1. Henkinen asenne vaaleja kohtaan

Shoghi Effendin itsensä kirjoittamista tai hänen puolestaan kirjoitetuista kirjeistä

Vaalipäivänä ystävien tulee osallistua vaaleihin varauksettomasti, ykseydessä ja ystävyydessä, kääntää sydämensä Jumalan puoleen. irrottautua kaikesta muusta paitsi Hänestä, anoa Hänen ohjaustaan ja pyytää Hänen apuaan ja runsaita lahjojaan.
(Shoghi Effendin kirjeestä idän bahá’ílle, 27.2.1923, käännetty persian kielestä)

Vetoan jälleen hartaasti teihin jokaiseen ja esitän uudelleen ainoan pyyntöni koko vakaumukseni hehkulla, että ponnistelisitte vielä ennen tulevaa vuosikokousta ja sen aikana, tällä kertaa spontaanimmin ja epäitsekkäämmin kuin aikaisemmin, ja pyrkisitte lähestymään tehtäväänne – valtuutettujen sekä kansallisten ja paikallisten edustajien valintaa – sellaisella hengen puhtaudella, joka yksinomaan voi täyttää Rakastettumme kaikkein kiihkeimmän toiveen.
(Shoghi Effendin kirjeestä Amerikan bahá’ílle, 23.2.1924)¹

Heidän täyttäessään tätä pyhää tehtävää ei minkäänlainen vaikutusvalta, ei minkään tahon painostus, vaikka se tulisi kansalliselta neuvostolta, saisi missään olosuhteissa vaikuttaa heidän näkemyksiinsä tai rajoittaa heidän vapauttaan. Valtuutettujen on oltava täysin riippumattomia kaikista hallinnollisista toimijoista, heidän on lähestyttävä tehtäväänsä ehdottoman irrottautuneina ja keskitettävä huomionsa kaikkein tärkeimpiin ja kiireellisimpiin asioihin.
(Shoghi Effendin puolesta Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle kirjoitetusta kirjeestä, 12.08.1933)²

Tuollaisen käytöksen rehellisyyden on tultava esiin yhä kasvavalla voimalla jokaisessa päätöksessä, jonka bahá’í-yhteisön valitut edustajat voivat missä tahansa ominaisuudessa joutua tekemään. – – Sen on ilmennyttävä kaikkien bahá’í-äänestäjien käytöksessä, kun he käyttävät pyhiä oikeuksiaan ja hoitavat tehtäviään. – –.
(Shoghi Effendin kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan bahá’ílle, 25.12.1938)³

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjoittamista viesteistä

Työvoiman rajallisuus, matkustamisen vaikeus ja paikallisten ihmisten lukutaidottomuus esiintyvät eri asteisena muissa maailman maissa, ja me olemme aina ja kaikkialla kehottaneet niitä kansallisia henkisiä neuvostoja, joita tällaiset asiat koskevat, huolehtimaan ystävien ohjaamisesta ja opettamisesta asianmukaisiin bahá’í-hallintomenetelmiin, ei vain paikallisia vaaleja välittömästi edeltävinä viikkoina, vaan todellakin koko vuoden aikana, jotta ystävät odottaisivat ridvánin tuloa innokkaina ja päättäisivät noudattaa ja ylläpitää oikeita bahá’í-hallinnon periaatteita.
(24.9.1973 päivätystä kirjeestä eräälle kansalliselle henkiselle neuvostolle)

Pyrkimyksenä tulisi aina olla, että ystäviä opetetaan ympäri vuoden siten, että he eivät pitäisi osallistumistaan bahá’í-vaaleihin pelkästään oikeutensa käyttämisenä, vaan henkisenä velvollisuutena, joka oikeassa bahá’í-hengessä täytettynä edistää bahá’í-yhteisön terveyttä ja kasvua.
(18.6.1980 päivätystä muistiosta Kansainväliselle opetuskeskukselle)

2. Valittavien kelpoisuusvaatimukset

Shoghi Effendin kirjoittamista kirjeistä

Heidän todellinen kyvykkyytensä ja nykyiset taitonsa on otettava asiamukulaisesti huomioon, ja vain jäseneksi parhaiten sopivat tulisi valita bahá’í-neuvoston jäsenen äärimmäisen vastuunalaiseen asemaan riippumatta siitä ovatko he miehiä vai naisia tai mikä on heidän yhteiskunnallinen asemansa.
(Shoghi Effendin käsin kirjoittama lisäys hänen puolestaan Intian ja Burman Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle kirjoitettuun kirjeeseen, 27.12.1923)⁴

