Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
27. joulukuuta 2005
Mannermaisten neuvonantajalautakuntien konferenssille
Rakkaat ystävät
1Viimeksi kuluneiden neljän ja puolen vuoden aikana, jolloin uskovat kaikkialla maailmassa ovat ponnistelleet joukkojen liittymisen prosessin edistämiseksi, on käynyt entistä selvemmäksi, että nykyisen viisivuotissuunnitelman päättyminen merkitsee ratkaisevaa hetkeä sen historiallisen hankkeen toteutumisessa, johon Kaikkein suurimman nimen yhteisö on ryhtynyt. Ne osatekijät, joita yhteisponnistus Bahá’u’lláhin ilmoituksen hengen saattamiseksi maailman eri osiin edellyttää, ovat kiteytyneet toimintakehykseksi, jota on nyt vain hyödynnettävä.
2Joulukuun 26. päivänä 1995 päivätyssä sanomassamme, joka suuntasi bahá’í-maailman intensiivisen oppimisen polulle kohti kestävää ja nopeaa uskon kasvua, kuvaili yleisluontoisesti sen työn luonnetta, johon olisi ryhdyttävä tulevien haasteiden kohtaamiseksi. Ensimmäisenä askeleena bahá’í-yhteisöjä kehotettiin järjestelmällistämään ponnistelunsa asian ihmisvoimavarojen kehittämiseksi koulutusinstituuttien verkoston avulla. Vaikka kaikki kansalliset yhteisöt ryhtyivätkin toimenpiteisiin luodakseen institutionaalista valmiutta tämän tärkeän tehtävän suorittamiseen, niin vasta viisivuotissuunnitelman alussa alettiin laajalti oivaltaa huolella suunnitellun koulutusohjelman merkitys. Seutukäsitteen käyttöönotto mahdollisti sen, että ystävät kykenivät ajattelemaan yhteisön nopeutuvaa kasvua hallittavissa mitoissa ja mieltämään sen kahtena toisiaan täydentävänä ja vahvistavana liikkeenä: yksilöiden etenemisenä tasaisena virtana instituutin runkokurssisarjan läpi ja seutujen siirtymisenä yhdeltä kehitystasolta seuraavalle. Tämä mielikuva auttoi uskovia tarkastelmaan kentällä saatuja oppimiskokemuksia ja käyttämään yhteistä sanastoa havaintojen kuvailemiseen. Koskaan aiemmin ei ole näin hyvin ymmärretty menetelmiä sellaisen toimintamallin vakiinnuttamiseksi, joka painottaa yhtäläisesti niin laajentamisen kuin lujittamisen kaksoisprosesseja. Niin yhdenmukaisia ovat tosiaankin olleet nämä kokemukset intensiivisistä kasvuohjelmista, joita tämän ymmärryksen pohjalta on toteutettu erilaisilla seuduilla, ettei epäilylle jää minkäänlaista sijaa. Tie eteenpäin on selvä, ja riḍvánina 2006 me tulemme kehottamaan uskovia terästäytymään ja rientämään eteenpäin koko tarmollaan tähän suuntaan, joka on niin selkeästi määritetty.
3Esitellessämme teille tulevan viisivuotissuunnitelman piirteet – neuvottelujenne aiheen tässä konferenssissa – me tarkastelemme bahá’í-maailman viimeaikaisia saavutuksia ja osoitamme, miten nykyiset lähestymistavat, menetelmät ja työvälineet tulisi siirtää tähän seuraavaan vaiheeseen. Tämä analyysi tekee ilmiselväksi, että viisi vuotta sitten annetun ohjauksen varaukseton omaksuminen on kohottanut niin yksittäisen uskovan, yhteisön kuin laitostenkin valmiudet uusille tasoille. Näiden valmiuksien jatkuva kehittäminen on edelleenkin välttämätöntä joukkojen liittymisen prosessin edistämiselle – bahá’í-maailman keskeiselle tehtävälle näinä muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan päätösvuosina.
