilviä, jotka tulevat ihmisymmärryksen silmän ja jumalallisen Olemuksen päivänkoitosta loistavan jumalallisen valonlähteen väliin. Ajattele, miten ihmiset ovat sukupolvien ajan sokeasti jäljitelleet isiänsä ja miten heidät on kasvatettu noudattamaan niitä tapoja ja tottumuksia, jotka heidän uskonsa opetuksissa on säädetty. Jos nämä ihmiset sitten yhtäkkiä huomaisivat, että heidän joukossaan elänyt ja kaikilta inhimillisiltä rajoituksiltaan heidän kaltaisensa ihminen on noussut kumoamaan kaikki heidän uskonsa vakiinnuttamat periaatteet – periaatteet, joiden mukaan heitä on vuosisatoja opastettu ja joiden jokaista vastustajaa ja kieltäjää he ovat tottuneet pitämään vääräuskoisena, paatuneena ja jumalattomana, heidän näkönsä varmasti hämärtyisi eivätkä he kykenisi <tunnistamaan hänen totuuttansa. Tämän kaltaiset seikat ovat ikään kuin ”pilviä”, jotka peittävät niiden silmiä, joiden sisäinen olemus ei ole maistanut irrottautuneisuuden Salsabília eikä juonut Jumalan tuntemisen Kawtharista. Kun nämä ihmiset saavat tietää tällaisia asioita, he sokeutuvat niin, että he vähääkään epäröimättä julistavat Jumalan sanansaattajan vääräuskoiseksi ja tuomitsevat hänet kuolemaan. Olet varmaan kuullut näin ^{sivu 77} kautta aikojen tapahtuneen ja näet niin tänäkin päivänä tapahtuvan.

82Meidän on siis tehtävä kaikkemme, että nämä synkät verhot, nämä taivaasta lähetettyjen koettelemusten pilvet, eivät – Jumalan näkymättömän avun turvin – estäisi meitä näkemästä Hänen loistavien Kasvojensa kauneutta ja että voisimme tuntea Hänet vain Hänen oman itsensä kautta. Ja jos pyytäisimmekin todistusta Hänen totuudestansa, tulisi meidän tyytyä yhteen ja vain yhteen, jotta voisimme sen avulla päästä Hänen tykönsä, joka on rajattoman armon Alkulähde ja jonka läheisyydessä kaikki maailman yltäkylläisyys kalpenee olemattomuuteen, niin että lakkaisimme joka päivä Häntä vastaan napisemasta ja luopuisimme omista turhanaikaisista kuvitelmistamme.

83Armollinen Jumala! Huolimatta varoituksesta, joka suurenmoisen vertauskuvallisin kielin ja syvällisin viittauksin on menneinä aikoina lausuttu ja jonka tarkoituksena oli havahduttaa maailman kansat ja estää heitä menettämästä osaansa Jumalan armon aaltoilevasta valtamerestä, on edellä kuvatun kaltaista kuitenkin tapahtunut, kuten on jo todettu! Näihin asioihin on viitattu myös Qur’ánissa, kuten tämä säe todistaa: ”Mitä muuta he voivat odottaa, kuin että Jumala tulee heidän luokseen pilvien katveessa?”⁵⁹ Monet jumaluusoppineet, jotka pitäytyvät tiukasti Jumalan sanan kirjaimeen, ovat ottaneet tämän säkeen yhdeksi merkiksi ^{sivu 78} siitä odotetusta <ylösnousemuksesta, joka on syntynyt heidän turhista kuvitelmistaan. Näin siitäkin huolimatta, että vastaavia mainintoja löytyy useimmista taivaallisista kirjoista ja on säilynyt kaikissa tulevan ilmaisijan merkkejä käsittelevissä säkeissä.

84Niin ikään Hän sanoo: ”Päivä, jona taivaasta lähtee sakea savu, joka peittää ihmiset: tämä on oleva tuskallinen piina.”⁶⁰ Kaikkein Kirkkain on säätänyt nämä paatuneiden ihmisten pyyteitten vastaiset asiat koetinkiveksi ja mittapuuksi, jolla Hän koettelee palvelijoitansa, jotta oikeudenmukaiset voitaisiin tuntea jumalattomista ja uskolliset erottaa uskottomista. Vertauskuvallinen käsite ”savu” viittaa vakaviin erimielisyyksiin, tunnustettujen arvojen kumoamiseen ja lakkauttamiseen sekä näiden arvojen ahdasmielisten kannattajien täydelliseen tuhoon. Mikä savu voisikaan olla sankempi ja tukahduttavampi kuin savu, joka on nyt peittänyt maailman kaikki kansat, joka on käynyt heille piinaksi ja josta heidän on toivotonta vapautua, ponnistelivatpa he miten lujasti tahansa? Niin raivokas on heissä palava itseyden tuli, että he näyttävät joka hetki joutuvan uuteen piinaan. Mitä useammin heille kerrotaan, että tämä verraton Jumalan asia, tämä ilmoitus Korkeimmalta, on saatettu julki koko ihmiskunnalle ja että se kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä, sitä raivokkaammaksi kiihtyy tuli heidän sydämessään. Mitä selvemmin he näkevät Jumalan pyhien tovereiden ^{sivu 79} lannistumattoman voiman, ylevän kieltäymyksen ja horjumattoman uskollisuuden – tovereiden, jotka Jumalan avulla muuttuvat päivä päivältä jalommiksi ja loistavammiksi – sitä syvempi on heidän sielujaan kalvava kauhu. Näinä päivinä, ylistetty olkoon Jumala, Hänen sanansa voimalla on niin suuri valta ihmisiin, etteivät he tohdi ainuttakaan sanaa henkäistä. Jos he tapaisivat yhdenkin Jumalan toverin, joka, jos suinkin voisi, auliisti ja iloisesti uhraisi kymmenentuhatta elämää Rakastettunsa edestä, olisi heidän pelkonsa niin suuri, että he viipymättä tunnustaisivat uskonsa Häneen, vaikkakin salaa Hänen nimeään parjaisivat ja kiroaisivat! Kuten Hän on ilmoittanut: ”Kun he kohtaavat teidät, he sanovat: ’Me uskomme’, mutta omissa oloissaan he pureskelevat kiukuissaan sormenpäitään. Sano: ’Kuolkaa kiukkuunne.’ Jumala totisesti tuntee sydäntenne sisimmät sopukat.”⁶¹

85Ennen pitkää saavat silmäsi nähdä jumalallisen voiman viirien hulmuavan kaikilla seuduilla ja Hänen voittoisan valtansa ja herruutensa merkit selkeinä joka maassa. Koska useimmat jumaluusoppineet eivät ole tajunneet näiden säkeiden tarkoitusta eivätkä ole ymmärtäneet ylösnousemuksen päivän merkitystä, he ovat typerästi tulkinneet nämä säkeet oman joutavan ja puutteellisen käsityskykynsä mukaisesti. Ainoa tosi Jumala on todistajani! He tarvitsevat vain hivenen ymmärrystä voidakseen näiden kahden säkeen vertauskuvallisesta^{sivu 80} kielestä päätellä kaiken, minkä olemme aikonut esittää, ja siten Armahtavaisimman armosta päästä varmuuden loistavaan aamuun. Tällaisia ovat ne taivaisen sävelmän soinnut, joita Bahán Sadrihilla laulava kuolematon Taivaan Lintu sinulle helkyttää, jotta sinä Jumalan luvalla saisit astella jumalallisen tiedon ja viisauden polkua.

86Ja nyt Hänen sanoistansa: ”Ja Hän lähettää enkelinsä…” ”Enkeleillä” tarkoitetaan niitä, jotka hengen voiman vahvistamina ovat Jumalan rakkauden tulella polttaneet pois kaikki inhimilliset ominaisuudet ja rajoitukset ja pukeutuneet korkeimpien olentojen ja kerubien tuntomerkkeihin. Tuo pyhä mies, Sádiq⁶², sanoo kerubeja ylistäessään: ”Valtaistuimen takana seisoo joukko shí‘ih tovereitamme.” Lukuisat ja moninaiset ovat sanojen ”valtaistuimen takana” tulkinnat. Yhdessä mielessä ne osoittavat, ettei ole olemassa ainuttakaan todellista shí‘ih-uskovaa. Kuten hän on eräässä toisessa säkeessä sanonut: ”Todellista uskovaa voidaan verrata viisasten kiveen.” Puhuen tämän jälkeen kuulijalleen hän sanoo: ”Oletko koskaan nähnyt viisasten kiveä?” Ajattele, miten tämä vertauskuvallinen kieli todistaa, osuvammin kuin mikään puhe, olipa se kuinka sattuvaa tahansa, että todellista uskovaa ei ole olemassa. Sellainen on siis Sádiqin todistus. Ajattele, miten epäoikeudenmukaisia ja lukuisia ovat ne, jotka, vaikkeivät itsekään ole hengittäneet uskon ^{sivu 81} tuoksua, ovat leimanneet uskottomiksi ne, joiden sanan voimasta itse uskokin tunnetaan ja vahvistetaan.

87Niinpä näitä hurskaita olentoja, jotka ovat pyhittäytyneet kaikista inhimillisistä rajoituksista, omaksuneet henkisten ominaisuudet ja kaunistautuneet siunattujen jaloin piirtein, on nimitetty ”enkeleiksi”. Tätä merkitsevät nämä säkeet, joiden joka ainut sana on selitetty mitä selkeimpien kirjoitusten, mitä vakuuttavimpien todistelujen ja mitä kiistattomimpien todisteiden avulla.

88Koska Jeesuksen seuraajat eivät ole milloinkaan ymmärtäneet näiden sanojen salattua merkitystä ja koska heidän ja heidän uskonsa johtajien odottamia merkkejä ei ole ilmestynyt, ovat he aina tähän päivään asti kieltäytyneet tunnustamasta Jeesuksen päivien jälkeen ilmaistujen pyhyyden ilmaisijoiden totuutta. Näin he ovat evänneet itseltään Jumalan pyhän armon vuodatukset ja Hänen jumalallisen sanansa ihmeet. Niin alhainen on heidän asemansa tänä ylösnousemuksen päivänä! Eivät he ole edes käsittäneet, että jos Jumalan ilmaisijan merkit ilmenisivät näkyvässä maailmassa kunakin aikana vakiintuneitten perimätietojen tekstin mukaisesti, kenenkään ei olisi mahdollista kieltää eikä kääntyä pois eikä siunattu erottuisi viheliäisestä eikä syntinen Jumalaa pelkäävästä. Punnitse oikeudenmukaisesti: Jos Evankeliumissa mainitut ennustukset täyttyisivät kirjaimellisesti, jos Jeesus, Marian poika, enkelien kanssa laskeutuisi pilvien päällä alas näkyvältä taivaalta, kuka silloin tohtisi olla uskomatta, ^{sivu 82} kuka tohtisi kieltää totuuden ja osoittaa halveksuntaa? Ei, vaan hetkessä maan kaikki asukkaat joutuisivat niin suuren tyrmistyksen valtaan, ettei ainutkaan sielu pystyisi sanaakaan sanomaan saati sitten hylkäämään tai hyväksymään totuutta. Näiden totuuksien väärinymmärtämisen tähden on moni kristitty jumaluusoppinut vastustanut Muhammadia ilmaisten vastustuksensa seuraavanlaisin sanoin: ”Jos Sinä todellakin olet luvattu Profeetta, mikseivät mukanasi ole nuo pyhien kirjojemme ennustamat enkelit, joiden on määrä laskeutua alas luvatun Kauneuden kanssa auttaakseen Häntä Hänen ilmoituksessaan ja toimiakseen varoittajina Hänen kansalleen?” Niin kuin Kirkkain on heidän puheensa kirjannut: ”Miksei enkeliä ole lähetetty Hänen luokseen olemaan varoittajana yhdessä Hänen kanssaan?”⁶³

89Tämän kaltaisia vastaväitteitä ja erimielisyyksiä on esiintynyt kautta aikojen ja vuosisatojen. Ihmiset ovat aina harrastaneet tällaisia pinnallisia pohdiskeluja, esittäen turhia vastaväitteitä: ”Miksi tämä tai tuo merkki ei ole ilmestynyt?” Näihin ongelmiin he ovat päätyneet vain siksi, että ovat takertuneet oman aikansa jumaluusoppineiden tapoihin ja näitä sokeasti seuraten joko hyväksyneet tai hyljänneet nämä irrottautuneisuuden olemukset, nämä pyhät ja jumalalliset olennot. Koska nämä johtajat ovat vajonneet itsekkäisiin pyyteisiinsä ja tavoitelleet katoavaa ja alhaista, ovat he ^{sivu 83} kokeneet, että nämä jumalalliset valonlähteet torjuvat heidän tietonsa ja ymmärryksensä mittapuut ja vastustavat heidän tapojaan ja mielipiteitään. Koska he ovat tulkinneet kirjaimellisesti Jumalan sanan sekä ykseyden kirjainten puheet ja perimätiedot ja selittäneet ne oman vajavaisen ymmärryksensä mukaan, ovat he riistäneet itseltään ja koko kansaltaan Jumalan armon ja siunausten anteliaat vuodatukset. Ja kuitenkin he itse vahvistavat todeksi tämän tunnetun perimätiedon: ”Totisesti Meidän sanamme on syvämielinen, hämmästyttävän syvämielinen.” Toisaalla sanotaan: ”Asiamme on sangen koetteleva, äärimmäisen hämmentävä; sitä ei voi kestää kukaan, paitsi taivaan suosiossa oleva, tahi innoitettu profeetta, tai se, jonka uskoa Jumala on koetellut.” Nämä uskonnon johtajat myöntävät, ettei yksikään näistä kolmesta mainitusta ehdosta heihin päde. Ensimmäiset kaksi ehtoa ovat selvästikin heidän ulottumattomissaan. Mitä kolmanteen tulee, on ilmeistä, että he eivät minään aikana ole kestäneet Jumalan lähettämiä koettelemuksia ja ovat jumalallisen koetinkiven ilmestyessä paljastuneet pelkäksi kuonaksi.

90Suuri Jumala! Siitäkin huolimatta, että tunnustavat tämän perimätiedon totuuden, väittävät nämä jumaluusoppineet, jotka yhä ovat erimielisiä oman uskonsa teologisista hämäryyksistä ja niistä kiistelevät, että he ovat Jumalan lain syvällisyyksien tulkitsijoita ja Hänen pyhän sanansa sisimpien salaisuuksien selittäjiä. Itsevarmoina he vakuuttavat, että odotetun Qá’imin tuloon viittaavat perimätiedot eivät ole vielä täyttyneet, ^{sivu 84}vaikka he itse eivät ole kyenneet tuntemaan näiden perimätietojen merkityksen tuoksua eivätkä vieläkään ole huomanneet, että kaikki ennusmerkit ovat täyttyneet, että Jumalan pyhän asian tie on ilmaistu ja että uskollisten joukko tälläkin hetkellä salamannopeudella kulkee tuota tietä, kun taas nämä ymmärtämättömät jumaluusoppineet aikailevat odottaessaan näkevänsä ennustetut merkit. Sano: Voi teitä ymmärtämättömiä! Odottakaa, niin kuin teitä ennen olleetkin odottavat!

91Jos heiltä tiedusteltaisiin merkeistä, joiden on määrä ennakoida jo mainitsemamme Muhammadin uskontojärjestelmän auringon ilmaisemista ja nousua ja joista yksikään ei ole kirjaimellisesti toteutunut, ja jos heiltä kysyttäisiin: ”Miksi te olette torjuneet kristittyjen ja muiden uskontojen seuraajien esittämät väitteet ja pidätte heitä uskottomina?”, sanoisivat he, tietämättä mitä vastata: ”Nämä kirjat on turmeltu, eivätkä ne ole eivätkä ole koskaan olleet Jumalasta.” Ajattele: Jopa noiden säkeiden sanatkin todistavat kaunopuheisesti, että ne ovat Jumalasta. Vastaavanlainen säe on ilmoitettu myös Qur’ánissa, jos vain olisitte niitä, jotka ymmärtävät. Totisesti sanon: Koko tämän ajan he ovat olleet täysin kykenemättömät käsittämään, mitä kirjoitusten turmelemisella tarkoitetaan.

92On totta, että Muhammadin uskontojärjestelmän aurinkoa heijastavien kuvastimien kirjoituksissa ja lausumissa on mainittu ”ylevien olentojen tekemät täsmennykset” ja ”ylenkatseellisten tekemät muutokset”. Nuo kohdat viittaavat kuitenkin vain tiettyihin ^{sivu 85} tapauksiin. Yksi niistä on kertomus Ibn i Súríyásta. Kun khaybarilaiset tiedustelivat Muhammadin ilmoituksen keskukselta rangaistuksesta, joka on määrätty naineen miehen ja naineen naisen välisestä aviorikoksesta, Muhammad vastasi: ”Jumalan laki on kuolema kivittämällä”. Jolloin he väittivät vastaan ja sanoivat: ”Sellaista lakia ei ole ilmoitettu Pentateukissa.” Muhammad vastasi sanoen: ”Ketä rabbeistanne pidätte tunnustettuna asiantuntijana ja totuuteen syvällisesti perehtyneenä?” He päätyivät yksimielisesti Ibn i Súríyáhiin. Silloin Muhammad kutsui tämän luokseen ja sanoi: ”Minä vannotan sinua Jumalan nimessä – Hänen, joka halkaisi teille meren, joka saattoi mannaa laskeutumaan teille taivaasta ja pilven teitä suojaamaan, joka vapautti teidät faraon ja hänen kansansa ikeestä ja korotti teidät kaikkien ihmisten yläpuolelle – kertomaan meille, mitä Mooses on säätänyt naineen miehen ja naineen naisen välisestä aviorikoksesta.” Hän vastasi: ”Oi Muhammad! Kuolema kivittämällä on laki.” Muhammad kysyi: ”Mistä sitten johtuu, että tämä laki on kumottu eikä ole enää voimassa juutalaisten keskuudessa?” Hän selitti: ”Kun Nebukadnessar jätti Jerusalemin liekkien saaliiksi ja surmasi juutalaiset, vain muutama heistä säilyi hengissä. Tietoisina juutalaisten tavattoman vähäisestä määrästä ja amalekilaisten lukuisuudesta tuon ajan jumaluusoppineet neuvottelivat keskenään ja tulivat siihen tulokseen, että jos he noudattaisivat Pentateukin lakia, jokainen henkiin jäänyt, joka oli ^{sivu 86} säästynyt Nebukadnessarin vainolta, olisi Kirjan tuomion mukaisesti surmattava. Tästä syystä he kumosivat kuolemanrangaistuksen.” Tällöin Gabriel henkäisi Muhammadin valaistuun sydämeen nämä sanat: ”He vääristelevät Jumalan sanan tekstiä.”⁶⁴

93Tämä on yksi niistä tapauksista, joihin on viitattu. Totisesti tekstin ”vääristelemisellä” ei tarkoiteta sitä, mitä nämä mielettömät ja kurjat sielut ovat kuvitelleet, joidenkin heistä jopa väittäessä, että juutalaiset ja kristityt jumaluusoppineet ovat poistaneet Kirjasta ne säkeet, jotka kiittävät ja ylistävät Muhammadin olemusta, ja ovat niiden tilalle sijoittaneet päinvastaisia säkeitä. Kuinka täysin joutavia ja valheellisia ovatkaan nämä sanat! Voiko kukaan ihminen tärvellä kirjaa, jota pitää Jumalan innoittamana? Pentateukki oli sitä paitsi levinnyt yli koko maankamaran eikä ollut vain Mekassa ja Medinassa, niin että sen tekstiä olisi voitu salassa turmella ja vääristellä. Ei, vaan tekstin turmelemisella tarkoitetaan sitä, mitä kaikki muslimioppineet tänä päivänä harjoittavat, toisin sanoen Jumalan pyhän kirjan tulkitsemista omien turhien kuvitelmiensa ja joutavien pyyteittensä mukaisesti. Ja koska juutalaiset Muhammadin aikana tulkitsivat omien kuvitelmiensa mukaan niitä Pentateukin säkeitä, jotka viittasivat Hänen ilmaisemiseensa, ja kieltäytyivät tyytymästä Hänen pyhään sanaansa, esitettiin heitä vastaan syytös tekstin ”vääristelemisestä”. On myös selvää, ^{sivu 87} miten Qur’ánin kansa on tänä päivänä vääristellyt odotetun ilmaisijan merkkejä koskevaa Jumalan pyhän kirjan tekstiä ja on tulkinnut kyseistä tekstiä omien mieltymystensä ja pyyteittensä mukaan.

94Toisessa yhteydessä Hän taas sanoo: ”Osa heistä kuuli Jumalan sanan, ja sen ymmärrettyään muunteli sitä tietäen niin tekevänsä.”⁶⁵ Tämäkin säe osoittaa, että Jumalan sanan merkitystä on vääristelty, ei suinkaan, että itse sanat olisi pyyhitty pois. Tämän totuudesta todistavat ne, joilla on tervettä ymmärrystä.

95Edelleen Hän sanoo: ”Voi niitä, jotka omin käsin jäljentävät Kirjan sitä muunnellen ja sitten sanovat: ’Tämä on Jumalalta’ myydäkseen sen vähästä hinnasta.”⁶⁶ Tämä säe ilmoitettiin juutalaisten uskon oppineista ja johtajista. Miellyttääkseen rikkaita, saadakseen maallisia etuuksia sekä tehdäkseen tiettäväksi kaunansa ja epäuskonsa nämä oppineet kirjoittivat joukon tutkielmia, joissa he kumosivat Muhammadin väitteet ja puolustivat todistelujaan sellaisin perusteluin, joita olisi sopimatonta mainita, ja väittivät, että nämä todistelut olivat peräisin Pentateukin tekstistä.

96Näin nähdään tänäkin päivänä tapahtuvan. Ajattele, miten lukuisia ovatkaan tämän aikakauden mielettömien jumaluusoppineitten tätä verrattominta asiaa vastaan kirjoittamat syytökset! Kuinka turhia heidän kuvitelmansa, että nämä herjat ovat Jumalan pyhän ^{sivu 88} kirjan säkeiden mukaisia ja sopusoinnussa ymmärtäväisten ihmisten puheiden kanssa!

97Tarkoituksemme näitä asioita selostaessamme on varoittaa sinua, että jos he väittäisivät Evankeliumissa mainituista merkeistä kertovien säkeiden olevan vääristeltyjä, jos he hylkäisivät ne ja takertuisivat niiden sijasta toisiin säkeisiin ja perimätietoihin, sinun tulisi tietää heidän sanojensa olevan täyttä valhetta ja pelkkää panettelua. Niin, tekstin ”turmelemista” on tarkoittamassamme merkityksessä todellakin tapahtunut tietyissä yhteyksissä. Olemme maininnut näistä muutaman, jotta jokaiselle ymmärtäväiselle havainnoijalle kävisi ilmeiseksi, että joillekin opinnoista osattomille pyhille miehille on suotu inhimillisen oppineisuuden hallinta, ja jotta pahansuopa vastustaja ei voisi enää väittää jonkin säkeen todistavan tekstin ”turmelemisesta” ja vihjailla, että tietämättömyydessämme olemme niin puhunut. Sitä paitsi useimmat säkeet, jotka viittaavat tekstin ”turmelemiseen”, on ilmoitettu puhuttaessa juutalaisista, jospa vain tutkisitte Qur’ánin ilmoituksen saarekkeita.

98Olemme myös kuullut monien maan mielettömien väittävän, ettei taivaallisen Evankeliumin aitoa tekstiä ole enää kristittyjen keskuudessa, vaan että se on noussut taivaaseen. Kuinka pahoin he ovatkaan erehtyneet! Kuinka sokeita olleet sille, että moinen väite syyttää armeliasta ja rakastavaa Sallimusta mitä suurimmasta vääryydestä ja mielivallasta! Miten Jumala voisi, Jeesuksen kauneuden Päiväntähden kadottua ^{sivu 89} Hänen kansansa silmistä ja ylennyttyä neljänteen taivaaseen, saattaa myös Hänen pyhän Kirjansa, tärkeimmän todistuksensa luotujensa keskuudessa, katoamaan? Mihin tuo kansa voisi tarttua Jeesuksen päiväntähden laskusta Muhammadin uskontojärjestelmän auringon nousuun? Mikä laki voisi olla heidän tukenaan ja oppaanaan? Miten tuo kansa voisi joutua Jumalan, kaikkivaltiaan Kostajan, kostavan vihan uhriksi? Miten taivaallinen Kuningas voisi koetella heitä kurituksen ruoskalla? Ennen kaikkea, miten Anteliaimman armon virta voisi tyrehtyä? Miten Hänen lempeiden siunaustensa valtameri voisi vaieta? Me pakenemme Jumalan turviin siltä, mitä Hänen luotunsa ovat Hänestä kuvitelleet! Korkealla on Hän heidän ymmärryksensä yläpuolella!

99Rakas ystävä! Jumalan ikuisen aamun valon nyt sarastaessa, Hänen pyhien sanojensa ”Jumala on taivaiden ja maan valo”⁶⁷ vuodattaessa kirkkauttaan koko ihmiskunnalle, Hänen pyhän lausumansa ”Jumala on tahtonut tehdä valonsa täydelliseksi”⁶⁸ julistaessa Hänen pyhättönsä loukkaamattomuutta ja kaikkivaltiuden Käden ojentuessa maan kaikille kansoille ja sukukunnille tuoden todistustaan ”Hän pitää otteessaan kaikkien asioiden valtakuntaa” on meidän vyötettävä pyrkimyksen kupeet, jotta me kenties Jumalan armosta ja anteliaisuudesta saisimme astua taivaalliseen^{sivu 90} kaupunkiin ”Totisesti me olemme Jumalan” ja asua ylhäisessä asumuksessa ”Ja Hänen luokseen me palaamme”. Velvollisuutesi on Jumalan luvalla puhdistaa sydämesi silmä maailman asioista, jotta voisit tajuta jumalallisen tiedon rajattomuuden ja nähdä totuuden niin selvästi, että et tarvitse mitään näyttöä Hänen todellisuudestaan etkä mitään todistetta Hänen todistuksestaan.

100Oi harras etsijä! Jos liitelisit hengen pyhässä valtakunnassa, tuntisit Jumalan selkeänä ja ylevänä kaiken yläpuolella, eivätkä silmäsi näkisi ketään muuta kuin Hänet. ”Jumala oli yksin; ei ollut ketään paitsi Hän.” Niin korkea on tämä asema, ettei mikään todistus voi siitä todistaa eikä mikään todiste tehdä oikeutta sen totuudelle. Jos tutkisit totuuden pyhää valtakuntaa, huomaisit, että kaikki asiat tunnetaan vain Hänen tuntemisensa valossa, että Hänet on aina tunnettu ja tullaan alati tuntemaan Hänen oman <itsensä kautta. Ja jos asustaisit todistuksen maassa, tyytyisit siihen, minkä Hän itse on ilmoittanut: ”Eikö heille riitä, että olemme lähettänyt Sinulle Kirjan?”⁶⁹ Tämä on todistus, jonka Hän itse on määrännyt; tätä suurempaa todistusta ei ole eikä tule olemaan: ”Tämä todistus on Hänen sanansa, Hänen oma olemuksensa todistus Hänen totuudestansa.”

101Ja nyt pyydämme Bayánin kansaa, kaikkia sen keskuudessa olevia oppineita, viisaita, jumaluusoppineita ^{sivu 91} ja silminnäkijätodistajia alati muistamaan Kirjassaan ilmoitetut toiveet ja kehotukset. Kiinnittäkööt he kaikkina aikoina katseensa Hänen asiansa oleellisiin opetuksiin, etteivät he Hänen ilmestyessään, joka on totuuden Ydinolemus, kaikkien asioiden sisin Todellisuus, kaiken valon Lähde, takerru joihinkin Kirjan kohtiin eivätkä tee Hänelle, kuten tehtiin Qur’ánin uskontojärjestelmässä. Sillä voimallinen totisesti on Hän, tuo jumalallisen vallan Kuningas, verrattomien sanojensa yhdellä ainoalla kirjaimella sammuttamaan elämän hengen koko Bayánista ja sen kansasta ja yhdellä ainoalla kirjaimella suomaan heille uuden ja iankaikkisen elämän, niin että he nousevat ja rientävät ulos turhien ja itsekkäiden pyyteittensä hautakammioista. Ottakaa vaarin ja valvokaa; muistakaa, että kaikkien asioiden täyttymys on uskossa Häneen, Hänen päivänsä näkemisessä ja Hänen jumalallisen läsnäolonsa tuntemisessa. ”Ei hurskautta ole se, että käännätte kasvonne itään tai länteen, vaan hurskas on se, joka uskoo Jumalaan ja viimeiseen päivään.”⁷⁰ Kuunnelkaa, oi Bayánin kansa, totuutta, johon olemme teitä opastanut, jotta voisitte hakeutua koko ihmiskunnalle Jumalan päivänä suodun siimeksen suojaan.

^{sivu 93}

Toinen osa

102^{sivu 95}Totisesti Hänellä, joka on Totuuden Päiväntähti ja ylhäisimmän Olennon Ilmaisija, on kaikkina aikoina kiistaton valtius ylitse kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä, vaikka maan päältä ei löytyisi yhtäkään ihmistä, joka olisi Hänelle kuuliainen. Hän on totisesti riippumaton kaikesta maallisesta vallasta, vaikka Hän kärsisi äärimmäistä puutetta. Näin Me paljastamme sinulle Jumalan asian salaisuudet ja suomme sinulle jumalallisen viisauden jalokivet, jotta kenties voisit kieltäymyksen siivin kohota niihin korkeuksiin, jotka ovat ihmisten silmiltä salatut.

103Näihin sanoihin sisältyvä merkitys ja perimmäinen päämäärä on ilmaista ja osoittaa sydämeltään puhtaille ja hengeltään pyhittäytyneille, että totuuden valonlähteille ja jumalallisen ykseyden valkeutta heijastaville kuvastimille on poikkeuksetta annettu kaiken voittava valta ja suotu vastustamaton yliherruus, minä aikakautena ja ajanjaksona heidät ikiaikaisen kirkkauden näkymättömistä asumuksistaan lähetettäneenkin tähän maailmaan kasvattamaan ihmisten sieluja ja suomaan kaikille luoduille siunauksia. Sillä nämä kätketyt jalokivet, nämä salatut ja näkymättömät aarteet ilmaisevat ja vahvistavat itsessään näiden pyhien sanojen ^{sivu 96} totuuden: ”Totisesti Jumala tekee, mitä Hän tahtoo, ja säätää, minkä hyväksi katsoo.”

104Jokaiselle ymmärtäväiselle ja valaistuneelle sydämelle on selvää, että Jumala, tuntematon Olemus, jumalallinen Olento, on äärettömän korkealla kaikkien inhimillisten ominaisuuksien yläpuolella, sellaisten kuin ruumiillinen olemassaolo, yleneminen ja aleneminen, kehittyminen ja taantuminen. Kaukana on Hänen kirkkaudestansa, että ihmiskieli kykenisi riittävästi Hänen ylistystänsä lausumaan tahi ihmissydän tajuamaan Hänen luotaamatonta salaisuuttansa. Hän on ja on aina ollut olemuksensa ikiaikaiseen iäisyyteen verhoutuneena, ja ikuisesti on Hän todellisuudessaan pysyvä ihmissilmiltä kätkettynä. ”Katseet eivät Häntä tavoita, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on Tarkkanäköinen, Kaikkihuomaava.”⁷¹ Mikään suora yhdysside ei voi mitenkään liittää Häntä luotuihinsa. Hän on korkealla kaiken eroamisen ja yhteen liittymisen, läheisyyden ja etäisyyden yläpuolella. Mikään merkki ei voi osoittaa Hänen läsnäoloaan tai Hänen poissaoloaan, sillä yhdestä Hänen käskynsä sanasta ovat kaikki, jotka ovat taivaassa ja maan päällä, saaneet olemassaolon, ja Hänen tahdostaan, joka on itse Alkutahto, ovat kaikki astuneet täydellisestä olemattomuudesta olevaisuuden valtakuntaan, näkyväiseen maailmaan.

105Armollinen Jumala! Kuinka voitaisiin ajatellakaan jonkinlaista suhdetta tai mahdollista yhteyttä Hänen ^{sivu 97} sanansa ja niiden välille, jotka ovat siitä luodut? Säe ”Jumala varoittaa teitä itsestään”⁷² todistaa selvästi väitteemme todellisuudesta, ja sanat ”Jumala oli yksin; ei ollut ketään muuta Hänen rinnallaan” ovat varma osoitus sen totuudesta. Kaikki Jumalan profeetat ja heidän valittunsa, kunkin sukupolven kaikki jumaluusoppineet, tietäjät ja viisaat myöntävät yksimielisesti kykenemättömyytensä ymmärtää tuon kaiken totuuden Ydinolemusta ja tunnustavat voimattomuutensa käsittää Häntä, joka on kaikkien asioiden sisin todellisuus.

106Koska Ikiaikaisen tuntemuksen ovi on täten kaikkien olentojen edessä suljettu, tuon mittaamattoman armon Alkulähde on sanansa mukaisesti – ”Hänen armonsa on ylittänyt kaiken, Minun armoni on kaiken ympäröinyt” – saattanut nuo loistavat pyhyyden helmet ilmaantumaan hengen valtakunnasta ihmistemppelin jalossa hahmossa ja näkyvästi ilmestymään kaikille ihmisille, jotta he voisivat julistaa maailmalle muuttumattoman Olennon salaisuuksia ja kertoa Hänen katoamattoman Olemuksensa arvoituksia. Nämä pyhitetyt kuvastimet, nämä ikiaikaisen kirkkauden päivänkoitot ovat itse kukin maan päällä Hänen edustajiaan, joka on maailmankaikkeuden keskus, sen sisin olemus ja perimmäisin päämäärä. Hänestä on heidän tietonsa ja valtansa lähtöisin, Hänestä peräisin heidän yliherruutensa. Heidän kasvojensa kauneus on kuvastusta Hänen kasvoistaan ja heidän ilmoituksensa ^{sivu 98} merkki Hänen kuolemattomasta kirkkaudestaan. He ovat jumalallisen tiedon aarreaittoja ja taivaallisen viisauden varastoja. Heidän välityksellään annetaan rajaton armo, ja heidän kauttaan ilmaistaan katoamaton valo. Kuten Hän on sanonut: ”Ei ole vähäisintäkään eroa Sinun ja heidän välillään, paitsi että he ovat Sinun palvelijoitasi ja Sinusta luodut.” Tätä tarkoittaa perimätieto: ”Minä olen Hän, Hän itse, ja Hän on Minä, Minä itse.”

107Lukuisat ja moninaiset ovat aiheeseemme suoranaisesti liittyvät perimätiedot ja sanonnat. Pitääksemme esityksemme lyhyenä emme ole niitä kuitenkaan lainannut. Niin, mitä ikinä on taivaissa ja mitä ikinä on maan päällä, on suoranainen todistus Jumalan nimien ja ominaisuuksien ilmaisemisesta siinä, sillä jokainen atomi kätkee sisäänsä merkit, jotka todistavat kaunopuheisesti tuon ylhäisimmän Valon ilmaisemisesta. Todellakin, ilman tuon ilmaisemisen voimaa ei ainuttakaan olentoa voisi olla olemassa. Miten kirkkaat ovatkaan ne tiedon auringot, jotka loistavat yhdessä atomissa, ja miten aavat ne viisauden valtameret, jotka hyrskyävät yhdessä pisarassa! Mitä ylimmässä mitassa on tämä totta ihmisestä, joka luoduista ainoana on verhottu sellaisten lahjojen viittaan ja valittu sellaisen aseman kunniaan. Sillä hänessä ovat piilevästi ilmaistuina kaikki Jumalan nimet ja ominaisuudet niin korkea-asteisina, että ainutkaan toinen luotu olento ei ole sitä ylittänyt eikä voittanut. Kaikki nämä nimet ja ominaisuudet soveltuvat Häneen. Niin kuin Hän ^{sivu 99} on sanonut: ”Ihminen on Minun arvoitukseni, ja Minä olen hänen arvoituksensa.” Lukemattomat ovat ne säkeet, joita tästä syvällisestä ja ylevästä aiheesta on yhä uudelleen kaikissa taivaallisissa kirjoissa ja pyhissä kirjoituksissa ilmaistu. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Me varmasti näytämme heille merkkimme sekä maailmassa että heissä itsessään”.⁷³ Edelleen Hän sanoo: ”Ja myös teissä itsessänne; ettekö siis tahdo nähdä Jumalan merkkejä?”⁷⁴ Ja vielä Hän ilmoittaa: ”Älkää olko niin kuin ne, jotka unohtavat Jumalan ja jotka Hän sen tähden on saattanut heidän oman itsensä unohtamaan.”⁷⁵ Tässä yhteydessä Hän, joka on ikuinen Kuningas – olkoot kaikkien salaperäisessä pyhätössä asuvien sielut uhrina Hänelle – on sanonut: ”Se on tuntenut Jumalan, joka on oman itsensä tuntenut.”

108Vannon Jumalan kautta, oi arvostettu ja kunnioitettu ystävä! Jos pohdiskelet näitä sanoja sydämessäsi, olet varmasti näkevä jumalallisen viisauden ja rajattoman tiedon ovien avautuvan selkoselleen kasvojesi edessä.

109Sen nojalla, mitä on sanottu, on selvää ja ilmeistä, että kaikki olevaisuus sisimmässä todellisuudessaan todistaa Jumalan nimien ja ominaisuuksien ilmenemisestä omassa olemuksessaan. Kykyjensä mukaisesti kukin osoittaa ja ilmentää Jumalan tietoa. Niin^{sivu 100} mahtava on tämä ilmaiseminen, että se sulkee piiriinsä kaiken näkyvän ja näkymättömän. Niinpä Hän onkin ilmoittanut: ”Onko millään paitsi Sinulla sellaista ilmaisemisen voimaa, jota Sinulla ei ole, että se olisi voinut Sinut ilmaista? Sokea on silmä, joka ei Sinua havaitse.” Samoin on ikuinen Kuningas lausunut: ”Mitään en ole havainnut havaitsematta Jumalaa siinä, Jumalaa sen edessä ja Jumalaa sen jäljessä.” Myös Kumaylin perimätiedossa on kirjoitettu: ”Katso, ikuisuuden aamusta on loistanut valo, ja näe, sen aallot ovat tunkeutuneet kaikkien ihmisten sisimpään todellisuuteen.” Ihminen, kaikista luoduista jaloin ja oivallisin, voittaa ne kaikki tämän ilmaisemisen voimassa ja on täydellisempi ilmaus sen kirkkaudesta. Ja kaikista ihmisistä kyvykkäimpiä, täydellisimpiä ja oivallisimpia ovat Totuuden Auringon ilmaisijat. Ei, vaan kaikki muut näitä ilmaisijoita <lukuun ottamatta elävät heidän tahtonsa toiminnasta ja liikkuvat ja ovat olemassa heidän armonsa vuodatuksesta. ”Ellei Sinua olisi, en olisi luonut taivaita.” Niin, heidän pyhässä läheisyydessään kaikki kalpenevat täydelliseen olemattomuuteen ja vaipuvat unohdukseen. Ihmiskieli ei voi koskaan kyllin laulaa heidän ylistystänsä eikä ihmispuhe milloinkaan paljastaa heidän salaisuuttansa. Nämä pyhyyden temppelit, nämä ensisijaiset kuvastimet, jotka heijastavat himmentymättömän kirkkauden valoa, ovat vain ilmauksia Hänestä, joka on näkymättömistä Näkymättömin. Näiden jumalallisen hyveen helmien ilmaisemisen kautta ovat tulleet ilmaistuiksi kaikki Jumalan nimet ja ominaisuudet, ^{sivu 101} kuten tieto ja voima, yliherruus ja valta, armo ja viisaus, kirkkaus, anteliaisuus ja armahtavaisuus.