Palauttakaamme mieliimme Hänen selvät ja usein toistetut vakuutuksensa, että jokainen tuossa harvinaislaatuisessa epäitsekkyyden ja irrottautuneisuuden ilmapiirissä valittu neuvosto on todellisuudessa Jumalan nimittämä, että sen ratkaisut ovat todella innoitettuja, ja että jokaisen tulisi alistua sen päätöksiin varauksetta ja ilolla.
(23.02.1924 päivätystä kirjeestä Amerikan bahá’ílle)⁵

Tässä vaiheessa olisi mahdotonta – – yliarvioida kansallisen henkisen neuvoston laitoksen ainutlaatuista merkitystä. – –. Korkein on heidän asemansa, raskas heidän vastuunsa, moninaiset ja vaikeat heidän velvollisuutensa. Miten suuri etuoikeus, miten arkaluontoinen tehtävä onkaan niillä yhteen kokoontuneilla valtuutetuilla, joiden tehtävä on valittava sellaiset kansalliset edustajat, joiden muistiin merkityt palvelukset ylevöittäisivät ja rikastuttaisivat bahá’í-asian aikakirjoja! – –. valittujen valtuutettujen velvollisuutena on harkita ilman vähäisintäkään kiihkoa ja ennakkoluuloa ja riippumatta mistään materiaalisista seikoista vain niiden nimiä, joissa parhaiten yhdistyvät kiistattoman uskollisuuden, epäitsekkään omistautumisen, hyvin koulutetun mielen, tunnustetun kyvykkyyden ja kypsän kokemuksen välttämättömät ominaisuudet – –.
(3.6.1925 päivätystä kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan kansallisen vuosikokouksen valtuutetuille ja vieraille)⁶

– – valitsijaa – – pyydetään äänestämään vain heitä, joita rukous ja mietiskely ovat häntä innoittaneet kannattamaan – –.
(27.10.1927 päivätystä kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)⁷

– – mielestäni ei ole bahá’í-asian hengen mukaista mitenkään rajoittaa uskovien vapautta valita rodusta, kansallisuudesta ja luonteenlaadusta riippumatta ne, joissa yhdistyvät parhaiten hallintoelimien jäseneltä vaadittavat olennaiset kelpoisuusvaatimukset. Heidän tulisi olla välittämättä luonteesta ja keskittää huomionsa tehtävän vaatimiin ominaisuuksiin ja edellytyksiin ilman ennakkoluuloja, kiihkoa tai puolueellisuutta. Neuvoston tulisi edustaa kunkin bahá’í-yhteisön parasta, monipuolisinta ja kyvykkäintä ainesta – –.
(Shoghi Effendin käsin kirjoittamasta lisäyksestä hänen puolestaan yksittäiselle uskovalle kirjoitettuun kirjeeseen, 11.8.1933)⁸

Jos syrjintää ylipäätään on suvaittava, sen ei pitäisi olla syrjintää vähemmistöä kohtaan, vaan pikemminkin vähemmistön hyväksi, olipa se sitten rodullista tai muunlaista – –. – – jokaisen järjestäytyneen yhteisön, joka on kokoontunut Bahá’u’lláhin lipun alle, tulisi pitää ensimmäisenä ja väistämättömänä velvollisuutenaan hoivata, rohkaista ja suojella kaikkia sen eri uskoihin, rotuihin, yhteiskuntaluokkiin tai kansallisuuksiin kuuluvia vähemmistöjä. Tämä periaate on niin merkittävä ja elintärkeä, että jos vaaleissa on annettu tasamäärä ääniä tai jos pätevyys johonkin tehtävään on yhtäläinen yhteisöön kuuluvien eri rotujen, uskontojen tai kansallisuuksien edustajilla, etuoikeus tulisi epäröimättä antaa vähemmistöä edustavalle osapuolelle, ja tämä vain sen vuoksi, että vähemmistöä kannustettaisiin ja rohkaistaisiin ja sille annettaisiin mahdollisuus yhteisön etujen edistämiseen – –.
(25.12.1938)⁹

Valitsijoiden – – tulee rukoushengessä, omistautuneina ja mietiskelyn ja harkinnan jälkeen valita uskolliset, vilpittömät, kokeneet, kykenevät ja pätevät sielut, jotka ovat jäsenyyden arvoisia – –.
(1.7.1943 päivätystä kirjeestä Persian Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, käännetty persian kielestä)