Yksilö
4Ei liene tarpeen kuvailla yksityiskohtaisesti yksittäisen uskovan saavutuksia, sillä olemme jo tuoneet ne esille 17. tammikuuta 2003 maailman bahá’ílle osoittamassamme sanomassa. Tuossa sanomassa kiinnitimme huomiota lisääntyvään aloitteellisuuteen ja neuvokkuuteen samoin kuin rohkeuteen ja uskallukseen, jotka ovat alkaneet luonnehtia uskovia kaikkialla. Sellaiset ominaispiirteet kuin omistautuneisuus, innokkuus, luottamus ja määrätietoisuus todistavat heidän uskonsa vahvistuneesta elinvoimasta. Olemme myös painottaneet koulutusinstituutin roolia sen yritteliäisyyden hengen virittämisessä, joka on johtanut kaikkialla maailmassa havaittuun toiminnan vilkastumiseen – konkreettisena ilmauksena tuosta elinvoimasta.
5Kehityskulku on sen jälkeen vain antanut lisätodisteita siitä, miten tehokas on perättäisten kurssien sarja, joka pyrkii luomaan valmiutta palveluun keskittymällä pyhien kirjoitusten syvällisellä tutkiskelulla saatujen henkisten oivallusten soveltamiseen. Kurssien osallistujat tutustutetaan oppisisältöön, joka vaalii toisiinsa läheisesti liittyvien tapojen, asenteiden ja ominaisuuksien yhdistelmää, ja heitä autetaan hiomaan tiettyjä taitoja ja kykyjä, jotka ovat tarpeen palvelutekoja suoritettaessa. Luovan sanan johdattamat keskustelut opintopiirin vakavahenkisessä ja mieltäylentävässä ilmapiirissä kohottavat tietoisuutta yksilön velvollisuuksista asiaa kohtaan ja antavat tuntuman siitä riemusta, jota yksilö ammentaa uskon opettamisesta ja sen etujen palvelemisesta. Teot saavat merkityksen, kun niitä tutkitaan niiden henkisessä yhteydessä. Itseluottamusta rakennetaan kärsivällisesti, kun ystävät ryhtyvät toteuttamaan asteittain yhä monimutkaisempia ja vaativampia palvelutekoja. Mutta ennen kaikkea heidän ponnistelujaan elähdyttää luottamus Jumalaan. Kuinka runsaita ovatkaan ystävien kuvaukset siitä, miten he ovat arastellen astuneet opettamisen kentälle vain huomatakseen rohkaistuvansa joka puolelta ilmaantuvista vahvistuksista. Nähdessään uusin silmin edessään olevat mahdollisuudet ja tilaisuudet he saavat omakohtaisen elämyksen jumalallisen avun voimasta, kun he pyrkivät toteuttamaan oppimaansa käytännössä ja saavuttavat tuloksia, jotka monin verroin ylittävät heidän odotuksensa. Ei ole suinkaan uusi ilmiö, että läheisestä yhteydestä Jumalan sanaan syntyneellä uskon hengellä on näin väkevä vaikutus sieluihin. On sykähdyttävää, että instituuttiprosessi auttaa niin suuria ihmismääriä kokemaan uskon muuntavan voiman. Tämän ylevöittävän vaikutuksen ulottaminen vielä sadoille tuhansille lisää on oltava voimallisten ponnistusten päämäärä seuraavien viiden vuoden aikana.
6Näkyvä tulos valmiuksien kehittämisen painottamisesta on ollut yksilöiden omaksuman aloitteellisuuden jatkuva lisääntyminen – aloitteellisuuden, jota ymmärrys järjestelmällisen toiminnan edellytyksistä joukkojen liittymisen prosessin edistämisessä kurinalaistaa. Ponnistuksia toteutetaan nöyrällä oppimisasenteella suunnitelman määrittelemässä kehyksessä. Tämän johdosta toiminnot, joissa on mahdollista ilmentää moninaisia lahjakkuuksia, sulautuvat sopusointuisesti yhdeksi eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi. Näin myös vältetään loputon väittely henkilökohtaisista mieltymyksistä ja siitä johtuva lamaantuminen. Sitoutuminen pitkän tähtäimen toimintaan kasvaa asettaen näin laajempaan asiakokonaisuuteen uskovien kunkin hetkiset aloitteet.