110Näitä Jumalan ominaisuuksia ei ole nyt eikä ennenkään erityisesti joillekin Jumalan profeetoille suotu ja toisilta pidätetty. Ei, vaan kaikki Jumalan profeetat, Hänen kauniit, Hänen pyhät ja valitut sanansaattajansa ovat erotuksetta olleet Hänen nimiensä kantajia ja Hänen ominaisuuksiensa olennoitumia. Vain ilmoituksensa voimassa ja valonsa voimakkuudessa ovat he erilaisia. Niin kuin Hän on ilmoittanut: ”Jotkut apostoleista Me olemme tehnyt muita oivallisemmiksi.”⁷⁶ Tämän perusteella onkin ilmeistä ja selvää, että näiden profeettojen ja Jumalan valittujen pyhätöissä heijastuu Hänen rajattomien nimiensä ja ylevien ominaisuuksiensa valo, joskin joidenkin näiden ominaisuuksien valo saattaa näistä säteilevistä temppeleistä ulkonaisesti ihmissilmille joko ilmaantua tahi ilmaantumatta jäädä. Se, että nämä irrottautuneisuuden olemukset eivät ole jotakin Jumalan ominaisuutta ulkonaisesti ilmaisseet, ei suinkaan merkitse, että nämä Jumalan ominaisuuksien päivänkoitot ja Hänen pyhien nimiensä aarreaitat eivät olisi niitä itse asiassa omanneet. Niinpä näillä valaistuilla sieluilla, näillä kauniilla olemuksilla on, joka ainoalla heistä, kaikki Jumalan ominaisuudet, kuten yliherruus ja valta sekä muut tämän kaltaiset, vaikka he näennäisesti olisivatkin vailla kaikkea maallista majesteettiutta. Jokaiselle näkevälle silmälle ^{sivu 102} tämä on selvää ja ilmeistä; se ei kaipaa näyttöä eikä todisteita.

111Mutta koska maailman kansat eivät ole etsineet jumalallisen tiedon kuulaista ja kristallinkirkkaista lähteistä Jumalan pyhien sanojen sisäistä merkitystä, ovat ne riutuneina ja ankaran janon ahdistamina uupuneet turhan kuvittelun ja tottelemattomuuden alhoon. Nämä ihmiset ovat eksyneet kauas raikkaista ja virvoittavista vesistä ja kokoontuneet karvaasti polttavan suolan äärelle. Heistä on Ikuisuuden Kyyhky sanonut: ”Ja jos he näkevät vanhurskauden tien, he eivät valitse sitä tiekseen; mutta jos he näkevät harhaannuksen tien, sen he valitsevat omakseen. Tämä siksi, että he pitivät merkkejämme valheena eivätkä välittäneet niistä.”⁷⁷

112Tästä todistaa se, mitä tässä verrattomassa ja ylevässä uskontojärjestelmässä on nähty. Tuhansittain on pyhiä säkeitä laskeutunut mahdin ja armon taivaasta, mutta kukaan ei ole kääntynyt niiden puoleen vaan on takertunut sellaisiin ihmisten lausumiin sanoihin, joiden yhtäkään kirjainta edes niiden lausujat eivät ymmärrä. Tästä syystä ihmiset ovat epäilleet tällaisia kiistattomia totuuksia ja evänneet itseltään jumalallisen tiedon Ridvánin ja taivaisen viisauden ikuiset niityt.

113Ja nyt palatkaamme todisteluumme koskien kysymystä: Minkä tähden ei Qá’imin valtius, josta muistiinmerkittyjen ^{sivu 103} perimätietojen teksti on todistanut ja josta Muhammadin uskontojärjestelmän loistavat tähdet ovat siirtäneet tiedon jälkimaailmalle, ole vähimmässäkään määrin näkynyt? Ei, vaan on tapahtunut juuri päinvastoin. Eivätkö ihmiset ole ahdistaneet Hänen opetuslapsiaan ja seuralaisiaan? Eivätkö nämä vieläkin ole vihamiestensä ankaran vastustuksen uhreja? Eivätkö he tänä päivänä elä alhaisten ja voimattomien kuolevaisten elämää? Niin, Qá’imille kuuluva ja kirjoituksissa mainittu valtius on todellisuus, jonka totuutta kukaan ei voi epäillä. Tämä valtius ei kuitenkaan ole sitä valtiutta, joksi ihmismielet ovat sen erheellisesti kuvitelleet. Sitä paitsi on jokainen entisaikain profeetta aina ilmoittaessaan aikalaisilleen tulevan ilmoituksen tulosta poikkeuksetta ja nimenomaisesti puhunut siitä valtiudesta, joka luvatulla ilmaisijalla on vääjäämättä oleva. Tästä todistavat entisaikain kirjoitusten merkinnät. Tätä valtiutta ei ole pidetty vain ja ainoastaan Qá’imin ominaisuutena. Ei, vaan valtius ja kaikki muut Jumalan nimet ja ominaisuudet on suotu ja vastakin suodaan kaikille Jumalan ilmaisijoille, ennen Häntä ja Hänen jälkeensä, sillä nämä ilmaisijat, kuten on jo selitetty, ovat Jumalan, Näkymättömän ominaisuuksien olennoitumia ja jumalallisten salaisuuksien ilmoittajia.

114Sitä paitsi tarkoitetaan valtiudella sitä kaiken käsittävää, kaikessa vaikuttavaa valtaa, joka on Qá’imille luontaista, näyttäytyipä Hän maailmalle maalliseen yliherruuteen verhoutuneena tai ei. Tämä riippuu täysin ^{sivu 104} Qá’imin omasta tahdosta ja mielisuosiosta. On helppo huomata, että sellaiset entisaikain kirjoituksissa mainitut käsitteet kuin valtius, rikkaus, elämä, kuolema, tuomio ja ylösnousemus eivät tarkoita sitä, mitä tämä sukupolvi on uskonut ja turhanpäiväisesti kuvitellut. Ei, vaan valtiudella tarkoitetaan sitä valtiutta, joka kussakin uskontojärjestelmässä on ja näkyy Ilmaisijan, Totuuden Päiväntähden, omassa olemuksessa. Tuo valtius on sitä henkistä valtaa, jota Hän mitä täysimmässä mitassa käyttää kaikkeen taivaassa ja maan päällä ja joka aikanaan paljastuu maailmalle suorassa suhteessa sen kykyyn ja henkiseen vastaanottavuuteen. Aivan kuten Muhammadin, Jumalan sanansaattajan, yliherruus on tänä päivänä ilmeinen ja selvä ihmisten keskuudessa. Tiedät hyvin, mikä Hänen uskoaan kohtasi Hänen järjestelmänsä alkuaikoina. Kuinka tuskallisia kärsimyksiä tuo henkinen Olemus, tuo puhdas ja pyhin Olento saikaan osakseen epäuskoisten ja eksyneitten, tuon ajan jumaluusoppineitten ja heidän liittolaistensa taholta! Kuinka lukuisat olivatkaan okaat ja orjantappurat, joita he Hänen polulleen kylvivät. On selvää, että häijyssä ja saatanallisessa mielessään tuo kurja sukupolvi piti jokaista tuohon kuolemattomaan Olentoon kohdistamaansa loukkausta keinona saavuttaa iankaikkinen autuus, koska tuon ajan kaikki tunnetut jumaluusoppineet, kuten ‘Abdu’lláh-i-Ubayy, erakko ‘Abú-‘Ámir, Ka‘b-Ibn-i-Ashraf ja Nadr-Ibn-i-Hárith, pitivät Häntä petkuttajana julistaen Hänet mielipuoleksi ja pilkkaajaksi. Niin tuskallisia ^{sivu 105} syytöksiä he esittivät Häntä vastaan, että niistä kertoessamme Jumala kieltää mustetta virtaamasta, kynäämme kulkemasta ja sivua niitä kantamasta. Nämä vihamieliset herjaukset kiihottivat kansaa nousemaan Häntä vastaan ja vainoamaan Häntä. Ja miten hillitöntä onkaan vaino, jos aikansa jumaluusoppineet ovat sen ylimpiä yllyttäjiä, jos he seuraajiensa edessä Hänet tuomitsevat, karkottavat Hänet keskuudestaan ja Hänet vääräuskoiseksi julistavat. Eikö sama ole kohdannut tätä Palvelijaa, eivätkö kaikki ole sen omin silmin nähneet?

115Tästä syystä Muhammad huudahti: ”Ei ainutkaan Jumalan profeetta ole kärsinyt sellaista vääryyttä kuin Minä.” Qur’ánissa mainitaan kaikki Häntä vastaan esitetyt herjat ja syytökset samoin kuin kaikki Hänen kestämänsä kärsimykset. Tutkikaatte siis Qur’ánia, jotta kenties oppisitte tietämään, mikä Hänen ilmoitustaan kohtasi. Niin ankara oli Hänen ahdinkonsa, että joksikin aikaa kaikki katkaisivat yhteytensä Häneen ja Hänen tovereihinsa. Ken ikinä Hänen kanssaan seurusteli, sai kestää Hänen vihollistensa säälimättömän julmuuden.

116Lainaamme tässä yhteydessä vain yhtä tuon Kirjan säettä. Jos tutkit sitä ymmärtäväisin silmin, olet elämäsi jäljellä olevat päivät itkevä ja valittava Muhammadin, tuon parjatun ja sorretun Jumalan sanansaattajan kokemaa vääryyttä. Kyseinen säe ilmoitettiin Muhammadin riutuessa uupuneena ja murheisena ihmisten vastustuksen ja heidän alituisen ^{sivu 106} piinansa taakan alla. Hänen tuskansa keskellä kuultiin Gabrielin äänen kutsuvan Sadratu’l-Muntahásta sanoen: ”Mutta jos heidän vastustuksensa on Sinulle raskasta – jos voit, etsi aukko maan uumeniin tai tikapuut taivaaseen.”⁷⁸ Tämä lause osoittaa, että Hänen tilaansa ei ollut mitään apua, että he eivät hellittäisi otettaan Hänestä, ellei Hän kätkeytyisi maan uumeniin tai pakenisi taivaaseen.

117Ajattele, miten toisin kaikki on tänä päivänä! Katso, miten monet hallitsijat lankeavat polvilleen Hänen nimensä edessä. Kuinka lukuisat kansat ja kuningaskunnat ovatkaan etsineet suojaa Hänen siimeksestään, ovat uskollisia Hänen asialleen ja ovat siitä ylpeitä. Saarnastuolien korkeuksista kohoaa tänä päivänä sanoja, jotka täynnään nöyryyttä ylistävät Hänen siunattua nimeään, ja minareettien huipuilta kajahtava huuto kutsuu Hänen kansansa paljoutta Häntä palvelemaan. Nekin maailman kuninkaat, jotka eivät ole Hänen oppiansa omaksuneet eivätkä ole luopuneet epäuskon viitasta, myöntävät ja tunnustavat tuon laupeuden Päiväntähden suuruuden ja voittamattoman majesteettiuden. Niin suuri on Hänen maallinen yliherruutensa, josta näet todisteita kaikkialla. Vääjäämättä on tämä yliherruus paljastuva ja vakiintuva joko kunkin Jumalan ilmaisijan elinaikana tai Hänen ylettyään todelliseen asumukseensa korkeuksien valtakuntaan. Se, mitä näet tänä päivänä, vain ^{sivu 107} vahvistaa tämän totuuden. Se henkinen valta kuitenkin, jota ensisijaisesti tarkoitetaan, on heissä ja heidän ympärillään ikuisuudesta aina ikuisuuteen. Hetkeksikään ei sitä voida heistä erottaa. Sen suuruus on sulkenut piiriinsä kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä.

118Seuraava on osoitus Muhammadin, Totuuden Päiväntähden, yliherruudesta. Etkö ole kuullut, kuinka Hän yhdellä ainoalla säkeellä on erottanut valon pimeydestä, vanhurskaan jumalattomasta ja uskovan uskottomasta? Kaikki kuulemasi tuomiopäivää koskevat merkit ja viittaukset, sellaiset kuin kuolleista herättäminen, tilinteonpäivä, viimeinen tuomio ja muut vastaavat, ovat käyneet ilmiselviksi tuon säkeen ilmoittamisen kautta. Nämä ilmoitetut sanat olivat siunaus vanhurskaille, jotka ne kuullessaan huudahtivat: ”Oi Jumala, Herramme, olemme kuulleet ja totelleet.” Ne olivat kirous vääryyden kansalle, joka ne kuullessaan tunnusti: ”Olemme kuulleet ja kapinoineet.” Nuo sanat, terävät kuin Jumalan miekka, ovat erottaneet uskollisen uskottomasta ja vieroittaneet isän pojasta. Varmasti olet huomannut, miten ne, jotka ovat tunnustaneet uskonsa Häneen, ja ne, jotka ovat Hänet torjuneet, ovat sotineet keskenään ja havitelleet toistensa omaisuutta. Kuinka moni isä onkaan kääntynyt pois pojastaan, kuinka moni rakastaja kavahtanut rakastettuaan! Niin armottoman terävä oli tämä ihmeellinen Jumalan miekka, että se katkaisi kaikki ihmissuhteet! Toisaalta ajattele Hänen sanansa ^{sivu 108} yhdistävää voimaa. Huomaa, miten ne, joiden keskuuteen itseyden saatana oli vuosia kylvänyt vihan ja kaunan siemeniä, sulautuivat ja yhdistyivät uskollisuudessaan tälle verrattomalle ja loistavalle ilmoitukselle, niin että he olivat kuin samoista kupeista syntyneet. Näin suuri on Jumalan sanan yhteen liittävä voima, joka sitoo niiden sydämet, jotka ovat luopuneet kaikesta paitsi Hänestä, ovat uskoneet Hänen merkkeihinsä ja juoneet kirkkauden Kädestä Jumalan pyhän armon Kawtharia. Kuinka lukuisat ovat lisäksi nuo eri uskomuksia, ristiriitaisia uskontosuuntia ja vastakkaisia luonteenlaatuja edustaneet ihmiset, jotka Jumalan Ridvánista tulvehtivien jumalallisen kevään elävöittävien tuoksujen avulla ovat sonnustautuneet jumalallisen ykseyden uuteen viittaan ja juoneet Hänen ainoutensa maljasta!

119Tätä tarkoittavat tunnetut sanat: ”Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella.”⁷⁹ Katso niiden tietämättömyyttä ja mielettömyyttä, jotka entisaikain kansojen tavoin yhä odottavat saavansa nähdä ajan, jolloin nämä eläimet käyvät yhdessä laitumella! Näin alhainen on heidän tilansa. Minusta näyttää, että heidän huulensa eivät ole milloinkaan koskettaneet ymmärryksen maljaa eivätkä heidän jalkansa astuneet oikeudenmukaisuuden polkua. Mitä hyötyä sitä paitsi olisi maailmalle siitä, että näin tapahtuisi? Kuinka osuvasti Hän onkaan heistä sanonut: ”Heillä on sydän, jolla ^{sivu 109} he eivät ymmärrä, ja heillä on silmät, joilla he eivät näe!”⁸⁰

120Ajattele, miten tällä yhdellä ainoalla Jumalan tahdon taivaasta laskeutuneella säkeellä on maailma ja kaikki siinä oleva saatettu tilinteolle Hänen eteensä. Ken tunnusti Hänen totuutensa ja kääntyi Hänen puoleensa, hänen hyvät tekonsa painoivat vaa’assa enemmän kuin hänen pahat tekonsa, ja kaikki hänen syntinsä annettiin anteeksi ja unohdettiin. Siten on käynyt ilmeiseksi näiden Häntä koskevien sanojen totuus: ”Nopea on Hän tilinteossa.” Näin Jumala muuttaa vääryyden vanhurskaudeksi, jospa vain tutkisitte jumalallisen tiedon valtakuntia ja luotaisitte Hänen viisautensa salaisuuksia. Samoin jokainen, joka nautti rakkauden maljasta, sai osansa ikuisen laupeuden valtamerestä ja iankaikkisen armon sadekuuroista ja astui uskon elämään – taivaalliseen ja iankaikkiseen elämään. Mutta se, joka kääntyi pois tuosta maljasta, tuomittiin ikuiseen kuolemaan. Kirjoituksissa esiintyvillä käsitteillä ”elämä” ja ”kuolema” tarkoitetaan uskon elämää ja epäuskon kuolemaa. Valtaosa ihmisistä ei kyennyt käsittämään näiden sanojen merkitystä, vaan hylkäsi Ilmaisijan ja halveksi Häntä, epäsi itseltään Hänen jumalallisen johdatuksensa valon ja kieltäytyi seuraamasta tuon kuolemattoman Kauneuden esikuvaa.

121Kun Qur’ánin ilmoituksen valo syttyi Muhammadin pyhän sydämen kammioon, Hän julisti ihmisille viimeisen^{sivu 110} päivän, ylösnousemuksen, tuomion, elämän ja kuoleman päivän, koittaneen. Silloin nousivat kapinan liput ja avautuivat pilkan ovet. Näin on Hän, Jumalan henki, tallentanut uskottomien puheet: ”Ja jos sanot: ’Kuoleman jälkeen teidät varmasti herätetään jälleen henkiin’, uskottomat epäilemättä huudahtavat: ’Tämähän on silkkaa noituutta.’”⁸¹ Edelleen Hän sanoo: ”Jos milloin ihmettelet, niin ihmeellinen totisesti on heidän puheensa: ’Mitä! Kun olemme tulleet tomuksi, luodaanko meidät todella uudestaan?’”⁸² Näin Hän toisessa kohdassa vihastuneena huudahtaa: ”Väsyimmekö Me muka ensimmäisestä luomisesta? Kuitenkin he epäilevät uutta luomista!”⁸³

122Koska Qur’ánin selittäjät ja sen kirjaimeen pitäytyvät ymmärsivät väärin Jumalan sanojen sisäisen merkityksen eivätkä kyenneet käsittämään niiden perustarkoitusta, pyrkivät he osoittamaan, että kieliopin sääntöjen mukaisesti sana ”idhá” (joka tarkoittaa ”jos” tai ”kun”) ollessaan menneen aikamuodon edessä poikkeuksetta viittaa tulevaisuuteen. Myöhemmin he olivat täysin ymmällä yrittäessään selittää niitä Kirjan säkeitä, joissa tuota sanaa ei varsinaisesti esiintynyt. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Ja pasuunaan puhallettiin. Katso! Tämä on se uhattu päivä! Ja jokainen sielu kutsutaan tilille, mukanaan ajaja ja todistaja.”^{84 sivu 111} Tätä ja vastaavanlaisia säkeitä selittäessään he ovat joissakin tapauksissa väittäneet sanan ”idhá” ilmenevän lauseesta epäsuorasti. Toisissa tapauksissa he ovat perusteettomasti väittäneet, että tuomiopäivän ollessa väistämätön on siitä sen tähden puhuttu ei tulevaisuuteen vaan menneisyyteen kuuluvana tapahtumana. Kuinka turhaa onkaan heidän viisastelunsa! Kuinka täydellistä heidän sokeutensa! He kieltäytyvät käsittämästä sitä pasuunan puhallusta, joka tässä tekstissä niin selvästi kajahti Muhammadin ilmoituksen myötä. He riistävät itseltään Jumalan elävöittävän hengen, joka on siihen tulvehtinut, ja houkkamaisesti odottavat kuulevansa pasuunaa puhaltavan Jumalan serafin, joka on vain yksi Hänen palvelijoitansa! Eivätkö serafi, tuomiopäivän enkeli ja hänen kaltaisensa ole Muhammadin omassa sanassaan säätämiä? Sano: Mitä! Vaihdatteko sen, mikä on omaksi parhaaksenne, siihen, mikä on pahasta? Surkeata on se, mihin te olette väärin vaihtaneet! Totisesti te olette paha, paljon menettänyt kansa.

123Ei, ”pasuunalla” tarkoitetaan Muhammadin ilmoituksen pasuunan pauhua, joka kajahti maailmankaikkeuden sydämestä, ja ”ylösnousemuksella” tarkoitetaan Hänen omaa nousuaan julistamaan Jumalan asiaa. Hän käski eksyneiden ja tottelemattomien nousta ja rientää ulos ruumiittensa hautakammioista, verhosi heidät uskon jaloon viittaan ja täytti heidät uuden ja ihmeellisen elämän hengellä. Niinpä hetkellä, jolloin Muhammad, tuo jumalallinen Kauneus, aikoi paljastaa yhden käsitteisiin ”ylösnousemus”, ”tuomio”, ”paratiisi” ^{sivu 112} ja ”helvetti” kätkeytyvän vertauskuvallisen merkityksen, kuultiin Gabrielin, Innoituksen Äänen, sanovan: ”Ennen pitkää he sanovat sinulle päätään puistaen: ’Milloin tämä tapahtuu?’ Sano: ’Kenties se on lähellä!’”⁸⁵ Tähän yhteen säkeeseen sisältyvät merkitykset ovat kylliksi maailman kansoille, jos ne sitä vain sydämessään pohtisivat.

124Armollinen Jumala! Miten kauas Jumalan tiestä tuo kansa onkaan harhaantunut! Vaikka Muhammadin ilmoitus aloitti ylösnousemuksen päivän, vaikka Hänen valonsa ja merkkinsä olivat täyttäneet maan ja kaiken siinä olevan, tuo kansa kuitenkin pilkkasi Häntä, antautui palvelemaan tuon ajan jumaluusoppineiden joutavissa ja turhanpäiväisissä kuvitelmissaan luomia epäjumalia sekä epäsi itseltään taivaallisen laupeuden valon ja jumalallisen armon sadekuurot. Eihän kurja kuoriainen voi milloinkaan tuntea pyhyyden tuoksua eikä pimeyden lepakko koskaan kohdata auringon kirkkautta.

125Näin on tapahtunut jokaisen Jumalan ilmaisijan aikana. Kuten Jeesus sanoi: ”Teidän täytyy syntyä uudesti.”⁸⁶ Edelleen Hän sanoi: ”Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa; ja mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.”⁸⁷ Näiden sanojen ^{sivu 113} merkitys on, että kuka ikinä kunkin uskontojärjestelmän aikana syntyy Hengestä ja herää Pyhyyden ilmaisijan henkäyksestä, hän totisesti on niitä, jotka ovat saaneet ”elämän” ja ”ylösnousemuksen” ja käyneet Jumalan rakkauden ”paratiisiin”. Ja ken ei heihin kuulu, on tuomittu ”kuolemaan” ja ”menetykseen”, epäuskon ”tuleen” ja Jumalan ”vihaan”. Kaikissa kirjoituksissa, kirjoissa ja aikakirjoissa on kuoleman, tulen, sokeuden, ymmärtämättömyyden ja kuurouden tuomio julistettu niille, joiden huulet eivät ole maistaneet todellisen tiedon taivaallisesta maljasta ja joiden sydän on heidän omana aikanaan jäänyt osattomaksi Pyhän Hengen armosta. Kuten aiemmin on kirjoitettu: ”Heillä on sydän, jolla he eivät ymmärrä.”⁸⁸

126Toisessa Evankeliumin kohdassa on kirjoitettu: ”Ja tapahtui eräänä päivänä, että Jeesuksen yhden opetuslapsen isä oli kuollut.” Kertoessaan Jeesukselle isänsä kuolemasta tuo opetuslapsi pyysi lupaa käydä hautaamassa hänet. Jolloin Jeesus, tuo irrottautuneisuuden olemus, vastasi sanoen: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.”⁸⁹

127Samaan tapaan kaksi kúfihilaista meni ‘Alín, Uskollisten johtajan, luo. Toinen omisti talon ja halusi myydä sen, toisen oli määrä olla ostajana. He olivat sopineet, että kauppa olisi tehtävä ja sopimus allekirjoitettava ‘Alín tieten. Hän, Jumalan lain tulkitsija, ^{sivu 114} puhutteli kirjuria sanoen: ”Kirjoita: ’Kuollut mies on ostanut talon toiselta kuolleelta mieheltä. Tuo talo on rajattu neljältä taholta. Yksi taho avautuu kohti kalmistoa, toinen kohti hautakammiota, kolmas kohti sirátia, neljäs joko paratiisiin tai helvettiin.’” Ajattele: Jos nämä kaksi sielua olisivat heränneet ‘Alín pasuunan pauhuun, jos he hänen rakkautensa voimasta olisivat nousseet erheen haudasta, heille ei varmastikaan olisi julistettu kuolemantuomiota.

128Kaikkina aikoina ja jokaisella vuosisadalla Jumalan profeettojen ja heidän valittujensa ainoana tarkoituksena on ollut todistaa käsitteiden ”elämä”, ”ylösnousemus” ja ”tuomio” henkinen merkitys. Ken edes hetkisen pohtii sydämessään tätä ‘Alín lausahdusta, on varmasti löytävä kaikki sanoihin ”kalmisto”, ”hautakammio”, ”sirát”, ”paratiisi” ja ”helvetti” kätkeytyvät salaisuudet. Mutta voi, miten outoa ja säälittävää! Katso, kaikki ihmiset ovat itseyden kammion vankeina ja haudatut maallisen pyyteen syvimpiin syövereihin. Jos saisit edes pisaran jumalallisen tiedon kristallinkirkkaista vesistä, käsittäisit helposti, että todellinen elämä ei ole lihan vaan hengen elämää. Sillä lihan elämä on yhteistä niin ihmisille kuin eläimille, kun taas hengen elämää on vain sydämeltään puhtailla – niillä, jotka ovat juoneet uskon valtamerestä ja nauttineet varmuuden hedelmästä. Tämä elämä ei tunne kuolemaa, ja tämän olemassaolon kruunaa kuolemattomuus. Niin kuin on sanottu: ”Tosi uskova elää sekä tässä maailmassa että tulevassa maailmassa.” Jos ”elämällä” ^{sivu 115} tarkoitetaan tätä maallista elämää, on selvää, että sitä vääjäämättä seuraa kuolema.

129Samaten kaikkien kirjoitusten muistiinmerkinnät todistavat tästä ylevästä totuudesta ja tästä ylhäisimmästä sanasta. Lisäksi tämä Hamzihista, ”Marttyyrien ruhtinaasta”⁹⁰, ja Abú-Jahlista ilmoitettu Qur’ánin säe on loistava osoitus ja varma todistus sanojemme totuudesta: ”Onko kuollut, jonka olemme herättänyt ja jolle olemme säätänyt valon, niin että hän pystyy vaeltamaan ihmisten keskuudessa, saman kaltainen kuin se, joka on pimeydessä, eikä tule sieltä ulos?”⁹¹ Tämä säe laskeutui Alkutahdon taivaasta hetkellä, jolloin Hamzih oli jo verhottu uskon pyhään vaippaan ja Abú-Jahl käynyt entistäkin taipumattomammaksi vastustuksessaan ja epäuskossaan. Kaikkivaltiuden Alkulähteestä ja ikuisen pyhyyden Lähteensilmästä tuli tuomio, joka soi iankaikkisen elämän Hamzihille ja tuomitsi Abú-Jahlin ikuiseen kadotukseen. Tämä oli merkki, joka sai epäuskon tulet mitä polttavimmin liekein roihuamaan uskottomien sydämessä ja yllytti heidät avoimesti hylkäämään Hänen totuutensa. Ääneensä he huusivat: ”Milloin Hamzih kuoli? Milloin hänet herätettiin? Milloin hänelle suotiin sellainen elämä?” Koska ihmiset eivät ymmärtäneet näiden jalojen puheiden merkitystä eivätkä etsineet valaistusta uskon tunnustetuilta tulkitsijoilta, jotta nämä olisivat voineet suoda heille ^{sivu 116} edes pisaran jumalallisen tiedon Kawtharista, syttyivät nuo turmion tulet heidän keskuuteensa.

130Tänä päivänä näet, miten jumalallisen tiedon Auringon loistavasta kirkkaudesta huolimatta kaikki ihmiset, olivatpa he ylhäisiä tai alhaisia, ovat tarrautuneet noihin pimeyden ruhtinaan viheliäisten ilmentymien ohjeisiin. Jatkuvasti he pyytävät näiden apua uskonsa pulmakysymysten selvittämiseksi, ja tietämättömyydessään nämä antavat vastauksia, jotka eivät voi millään tavoin heidän mainettaan ja asemaansa vahingoittaa. On selvää, että nämä sielut, arvottomat ja kurjat kuin kuoriainen, eivät ole tunteneet ikuisuuden myskintäyteisiä tuulenhenkäyksiä eivätkä ole milloinkaan käyneet taivaallisen riemun Ridvánissa. Kuinka he siis voisivat muille välittää pyhyyden katoamattomia tuoksuja? Sellaista on heidän ohjauksensa ja sellaisena se on ikuisesti pysyvä. Vain ne saavuttavat Jumalan sanan tuntemuksen, jotka ovat kääntyneet Hänen puoleensa ja torjuneet saatanan ilmentymät. Näin Jumala on uudelleen vahvistanut ilmoituksensa päivän lain ja kaivertanut sen voiman kynällä taivaisen kirkkauden verhon taakse kätkettyyn salaperäiseen tauluun. Jos ottaisit vaarin näistä sanoista, jos pohtisit sydämessäsi niiden ulkoista ja sisäistä merkitystä, käsittäisit, mitä tarkoittavat kaikki ne vaikeaselkoiset ongelmat, joista on tänä päivänä tullut ylitsepääsemättömiä esteitä ihmisten ja tuomiopäivää koskevan tiedon välille. Silloin sinulla ei enää olisi kysymyksiä, jotka sinua ^{sivu 117} hämmentäisivät. Kuinka toivommekaan, että sinä – suokoon Jumala – et palaa osattomana ja yhä janoten jumalallisen armon valtameren rannoilta etkä tule kyltymättömänä takaisin sydämesi kaipuun katoamattomasta pyhätöstä. Näytä nyt, mitä etsintäsi ja ponnistelusi pystyvät saavuttamaan.

131Yhteenvetona aiheestamme: Tarkoituksemme näitä totuuksia selittäessämme on ollut osoittaa Hänen yliherruutensa, joka on kuningasten Kuningas. Ole oikeudenmukainen: Onko tämä yliherruus, joka yhden ainoan sanan lausumisella on ilmentänyt niin kaikkiallista vaikutusvaltaa, herrautta ja kunnioitusta herättävää majesteettiutta – onko tämä yliherruus suurempaa kuin on näiden maisten kuninkaiden maallinen valta – kuninkaiden, jotka alamaisiaan kohtaan osoittamastaan huolenpidosta ja köyhille antamastaan avusta huolimatta saavat osakseen vain ulkonaista ja katoavaa uskollisuutta, mutta eivät ihmisten sydämessä herätä kiintymystä eivätkä kunnioitusta. Eikö tuo yliherruus ole yhden ainoan sanan voimalla valloittanut, elvyttänyt ja virvoittanut koko maailman? Mitä! Voiko alhainen tomu olla Hänen vertaisensa, joka on herrain Herra? Mikä kieli tohtii ilmaista heidän välisensä eron suunnattomuuden? Ei, mikään vertailu ei yllä Hänen yliherruutensa pyhään temppeliin. Ken tätä pohdiskelisi, huomaisi varmasti, että jopa Hänen kynnyksellään palvelevalla on valta ylitse kaiken luodun! Tämä on jo nähty, ja vastaisuudessa se käy ilmiselväksi.

132^{sivu 118}Tämä on vain yksi henkisen yliherruuden merkityksistä, jotka olemme selittänyt ihmisten kyvykkyyden ja vastaanottavaisuuden mukaisesti. Sillä Hän, tuo kaikkien olentojen Liikuttaja, tuo ylistetty Olemus, on sellaisten voimien alkulähde, joita tämä Vääryyttäkärsinyt ei voi paljastaa eikä tämä arvoton kansa käsittää. Mittaamattomasti on Hänen yliherruutensa ihmisten ylistyksen yläpuolella, loistavampi on Hän, kuin miksi he Hänet kuvaavat.

133Ja nyt pohdi tätä sydämessäsi: Jos yliherruus tarkoittaisi maista yliherruutta ja maallista valtiutta, jos se merkitsisi kaikkien maan kansojen ja sukukuntien alamaisuutta ja näennäistä uskollisuutta – mikä ylentäisi Hänen rakastettunsa ja sallisi heidän elää rauhassa sekä alentaisi ja saattaisi piinaan Hänen vihollisensa – tällainen yliherruus ei olisi totta itse Jumalastakaan, kaiken valtiuden Alkulähteestä, jonka majesteettiudesta ja voimasta kaikki todistaa. Sillä etkö näe, miten suurin osa ihmiskuntaa on Hänen vihollistensa vallassa? Eivätkö he ole kaikki kääntyneet pois Hänen mielisuosionsa polulta? Eivätkö he ole tehneet sitä, minkä Hän on kieltänyt, ja jättäneet tekemättä sen, ei vaan suorastaan kieltäytyneet tunnustamasta ja vastustaneet sitä, minkä Hän on käskenyt? Eivätkö Hänen ystävänsä ole aina olleet Hänen vihamiestensä sortovallan uhreja? Kaikki tämä on keskipäivän auringon kirkkauttakin ilmeisempää.

134Tiedä siis, oi tiedonhaluinen etsijä, että maallinen yliherruus ei ole eikä ole koskaan oleva minkään ^{sivu 119} arvoista Jumalan ja Hänen valittujensa silmissä. Sitä paitsi, jos herrauden ja valtiuden selitetään merkitsevän maallista mahtia ja ajallista valtaa, miten mahdotonta sinun onkaan silloin selittää näitä säkeitä: ”Ja totisesti Meidän joukkomme voittavat.”⁹² ”Halusta he suullansa sammuttaisivat Jumalan valon, mutta Jumala on tahtonut tehdä valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat sitä kammoavat.”⁹³ ”Hän on Hallitsija, yläpuolella kaiken.” Samaan tapaan suurin osa Qur’ánia todistaa tästä totuudesta.

135Jos näiden mielettömien ja halveksittavien sielujen joutava väite olisi tosi, heillä ei olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin hylätä kaikki nämä pyhät lausumat ja taivaalliset kielikuvat. Sillä ei ole maan päällä ollut loistavampaa ja Jumalaa lähempänä olevaa soturia kuin ‘Alín poika Husayn, niin verraton ja oivallinen hän oli. ”Ei ollut maailmassa ketään hänen veroistaan tahi kaltaistaan.” Varmasti olet kuitenkin kuullut, miten hänen kävi. ”Jumalan kirous sortovallan kansan päälle!”⁹⁴

136Jos säe ”Ja totisesti meidän joukkomme voittavat” tulkittaisiin kirjaimellisesti, on selvää, että se ei mitenkään pitäisi paikkaansa Jumalan valittujen ja Hänen joukkojensa suhteen, sillä Husayn, jonka sankaruus loisti kirkkaana kuin aurinko, joi lopulta, lyötynä^{sivu 120} ja nujerrettuna, marttyyriuden maljan Karbilássa, Taffin maassa. Sama koskee pyhää säettä ”Halusta he suullansa sammuttaisivat Jumalan valon, mutta Jumala on tahtonut tehdä valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat sitä kammoavat.” Jos tämä säe tulkittaisiin kirjaimellisesti, se ei milloinkaan vastaisi totuutta. Sillä kaikkina aikoina ovat maan kansat näennäisesti tukahduttaneet Jumalan valon ja sammuttaneet Jumalan lamput. Miten siis voitaisiin selittää näiden lamppujen yliherruuden verrattomuus? Mitä voisi merkitä Jumalan tahdon voima ”tehdä valonsa täydelliseksi”? Kuten on jo todettu, oli uskottomien vihamielisyys niin suurta, että koskaan ei ainutkaan näistä jumalallisista valonlähteistä löytänyt turvapaikkaa eikä saanut maistaa levollisuuden maljasta. Niin ankaraa oli näihin olevaisuuden ydinolemuksiin kohdistettu vaino, että ihmisistä mitättöminkin kohteli heitä miten mieli. Kansa on näitä kärsimyksiä katsellut ja niitä heidän päällensä syytänyt. Kuinka sellainen kansa siis voisi kyetä ymmärtämään näitä Jumalan sanoja, näitä ikuisen kirkkauden säkeitä.

137Mutta nämä säkeet eivät tarkoita sitä, mitä he ovat kuvitelleet. Ei, vaan sanat ”herraus”, ”valta” ja ”arvovalta” viittaavat aivan toisenlaiseen asemaan ja merkitykseen. Ajattele esimerkiksi noiden Husaynin maahan vuodattamien veripisaroiden kaikkiallista voimaa. Mikä valta ja vaikutus onkaan tuon veren pyhyyden ja voiman tähden yksinpä maan tomulla ollut ihmisten ruumiiseen ja sieluun! Niin suuri valta, että se, ^{sivu 121} joka etsi vapautusta vaivoistaan, parani tuon pyhän maan tomua koskettaessaan, ja jokainen, joka omaisuuttaan suojellakseen, täysin uskoen ja ymmärtäen, säilytti hivenen tuota pyhää maata talossaan, turvasi siten kaiken omistamansa. Nämä ovat ulkonaisia ilmentymiä tuon tomun voimasta. Ja jos kertoisimme sen kätketyistä ominaisuuksista, he varmasti sanoisivat: ”Totisesti hän on pitänyt tomua herrain Herrana ja on täysin luopunut Jumalan uskosta.”

138Palauta myös mieleesi Husaynin marttyyrikuolemaan liittyneet häpeälliset olosuhteet. Ajattele hänen yksinäisyyttään, sitä miten näennäisesti ei ollut ketään, joka olisi häntä auttanut, ei ketään, joka olisi ottanut hänen ruumiinsa ja haudannut sen. Mutta katso, miten lukuisat ovat tänä päivänä ne, jotka pyhiinvaeltajan viittaan sonnustautuen hakeutuvat maan kaikilta ääriltä hänen marttyyrikuolemansa sijalle saadakseen siellä kumartaa hänen hautapyhäkkönsä kynnyksellä! Niin suuri on Jumalan herraus ja voima! Niin suuri on Hänen valtansa ja majesteettiutensa loisto!

139Älä ajattele, että näiden asioiden tapahduttua vasta Husaynin marttyyrikuoleman jälkeen kaikki tämä kunnia ei ole häntä mitenkään hyödyttänyt. Sillä tuo pyhä sielu on kuolematon, elää Jumalan elämää ja asustaa taivaisen kirkkauden tyyssijoilla taivaallisen yhdessäolon Sadrihilla. Nämä olevaisuuden ydinolemukset ovat uhrautumisen loistavia esikuvia. He ovat antaneet ja vastakin antavat elämänsä, omaisuutensa, sielunsa, henkensä, kaikkensa Rakastettunsa polulla. Heille ei ^{sivu 122} mikään asema, olipa se miten ylevä tahansa, voisi olla kallisarvoisempi. Sillä rakastajalla ei ole muuta toivetta kuin Rakastettunsa mielisuosio eikä muuta päämäärää kuin saada palata hänen tykönsä.