Shoghi Effendin puolesta kirjoitetuista kirjeistä

– – henkisen neuvoston jäsenten kelpoisuudesta: henkisen neuvoston laitoksen ja sen muodostavien henkilöiden välillä on olennaisen tärkeä ero, joka tulisi aina muistaa tässä yhteydessä. Heidän ei missään tapauksessa oleteta olevan täydellisiä, eikä heitä voida pitää luonnostaan muita uskonveljiään ylempinä. Juuri sen vuoksi, että heitä koskevat samat inhimilliset rajoitukset, jotka ovat luontaisia yhteisön muillekin jäsenille, heidät on valittava joka vuosi. Vaalien olemassaolo on riittävä merkki siitä, että vaikka neuvoston jäsenet ovat osa pyhää ja täydellistä laitosta, he ovat kuitenkin itse epätäydellisiä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että heidän harkintakykynsä olisi vajavainen – –.
(15.11.1935 päivätystä kirjeestä yksittäisille uskoville)¹⁰

Uskovalla on oikeus äänestää vaaleissa itseään, jos hänen omatuntonsa kehottaa niin tekemään. Tämän ei tarvitse merkitä sitä, että hän olisi kunnianhimoinen tai itsekäs, sillä hän saattaa sisimmässään tuntea, että hänen kykynsä oikeuttavat hänet bahá’í-hallintoelimen jäseneksi ja hän saattaa olla oikeassa. On kuitenkin olennaista, että hän uskoo vilpittömästi siihen ja että hänen tulisi toimia omantuntonsa ohjauksen mukaisesti. Lisäksi neuvoston tai komitean jäsenyys on eräs palvelemisen muoto, eikä sitä tulisi pitää synnyniäisenä ylemmyyden merkkinä tai itsensä kehumisen keinona.
(27.03.1938 päivätystä kirjeestä yksittäiselle uskovalle)¹¹

Periaatteessa ei ole mitään sitä vastaan, että neuvosto valitaan kokonaan tai osittain uudelleen, edellyttäen, että jäsenten katsotaan olevan päteviä kyseiseen tehtävään. Vain henkilökohtaisilla ansioilla on merkitystä. Uutuudenviehätys tai pelkkä vaalien toistuminen ovat puhtaasti toissijaisia näkökohtia. Muutokset neuvoston jäsenistössä ovat tervetulleita mikäli ne eivät heikennä jäsenistön laatua. Kun neuvoston vaalit on pidetty, koko uskovien joukon olisi tunnollisesti ja kiistattomasti hyväksyttävä niiden tulokset, ei välttämättä siksi, että ne edustavat totuuden ääntä tai Bahá’u’lláhin tahtoa, vaan kaikkein tärkeimmästä syystä: ykseyden ja sopusoinnun ylläpitämiseksi yhteisössä – –.
(10.11.1939 päivätystä kirjeestä yksittäiselle uskovalle)¹²

Koskien kysymystänne valtuutettujen ja neuvoston jäsenten kelpoisuusvaatimuksista: Hänen hahmottelemiaan kelpoisuusvaatimuksia voidaan itse asiassa soveltaa jokaiseen, jonka valitsemme bahá’í-tehtävään, olkoon tehtävän luonne mikä tahansa. Mutta nämä suuntaviivat ovat vain viitteitä, eivätkä ne merkitse sitä, ettei virkoihin voitaisi valita sellaisia henkilöitä, jotka eivät niitä täytä. Meidän on tähdättävä mahdollisimman korkealle. Hän on sitä mieltä, ettei ystävien tulisi kiinnittää niin paljon huomiota rajoituksiin—kuten sellaisiin, etteivät ihmiset ehkä pysty osallistumaan neuvoston kokouksiin tai vuosikokoukseen—sillä jos niihin kiinnitetään huomiota, heikennetään perusajatusta, että kaikki ovat halukkaita palvelemaan bahá’í-hallintoelimissä, ja ystävät voivat tuntea houkutusta äänestää niitä, jotka varallisuutensa tai elämän olosuhteittensa vuoksi ovat vapaampia tulemaan ja menemään, mutta vähemmän päteviä palvelemaan.
(24.10.1947 päivätystä kirjeestä Brittein saarten Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)¹³

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjoittamasta muistiosta

Tähän kysymykseen liittyy myös ‘Abdu’l-Bahán lausunto eräässä epistolassa, jonka mukaan äänestäjän tulisi tehdä valintansa niiden joukosta, joiden hyvä maine on laajalti tunnettu.