7Missään ei yksilöllisen aloitteellisuuden kasvua ole ilmennyt selvemmin kuin opettamisen kentällä. Olivatpa kysymyksessä takkaillat tai opintopiirit, yksilölliset ponnistelut uskon opettamiseksi ovat eittämättä lisääntymässä. Varustautuneina kyvyillä ja menetelmillä, jotka ovat tehokkaita ja kaikkien ulottuvilla, ja toimiensa synnyttämän vastakaiun rohkaisemina uskovat ovat antautumassa läheisempään vuorovaikutukseen monilla elämänaloilla toimivien ihmisten kanssa kutsuen heidät vilpittömään keskusteluun henkisesti merkityksellisistä aiheista. Alati lisääntyvällä henkisellä herkkyydellä he kykenevät aistimaan vastaanottavaisuutta ja tunnistamaan janon Bahá’u’lláhin sanoman elävöittäviä vesiä kohtaan. Tapaamiensa ihmisten joukosta – naapuruston lasten vanhemmista, koulu- ja työtovereista, satunnaisista tuttavuuksista – he löytävät ne sielut, joiden kanssa he voivat jakaa osan siitä, minkä Hän suuressa armossaan on ihmiskunnalle antanut. Kasvaneen kokemuksen myötä he kykenevät sopeuttamaan esityksensä etsijän tarpeisiin käyttäen pyhiä kirjoituksia hyödyntäviä suoria opetusmenetelmiä tarjotakseen sanoman tavalla, joka on sekä avoin että kutsuva.
8Mitä merkittävin on tässä suhteessa niiden uskovien osoittama aloitteellisuuden henki, jotka laajentavat toimintapiiriään auttaakseen toisiakin kulkemaan palvelun polulla. Hankittuaan valmiudet toimia instituuttikurssien ohjaajina he ryhtyvät haasteelliseen tehtävään avustaa kurssien osallistujia heidän ensiyrityksissään suorittaa palvelutekoja, tukien heitä aina siihen asti kunnes he puolestaan ovat valmiita aloittamaan oman opintopiirinsä ja auttamaan toisia tekemään samoin, laajentaen täten instituutin vaikutusta ja tuoden innokkaita sieluja Jumalan sanan yhteyteen. Tämä instituuttiprosessin erityispiirre, joka moninkertaistaa uskon aktiivisten kannattajien määrän itsestään laajenevalla tavalla, on erittäin lupaava, ja me toivommekin, että sen sisältämät mahdollisuudet toteutuvat tulevassa suunnitelmassa. ”Älköön hän olko tyytyväinen”, ovat Suojelijan sanat, jotka viittaavat jokaiseen uskon opettajaan, ”ennen kuin hän on valanut henkiseen lapseensa niin syvän kaipuun, että se kannustaa hänet vuorostaan nousemaan itsenäisesti ja omistamaan voimansa muiden sielujen herättämiseen sekä vasta omaksumansa uskon asettamien lakien ja periaatteiden noudattamiseen.
Yhteisö
9Se vahvistunut elinvoimaisuus, joka luonnehtii yksittäisen uskovan elämää, on nähtävissä myös bahá’íden yhteisöelämässä. Se, missä määrin tämä elinvoimaisuus ilmenee, riippuu tietysti seudun kehitysvaiheesta. Kasvussa pitkälle edennyt seutu tarjoaa paljon syvemmän näkemyksen siitä, mitä on saavutettavissa, kuin varhaisemmassa kehitysvaiheessa oleva seutu, jossa ystävät yhä joutuvat ponnistelemaan muuntaakseen suunnitelman vaateet toiminnaksi. Juuri näitä kehittyneempiä seutuja meidän on tarkasteltava eritellessämme yhteisön saavutuksia, vakuuttuneina siitä, että toiset tulevat toistamaan niiden kokemuksia jatkaessaan edistymistään.
10Useissa yhteyksissä olemme viitanneet siihen eheyteen, jonka opintopiirien, hartaustilaisuuksien ja lastentuntien vakiinnuttaminen antaa kasvuprosessille. Ydintoimintojen jatkuva moninkertaistaminen koulutusinstituutin kannustamana luo kestävän laajentamisen ja lujittamisen mallin, joka on samalla sekä rakenteellinen että orgaaninen. Kun etsijät tulevat mukaan näihin toimintoihin ja omaksuvat uskon, vauhdittuvat niin yksilölliset kuin yhteisölliset opetusponnistukset. Pyrittäessä varmistamaan, että määrätty prosenttiosuus uusista uskovista hakeutuu instituuttikursseille, kasvatetaan uskon toimintojen tarvitsemia ihmisvoimavaroa . Kun jollakin seudulla pitkäjänteisesti toteutetaan kaikkea tätä toimintaa, luodaan vähitellen suotuisat olosuhteet intensiivisen kasvuohjelman käynnistämiselle.