140Jos haluaisimme antaa sinulle aavistuksenkaan Husaynin marttyyrikuoleman salaisuuksista ja paljastaa sen hedelmät, nämä sivut eivät riittäisi alkuunkaan eivätkä voisi täysin niiden merkitystä tyhjentää. Toivomme, että – jos Jumala suo – armon henkäys saa puhaltaa ja jumalallinen kevätaika verhota olevaisuuden puun uuden elämän vaippaan, jotta voimme löytää jumalallisen viisauden salaisuudet ja Hänen sallimuksestaan tulla riippumattomiksi kaiken olevaisen tuntemuksesta. Tähän mennessä emme ole havainnut kuin kourallisen sieluja, täysin vailla maallista mainetta, jotka ovat päässeet tähän asemaan. Paljastakoon tulevaisuus, mitä Jumalan tuomio on määräävä ja Hänen säädöksensä pyhättö ilmoittava. Näin Me kerromme sinulle Jumalan asian ihmeistä ja täytämme korvasi taivaallisen sävelmän soinnuilla, jotta voisit kenties kohota todellisen tietämyksen asemaan ja nauttia sen hedelmistä. Tiedä siis varmasti, että nämä taivaallisen mahdin valonlähteet, vaikka heidän asumuksensa onkin tomussa, todellisuudessa asustavat kirkkauden tyyssijoilla korkeuden valtakunnissa. Vaikka he ovat vailla kaikkea maallista omaisuutta, he kuitenkin liitelevät rajattomien rikkauksien valtakunnissa. Ja vaikka he kokevat ahdinkoa vihollisen otteessa, he istuvat voiman ja taivaallisen valtiuden ^{sivu 123} oikealla puolella. Heidän alennuksensa pimeydessä heille loistaa katoamattoman kirkkauden valo, ja heidän avuttomuudessaan heille vuodatetaan voittamattoman yliherruuden merkit.

141Niinpä Jeesus, Marian poika, istuessaan eräänä päivänä opettamassa lausui Pyhän Hengen innoittamana tällaisia sanoja: ”Oi ihmiset! Minun ravintonani on kedon ruoho, jolla tyydytän nälkäni. Vuoteenani on tomu, lyhtynäni yöllä kuun valo ja ratsunani omat jalkani. Katso: kuka maan päällä on Minua rikkaampi?” Jumalan vanhurskauden kautta! Tuhannet aarteet kiertävät palvoen tätä köyhyyttä, ja lukemattomat kunnian kuningaskunnat halajavat itselleen tällaista alennusta! Jos saisit pisarankaan näiden sanojen sisäisen merkityksen valtamerestä, sinä varmasti hylkäisit maailman ja kaiken siinä olevan ja feenikslinnun lailla polttaisit itsesi kuolemattoman tulen liekeissä.

142Samaan tapaan kerrotaan, että eräänä päivänä yksi Sádiqin kumppaneista valitti hänelle köyhyyttään. Silloin Sádiq, tuo kuolematon kauneus, vastasi: ”Totisesti olet rikas ja olet juonut vaurauden maljasta.” Tuo rutiköyhä sielu hämmentyi tuon loistavan hahmon lausumista sanoista ja kysyi: ”Missä ovat minun rikkauteni, minun, jolla ei ole ropoakaan?” Tähän Sádiq huomautti: ”Eikö sinulla ole meidän rakkautemme?” Hän vastasi: ”Niin, se minulla on, oi sinä Jumalan profeetan vesa!” Ja Sádiq kysyi häneltä sanoen: ”Vaihtaisitko tämän rakkauden tuhanteen ^{sivu 124} dinaariin?” Hän vastasi: ”En, milloinkaan en sitä vaihda, vaikka minulle annettaisiin maailma ja kaikki siinä oleva!” Jolloin Sádiq totesi: ”Miten voidaan sanoa köyhäksi sitä, jolla on moinen aarre?”

143Tämä köyhyys ja nämä rikkaudet, tämä alennus ja kunnia, tämä valta, voima ja kaikki sen kaltainen, joihin näiden turhamielisten ja typerien sielujen silmät ja sydämet ovat kiintyneet, kaikki tämä haihtuu olemattomuuteen tuossa kartanossa! Niin kuin Hän on sanonut: ”Oi ihmiset! Te olette köyhiä, Jumalaa tarvitsevia; mutta Jumala on Rikas, Itseriittävä.”⁹⁵ ”Rikkauksilla” tarkoitetaan siis riippumattomuutta kaikesta muusta paitsi Jumalasta ja ”köyhyydellä” sen puutetta, mikä on Jumalasta.

144Muistele myös päivää, jona juutalaiset, jotka olivat ympäröineet Jeesuksen, Marian pojan, painostivat Häntä tunnustamaan väitteensä, että Hän on Messias ja Jumalan profeetta, jotta he voisivat julistaa Hänet vääräuskoiseksi ja tuomita Hänet kuolemaan. Sitten he veivät Hänet – tuon jumalallisen ilmoituksen taivaan Päiväntähden – Pilatuksen ja aikansa johtavan jumaluusoppineen Kaifaan luo. Ylipapit olivat kaikki koolla palatsissa, samoin suuri kansanjoukko, joka oli kokoontunut katsomaan Jeesuksen kärsimyksiä ja pilkkaamaan ja loukkaamaan Häntä. Vaikka he kerta kerran jälkeen esittivät Jeesukselle kysymyksiä toivoen Hänen tunnustavan väitteensä, Jeesus pysyi ^{sivu 125} vaiti eikä puhunut. Lopulta muuan Jumalan kiroama nousi, meni Jeesuksen tykö ja vannotti Häntä sanoen: ”Etkö väittänyt olevasi jumalallinen Messias? Etkö sanonut: ’Minä olen kuningasten Kuningas, Minun sanani on Jumalan sana, ja Minä olen sapatinpäivän rikkoja?’” Silloin Jeesus kohotti päänsä ja sanoi: ”Etkö näe Ihmisen Pojan istuvan voiman ja vallan oikealla puolella?” Nämä olivat Hänen sanansa, mutta ajattele, miten Hän näennäisesti oli vailla kaikkea valtaa, paitsi tuota sisäistä valtaa, joka oli Jumalasta ja oli sulkenut piiriinsä kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. Kuinka voin kertoa kaiken, mikä Häntä kohtasi Hänen lausuttuaan nämä sanat? Kuinka kuvaan heidän katalan käyttäytymisensä Häntä kohtaan? Lopulta he sälyttivät Hänen siunatun henkilönsä päälle sellaisia kärsimyksiä, että Hän pakeni neljänteen taivaaseen.

145Pyhän Luukkaan evankeliumissa kerrotaan myös, että eräänä päivänä Jeesus tapasi juutalaisen, joka makasi halvaantuneena vuoteella. Jeesuksen nähdessään juutalainen tunsi Hänet ja anoi Hänen apuaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse vuoteeltasi; sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut.” Muutamat vieressä seisovista juutalaisista vastustivat sanoen: ”Kuka paitsi Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?” Mutta Jeesus tiesi heti heidän ajatuksensa ja vastasi heille sanoen: ”Kumpi on helpompaa, sanoako halvaantuneelle: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’ vaiko sanoa: ’Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut’? jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä ^{sivu 126} anteeksi.”⁹⁶ Tämä on todellista yliherruutta, ja näin suurta on Jumalan valittujen voima! Kaikilla näillä seikoilla, joita olemme toistuvasti maininnut ja joiden yksityiskohdat olemme eri lähteistä lainannut, ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin auttaa sinua käsittämään Jumalan valittujen puheissa esiintyvien viittausten merkitys, etteivät jotkut näistä puheista saisi jalkojasi horjumaan ja sydäntäsi kauhistumaan.

146Näin me saamme horjumattomin askelin kulkea varmuuden polkua, jotta kenties Jumalan mielisuosion niityiltä leyhyvä tuulenhenki puhaltaisi yllemme jumalallisen hyväksynnän suloisia tuoksuja ja sallisi meidän, niin katoavia kuolevaisia kuin olemmekin, päästä ikuisen kirkkauden valtakuntaan. Silloin ymmärtäisit perimätiedoissa ja kirjoituksissa mainitun yliherruuden ja vastaavien käsitteiden sisäisen merkityksen. Sitä paitsi on jo selvää ja sinulle tuttua, että samoja asioita, joihin juutalaiset ja kristityt ovat takertuneet, ja samoja solvauksia, joita he syytivät Muhammadin kauneuden päälle, on Qur’ánin kansa tänä päivänä käyttänyt ja samoin sanoin ”Bayánin Pisteen” tuominnut – olkoot kaikkien jumalallisten ilmoitusten valtakunnissa asuvien sielut uhrina Hänelle! Katso heidän mielettömyyttään: he lausuvat täsmälleen samoja sanoja kuin entisaikain juutalaiset eivätkä sitä tiedä! Kuinka oikeat ja todet ovatkaan Hänen sanansa heistä: ”Jätä heidät huvittelemaan ^{sivu 127} joutavilla jutuillaan.”⁹⁷ ”Niin totta kuin elät, oi Muhammad, he ovat turhien kuvitelmiensa vimman vallassa.”⁹⁸

147Kun jumalallinen Olemus, näkymätön ja ikuinen, saattoi Muhammadin päiväntähden kohoamaan tiedon taivaanrannalle, oli yksi juutalaisten jumaluusoppineitten Häneen kohdistamista kärkevistä arvosteluista se, että Mooseksen jälkeen Jumalan ei ollut määrä lähettää uutta profeettaa. Kuitenkin kirjoituksissa puhutaan Sielusta, joka tullaan ilmaisemaan ja joka on edistävä Mooseksen uskoa ja vaaliva Hänen kansansa etuja, niin että Mooseksen uskontojärjestelmän lait voivat sulkea piiriinsä kaiken maan. Näin on ikuisen kirkkauden Kuningas kirjassaan puhunut etäisyyden ja erheen laaksossa vaeltavien lausumista sanoista: ”’Jumalan käsi on kahlehdittu’, sanovat juutalaiset. Kahlehditut olkoot heidän omat kätensä! Ja sen johdosta, mitä he sanoivat, lankesi heidän osakseen kirous. Ei, vaan ojennetut ovat Hänen molemmat kätensä!”⁹⁹ ”Korkeammalla heidän käsiänsä on Jumalan käsi.”¹⁰⁰

148Vaikka Qur’ánin selittäjät ovat monin eri tavoin selostaneet tämän säkeen ilmoittamiseen liittyneitä olosuhteita, pitäisi sinun kuitenkin pyrkiä ymmärtämään sen merkitys. Hän sanoo: Kuinka valheellista onkaan ^{sivu 128} kaikki, mitä juutalaiset ovat kuvitelleet! Kuinka voitaisiin Hänen kätensä, joka totisesti on Kuningas, joka ilmaisi Mooseksen kasvot ja antoi Hänelle profeettiuden viitan – kuinka voitaisiin Hänen kätensä sitoa ja kahlita! Kuinka voidaan kuvitella, että Hän olisi voimaton lähettämään Mooseksen jälkeen vielä toisenkin sanansaattajan? Huomaa heidän sanojensa mielettömyys; kuinka kauas tiedon ja ymmärryksen tieltä ne ovatkaan eksyneet! Katso, kuinka he tänäkin päivänä ovat paneutuneet tällaisten typerien mielettömyyksien pohdintaan. Yli tuhannen vuoden ajan he ovat tätä säettä toistelleet ja ymmärtämättömyydessään arvostelleet juutalaisia lainkaan tajuamatta, että he itse sekä avoimesti että salaisesti kannattavat juutalaisten mielipiteitä ja uskomuksia. Olet varmasti kuullut heidän joutavan väitteensä, että ilmoitus on täydellisesti päättynyt, että Jumalan armon ovet ovat suljetut, että ikuisen pyhyyden päivänkoitoista ei ainutkaan aurinko enää nouse, että iankaikkisen laupeuden valtameri on ainiaaksi vaiennut ja Jumalan sanansaattajien ilmaiseminen ikiaikaisen kirkkauden pyhätöstä laannut. Sellainen on näiden ahdasmielisten, halveksittavien ihmisten ymmärryksen määrä. He ovat kuvitelleet, että Jumalan kaikenkäsittävän laupeuden ja Hänen runsaitten armolahjojensa virta, jonka lakkaamista ei voida ajatellakaan, on pysähtynyt. Kaikilta tahoilta he ovat nousseet, vyöttäneet sortovallan kupeet ja kaikkensa ponnistaen koettaneet joutavan kuvittelun karvailla vesillä sammuttaa Jumalan palavan pensaan ^{sivu 129} liekkiä muistamatta, että voiman lampun kupu on omassa mahtavassa linnoituksessaan varjeleva Jumalan valoa. Se äärimmäinen kurjuus, johon tämä kansa on vajonnut, on totisesti heille omiaan, sillä heiltä on jäänyt tajuamatta Jumalan asian perustarkoitus sekä tiedostamatta sen mysteerit ja sisin todellisuus. Sillä korkein ja ylevin ihmisten osaksi tuleva armo on ”Jumalan läheisyyteen pääseminen” ja Hänen tuntemisensa, mikä on luvattu kaikille ihmisille. Tämä on Anteliaimman, Ikiaikaisen ylin armo ihmiselle ja osoitus Hänen luoduilleen vuodattamansa rajattoman anteliaisuuden täyteydestä. Tästä armosta ja anteliaisuudesta ei ainutkaan tämän kansan keskuudesta ole päässyt nauttimaan, eikä heille ole suotu tämän korkeimman aseman kunniaa. Kuinka monet ovatkaan nuo ilmoitetut säkeet, jotka yksiselitteisesti todistavat tästä mitä tärkeimmästä totuudesta ja ylevästä aiheesta! Kuitenkin he ovat sen hyljänneet ja tulkinneet väärin, oman mielensä mukaan, sen merkityksen. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Mutta niillä, jotka kieltävät Jumalan merkit eivätkä usko koskaan Häntä kohtaavansa, ei ole toivoa Minun armostani, ja heitä odottaa tuskallinen rangaistus.”¹⁰¹ Myös Hän sanoo: ”Ne, jotka pitävät mielessään, että he tulevat käymään Herransa läheisyyteen ja Hänen luokseen palaamaan.”¹⁰² Ja toisaalla Hän sanoo: ”Ne, jotka olivat varmoja, että joutuvat kohtaamaan^{sivu 130} Jumalansa, sanoivat: ’Kuinka usein pieni joukko onkaan Jumalan tahdosta voittanut monilukuisen joukon!’”¹⁰³ Toisaalla Hän vielä ilmoittaa: ”Tehköön siis hyviä tekoja se, joka toivoo pääsevänsä Herransa läheisyyteen.”¹⁰⁴ Edelleen Hän sanoo: ”Hän säätää kaikki asiat. Hän tekee merkkinsä selviksi, jotta olisitte vakuuttuneita pääsystä Herranne läheisyyteen.”¹⁰⁵

149Tämä kansa on kieltänyt kaikki nämä säkeet, jotka vääjäämättä todistavat ”jumalalliseen läheisyyteen pääsemisestä”. Mitään aihetta ei pyhissä kirjoituksissa ole painokkaammin esitetty. Siitä huolimatta he ovat evänneet itseltään tämän korkean ja mitä ylevimmän arvon, tämän suurenmoisen ja loistavan aseman. Jotkut ovat väittäneet, että ”jumalalliseen läheisyyteen pääsemisellä” tarkoitetaan Jumalan ”ilmaisemista” ylösnousemuksen päivänä. Jos he väittäisivät, että Jumalan ”ilmaisemisella” tarkoitetaan ”yleismaailmallista ilmaisemista”, on selvää ja ilmeistä, että sellainen ilmaiseminen on kaikessa jo olemassa. Tämän totuuden Me olemme jo todistanut, sillä olemme osoittanut, että kaikki olevaiset ovat tuon täydellisen Kuninkaan kirkkauksien vastaanottajia ja ilmentäjiä ja että tuon Auringon, kaiken loiston Alkulähteen, ilmaisemisen merkit ovat olemassa ja näkyvät olevaisten kuvastimissa. Niinpä jos ihminen tarkastelisi jumalallisen ja henkisen ymmärryksen ^{sivu 131} silmin, hän huomaisi helposti, että ei voi olla olemassa kerrassa mitään ilman, että se ilmaisee Jumalan, täydellisen Kuninkaan kirkkautta. Ajattele, miten kaikki luodut kaunopuheisesti todistavat sisäisen valon ilmaisemisesta sisimmässään. Katso, miten kaikissa luoduissa avautuvat Jumalan Ridvánin portit, jotta etsijät voivat päästä ymmärryksen ja viisauden kaupunkeihin ja käydä tiedon ja voiman puutarhoihin. Joka ainoassa puutarhassa he saavat ilmaisun kammioiden kätköissä nähdä sisäisen merkityksen mystisen morsiamen suurimmassa suloudessaan ja täydellisimmässä kauneudessaan. Useimmat Qur’ánin säkeet viittaavat tähän henkiseen aiheeseen ja todistavat siitä. Säe ”Eikä ole mitään, mikä ei ylistäisi Hänen kunniaansa”¹⁰⁶ on kaunopuheinen todistus tästä, ja ”Me huomasimme kaikki asiat ja merkitsimme ne muistiin”¹⁰⁷ on siitä uskollinen osoitus. Jos siis ”Jumalan läheisyyteen pääsemisellä” tarkoitetaan tiedon saavuttamista tällaisesta ilmaisemisesta, on selvää, että kaikki ihmiset ovat jo päässeet tuon verrattoman Kuninkaan muuttumattomien kasvojen eteen. Miksi siis rajoittaa tuollaista ilmaisemista ylösnousemuksen päivään?

150Jos he taas väittäisivät, että ”jumalallisella läheisyydellä” tarkoitetaan ”Jumalan erityistä ilmaisemista”, jota jotkut súfít nimittävät ”kaikkein pyhimmäksi vuodatukseksi”, ja jos tämän ymmärretään tapahtuvan itse ^{sivu 132} Ydinolemuksessa, on selvää, että se on ikuisesti ollut jumalallisessa tietämyksessä. Mikäli tätä olettamusta pidetään oikeana, ”jumalalliseen läheisyyteen pääseminen” ei tässä merkityksessä selvästikään ole kenellekään mahdollista, sillä tämä ilmaiseminen toteutuu vain <sisimmässä Olemuksessa, johon ainutkaan ihminen ei voi päästä. ”Tie on suljettu ja kaikki etsintä kielletty.” Taivaan suosimien mielet, kohoavatpa ne miten korkealle tahansa, eivät voi milloinkaan tätä asemaa saavuttaa, kuinka siis hämärien ja rajallisten mielten ymmärrys.

151Ja jos he sanoisivat, että ”jumalallisella läheisyydellä” tarkoitetaan ”Jumalan välillistä ilmaisemista”, joka tulkitaan ”pyhäksi vuodatukseksi”, tämä kieltämättä pitää paikkansa luomakunnan maailmassa, toisin sanoen, Jumalan perus ja alkuilmaisemisen maailmassa. Tuollainen ilmaiseminen rajoittuu Hänen profeettoihinsa ja valittuihinsa, koska olevaisuuden maailmaan ei ole syntynyt ainuttakaan heitä voimallisempaa. Tämän totuuden kaikki tajuavat ja siitä todistavat. Nämä profeetat ja Jumalan valitut ovat kaikkien Jumalan muuttumattomien nimien ja ominaisuuksien vastaanottajia ja ilmentäjiä. He ovat kuvastimia, jotka aidosti ja uskollisesti heijastavat Jumalan valoa. Mikä ikinä pitää paikkansa heidän suhteensa, pitää tosiasiassa paikkansa Jumalan itsensä suhteen, joka on sekä Näkyvä että Näkymätön. Hänen tuntemisensa, joka on kaiken alku, ja pääsy Hänen tykönsä ovat mahdottomat, paitsi näiden Totuuden Auringosta ^{sivu 133} lähteneiden loistavien olentojen tuntemisen ja heidän tykönsä pääsemisen kautta. Näiden pyhien valonlähteiden läheisyyteen päästäessä päästään siis myös itse ”Jumalan läheisyyteen”. Heidän tiedossaan paljastuu Jumalan tieto, ja heidän kasvojensa valossa näkyy Jumalan kasvojen kirkkaus. Näiden niin ensimmäisten kuin viimeisten, niin näkyvien kuin kätkettyjen irrottautuneisuuden olemusten moninaisista ominaisuuksista käy ilmeiseksi, että Hän, joka on Totuuden Aurinko, on ”Ensimmäinen ja Viimeinen, Näkyvä ja Kätketty”¹⁰⁸. Sama koskee Jumalan muitakin korkeita nimiä ja yleviä ominaisuuksia. Ken siis on missä tahansa uskontojärjestelmässä tuntenut nämä loistavat, nämä säteilevät ja verrattomat valonlähteet ja päässyt heidän läheisyyteensä, on totisesti päässyt itse ”Jumalan läheisyyteen” ja käynyt ikuisen ja katoamattoman elämän kaupunkiin. Tuohon läheisyyteen pääseminen on mahdollista vain ylösnousemuksen päivänä, joka on Jumalan itsensä Hänen kaiken käsittävässä ilmaisemisessaan tapahtuvan nousemuksen päivä.

152Tätä tarkoittaa kaikissa pyhissä kirjoituksissa mainittu ja kaikille ihmisille julistettu ”ylösnousemuksen päivä”. Ajattelehan: Onko kuviteltavissa kallisarvoisempaa, mahtavampaa ja loistavampaa päivää kuin tämä, niin että ihminen voisi halukkaasti luopua sen armosta ja evätä itseltään sen siunaukset, jotka kevätkuurojen lailla satavat armahtavaisuuden taivaasta ^{sivu 134} koko ihmiskunnan ylle? Kun näin on vakuuttavasti osoitettu, että mikään päivä ei ole suurempi kuin tämä päivä, eikä mikään ilmaiseminen loistavampi kuin tämä ilmaiseminen, ja esitetty nämä painavat ja erehtymättömät todisteet, joita yksikään ymmärtäväinen mieli ei voi epäillä eikä ainutkaan oppinut jättää huomiotta, kuinka kukaan voisi epäilyn ja kuvittelun kansan joutavan väittelyn vuoksi evätä itseltään näin runsaan armon? Eivätkö he ole kuulleet tunnettua perimätietoa: ”Päivä, jona Qá’im nousee, on ylösnousemuksen päivä”? Niin ikään ovat imámit, nuo jumalallisen ohjauksen sammumattomat valot, tulkinneet säkeen ”Mitä muuta he voivat odottaa, kuin että Jumala tulee alas heidän luokseen pilvien katveessa?”¹⁰⁹ – merkki, jota he ovat kiistattomasti pitäneet yhtenä ylösnousemuksen päivän tunnuksista – tarkoittavan Qá’imia ja Hänen ilmaisemistaan.

153Pyri siis, oi veljeni, ymmärtämään ”ylösnousemuksen” merkitys ja puhdistamaan korvasi näiden kelvottomien ihmisten joutavista puheista. Jos astuisit täydellisen irrottautuneisuuden valtakuntaan, myöntäisit auliisti, ettei mikään päivä ole mahtavampi kuin tämä päivä eikä milloinkaan voida kuvitella ylösnousemusta, joka olisi tätä ylösnousemusta kauhistuttavampi. Yksi tänä päivänä suoritettu vanhurskas teko vastaa kaikkia ihmisten vuosituhansien kuluessa tekemiä oikeamielisiä tekoja – ei, Me anomme Jumalaa ^{sivu 135} suomaan anteeksi moisen vertauksen! Sillä totisesti palkkio, jonka tuollainen teko ansaitsee, on mittaamattomasti ihmisten arvioinnin yläpuolella. Koska nämä sokeat ja kurjat sielut eivät ole käsittäneet ”ylösnousemuksen” ja ”Jumalan läheisyyteen pääsemisen” todellista merkitystä, he ovat jääneet täysin paitsi niiden armoa. Vaikka kaiken oppineisuuden ja siihen liittyvän työn ja uurastuksen ainut ja olennaisin tarkoitus on saavuttaa ja tuntea tämä asema, kaikki he ovat kuitenkin uppoutuneet maallisten opintojensa edistämiseen. He eivät suo itselleen hetkenkään lepoa eivätkä lainkaan välitä Hänestä, joka on kaiken oppineisuuden Ydinolemus ja heidän etsintänsä perimmäinen päämäärä! Minusta tuntuu, että heidän huulensa eivät ole milloinkaan koskettaneet jumalallisen tiedon maljaa, eivätkä he näytä nauttineen pisaraakaan taivaallisen armon sadekuuroista.

154Ajattele: Miten sellaista, joka ei Jumalan ilmaisemisen päivänä pääse osalliseksi ”jumalallisen läsnäolon” armosta eikä tunne Hänen ilmaisijaansa, voitaisiin oikeutetusti nimittää oppineeksi, vaikka hän olisi kuluttanut vuosituhansia tiedon hankkimiseen ja omaksunut kaiken ihmisten rajallisen ja maallisen opin? On ilmiselvää, että hänen ei mitenkään voida katsoa omaavan todellista tietoa. Jota vastoin kaikista ihmisistä oppimattominkin, jos hän on saanut osakseen tämän korkeimman kunnian, luetaan totisesti noihin jumalallisesti oppineisiin ihmisiin, joiden tieto on Jumalasta, sillä sellainen ihminen on saavuttanut ^{sivu 136} tiedon lakipisteen ja päässyt oppineisuuden ylimmälle huipulle.

155Tämä asema on myös yksi ilmaisemisen päivän merkeistä. Kuten on sanottu: ”Alennetun teidän keskuudestanne Hän ylentää, ja ne, jotka ovat ylennettyjä, Hän alentaa.” Samaten Hän on Qur’ánissa ilmoittanut: ”Me haluamme osoittaa armoamme niille, joita maassa halveksuttiin, ja tehdä heistä henkisiä johtajia ihmisten keskuuteen, ja tehdä heistä perillisiämme.”¹¹⁰ Tänä päivänä on nähty, miten lukuisat ovat ne jumaluusoppineet, jotka totuuden kiellettyään ovat tietämättömyyden äärimmäisiin syvyyksiin vajonneet ja sinne jääneet ja joiden nimet on pyyhitty pois kunnianarvoisten ja oppineiden luettelosta. Ja miten monet ne tietämättömät, jotka otettuaan vastaan uskon ovat kohonneet korkeuksiin ja saavuttaneet tiedon ylimmän huipun ja joiden nimet on Voiman Kynällä kaiverrettu jumalallisen tiedon tauluun. Näin ”Jumala pyyhkii pois tai vahvistaa, minkä Hän tahtoo, sillä Hänen tykönään on ilmoituksen alkulähde.”¹¹¹ Siksi onkin sanottu: ”Todisteiden etsiminen, kun todistus on jo vahvistettu, on suorastaan sopimatonta, ja tiedon tavoitteleminen, kun kaiken oppineisuuden kohde on jo saavutettu, on todella moitittavaa.” Sano: Oi maailman ihmiset! Katsokaa tätä liekin kaltaista Nuorukaista, joka rientää halki hengen rajattoman mittaamattomuuden julistaen ^{sivu 137} teille sanomaa: ”Katso, Jumalan lamppu loistaa” ja kutsuen teitä perehtymään Hänen asiaansa, joka, vaikkakin ikiaikaisen kirkkauden verhojen kätköissä, loistaa ‘Iráqin maassa ikuisen pyhyyden päivänkoissa.

156Oi ystäväni, jos mielesi lintu tutkisi Qur’ánin ilmoituksen taivaita, jos se mietiskelisi siinä paljastettua jumalallisen tiedon valtakuntaa, sinä varmasti näkisit lukemattomien tiedon ovien avautuvan edessäsi. Epäilemättä huomaisit, että juuri samat asiat, jotka ovat tänä päivänä estäneet tätä kansaa pääsemästä ikuisen armon valtameren rannoille, estivät Muhammadin uskontojärjestelmässä Hänen aikansa ihmisiä tuntemasta Hänen jumalallista valoaan ja todistamasta Hänen totuudestansa. Ymmärtäisit myös ”paluun” ja ”ilmoituksen” salaisuudet ja asustaisit turvallisesti varmuuden ja vakaumuksen ylhäisimmissä kammioissa.

157Ja tapahtui, että eräänä päivänä joukko tuon verrattoman Kauneuden vastustajia, niitä, jotka olivat eksyneet kauas Jumalan katoamattomasta pyhätöstä, lausui pilkallisesti Muhammadille nämä sanat: ”Totisesti Jumala on solminut kanssamme liiton, ettemme saa uskoa yhteenkään sanansaattajaan, ennen kuin Hän antaa meille uhrin, jonka tuli taivaasta kuluttaa.”¹¹² Tähän säkeeseen sisältyy ajatus, että Jumala on tehnyt heidän kanssaan sopimuksen, jonka mukaan heidän ei pidä uskoa yhteenkään sanansaattajaan, ellei ^{sivu 138} tämä tee Abelin ja Kainin ihmettä, toisin sanoen tarjoa uhria, jonka taivaallinen tuli tuhoaa, kuten he olivat kuulleet kerrottavan Abelista kertomuksessa, joka on tallennettuna kirjoituksissa. Tähän Muhammad vastasi sanoen: ”Jo ennen Minua on sanansaattajia tullut teidän tykönne esittäen selkeät todistukset ja sen, mistä te puhutte. Miksi sitten surmasitte heidät? Sanokaa Minulle, jos olette totuudellisia.”¹¹³ Ole siis oikeamielinen: Miten nuo Muhammadin ajan ihmiset olisivat voineet olla olemassa tuhansia vuosia aikaisemmin, Aadamin ja muiden profeettojen aikana? Miksi Muhammad, tuo totuudellisuuden Ydinolemus, olisi syyttänyt oman aikansa ihmisiä Abelin ja muiden profeettojen murhasta? Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää Muhammadia joko petkuttajana tai narrina – mistä Jumala varjelkoon! – tai uskoa, että nuo paatuneet ihmiset olivat samat ihmiset, jotka kunakin aikakautena olivat vastustaneet ja pilkanneet Jumalan profeettoja ja sanansaattajia saattaen heidät kaikki lopulta kärsimään marttyyrikuoleman.

158Pohdi tätä sydämessäsi, jotta armon niityiltä puhaltavat jumalallisen tiedon suloiset tuulahdukset kantaisivat sinulle Rakastetun sanojen tuoksun ja johdattaisivat sielusi ymmärryksen Ridvániin. Koska jokaisen aikakauden uppiniskaisilta on jäänyt käsittämättä näiden arvovaltaisten ja sisällökkäiden sanojen syvällisempi merkitys ja koska he ovat kuvitelleet, että ^{sivu 139} Jumalan profeettojen vastaus ei ole mitenkään liittynyt heidän esittämiinsä kysymyksiin, ovat he syyttäneet noita tiedon ja ymmärryksen olemuksia tietämättömyydestä ja typeryydestä.

159Toisessakin säkeessä Muhammad kohdistaa moitteensa tuon ajan ihmisiin. Hän sanoo: ”Vaikka he olivat aiemmin rukoilleet voittoa niistä, jotka eivät uskoneet, niin kuitenkaan, kun heidän tykönsä tuli Hän, josta heillä oli tieto, he eivät uskoneet Häneen. Jumalan kirous uskottomille!”¹¹⁴ Ajattele, miten tähänkin säkeeseen sisältyy ajatus, että Muhammadin aikana elävät ihmiset olivat samoja ihmisiä, jotka entisaikain profeettojen päivinä väittelivät ja taistelivat edistääkseen Jumalan uskoa ja opettaakseen Hänen asiaansa. Mutta miten voitaisiin Jeesuksen ja Mooseksen aikana eläneitä sukupolvia ja niitä, jotka elivät Muhammadin aikana, tosiaankaan pitää yksinä ja samoina ihmisinä? Sitä paitsi ne, jotka he olivat ennen tunteneet, olivat Mooses, Pentateukin ilmoittaja, ja Jeesus, Evankeliumin tuoja. Miksi Muhammad kuitenkin sanoi: ”Kun heidän tykönsä tuli Hän, josta heillä oli tieto”, toisin sanoen Jeesus ja Mooses, ”he eivät uskoneet Häneen”? Eikö Muhammadilla ulkonaisesti katsoen ollut eri nimi? Eikö Hän tullut eri kaupungista? Eikö Hän puhunut eri kieltä ja ilmoittanut erilaisen lain? Miten siis voidaan osoittaa todeksi tämä säe ja tehdä selväksi sen merkitys.

160^{sivu 140}Yritä siis ymmärtää, mitä tarkoittaa ”paluu”, joka on niin selvästi itse Qur’ánissa ilmoitettu ja jonka merkitystä kukaan ei vielä ole käsittänyt. Mitä sanot? Jos sanot, että Muhammad oli entisaikain profeettojen ”paluu”, kuten tämä säe todistaa, Hänen tovereidensa on samoin oltava edesmenneiden tovereiden ”paluu”, sillä aiempien ihmisten ”paluu” osoitetaan selvästi yllä mainitun säkeen tekstissä. Ja jos tämän kiellät, olet totisesti kieltänyt Qur’ánin, Jumalan varmimman ihmisille antaman todistuksen totuuden. Pyri myös ymmärtämään käsitteet ”paluu”, ”ilmoitus” ja ”ylösnousemus”, jotka tapahtuvat jumalallisen Olemuksen ilmaisijoiden päivinä, jotta voisit omine silminesi nähdä pyhien sielujen ”paluun” pyhitettyihin ja valaistuihin ruumiisiin sekä pestä pois tietämättömyyden tomun ja puhdistaa hämärtyneen minän jumalallisen tiedon Lähteestä virtaavilla armon vesillä, jotta kenties Jumalan voiman ja jumalallisen johdatuksen valon avulla voisit erottaa ikuisen kirkkauden aamun erheen pimeästä yöstä.

161Sitä paitsi sinulle on selvää, että Jumalan uskotut sanansaattajat ilmaistaan maan kansoille uuden asian edustajina ja uuden sanoman tuojina. Koska kaikki nämä taivaallisen valtaistuimen linnut lähetetään alas jumalallisen tahdon taivaasta ja koska he kaikki nousevat julistamaan Hänen vastustamatonta uskoaan, pidetään heitä kuin yhtenä sieluna ja samana henkilönä. Sillä kaikki he juovat samasta Jumalan rakkauden maljasta ja nauttivat saman ^{sivu 141} ykseyden puun hedelmiä. Näillä Jumalan ilmaisijoilla on jokaisella kaksinainen asema. Toinen on puhtaan käsitteellisyyden ja perimmäisen ykseyden asema. Jos siis tässä mielessä kutsut heitä kaikkia yhdellä nimellä ja sanot heidän omaavan samat ominaisuudet, et ole eksynyt totuudesta. Kuten Hän on ilmoittanut: ”Minkäänlaista eroa Me emme tee Hänen sanansaattajiensa välillä.”¹¹⁵ Sillä kaikki he kutsuvat maan asukkaita Jumalan ykseyttä tunnustamaan ja julistavat heille rajattoman armon ja anteliaisuuden Kawtharista. Kaikkia heitä verhoaa profeettiuden viitta ja kaunistaa kirkkauden kaapu. Niinpä Muhammad, Qur’ánin Piste, on ilmoittanut: ”Minä olen kaikki profeetat.” Samoin Hän on sanonut: ”Minä olen ensimmäinen Aadam, Nooa, Mooses ja Jeesus.” Samoin on puhunut ‘Alí. Tällaisia noiden ykseyden edustajien perimmäistä ykseyttä osoittavia lausumia on virrannut myös Jumalan kuolemattoman ilmaisun kanavista ja jumalallisen tiedon helmien aarreaitoista ja on tallennettuina pyhissä kirjoituksissa. Nämä olennot ovat jumalallisen käskyn vastaanottajia ja Hänen ilmoituksensa päivänkoittoja. Tämä ilmoitus on ylennetty moneuden verhojen ja lukumäärän ongelmien yläpuolelle. Niinpä Hän sanoo: ”Meidän asiamme on yksi.”¹¹⁶ Koska asia on yksi ja sama, täytyy sen edustajienkin olla yksi ja ^{sivu 142} sama. Samoin ovat Muhammadin uskon imámit, nuo vakaumuksen valot, sanoneet: ”Muhammad on ensimmäisemme, Muhammad on viimeisemme, Muhammad on kaikkemme.”

162Sinulle on selvää ja ilmeistä, että kaikki profeetat ovat Jumalan asian temppeleitä, jotka ovat ilmestyneet erilaisiin asuihin verhoutuneina. Jos tutkit tarkkaavaisin silmin, huomaat heidän kaikkien asustavan samassa pyhätössä, liitelevän samassa taivaassa, istuvan samalla valtaistuimella, lausuvan samoja sanoja ja julistavan samaa totuutta. Näin suuri on noiden olevaisuuden ydinolemusten, noiden rajattoman ja mittaamattoman kirkkauden valonlähteiden ykseys. Niinpä jos joku näistä pyhyyden ilmaisijoista julistaisi: ”Minä olen kaikkien profeettojen paluu”, hän totisesti puhuisi totuuden. Samaten on aiemman ilmoituksen paluu kussakin myöhemmässä ilmoituksessa tosiasia, jonka totuus on lujasti vahvistettu. Koska säkeiden ja perimätietojen lupaama Jumalan profeettojen paluu on kumoamattomasti todistettu, on myös heidän valittujensa paluu kiistattomasti osoitettu. Tämä paluu on itsessään niin selvä, että se ei kaipaa näyttöä eikä todisteita. Ajattele esimerkiksi Nooaa, joka oli yksi profeetoista. Kun Hän sai profeettiuden viitan ja Jumalan hengen innoittamana nousi julistamaan Hänen asiaansa, suotiin jokaiselle Häneen uskovalle ja Hänen uskonsa tunnustavalle uuden elämän armolahja. Tällaisesta uskovasta voitiin totisesti sanoa, että hän syntyi uudestaan ja heräsi eloon, sillä ennen uskoaan ^{sivu 143} Jumalaan ja Hänen ilmaisijansa tunnustamista hänen mielensä oli maailman asioissa, kuten kiintymyksessä maiseen tavaraan, vaimoon, lapsiin, ruokaan, juomaan ja sen sellaiseen siinä määrin, että päivin ja öin hänen ainoa ajatuksensa oli ollut rikkauksien kokoaminen sekä nautinnon ja mielihyvän turvaaminen itselleen. Ennen kuin sai juoda uskon virvoittavia vesiä, hän oli sitä paitsi ollut niin kiinni esi isiensä perinteissä ja niin kiihkeän uskollinen heidän tapojensa ja lakiensa <noudattamisessa, että olisi mieluummin kuollut kuin rikkonut kansansa keskuudessa vallitsevien taikauskoisten tapojen ja muotomenojen ainuttakaan kirjainta. Kuten ihmiset ovat huudahtaneet: ”Totisesti olemme nähneet isiemme elävän tietyssä uskossa, ja totisesti me seuraamme heidän jälkiään.”¹¹⁷

163Nämä samat ihmiset, vaikka olivatkin kaikkiin näihin rajoitusten verhoihin kietoutuneita ja moisten muotomenojen kahleissa, muuttuivat siinä määrin kohta nautittuaan uskon kuolematonta juomaa varmuuden maljasta, jonka Kirkkauden Ilmaisijan käsi heille ojensi, että he olivat Hänen tähtensä valmiit luopumaan suvustaan, omaisuudestaan, elämästään, uskomuksistaan, todellakin, kaikesta paitsi Jumalasta! Niin vastustamaton oli heidän kaipauksensa Jumalan yhteyteen, niin häikäisevä heidän haltioituneen ilonsa hurma, että maailma ja kaikki siinä oleva kalpeni heidän silmissään olemattomuuteen. Eikö tämä kansa ^{sivu 144} ole esimerkillään ilmentänyt ”uudesti syntymisen” ja ”paluun” salaisuuksia? Eikö ole nähty, että nämä samat ihmiset, ennen kuin heille suotiin Jumalan uusi ja ihmeellinen armo, yrittivät lukemattomin tavoin turvata henkensä tuhoutumiselta? Eikö piikkipensas saattanut heitä kauhun valtaan ja ketun näkeminen ajanut heitä pakosalle? Mutta saatuaan osakseen Jumalan korkeimman kunnian ja Hänen runsaan armonsa he olisivat, jos se vain olisi ollut mahdollista, auliisti uhranneet kymmenen tuhatta elämää Hänen polullansa! Niin, ruumiittensa häkkiä halveksuen heidän siunatut sielunsa ikävöivät vapahdusta. Yksinkin olisi soturi tuosta joukosta ollut valmis käymään taisteluun monipäistä joukkoa vastaan! Mutta kuinka he olisivat ilman elämässään tapahtunutta muutosta voineet suorittaa tuollaisia tekoja, jotka ovat ihmisten totuttujen tapojen vastaisia ja ristiriidassa heidän maallisten halujensa kanssa?