Millaisessa vaalissa tahansa ansiokkaita henkilöitä jää väistämättä valitsematta yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei heitä tunneta laajalti. Tämä pitää paikkansa järjestelmässä, jossa käytetään ehdokasasettelua ja vaalikampanjointia, ja näin tulee olemaan bahá’í-järjestelmässäkin. Tämä ei kuitenkaan ole asian ydin. Bahá’í-näkemyksen mukaan neuvostoon valituksi tuleminen ei ole oikeus, joka ihmisille kuuluu, eikä se ole kunnia, johon heidän tulisi pyrkiä. Se on velvollisuus ja vastuunalainen tehtävä, johon heidät voidaan kutsua. Tarkoituksena on, että neuvostoon valittavien henkilöiden tulisi olla kaikkein kyvykkäimpiä suoriutumaan tästä tehtävästä. Tämä ei merkitse eikä voi merkitä sitä, että kaikki ansiokkaat henkilöt tultaisiin valitsemaan.

On odotettavissa, että tulevaisuudessa – – on suuri joukko henkilöitä, joilla on henkisessä neuvostossa palvelemiseen tarvittavat ominaisuudet. Heistä vain muutamat voidaan valita kerralla. On myös odotettavissa, että bahá’í-vaalimenetelmästä ja -hengestä saamansa koulutuksen ja kokemuksen myötä valitsijakuntaan kuuluvat ovat lisänneet tietoisuuttaan velvollisuudestaan äänestää vain niitä, jotka täyttävät Suojelijan esittämät vaatimukset. Niinpä he pitävät herkeämättömänä velvollisuutenaan tutustua niiden luonteeseen ja kykyihin, jotka ovat yhteisössä aktiivisia, niin että heillä vaaliajan koittaessa on jo jonkinlainen käsitys henkilöistä, joiden joukosta heidän täytyy suorittaa valintansa.
(16.11.1988, Kansainväliselle opetuskeskukselle)

3. Vaalien epäpoliittinen luonne

Shoghi Effendin kirjoittamista tai hänen puolestaan kirjoitetuista kirjeistä

Varokaa, varokaa, etteivät vieraiden länsimaiden puolueiden ja kansojen paha haju, niiden turmiolliset toimitavat, kuten juonittelut, puoluepolitiikka ja propaganda—käytännöt, jotka pelkkinä sanoina ovat vastenmielisiä—pääsisi koskaan bahá’í-yhteisöön, vaikuttaisi millään tavoin ystäviin ja siten saisi aikaan kaiken henkisyyden katoamisen – –.
(30.1.1923, Shoghi Effendin kirjoittamasta kirjeestä eräälle henkiselle neuvostolle, käännetty persian kielestä)

Se, ketä on äänestänyt, on pidettävä salassa. Ei ole sallittua viitata kenenkään nimeen millään tavoin. Ystävien on vältettävä poliitikkojen pahansuopia menetelmiä ja vastenmielisiä toimintatapoja. Heidän on käännyttävä täysin Jumalan puoleen, ja puhtain vaikuttimin, henkisesti vapaina ja sydämeltään pyhittäytyneinä osallistuttava vaaleihin – –.
(16.1.1923, Shoghi Effendin puolesta eräälle henkiselle neuvostolle kirjoitetusta kirjeestä, käännetty persian kielestä)

Olkoot he äärimmäisen valppaita, jotta vaalit toimitetaan vapaasti, kaikkiala ja salaisella äänestyksellä. Kaikenlainen juonittelu, petkutus, salaiset sopimukset ja painostus on kielletty ja lopetettava.
(8.3.1932, Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä eräälle paikalliselle henkiselle neuvostolle, käännetty persian kielestä)

Bahá’í-yhteisön voima ja kehitys riippuvat siitä, että valituiksi tulee puhtaita, uskollisia ja aktiivisia sieluja – –. Äänten kalastelu on kammottavaa – –.
(9.4.1932, Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä eräälle paikalliselle henkiselle neuvostolle, käännetty persian kielestä)

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta kirjoitetuista kirjeistä

Kuten varsin hyvin tiedät, bahá’í-vaalien toimitustapa eroaa täysin poliittisten järjestelmien toimintatavoista ja käytännöstä. Rakastettu Suojelija on korostanut meille, että jos seuraamme bahá’í-vaaleissamme poliitikkojen menetelmiä, syntyy väärinymmärrystä ja erimielisyyksiä, seuraa kaaosta ja epäjärjestystä, pahanteko lisääntyy, ja Jumalan vahvistusten virtaaminen tuohon bahá’í-yhteisöön lakkaa. Näiden vakavien varoitusten vuoksi on oltava aina äärimmäisen tarkkaavaisia, jotta bahá’í-vaalien puhtaus ja henkinen luonne saadaan ylläpidetyksi ja suojatuksi.