11Tällä kynnyksellä olevien seutujen lähempi tarkastelu vahvistaa, että näin saavutettu eheys ulottuu muihinkin yhteisöelämän puoliin. Opetusten tutkiskelusta ja soveltamisesta tulee vallitseva käytäntö, ja hartaustilaisuuksien synnyttämä yhteisöllisen palvonnan henki alkaa kyllästää yhteisön kollektiivisia ponnistuksia. Taiteiden luonteva sisällyttäminen eri toimintoihin lisää tarmoa, joka saa uskovat liikkeelle. Lapsille ja varhaisnuorille järjestetyt henkisen kasvatuksen oppitunnit vahvistavat uskon juuria paikallisväestössä. Niinkin yksinkertainen palveluteko kuin uuden uskovan kotona vieraileminen, tapahtuipa se sitten jossakin kylässä Tyynen valtameren saarilla tai Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa, vahvistaa yhteisön jäseniä yhdistäviä ystävyyden siteitä. ”Kotivierailut”, jotka alunperin ajateltiin keinoksi tutustuttaa uskovat uskon perustotuuksiin, ovat synnyttämässä moninaisia syventymispyrkimyksiä, niin yksilöllisiä kuin yhteisöllisiäkin, joissa ystävät paneutuvat pyhiin kirjoituksiin ja tutkivat niiden merkitystä oman elämänsä kannalta.
12Kun yhteisön henkisiä perustuksia tällä tavoin vahvistetaan, niin kollektiivisen keskustelun taso paranee, ystävien väliset sosiaaliset suhteet saavat uudenlaisen merkityksen ja tietoisuus yhteisestä päämäärästä innoittaa heidän kanssakäymisiään. Siten ei olekaan ihme, että Kansainvälisen Opetuskeskuksen laatima katsaus osoittaa, että noin viidelläkymmenellä tutkitulla ylemmän kehitystason seudulla yhdeksäntoista päivän juhlan vietto on laadullisesti kohentunut. Toiset raportit mainitsevat lahjoitusten lisääntyneen, kun tietoisuus rahaston henkisestä merkityksestä laajenee ja aineellisten keinojen tarve ymmärretään paremmin. Seututason pohdintakokoukset ovat muodostumassa keskustelufoorumiksi tarpeista ja suunnitelmista, mikä luo yhteisöllistä identiteettiä ja voimistaa kollektiivista tahtoa. Siellä, missä tällaiset kehittyneet seudut kukoistavat, niiden vaikutus alkaa levitä niiden rajojen ulkopuolellekin rikastuttaen alueellisia tapahtumia, kuten kesä- ja talvikouluja.
13Kuten yksilön tapauksessa, oppiminen on yhteisönkin tapauksessa tämän kehitysvaiheen tunnusmerkki. Teitä ja avustajalautakuntienne jäseniä kehotetaan tulevina vuosina kaikin tavoin ponnistelemaan sen varmistamiseksi, että oppimisesta tulee seudulla toisensa jälkeen erottamaton osa neuvotteluprosessia.
14Yksi ensisijaisia haasteitanne on lisätä järjestelmällistä toimintaa kohtaan tunnettua arvostusta, joka on jo kohentunutkin järjestelmällisyyden tuomien menestysten myötä. Mahdollisuuksien ja voimavarojen realistiseen arviointiin perustuvan yksimielisen kasvuvision saavuttaminen, strategioiden kehittäminen sen rakenteiksi, valmiuksien mukaisten toimintasuunnitelmien laatiminen ja toteuttaminen, tarpeellisten muutosten tekeminen jatkuvuutta kuitenkaan menettämättä, saavutuksille rakentaminen – nämä ovat joitakin järjestelmällistämisen välttämättömistä vaateista, jotka jokaisen yhteisön on opittava ja sisäistettävä.