164On selvää, että mikään tätä mystistä muutosta vähäisempi ei voisi olemassaolon maailmassa saada aikaan tuollaista heidän aiemmista tavoistaan ja tottumuksistaan täysin poikkeavaa henkeä ja käyttäytymistä. Sillä heidän levottomuutensa muuttui rauhaksi, heidän epäilynsä varmuudeksi, heidän pelokkuutensa rohkeudeksi. Niin suuri on jumalallisen eliksiirin voima, että se silmänräpäyksessä muuttaa ihmisten sielut!

165Ajattele esimerkiksi kuparia. Jos sitä omassa malmiossaan suojeltaisiin jähmettymiseltä, saisi se seitsemässäkymmenessä ^{sivu 145} vuodessa kullan olomuodon. On kuitenkin joitakin, jotka väittävät, että kupari onkin kultaa, joka on jähmettyessään tärveltynyt eikä sen vuoksi ole saavuttanut varsinaista olomuotoaan.

166Olipa asian laita miten tahansa, oikea eliksiiri saa silmänräpäyksessä kuparin muuttumaan kullaksi ja käymään hetkessä läpi nuo seitsemänkymmenen vuoden kehitysvaiheet. Voitaisiinko tätä kultaa sanoa kupariksi? Voitaisiinko väittää, että se ei ole saanut kullan olomuotoa, vaikka käytettävissä on koetinkivi, joka tutkii sen ja erottaa sen kuparista?

167Vastaavasti nämä sielut jumalallisen eliksiirin voimasta kulkevat silmänräpäyksessä halki tomun maailman ja etenevät pyhyyden valtakuntaan; yhdellä askelella he ylittävät rajoitusten maan ja saapuvat paikattomaan maailmaan. Sinun tulee tehdä kaikkesi päästäksesi nauttimaan tätä eliksiiriä, joka yhdessä henkäyksessä saa tietämättömyyden lännen kurkottumaan tiedon itään, valaisee yön pimeyden aamun kirkkaudella, johdattaa epäilyksen erämaassa vaeltavan jumalallisen läheisyyden lähteelle ja varmuuden kaivolle sekä suo kuolevaisille sieluille kunnian päästä kuolemattomuuden Ridvániin. Jos tätä kultaa siis voitaisiin pitää kuparina, voitaisiin myös näitä ihmisiä pitää samoina kuin he olivat ennen kuin saivat uskon.

168Katso, oi veli, kuinka ”uudesti syntymisen”, ”paluun” ja ”ylösnousemuksen” sisäiset salaisuudet on kukin näiden riittävien, näiden kiistattomien ja kumoamattomien ilmausten avulla riisuttu ja silmiesi ^{sivu 146} eteen paljastettu. Suokoon Jumala, että saat Hänen armollisen ja näkymättömän apunsa turvin riisua ruumiisi ja sielusi vanhasta vaatteesta ja pukeutua uuteen ja katoamattomaan asuun.

169Siksipä niitä, jotka kunkin toistaan seuranneen uskontojärjestelmän aikana muuta ihmiskuntaa nopeammin omaksuivat Jumalan uskon, jotka joivat tiedon kirkkaita vesiä jumalallisen Kauneuden kädestä ja pääsivät uskon ja varmuuden korkeimmille huipuille, voidaan pitää nimeltään, todellisuudeltaan, teoiltaan, sanoiltaan ja arvoltaan niiden ”paluuna”, jotka jossakin aiemmassa uskontojärjestelmässä olivat saavuttaneet samanlaisen kunnia-aseman. Sillä sama, mitä nähtiin jonkin aiemman uskontojärjestelmän ihmisissä, on nähty myös tämän myöhemmän sukupolven ihmisissä. Ajattele ruusua: kukkiipa se idässä tai lännessä, on se joka tapauksessa ruusu. Sillä olennaista tässä ei ole ruusun ulkoinen muoto ja olemus, vaan pikemminkin tuoksu, jota se levittää.

170Puhdista siis näkösi kaikista maallisista rajoituksista voidaksesi nähdä heidät kaikki saman nimen kantajina, saman asian edustajina, saman olemuksen ilmaisijoina ja saman totuuden ilmoittajina ja voidaksesi käsittää näissä säkeissä mainitun Jumalan sanojen mystisen ”paluun”. Pohdi hetki Muhammadin uskontojärjestelmän seuraajien käyttäytymistä. Mieti, miten he Muhammadin virvoittavan henkäyksen avulla puhdistuivat maallisten turhuuksien tahroista, vapautuivat itsekkäistä pyyteistä ja irrottautuivat kaikesta muusta paitsi Hänestä. Katso, kuinka he ennen maan kaikkia kansoja pääsivät Hänen pyhään läheisyyteensä – itse Jumalan läheisyyteen, kuinka he luopuivat maailmasta ja kaikesta siinä olevasta ja auliisti ja riemukkaasti uhrasivat henkensä tuon Kirkkauden Ilmaisijan jalkojen juuressa. Huomaa nyt saman päättäväisyyden, saman horjumattomuuden ja kieltäymyksen ”paluu” Bayánin Pisteen¹¹⁸ seuraajissa. Olet nähnyt, miten nämä seuraajat ovat herrain Herran armon ihmeiden voimasta nostaneet äärimmäisen kieltäymyksen liput kirkkauden saavuttamattomiin korkeuksiin. Nämä valot ovat peräisin yhdestä ainoasta lähteestä ja nämä hedelmät yhden puun hedelmiä. Minkäänlaista eroa tai erotusta et voi heidän välillään nähdä. Kaikki tämä on tapahtunut Jumalan armosta! Kenelle Hän tahtoo, Hän antaa armonsa! Suokoon Jumala, että vältämme epäyksen maan ja etenemme hyväksynnän valtamereen, jotta voimme kaikista ristiriitaisista aineksista puhdistunein silmin nähdä ykseyden ja erilaisuuden, moninaisuuden ja ainouden, rajoittuneisuuden ja irrottautuneisuuden maailmat ja kohota Jumalan sanan todellisen merkityksen ylevimpään ja sisimpään pyhättöön.

171Näistä toteamuksista on siis käynyt selväksi ja ilmeiseksi, että jos ”lopussa, joka ei tunne loppua” ilmaistaisiin sielu, joka nousee julistamaan ja vaalimaan asiaa, jota ”alussa, joka ei tunne alkua” on jokin ^{sivu 148} toinen sielu julistanut ja vaalinut, voidaan oikeutetusti sanoa Hänestä, joka on viimeinen, ja Hänestä, joka oli ensimmäinen, että he ovat yksi ja sama sielu, koska molemmat ovat yhden ja saman asian edustajia. Tästä syystä on Bayánin Piste – olkoon kaikki elämä paitsi Hänen omansa uhrina Hänelle! – verrannut Jumalan ilmaisijoita aurinkoon, joka, vaikka nouseekin ”alusta, jolla ei ole alkua” aina ”loppuun, joka ei tunne loppua”, on silti sama aurinko. Jos siis sanot, että tämä aurinko on aiempi aurinko, puhut totta, ja jos sanot, että tämä aurinko on tuon auringon ”paluu”, puhut myös totta. Samoin tästä väitteestä käy ilmi, että käsite ”viimeinen” vastaa ”ensimmäistä”, ja käsite ”ensimmäinen” vastaa ”viimeistä” , koska sekä ”ensimmäinen” että ”viimeinen” ovat nousseet julistamaan yhtä ja samaa uskoa.

172Huolimatta siitä, että tämä ajatus on mitä selkein niiden silmissä, jotka ovat juoneet tiedon ja varmuuden viiniä, miten monet ovatkaan ne, jotka eivät ole ymmärtäneet käsitteen ”profeettojen sinetti” merkitystä, vaan ovat antaneet sen hämärtää ymmärryksensä ja riistää itseltään kaikkien Hänen moninaisten siunaustensa armon. Eikö Muhammad itse julistanut: ”Minä olen kaikki profeetat”? Eikö Hän, kuten jo mainitsimme, ole sanonut: ”Minä olen Aadam, Nooa, Mooses ja Jeesus”? Miksi ei Muhammad, tuo kuolematon Kauneus, joka sanoi: ”Minä olen ensimmäinen Aadam”, voisi myös sanoa: ”Minä olen viimeinen Aadam”? Sillä samoin kuin Hän katsoi olevansa ”profeetoista ensimmäinen” – se on Aadam – samoin ^{sivu 149} käsitettä ”profeettojen sinetti” voidaan käyttää tuosta jumalallisesta Kauneudesta. On eittämättömän selvää, että ollessaan ”profeetoista ensimmäinen” Hän myös on heidän ”sinettinsä”.

173Tässä uskontojärjestelmässä on tämän aiheen arvoituksellisuus ollut ankara koettelemus koko ihmiskunnalle. Katso, kuinka monet ovatkaan näihin sanoihin takertuessaan kieltäneet Hänet, joka on niiden todellinen Ilmoittaja. Mitä, Me kysymme, voisi tämä kansa otaksua sanojen ”ensimmäinen” ja ”viimeinen” tarkoittavan silloin, kun ne viittaavat Jumalaan – ylistetty olkoon Hänen nimensä? Jos he väittävät, että nämä käsitteet viittaavat tähän aineelliseen maailmankaikkeuteen, niin miten se olisi mahdollista, kun asioiden näkyvä järjestelmä on yhä silmin nähden olemassa? Ei, tässä tapauksessa ”ensimmäinen” ei tarkoita mitään muuta kuin ”viimeinen” eikä ”viimeinen” muuta kuin ”ensimmäinen”.

174Kuten ”alussa, jolla ei ole alkua” sana ”viimeinen” viittaa totisesti Häneen, joka on näkyvän ja näkymättömän Kasvattaja, samaten viittaavat sanat ”ensimmäinen” ja ”viimeinen” Hänen ilmaisijoihinsa. He ovat samanaikaisesti sekä ”ensimmäisen” että ”viimeisen” edustajia. Ollessaan ”ensimmäisen” istuimella he istuvat ”viimeisen” valtaistuimella. Jos löytyisi yksikin valpas silmä, se huomaisi heti, että juuri nämä pyhät olennot, nämä irrottautuneisuuden olemukset, nämä jumalalliset sielut ovat ”ensimmäisen” ja ”viimeisen”, ”ilmeisen” ja ”salatun”, ”alun” ja ”sinetin” edustajia.^{sivu 150} Ja jos kohoaisit ilmaisun ”Jumala oli yksin, ei ollut ketään Hänen rinnallaan” pyhään valtakuntaan, huomaisit, että tuossa kartanossa kaikki nämä nimet ovat täysin olemattomat ja tyyten unohdetut. Silloin eivät silmiäsi enää hämärtäisi nämä verhot, nämä käsitteet, nämä viittaukset. Miten taivainen ja ylevä onkaan tämä asema, johon edes Gabriel ei voi koskaan opastuksetta päästä eikä Taivaan Lintu milloinkaan omin avuin kohota.

175Ja nyt, yritä ymmärtää, mitä merkitsee tämä ‘Alín, Uskollisten johtajan, lausunto: ”Avutta puhkaista kirkkauden verhot.” Näihin ”kirkkauden verhoihin” kuuluvat Jumalan ilmaisijan päivien hengenmiehet ja uskonoppineet, jotka sen vuoksi, että heiltä puuttuu ymmärrystä ja että he rakastavat ja tavoittelevat johtajuutta, eivät ole antautuneet Jumalan asialle vaan ovat päinvastoin suorastaan kieltäytyneet kallistamasta korviaan jumalalliselle sävelmälle. ”He ovat pistäneet sormet korviinsa.”¹¹⁹ Samoin on kansa, joka ei ole lainkaan piitannut Jumalasta vaan on pitänyt näitä pöyhkeitä ja tekopyhiä johtajia mestareinaan, varauksettomasti antautunut heidän valtaansa, sillä näillä ihmisillä ei ole omaa näköä, ei omaa kuuloa, ei omaa sydäntä, jotta he voisivat erottaa totuuden valheesta.

176Huolimatta kaikkien Jumalan profeettojen, pyhimysten ja valittujen jumalallisesti innoitetuista kehotuksista, jotka velvoittavat näkemään omin silmin ja ^{sivu 151} kuulemaan omin korvin, ovat ihmiset ylenkatseellisesti hyljänneet nämä neuvot ja sokeasti seuranneet uskonsa johtajia ja tulevat vastakin heitä seuraamaan. Jos joku köyhä ja tuntematon henkilö, vailla oppineiden viittaa, puhuisi heille sanoen: ”Seuratkaa, oi ihmiset, Jumalan sanansaattajia”¹²⁰, he tuollaisesta puheesta suuresti hämmästyneinä vastaisivat: ”Mitä! Tarkoitatko, että kaikki nämä hengenmiehet, kaikki nämä oppineisuuden edustajat ovat kaikessa arvovallassaan, komeudessaan ja loistokkuudessaan erehtyneet eivätkä ole osanneet erottaa totuutta valheesta? Oletteko sinä ja sinun kaltaisesi muka käsittäneet sen, mitä he eivät ole ymmärtäneet?” Jos lukumäärää ja vaateparren koreutta pidettäisiin oppineisuuden ja totuuden mittapuuna, tulisi entisaikain kansoja, joita tämän päivän kansat eivät ole koskaan ylittäneet lukumäärässä, mahtavuudessa ja voimassa, varmastikin pitää parempina ja arvokkaampina.

177On selvää ja ilmeistä, että aina pyhyyden ilmaisijoiden ilmestyessä ovat kyseisen ajan jumaluusoppineet estäneet ihmisiä pääsemästä totuuden tielle. Tästä todistavat kaikkien pyhien kirjoitusten ja taivaallisten kirjojen muistiinmerkinnät. Ei ole ilmaistu ainuttakaan Jumalan profeettaa, joka ei olisi joutunut oman aikansa hengenmiesten säälimättömän vihan, paheksunnan, torjunnan ja kirouksen uhriksi! Voi heitä niiden vääryyksien tähden, joita heidän ^{sivu 152} kätensä ovat aiemmin tehneet! Voi heitä sen tähden, mitä he nyt tekevät! Mitkä kirkkauden verhot olisivatkaan vahingollisemmat kuin nämä erheen ruumiillistumat? Jumalan vanhurskauden kautta! Moisten verhojen puhkaiseminen on kaikista teoista mahtavin ja niiden rikki repiminen kaikista teoista ansiokkain! Auttakoon Jumala meitä, ja auttakoon Hän teitä, oi Hengen joukko, jotta teitä kenties Hänen ilmaisijansa aikana armollisesti autettaisiin tuollaisia tekoja suorittamaan ja jotta te Hänen päivänään pääsisitte Jumalan läheisyyteen.

178 ”Kirkkauden verhoja” ovat myös sellaiset käsitteet kuin ”profeettojen sinetti” ja muut vastaavat, joiden poistamista nämä alhaiset ja erehtyväiset sielut pitävät ylimpänä saavutuksena. Kaikki ovat näiden arvoituksellisten sanojen, näiden raskaiden ”kirkkauden verhojen” tähden estyneet näkemästä totuuden valoa. Eivätkö he ole kuulleet tuon taivaan linnun¹²¹ sävelmää, joka on ilmaissut tämän arvoituksen: ”Olen ottanut vaimokseni tuhat Fátimihia, jotka kaikki olivat Muhammadin, ‘Abdu’lláhin pojan, ’Profeettojen Sinetin’, tyttäriä”? Katso, miten monet ovat salaisuudet, jotka yhä ovat paljastamatta Jumalan tiedon pyhätössä, ja miten lukuisat ne viisauden jalokivet, jotka vielä ovat kätkettyinä Hänen pyhiin aarrekammioihinsa! Jos pohtisit tätä sydämessäsi, käsittäisit, että Hänen kättensä työ ei tunne alkua eikä loppua. Hänen säädöksensä ^{sivu 153} vaikutuspiiri on liian laaja kuolevaisten kielen kuvata tahi ihmismielen linnun ylittää, ja Hänen sallimuksensa suunnitelmat ovat liian arvoitukselliset ihmisen mielen ymmärtää. Hänen luomistyönsä ei ole loppunut, ja se on ollut olemassa aina ”alusta, jolla ei ole alkua”; eikä Hänen kauneutensa ilmaisijoilla ole ollut alkua, ja heitä on jatkuvasti oleva aina ”loppuun, joka ei tunne loppua”. Punnitse tätä lausetta sydämessäsi ja mieti, miten se soveltuu kaikkiin näihin pyhiin sieluihin.

179Yritä myös ymmärtää, mitä merkitsi tuon ikuisen kauneuden, Husaynin, ‘Alín pojan, sävelmä hänen lausuessaan Salmánille nämä sanat: ”Olin tuhannen Aadamin kanssa, ja kunkin Aadamin välissä oli viisikymmentä tuhatta vuotta, ja kullekin heistä minä julistin isälleni annettua perimystä.” Minkä jälkeen hän selostaa joitakin yksityiskohtia, kunnes sanoo: ”Olen Jumalan polulla taistellut tuhat taistelua, joista vähäisin ja mitättömin oli kuin Khaybarin taistelu, jossa isäni taisteli ja kilvoitteli uskottomia vastaan.” Pyri nyt näiden kahden perimätiedon pohjalta käsittämään salaisuudet, jotka kätkeytyvät sanoihin ”loppu”, ”paluu” ja ”luomistyö vailla alkua tahi loppua”.

180Rakas ystäväni! Mittaamattoman korkealla on taivaallinen sävelmä ihmiskorvan pyrkimysten kuulla sen salaisuuksia tahi ihmismielen niitä käsittää! Kuinka voi avuton muurahainen astua Kirkkaimman kartanoon? Ymmärtämättömyydessään heikot sielut kuitenkin kieltävät nämä syvälliset ilmaukset ja epäilevät tuollaisten ^{sivu 154} perimätietojen totuutta. Totisesti, kukaan ei voi niitä käsittää paitsi ne, joilla on ymmärtäväinen sydän. Sano: Hän on se loppu, jolle koko maailmankaikkeudessa ei voida kuvitella mitään loppua ja jolle ei luomakunnan maailmassa voida ajatella mitään alkua. Katso, oi maan joukko, lopun loistoa alun ilmaisijoissa paljastettuna!

181Kuinka outoa! Toisella kädellään nämä ihmiset takertuvat niihin Qur’ánin säkeisiin ja niihin varmuuden kansan perimätietoihin, joiden ovat todenneet olevan sopusoinnussa omien mieltymystensä ja pyrkimystensä kanssa, ja toisella kädellään torjuvat ne, jotka ovat heidän itsekkäiden pyyteittensä vastaiset. ”Uskotteko siis osan Kirjasta mutta kiellätte osan?”¹²² Kuinka voisitte arvostella sitä, mitä ette ymmärrä? Kuten sitä, että puhuttuaan ensin ”sinetistä” ylevässä ilmaisussaan ”Muhammad on Jumalan sanansaattaja ja profeettojen sinetti”¹²³ olevaisuuden Herra on erehtymättömässä kirjassaan ilmoittanut kaikille ihmisille lupauksen ”jumalalliseen läheisyyteen pääsemisestä”. Tästä kuolemattoman Kuninkaan läheisyyteen pääsemisestä todistavat Kirjan säkeet, joista joitakin olemme jo maininnut. Ainoa tosi Jumala on todistajani! Mitään ylevämpää tai selkeämpää kuin ”jumalalliseen läheisyyteen pääseminen” ei Qur’ánissa ole ilmoitettu. Hyvin käy sen, joka on siihen päässyt päivänä, ^{sivu 155} jona useimmat ihmiset, kuten näette, ovat siitä pois kääntyneet.

182Ja kuitenkin he ovat ensin mainittuun säkeeseen kätkeytyvän salaisuuden tähden kääntyneet pois jälkimmäisessä luvatusta armosta siitäkin huolimatta, että Kirjassa mainitaan selkeästi ”jumalalliseen läheisyyteen pääseminen” ”ylösnousemuksen päivänä”. Selvien todisteiden avulla on osoitettu ja vääjäämättömästi todistettu, että ”ylösnousemuksella” tarkoitetaan Jumalan ilmaisijan nousua Hänen asiaansa julistamaan ja ”jumalalliseen läheisyyteen pääsemisellä” tarkoitetaan pääsyä lähelle Hänen kauneuttaan, joka kuvastuu Hänen ilmaisijansa persoonassa. Sillä totisesti ”katseet eivät Häntä tavoita, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet”¹²⁴. Näistä epäämättömistä tosiasioista ja selkeistä sanoista huolimatta he ovat typerästi takertuneet käsitteeseen ”sinetti” ja jääneet täysin osattomiksi Hänen tuntemisestaan, joka on niin Sinetin kuin Alunkin Ilmaisija Hänen läsnäolonsa päivänä. ”Jos Jumala rankaisisi ihmisiä heidän pahuutensa tähden, ei Hän jättäisi maan päälle ainuttakaan elävää olentoa. Mutta Hän antaa heille lykkäystä määräaikaan asti.”¹²⁵ Jos tämä kansa, kaikesta edellä mainitusta huolimatta, olisi saanut pisarankaan niistä kristallinkirkkaista vesistä, jotka virtaavat sanoista ”Jumala tekee, mitä Hän tahtoo, ja säätää, ^{sivu 156} minkä hyväksi katsoo”, he eivät olisi tällaisin sopimattomin arvosteluin hyökänneet Hänen ilmoituksensa Keskusta vastaan. Jumalan asia, kaikki teot ja sanat, ovat Hänen valtansa otteessa. ”Kaikki on vangittuna Hänen mahtavaan käteensä, kaikki on Hänelle helppoa ja mahdollista.” Hän toteuttaa, minkä Hän tahtoo, ja tekee kaiken, minkä haluaa. ”Ken sanoo ’miksi’ tai ’minkä tähden’, on pilkannut Jumalaa.” Jos nämä ihmiset ravistautuisivat välinpitämättömyyden unesta ja tajuaisivat, mitä heidän kätensä ovat tehneet, he varmasti suistuisivat perikatoon ja omasta halustaan heittäytyisivät tuleen – joka onkin heidän loppunsa ja oikea asumuksensa. Eivätkö he ole kuulleet, mitä Hän on ilmoittanut: ”Häntä ei vaadita tilille teoistaan.”¹²⁶ Kuinka kukaan voi, näiden sanojen valossa, olla niin julkea, että epäilee Häntä ja askartelee joutavien sanontojen parissa?

183Armollinen Jumala! Niin suuri on ihmisten mielettömyys ja turmeltuneisuus, että he ovat kääntäneet katseensa omiin ajatuksiinsa ja pyyteisiinsä ja ovat kääntäneet selkänsä Jumalan tiedolle ja tahdolle – pyhitetty ja kiitetty olkoon Hänen nimensä.

184Ole oikeudenmukainen: Jos nämä ihmiset hyväksyisivät näiden loistavien sanojen ja pyhien viittausten totuuden ja tunnustaisivat Jumalan ”Häneksi, joka tekee, minkä hyväksi katsoo”, miten he voisivat edelleen takertua näihin ilmiselviin mielettömyyksiin? ^{sivu 157} Toden totta, kaikesta sielustaan he hyväksyisivät, mitä ikinä Hän sanoo, ja siihen alistuisivat. Vannon Jumalan kautta! Ellei se olisi ollut vastoin jumalallista käskyä ja sallimuksen tutkimattomia säädöksiä, olisi jopa maakin täydellisesti tuhonnut tämän kansan! ”Mutta Hän antaa heille lykkäystä määräaikaan asti.”

185Tuhat kaksisataakahdeksankymmentä vuotta on kulunut Muhammadin uskontojärjestelmän sarastuksesta, ja aina aamun koittaessa nämä sokeat ja yksinkertaiset ihmiset ovat lausuneet Qur’ániansa, tajuamatta kuitenkaan yhtä ainutta tuon kirjan kirjainta. Kerta toisensa jälkeen he lukevat noita säkeitä, jotka selvästi todistavat näiden pyhien aiheiden todellisuudesta ja osoittavat ikuisen Kirkkauden ilmaisijoiden totuuden, eivätkä silti ymmärrä niiden merkitystä. Koko tänä aikana he eivät ole tiedostaneet edes sitä, että kaikkina aikoina kirjoitusten ja pyhien kirjojen lukemisen yksinomaisena tarkoituksena on auttaa lukijaa käsittämään niiden merkitys ja paljastamaan niiden sisimmät salaisuudet. Muutoin lukemisesta ilman ymmärtämistä ei ole mitään pysyvää hyötyä ihmiselle.

186Ja tapahtui, että eräänä päivänä muuan köyhä mies vieraili tämän Sielun luona janoten Hänen tietonsa valtamerta. Keskustellessamme hänen kanssaan mainitsimme tuomiopäivää, ylösnousemusta, kuolleista heräämistä ja tilintekoa koskevat tunnusmerkit. Hartaasti hän pyysi Meitä selittämään, millä tavoin maailman kansat on tässä suurenmoisessa uskontojärjestelmässä ^{sivu 158} saatettu tilille, kun kenelläkään ei ole siitä tietoa. Tällöin selitimme hänelle, hänen kykynsä ja ymmärryksensä mukaisesti, tiettyjä tieteen ja muinaisen viisauden totuuksia. Sitten kysyimme häneltä sanoen: ”Etkö ole lukenut Qur’ánia, etkö tunne tätä siunattua säettä: ’Tuona päivänä ei ihmisiltä eikä hengiltä kysytä heidän synneistään?’¹²⁷ Etkö käsitä, että ’kysymisellä’ ei tarkoiteta kielin tai puhein kysymistä, kuten tuo säekin osoittaa ja todistaa? Sillä myöhemmin sanotaan: ’Syntiset tunnetaan kasvoistaan ja heihin tartutaan otsahiuksista ja jaloista!’”¹²⁸

187Niinpä maailman kansat tuomitaan kasvojensa perusteella. Niissä paljastuvat heidän epäuskonsa, heidän uskonsa ja heidän epäoikeudenmukaisuutensa. Samoin on tänäkin päivänä ilmeistä, että erheen ihmiset tunnetaan ja erotetaan kasvojensa perusteella jumalallisen johdatuksen seuraajista. Jos nämä ihmiset täysin Jumalan tähden ja vain Hänen mielisuosiotaan kaivaten pohdiskelisivat Kirjan säkeitä sydämessään, he varmasti löytäisivät kaiken, mitä etsivät. Sen säkeistä he löytäisivät ilmoitettuna ja paljastettuna kaiken, olipa se suurta tai pientä, mitä tässä uskontojärjestelmässä on tapahtunut. He jopa huomaisivat niissä viittauksia Jumalan nimien ja ominaisuuksien ilmaisijoiden lähtöön synnyinmaastaan, hallituksen ja kansan vastustukseen ja halveksivaan ylimielisyyteen ^{sivu 159} sekä yleismaailmallisen Ilmaisijan asumiseen ja oleskeluun ennalta määrätyssä ja selvästi nimetyssä maassa. Tämän voi kuitenkin käsittää vain se, jolla on ymmärtäväinen sydän.

188Me sinetöimme aiheemme sillä, mikä aikanaan ilmoitettiin Muhammadille, jotta tämä sinetti levittäisi sen pyhän myskin tuoksua, joka johdattaa ihmiset katoamattoman kirkkauden Ridvániin. Hän sanoi, ja Hänen sanansa on totuus: ”Jumala kutsuu Rauhan tyyssijaan¹²⁹, ja kenet Hän tahtoo, Hän johdattaa oikealle tielle.”¹³⁰ ”Heitä odottaa rauhan tyyssija heidän Herransa luona, ja Hän suojelee heitä heidän tekojensa tähden.”¹³¹ Tämän Hän on ilmoittanut, jotta Hänen armonsa voisi täyttää maailman. Ylistys olkoon Jumalalle, kaiken olevaisuuden Herralle!

189Me olemme monin tavoin ja toistuvasti esittänyt kunkin aiheen merkityksen, jotta kenties jokainen sielu, niin ylhäinen kuin alhainenkin, voisi mittansa ja kykynsä mukaan saada siitä osansa. Mikäli hän ei pystyisi jotain todistelua käsittämään, hän voisi täten toista tutkimalla päästä päämääräänsä. ”Jotta kaiken kaltaiset ihmiset voisivat tietää, missä sammuttaa janonsa.”

190Kautta Jumalan! Tämä Taivaan Lintu, joka nyt asustaa tomussa, voi näiden sävelmien lisäksi laulaa^{sivu 160}tuhansia lauluja ja kykenee näiden lausumien ohella paljastamaan lukemattomia salaisuuksia. Joka ainut sointu sen lausumattomista sanoista on mittaamattoman korkealla kaiken sen yläpuolella, mikä on jo ilmoitettu, ja äärettömän paljon ylevämpää kuin se, mikä tästä Kynästä on virrannut. Paljastakoon tulevaisuus hetken, jona sisäisen merkityksen morsiamet Jumalan tahdon säädöksestä rientävät hunnuitta salaperäisistä kartanoistaan ja ilmaisevat itsensä olevaisuuden ikiaikaisessa valtakunnassa. Mikään ei ole mahdollista ilman Hänen lupaansa, mikään voima ei voi kestää paitsi Hänen voimastaan, eikä ole muuta Jumalaa kuin Hän. Hänen on luomakunnan maailma ja Hänen Jumalan asia. Kaikki julistavat Hänen ilmoitustaan, ja kaikki paljastavat Hänen henkensä salaisuuksia.

191Olemme edellisillä sivuilla jo esittänyt, että kullakin ikuisen pyhyyden päivänkoitoista kohoavalla valonlähteellä on kaksi asemaa. Yhden näistä, perimmäisen ykseyden aseman, olemme jo selittänyt. ”Minkäänlaista eroa Me emme tee heidän välillään.”¹³² Toinen asema on erilaisuuden asema, joka on yhteydessä luomakunnan maailmaan ja sen rajoituksiin. Tässä suhteessa jokaisella Jumalan ilmaisijalla on oma selvästi erottuva yksilöllisyytensä, tarkoin määritelty tehtävänsä, ennalta määrätty ilmoituksensa ja erityisesti asetetut rajoituksensa. Kukin heistä tunnetaan eri nimellä, kullakin ^{sivu 161} on ominaispiirteensä, kukin täyttää tietyn tehtävän ja omaa erityisen ilmoituksen. Kuten Hän sanoo: ”Jotkut apostoleista Me olemme tehnyt muita oivallisemmiksi. Joillekin heistä Jumala on puhunut, toiset heistä Hän on ylentänyt ja korottanut. Ja Jeesukselle, Marian pojalle, Me annoimme selvät tunnusmerkit ja Pyhällä Hengellä Häntä vahvistimme.”¹³³

192Tästä aseman ja tehtävän erilaisuudesta johtuu, että näistä jumalallisen tiedon lähteistä virtaavat sanat ja ilmaukset näyttävät poikkeavan ja eroavan toisistaan. Muissa suhteissa jumalallisen viisauden salaisuuksiin vihittyjen silmissä kaikki heidän lausuntonsa ovat todellisuudessa vain yhden ja saman totuuden ilmentymiä. Koska useimmat ihmiset eivät ole kyenneet ymmärtämään mainitsemaamme kaksinaista asemaa, he ovat hämmentyneitä ja tyrmistyneitä niistä ilmaisijoiden esittämistä erilaisista lausunnoista, jotka perimmältään ovat yksi ja sama.

193Aina on ollut ilmeistä, että kaikki nämä lausuntojen eroavuudet johtuvat aseman erilaisuudesta. Niinpä tarkasteltaessa noiden olevaisuuden ydinolemusten ykseyttä ja ylevää irrottautuneisuutta ovat sellaiset ominaisuudet kuin jumaluus, jumalallisuus, ylin ykseys ja sisin olemus luonnehtineet ja yhä luonnehtivat heitä, sillä kaikki he hallitsevat samalta jumalallisen ilmaisemisen valtaistuimelta ja istuvat jumalallisen kätkennän valtakatoksessa. Heidän tulemisessaan on Jumalan ^{sivu 162} ilmoitus annettu ja heidän kasvoissaan Jumalan kauneus paljastettu. Niinpä onkin itse Jumalan ääni kuultu näiden jumalallisen Olennon ilmaisijoiden lausumana.

194Toisen asemansa – erilaisuuden, yksilöllisyyden, ajallisten rajoitusten, luonteenominaisuuksien ja mittapuiden aseman – valossa tarkasteltuina he ilmentävät ehdotonta alamaisuutta, äärimmäistä puutteenalaisuutta ja täydellistä itseydettömyyttä, niin kuin Hän sanoo: ”Minä olen vain Jumalan palvelija.¹³⁴ Olen vain ihminen, teidän kaltaisenne.”¹³⁵

195Näiden kiistattomien ja täysin todistettujen väitteiden perusteella yritä siis ymmärtää esittämiesi kysymysten merkitys, jotta tulisit lujaksi Jumalan uskossa etkä tyrmistyisi Hänen profeettojensa ja valittujensa puheiden välillä ilmenevistä eroavuuksista.

196Jos joku noista Jumalan kaikenkattavista ilmaisijoista julistaisi: ”Minä olen Jumala”, Hän totisesti puhuisi totuuden, eikä siitä ole vähintäkään epäilystä. Sillä toistuvasti on osoitettu, että heidän ilmoituksensa, heidän nimiensä ja ominaisuuksiensa kautta Jumalan ilmoitus, Hänen nimensä ja ominaisuutensa on tuotu julki maailmalle. Niinpä Hän on ilmoittanut: ”Jumalan olivat nuo vasamat eivätkä sinun.”¹³⁶ Samaten Hän sanoo: ”Totisesti ne, jotka vannoivat kuuliaisuutta ^{sivu 163} sinulle, vannoivat kuuliaisuutta Jumalalle.”¹³⁷ Ja jos joku heistä lausuisi julki julistuksen ”Minä olen Jumalan sanansaattaja”, niin Hänkin sanoisi totuuden, epäämättömän totuuden. Kuten Hän sanoo: ”Muhammad ei ole ainoankaan keskuudessanne olevan isä, vaan Hän on Jumalan sanansaattaja.”¹³⁸ Tässä valossa tarkasteltuna he ovat kaikki vain tuon täydellisen Kuninkaan, tuon muuttumattoman Olemuksen, sanansaattajia. Ja jos he kaikki julistaisivat ”Minä olen Profeettojen Sinetti”, he totisesti lausuisivat vain totuuden, josta ei ole vähäisintäkään epäilystä. Sillä he ovat kaikki yksi ja sama henkilö, yksi sielu, yksi henki, yksi olemus, yksi ilmoitus. Kaikki he ilmaisevat ”alun” ja ”lopun”, ”ensimmäisen” ja ”viimeisen”, ”nähdyn” ja ”salatun” – jotka kaikki tarkoittavat Häntä, joka on henkien sisin Henki ja olemusten ikuinen Olemus. Jos he taas sanoisivat ”Me olemme Jumalan palvelijoita”, olisi tämäkin ilmeinen ja vääjäämätön totuus. Sillä heidät on ilmaistu äärimmäisen alamaisuuden asemassa, jonka alamaisuuden vertaista ainoankaan ihmisen ei ole mahdollista saavuttaa. Niinpä sellaisina hetkinä, jolloin nämä olevaisuuden ydinolemukset olivat syvällä ikiaikaisen ja ikuisen pyhyyden valtameriin upottautuneina tai liitelivät jumalallisten salaisuuksien ylimpiin korkeuksiin, he väittivät ilmaisujansa jumaluuden ääneksi, Jumalan itsensä kutsuksi. Jos ymmärryksen ^{sivu 164} silmä avautuisi, se huomaisi, että juuri tässä tilassa he ovat katsoneet olevansa täydellisesti vailla minuutta ja olevaisuutta Hänen kasvojensa edessä, joka on Kaikkiallinen, Katoamaton. Minusta näyttää, että he ovat pitäneet itseään täydellisenä olemattomuutena ja itsensä mainitsemista tuossa kartanossa herjaavana tekona. Sillä tuossa kartanossa hiljaisinkin kuiskina omasta itseydestä todistaa itsensä ylentämisestä ja riippumattomasta olemassaolosta. Niiden silmissä, jotka ovat tuohon kartanoon käyneet, jo tällainen ajatuskin on vakava rikkomus. Kuinka paljon vakavampi rikkomus olisikaan, jos tuossa läheisyydessä mainittaisiin jotakin muuta, jos ihmisen sydämen, hänen kielensä, mielensä ja sielunsa täyttäisi joku muu kuin tuo Rakastettu, jos hänen silmänsä katselisivat muuta kuin Hänen kasvojensa kauneutta, jos Hänen korvansa kallistuisi kuulemaan muuta kuin Hänen äänensä sointia ja hänen jalkansa astuisivat muuta kuin Hänen tietänsä.

197Tänä päivänä Jumalan tuuli on puhaltanut, ja Hänen henkensä on levittäytynyt kaikkialle. Niin suuri on Hänen armonsa vuodatus, että kynä vaikenee ja kieli on sanaton.

198Tämän asemansa perusteella he ovat muun muassa väittäneet puhuvansa Jumalan äänellä, kun he taas sanansaattaja-asemansa perusteella ovat julistautuneet Jumalan sanansaattajiksi. Kunakin hetkenä he ovat lausuneet julki ajatuksen, joka on vastannut tilanteen vaatimuksia, ja ovat kuvanneet itseään kaikilla näillä ^{sivu 165} lausumilla, jotka ovat ulottuneet jumalallisen ilmoituksen maailmasta luomakunnan maailmaan ja jumaluuden valtapiiristä maisen olemassaolon piiriin. Olkoonpa heidän ilmaisunsa siis mikä tahansa, koskekoon se sitten jumaluuden, herrauden, profeettiuden, sanansaattajuuden, suojelijuuden, apostoliuden tahi alamaisuuden maailmoita, kaikki on totta ja kaiken epäilyn ulkopuolella. Senpä tähden näitä lausuntoja, joita olemme väitteemme tueksi lainannut, tulee tarkoin punnita, jotta Näkymättömän ilmaisijoiden ja Pyhyyden päivänkoittojen toisistaan poikkeavat lausunnot eivät enää saattaisi sieluja kuohuksiin eivätkä mieliä hämmennyksiin.

199Noita Totuuden valonlähteiden lausumia sanoja on tutkiskeltava, ja mikäli niiden merkitystä ei ymmärretä, on valaistusta haettava Tiedon aarteistojen uskotuilta, jotta nämä voisivat selittää niiden merkityksen ja paljastaa niiden salaisuuden. Sillä ainoankaan ihmisen ei pidä tulkita pyhiä sanoja oman vajavaisen ymmärryksensä mukaan eikä, huomattuaan niiden olevan omien mieltymystensä ja halujensa vastaiset, kieltää ja hyljätä niiden totuutta. Sillä näin menettelevät tänä päivänä tämän ajan hengenmiehet ja uskonoppineet, jotka hallitsevat tiedon ja oppineisuuden istuimilla ja jotka ovat kutsuneet tietämättömyyttä tiedoksi ja sortoa oikeudenmukaisuudeksi. Jos he tiedustelisivat Totuuden Valolta joutavan kuvittelunsa muovaamista mielikuvista ja toteaisivat Hänen vastauksensa olevan ristiriidassa omien käsitystensä ja oman Kirjasta luomansa ymmärryksen kanssa, he varmasti leimaisivat ^{sivu 166} Hänet, joka on kaiken tiedon Kaivos ja Alkulähde, ymmärryksen täydelliseksi vastakohdaksi. Näin on tapahtunut kaikkina aikoina.