Kun joidenkin kokemattomien tai epäkypsien bahá’íden havaitaan käyvän vaalikampanjaa, joko avoimesti tai salaa, sen sijaan että tulisi edes houkutelluksi matkimaan heitä, havaitsijan tulisi päättäväisesti ryhtyä toimeen ja asianmukaisten hallinnollisten kanavien ja toimintatapojen kautta auttaa tällaisten taipumusten poiskitkemisessä ja bahá’í-yhteisön puhdistamisessa tuollaisista haitallisista vaikutteista.
(6.12.1971 päivätystä kirjeestä yksittäiselle uskovalle)

– – bahá’íden, varsinkin tunnettujen bahá’íden olisi vältettävä tekemästä mitään, mikä saattaisi luoda väärän kuvan tai antaisi aihetta tietämättömien bahá’íden syytöksiin vaalikampanjoinnista.
(15.4.1986 päivätystä kirjeestä eräälle kansalliselle henkiselle neuvostolle)

4. Ehdokasasetteluun puuttuminen

Shoghi Effendin kirjoittamista tai hänen puolestaan kirjoitetuista kirjeistä

Minusta tuntuu, että viittaaminen henkilöihin ennen vaaleja johtaisi väärinymmärryksiin ja erimielisyyksiin. Ystävien tulisi tutustua toisiinsa perusteellisesti, vaihtaa näkemyksiä, seurustella kaikkien kanssa ja keskustella keskenään tuollaisen jäsenyyden edellytyksistä ja kelpoisuusehdoista viittaamatta tiettyihin henkilöihin tai yhdistämättä niitä kehenkään edes epäsuorasti. Meidän tulisi välttää muiden mielipiteisiin vaikuttamista – –.
(14.5.1927, Shoghi Effendin kirjeestä Akronin [Ohio, USA] Henkiselle Neuvostolle)¹⁴

– – ehdokasasetteluun, joka on niin haitallinen hiljaisen ja rukoushenkisen vaalin ilmapiirille, suhtaudutaan epäluuloisesti, koska se antaa oikeuden enemmistölle elimessä, joka itsessään nykyisissä olosuhteissa muodostaa usein vähemmistön kaikista vaaleilla valituista valtuutetuista, kieltää jokaiselta äänestäjältä Jumalan antaman oikeuden äänestää vain niitä, jotka hänen omatuntonsa on vakuuttanut olevan ansiokkaimpia ehdokkaita – –.
(27.5.1927, Shoghi Effendin kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)¹⁵

Mitä tulee ehdokasasettelun käytäntöön bahá’í-vaaleissa, Suojelija uskoo lujasti sen olevan ristiriidassa sen hengen kanssa, jonka tulisi elähdyttää ja ohjata kaikkia bahá’íden järjestämiä vaaleja, olivatpa ne sitten luonteeltaan ja merkitykseltään paikallisia tai kansallisia. Juuri tällaisen yleisesti poliittisiin puolueisiin ja muihin ryhmittymiin yhdistetyn käytännön puuttumiseen perustuu bahá’íden vaalijärjestelmän tunnusomaisuus ja huomattava paremmuus. Koska ehdokasasettelu on siis vastoin bahá’í-hallinnon henkeä, tulisi kaikkien ystävien se hylätä. Muutoin bahá’í-valitsijan vapaus valita minkään bahá’í-neuvoston jäsenet on vakavasti vaarassa ja jää tilaa joidenkin henkilöiden ylivallalle. Eikä vain niin, sillä pelkkä ehdokasasettelu sinänsä johtaa lopulta puolueiden muodostumiseen, mikä on täysin vierasta bahá’í-asian hengelle.