15Niin ikään toiveet ja halukkuus avata tietyt yhteisöelämän alueet suurelle yleisölle tulisi yhdistää käyttäytymismalliin, joka viehättää sieluja ja saa heidät vakuuttuneiksi uskosta. Paljon on toki saavutettu tässä suhteessa ystävien omaksuttua uusia ajattelu- ja toimintatapoja yhteisöllisellä tasolla. Toivottaessaan lukuisat joukot tervetulleiksi huomaansa yhteisö oppii herkemmin havaitsemaan ihmisissä piilevän potentiaalin ja välttämään ennakkokäsityksiin pohjautuvien keinotekoisten esteiden asettamista heille. Tavoitteena on luoda kannustava ympäristö, jossa jokaista yksilöä rohkaistaan edistymään omassa tahdissaan ilman kohtuuttomien odotusten painetta. Tällaisten kehitysaskeleiden ytimeen kuuluu kasvava tietoisuus uskon yleismaailmallisuuden ja kaikenkattavuuden vaatimuksista. Yhteisön toimintaa ohjaa entistä enemmän periaate, että Bahá’u’lláhin sanoma tulisi antaa ennakkoluulottomasti ja varauksettomasti ihmiskunnalle. Mitä ilahduttavimpia ovat meneillään olevat ponnistelut tavoittaa vastaanottavaisia väestöryhmiä uskon opetuksilla. Kun armottomat yhteiskunnalliset ja poliittiset voimat jatkuvasti karkottavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan ja hajottavat heidät mannerten ääriin, on monimuotoisuuden ja sen kokonaisuutta vahvistavan vaikutuksen tinkimätön arvostus osoittautuva elintärkeäksi yhteisön laajentamisen ja lujittamisen kannalta.
16Kenties eniten teidän ja avustajalautakuntienne jäsenten huomiota vaativa tehtävä on avustaa yhteisöä sen pyrkiessä keskittämään toimintansa. Tämä perättäisten suunnitelmien aikana vähitellen omaksuttu kyky edustaa yhtä yhteisön arvokkainta vahvuutta, joka on työläästi hankittu kurinalaisuudella, sitoutumisella ja ennakoinnilla ystävien ja heidän laitostensa opittua työskentelemään yhden ainoan päämäärän, joukkojen liittymisen prosessin edistämiseksi. Toisaalta huomaatte tarpeelliseksi hillitä pyrkimystä sekoittaa toiminnan keskittäminen yhdenmukaisuuteen tai poissulkemiseen. Toiminnan keskittäminen ei tarkoita, että erityistarpeita ja kiinnostusalueita laiminlyödään, eikä sitäkään, että olennaisia toimintoja lakkautetaan toisten lisäämiseksi. Selvästikin on olemassa joukko perusasioita, joista bahá’iden vuosikymmenten aikana muotoutunut yhteisöelämä koostuu ja joita on jatkossa jalostettava ja kehitettävä. Toisaalta haluatte käyttää jokaisen tarjoutuvan tilaisuuden vahvistaaksenne ensisijaistamisen taitoa – taitoa oivaltaa, etteivät kaikki toiminnot ole yhtä tärkeitä kyseisessä kehitysvaiheessa vaan että jotkut on asetettava toisten edelle, ja että kaikkein hyvää tarkoittavimmatkin ehdotukset voivat aiheuttaa hämminkiä, hajottaa energiaa ja ehkäistä edistystä. On selkeästi tunnustettava, että ystävien uskon palvelemiseen käytettävissä oleva aika ei missään yhteisössä ole rajatonta. Sen vuoksi on luonnollista odottaa, että valtaosa tästä rajallisesta voimavarasta kulutetaan suunnitelman vaatimusten täyttämiseen.
Laitokset
17Mitään yksilön tai yhteisön saavutuksista ei voitaisi ylläpitää ilman suunnitelman kolmannen osapuolen – uskon laitosten – antamaa opastusta, rohkaisua ja tukea. On sykähdyttävää havaita, miten suuressa määrin laitokset edistävät yksilön aloitteellisuutta, kanavoivat toimintatarmoa opettamisen kentälle, painottavat järjestelmällisen toiminnan arvoa, ravitsevat yhteisön henkistä elämää ja vaalivat luokseen kutsuvaa toimintaympäristöä. Auttaessaan yhteisöä pitäytymään suunnitelman päämäärässä ne oppivat käytännössä, mitä tarkoittaa yhtenäisen vision ylläpitäminen ystävien keskuudessa, heidän ponnistelunsa mahdollistavien rakenteiden vakiinnuttaminen ja voimavarojen jakaminen viisaasti ensisijaisiksi asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Näihin ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluvat tietysti toiminta-alueet, jotka edellyttävät yksilöiden erityisosaamista. Mainitsemisen arvoinen tässä yhteydessä on erityisesti ulkoisten asioiden työsarka, jota kansalliset henkiset neuvostot seuraavat huolella, sekä sosiaalis-taloudelliset kehitysprojektit, joihin esimerkiksi bahá’í-opetusten innoittamat järjestöt ovat ryhtyneet. Samalla, kun laitokset huolehtivat tällaisista tarpeista, ne havaitsevat olevansa yhä kyvykkäämpiä suuntaamaan uskovien enemmistön ponnistukset suunnitelman keskeisten tehtävien toteuttamiseen.