200Kun esimerkiksi Muhammadilta, olevaisuuden Herralta, kysyttiin uuden kuun ajoista, Hän Jumalan käskyn mukaisesti vastasi: ”Ne ovat ihmisiä varten annettuja määräaikoja.”¹³⁹ Jolloin ne, jotka Häntä kuulivat, leimasivat Hänet tietämättömäksi.

201Samoin Hän ”Henkeä” koskevassa säkeessä sanoo: ”He kyselevät Sinulta Hengestä. Sano: ’Henki tulee Herrani käskystä.’”¹⁴⁰ Tuskin oli Muhammad antanut vastauksensa, kun he kaikki vastustivat äänekkäästi sanoen: ”Katso! Oppimaton mies, joka ei tiedä, mikä Henki on, kutsuu itseään jumalallisen tiedon Ilmoittajaksi!” Ja nyt näe, kuinka tämän ajan jumaluusoppineet sen tähden, että heillä on kunnia kantaa Hänen nimeään ja että he ovat todenneet isiensä tunnustaneen Hänen ilmoituksensa, ovat sokeasti alistuneet Hänen totuuteensa. Huomaa, että jos nämä ihmiset tänä päivänä saisivat kysymyksiinsä tuon kaltaiset vastaukset, he epäröimättä hylkäisivät ja tuomitsisivat ne – ei, vaan he esittäisivät jälleen täsmälleen samat joutavat arvostelut, kuten he ovat niitä tänäkin päivänä esittäneet. Näin siitäkin huolimatta, että nämä olevaisuuden ydinolemukset on korotettu äärettömän korkealle moisten epätodellisten kuvitelmien ^{sivu 166} yläpuolelle ja mittaamattomasti ylennetty kaikkien näiden turhien puheiden tavoittamattomiin ja jokaisen ymmärtäväisen sydämen käsityskyvyn saavuttamattomiin. Tuohon tietoon verrattuna heidän niin sanottu oppineisuutensa on täydellistä petosta ja heidän kaikkinainen ymmärryksensä vain silkkaa erhettä. Niin, kaikki mikä on lähtöisin näistä jumalallisen viisauden kaivoksista ja näistä ikuisen tiedon aarreaitoista, on totuus eikä mikään muu kuin totuus. Sanonta ”Tieto on yksi piste, jonka houkkiot ovat moninkertaistaneet” tukee todisteluamme, ja perimätieto ”Tieto on valoa, jonka Jumala vuodattaa kenen tahansa sydämeen Hän tahtoo” vahvistaa väitteemme.

202Koska he eivät ole käsittäneet, mitä tieto tarkoittaa, vaan ovat tuolla nimellä kutsuneet oman kuvittelunsa luomia ja tietämättömyyden ruumiillistumista syntyneitä mielikuvia, he ovat sälyttäneet tiedon Lähteen päälle kaiken sen, mitä olet kuullut ja nähnyt.

203Esimerkiksi muuan mies¹⁴¹, joka on kuuluisa oppineisuudestaan ja saavutuksistaan ja joka pitää itseään yhtenä kansansa etevimmistä johtajista, on kirjassaan arvostellut ja halventanut kaikkia todellisen oppineisuuden edustajia. Tämä on päivänselvää niin hänen kirjassaan esittämiensä nimenomaisten väitteiden kuin hänen niissä tekemiensä vihjailujen nojalla. Koska olimme useasti kuullut hänestä, päätimme lukea joitakin hänen teoksiaan. Vaikka emme ole koskaan tuntenut ^{sivu 168} halua tutkia muiden kirjoituksia, Me kuitenkin, joidenkin tiedusteltua Meiltä hänestä, pidimme tarpeellisena tutustua hänen kirjoihinsa, voidaksemme vastata kyselijöillemme tietoon ja ymmärrykseen nojaten. Hänen arabiankielisiä teoksiaan ei kuitenkaan ollut saatavana, kunnes eräänä päivänä muuan mies kertoi Meille, että tästä kaupungista löytyi yksi kyseisen miehen kirjoituksista, nimeltään Irshádu’l-‘Avám¹⁴². Tästä nimestä Me aistimme omahyväisyyden ja turhamaisuuden tuoksahduksen, sillä hän on kuvitellut itseään oppineeksi ja pitänyt muita ihmisiä tietämättöminä. Hänen todellinen arvonsa ilmeni itse asiassa jo nimestä, jonka hän oli valinnut kirjalleen. Oli selvää, että sen kirjoittaja seurasi itseyden ja pyyteen polkua ja oli eksynyt tietämättömyyden ja typeryyden erämaahan. Hän näytti unohtaneen tunnetun perimätiedon, joka sanoo: ”Tietoa on kaikki, mikä voidaan tietää, ja valtaa ja voimaa koko luomakunta.” Joka tapauksessa lähetimme noutamaan tuon kirjan ja pidimme sitä muutaman päivän. Kahdesti kai sitä selasimme. Toisella kertaa silmämme sattuivat kertomukseen Muhammadin ”mi‘rájista”¹⁴³, Muhammadin, josta sanottiin: ”Jos Sinua ei olisi, en olisi luonut taivaita.” Huomasimme hänen luettelevan parikymmentä tiedettä, joiden tuntemista hän piti tarpeellisena ”mi‘rájin” salaisuuden ymmärtämiseksi. Hänen väitteistään ^{sivu 169} päättelimme, että ellei ihminen olisi syvällisesti perehtynyt jokaiseen niistä, hän ei mitenkään voisi saavuttaa todellista ymmärrystä tästä ylimaallisesta ja ylevästä aiheesta. Nimenomaisesti mainittujen tieteiden joukossa olivat metafysiikka, alkemia ja luonnon magia. Noita turhanpäiväisiä ja hylättyjä oppeja on tämä mies pitänyt jumalallisen tiedon pyhien ja ikuisten salaisuuksien ymmärtämisen edellytyksenä.

204Armollinen Jumala! Moinen on hänen ymmärryksensä mitta. Mutta katso, mitä herjoja ja solvauksia hän onkaan syytänyt noiden Jumalan rajattoman tiedon ilmentymien päälle! Kuinka oikea ja tosi onkaan sanonta: ”Syydätkö sinä solvauksia vasten heidän kasvojaan, jotka ainoa tosi Jumala on tehnyt seitsemännen taivaansa aarteiden uskotuiksi?” Ei yksikään ymmärtäväinen sydän tai mieli, ei yksikään viisaista ja oppineista, ole välittänyt näistä päättömistä väitteistä. Mutta miten selvää ja ilmeistä onkaan jokaiselle ymmärtäväiselle sydämelle, että tämän niin sanotun oppineisuuden on hylännyt ja on aina hylkäävä Hän, joka on ainoa tosi Jumala. Kuinka voidaan näiden tieteiden tuntemista, jotka ovat niin halveksittavia todella oppineiden silmissä, pitää tarpeellisena ”mi‘rájin” salaisuuden ymmärtämiselle, kun ”mi‘rájin” Herraa itseään ei koskaan rasittanut näiden rajallisten ja hämärien oppien ainutkaan kirjain eikä Hänen säteilevää sydäntään tahrannut mikään näistä mielikuvituksellisista harhoista? Miten todesti Hän onkaan sanonut: ”Kaikki inhimillinen saavutus ratsastaa ramman aasin^{sivu 170} selässä, kun taas totuus tuulella ajaen ampaisee avaruuden halki.” Jumalan vanhurskauden kautta! Sen, joka tahtoo tutkia ”mi‘rájin” salaisuutta ja janoaa pisaraa tästä valtamerestä, täytyy, mikäli hänen sydämensä kuvastin on jo näiden oppien tomun himmentämä, puhdistaa ja kirkastaa se, ennen kuin tämän salaisuuden valo voi siinä kuvastua.

205Tänä päivänä ne, jotka ovat upottautuneet ikiaikaisen tiedon valtamereen ja asustavat jumalallisen viisauden arkissa, kieltävät ihmisiltä tuon kaltaiset joutavat pyrinnöt. Heidän loistavat povensa ovat, kiitos Jumalan, pyhitetyt tuollaisen oppineisuuden häivähdyksestäkin ja ylennetyt tuollaisten synkkien verhojen yläpuolella. Rakastetun rakkauden tulella Me olemme polttanut pois tämän kaikista verhoista tiheimmän – verhon, johon viitataan sanonnassa: ”Kaikista verhoista synkin on tiedon verho.” Sen tuhkalle olemme pystyttänyt jumalallisen tiedon pyhätön. Me olemme, ylistetty olkoon Jumala, Rakastetuimman kauneuden tulella tuhonnut ”kirkkauden verhot”. Olemme ajanut ihmissydämestä kaiken muun paitsi Hänet, joka on maailman Kaivattu, ja siitä riemuitsemme. Vain Hänen tietoonsa me tartumme ja kiinnitämme sydämemme vain Hänen valonsa loistavaan kirkkauteen.

206Olimme suunnattoman hämmästynyt huomatessamme, että tuon miehen ainoa tarkoitus oli saada ihmiset huomaamaan, että hän hallitsi kaikki nämä opit. Mutta vannon Jumalan kautta, ettei hänen sieluunsa ole kantautunut ainutkaan jumalallisen tiedon ^{sivu 171} niityiltä puhaltava henkäys eikä hän ole milloinkaan paljastanut ainuttakaan ikiaikaisen viisauden salaisuutta. Ei, jos tiedon merkitys hänelle joskus selitettäisiin, tyrmistys täyttäisi hänen sydämensä ja hänen koko olemuksensa järkkyisi perustuksiaan myöten. Huolimatta hänen alhaisista ja mielettömistä väitteistään, katso miten kohtuuttomiin korkeuksiin hänen vaatimuksensa ovat kohonneet!

207Armollinen Jumala! Kuinka suuresti ihmettelemmekään sitä, miten ihmiset ovat kokoontuneet hänen ympärilleen ja osoittaneet uskollisuuttaan hänelle! Katoavaan tomuun tyytyen ovat nämä ihmiset kääntäneet siihen kasvonsa ja heittäneet selkänsä taa Hänet, joka on herrain Herra. Tyytyväisinä variksen raakuntaan ja mieltyneinä korpin muotoon he ovat hyljänneet satakielen sävelmän ja ruusun lumon. Mitä sanoin kuvaamattomia harhaluuloja tämän mahtipontisen kirjan lukeminen onkaan paljastanut! Ne ovat liian arvottomia ainoankaan kynän kuvata ja liian alhaisia ansaitakseen hetkenkään huomiota. Mutta jos löytyisi jokin koetinkivi, erottaisi se välittömästi totuuden valheesta, valon pimeydestä ja auringon varjosta.

208Niiden tieteiden joukossa, joita tämä huijari on harjoittanut, on alkemia. Harras toiveemme on, että joku kuningas tahi muu vaikutusvaltainen henkilö kehottaisi häntä tuomaan tämän tieteen tuosta kuvitelmien maailmasta tosiasioiden piiriin ja pelkän uskottelun tasolta todellisten tekojen tasolle. Kunpa tämä oppimaton ja vaatimaton Palvelija, joka ei ole koskaan väittänyt ^{sivu 172} perehtyneensä moisiin asioihin eikä edes pitänyt niitä todellisen tiedon mittapuuna, voisi ottaa kyseisen tehtävän suorittaakseen, jotta totuus voitaisiin tuntea ja erottaa valheesta. Vaan mitäpä hyötyä siitä olisi! Kaikki, mitä tämä sukupolvi pystyi Meille tarjoamaan, olivat haavat sen nuolista, ja ainoa malja, jonka se huulillemme ojensi, oli malja sen myrkkyä. Kannamme yhä kaulassamme kahleiden arpia ja ruumiissamme näkyvät hellittämättömän julmuuden merkit.

209Ja mitä tulee tämän miehen saavutuksiin, hänen tietämättömyyteensä, ymmärrykseensä ja uskoonsa, katso, mitä kaiken sisäänsä sulkeva Kirja on ilmoittanut: ”Totisesti, Zaqqúm-puu¹⁴⁴ on oleva Athímin¹⁴⁵ ruokana.”¹⁴⁶ Ja sitten seuraa joitakin säkeitä, kunnes Hän sanoo: ”Maista tätä, sillä sinä todellakin olet mahtava Karím¹⁴⁷!”¹⁴⁸ Ajattele, miten selvästi ja nimenomaisesti hänet on Jumalan turmeltumattomassa kirjassa kuvattu! Nöyryyttä teeskennellen tämä mies on lisäksi omassa kirjassaan viitannut itseensä ”athím-palvelijana”: Jumalan kirjassa ”Athím”, tavallisen kansan keskuudessa mahtava, nimeltään ”Karím”!

210Ajattele pyhää säettä: ”Ei ole vihantaa eikä kuihtunutta, jota ei olisi merkitty erehtymättömään ^{sivu 173} Kirjaan”¹⁴⁹, jotta sen sanojen merkitys syöpyisi sydämesi tauluun. Siitä huolimatta lukuisat ihmiset seuraavat häntä uskollisesti. He ovat hyljänneet tiedon ja oikeudenmukaisuuden Mooseksen ja takertuneet tietämättömyyden Sámiríhin¹⁵⁰. He ovat kääntäneet katseensa pois totuuden Päiväntähdestä, joka loistaa jumalallisella ja ikuisella taivaalla, eivätkä ole lainkaan piitanneet sen kirkkaudesta.

211Oi veljeni! Vain jumalallinen kaivos voi tuottaa jumalallisen tiedon jalokiviä, ja salaperäisen kukkasen tuoksu voidaan tuntea vain todellisessa puutarhassa, ja ikiaikaisen viisauden liljat voivat kukoistaa vain tahrattoman sydämen kaupungissa. ”Hyvä maa tuottaa runsaasti kasvejaan Herransa luvalla, mutta huono ei kasva kuin niukasti.”¹⁵¹

212Koska on selvästi osoitettu, että vain ne, jotka on vihitty jumalallisiin salaisuuksiin, voivat käsittää Taivaan Linnun ilmaisemat sävelmät, on siis jokaisen välttämätöntä etsiä valaistusta sydämeltään valaistuneilta ja jumalallisten salaisuuksien aarreaitoilta Jumalan uskon pulmakysymyksiin ja Pyhyyden aamunkoittojen vaikeaselkoisiin viittauksiin. Näin nämä salaisuudet selvitetään, ei hankitun tiedon avulla vaan yksinomaan Jumalan avustuksella ja Hänen armonsa vuodatuksilla. ”Kysykää siis ^{sivu 174} niiltä, joiden huomaan kirjoitukset on uskottu, jos ette tiedä.”¹⁵²

213Siispä, oi veljeni! Kun tosi etsijä päättää astua etsinnän askelen Ikiaikaisen tuntemukseen johtavalla polulla, hänen on ennen muuta puhdistettava sydämensä, joka on Jumalan sisimpien salaisuuksien ilmaisemisen sija, kaikesta sitä hämärtävästä hankitun tiedon tomusta ja saatanallisen kuvittelun ilmentymien harhoista. Hänen on pestävä povensa, joka on Rakastetun iäisen rakkauden pyhättö, kaikesta liasta ja pyhitettävä sielunsa kaikesta, mikä on vedestä ja savesta, kaikista haipuvista ja katoavaisista kiintymyksistä. Hänen on niin puhdistettava sydämensä, että siellä ei häily rakkauden eikä vihan häivääkään, jottei rakkaus sokeasti viettäisi häntä erheeseen tai viha häntä totuudesta suistaisi. Kuten voit tänäkin päivänä nähdä, useimmat ihmiset ovat sellaisen rakkauden tai vihan vuoksi kaihtaneet Kuolemattoman Kasvoja, ovat eksyneet kauas jumalallisten salaisuuksien olennoitumista ja kuljeksivat paimenetta unhotuksen ja erheen erämaassa. Tuon etsijän on kaikkina aikoina pantava luottamuksensa Jumalaan, hyljättävä maan kaikki kansat, irrottauduttava tomun maailmasta ja oltava uskollinen Hänelle, joka on herrain Herra. Koskaan hän ei saa pyrkiä korottamaan itseään muiden yläpuolelle, vaan hänen on sydämensä taulusta pestävä pois ylpeyden ja omahyväisyyden vähäisinkin häivä, pysyttävä ^{sivu 175} kärsivällisenä ja alistuvaisena sekä noudatettava vaiteliaisuutta ja kartettava joutavaa puhetta. Sillä kieli on kytevää tulta ja liiallinen puhe kuolettavaa myrkkyä. Aineellinen tuli tuhoaa ruumiin, mutta kielen tuli ahmaisee sekä sydämen että sielun. Edellisen voima kestää vain hetkisen, mutta jälkimmäisen seuraukset vuosisadan.

214Tuon etsijän tulisi myös pitää panettelua hirvittävänä erheenä ja pysyä erossa sen vallasta, sillä panettelu sammuttaa sydämen valon ja tukahduttaa sielun elämän. Hänen tulisi tyytyä vähään ja vapautua kaikista kohtuuttomista pyyteistä. Hänen tulisi vaalia niiden seuraa, jotka ovat luopuneet maailmasta, ja pitää ylvästelevien ja maailmallisten ihmisten kaihtamista erityisen arvokkaana ansiona. Jokaisen päivän koitteessa hänen tulisi olla yhteydessä Jumalaan ja kaikesta sielustansa pysyä lujana Rakastettunsa etsinnässä. Hänen tulisi polttaa pois jokainen niskoitteleva ajatus Hänen rakastavan mainintansa liekillä ja salaman nopeudella sivuuttaa kaikki muu kuin Hänet. Hänen tulisi auttaa kodittomia ja olla milloinkaan kieltämättä puutteenalaiselta apuansa. Hänen tulisi olla ystävällinen eläimille, saati sitten lähimmäisellensä, sille, joka on saanut puhumisen kyvyn. Hänen ei tulisi epäröidä uhrata elämäänsä Rakastettunsa puolesta eikä antaa ihmisten arvostelun kääntää itseään pois totuudesta. Hänen ei tulisi toivoa toisille sitä, mitä hän ei itsellensä toivo, eikä luvata mitään, mitä hän ei täytä. Kaikesta sydämestänsä tulisi etsijän kaihtaa pahantekijäin ^{sivu 176} seuraa ja rukoilla heidän syntiensä anteeksiantamusta. Hänen tulisi suoda anteeksi syntiselle ja olla koskaan halveksimatta hänen alhaista tilaansa, sillä kukaan ei tiedä, mikä hänen oma loppunsa on oleva. Kuinka usein onkaan synnintekijä kuolemansa hetkellä päässyt uskon ytimeen ja kuolemattomuuden maljasta juoden kohonnut korkeuden joukkojen luo! Ja kuinka usein onkaan harras uskova sielunsa ylösnousemuksen hetkellä muuttunut siinä määrin, että on suistunut alimmaiseen tuleen. Meidän tarkoituksemme nämä vakuuttavat ja arvovaltaiset sanat ilmaistessamme on painaa etsijän mieleen, että hänen tulisi pitää katoavaisena kaikkea paitsi Jumalaa ja nähdä kertakaikkisena olemattomuutena kaikki paitsi Hänet, joka on kaiken palvonnan kohde.

215Nämä ovat ylevämielisten ominaisuuksia ja henkisesti asennoituvien tunnusmerkkejä. Ne jo mainittiin puhuttaessa vaatimuksista, jotka todellisen tiedon polkua kulkeville matkalaisille asetetaan. Kun kaikesta irrottautunut matkalainen ja vilpitön etsijä on nämä perusedellytykset täyttänyt, silloin ja vasta silloin häntä voidaan tosi etsijäksi kutsua. Kun hän on täyttänyt ehdot, jotka sisältyvät säkeeseen ”Ken ponnistelee Meidän tähtemme”¹⁵³, saa hän nauttia seuraavien sanojen suomista siunauksista: ”Meidän teillämme Me häntä varmasti johdatamme.”¹⁵⁴

216^{sivu 177}Vasta kun etsinnän, vakaan kilvoittelun, ikävöivän kaipauksen, kiihkeän antaumuksen, palavan rakkauden, hurman ja haltioitumisen valo syttyy etsijän sydämeen ja Hänen laupeutensa tuulenhenki kantautuu hänen sieluunsa, haihtuu erheen pimeys, epäilysten ja epäluulojen usvat hälvenevät ja tiedon ja varmuuden valot täyttävät hänen olemuksensa. Tuona hetkenä tulee salaperäinen Airut hengen iloviestiä tuoden ilmestymään säteilevänä kuin aamu Jumalan kaupungista ja tiedon pasuunan pauhulla herättämään sydämen, sielun ja hengen piittaamattomuuden unesta. Tuona hetkenä tulevat pyhän ja ikuisen Hengen moninaiset suosionosoitukset ja armon vuodatukset antamaan etsijälle uuden elämän, niin että hän huomaa saaneensa uuden näön, uuden kuulon, uuden sydämen ja uuden mielen. Hän tulee mietiskelemään maailmankaikkeuden ilmiselviä merkkejä ja tunkeutumaan sielun salattuihin arvoituksiin. Jumalan silmin tarkaten hän on jokaisessa atomissa näkevä oven, joka johdattaa hänet ehdottoman varmuuden tyyssijoille. Kaikessa hän on löytävä jumalallisen ilmoituksen salaisuuksia ja todisteita ikuisesta ilmaisemisesta.

217Vannon Jumalan kautta! Jos etsijä, joka astuu opastuksen polkua ja pyrkii kohoamaan vanhurskauden korkeuksiin, saavuttaisi tämän loistavan ja ylevän aseman, hän jo tuhannen virstan päähän tuntisi Jumalan sulotuoksun ja näkisi jumalallisen johdatuksen säteilevän aamun sarastavan kaiken päivänkoitosta. Joka ainut asia, mitättöminkin, olisi hänelle ilmoitus, joka ^{sivu 178} johdattaa häntä hänen Rakastettunsa, hänen etsintänsä kohteen luo. Niin suuri on tämän etsijän käsityskyky oleva, että hän erottaa totuuden valheesta yhtä selvästi kuin hän erottaa auringon pimennosta. Jos idän kaukaisimmilta kulmilta puhaltuisi Jumalan sulotuoksuja, hän varmasti ne tuntisi ja niitä hengittäisi, vaikka hän asuisi lännen etäisimmillä äärillä. Samoin hän on selvästi erottava kaikki Jumalan merkit – Hänen ihmeelliset ilmauksensa, Hänen suuret työnsä ja voimalliset tekonsa – ihmisten tekemisistä, sanoista ja tavoista niin kuin jalokiviseppä, joka tietää eron kallisarvoisen kiven ja kallionkappaleen välillä, ja ihminen, joka erottaa kevään syksystä ja kuuman kylmästä. Kun ihmissielun uoma puhdistetaan kaikista maallisista ja haitallisista kiintymyksistä, se havaitsee erehtymättä Rakastetun henkäyksen mittaamattomien matkojen takaa ja on sen tuoksun opastamana saapuva ja astuva Varmuuden kaupunkiin. Siellä etsijä näkee Hänen ikiaikaisen viisautensa ihmeet ja havaitsee kaikki salaiset opetukset tuossa kaupungissa kukoistavan Puun lehtien havinasta. Sekä sisäisellä että ulkoisella kuulollansa hän on sen tomusta kuuleva kiitoksen ja ylistyksen hymnien kohoavan herrain Herralle ja sisäisellä katseellaan käsittävä ”paluun” ja ”uuteen eloon heräämisen” salaisuudet. Miten sanomattoman loistavat ovatkaan ne merkit, tunnukset, ilmestykset ja ihmeet, jotka Hän, nimien ja ominaisuuksien Kuningas, on tuolle kaupungille määrännyt! Tähän kaupunkiin saapuminen sammuttaa vedettä janon ja sytyttää liekittä ^{sivu 179} rakkauden Jumalaan. Joka ruohonlehteen on kätkettynä tutkimattoman viisauden salaisuuksia, ja joka ruusupensaasta tuhannet satakielet heläyttävät autuaallisen hurman vallassa sävelmänsä. Sen ihmeelliset tulppaanit ilmaisevat Palavan Pensaan kuolemattoman tulen salaisuuden, ja sen pyhyyden suloiset tuoksut leyhyvät messiaanisen Hengen viehkeyttä. Kullatta se lahjoittaa rikkautta, ja kuolematta se suo kuolemattomuuden. Sen jokaiseen lehvään on talletettuna sanoin kuvaamattomia riemuja ja jokaiseen kammioon kätkettynä lukemattomia salaisuuksia.

218Ne, jotka urheasti ponnistelevat Jumalaa etsien, ovat kaikesta paitsi Hänestä luovuttuaan niin tuohon kaupunkiin kiintyneet ja vihityt, etteivät he voi ajatella edes hetkiseksi siitä eroavansa. He kuulevat erehtymättömiä todistuksia tuon yhteisön Hyasintilta ja saavat sen Ruusun kauneudelta ja sen Satakielen sävelmältä varmat vakuudet. Kerran noin tuhannessa vuodessa tämä kaupunki uudelleen rakennetaan ja kaunistetaan.

219Niinpä meidän, oi ystäväni, tulee ponnistaa kaikkemme päästäksemme tuohon kaupunkiin ja Jumalan armosta ja Hänen laupeudestansa repiä rikki ”kirkkauden verhot”, jotta voimme horjumattoman lujina uhrata riutuvat sielumme uuden Rakastetun polulla. Kyynelsilmin meidän tulisi palavasti ja toistuvasti anoa Häntä suomaan meille tuon armon siunaus. Tuo kaupunki ei ole mikään muu kuin Jumalan sana, joka jokaisena aikakautena ja joka uskontojärjestelmässä^{sivu 180} ilmoitetaan. Mooseksen päivinä se oli Pentateukki, Jeesuksen päivinä Evankeliumi, Muhammadin, Jumalan sanansaattajan, päivinä Qur’án, tänä päivänä Bayán ja Hänen uskontojärjestelmässään, jonka Jumala on ilmaiseva, Hänen oma Kirjansa – Kirja, jonka arvovaltaan kaikkien aikaisempien uskontojärjestelmien kirjat ovat sidotut, Kirja, joka on niiden kaikkien joukossa verrattomin ja ylevin. Näissä kaupungeissa on tarjolla runsaasti henkistä ravintoa ja varattuna turmeltumattomia nautintoja. Niiden suoma ravinto on taivaan leipää ja niiden antama henki on Jumalan katoamaton siunaus. Irrottautuneille sieluille ne suovat ykseyden lahjan, antavat rikkautta puutteenalaisille ja tarjoavat tiedon maljan niille, jotka vaeltavat tietämättömyyden erämaassa. Kaikki se johdatus, siunaukset, oppi, ymmärrys, usko ja varmuus, mikä on suotu kaikelle taivaassa ja maan päällä, on kätketty ja tallennettu näihin kaupunkeihin.

220Esimerkiksi Qur’án oli Muhammadin kansan järkähtämätön linnoitus. Hänen aikanaan jokainen, joka siihen astui, varjeltui vihollisen saatanallisilta hyökkäyksiltä, uhkaavilta nuolilta, sielua jäytäviltä epäilyksiltä ja herjaavilta kuiskutuksilta. Hänelle suotiin myös osa ikuisista ja ihanista hedelmistä – jumalallisen Puun viisauden hedelmistä. Hänen annettiin juoda tiedon joen turmeltumattomista vesistä ja maistaa jumalallisen ykseyden salaisuuksien viiniä.

221Kaikki, mitä ihmisten tarvitsi tietää Muhammadin ilmoituksesta ja Hänen laeistaan, oli ilmoitettuna ja nähtävissä tuossa loistavan kirkkauden Ridvánissa. ^{sivu 181} Muhammadin jälkeen tuo Kirja on pysyvä todistus Hänen kansalleen, sillä sen säädökset ovat kiistattomat ja sen lupaus pettämätön. Kaikkia on velvoitettu noudattamaan tuon Kirjan määräyksiä ”vuoteen kuusikymment䔹⁵⁵ – Jumalan verrattoman Ilmaisijan tulemisen vuoteen. Se on Kirja, joka erehtymättömästi opastaa etsijän jumalallisen läsnäolon Ridvániin ja saattaa sen, joka on luopunut maastaan ja astuu etsijän polkua, käymään ikuisen yhdessäolon pyhättöön. Sen ohjaus ei voi milloinkaan johtaa harhaan, eikä sen todistusta voi mikään muu todistus voittaa. Millään muulla perimätiedolla, millään muulla kirjalla ja muistiinmerkinnällä ei ole tällaista erityisasemaa, sillä niin traditioiden kuin niiden esittäjien oikeellisuus vahvistetaan ja punnitaan vain tuon Kirjan tekstin nojalla. Tämän lisäksi on huomattava, että itse perimätiedotkin eroavat suuresti toisistaan ja niiden epäselvyydet ovat lukuisat.

222Tehtävänsä lähetessä loppuaan Muhammad lausui itse nämä sanat: ”Totisesti Minä jätän teille kaksi voimallista todistustani: Jumalan Kirjan ja perheeni.” Vaikka tuo profeettiuden Lähde ja jumalallisen johdatuksen Kaivos oli ilmoittanut monta perimätietoa, Hän kuitenkin mainitsi vain tuon Kirjan, nimeten sen täten etsijöille vahvimmaksi välineeksi ja varmimmaksi todistukseksi – opastukseksi ihmisille ylösnousemuksen päivään asti.

223^{sivu 182}Vakain katsein, puhtain sydämin ja pyhitetyin mielin ajattele tarkoin, minkä todistuksen Jumala on asettanut opastukseksi kansalleen Kirjassaan, jonka tunnustavat aidoksi niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Tähän todistukseen meidän kumpaisenkin samoin kuin maailman kaikkien kansojen on pitäydyttävä, jotta voisimme sen valon avulla tuntea ja erottaa totuuden valheesta ja johdatuksen erheestä. Koska Muhammad on rajoittanut todistuksensa Kirjaansa ja perheeseensä ja koska jälkimmäistä ei enää ole, on jäljellä vain Hänen Kirjansa Hänen ainoana todistuksenaan ihmisille.

224Kirjansa alussa Hän sanoo: ”Alif. Lám. Mím. Ei ole tästä Kirjasta mitään epäilystä: se on johdatus Jumalaa pelkääväisille.”¹⁵⁶ Qur’ánin erillisiin kirjaimiin kätkeytyvät jumalallisen olemuksen salaisuudet ja niiden simpukoihin on tallennettu Hänen ykseytensä helmet. Tilan puutteen vuoksi emme niitä tällä hetkellä yksityiskohtaisemmin käsittele. Ulkonaisesti ne tarkoittavat itse Muhammadia, jolle Jumala puhuu sanoen: ”Oi Muhammad, ei ole mitään epäilystä eikä epävarmuutta tästä Kirjasta, joka on lähetetty alas jumalallisen ykseyden taivaasta. Siinä on johdatus niille, jotka pelkäävät Jumalaa.” Ajattele, miten Hän on määrännyt ja säätänyt tämän nimenomaisen Kirjan, Qur’ánin, johdatukseksi kaikille, jotka ovat taivaassa ja maan päällä. Hän, jumalallinen Olento ^{sivu 183} ja tuntematon Olemus, on itse todistanut, että tämä Kirja on, epäilyksettä ja ehdottoman varmasti, koko ihmiskunnan opas aina ylösnousemuksen päivään asti. Onko siis oikein, Me kysymme, tämän kansan tarkastella epäillen ja epäluuloisena tätä tärkeintä todistusta, jonka jumalallisen alkuperän Jumala on ilmoittanut ja jonka Hän on julistanut totuuden ilmentymäksi? Onko tämän kansan oikein kääntyä pois siitä, minkä Hän on määrännyt johdatuksen ylimmäksi välineeksi tiedon korkeimpien huippujen saavuttamiseen, ja etsiä mitään muuta kuin tuota Kirjaa? Miten se voi sallia ihmisten järjettömien ja typerien puheiden kylvää epäilyksen siemeniä mieleensä? Miten se voi vieläkin suotta kinastella siitä, onko joku tietty henkilö puhunut niin vai näin, ja siitä, onko jokin tietty asia tapahtunut vai ei? Jos Jumalan Kirjan lisäksi olisi mahdollisesti ollut jotain, joka voisi osoittautua tehokkaammaksi välineeksi ja luotettavammaksi oppaaksi ihmiskunnalle, olisiko Hän jättänyt sen tuossa säkeessä ilmoittamatta?

225Meidän ei pidä rikkoa Jumalan yllämainitussa säkeessä ilmoittamaa vastustamatonta käskyä ja vahvistettua säädöstä. Meidän tulee tunnustaa pyhät ja suurenmoiset kirjoitukset, sillä jos emme tätä tee, emme ole tunnustaneet tämän siunatun säkeen totuutta. Sillä on ilmeistä, että joka ei ole tunnustanut Qur’ánin totuutta, ei todellisuudessa ole tunnustanut aiempienkaan kirjoitusten totuutta. Tämä on selvästikin tuon säkeen sisältämä ajatus. Jos tutkisimme sen sisäisiä ^{sivu 184} merkityksiä ja paljastaisimme sen kätketyt salaisuudet, iäisyyskään ei riittäisi niiden syvällisyyttä tyhjentämään eikä maailmankaikkeus kykenisi niitä kuulemaan! Jumala totisesti todistaa sanojemme totuuden!

226Toisessa kohdassa Hän samaten sanoo: ”Jos epäilette sitä, minkä olemme lähettänyt alas Palvelijallemme, niin esittäkää yksikin samanlainen súrih ja kutsukaa muita todistajia kuin Jumala, jos olette totuudellisia.”¹⁵⁷ Katso, miten ylevä asema ja miten ehdoton voima on näillä säkeillä, joiden Hän on julistanut olevan varmin vakuutuksensa, erehtymätön todistuksensa, kaiken alistavan valtansa osoitus ja tahtonsa voiman ilmaus. Hän, jumalallinen Kuningas, on julistanut Kirjansa säkeiden kiistattoman ylemmyyden kaiken Hänen totuudestaan todistavan rinnalla. Sillä kaikkiin muihin todisteisiin ja merkkeihin verrattuna jumalallisesti ilmoitetut säkeet loistavat kuin aurinko muiden ollessa kuin tähtiä. Maailman kansoille ne ovat täydellisen Kuninkaan pysyvä todistus, kiistaton näyttö, loistava valo. Niiden suurenmoisuus on vailla vertaa, niiden mahtia ei mikään voi voittaa. Ne ovat jumalallisten helmien aarreaitta ja jumalallisten salaisuuksien aarteisto. Ne muodostavat kestävän siteen, vahvan köyden, ‘Urvatu’l-Vuthqán, sammumattoman valon. Niiden kautta virtaa jumalallisen tiedon joki ja loistaa Hänen ikiaikaisen ja täydellisen viisautensa tuli. Tämä on se tuli, joka yhtäaikaisesti sytyttää rakkauden liekin ^{sivu 185} uskollisten sydämeen ja henkii välinpitämättömyyden hyyn vihollisen poveen.

227Oi ystävä! Meidän ei pidä luopua Jumalan käskystä vaan pikemminkin tyytyä ja alistua siihen, minkä Hän on määrännyt jumalalliseksi todistuksekseen. Tämä säe on liian tärkeä ja merkitsevä tämän kärsivän Sielun sitä esitellä ja tulkita. Jumala puhuu totuuden ja näyttää tien. Hän totisesti on ylempi kaikkea kansaansa, Hän on Mahtava, Laupias.

228Samoin Hän sanoo: ”Tällaiset ovat Jumalan säkeet: totuudessa ne sinulle lausumme. Mutta mihin ilmoitukseen he uskovat, jos he hylkäävät Jumalan ja Hänen säkeensä?”¹⁵⁸ Jos käsität tämän säkeen merkityksen, ymmärrät myös todeksi sen, että yhtäkään Jumalan profeettoja suurempaa ilmaisijaa ei ole koskaan ilmaistu eikä mitään mahtavampaa todistusta kuin heidän ilmoittamiensa säkeiden todistus ole milloinkaan maan päälle ilmestynyt. Totisesti, tätä todistusta ei mikään muu todistus voi milloinkaan ylittää paitsi se, minkä Herra, sinun Jumalasi, tahtoo.

229Toisaalla Hän sanoo: ”Voi jokaista valehtelevaa syntistä, joka kuulee Jumalan säkeitä luettavan itselleen, mutta pysyy sitten ylpeän ylenkatseellisena kuin ei olisi niitä kuullutkaan. Ilmoita hänelle tuskallisesta rangaistuksesta.”¹⁵⁹ Tämän yhden ainoan säkeen sisältämä merkitys riittää kaikille taivaassa ja maan päällä, ^{sivu 186} jos ihmiset vain pohtisivat Herransa säkeitä. Sillä sinä kuulet, kuinka ihmiset tänä päivänä halveksuen jättävät huomiotta jumalallisesti ilmoitetut säkeet, niin kuin ne olisivat kaikista asioista halpa-arvoisimmat. Kuitenkaan mitään näitä säkeitä suurempaa ei ole koskaan maailmaan ilmaantunut eikä vastakaan ilmaannu! Sano heille: ”Oi te piittaamattomat! Te toistatte sitä, mitä isänne ovat menneinä aikoina sanoneet. Samoja hedelmiä, joita he ovat uskottomuutensa puusta poimineet, tulette tekin poimimaan. Ennen pitkää teidät kootaan isienne tykö ja heidän kanssaan te asutte helvetin tulessa. Mikä kurja asumus! Sortovallan kansan asumus!”

230Vielä toisessa kohdassa Hän sanoo: ”Ja kun hän tutustuu joihinkin säkeisiimme, hän tekee niistä pilkkaa. Heitä odottaa häpeällinen rangaistus.”¹⁶⁰ Ilkkuen ihmiset sanoivat: ”Tee toinen ihme ja anna meille toinen merkki.” Yksi saattoi sanoa: ”Anna siis osan taivaasta pudota päällemme”¹⁶¹, ja toinen: ”Jos tämä on todellakin totuus Sinun tyköäsi, niin anna kivien sataa päällemme taivaasta.”¹⁶² Niin kuin Israelin kansa Mooseksen aikana vaihtoi taivaan leivän maan alhaisiin asioihin, yrittivät nämäkin ihmiset vaihtaa jumalallisesti ilmoitetut säkeet vastenmielisiin, ala-arvoisiin ja turhanpäiväisiin pyyteisiinsä. Niin ikään näet tänä ^{sivu 187} päivänä, että vaikka henkistä ravintoa on laskeutunut alas jumalallisen armon taivaasta ja sitä on vuodatettu Hänen laupeutensa pilvistä ja vaikka elämän meret kaiken olevaisuuden Herran käskystä hyrskyävät sydämen Ridvánissa, ovat nämä ihmiset kuitenkin ahnaina kuin koirat kokoontuneet haaskan ympärille ja ovat tyytyneet suolaisen järven seisoviin vesiin. Armollinen Jumala! Miten outo onkaan tämän kansan käytös. Äänekkäästi he vaativat opastusta, vaikka Hänen viirinsä, jotka ohjaavat kaikkea, ovat jo kohotetut! He takertuvat tiedon hämäriin ongelmiin, vaikka Hän, joka on kaiken tiedon Kohde, loistaa kirkkaana kuin aurinko. Omin silmin he näkevät auringon ja kuitenkin vaativat tuolta loistavalta Kehrältä todistusta sen valosta. He tuntevat kevätsateiden lankeavan päälleen ja kuitenkin etsivät todisteita tuosta siunauksesta. Auringosta todistaa sen valo, joka loistaa kirkkaana sulkien kaiken syleilyynsä. Sadekuurosta todistaa sen suoma siunaus, joka virvoittaa maailman verhoten sen elämän viittaan. Toden totta, sokeat tuntevat auringosta vain sen hehkun, ja kuiva maa jää osattomaksi armon sadekuuroista. ”Älkää ihmetelkö, jos epäuskoinen ei näe Qur’ánissa muuta kuin kirjainten jäljet, sillä ei sokeakaan aisti auringosta kuin sen hehkun.”