Näiden vakavien vaarojen lisäksi ehdokasasettelun käytännöllä on se suuri haitta, että se tappaa uskovan aloitteellisuuden ja itsensä kehittämisen hengen. Vastuuntunnon hengen kehittäminen jokaisessa uskovassa on todellakin yksi bahá’í-vaalien toimintatapojen ja menetelmien olennaisista tarkoituksista. Ne saavat uskovan tuntemaan velvollisuudekseen tulla asuinpaikkansa bahá’í-yhteisön aktiiviseksi ja asioista tietäväksi jäseneksi painottamalla täydellisen valinnanvapauden ylläpidon välttämättömyyttä vaaleissa. Jotta hän voisi valita viisaasti vaalitilanteessa, hänen on välttämätöntä olla läheisessä ja jatkuvassa yhteydessä kaikkiin kanssauskoviinsa ja seurata kaikkea paikallista toimintaa, liittyivätpä se sitten opettamiseen, hallintoon tai johonkin muuhun, ja ottaa täysin sydämin osaa niin paikallisten kuin kansallistenkin komiteoiden ja neuvostojen toimintaan omassa maassaan. Vain tällä tavoin uskova voi kehittää todellisen yhteisöllisen tietoisuuden ja omaksua aidon vastuuntunnon bahá’í-asian etuihin vaikuttavissa asioissa. Baha’i-yhteisöelämä asettaa näin jokaisen luotettavan ja uskollisen uskovan velvoitteeksi tulla älykkääksi, asioista tietäväksi ja vastuuntuntoiseksi valitsijaksi, ja antaa hänelle myös mahdollisuuden nostaa itsensä tällaiseen asemaan. Ja koska ehdokasasettelu estää noiden ominaisuuksien kehittymisen uskovassa ja lisäksi johtaa rappioon ja puolueellisuuteen, se on hylättävä kokonaan kaikissa bahá’í-vaaleissa.
(4.2.1935, Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä yksittäiselle uskovalle)¹⁶

Vaalit, varsinkin kun ne pidetään vuosittain, antavat yhteisölle erinomaisen mahdollisuuden korjata mahdolliset heikkoudet ja puutteet, joista neuvosto saattaa kärsiä jäsentensä toiminnan seurauksena. Niinpä on kehitetty turvallinen toimintatapa, jonka avulla bahá’í-neuvostojen jäsenistön laatua voidaan jatkuvasti kohentaa ja parantaa. Mutta kuten jo todettiin, henkisen neuvoston laitosta ei saisi missään olosuhteissa samaistaa sen muodostavien jäsenten henkilökohtaiseen pätevyyteen tai arvioida sitä pelkästään heidän pätevyytensä perusteella.
(15.11.1935, Shoghi Effendin puolesta yksityisille uskoville kirjoitetusta kirjeestä)¹⁷

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjoittamasta muistiosta

Ehdokkuusjärjestelmän ja bahá’í-järjestelmän perustavanlaatuinen ero on se, että ensin mainitussa järjestelmässä yksilöt itse tai heidät ehdokkaiksi asettaneet päättävät, että heidät tulisi asettaa vallankäyttöasemaan, ja he asettuvat ehdolle. Bahá’í-järjestelmässä päätöksen tekee koko äänestäjäkunta. Jos joku asettaa itsensä julkisesti esille huomiota herättävästi ilmiselvänä pyrkimyksenään saada ihmiset äänestämään itseään, äänestäjät pitävät sitä omahyväisyytenä ja se loukkaa heitä. He oppivat erottamaan toisistaan ne, jotka ovat tulleet tunnetuiksi tahattomasti aktiivisen julkisen palvelemisen perusteella ja ne, jotka pyrkivät saamaan huomiota pelkästään saadakseen ääniä.
(16.11.1988, Kansainväliselle opetuskeskukselle)

5. Vaaleihin osallistuminen

Shoghi Effendin kirjoittamista kirjeistä

Ystävien on valittava nämä paikalliset henkiset neuvostot suoralla vaalilla, ja jokaisen bahá’í-uskon seuraajaksi julistautuneen 21-vuotiaan* ja sitä vanhemman uskovan tulee pitää vaaliin osallistumista pyhänä velvollisuutenaan ja sen sijaan, että pysyisi syrjässä ja omaksuisi asenteeksi välinpitämättömyyden tai erillisyyden, hänen tulee tunnollisesti ja huolellisesti osallistua oman paikallisen neuvostonsa valintaan, lujittamiseen ja tehokkaaseen työskentelyyn. *Nykyisin äänioikeus alkaa 18-vuotiaana.
(12.3.1923 päivätystä kirjeestä lännen, Japanin ja Australaasian bahá’ílle)¹⁸