18Rohkaisevia ovat myös kansallisten henkisten neuvostojen yhteistyössä neuvonantajien kanssa ottamat päättäväiset askeleet vastata seututason laajamittaisen kasvun tuomiin hallinnollisiin haasteisiin. Esiin nousevat mallit näyttävät edellyttävän yhtä tai useampaa koulutusinstituutin nimittämää yksilöä koordinoimaan runkokurssitoimintaa sekä lasten ja varhaisnuorten ohjelmia. Alueellisen neuvoston tai itse kansallisen neuvoston nimittämä seutuopetuskomitea on myös tarpeen hallinnoimaan muita järjestelmällisen toiminnan alueita nopeutetun laajentamisen ja lujittamisen saavuttamiseksi. Avustajalautakunnan jäsenet työskentelevät kummallakin rintamalla varmistaakseen, että nämä kasvuprosessille tunnusomaisiksi tulleet kaksi liikettä etenevät esteittä. Kun nämä eri toimijat vakiintuvat seudulle toisensa jälkeen, on vielä paljon opittavaa siitä, minkälaisia toimintoja kukin suorittaa ja mikä on niiden keskinäinen suhde. Tärkeää on, että nykyistä joustavuuden astetta, joka mahdollistaa uusien työvälineiden luomisen tarpeen mukaan, ei vaaranneta siten, että itse koordinaatiomallia pidettäisiin vastauksena kasvun vaatimuksiin. Luotamme siihen, että te ja kansalliset neuvostot ohjaatte tätä oppimisprosessia.
19Koko suunnitelman ajan olemme seuranneet mitä suurimmalla mielenkiinnolla näiden kehityskulkujen vaikutuksia paikallisten henkisten neuvostojen toimintaan. Mielihyvin panemme merkille, että tässä suhteessa on tapahtumassa kahdenlaista edistystä. Niillä seuduilla, joissa suurin osa paikallisista neuvostoista on ollut erittäin heikkoja, yhä useammat ovat vähitellen omaksumassa velvollisuuksiaan oppiessaan ohjaamaan suunnitelman erityistoimintoja hallintoalueillaan. Samanaikaisesti pitkään toimineet paikalliset henkiset neuvostot osoittavat merkkejä lisääntyneestä vahvuudesta sisäistettyään järjestelmällisen kasvun vision – mikä on usein tapahtunut sopeutumisvaiheen jälkeen, jonka aikana jotkut saivat ponnistella ymmärtääkseen uudet seututasolla syntymässä olevat todellisuudet.
20Meille on tuottanut erityistä riemua nähdä, kuinka kaikkialla maailmassa avautuva kasvuprosessi on vauhdittumassa niin asutuskeskuksissa kuin maaseudullakin. Merkittävä askel, joka otettiin monissa suurkaupungeissa jo nykysuunnitelman varhaisvaiheessa, oli niiden jakaminen osa-alueiksi. Tämä osoittautui ratkaisevan tärkeäksi suunniteltaessa kasvun jatkuvuutta. Yhteisöjen laajetessa onkin järkevää olettaa kaupunkien jakaantuvan osiin – lopulta ehkä naapurustoiksi – joista jokaisessa järjestetään yhdeksäntoista päivän juhla. Näkemyksen selkeytyminen tulevaisuuden potentiaalisesta yhteisökoosta on olennaista paikallisten neuvostojen lisäkehityksen kannalta. Asioiden hallinnointi yhteisöissä, joiden jäsenistö laajenee tuhansiin, ja samalla neuvoston tarkoituksen toteuttaminen ”Armeliaan uskottuina ihmisten keskuudessa” edellyttää, että henkisissä neuvostoissa palvelevat joutuvat tulevina vuosina käymään läpi tiiviitä oppimisjaksoja. Me aiomme seurata tarkasti paikallisten henkisten neuvostojen kehitystä tulevan suunnitelman aikana ja – bahá’í-väestön koon ja muiden paikallisten olojen niin vaatiessa – tapauskohtaisesti valtuuttaa kaksivaiheisen vaalimenettelyn käytön Suojelijan toimikauden aikana Teheranissa kehitetyn mallin mukaisesti.