231Edelleen Hän sanoo: ”Kun heille lausutaan selvät säkeemme, he eivät osaa muuta sanoa kuin: ’Tuokaa takaisin meidän isämme, jos puhutte totta!’” Huomaa, ^{sivu 188} miten mielettömiä todisteita he havittelivat näiltä kaiken käsittävän armon olennoitumilta! He pilkkasivat säkeitä, joiden yksikin kirjain on suurempi kuin taivaiden ja maan luominen ja joka elvyttää itseyden ja pyyteen laakson kuolleet uskon hengen voimalla, ja äänekkäästi he vaativat: ”Saata isämme rientämään ulos hautakammioistaan.” Näin suurta oli tuon kansan turmeltuneisuus ja kopeus. Kaikille maailman kansoille on joka ainut näistä säkeistä pettämätön todistus ja loistava vakuus Hänen totuudestansa. Joka ainoa niistä totisesti riittää tyydyttämään koko ihmiskunnan, jospa vain mietiskelisit Jumalan säkeitä. Itse yllämainittuun säkeeseenkin kätkeytyy salaisuuksien helmiä. Olipa tauti mikä tahansa, tuon säkeen tarjoama lääke ei milloinkaan petä.

232Älä kuuntele niiden joutavia väitteitä, jotka sanovat, ettei Kirja eivätkä sen säkeet voi milloinkaan olla todistuksena tavallisille ihmisille, koska nämä eivät käsitä niiden merkitystä eivätkä tajua niiden arvoa. Ja kuitenkin Qur’án on Jumalan pettämätön todistus niin idälle kuin lännelle. Jos se olisi ihmisymmärryksen yläpuolella, miten se olisi voitu julistaa yleismaailmalliseksi todistukseksi kaikille ihmisille? Jos heidän väitteensä olisi tosi, ei todistusta tarvittaisikaan eikä tavallisten ihmisten olisi tarpeen tuntea Jumalaa, koska jumalallisen Olennon tieto ylittää Hänen Kirjansa tiedon, eikä heillä olisi kykyä sitä ymmärtää.

233Tällainen väite on täysin väärä ja pätemätön. Se on syntynyt yksistään ylimielisyydestä ja ylpeydestä. Sen ^{sivu 189} vaikuttimena on eksyttää ihmiset jumalallisen mielisuosion Ridvánista ja tiukentaa heidän hallintansa ohjaksia. Mutta Jumalan silmissä nämä tavalliset ihmiset ovat mittaamattoman paljon ylempänä ja korkeammalla kuin heidän uskonnolliset johtajansa, jotka ovat kääntyneet pois ainoasta tosi Jumalasta. Hänen sanojensa ymmärtäminen ja taivaan lintujen ilmausten käsittäminen eivät suinkaan edellytä ihmisoppineisuutta. Ne edellyttävät ainoastaan sydämen puhtautta, sielun siveyttä ja hengen vapautta. Tästä todistavat ne, jotka tänä päivänä, täyttämättä kirjaintakaan oppineisuuden yleisesti hyväksytyistä mittapuista, vallitsevat tiedon korkeimmilla istuimilla ja joiden sydänten puutarhaa jumalallisen armon sadekuurojen virvoittamina kaunistavat viisauden ruusut ja ymmärryksen tulppaanit. Hyvin on sydämeltään vilpittömien, sillä he ovat päässeet osallisiksi mahtavan päivän valosta.

234Samaten Hän sanoo: ”Mutta niillä, jotka kieltävät Jumalan säkeet eivätkä usko koskaan Häntä kohtaavansa, ei ole toivoa Minun armostani, ja heitä odottaa tuskallinen rangaistus.”¹⁶⁴ Myös: ”Ja he sanovat: ’Olisiko meidän siis hyljättävä jumalamme riivatun runoilijan takia?’”¹⁶⁵ Tämän säkeen merkitys on päivänselvä. Huomaa, mitä he totesivat sen jälkeen, kun säkeet oli ilmoitettu. He sanoivat Häntä runoilijaksi, pilkkasivat Jumalan säkeitä ja huudahtivat^{sivu 190} sanoen: ”Nämä Hänen sanansa ovat muinaisten tarinoita!” Tällä he tarkoittivat, että Muhammad oli koonnut yhteen entisaikain kansojen lausumia sanoja ja nimitti niitä Jumalan sanoiksi.

235Myös tänä päivänä olet kuullut ihmisten esittävän tuon kaltaisia syytöksiä tätä ilmoitusta vastaan ja sanovan: ”Hän on koonnut nämä sanat entisaikain sanoista” tai: ”Nämä sanat ovat jäljittelyä.” Turhia ja kopeita ovat heidän puheensa, alhainen heidän asemansa ja arvonsa.

236Esitettyään nuo epäyksensä ja tuomitsevat sanansa, joista olemme puhunut, he vastustivat sanoen: ”Kirjoitustemme mukaan ei Mooseksen ja Jeesuksen jälkeen pitäisi tuleman ainuttakaan itsenäistä profeettaa kumoamaan jumalallisen ilmoituksen lakia. Ei, vaan sen, joka ilmaistaan, täytyy täyttää tuo laki.” Jolloin ilmaistiin tämä säe, joka viittaa kaikkiin jumalallisiin aiheisiin ja todistaa siitä totuudesta, että Armahtavaisimman armon vuo ei voi koskaan ehtyä: ”Ja Joosef tuli luoksenne tuoden selvät todisteet, mutta vieläkään te ette lakanneet epäilemästä sanomaa, jonka Hän teille toi, kunnes te Hänen kuoltuaan sanoitte: ’Ei Jumala lähetä Hänen jälkeensä toista sanansaattajaa.’ Näin Jumala eksyttää väärintekijän ja epäilijän.”¹⁶⁶ Siispä ymmärrä tästä säkeestä ja ole vakuuttunut, että ihmiset ovat kunakin aikakautena takertuneet johonkin Kirjan säkeeseen ja lausuneet tuollaisia turhia ja ^{sivu 191} mielettömiä sanoja väittäen, ettei ainuttakaan profeettaa pitäisi enää maailmalle ilmaistaman. Aivan kuten kristityt jumaluusoppineet, jotka jo mainitsemaamme Evankeliumin säkeeseen pitäytyen ovat yrittäneet selittää, että Evankeliumin lakia ei milloinkaan kumota eikä ainuttakaan itsenäistä profeettaa enää ilmaista, paitsi jos Hän vahvistaa Evankeliumin lain. Useimmat ihmiset potevat samaa henkistä tautia.

237Niin ikään näet, miten Qur’ánin kansa on entisaikain ihmisten tavoin antanut sanojen ”profeettojen sinetti” verhota silmänsä. Kuitenkin he itse todistavat todeksi tämän säkeen: ”Niiden selitystä eivät tiedä muut kuin Jumala ja ne, joilla on syvällistä tietoa.”¹⁶⁷ Ja kun Hän, jolla on syvällinen tieto kaikesta, Hän, joka on tiedon äiti, sielu, salaisuus ja olemus, ilmoittaa sellaista, mikä on vähänkään heidän toiveittensa vastaista, he vastustavat Häntä katkerasti ja häpeämättömästi Hänet kieltävät. Moista olet jo kuullut ja nähnyt. Tällaisiin tekoihin ja sanoihin ovat yllyttäneet yksinomaan uskonnon johtajat, ne, jotka eivät palvo muuta jumalaa kuin omaa haluansa, jotka eivät ole uskollisia muulle kuin kullalle, jotka ovat kääriytyneet oppineisuuden tiheimpiin verhoihin ja jotka sen vaikeaselkoisuuksiin kietoutuneina ovat eksyneet erheen erämaihin. Kuten olevaisuuden Herra on selvästi julistanut: ”Mitä arvelet? Se, joka on ottanut intohimonsa jumalakseen, ja jonka Jumala jonkin tiedon ^{sivu 192} nojalla eksyttää ja jonka korvat ja sydämen Hän on sinetöinyt ja jonka silmille Hän on heittänyt verhon – kuka, hänen jouduttuaan Jumalan hylkäämäksi, on hänen kaltaistaan johdattava? Ettekö siis ota varoituksesta vaarin?”¹⁶⁸

238Vaikka sanojen ”jonka Jumala jonkin tiedon nojalla eksyttää” ulkonainen merkitys on se, mikä on ilmoitettu, se mielestämme kuitenkin viittaa niihin kyseisen ajan hengenmiehiin, jotka ovat kääntyneet pois Jumalan kauneudesta ja jotka omien kuvitelmiensa ja halujensa muovaamaan oppineisuuteensa takertuen ovat kieltäneet Jumalan jumalallisen sanoman ja ilmoituksen. ”Sano: Tämä on tärkeä sanoma, mutta te käännytte siitä pois.”¹⁶⁹ Samaten Hän sanoo: ”Kun selkeitä säkeitämme lausutaan heille, he sanovat: ’Tämähän on vain ihminen, joka haluaa kääntää teidät pois siitä, mitä isänne palvoivat.’ Ja he sanovat: ’Tämä on vain sepitettyä valhetta.’”¹⁷⁰

239Kuuntele Jumalan pyhää ääntä ja ota vaarin Hänen suloisesta ja kuolemattomasta sävelmästään. Katso, kuinka Hän on vakavasti varoittanut niitä, jotka ovat hyljänneet Jumalan säkeet, eikä ole tunnustanut omakseen niitä, jotka ovat kieltäneet Hänen pyhät sanansa. Ajattele, miten kauas jumalallisen läsnäolon Kawtharista ihmiset ovatkaan eksyneet ja miten hirveä ^{sivu 193} on ollut henkisesti köyhien uskottomuus ja pöyhkeys tuon pyhitetyn Kauneuden kasvojen edessä. Vaikka tuo laupeuden ja anteliaisuuden Olemus saattoi nuo katoavat olennot astumaan kuolemattomuuden valtakuntaan ja opasti nuo köyhät sielut rikkauden pyhälle virralle, jotkut kuitenkin kielsivät Hänet ”Jumalan, kaikkien luotujen Herran, herjaajana”, toiset taas syyttivät Häntä ”siksi, joka pidättää ihmiset uskon ja todellisen vakaumuksen polulta”, ja toiset puolestaan julistivat Hänen olevan ”mielenvikainen” tai muuta vastaavaa.

240Samoin havaitset tänä päivänä, miten halpamaisin syytöksin he ovat hyökänneet tuota Kuolemattomuuden Jalokiveä vastaan ja millaisin sanoin kuvaamattomin vääryyksin he ovat vainonneet Häntä, joka on puhtauden Alkulähde. Vaikka Jumala on kaikkialla Kirjassaan ja pyhässä ja kuolemattomassa Muistiossaan varoittanut niitä, jotka kieltävät ja hylkäävät ilmoitetut säkeet, ja on julistanut armonsa niille, jotka ne hyväksyvät, huomaa kuitenkin ne lukemattomat kärkevät arvostelut, joita he ovat esittäneet noita Jumalan ikuisen pyhyyden uudesta taivaasta lähetettyjä säkeitä vastaan! Näin siitäkin huolimatta, ettei ainutkaan silmä ole nähnyt niin runsasta anteliaisuuden vuodatusta eikä ainutkaan korva kuullut vastaavanlaista laupeuden ilmoitusta. Niin valtaisaa on ollut anteliaisuus ja ilmaiseminen, että ilmoitetut säkeet ovat kevätkuurojen lailla sataneet Anteliaimman armon pilvistä. Profeettoja, ”joille on suotu järkähtämättömyys”, ^{sivu 194} joiden ylevyys ja kirkkaus loistavat kuin aurinko, kunnioitettiin kutakin yhdellä Kirjalla, jonka kaikki ovat nähneet ja jonka säkeet ovat tarkoin tiedossa. Mutta ne säkeet, jotka ovat langenneet tästä jumalallisen armon Pilvestä, ovat olleet niin lukuisat, ettei niiden määrää ole kukaan vielä kyennyt arvioimaan. Parikymmentä teosta on nyt saatavilla. Kuinka monta onkaan vielä tavoittamattomissamme! Kuinka monta onkaan niitä, jotka on ryöstetty ja on joutunut vihollisen käsiin ja joiden kohtaloa kukaan ei tiedä.

241Oi veljeni, meidän tulisi avata silmämme, mietiskellä Hänen sanaansa ja etsiä Jumalan ilmaisijoiden suojaavaa siimestä, jotta kenties kuulisimme Kirjan erehtymättömät neuvot ja ottaisimme varteen pyhiin muistioihin kirjatut kehotukset, emme pilkkaisi säkeiden ilmoittajaa, tyytyisimme täysin Hänen asiaansa ja täydestä sydämestämme noudattaisimme Hänen lakiaan, jotta saisimme käydä Hänen armonsa kartanoon ja asustaa Hänen laupeutensa rannoilla. Hän totisesti on armahtavainen ja anteeksiantavainen palvelijoitansa kohtaan.

242Samoin Hän sanoo: ”Sano: Oi Kirjan kansa! Ettekö kielläkin meidät vain siksi, että uskomme Jumalaan ja siihen, minkä Hän on meille lähettänyt, ja siihen, minkä Hän on aiemmin alas lähettänyt, ja siksi, että useimmat teistä ovat syntisiä.”¹⁷¹ Miten yksiselitteisesti tämä säe ilmaiseekaan tarkoituksemme ja miten selkeästi ^{sivu 195} se osoittaakaan Jumalan säkeiden todistuksen totuuden! Tämä säe ilmoitettiin aikana, jolloin uskottomat hyökkäsivät islámia vastaan ja syyttivät sen seuraajia vääräuskoisiksi, leimaten Muhammadin toverit Jumalan kieltäjiksi ja valehtelevan noidan seuraajiksi. Kun islám varhaisvaiheessaan ulkonaisesti katsoen oli vielä vailla arvovaltaa ja voimaa, Profeetan ystäviä, jotka olivat kääntäneet kasvonsa Jumalan puoleen, ahdisteltiin, vainottiin, kivitettiin ja kirottiin, menivätpä he minne tahansa. Tuolloin tämä siunattu säe lähetettiin alas jumalallisen ilmoituksen taivaasta. Se paljasti kiistattoman todistuksen ja toi erehtymättömän opastuksen valon. Se kehotti Muhammadin tovereita julistamaan uskottomille ja epäjumalan palvelijoille: ”Te sorratte ja vainoatte meitä, mutta mitä me olemme tehneet, paitsi uskoneet Jumalaan ja Muhammadin kielen välityksellä meille alas lähetettyihin säkeisiin samoin kuin säkeisiin, jotka laskeutuivat entisaikain profeetoille?” Tämän mukaan heidän ainoa rikkomuksensa oli se, että he olivat ymmärtäneet Jumalasta lähteneiksi kaikki niin Muhammadille laskeutuneet uudet ja verrattomat säkeet kuin entisaikain profeetoille ilmoitetut säkeet ja olivat tunnustaneet ja ottaneet vastaan niiden totuuden. Tämä on todistus, jonka jumalallinen Kuningas on opettanut palvelijoillensa.

243Onko näin ollen oikein näiden ihmisten kieltää nämä vastikään ilmoitetut säkeet, jotka ovat sulkeneet piiriinsä niin idän kuin lännen, ja pitää itseään oikean uskon puolustajina? Eikö heidän pikemminkin ^{sivu 196} tulisi uskoa Häneen, joka on nämä säkeet ilmoittanut? Kun ajatellaan todistusta, jonka Hän itse on asettanut, kuinka Hän voisikaan olla pitämättä tosi uskovina niitä, jotka ovat tunnustaneet tämän todistuksen totuuden? Kaukana olkoon Hänestä se, että Hän karkottaisi pois armonsa porteilta ne, jotka ovat kääntyneet näiden jumalallisten säkeiden totuuden puoleen ja sen hyväksyneet, tai että Hän uhkaisi niitä, jotka ovat Hänen varmaan todistukseensa turvanneet! Hän totisesti todistaa totuutensa säkeidensä välityksellä ja vahvistaa ilmoituksensa sanojensa avulla. Hän totisesti on Voimallinen, Apu hädässä, Kaikkivaltias.

244Niin ikään Hän sanoo: ”Vaikka olisimme lähettänyt Sinulle pergamentille kirjoitetun kirjan ja uskottomat olisivat sitä omin käsin kosketelleet, he olisivat varmasti sanoneet: ’Tämä on selvää noituutta!’”¹⁷² Useimmat Qur’ánin säkeistä viittaavat tähän aiheeseen. Säilyttääksemme esityksemme suppeana olemme maininnut vain nämä säkeet. Mieti: Onko Hänen kauneutensa ilmaisijoiden tuntemisen mittapuuksi koko Kirjassa annettu mitään muuta kuin sen säkeet, mihin ihmiset voisivat nojata ja siten hyljätä Jumalan ilmaisijat? Päinvastoin, Hän on toistuvasti uhannut tulella niitä, jotka kiistävät Kirjan säkeet ja niitä pilkkaavat, kuten on jo osoitettu.

245Jos joku siis nousisi ja esittäisi tuhattuhatta säettä, tutkielmaa, kirjettä ja rukousta, joista ainuttakaan ^{sivu 197} ei ole opiskelemalla omaksuttu, mikä uskottava selitys voisikaan olla niiden puolustuksena, jotka kieltävät nämä kirjoitukset ja epäävät itseltään niiden armon voiman? Minkä vastauksen he voisivat antaa, kun heidän sielunsa kerran kohoaa ja erkanee tästä ankeasta temppelistä? Voisivatko he yrittää puolustautua sanomalla: ”Me olemme pitäytyneet tiettyyn perimätietoon, ja koska emme ole nähneet sen kirjaimellista täyttymistä, olemme esittäneet tuollaisia teräviä arvosteluja jumalallisen ilmoituksen olennoitumia vastaan ja pysytelleet etäällä Jumalan laista”? Etkö ole kuullut, että yksi syy siihen, miksi joitakin profeettoja on nimitetty profeetoiksi, ”joille on suotu järkähtämättömyys”, oli se, että heille ilmoitettiin Kirja? Mutta miten tämä kansa voisi olla oikeutettu torjumaan niin monen säenidoksen Ilmoittajan ja Kirjoittajan ja seuraamaan sellaisen puheita, joka on typerästi kylvänyt epäilyksen siemeniä ihmissydämiin ja joka saatanan tavoin on noussut johtamaan ihmisiä tuhon ja erheen poluille? Miten he voisivat antaa tällaisten asioiden riistää itseltään jumalallisen anteliaisuuden Auringon valon? Sitä paitsi, jos nämä ihmiset karttavat ja hyljeksivät tuota jumalallista Sielua, tuota pyhää Henkäystä, kehen, Me ihmettelemme, he voisivat turvata, kenen paitsi Hänen kasvojensa puoleen kääntyä? Niin – ”Kaikilla on oma suuntansa, jota kohti he kääntyvät.”¹⁷³ Me olemme osoittanut sinulle nämä kaksi tietä. Kulje kumpaa vain ^{sivu 198} haluat. Tämä totisesti on totuus, ja totuuden jälkeen on silkkaa erhettä.

246Yksi todiste tämän ilmoituksen totuudesta on se, että jokaisena aikakautena ja jokaisessa uskontojärjestelmässä aina näkymättömän Olemuksen ilmestyessä ilmaisijansa henkilössä tältä profeettiuden Auringolta ja jumalallisen johdatuksen Kuulta etsivät valaistusta ja jumalallisen läsnäolon saavuttivat sellaiset sielut, jotka olivat tuntemattomia ja täysin maallisista siteistä irrottautuneita. Tästä syystä kyseisen aikakauden jumaluusoppineet ja varakkaat pilkkasivat ja halveksivat näitä ihmisiä. Niin kuin Hän on ilmoittanut niistä, jotka erhettyivät: ”Silloin sanoivat Hänen kansansa päämiehet, jotka eivät uskoneet: ’Näemme Sinussa vain ihmisen, itsemme kaltaisen, emmekä näe ketään, joka olisi Sinua seurannut, lukuun ottamatta joukostamme kaikkein halpa-arvoisimpia, jotka ovat vailla arvostelukykyä, emmekä näe teissä mitään meitä oivallisempaa: ei, me pidämme teitä valehtelijoina.’”¹⁷⁴ He pilkkasivat noita pyhiä ilmaisijoita ja vastustivat heitä sanoen: ”Teitä ei ole seurannut kukaan paitsi kurjimmat keskuudestamme, ne, jotka eivät ole vähäisimmänkään huomion arvoiset.” Heidän tarkoituksenaan oli tähdentää, että oppineista, varakkaista ja maineikkaista ei ainutkaan heihin uskonut. Tällä ja vastaavilla perusteilla he kokivat todistaa valheelliseksi Hänet, joka puhuu vain totuuden.

247^{sivu 199}Tässä loistavimmassa uskontojärjestelmässä, sen mahtavan ylivaltiuden suojassa ovat kuitenkin monet valistuneet hengenmiehet, monet syvällisesti oppineet, monet kypsään viisauteen perehtyneet päässeet Hänen kartanoonsa, juoneet Hänen jumalallisen läsnäolonsa maljasta sekä saaneet kunnian nauttia Hänen korkeinta suosiotansa. Rakastetun tähden he ovat luopuneet maailmasta ja kaikesta siinä olevasta. Mainitsemme joitakin heistä nimeltä, jotta tämä kenties vahvistaisi arkoja ja rohkaisisi pelokkaita.

248Heidän joukossaan oli Mullá Husayn, josta tuli jumalallisen ilmoituksen Auringon loistavan kirkkauden vastaanottaja. Ilman häntä Jumala ei olisi noussut armonsa valtakatokseen eikä asettunut ikuisen kirkkauden istuimelle. Heidän joukossaan oli myös Siyyid Yahyá, tuo aikansa ainutlaatuinen ja verraton hahmo, sekä

Mullá Muhammad ‘Alíy-i-Zanjání

Mullá ‘Alíy-i-Bastámí

Mullá Sa‘íd-i-Bárfurúshí

Mullá Ni‘matu’lláh-i-Mázindarání

Mullá Yúsuf-i-Ardibílí

Mullá Mihdíy-i-Khu’í

Siyyid Husayn-i-Turshízí

Mullá Mihdíy-i-Kandí

Mullá Báqir

Mullá ‘Abdu’l-Kháliq-i-Yazdí

Mullá ‘Alíy-i-Baraqání

^{sivu 200}ynnä muita, lähes neljäsataa luvultaan, joiden kaikkien nimet on kaiverrettu Jumalan ”varjeltuun tauluun”.

249Kaikkia heitä ohjasi tuon jumalallisen ilmoituksen Auringon valo, kaikki he tunnustivat ja hyväksyivät Hänen totuutensa. Niin vahva oli heidän uskonsa, että useimmat heistä luopuivat omaisuudestaan ja suvustaan ja turvasivat Kirkkaimman mielisuosioon. He antoivat henkensä Rakastetuimpansa edestä ja uhrasivat kaikkensa Hänen polullaan. Heidän povensa joutuivat vihollisen nuolten maalitauluksi, heidän päänsä uskottomien keihäiden koristeeksi. Ei ollut maata, joka ei olisi juonut näiden irrottautuneisuuden olennoitumien verta, eikä miekkaa, joka ei olisi ruhjonut heidän kaulansa. Yksin heidän tekonsakin todistavat heidän sanojensa totuudesta. Eikö tämän päivän ihmisille riitä näiden pyhien sielujen todistus – sielujen, jotka nousivat uhraamaan henkensä Rakastettunsa edestä niin kunniakkaasti, että heidän uhrautuvaisuuttansa ihaili koko maailma? Eikö se ole riittävä todistus niiden uskottomuutta vastaan, jotka turhanaikaisuuksien takia pettivät uskonsa, jotka vaihtoivat kuolemattomuuden katoavaiseen, jotka suolaisten lähteitten vuoksi luopuivat jumalallisen läsnäolon Kawtharista ja joiden elämän ainoana päämääränä on toisten omaisuuden riistäminen? Itsekin näet, miten he ovat kaikki askaroineet maailman turhuuksien parissa ja eksyneet kauas Hänestä, joka on korkein Herra.

250Ole vilpitön: Onko niiden todistus hyväksyttävä ja varteen otettava, joiden teot ovat heidän sanojensa ^{sivu 201} mukaiset ja joiden ulkonainen käyttäytyminen vastaa heidän sisäistä elämäänsä? Mieli hämmästelee heidän tekojansa ja sielu ihastelee heidän lujuuttansa ja ruumiillista kestävyyttänsä. Vai onko hyväksyttävä näiden uskottomien sielujen todistus, näiden, jotka huokuvat vain itsekkäiden pyyteitten henkeä ja jotka ovat turhien kuvitelmiensa kammioihin kahlehditut? Kuten pimeyden lepakot he eivät nosta päätänsä vuoteeltaan paitsi tavoitellakseen maailman katoavaa tavaraa eivätkä löydä yöllä lepoa paitsi ponnistellessaan surkean elämänsä päämäärien edistämiseksi. Itsekkäisiin suunnitelmiinsa uppoutuneina he unohtavat jumalallisen säädöksen. Päiväsaikaan he koko sielustaan tavoittelevat maallisia etuja, ja yöllä heidän ainut askarensa on omien lihallisten halujensa tyydyttäminen. Minkä lain tahi mittapuun nojalla ihmiset voisivat oikeutetusti takertua näiden mitättömien sielujen esittämiin epäyksiin ja hyljeksiä niiden uskoa, jotka Jumalan mielisuosion vuoksi ovat luopuneet elämästään ja omaisuudestaan, maineestaan ja kuuluisuudestaan, arvostaan ja kunniastaan?

251Eikö ”Marttyyrien ruhtinaan”¹⁷⁵ elämän tapahtumia pidetty tapahtumista suurimpina, kaikkein korkeimpana todistuksena hänen totuudestansa? Eivätkö entisaikain ihmiset julistaneet noita tapahtumia ennen näkemättömiksi? Eivätkö he väittäneet, että koskaan ei ainutkaan totuuden ilmaisija ole osoittanut niin lujaa ^{sivu 202} järkähtämättömyyttä, niin silminnähtävää suuruutta? Ja kuitenkin tuo hänen elämänsä jakso, joka alkoi aamulla, päättyi jo saman päivän keskivaiheilla, jota vastoin nämä pyhät valot ovat kahdeksantoista vuoden ajan urhoollisesti kestäneet koettelemusten kuuroja, joita heidän päälleen on joka taholta satanut. Miten rakastavasti ja antaumuksellisesti, miten riemukkaasti ja miten pyhän hurmioituneesti he ovatkaan uhranneet elämänsä Kirkkaimman polulla! Tämän totuudesta kaikki todistavat. Kuinka he siis voivat vähätellä tätä ilmoitusta? Onko yksikään aikakausi kokenut näin merkityksellisiä tapahtumia? Elleivät nämä toverit ole todellisia Jumalan etsijöitä, ketä sitten voitaisiin tällä nimellä kutsua? Ovatko nämä toverit tavoitelleet valtaa tai kunniaa? Ovatko he koskaan halanneet rikkauksia? Ovatko he toivoneet mitään muuta kuin Jumalan mielisuosiota? Jos nämä toverit kaikista ihmeellisistä todistuksistansa ja ihmeteltävistä teoistansa huolimatta ovat valheellisia, kuka sitten on arvollinen väittämään, että hän tuntee totuuden? Vannon Jumalan kautta! Heidän tekonsa ovat riittävä todistus ja kumoamaton todiste kaikille maan kansoille, jos ihmiset vain pohtisivat sydämessään jumalallisen ilmoituksen salaisuuksia. ”Ja ne, jotka toimivat epäoikeudenmukaisesti, tulevat piankin tuntemaan, mikä osa heitä odottaa.”¹⁷⁶

252Sitä paitsi Kirjassa ilmoitetaan ja määrätään totuuden ja valheen tunnusmerkki. Tämän jumalallisesti säädetyn ^{sivu 203} koetinkiven avulla tulee tutkia kaikki ihmisten väitteet ja vaatimukset, jotta totuudellinen voidaan tuntea ja erottaa petollisesta. Tämä koetinkivi on seuraava säe: ”Toivokaa kuolemaa, jos olette totuudellisia.”¹⁷⁷ Ajattele näitä kiistattoman vilpittömiä marttyyreja, joiden todellisuudesta Kirjan selvät sanat todistavat ja joista jokainen, kuten olet nähnyt, on uhrannut elämänsä, omaisuutensa, vaimonsa, lapsensa, kaikkensa ja kohonnut paratiisin ylhäisimpiin kammioihin. Onko oikein torjua näiden irrottautuneiden ja ylevien olentojen todistus tämän ainutlaatuisen ja loistavan ilmoituksen totuudesta ja hyväksyä ne syytökset, joita tätä säteilevää Valoa vastaan ovat lausuneet nämä uskottomat, jotka kullan vuoksi ovat luopuneet uskostansa ja johtajuuden tähden kieltäneet Hänet, joka on koko ihmiskunnan ylin Johtaja? Näin siitäkin huolimatta, että heidän luonteensa on nyt paljastunut kaikille, sillä heidän on tunnistettu kuuluvan niihin, jotka eivät Jumalan pyhän uskon vuoksi ole valmiit luovuttamaan rahtuakaan maallisesta vallastaan, saati sitten elämästään, omaisuudestaan ja muusta vastaavasta.

253Katso, miten jumalallinen Koetinkivi on Kirjan selvän tekstin mukaisesti erottanut ja tunnistanut toden valheesta. Siitä huolimatta he eivät vieläkään välitä tästä totuudesta ja piittaamattomuuden unessa uinuen tavoittelevat maailman turhuuksia ja askartelevat joutavanpäiväisen, maisen johtajuuden aatoksissa.

254^{sivu 204}”Oi ihmisen poika! Monien päivien olet antanut vieriä ohitsesi vaipuneena harhaluuloihisi ja turhiin kuvitelmiisi. Kuinka kauan aiot nukkua vuoteellasi! Herää jo unestasi, sillä Aurinko on korkeimmillaan – kenties se valaisee sinutkin kauneutensa valolla.”

255Tulkoon kuitenkin tiettäväksi, että yhdellekään näistä mainitsemistamme uskonoppineista ja hengenmiehistä ei ollut suotu johtajuuden asemaa ja arvokkuutta. Sillä tunnetut ja vaikutusvaltaiset uskonnon johtajat, jotka istuvat arvovallan istuimilla ja toimivat johtajuuden tehtävissä, eivät mitenkään pysty osoittamaan uskollisuutta totuuden Ilmoittajalle, paitsi ne, joiden Herrasi tahtoo. Aivan muutamaa <lukuun ottamatta tätä ei ole koskaan tapahtunut. ”Mutta vain harvat palvelijoistani ovat kiitollisia.”¹⁷⁸ Myöskään tässä uskontojärjestelmässä ei uskoa ole omaksunut ainutkaan niistä maineikkaista hengenmiehistä, jotka ovat arvovaltansa otteessa pitäneet kansan ohjaksia. Ei, he ovat taistelleet sitä vastaan niin vihamielisesti ja päättäväisesti, ettei ainutkaan korva ole kuullut eikä silmä nähnyt mitään vastaavaa.

256Báb, Herra, korkein – olkoot kaikkien elämä uhrina Hänelle – on erityisesti ilmaissut kaikkien kaupunkien jumaluusoppineille kirjeen, jossa Hän on täydellisesti selostanut <itse kunkin epäyksen ja kieltämisen luonteen. ”Ottakaa siis vaarin, te jotka olette ymmärtäväisiä.”^{179 sivu 205} Viittaamalla heidän vastustukseensa Hän pyrki kumoamaan vastaväitteet, joita Bayánin kansa saattaisi esittää ”Mustagháthin”¹⁸⁰ ilmaisemisen – jälkimmäisen ylösnousemuksen – päivänä, ja tähdensi, että toisin kuin Bayánin uskontojärjestelmässä, jossa monet jumaluusoppineet ovat omaksuneet uskon, ei heistä yksikään ole tässä jälkimmäisessä ilmoituksessa tunnustanut Hänen julistustaan. Hänen tarkoituksensa oli varoittaa ihmisiä, että he eivät – Jumala varjelkoon – takertuisi tuon kaltaisiin typeriin ajatuksiin ja riistäisi itseltään jumalallista Kauneutta. Niin, nämä mainitsemamme jumaluusoppineet olivat suurelta osin tuntemattomia, ja Jumalan armosta he olivat kaikki puhdistuneet maallisista turhuuksista ja vapaat johtajuuden koreuksista. ”Tämä on Jumalan armo. Hän suo sen, kenelle tahtoo.”

257Toinen todistus ja näyttö tämän ilmoituksen totuudesta – todistus, joka loistaa kuin aurinko kaikkien muiden todistusten joukossa – on ikuisen Kauneuden järkähtämättömyys Jumalan uskon julistamisessa. Vaikka Hän oli iältään nuori ja herkkä ja vaikka Hänen ilmaisemansa asia oli vastoin maan kaikkien kansojen toiveita, niin ylhäisten kuin alhaisten, rikkaiden ja köyhien, ylennettyjen ja alennettujen, kuninkaiden ja alamaisten, Hän kuitenkin nousi sitä horjumattomasti julistamaan. Kaikki ovat tämän tienneet ja kuulleet. Hän ei pelännyt ketään, Hän ei välittänyt seuraamuksista. ^{sivu 206} Voisiko tällaista tapahtua paitsi jumalallisen ilmoituksen voimasta ja Jumalan voittamattoman tahdon vaikutuksesta? Jumalan vanhurskauden kautta! Jos joku kantaisi sydämessään noin suurenmoista ilmoitusta, jo ajatuskin sen julistamisesta mykistäisi hänet! Vaikka kaikkien ihmisten sydämet koottaisiin hänen sydämeensä, hän silti empisi ryhtyä niin pelottavaan yritykseen. Vain Jumalan sallimuksesta hän voisi sen toteuttaa, ja vain jos hänen sydämensä uoma olisi yhdistettynä jumalallisen armon Alkulähteeseen ja hänen sielunsa vakuuttunut Kaikkivaltiaan pettämättömästä tuesta. Mistähän he sanovat noin suuren rohkeuden olevan lähtöisin? Syyttävätköhän he Häntä mielettömyydestä, kuten he syyttivät entisaikain profeettoja? Vai väittävätkö he, että Hänen vaikuttimenaan ei ollut mikään muu kuin johtoaseman tavoittelu ja maallisten rikkauksien hankkiminen?

258Armollinen Jumala! Kirjassaan, jolle Hän on antanut nimen ”Qayyúmu’l-Asmá’” – tuo ensimmäinen, suurin ja mahtavin kaikista kirjoista, Hän ennusti oman marttyyrikuolemansa. Siinä ovat nämä sanat: ”Oi Sinä Jumalan Jäämä! Olen uhrannut itseni kokonaan Sinulle, olen kestänyt kirouksia Sinun tähtesi enkä muuta ole ikävöinyt kuin marttyyrikuolemaa Sinun rakkautesi polulla. Riittävä todistaja on minulle Jumala, Ylevä, Suojelija, Ikiaikainen!”

259Samoin Hän kirjainta ”Há’” koskevissa tulkinnoissaan janosi marttyyrikuolemaa, sanoen: ”Olin kuulevinani äänen kutsuvan sisimmässä olemuksessani: ^{sivu 207} ’Uhraa Jumalan polulla se, mitä eniten rakastat, niin kuin Husayn, rauha hänelle, on uhrannut henkensä Minun tähteni.’ Kautta Hänen, jonka käsissä olemukseni on: Ellen kunnioittaisi tätä väistämätöntä salaisuutta, olisivat kaikki maan kuninkaat, jopa yhteen liittoutuessaan, voimattomat ottamaan Minulta yhtäkään kirjainta, kuinka paljon vähemmän kykenevätkään siihen nämä palvelijat, jotka eivät ole vähäisimmänkään huomion arvoisia ja jotka totisesti ovat kelvotonta joukkoa... Jotta kaikki saisivat tietää Minun kärsivällisyyteni, Minun alistuvaisuuteni, Minun uhrautuvaisuuteni määrän Jumalan polulla.”

260Voitaisiinko näiden sanojen Ilmoittajan katsoa kulkevan muuta kuin Jumalan tietä tai kaivanneen mitään muuta kuin Hänen mielisuosiotaan? Jo tässä yhdessä säkeessä piilee irrottautuneisuuden henki, joka kaikessa täyteydessään maailmaan henkäistynä saattaisi kaikki olennot luopumaan elämästään ja uhraamaan sielunsa. Ajattele tämän sukupolven viheliäistä käyttäytymistä ja näe heidän uskomaton kiittämättömyytensä. Katso, miten he ovat sulkeneet silmänsä tältä kirkkaudelta ja alamaisesti seuranneet noita saastaisia haaskoja, joiden sisuksista kumpuaa uskollisilta ahnehditun omaisuuden huuto. Ja mitä säädyttömiä herjauksia he ovatkaan singonneet noita pyhyyden päivänkoittoja kohti. Näin Me kerromme sinulle siitä, mitä uskottomien kädet ovat tehneet – uskottomien, jotka ylösnousemuksen päivänä ovat kääntäneet kasvonsa pois jumalallisesta Läsnäolosta ja joita Jumala ^{sivu 208} on piinannut heidän oman epäuskonsa tulella ja joille Hän on tulevassa maailmassa valmistanut rangaistuksen, joka on ahmaiseva niin heidän ruumiinsa kuin heidän sielunsakin. Sillä nämä ovat sanoneet: ”Jumala on voimaton ja Hänen armonsa käsi on kahlehdittu.”

261Horjumattomuus uskossa on varma todistus ja loistava osoitus totuudesta. Niin kuin ”Profeettojen Sinetti” on sanonut: ”Kaksi säettä on vanhentanut Minut.” Kumpikin näistä säkeistä viittaa järkähtämättömyyteen Jumalan asiassa. Kuten Hän sanoo: ”Pysy lujana, niin kuin sinua on käsketty.”¹⁸¹

262Nyt huomaa, miten tämä Jumalan Ridvánin Sadrih on nuoruutensa kukoistuksessa noussut julistamaan Jumalan asiaa. Katso, millaista lujuutta tuo Jumalan Kauneus on osoittanut. Koko maailma nousi Häntä estämään, mutta epäonnistui täysin. Mitä ankarammin he tuota Autuuden Sadrihia vainosivat, sitä suuremmaksi kasvoi Hänen henkensä palo ja sitä kirkkaampana hehkui Hänen rakkautensa liekki. Kaikki tämä on ilmiselvää, eikä kukaan kiellä sen totuutta. Uhraten lopulta henkensä Hän kohosi korkeuden valtakuntiin.