Mielestäni ei ole mitään sitä vastaan, että sellaisille valtuutetuille, jotka eivät mitenkään pääse matkustamaan bahá’í-vuosikokouksen pitopaikkaan, annetaan mahdollisuus lähettää äänensä ja viimeisenä keinona jopa vaatia heitä niin tekemään – –. Jokaiselle valitulle valtuutetulle tulisi kuitenkin tehdä selväksi—ja heitä tulisi siitä jatkuvasti muistuttaa—että on pyhä velvollisuus, ja eittämättä suotavampaa, jos vain mahdollista, olla henkilökohtaisesti läsnä vuosikokouksen istunnoissa, ottaa osaa kaikkeen sen toimintaan ja palattuaan [vaalipiiriinsä] perehdyttää työtoverinsa Amerikan uskovien yhteen kokoontuneiden edustajien saavutuksiin, päätöksiin ja pyrkimyksiin.
(24.10.1925 päivätystä kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)¹⁹

Minusta tuntuu, että minun on tähdennettävä uudelleen äänioikeuden elintärkeää merkitystä ja välttämättömyyttä—se on pyhä velvollisuus, jota keneltäkään tunnustetulta aikuiselta uskovalta ei pitäisi riistää – –. Tämä uskovalle kuuluva oikeus ei kuitenkaan sisällä eikä tarkoita sitä, että äänestäminen on pakollinen velvollisuus, jos äänestäjästä tuntuu siltä, etteivät hänen elämänsä olosuhteet oikeuta tai salli hänen käyttää tuota oikeutta järkevästi ja ymmärryksellä. Tämä asia tulisi jättää jokaisen itse päätettäväksi omantuntonsa ja harkintansa mukaan – –.
(Shoghi Effendin käsialaa, liitetty 28.4.1935 päivättyyn kirjeeseen, joka on kirjoitettu hänen puolestaan Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)²⁰

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjoittamista tai sen puolesta kirjoitetuista teksteistä

Koskien valtuutettujen osallistumista vuosikokouksiin: kansallisen neuvoston tulisi huomauttaa, että ystävien omavaraisuus olisi toivottavaa. Ellei valtuutettu pysty itse maksamaan vuosikokoukseen osallistumisen aiheuttamia kulujansa, kansallisen neuvoston tulisi rohkaista valtuutetun kotipaikan paikallista neuvostoa tai hänen vaalipiirinsä uskovia vastaamaan näistä kustannuksista. Vain siinä tapauksessa, ettei varoja ole saatavilla edellä mainituista lähteistä, tulisi lähestyä kansallista neuvostoa ja pyytää sitä harkitsemaan taloudellisen avun antamista – –.
(9.2.1967, Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille)²¹

Annetuille äänestyslipuille ei ole asetettu mitään vähimmäismäärää, joka vaaditaan jotta paikallisen henkisen neuvoston vaalia tai kansallisen vuosikokouksen valtuutettujen vaalia voidaan pitää pätevänä. On kuitenkin toivottavaa, että jokainen äänivaltainen ottaa osaa vaaleihin ja neuvostonne tulisi rohkaista kaikkia uskovia niin tekemään – –.
(10.7.1980, Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta eräälle kansalliselle henkiselle neuvostolle kirjoitetusta kirjeestä)

Yleisesti ottaen, jos kansallisen vuosikokouksen valtuutettu ei kykene itse maksamaan matkakulujaan, kansallisen henkisen neuvoston tulisi rohkaista valtuutetun oman vaalipiirin uskovia maksamaan nuo kustannukset. Ellei varoja tuosta lähteestä ole saatavilla, voidaan lähestyä kansallista henkistä neuvostoa ja pyytää sitä harkitsemaan taloudellisen avun tarjoamista. Kansallisella neuvostolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tehdä niin. Se voi päättää maksaa vain osan valtuutetun matkakuluista, kuten esimerkiksi paluumatkan – –.