263Hänen ilmaisemisensa totuudesta todistivat myös se valtius, ylimaallinen voima ja yliherruus, jota Hän, olevaisuuden Ilmentäjä ja Palvotun Ilmaisija, on avutta ja yksinään osoittanut kautta maailman. Tuskin oli ikuinen Kauneus vuonna kuusikymmentä ilmaissut itsensä Shírázissa ja reväissyt rikki kätkennän verhon, kun olemuksien ^{sivu 209} Olemuksesta ja merten Merestä virtaavan valtiuden, mahdin, herruuden ja voiman merkit näkyivät joka maassa. Siinä määrin, että jokaisessa kaupungissa voitiin havaita tuon jumalallisen Valonlähteen merkit, tunnukset, todisteet ja todistukset. Miten monet olivatkaan ne puhtaat ja hyväntahtoiset sydämet, jotka uskollisesti heijastivat tuon ikuisen Auringon valoa, ja kuinka moninaiset tuosta kaiken sisäänsä sulkevasta jumalallisen viisauden Valtamerestä juoksevat tiedon virrat! Jokaisessa kaupungissa kaikki jumaluusoppineet ja korkeat virkamiehet nousivat estämään ja tukahduttamaan heitä ja vyöttivät kaunan, kateuden ja sortovallan kupeet heidän vaientamisekseen. Kuinka lukuisat olivatkaan nuo pyhät sielut, nuo oikeudenmukaisuuden olennoitumat, jotka sortovallasta syytettyinä surmattiin! Ja miten monet puhtauden ruumiillistumat, jotka ilmensivät yksinomaan todellista tietoa ja tahrattomia tekoja, kärsivätkään tuskallisen kuoleman! Kaikesta tästä huolimatta jokainen näistä pyhistä olennoista toisti viimeiseen hetkeensä asti Jumalan nimeä yleten alistumisen ja tyytymyksen valtakuntaan. Niin suuri oli se voima ja muuttava vaikutus, joka Hänellä oli heihin, että he olivat lakanneet tavoittelemasta mitään muuta kuin Hänen tahtoaan ja vihkivät sielunsa Hänen muistelolleen.

264Ajattele: Kuka tässä maailmassa kykenee osoittamaan tuollaista ylimaallista voimaa, tuollaista kaikkiallista vaikutusvaltaa? Kaikki nämä tahrattomat sydämet ja pyhittäytyneet sielut ovat täydellisesti alistuen noudattaneet^{sivu 210}Hänen velvoittavaa kutsuaan. Sen sijaan, että olisivat valittaneet, he lausuivat kiitosta Jumalalle ja tuskansa pimeydessä osoittivat ainoastaan säteilevää alistumista Hänen tahtoonsa. On tunnettua, miten heltymätöntä oli se viha ja miten katkeraa se kauna ja vihamielisyys, jota kaikki maan kansat tunsivat näitä tovereita kohtaan. Näihin pyhiin ja henkisiin olentoihin kohdistamaansa vainoa ja tuskaa he pitivät tienä pelastukseen, hyvinvointiin ja ikuiseen menestykseen. Onko maailma sitten Aadamin päivien nähnyt vastaavaa kuohuntaa, vastaavaa kiihkeää sekasortoa? Huolimatta kaikesta siitä kidutuksesta, jonka he olivat kestäneet, ja niistä moninaisista koettelemuksista, joita he olivat kärsineet, joutuivat he yleisen halveksunnan ja kirouksen kohteeksi. Näyttääkin siltä kuin kärsivällisyys olisi tullut ilmi vain heidän lujuutensa ansiosta ja uskollisuus saanut alkunsa vain heidän teoistansa.

265Pohdi sydämessäsi näitä kohtalokkaita tapahtumia, jotta voisit käsittää tämän ilmoituksen suuruuden ja huomata sen suunnattoman loiston. Armahtavaisimman armosta täyttää uskon henki silloin olemuksesi ja sinä asetut pysyvästi varmuuden tyyssijaan. Ainoa tosi Jumala on todistajani! Jos pohtisit hetkisen, sinä huomaisit, että näiden vahvistettujen totuuksien ja yllä mainittujen todisteiden ohella maan ihmisten langettamat epäys, kirous ja inho ovat itsessään voimallisin todistus ja varmin vakuus näiden alistumisen ja irrottautuneisuuden sankareiden totuudesta. Milloin vain ajatteletkin kaikkien ihmisten, niin ^{sivu 211} hengenmiesten kuin oppineiden tahi oppimattomien, esittämiä joutavia arvosteluja, sitä vahvemmaksi ja lujemmaksi tulet uskossa. Sillä kaiken, mikä on tapahtunut, ovat jumalallisen tiedon kaivokset ja Jumalan ikuisen lain vastaanottajat ennustaneet.

266Vaikka tarkoituksemme ei ollutkaan mainita entisaikain perimätietoja, Me kuitenkin rakkaudestamme sinuun esitämme joitakin, jotka liittyvät aiheeseemme. Emme pidä niitä kuitenkaan tarpeellisina, koska jo mainitsemamme seikat riittävät maailmalle ja kaikelle siinä olevalle. Itse asiassa kaikki kirjoitukset ja niiden salaisuudet ovat tiivistettyinä tässä lyhyessä selostuksessa. Näin siinä määrin, että jos joku sitä hetkenkään sydämessään tutkistelisi, hän näkisi Jumalan sanojen salaisuudet kaikessa, mitä on sanottu, ja käsittäisi kaiken sen merkityksen, minkä tuo täydellinen Kuningas on ilmaissut. Koska ihmiset ovat ymmärrykseltään ja asemaltaan erilaisia, mainitsemme kuitenkin joitakin perimätietoja, jotta ne valaisivat lujuutta horjuvaan sieluun ja levollisuutta levottomaan mieleen. Sen myötä on Jumalan todistus ihmisille, niin ylhäisille kuin alhaisille, tyhjentävä ja täydellinen.

267Niihin kuuluu perimätieto: ”Kun Totuuden Viiri paljastetaan, ihmiset niin idässä kuin lännessä kiroavat sen.” Kieltäymyksen viiniä on nautittava, irrottautuneisuuden ylevät korkeudet saavutettava ja harjoitettava sellaista mietiskelyä, johon viitataan sanoilla ”yhden tunnin pohdiskelu on parempi kuin seitsemänkymmenen vuoden hurskas palvonta”, jotta ^{sivu 212} ihmisten kelvottoman käyttäytymisen salat voitaisiin havaita – ihmisten, jotka huolimatta rakkaudestaan ja kaipauksestaan tunnustamaansa totuutta kohtaan kiroavat Totuuden seuraajat Hänen tultuaan ilmaistuksi. Yllämainittu perimätieto todistaa tästä totuudesta. On selvää, että syynä moiseen käyttäytymiseen ei ole mikään muu kuin niiden sääntöjen, tapojen, tottumusten ja muotomenojen kumoaminen, joiden alaisina he ovat eläneet. Jos taas Armahtavaisimman Kauneus seuraisi kyseisiä ihmisten keskuudessa vallitsevia sääntöjä ja tapoja ja jos Hän hyväksyisi niiden noudattamisen, ei maailmassa ilmenisi tällaista ristiriitaa ja pahuutta. Tätä ylevää perimätietoa tukevat ja vahvistavat nämä Hänen ilmoittamansa sanat: ”Päivä, jona Kutsuja kutsuu ankaraan toimeen.”¹⁸²

268Kirkkauden verhon takaa kantautuva taivaallisen airuen jumalallinen kutsu, joka kehottaa ihmisiä luopumaan kaikesta, mihin he takertuvat, on täysin vastoin heidän toiveitansa. Juuri tämä on syynä niihin katkeriin koettelemuksiin ja rajuihin levottomuuksiin, joita on esiintynyt. Ajattele ihmisten käyttäytymistä. He eivät piittaa näistä luotettavista perimätiedoista, joista jokainen on toteutunut, vaan pitäytyvät niihin, joiden oikeellisuus on arveluttavaa, ja kyselevät, miksi nämä eivät ole toteutuneet. Kuitenkin kaikki se, mitä he ovat pitäneet mahdottomana, on käynyt silminnähtäväksi. Totuuden merkit ja todisteet ^{sivu 213} loistavat kirkkaina kuin keskipäivän aurinko, ja kuitenkin ihmiset vaeltavat päämäärättöminä ja hämmentyneinä tietämättömyyden ja typeryyden erämaassa. Huolimatta kaikista Qur’ánin säkeistä ja tunnetuista perimätiedoista, jotka kaikki viittaavat uuteen uskoon, uuteen lakiin ja uuteen ilmoitukseen, tämä sukupolvi edelleenkin hartaasti odottaa näkevänsä Luvatun, jonka tulee pitää voimassa Muhammadin uskontojärjestelmän laki. Myös juutalaisilla ja kristityillä on sama näkemys.

269Niihin sanontoihin, jotka enteilevät uutta lakia ja uutta ilmoitusta, kuuluvat jotkut ”Nudbih-rukouksen” kohdat: ”Missä on Hän, joka on varjeltu uudistamaan säädökset ja lait? Missä on Hän, jolla on arvovalta muuttaa usko ja sen seuraajat?” Zíyáratissa¹⁸³ on niin ikään ilmoitettu: ”Rauha uudistetulle totuudelle.” Kun Abú-‘Abdi’lláhilta tiedusteltiin Mihdín luonteesta, hän vastasi sanoen: ”Hän tekee, minkä Muhammad, Jumalan sanansaattaja, on tehnyt, ja hävittää, mikä on Häntä ennen ollut, kuten Jumalan sanansaattaja on hävittänyt Häntä edeltäneiden tavat.”

270Katso, miten he näistä ja saman kaltaisista perimätiedoista huolimatta turhanpäiväisesti väittävät, että aiemmin ilmoitettuja lakeja ei pidä mitenkään muuttaa. Ja kuitenkin, eikö kunkin ilmoituksen tarkoitus ole saada aikaan muutos koko ihmiskunnan luonteessa, muutos, joka näkyy sekä ulkonaisesti että sisällisesti ^{sivu 214} ja vaikuttaa niin ihmisten sisäiseen elämään kuin ulkoisiin olosuhteisiin? Sillä jos ei ihmiskunnan luonne muuttuisi, Jumalan yleismaailmallisten ilmaisijoiden hyödyttömyys olisi ilmeinen. ”‘Aválimissa”, arvovaltaisessa ja tunnetussa kirjassa, on kirjoitettu: ”Baní-Háshimista ilmaistaan Nuorukainen, joka ilmoittaa uuden Kirjan ja julistaa uutta lakia.” Sitten seuraavat nämä sanat: ”Useimmat Hänen vihollisistaan ovat jumaluusoppineita.” Toisaalla Sádiqin, Muhammadin pojan, kerrotaan sanoneen seuraavaa: ”Baní-Háshimista on ilmestyvä Nuorukainen, joka vaatii ihmisiä vannomaan itselleen uskollisuutta. Hänen Kirjansa on oleva uusi Kirja, jolle Hän kehottaa ihmisiä vakuuttamaan kuuliaisuutta. Ankara on Hänen ilmoituksensa arabille. Jos kuulette Hänestä, rientäkää Hänen tykönsä.” Hyvinpä he ovat seuranneet uskon imámien ja varmuuden valojen ohjeita! Vaikka on selvästi sanottu: ”Jos kuulette, että Baní-Háshimista on ilmestynyt Nuorukainen, joka kutsuu ihmisiä uuden ja jumalallisen Kirjan ja uusien jumalallisten lakien luo, rientäkää Hänen tykönsä”, he ovat kuitenkin kaikki julistaneet tuon olevaisuuden Herran vääräuskoiseksi ja tuominneet Hänet harhaoppiseksi. He eivät rientäneet tuon háshimilaisen Valon, tuon jumalallisen Ilmaisijan luokse paitsi paljastetuin miekoin ja kaunantäyteisin sydämin. Huomaa vielä, miten suorasanaisesti jumaluusoppineiden vihamielisyys on kirjoissa mainittu. Näistä selvistä ja tärkeistä perimätiedoista, näistä selkeistä ja kiistattomista viittauksista ^{sivu 215} huolimatta ihmiset ovat hyljänneet tiedon ja pyhän ilmaisun puhtaan Olemuksen ja kääntyneet kapinan ja erheen edustajien puoleen. Näistä muistiin merkityistä perimätiedoista ja ilmoitetuista lausumista huolimatta he puhuvat vain sitä, mihin heidän omat itsekkäät pyyteensä heitä yllyttävät. Ja jos Totuuden Olemus ilmoittaisi jotain, joka on heidän mieltymystensä ja halujensa vastaista, he välittömästi leimaisivat Hänet vääräuskoiseksi ja väittäisivät: ”Tämä on vastoin uskon imámien ja loistavien valojen puheita. Mitään tällaista ei kumoamaton lakimme ole säätänyt.” Tänäkin päivänä nämä kurjat kuolevaiset ovat esittäneet tämän kaltaisia arvottomia väitteitä ja edelleenkin niitä esittävät.

271Ajattele myös tätä toista perimätietoa ja huomaa, miten kaikki tämä on ennustettu. ”Arba‘ínissa” on kirjoitettu: ”Baní-Háshimista tulee Nuorukainen, joka ilmoittaa uudet lait. Hän kutsuu ihmiset tykönsä, mutta kukaan ei noudata Hänen kutsuaan. Useimmat Hänen vihollisistaan ovat jumaluusoppineita. He eivät tottele Hänen käskyään vaan vastustavat sanoen: ’Tämä on vastoin sitä, minkä uskon imámit ovat meille perintönä antaneet.’” Tänäkin päivänä kaikki toistavat näitä samoja sanoja täysin tietämättöminä siitä, että Hän hallitsee valtaistuimelta ”Hän tekee, mitä ikinä Hän tahtoo” ja istuu valtakatoksessa ”Hän säätää, mitä ikinä Hän mielii”.

272Yksikään ymmärrys ei voi käsittää Hänen ilmoituksensa luonnetta, eikä mikään tieto tajuta Hänen ^{sivu 216} uskonsa täyttä määrää. Kaikki puheet ovat riippuvaiset Hänen hyväksynnästään ja kaikki tarvitsevat Hänen asiaansa. Kaikki paitsi Hän on luotu Hänen käskystään ja kaikki liikkuvat ja ovat olemassa Hänen lakinsa voimasta. Hän on jumalallisten salaisuuksien Ilmoittaja ja kätketyn ja ikiaikaisen viisauden Tulkitsija. Näin kerrotaan ”Biháru’l-Anvárissa”, ”‘Aválimissa” ja ”Yanbú‘ssa” Sádiqin, Muhammadin pojan, sanoneen: ”Tieto on kaksikymmentäseitsemän kirjainta. Vain kaksi näistä ovat profeetat paljastaneet. Tähän mennessä ei yksikään ihminen ole tuntenut kuin nämä kaksi kirjainta. Mutta kun Qá’im nousee, Hän tekee loput kaksikymmentäviisi kirjainta silminnähtäviksi.” Ajattele: Hän on ilmoittanut tiedon sisältävän kaksikymmentäseitsemän kirjainta ja katsoo, että kaikki profeetat Aadamista aina ”Sinettiin” ovat olleet vain kahden kirjaimen tulkitsijoita ja lähetetyt tuomaan vain nämä kaksi kirjainta. Hän sanoo myös, että Qá’im on paljastava loput kaksikymmentäviisi kirjainta. Huomaa tästä lausumasta, miten suuri ja ylevä Hänen asemansa on! Hänen arvonsa on korkeampi kaikkien muiden profeettojen arvoa ja Hänen ilmoituksensa kaikkien heidän valittujensa käsityskyvyn ja ymmärryksen yläpuolella. Ilmoitusta, josta Jumalan profeetoille, Hänen pyhimyksilleen ja valituilleen ei ole ilmoitettu tai jota he eivät Jumalan tutkimattoman säädöksen mukaisesti ole paljastaneet – tällaista ilmoitusta nämä alhaiset ja turmeltuneet ihmiset ovat yrittäneet punnita oman vajavaisen mielensä, oman ^{sivu 217} vajavaisen tietonsa ja ymmärryksensä mitalla. Mikäli se ei ole heidän mittansa mukainen, he hylkäävät sen välittömästi. ”Kuvitteletko useimpien heistä kykenevän kuulemaan tai ymmärtämään? He ovat kuin karjaa; ei, vieläkin pahemmin he ovat harhautuneet.”¹⁸⁴

273Miten he mahtavat selittää edellä mainitun perimätiedon – perimätiedon, joka selvin sanoin ennakoi tutkimattomien asioiden ilmaisemista ja uusien ja suurenmoisten tapahtumien ilmenemistä Hänen päivänään? Nuo verrattomat tapahtumat lietsovat niin suuren kiistan ihmisten keskuuteen, että kaikki hengenmiehet ja uskonoppineet tuomitsevat Hänet ja Hänen toverinsa kuolemaan ja maan kaikki kansat nousevat Häntä vastustamaan. Näin on Qá’imin tunnusmerkkejä kuvattu ”Fátimihin muistiossa”, joka on osa ”Káfíta”, Jábirin perimätietoa: ”Hänessä ilmenee Mooseksen täydellisyys, Jeesuksen loisto ja Jobin kärsivällisyys. Hänen valittunsa joutuvat häväistyiksi Hänen päivänään. Heidän päänsä annetaan lahjoina kuten annettiin turkkilaisten ja dailamilaisten. Heidät surmataan ja poltetaan. Pelko saa heidät valtaansa, hätä ja hämmennys iskevät kauhun heidän sydämeensä. Maa värjäytyy heidän verestään. Heidän vaimoväkensä itkee ja valittaa. Nämä totisesti ovat Minun ystäviäni!” Huomaa siis: Tästä perimätiedosta ei yksikään kirjain ole jäänyt täyttymättä. Lähes kaikkialla on heidän siunattu verensä vuotanut, jokaisessa kaupungissa ^{sivu 218} heitä on vangittu, kautta maakuntain heitä on esitelty kulkueissa ja joitakin heistä on poltettu tulessa. Silti kukaan ei ole pysähtynyt ajattelemaan, että jos luvatun Qá’imin olisi määrä ilmoittaa aiemman uskontojärjestelmän lait ja säädökset, miksi sitten nuo perimätiedot olisi merkitty muistiin ja miksi syntyisi niin suurta kiistaa ja erimielisyyttä, että ihmiset pitäisivät näiden toverien surmaamista heille määrättynä velvollisuutena ja näiden pyhien sielujen vainoamista tienä ylimmän suosion saavuttamiseen?

274Huomaa lisäksi, miten kaikki nämä tapahtumat ja rikolliset teot on mainittu entisaikain perimätiedossa. Kuten ”Rawdiy-i-Káfíssa” on kirjoitettu ”Zawrá’sta”. ”Rawdiy-i-Káfíssa” Mu‘ávíyih, Vahhábin poika, kertoo Abú-‘Abdi’lláhin puhuneen: ”Tiedätkö Zawrá’n?” Minä sanoin: ”Olkoon henkeni uhrina sinulle! He sanovat, että se on Baghdád.” ”Ei”, hän vastasi. Ja lisäsi sitten: ”Oletko käynyt Rayyn¹⁸⁵ kaupungissa?”, johon minä vastasin: ”Olen käynyt siellä.” Jolloin hän tiedusteli: ”Kävitkö karjatorilla?” ”Kävin”, minä vastasin. Hän sanoi: ”Oletko nähnyt mustan vuoren tien oikealla puolella? Se on Zawrá’. Siellä surmataan kahdeksankymmentä miestä, tiettyjen henkilöiden jälkeläisiä, joista jokainen ansaitsee arvonimen kalifi.” ”Kuka heidät surmaa?” minä kysyin. Hän vastasi: ”Persian lapset!”

275^{sivu 219}Tällainen on Hänen tovereittensa tilanne ja kohtalo, josta menneinä aikoina on ennustettu. Huomaa nyt, miten tämän perimätiedon mukaan Zawrá’ on nimenomaan Rayyn maa. Tuossa paikassa Hänen toverinsa ovat suuria kärsimyksiä kestäen saaneet surmansa ja kaikki nämä pyhät olennot kohdanneet marttyyrikuoleman persialaisten käsissä, kuten perimätiedossa kerrotaan. Tämän olet kuullut, ja siitä kaikki todistavat. Minkä tähden siis nuo mitättömät maan matoset eivät pysähdy pohtimaan näitä perimätietoja, jotka ovat yhtä ilmiselviä kuin aurinko keskipäivän kirkkaudessaan? Mistä syystä he kieltäytyvät hyväksymästä totuutta ja antavat sellaisten perimätietojen, joiden merkitystä he eivät ole ymmärtäneet, estää heitä tuntemasta Jumalan ilmoitusta ja Hänen Kauneuttaan ja syöstä heidät helvetin syövereihin? Näistä asioista voidaan syyttää yksinomaan tämän ajan jumaluusoppineitten ja hengenmiesten uskottomuutta. Heistä on Sádiq, Muhammadin poika, sanonut: ”Tuon ajan uskonoppineet ovat hengenmiehistä kaikkein pahimmat taivaan kannen alla. Heistä on paha lähtenyt ja heihin se on palaava.”

276Hartaasti me varoitamme Bayánin oppineita seuraamasta samaa tietä ja Mustagháthin aikana tekemästä Hänelle, joka on jumalallinen Olemus, taivaallinen Valo, ehdoton Ikuisuus, Näkymättömän ilmaisijoiden Alku ja Loppu, mitä tänä päivänä on tehty. Me pyydämme, etteivät he luota vain omaan älyynsä, ymmärrykseensä ja oppineisuuteensa eivätkä väittele^{sivu 220} taivaallisen ja rajattoman tiedon Ilmoittajan kanssa. Kaikista näistä varoituksista huolimatta Me kuitenkin näemme, että muuan yksisilmäinen mies, joka on kansan johtaja, nousee äärimmäisen vihamielisenä Meitä vastaan. Näemme ennalta, että joka ainoassa kaupungissa ihmiset nousevat vaientamaan Siunatun Kauneuden ja että olevaisuuden Herran ja kaikkien ihmisten ylimmän Kaivatun kumppanit pakenevat sortajan kasvojen edestä ja etsiytyvät häneltä turvaan erämaahan, toisten taas alistuessa ja täydellisen irrottautuneina uhratessa henkensä Hänen polullaan. Mielessämme näemme myös erään, jota arvostetaan niin hurskaana ja Jumalaa pelkääväisenä, että ihmiset pitävät velvollisuutenaan totella häntä ja katsovat välttämättömäksi alistua hänen käskyynsä, käyvän hyökkäykseen itse jumalallisen Puun juurta vastaan ja yrittävän kaikesta voimastaan estää ja vastustaa Häntä. Näinhän ihmiset toimivat!

277Toivomme sydämestämme, että Bayánin kansa osoittautuu valaistuneeksi, että se kohoaa hengen valtakuntaan ja käy sinne asumaan, näkee totuuden ja ymmärryksen silmin tunnistaa valheellisen petollisuuden. Tänä päivänä kuitenkin – vannon kaikkien olentojen, näkyvien ja näkymättömien Kasvattajan kautta – leviää niin voimakas kateuden löyhkä, että maailman alusta – vaikka sillä ei alkua olekaan – aina tähän päivään asti ei näin voimakasta kaunaa, kateutta ja vihaa ole esiintynyt eikä sellaista tulla vastakaan näkemään. Sillä monet ihmiset, jotka eivät ole milloinkaan hengittäneet ^{sivu 221} oikeudenmukaisuuden tuoksua, ovat nostaneet kapinan lipun ja liittoutuneet Meitä vastaan. Joka taholla Me havaitsemme heidän keihäittensä uhkan, joka puolella tunnistamme heidän vasamainsa varret. Näin siitäkin huolimatta, että emme koskaan ole millään kerskannut emmekä tavoitellut suosiota ainoankaan sielun kustannuksella. Jokaiselle Me olemme ollut mitä ystävällisin kumppani, mitä kärsivällisin ja hellin ystävä. Köyhien keskuudessa Me olemme etsinyt heidän toveruuttaan ja ylhäisten ja oppineitten parissa olemme ollut nöyrä ja alistuvainen. Vannon Jumalan, ainoan tosi Jumalan kautta! Niin ankarat kuin ovatkin olleet murheet ja kärsimykset, joita vihollisen ja Kirjan kansan käsi on Meihin kohdistanut, nämä kaikki kuitenkin katoavat täydelliseen olemattomuuteen sen rinnalla, mikä Meitä on kohdannut niiden taholta, jotka tunnustautuvat ystäviksemme.

278Mitä muuta voisimme sanoa? Maailmankaikkeus, jos se katsoisi oikeudenmukaisuuden silmin, olisi kykenemätön kestämään näiden sanojen kuormaa! Tähän maahan tulomme alkuvuosina, nähdessämme uhkaavien tapahtumien merkit, Me päätimme vetäytyä syrjään ennen niiden toteutumista. Lähdimme erämaahan ja siellä, eristäytyneenä ja itseksemme, elimme kaksi vuotta täydellisessä yksinäisyydessä. Silmistämme juoksivat murheen kyynelet ja vertavuotavassa sydämessämme hyrskysi tuskallisen piinan valtameri. Monena iltana Meillä ei ollut ruokaa ravinnoksemme ja monena päivänä ei ruumiimme saanut ^{sivu 222} lepoa. Kautta Hänen, jonka käsissä olemukseni on! Näistä kärsimysten ja loputtomien koettelemusten kuuroista huolimatta oli sielumme täynnään autuaallista riemua ja koko olemuksemme ilmensi sanoin kuvaamatonta iloa. Sillä yksinäisyydessämme ei Meillä ollut tietoa ainoankaan sielun kokemasta vahingosta tai hyödystä, terveydestä tai sairaudesta. Yksinämme Me seurustelimme henkemme kanssa, unohtaen maailman ja kaiken siinä olevan. Emme kuitenkaan tiennyt, että jumalallisen sallimuksen silmukka on vahvempi kuolevaisista aatoksista mittavintakin ja että Hänen säädöksensä vasama voittaa inhimillisistä hankkeista rohkeimmankin. Kukaan ei voi välttää Hänen asettamiaan ansoja eikä ainutkaan sielu saavuttaa vapautusta paitsi alistumalla Hänen tahtoonsa. Jumalan vanhurskauden kautta! Syrjään vetäytymiseemme ei sisältynyt paluun aikomusta eikä eroomme liittynyt toivoa jälleennäkemisestä. Eristäytymisemme ainoana tarkoituksena oli välttyä joutumasta eripuran aiheeksi uskollisten keskuudessa, levottomuuden lähteeksi tovereillemme, vahingon aiheuttajaksi ainoallekaan sielulle tahi surun syyksi yhdellekään sydämelle. Tämän ohella Meillä ei ollut muuta aikomusta eikä muuta päämäärää tähtäimessämme. Mutta kukin juonitteli oman halunsa mukaan ja tavoitteli omaa joutavaa kuvitelmaansa, kunnes Salaperäisestä Lähteestä kävi käsky meidän palata sinne, mistä olimme tullut. Alistaen tahtomme Hänen tahtoonsa Me tyydyimme Hänen käskyynsä.

279^{sivu 222}Mikä kynä voi kuvata, mitä palatessamme näimme! On kulunut kaksi vuotta, joiden aikana vihollisemme ovat lakkaamatta ja uutterasti juonitelleet Meidät tuhotakseen, minkä kaikki voivat todistaa. Kuitenkaan kukaan uskollisista ei ole noussut Meitä tukemaan eikä kukaan tuntenut halua toimia kärsimystemme keventämiseksi. Ei, sen sijaan että he olisivat auttaneet Meitä, mitä jatkuvien murheiden kuuroja ovatkaan heidän sanansa ja tekonsa langettaneet sieluumme! Kaikkien heidän keskellään Me seisomme, valmiina antamaan henkemme, täysin Hänen tahtoonsa alistuen, jotta Jumalan laupeudesta ja Hänen armostansa tämä ilmaistu ja selvä Kirjain saisi kenties uhrata elämänsä tuon Alkupisteen, kaikkein ylevimmän Sanan, polulla. Kautta Hänen, jonka käskystä Henki on puhunut, ilman tätä sielumme kaipuuta Me emme olisi hetkeäkään pidempään viipynyt tässä kaupungissa. ”Riittävä todistaja on Meille Jumala.” Päätämme esityksemme sanoihin: ”Ei ole valtaa eikä voimaa kuin yksin Jumalassa.” ”Me olemme Jumalan, ja Hänen luokseen me palaamme.”

280Ne, joilla on sydän ymmärtää, ne, jotka ovat juoneet rakkauden viiniä, jotka eivät hetkeäkään ole tyydyttäneet omia itsekkäitä pyyteitään, näkevät loistavina kuin aurinko keskipäivän kirkkaudessaan ne merkit, todistukset ja todisteet, jotka vahvistavat tämän verrattoman ilmoituksen, tämän ylimaallisen ja jumalallisen uskon totuuden. Ajattele, miten ihmiset ovat hyljänneet Jumalan Kauneuden ja takertuneet omiin ahnaisiin ^{sivu 224} haluihinsa. Huolimatta kaikista näistä täydellisistä säkeistä, näistä kiistattomista viittauksista, jotka on ilmoitettu ”mahtavimmassa ilmoituksessa”, Jumalan ihmisille uskomassa aarteessa, huolimatta näistä selvistä perimätiedoista, joista kukin on selkeämpi kuin seikkaperäisinkään puhe, ovat ihmiset hyljänneet ja kieltäneet niiden totuuden ja pitäytyneet joidenkin sellaisten perimätietojen kirjaimeen, jotka eivät heidän ymmärryksensä mukaan ole vastanneet heidän odotuksiaan ja joiden merkitystä he eivät ole käsittäneet. Näin he ovat murskanneet kaiken toivon ja evänneet itseltään Kirkkaimman puhtaan viinin ja kuolemattoman Kauneuden raikkaat ja turmeltumattomat vedet.

281Ajattele, että jopa se vuosi, jona tuo Valon Ydinolemus pitää ilmaistaman, on perimätiedoissa nimenomaisesti mainittu, ja siltikään he eivät siitä piittaa eivätkä hetkeksikään lakkaa tavoittelemasta omia itsekkäitä pyyteitään. Perimätiedon mukaan Mufaddal kysyi Sádiqilta: ”Entä Hänen ilmaisemisensa merkki, oi mestarini?” Hän vastasi: ”Vuonna kuusikymmentä Hänen asiansa ilmaistaan ja Hänen nimensä julistetaan.”

282Miten outoa! Näistä selvistä ja ilmeisistä viittauksista huolimatta ihmiset ovat karttaneet totuutta. Esimerkiksi tuolle jumalalliselle hyveen Olemukselle aiheutetut surut, vankeus ja koettelemukset on mainittu aiemmissa perimätiedoissa. ”Bihárissa” on kirjoitettu: ”Meidän Qá’imissamme on oleva neljä tunnusmerkkiä neljän profeetan mukaan: Mooseksen, ^{sivu 225} Jeesuksen, Joosefin ja Muhammadin. Mooseksen merkki on pelko ja odotus, Jeesuksen se, mitä Hänestä puhuttiin, Joosefin vankeus ja salailu, Muhammadin Qur’ánin veroisen kirjan ilmoittaminen.” Huolimatta tällaisesta vakuuttavasta perimätiedosta, joka on noin kiistattomalla kielellä ennakoinut nykypäivän tapahtumat, ei ole ollut ketään, joka olisi ottanut sen ennustuksesta vaarin, ja luulenpa, että kukaan ei vastakaan ole siitä vaarin ottava, paitsi se, jonka Herrasi tahtoo. ”Totisesti Jumala saa kenet Hän haluaa kuulemaan, mutta Me emme saa haudoissaan makaavia kuulemaan.”

283Sinulle on selvää, että taivaan linnut ja ikuisuuden kyyhkyt puhuvat kahdenlaista kieltä. Toinen, ulkonainen kieli, on vailla viittauksia; se on salaamatonta ja verhoamatonta voidakseen olla opastavana lamppuna ja johdattavana valona, jonka avulla matkaajat voivat päästä pyhyyden korkeuksiin ja etsijät edetä ikuisen yhdessäolon valtakuntaan. Näitä ovat jo mainitut verhoamattomat perimätiedot ja selkeät säkeet. Toinen kieli on verhottua ja salattua, jotta kaikki, mikä on pahansuopaisten sydämen kätköissä, tulisi julki ja heidän sisin olemuksensa paljastuisi. Näin on Sádiq, Muhammadin poika, sanonut: ”Jumala on totisesti koetteleva ja seulova heidät.” Tämä on jumalallinen mittapuu, tämä on Jumalan koetinkivi, jolla Hän koettelee palvelijansa. Kukaan ei käsitä näiden sanojen merkitystä, paitsi ne, joiden sydän on vakuuttunut, joiden sielu on saavuttanut Jumalan suosion ja ^{sivu 226} joiden mieli on irrottautunut kaikesta paitsi Hänestä. Tällaisten sanojen kirjaimellinen merkitys – se, mitä ihmiset niillä yleensä ymmärtävät – ei vastaa sitä, mitä niillä tässä tarkoitetaan. Niinpä on kirjoitettu: ”Kaikella tiedolla on seitsemänkymmentä merkitystä, joista vain yhden ihmiset tuntevat. Mutta kun Qá’im tulee, Hän ilmaisee ihmisille kaiken puuttuvan.” Hän sanoo myös: ”Me lausumme yhden sanan ja tarkoitamme sillä seitsemääkymmentäyhtä merkitystä; jokaisen näistä merkityksistä Me pystymme selittämään.”

284Nämä asiat Me mainitsemme vain siksi, että ihmiset eivät olisi tyrmistyneitä joidenkin vielä kirjaimellisesti toteutumattomien perimätietojen ja lausumien takia vaan pitäisivät syynä hämmennykseensä omaa ymmärtämättömyyttään eivätkä perimätiedoissa annettujen lupausten täyttymättömyyttä, sillä tämä kansa ei tunne uskon imámien tarkoittamaa merkitystä, kuten perimätiedotkin todistavat. Tämän vuoksi ihmisten ei pidä antaa tuollaisten lausumien riistää itseltään jumalallisia antimia, vaan tulee heidän pikemminkin etsiä valaistusta niiltä, jotka ovat niiden tunnustettuja tulkitsijoita, jotta kätketyt salaisuudet voidaan heille selvittää ja paljastaa.

285Me emme kuitenkaan näe maan ihmisten joukossa ainuttakaan, joka vilpittömästi totuutta janoten etsisi jumalallisten ilmaisijoiden ohjausta uskonsa vaikeaselkoisiin ongelmiin. Kaikki ovat unhotuksen maan asukkaita ja kaikki ovat jumalattomuuden ja kapinallisuuden kansan seuraajia. Jumala totisesti tekee ^{sivu 227} heille sen, minkä he itse tekevät, ja unohtaa heidät, kuten he ovat Hänen läsnäolonsa Hänen päivänään unohtaneet. Tämä on Hänen tuomionsa niille, jotka ovat Hänet kieltäneet, samoin kuin niille, jotka ovat Hänen merkkinsä hyljänneet.

286Päätämme todistelumme Hänen sanoihinsa – ylistetty on Hän: ”Siihen, joka luopuu Armahtavaisen muistelosta, Me kytkemme saatanan, ja tämä on oleva hänen erottamaton kumppaninsa.”¹⁸⁶ ”Ja sitä, joka kääntyy pois Minun muistelostani, odottaa totisesti kurja elämä.”¹⁸⁷

287Näin on aiemmin ilmoitettu, jospa sen vain käsittäisitte.

288Ilmoittanut ”Bá’” ja ”Há’”.¹⁸⁸

289Rauha hänelle, joka kuuntelee Sadratu’l-Muntahásta kutsuvan Salaperäisen Linnun sävelmää!

290Ylistetty olkoon Herramme, Korkein!

Loppuviitteet

1. Qu’rán 36:30.↩

2. Qu’rán 40:50.↩

3. Qu’rán 11:38.↩

4. Qu’rán 71:26.↩

5. Qu’rán 29:2.↩

6. Qu’rán 35:39.↩

7. Qu’rán 11:61, 62.↩

8. Abraham.↩

9. Qu’rán 40:28.↩

10. Qu’rán 11:18.↩

11. Qu’rán 2:87.↩

12. Qu’rán 3:70.↩

13. Qu’rán 3:71.↩

14. Qu’rán 3:99.↩

15. Qu’rán 3:7.↩

16. Qu’rán 76:9.↩

17. Qu’rán 5:114.↩

18. Qu’rán 14:24.↩

19. Tässä käytetyllä kreikankielisellä sanalla (thlipsis) on kaksi merkitystä: ”painostus, sorto” ja ”ahdistus, koettelemus”.↩

20. Matt. 24:29-31.↩

21. Bahá’u’lláh esittää tämän lainauksen ensin arabiaksi ja tulkitsee sen sitten persiaksi.↩

22. Luuk. 21:33.↩

23. Kahdennentoista imámin valitusrukous.↩

24. Qur’án 55:5.↩

25. Qur’án 67:2.↩

26. Qur’án 76:5.↩

27. Qur’án 6:91.↩

28. Qur’án 41:30.↩

29. Qur’án 70:40.↩

30. Qur’án 82:1.↩

31. Qur’án 14:48.↩

32. Qurán 39:67.↩

33. Suunta, johon kasvot on rukoiltaessa käännettävä.↩

34. Mekan.↩

35. Medinaan.↩

36. Qur’án 21:44.↩

37. Kumartumisista.↩

38. Mekassa.↩

39. Qur’án 2:149.↩

40. Qur’án 2:115.↩

41. Qur’án 2:143.↩

42. Qur’án 74:50. ↩

43. Qur’án 26:19-21.↩

44. Qur’án 26:19-21.↩

45. Qur’án 26:19-21.↩

46. Qur’án 19:23.↩

47. Matt.2:2.↩

48. Matt.2:2.↩

49. Qur’án 3:39.↩

50. Matt.3:1-2.↩

51. Shaykh Ahmad-i-Ahsá’í ja Siyyid Kázim-i-Rashtí.↩

52. Qur’án 55:29.↩

53. Qur’án 51:22.↩

54. Qur’án 2:282.↩

55. Qur’án 55:56.↩

56. Qur’án 2:87.↩

57. Qur’án 25:25.↩

58. Qur’án 25:7.↩

59. Qur’án 2:210.↩

60. Qur’án 44:10-11.↩

61. Qur’án 3:119.↩

62. Shí’ih-islámin kuudes imám.↩

63. Qur’án 25:7.↩

64. Qur’án 4:46.↩

65. Qur’án 2:75.↩

66. Qur’án 2:79.↩

67. Qur’án 24:35.↩

68. Qur’án 9:32.↩

69. Qur’án 29:51.↩

70. Qur’án 2:177.↩

71. Qur’án 6:103.↩

72. Qur’án 3:28.↩

73. Qur’án 41:53.↩

74. Qur’án 51:21.↩

75. Qurán 59:19.↩

76. Qurán 2:253.↩

77. Qur’án 7:146.↩

78. Qur’án 6:35.↩

79. Jes. 65:25.↩

80. Qur’án 7:179.↩

81. Qur’án 11:7.↩

82. Qur’án 13:5.↩

83. Qurán 50:15.↩

84. Qur’án 50:20-21.↩

85. Qur’án 17:51.↩

86. Joh. 3:7.↩

87. Joh. 3:5-6.↩

88. Qur’án 7:179.↩

89. Luuk. 9:60.↩

90. Muhammadin sedän arvonimi.↩

91. Qu’rán 6:122.↩

92. Qur’án 37:173.↩

93. Qur’án 9:32.↩

94. Qur’án 11:18.↩

95. Qur’án 35:15.↩

96. Vrt. Luuk. 5:18-26.↩

97. Qur’án 6:91.↩

98. Qur’án 15:72.↩

99. Qur’án 15:72.↩

100. Qur’án 48:10.↩

101. Qur’án 29:23↩

102. Qur’án 2:46.↩

103. Qur’án 2:249.↩

104. Qur’án 18:110.↩

105. Qur’án 13:2.↩

106. Qur’án 17:44.↩

107. Qur’án 57:3.↩

108. Qur’án 57:3.↩

109. Qur’án 2:210.↩

110. Qur’án 28:5.↩

111. Qur’án 13:39.↩

112. Qur’án 3:183.↩

113. Qur’án 3:183.↩

114. Qur’án 2:89.↩

115. Qur’án 2:285.↩

116. Qur’án 54:50.↩

117. Qur’án 43:22.↩

118. Bábin.↩

119. Qur’án 2:19.↩

120. Qur’án 36:20.↩

121. Imám ’Alín.↩

122. Qur’án 2:85.↩

123. Qur’án 33:40.↩

124. Qur’án 6:103.↩

125. Qur’án 16:61.↩

126. Qur’án 21:23.↩

127. Qur’án 55:39.↩

128. Qur’án 55:41.↩

129. Baghdádiin.↩

130. Qur’án 10:25.↩

131. Qur’án 6:127.↩

132. Qur’án 2:136.↩

133. Qur’án 2:253.↩

134. Qur’án 19:30.↩

135. Qur’án 18:110.↩

136. Qur’án 8:17.↩

137. Qur’án 48:10.↩

138. Qur’án 33:40.↩

139. Qur’án 2:189.↩

140. Qur’án 17:85.↩

141. Hájí Mírzá Karím Khán.↩

142. ”Opastusta tietämättömille”.↩

143. Taivaaseen noususta.↩

144. Helvetin puu.↩

145. Syntisen.↩

146. Qur’án 44:43-44.↩

147. Ylhäinen.↩

148. Qur’án 44:49.↩

149. Qur’án 6:59.↩

150. Mooseksen aikaiseen taikuriin.↩

151. Qur’án 7:58.↩

152. Qur’án 16:43.↩

153. Qur’án 29:69.↩

154. Qur’án 29:69.↩

155. Vuoteen 1260 A.H., joka on Bábin ilmaisemisen vuosi.↩

156. Qur’án 2:1-2.↩

157. Qur’án 2:23.↩

158. Qur’án 45:6.↩

159. Qur’án 45:7-8.↩

160. Qur’án 45:9.↩

161. Qur’án 26:187.↩

162. Qur’án 8:32.↩

163. Qur’án 45:25.↩

164. Qur’án 29:23.↩

165. Qur’án 37:36.↩

166. Qur’án 40:34.↩

167. Qur’án 3:7.↩

168. Qur’án 45:23.↩

169. Qur’án 38:67-68.↩

170. Qur’án 34:43.↩

171. Qur’án 5:59.↩

172. Qur’án 6:7.↩

173. Qur’án 2:148.↩

174. Qurán 11:27.↩

175. Imám Husaynin.↩

176. Qur’án 26:227.↩

177. Qur’án 2:94, 62:6.↩

178. Qur’án 34:13.↩

179. Qur’án 59:2.↩

180. Hänen, jota rukoillaan.↩

181. Qur’án 11:112.↩

182. Qur’án 54:6.↩

183. ’Alín ilmaisemassa vierailumuistiossa.↩

184. Qur’án 25:44.↩

185. Muinainen kaupunki, jonka lähelle Tihrán (Teheran) on rakennettu.↩

186. Qur’án 43:36.↩

187. Qur’án 20:124.↩

188. Kirjaimet B ja H tarkoittavat Bahá.↩

^{sivu 227}

Sanasto ja huomautuksia

Aadam

Kristinuskon mukaan ensimmäinen ihminen, islámin mukaan ensimmäinen profeetta.

‘Abdu’lláh

Profeetta Muhammadin isä. Kuului Háshimin sukuun, arabialaisen Quraysh-heimon ylhäisimpään haaraan, joka polveutui suoraan Ismaelista.

‘Abdu’lláh-i-Ubayy

Korkea-arvoinen Muhammadin vastustaja, jota kutsuttiin nimellä ”Tekopyhien prinssi”.

Abel

Ks. Kain ja Abel.

Abraham

Tutkijoiden mukaan eli 2100 eKr. – 2000 eKr. Juutalaiset, kristityt ja muslimit pitävät Abrahamia Jumalan Ystävänä, Uskollisten Isänä (1. Moos. 11–25; ks. myös ‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin 24–25).

Abú-‘Abdi’lláh

Kuudennen imámin, Ja’far-i-Sádiqin (”Totuudellisen”) arvonimi.

Husaynin jälkeläinen neljännessä polvessa. Kuoli vuonna 765 jKr. Mansúrin, ‘abbásidien kalifin, myrkyttämänä.

^{sivu 229}

Abú ‘Amír

Muhammadin vastustaja; munkki.

Abú-Jahl

Sananmukaisesti ”Mielettömyyden isä”, joka on muslimien hänelle antama nimi. Profeetta Muhammadin leppymätön vihollinen.

A.H.

Anno Hegirae, ”hegiran vuonna”. Viittaa islámilaiseen ajanlaskuun, joka alkoi vuonna 622 jKr. Muhammadin siirtyessä Mekasta Medinaan.

‘Ali

‘Ali-Ibn-i-Abí-Talíb, ”Uskollisten johtaja”. Profeetta Muhammadin vävy, serkku ja ensimmäinen opetuslapsi. Ensimmäinen kahdestatoista imámista ja shí‘ih-islámin mukaan Muhammadin laillinen seuraaja. Siyyid ‘Alí Muhammadin eli Bábin esi-isä. Ks. myös Fátimih.

Alif. Lám. Mím.

Nämä ja muita yksittäisiä kirjaimia esiintyy Qur’ánissa kahdenkymmenenyhdeksän súrihin alussa. PITÄISIKÖ OLLA kahdenNENkymmenenNENyhdeksänNEN TAI 29. Vai tarkoittaako sittenkin 29 suuraa, joiden alussa…

Alkutahto

”Ensimmäiseksi virtasi Jumalasta tuo kaikenkäsittävä todellisuus … jota Bahán kansa nimittää ’Ensimmäiseksi tahdoksi’” (‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin 204).

amalekilaiset

Muinainen paimentolaiskansa, joka jouduttuaan karkotetuksi Babyloniasta vaelsi Palestiinan, Syyrian ja Siinain niemimaan halki aina Egyptiin asti. Heidän joukostaan tuli joitakin faraoita.

Arba‘ín

”Neljäkymmentä”, kokoelma shí‘ih-perimätietoa.

athím

”Syntinen”.

^{sivu 230}

‘Aválim

Kokoelma shí‘ih-perimätietoa.

Báb

Sananmukaisesti ”Portti”. Shírázilaisen Mírzá ‘Alí-Muhammadin (20. lokakuuta 1819 – 9. heinäkuuta 1850) arvonimi, jonka Hän otti ilmoitettuaan lähetystehtävänsä 23. toukokuuta 1844. Báb oli islámin Qá’im ja Mihdí ja Bahá’u’lláhin edelläkävijä.

Bábí (bábilainen)

Bábiin liittyvä, Bábin seuraaja.

Baghdád

”Rauhan tyyssija”. Kalifi Mansúrin vuonna 762 jKr. erään kristityn kylän paikalle Tigris-joen länsirannalle perustama kaupunki. Oli 500 vuoden ajan abbasidien hallintopaikkana.

Bahá

Sananmukaisesti ”Kirkkaus”, ”Loisto”, ”Valo”. Viittaa Bahá’u’lláhiin (Mírzá Husayn ‘Alí), joka ei vielä ollut julistanut asemaansa mutta jota jo kutsuttiin tällä arvonimellä.

Bahá’u’lláh

”Jumalan Kirkkaus”. Mírzá Husayn ‘Alín (12. marraskuuta 1817 – 29. toukokuuta 1892), bahá’í-uskon Perustajan, arvonimi.

Baní-Háshim

Sananmukaisesti ”Háshimin (Muhammadin isoisoisän) pojat”. Quraysh-heimon haara, josta Muhammad polveutui.

Bathá

Mekan muinainen nimi. Nykyään Batha on Mekan keskuskortteli ja alavin osa, joka on aivan Ka‘bihin (Kaaba), islámin pyhimmän pyhäkön välittömässä läheisyydessä.

^{sivu 231}

Bayán

Sananmukaisesti ”selitys”, ”selkeys”, ”kaunopuheisuus”, ”ilmaisu”. Bábin antama nimi ilmoitukselleen sekä kahdelle teokselleen, joista toinen on persian ja toinen arabian kielellä. Persiankielinen Bayán on Bábin opillinen pääteos. Kirjassaan God Passes By (24–25) Shoghi Effendi kuvaa sitä sanoilla ”uuden uskontojärjestelmän lakien ja säännösten verraton aarteisto, aarrearkku, joka sisältää suurimman osan Bábin viittauksista ja kunnianosoituksista sekä varoituksen koskien ‘Häntä, jonka Jumala on ilmaiseva’ ... tällä teoksella, joka sisältää noin kahdeksantuhatta säettä, on keskeinen sija bábí-kirjallisuudessa, ja sitä tulee ensisijaisesti pitää Luvatun ylistyksenä eikä niinkään jälkipolvien pysyväksi ohjeeksi tarkoitettuna laki- ja säännöskokoelmana.” Arabiankielistä Bayánia pidetään ”suppeampana ja vähäisemmän painoarvon omaavana”.

Bayánin kansa

Bábin seuraajat, joita kutsutaan myös nimellä bábilaiset. Ks. myös Bayán.

Bihár

Viittaus shí‘ih-perimätietoon. Lyhennys sanasta Biháru’l-Anvár.

Biháru’l-Anvár

Sanamukaisesti ”Valon meret”, kokoelma shí‘ih-perimätietoa.

dailamilaiset

Dailam on alue Persian pohjoisosassa, Kaspianmeren eteläpuolella. Dailamilaiset perustivat puoleksi itsenäisen dynastian Persiaan sen jälkeen, kun arabit olivat valloittaneet maan.

Elävän kirjaimet

Bábin ensimmäiset kahdeksantoista opetuslasta.

Farao

Egyptin kuninkaista käytetty arvonimi.

Fátimih

Muhammadin ja Khadíjihin tytär. Avioitui ‘Alín, Muhammadin serkun, kanssa ja sai kolme poikaa. Yksi heistä kuoli lapsena, ja kahdesta muusta, Hasanista ja Husaynista, polveutuvat Profeetan jälkeläiset, joita kutsutaan nimellä siyyid.

^{sivu 232}

feeniks

Tarulintu, jonka kerrotaan elävän yksinään, polttavan itsensä tulessa ja nousevan uudelleen tuhkastaan.

Gabriel

Korkein kaikista enkeleistä, Pyhä Henki. Hänen tehtävänsä on kirjoittaa muistiin Jumalan säädökset; hänen kauttaan Qur’án ilmaistiin Muhammadille.

Há’

H-kirjain, jonka numeroarvo on viisi, ja jota joskus käytetään Bahá’u’lláhin symbolina, ks. Bahá’u’lláh, The Seven Valleys and the Four Valleys s. 59.

Hájí Mírzá Karím Khán

Esiintyi tietäväisenä. Teoksen Opastusta tietämättömille (Irshádu’l-‘Avám) kirjoittaja. Hänen teoksensa jäivät unohduksiin hänen kuoltuaan.

Hamzih

”Marttyyrien ruhtinas”. Muhammadin sedälle, ‘Abdu’l-Muttalibille, annettu arvonimi.

Herodes

Herodes I (”Suuri”), taustaltaan idumealainen, mutta sai juutalaisen kasvatuksen. Rooman senaatti nimitti hänet vuonna 40 eKr. Juudean kuninkaaksi. Rakennutti uudelleen Jerusalemin temppelin.

Hijáz

Hijaz, ”keskimaa”. Arabian niemimaan lounaisosassa sijaitseva alue, jota voidaan pitää muslimien pyhänä maana, koska siellä sijaitsevat Mekan ja Medinan pyhät kaupungit sekä monia muita paikkoja, jotka liittyvät Muhammadin historiaan. ”Hijázin kieli” on arabia.

Húd

‘Ádin heimolle lähetetty profeetta, joka polveutui Nooasta. Häneen viitataan Qur’ánissa kohdissa 7:65–72, 11:50–60 ja 26:123–139.

^{sivu 233}

Húdin súrih

Qur’ánin yhdestoista luku, joka kertoo Jumalan profeettojen toisiaan seuranneista ilmoituksista sekä niistä kauheista seuraamuksista, jotka kohtasivat heidän kutsunsa torjuneita.

húrít

Islámin perimätiedon mukaan viittaus taivaan neitoihin. Tässä teoksessa sanaa käytetään vertauskuvallisesti tarkoittamaan sisäisiä merkityksiä.

Husayn

Kolmas imám, ‘Alín ja Fátimihin toiseksi vanhin poika. Kuoli traagisesti Karbilássa vuonna 61 A.H./680 jKr.

Ibn-i-Súríyá

Muhammadin aikainen oppinut juutalainen rabbi.

Ilmaisija

Jumalan manifestaatio, profeetta. Jumalan ilmaisijan luonne on kuvattu seuraavalla tavalla teoksessa Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista (82–84): ”... koska ei voi olla mitään suoraa yhdyssidettä, joka liittäisi ainoan tosi Jumalan luomakuntaansa, eikä voi olla olemassa minkäänlaista yhtäläisyyttä katoavaisen ja ikuisen, rajallisen ja rajattoman välillä, Hän on säätänyt, että jokaisena aikakautena ja joka uskontojärjestelmässä ilmaistaan puhdas ja tahraton sielu niin maan kuin taivaan valtakunnissa. ... Nämä irrottautuneisuuden olemukset, nämä loistavat todellisuudet ovat Jumalan kaikkiallisen armon kanavia. Pettämättömän ohjauksen valon opastamina ja korkeimpaan yliherruuteen verhoutuneina he ovat saaneet tehtäväkseen käyttää sanojensa innoitusta, erehtymättömän armonsa vuodatuksia ja ilmoituksensa pyhittäviä henkäyksiä jokaisen ikävöivän sydämen ja vastaanottavaisen hengen puhdistamiseksi maallisten huolten ja rajoitusten tomuista ja tahroista.”

imám

Sananmukaisesti ”johtaja”, ”esikuva”. Käytetään arvonimenä shí‘ih-suuntauksen kahdestatoista johtajasta, jotka olivat Muhammadin jälkeläistä suoraan alenevassa polvessa, sekä henkilöstä, joka toimii moskeijassa rukouksen esilukijana tai laajemmin muslimiyhteisön uskonnollisena johtajana.

^{sivu 234}

Imám ‘Ali

Ks. ‘Ali.

‘Imrán

Imran, Amram. Mooseksen ja Aaronin isä (ks. 2. Moos. 6:20 ja Qur’án 3:33).

‘Iráq

Osa Osmannien valtakuntaa vuonna 1862, jolloin Kitáb-i-Íqán ilmaistiin. Nykyisin arabivaltio, jonka pääkaupunki on Baghdád.

Jábir

Jábir Ibn-i-Hayyán. Imám Sadiqin oppilas, joka kokosi kirjan siitä, mitä imám oli puhunut.

Job

Vanhan testamentin profeetta, joka eli Uusin maassa (ks. Jobin kirja ja Qur’án 21:83–84, 38:41–44).

Joosef

Jaakobin poika ja Qur’ánin mukaan innoituksen saanut profeetta.

jumalallinen eliksiiri

Vertauskuvallinen viittaus alkemistien eliksiiriin, ihmeaineeseen, jonka uskottiin muuttavan epäjalot metallit kullaksi.

Ka‘b-Ibn-i-Ashraf

Juonitteli Profeetan arkkivihollisen, Abú Sufyánin kanssa hautoen Profeetan murhaa.

Ka‘bih

Kaaba, sananmukaisesti ”kuutio”. Mekan moskeijan keskellä sijaitseva kuution muotoinen rakennus, jossa säilytetään pyhää mustaa kiveä. Perimätiedon mukaan sen rakensi alunperin Aadam, ja vedenpaisumuksen jälkeen sen rakensivat uudelleen Abraham ja Ismael. Ka‘bih on islámin Qiblih ja pyhin pyhäkkö.

^{sivu 235}

Káfí

al-Káfí, tärkeä kokoelma shí‘ih-perimätietoa.

kahdestoista imám

Muhammad Ibn-Hasan, yhdennentoista imámin poika. Hänen kerrotaan kuolleen viiden vuoden ikäisenä vuonna 260 A.H./874 jKr. Shí‘ihit kuitenkin uskovat, että hän ei kuollut, vaan kätkeytyi ja palaa takaisin.

Kaifas

Juutalaisten ylimmäinen pappi. Johti oikeudenkäyntiä, joka tuomitsi Jeesuksen.

Kain ja Abel

Aadamin ja Eevan kaksi poikaa (ks.1. Moos. luku 4 ja Qur’án súrih 5).

kalifi

Sananmukaisesti ”seuraaja” tai ”sijaishallitsija”. Kalifit olivat sunnah-islámin johtajia. 1500-luvun alkupuolella Turkin sulttaani omaksui arvonimen kalifi. Ks. myös shí‘ih.

Karbilá

Kaupunki Eufrat-joen rannalla, noin 90 km Baghdádista lounaaseen.

Karím

Sananmukaisesti ”ylhäinen”.

Kawthar

Sananmukaisesti ”runsas, makea (juoma)”. Paratiisin joki, josta kaikkien muiden jokien sanotaan virtaavan. Osa sen vesistä johdetaan suureen järveen, jonka rannalla uskovaisten sielut lepäävät sen jälkeen, kun ne ovat ylittäneet sen kauhistuttavan sillan, joka johtaa helvetin yli. Ks. myös sir‘at.

^{sivu 236}

kerubit

Taivaallisia henkiolentoja. Raamatussa tehdään ero enkeleiden ja kerubien välillä. Enkelit ovat Jumalan viestintuojia, kun taas kerubit ovat toisaalta Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon ja toisaalta luoksepääsemättömyyden vertauskuvia. Kerubien hahmoja oli kaikkeinpyhimmän verhoissa sekä armoistuimen päällä (2. Moos. 25:17–22). Kerubeja kuvattiin myös eläimenhahmoisina olentoina ja ratsuina (Ps. 18:11, Hes. 1:5–12). Myöhemmässä traditiossa kerubit otettiin mukaan enkeleiden yhdeksään arvoluokkaan.

Khaybar

Medinan lähellä sijaitsevan kuuluisan keitaan ja sen tärkeimmän asutuksen nimi. Muhammadin lähetystehtävän aikana merkittävien tapahtumien paikka.

kopti

Alun perin sana tarkoitti egyptiläistä. Mooseksen ajan israelilaisille koptit olivat vääräuskoisia sortovallan edustajia. Sittemmin sana kopti on tarkoittanut kristinuskon egyptiläistä haaraa.

Kúfih

Eufratin länsirannalla sijainnut kaupunki, joka on nykyään täysin kadonnut. Aikanaan tärkeä islámin oppineisuuden keskus.

Kumayl

‘Alín, ensimmäisen shí‘ih-islámin imámin, uskollinen opetuslapsi, joka tallensi runsaasti perimätietoa.

kuudes imám

Ks. Abú-‘Abdi’lláh.

leviatan

Eräänlainen vesihirviö; valas tai käärme.

Medina

al-Medina. Sananmukaisesti ”kaupunki”, aiemmalta nimeltään Yathrib. Sai nimen Medinat un-Nabi, ”Profeetan kaupunki”, annettuaan turvapaikan Muhammadille. Medina oli ”kaupunki vailla vertaa”, koska siitä kehittyi Muhammadin johdolla ja opastuksella täydellisen islámilaisen yhteisön esikuva. Muhammad on haudattu Medinaan, joka on Mekan jälkeen islámin toiseksi pyhin kaupunki.

^{sivu 237}

Mekka

Arabian pääkaupunki, Muhammadin syntymäpaikka, Ka‘bihin sijaintipaikka ja islámin pyhin kaupunki.

Midian

Kaupunki ja alue Kuolleen meren rannalla kaakkoon Siinain vuorelta. Midianilaiset ovat Midianin, Abrahamin ja Keturahin pojan, jälkeläisiä (1. Moos. 25:1–4, 1. Aikak. 1:32 ja Qur’án 7:85).

mi‘ráj

”Taivaaseen nousu”. Muhammadin mystinen näky ”yöllisestä matkasta”, jossa Hän nousi taivaaseen Gabrielin kanssa (súrih 17).

Mooses

Vanhan testamentin mukaan israelilainen kansanjohtaja, lain laatija ja profeetta, jonka arvioidaan eläneen 1500–1200-luvun välisenä aikana eKr. Mooses kuuli palavasta pensaasta Jumalan äänen, joka käski Hänen johdattaa israelilaiset pois Egyptin orjuudesta (2. Moos. 3:4). Pitkän erämaavaelluksen aikana Hän sai Siinain vuorella Jumalalta kaksi kivitaulua, joihin oli kaiverrettu kymmenen käskyä (2. Moos. 24:12, 5. Moos. 3:24). Islám kunnioittaa Moosesta yhtenä kuudesta suuresta profeetasta.

Mufaddal

Viittaus shí‘ih-perimätietoon.

Muhammad

Islámin profeetta ja Qur’ánin ilmaisija. Hän syntyi Mekassa elokuussa vuonna 570 jKr., ilmoitti siellä lähetystehtävänsä vuonna 613 jKr. ja pakeni Mekasta Medinaan vuonna 622 jKr. Muhammadin ilmaantumisesta ennustivat Mooses (5. Moos. 18:15) ja Johannes (Ilm. luku 11). Ks. myös ‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin s. 30–35 ja 56–68.

^{sivu 238}

muistio

Vastaa arabiankielistä sanaa ”lawh” (mon. ”alwáh”). Sana tarkoittaa jumalallisesti ilmoitettuja kirjoituksia, erityisesti kirjeen muotoista epistolaa. Ks. myös taulu.

mullá

Islámin lainoppinut, teologi, pappi.

Mullá ‘Abdu’l-Kháliq-i-Yazdí

Alkujaan juutalainen pappi, joka hyväksyi islámin uskon ja liittyi shaykhí-koulukuntaan. Kääntyi bábilaisuuteen tutustuttaan siihen Mullá Husayn välityksellä.

Mullá ‘Alíy-i-Baraqání

Shaykhí-yhteisön oppineimpia ja maineikkaimpia jäseniä. Käännyttyään bábilaiseksi hän toimi Tihránissa (Teheranissa) yhtenä uskon innokkaimmista ja kyvykkäimmistä opettajista. Hän oli Táhirihin, Bábin ainoan naispuolisen Elävän kirjaimen, setä.

Mullá ‘Alíy-i-Bastámí

Yksi Elävän kirjaimista. Báb lähetti hänet Shírázista suorittamaan erityistehtävää vuonna 1844. Hän oli ensimmäinen, joka joutui kärsimään tämän uuden uskon polulla ja uhraamaan henkensä sen puolesta.

Mullá Báqir

Yksi Elävän kirjaimista, kotoisin Tabrízista. Mullá Mihdíy-i-Kandin veli.

Mullá Husayn

Ensimmäinen, joka uskoi Bábiin, ensimmäinen ”Elävän kirjain” (1844). Báb antoi hänelle arvonimen ”Bábu’l-Báb” (”Portin portti”). Syntyi vuonna 1813 ja oli yhdeksän vuoden ajan Siyyid Kázimin oppilaana. Kärsi marttyyrikuoleman Shaykh Tabarsín linnoituksessa 2. helmikuuta 1849.

Mullá Mihdíy-i-Kandí

Kärsi marttyyrikuoleman Shaykh Tabarsín linnoituksessa.

^{sivu 239}

Mullá Mihdíy-i-Khu’í

Yksi Elävän kirjaimista. Kärsi marttyyrikuoleman Shaykh Tabarsín linnoituksessa.

Mullá Muhammad-‘Alíy-i-Zanjání

Lisänimeltään Hujjat. ”Yksi uskon kyvykkäimmistä ja pelottomimmista puolustajista” (Shoghi Effendi, God Passes By 44). Bábilaisten johtaja Zanjánissa käydyssä taistelussa, jota lordi Curzon kuvailee ”hirveäksi piiritykseksi ja teurastukseksi”. Hän kärsi marttyyrikuoleman tuossa piirityksessä yhdessä 1800 uskontoverinsa kanssa.

Mullá Ni‘matu’lláh-i-Mázindarání

Bábílainen, joka kärsi marttyyrikuoleman Shaykh Tabarsín linnoituksessa.

Mullá Yúsuf-i-Ardibílí

Yksi Elävän kirjaimista. Kärsi marttyyrikuoleman Shaykh Tabarsín linnoituksessa.

Mustagháth

Sananmukaisesti ”Hän, jota rukoillaan (avuksi)”, ”Jumala”. Viittaa Bahá’u’lláhin ilmaantumiseen Bábin ilmoittamana ajankohtana.

Nadr-Ibn-i-Hárith

Muhammadin vastustaja.

Nebukadnessar

Babylonian kuningas, joka valloitti Jerusalemin vuonna 599 eKr. Vuonna 588 eKr. hän tuhosi kaupungin ja siirrätti suurimman osan sen asukkaista Kaldeaan.

neljäs taivas

Muinaiset astronomit uskoivat taivaiden hierarkiaan. Käsitteen tunsivat myös shi‘ihit, joiden piiristä nousseisiin kysymyksiin Kitáb-i-Íqán on vastaus.

^{sivu 240}

Nimrod

Babylonian muinainen kuningas. Islámilaislähteissä häntä pidetään Abrahamin vainoojana.

Nooa

Islámin mukaan yksi Jumalan suurista profeetoista. Kertomus hänen elämästään ja vedenpaisumuksesta löytyy sekä Raamatusta että Qur’ánista (ks. 1. Moos. 6:10 ja Qur’án súrihit 11 ja 17).

Nudbih-rukous

Tunnettu shi‘ih-valitusrukous, jossa kerrotaan kaikkien imámien elämästä ja ylistetään erityisesti kätketyn kahdennentoista imámin ominaisuuksia. Joidenkin lähteiden mukaan Imám ‘Alín kirjoittama; rukous kuitenkin sisältää kuvauksen hänen kuolemastaan.

Párán

Vuoristoalue, joka sijaitsee Siinain niemimaan pohjoisosassa. Vanhassa testamentissa Párán, Siinain ja Seirin lisäksi, on Herran ilmestymisen paikka (Hab. 3:3). Ennen kuolemaansa Mooses lausui kansalleen: ”Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi heille, hän loisti kirkkaasti Páránin vuorelta, ja hän tuli kymmentuhantisen pyhien joukon kanssa; Hänen oikeasta kädestänsä lähti heille lain tuli” (5. Moos. 33:2). Tässä jakeessa Mooses ennustaa kolmen ilmoituksen ja kolmen profeetan tulemisen: ”Seir” viittaa Jeesukseen, ”Párán” Muhammadiin, ja jakeen loppuosa Bahá’u’lláhiin. Páránin alue mainitaan myös paikkana, jonne Abrahamin vaimo Hagar pakeni poikansa Ismaelin kanssa, joka tunnetaan arabialaisten kanta-isänä (1. Moos. 21:21).

paratiisi

Taivaallinen puutarha, autuuden tila. Ilmaisija on ”Paratiisin Satakieli”, Hänen ilmoituksensa ”paratiisin lehtien havinaa”. ”Jumalan rakkaus” itsessään on paratiisi.

Pentateukki

Sananmukaisesti ”viisiosainen kirja”. Nimi viittaa Vanhan testamentin viiteen ensimmäiseen, ns. Mooseksen kirjaan. Tunnetaan myös nimellä Toora.

^{sivu 241}

perimätieto

Profeetan innoitettujen sanojen ja tekojen muistiinmerkintää, jota Qur’ániin sisältyvän ilmoituksen lisäksi pidetään auktoritatiivisena tiedon lähteenä.

Pilatus

Pontius Pilatus, Juudean roomalainen prokuraattori Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan; tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

Profeettojen Sinetti

Yksi Muhammadin arvonimistä.

Qá’ím

”Hän, joka on nouseva”. Shí‘ih-islámin Luvatun arvonimi.

Qayyúmu’l-Asmá’

Bábin vuonna 1844 kirjoittama selitys Qur’ánin Joosefin súrihiin. Bahá’u’lláh luonnehtii tätä teosta sanoin ”ensimmäinen, suurin ja mahtavin kaikista kirjoista” bábí-uskontojärjestelmässä. Pääpiirteet sen sisällöstä löytyvät Shoghi Effendin teoksesta God Passes By 23.

Qiblih

Sananmukaisesti ”se, mikä on kasvojen edessä”, ”rukoussuunta”, ”palvonnan kohde”. Suunta, jota kohden uskolliset kääntyvät rukoillessaan. Qur’ánissa Mekassa sijaitseva Ka‘bih määrätään muslimien Qiblihiksi (2:142–151). Bahá’í-maailman sydän ja Qiblih on Bahá’u’lláhin hautapyhäkkö, joka sijaitsee Bahjíssa, Israelissa.

Qur’án

Koraani. ”Julki lukeminen”, ”lausunta”. Muhammadin ilmaisema islámin pyhä kirja. Säkeet muodostavat lukuja, joista käytetään nimitystä súrih. Qu’rán sisältää 77 974 sanaa ja on hieman laajempi kuin Uusi testamentti. Koraanin säkeet ilmaistiin 23 vuoden aikana. Koko ilmoitus koottiin kirjaksi vasta Profeetan kuoleman jälkeen, mutta uskotaan, että Hän itse jaotteli súrihit ja antoi suurimmalle osalle niistä niiden nykyiset nimet.

^{sivu 242}

rak‘ahit

Rukousasennot. Termi viittaa yleensä yhteen kokonaiseen muslimien rukoussarjaan, johon kuuluu seisominen suorassa, kumartuminen, maahan kumartaminen ja istuminen. Tämä rukoussarja on kiinteä osa muslimien hartaudenharjoitusta.

Rayy

Muinainen kaupunki, jonka lähelle Tihrán (Teheran) rakennettiin.

Ridván

Paratiisin hoitajan nimi. Bahá’u’lláh käyttää tätä itse paratiisin nimenä.

Rúz-bih

Persialainen, joka hyväksyi kristinuskon. Kun hänelle kerrottiin, että Arabiasta oli ilmestyvä Profeetta, hän matkusti sinne ja tapasi Muhammadin Kobassa tämän ollessa pakomatkalla Medinaan. Hän tunnisti Muhammadin aseman ja kääntyi muslimiksi.

Saba

Arabian niemimaan eteläisessä osassa sijaitseva kaupunki (ks. 1. Moos. 10:28, 1. Kun. 10:2, Aikak. 9). Vertauskuvana se tarkoittaa asuinpaikkaa, kotia.

Sádiq

Kuudes shí‘ih-islámin imámeista. Tunnetaan myös nimellä Abú-‘Abdi’lláh.

Sadratu’l-Muntahá

Nimitys puulle, jonka arabit muinoin istuttivat merkiksi tien päättymisestä. Sananmukaisesti ”etäisin lootuspuu”, jonka Shoghi Effendi on kääntänyt ”Puu, jonka tuolle puolen ei ole pääsyä”. Islámissa se on vertauskuva siitä taivaiden kohdasta, jonka tuolle puolen eivät ihmiset eivätkä enkelit voi päästä lähestyessään Jumalaa; täten se määrittää ihmiskunnalle ilmaistun jumalallisen tiedon rajat. Bahá’í-kirjoituksissa sanaa käytetään usein tarkoittamassa Jumalan ilmaisijaa.

^{sivu 243}

Sadrih

Sananmukaisesti ”oksa”.

Sakarias

Johannes Kastajan isä.

Sálih

Arabien muinainen profeetta, joka mainitaan Qur’ánissa (7: 73–79). Jotkut pitävät häntä samana kuin Vanhassa testamentissa mainittu Sálih eli Selah (1. Moos. 11:13).

Salmán

Ks. Rúz-bih.

Salsabíl

Sananmukaisesti ”vienojuoksuinen”. Paratiisissa sijaitseva lähde.

Sámirí

Taikuri, jonka farao palkkasi kilpailemaan Mooseksen kanssa. Muslimien mukaan hän, eikä Aaron, teki kultaisen vasikan.

septi

Heimo, klaani, suku. Tässä ”Jaakobin suku”, ”Israelin lapset”, viittaus Mooseksen ajan israelilaisiin. Ks. myös vastakohtana kopti.

Shaykh Ahmad-i-Ahsá’í

Ensimmäinen Bábin kahdesta edelläkävijästä (eli 1753–1831 jKr.). Shaykhí-koulukunnan perustaja, joka kirjoitti 96 teosta.

shí‘ih

Sananmukaisesti ”ryhmittymä”, ”puolue”, ”lahko”, viittaa ‘Alín kannattajiin. Pian Muhammadin kuoleman jälkeen islám jakautui perimyskysymyksen takia kahteen pääsuuntaan, shi‘ih- ja sunnah-islámiin. Shí‘ih-näkemyksen mukaan Muhammad määräsi johtajuuden vävylleen ‘Alílle ja tämän jälkeläisille suoraan alenevassa polvessa. Nämä johtajat, imámit, ovat ainoat lailliset vallanperijät. Sunníen näkemyksen mukaan johtajuudesta päättää yhteisön enemmistö, joka valitsee ulkoisesti ja näkyvästi uskon puolustajana toimivan kalifin. Shí‘ih-islámin mukaan imámit ovat jumalallisesti valittuja henkisiä johtajia, täydellisiä hyveiden, viisauden ja arvovallan olennoitumia.

^{sivu 244}

Shíráz

Fársin maakunnan pääkaupunki Persiassa (nyk. Iran). Bábin syntymäkaupunki, jossa Hän ilmoitti lähetystehtävänsä vuonna 1844.

Shoeb

Shu’aib. Midianilainen pappi (2. Moos. 2:16–21), jonka tyttären Mooses otti vaimokseen (Qu’rán 7:85, 11:84–95). Raamatussa hänet mainitaan nimillä Reuel (2. Moos. 2:18) ja Jetro (2. Moos.3:1).

Siinai

Vuori, jolla Jumala antoi Moosekselle lain (ks. Qur’án 7:143–145 ja 2. Moos. 19).

sirát

Sananmukaisesti ”polku”, ”tie”, ”Jumalan tie”, ”Jumalan uskonto”, ”taivaaseen johtava silta”. Tarkoittaa Jumalan oikeaa uskoa. Islámin perimätiedon mukaan viimeisinä päivinä helvetin yli johdetaan silta, joka ihmisten täytyy ylittää päästäkseen paratiisiin.

siyyid

Sananmukaisesti ”päällikkö”, ”ylimys”, ”prinssi”. Profeetta Muhammadin jälkeläinen.

Siyyid Husayn-i-Turshízí

Eräs mujtahid eli Muhammadin lain oikeusoppinut, yksi Tihránin seitsemästä marttyyrista.

Siyyid Kázim

Shaykh Ahmadin tärkein oppilas ja hänen seuraajansa (k. 31. joulukuuta 1843). Mullá Husayn ja muita merkittäviä bábilaisia oli ollut hänen oppilaanaan.

^{sivu 245}

Siyyid Yahyá, lisänimeltään Vahíd

Arvostettu, erittäin syvällisesti perehtynyt ja ansioitunut jumaluusoppinut, josta tuli bábilainen. Hän kärsi marttyyrikuoleman Nayrízin piirityksen jälkeen 29. kesäkuuta 1850, kymmenen päivää ennen Bábin kuolemaa.

súfít

Islamilaisten mystikkojen suuntaus.

súrih

Suura. Sananmukaisesti ”rivi tai kerros”, kuten tiiliseinässä. Sanaa käytetään yksinomaan Qur’ánin luvuista, joita on 114.

Taffin maa

Karbilán tasanko, jonka läheisyydessä Imám Husayn kärsi marttyyrikuoleman.

taulu

Arabiaksi ”lawh” (mon. ”alwáh”). Vrt. laintaulut, jotka annettiin Moosekselle (2. Moos. 34:28 ja Qur’án 7:145). Ks. muistio.

Thamúd

Muinainen haamilainen heimo, joka eli Edomin rajan tuntumassa asuen luolissa. Kedorlaomer, elamilainen valloittaja, hävitti heidät melkein sukupuuttoon. Henkiinjääneet pakenivat Seirin vuorelle, missä he asuivat Iisakin ja Jaakobin aikaan.

tietäjät

Maagit. Muinaisten persialaisten keskuudessa zarathustralainen pappis- ja tietäjäsääty.

Tihránin seitsemän marttyyria

Seitsemän Bábin seuraajaa, jotka mestattiin Tihránissa (Teheranissa), koska he eivät suostuneet kieltämään uskoaan Bábiin.

‘Urvatu’l-Vuthqá

Sananmukaisesti ”tukeva kädensija”, ”vahva köysi”; viittaa Jumalan uskoon.

^{sivu 246}

verenpunainen pylväs

Viittaus Bahá’u’lláhin uskontoon, jonka marttyyrien veri on värjännyt punaiseksi.

viisasten kivi

Kuvitteellinen aine tai väline, jota alkemistit etsivät, uskoen voivansa sen avulla muuttaa vähemmän jaloja metalleja kullaksi.

vuosi kuusikymmentä

Tarkoittaa vuotta 1260 A.H./1844 jKr. Tämä on vuosi, jona Báb ilmoitti lähetystehtävänsä.

Yahyá

Arabiankielinen vastine nimelle Johannes. Viittaus Johannes Kastajaan, Sakariaan poikaan ja Jeesuksen edelläkävijään, jonka Herodes mestautti.

Yanbú‘

Kokoelma shí‘ih-perimätietoa.

Yathrib

Jatrib. Muinainen kaupunki, tunnettu myöhemmin nimellä Medina.

Ykseyden kirjaimet

Profeetta Muhammadin apostolit.

Zaqqúm

Zaqqum-puu, ”puu, joka kasvaa helvetin pohjalla” (Qur’án 37:62–64).

Zawrá’

Viittaa sekä Baghdádiin että Tihrániin.

Zíyárat

Imám ‘Alín ilmaisema vierailumuistio.

^{sivu 247}

Sanaston viittaukset

Bahá’u’lláh

• Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista,
  Suomen Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neuvosto,
  Helsinki 1987.
• Seven Valleys and the Four Valleys,
  Bahá’í Publishing Trust,
  Wilmette 1995.

‘Abdu’l-Bahá

• Vastauksia joihinkin kysymyksiin,
  Suomen Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neuvosto,
  Mikkeli 1962.

Shoghi Effendi

• God Passes By,
  Bahá’í Publishing Trust, 6. painos,
  Wilmette 2004.

^{sivu 248}

Viittaukset Qur’ániin

Teoksessa on noudatettu Jaakko Hämeen-Anttilan arabian kielestä suomentaman Koraanin (Basam Books 1995) säejakoa. Viitteet voivat joissakin tapauksissa poiketa hieman englanninkielisestä laitoksesta, jonka numerointi pohjautuu J. M. Rodwellin käännökseen.

Alla on luettelo näistä alaviitteistä, numerointi Rodwellin käännöksen mukaan.

¹⁰ Qur’án 11:21.

¹⁷ Qur’án 5:177.

⁴⁵ Qur’án 26:19.

⁴⁶ Qur’án 19:22.

⁶⁰ Qur’án 44:10.

⁶⁴ Qur’án 4:45.

⁶⁸ Qur’án 9:33.

⁷⁰ Qur’án 2:176-

⁷⁷ Qur’án 7:145.

⁸⁰ Qur’án 7:178.

⁸⁴ Qur’án 50:20.

⁸⁸ Qur’án 7:178.

⁹³ Qur’án 9:33.

¹⁰⁴ Qur’án 18:111.

¹¹¹ Qur’án 13:41

¹¹³ Qur’án 3:182.

¹³⁴ Qur’án 19:31.

¹⁵¹ Qur’án 7:57 (engl. alaviite nro 149).

¹⁵⁶ Qur’án 2:1 (nro 154).

¹⁵⁸ Qur’án 45:5 (nro 156).

¹⁵⁹ Qur’án 45:6 (nro 157).

¹⁶⁰ Qur’án 45:8 (nro 158).

¹⁶³ Qur’án 45:24 (nro 161).

¹⁶⁸ Qur’án 45:22 (nro 166).

¹⁶⁹ Qur’án 38:67 (nro 167).

¹⁷¹ Qur’án 5:62 (nro 169).

¹⁸¹ Qur’án 11:113 (nro 179).

Sanastossa viitteet on annettu ainoastaan suomenkielisen Koraanin mukaan.

^{sivu 249}