Neuvonantajien ei pitäisi epäröidä kiinnittää kansallisen henkisen neuvoston huomiota tarpeeseen edistää valtuutettujen runsasta osallistumista kansalliseen vuosikokoukseen ja tarjota neuvoja valtuutetuille annettavan taloudellisen tuen eduista. Lisäksi neuvonantajien tulisi avustajalautakunnan jäsenten ja heidän apulaistensa kautta painottaa yhteisölle sitä arvoa, joka on kunkin vaalipiirin uskovien taloudellisen avun antamisella niille valtuutetuille, jotka he ovat valinneet osallistumaan kansallisen vuosikokouksen neuvotteluihin. Olisi myös korostettava jokaisen valtuutetun elintärkeää vastuuta äänestää postitse, jos hän ei pysty olemaan paikalla.
(14.11.1988 päivätystä Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston muistiosta Kansainväliselle opetuskeskukselle)

6. Kansallisen henkisen neuvoston rooli

Shoghi Effendin kirjoittamista tai hänen puolestaan kirjoitetuista kirjeistä

Vuosikokouksen valtuutettujen valtakirjojen hyväksyminen eli oikeus päättää valtuutettujen valtuutuksen oikeellisuudesta kuuluu kussakin vuosikokouksessa toimikautensa päättävälle kansalliselle neuvostolle, ja lopullinen oikeus päättää siitä, kenellä on äänioikeus on myös kansallisella henkisellä neuvostolla – –.
(29.01.192, Shoghi Effendin kirjeestä Yhdysvaltain ja Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)²²

Hän on sitä mieltä, että kansallisella henkisellä neuvostolla on täysi oikeus tarkastaa annetut äänestysliput, jos herää epäilys siitä, ettei vaalia ole suoritettu asianmukaisesti. Äänestyslippujen ”säilyttämisellä” tarkoitetaan sitä, että ne säilytetään kansallisessa arkistossa.
(16.03.1947, Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä Australian ja Uuden Seelannin Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle)²³

1. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration: Selected messages 1922–1932 [uudistettu painos], Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1980, s. 65.↩

2. Julkaistu Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kokoamassa kokoelmassa ”The National Spiritual Assembly”, Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1972, s. 24.↩

3. Julkaistu nimellä The Advent of Divine Justice, Wilmette, Bahá’í Publishing Trust, 1984, s. 26.↩

4. Julkaistu kirjassa Dawn of a New Day, New Delhi: Bahá’í Publishing Trust, 1970, s. 4.↩

5. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 65.↩

6. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 87–88.↩

7. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 136.↩

8. Julkaistu kirjassa Bahá’í Institutions, New Delhi: Bahá’í Publishing Trust, 1973, ss. 71–72.↩

9. Julkaistu kirjassa The Advent of Divine Justice, s. 35.↩

10. Julkaistu Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kokoelmassa ”The Local Spiritual Assembly”, Wilmette: Bahá’í Publishing Trust, 1970, s. 9.↩

11. Julkaistu kirjassa Dawn of New Day, s. 200–201.↩

12. Julkaistu Gertrude Garridan kokoamassa kirjassa Directives of the Guardian, New Delhi: Bahá’í Publishing Trust, 1973, s. 23.↩

13. Julkaistu kirjassa Unfolding Destiny: The Messages from the Guardian of the Bahá’í Faith to the Bahá’ís of the British Isles, London: Bahá’í Publishing Trust, 1981, s. 207.↩

14. Julkaistu Yhdysvalloissa Bahá’í News Letter -lehdessä no. 18, kesäkuu 1927, s.9.↩

15. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 136.↩

16. Julkaistu kirjassa The Light of Divine Guidance: The Messages from the Guardian of the Bahá’í Faith to the Bahá’ís of Germany and Austria, Hofheim-Langenhain: Bahá’í-Verlag, 1982, osa 1, s. 67–68↩

17. Julkaistu kokoelmassa ”The Local Spiritual Assembly”, s. 9–10.↩

18. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 39.↩

19. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, ss. 91–92.↩

20. Julkaistu kirjassa Messages to America: Selected Letters and Cablegrams Addressed to the Bahá’ís of North America 1932–1946, Wilmette: Bahá’í Publishing Committee, 1947, s. 3–4.↩

21. Julkaistu kirjassa Lights of Guidance: A Bahá’í Reference File, jonka on koonnut Helen Bassett Hornby, New Delhi: Bahá’í Publishing Trust, 1983, s. 143.↩

22. Julkaistu kirjassa Bahá’í Administration, s. 80.↩

23. Julkaistu kirjassa Letters from the Guardian to Australia and New Zealand, 1923–1957, Sydney: Australian Kansallinen Henkinen Neuvosto, 1970, s. 66.↩