Intensiiviset kasvuohjelmat
21Yksilön, yhteisön ja laitosten keskeytymätön ponnistelu seudun instituuttiprosessin vauhdittamiseksi samalla, kun panostetaan sen siirtymiseen yhdeltä kehitystasolta toiselle hyviksi todetuin keinoin, huipentuu intensiivisen kasvuohjelman käynnistämiseen. Itse asiassa merkittävimmät nykysuunnitelman aikana oppimisessa saavutetut edistysaskeleet olivat seurausta noin kahdensadan seudun pyrkimyksistä toteuttaa tällaisia ohjelmia. Me olemme vakuuttuneet, että näin opittua voidaan nyt järjestelmällisesti hyödyntää kaikissa maanosissa, ja riḍvánina 2006 me esitämmekin bahá’ílle kaikkialla maailmassa vetoomuksen perustaa seuraavan suunnitelman aikana intensiivisiä kasvuohjelmia peräti 1 500 seudulla.
22Intensiivinen kasvuohjelma sellaisena kuin se nykyisin käsitetään on selväpiirteinen, yksinkertainen ja tehokas, mutta se vaatii ystävien päättäväisyyttä koettelevaa voimainponnistusta. Vastaten hyvin viisi vuotta sitten esittämäämme visiota siinä hyödynnetään muutamia menetelmiä, jotka ovat osoittautuneet välttämättömiksi laajamittaiselle laajentamiselle ja lujittamiselle. Ohjelma koostuu yleensä kolmen kuukauden pituisista toimintajaksoista, jotka etenevät selkeästi erottuvien laajentamis-, lujittamis-, pohdinta- ja suunnitteluvaiheiden mukaisesti.
23Laajentamisvaihe, joka on usein kahden viikon pituinen, vaatii intensiivisintä toimintaa. Sen tavoitteena on laajentaa uskosta kiinnostuneiden piiriä, löytää vastaanottavaisia sieluja ja opettaa heitä. Vaikka tämä vaihe saattaa sisältää joitakin julistamisen aineksia, sitä ei tulisi mieltää ajaksi, jona järjestetään muutama tapahtuma tätä tarkoitusta varten tai ryhdytään pelkkään informaatiota välittävään toimintaan. Kokemus viittaa siihen, että mitä läheisemmin opetustavat ja -menetelmät ovat linjassa instituuttikurssien opiskelun kautta hankittujen valmiuksien kanssa, sitä palkitsevampia ovat tulokset.
24Tätä vaihetta varten laadittavat suunnitelmat sisältävät poikkeuksetta huolella valmisteltujen opetusprojektien sekä kotivierailu- ja takkailtakampanjojen toteuttamisen, usein opetustiimejä perustamalla. Näin avautuva laajentamismalli vaihtelee kuitenkin seudulta toiselle. Siellä, missä väestö on perinteisesti osoittanut suurta vastaanottavaisuutta uskolle, on odotettavissa uusien uskovien vuolas virta. Esimerkiksi eräällä tällaisella seudulla tavoitteena oli saada viisikymmentä uutta uskovaa kolmen viikon pituisen jakson aikana, mutta tavoite ylitettiin jo toisena päivänä – joten tiimi viisaasti päätti keskeyttää laajentamisvaiheen ja valmistautua lujittamistoimintoihin. Tämän seuraavan vaiheen perustavoitteita on saada tietty prosenttiosuus uusista uskovista mukaan instituuttiprosessiin, jotta tulevien jaksojen käytettävissä on riittävästi ihmisvoimavaroja pitämään yllä kasvua. Niitä, jotka eivät osallistu opintopiireihin, vaalitaan kotivierailuilla, ja kaikki kutsutaan hartaustilaisuuksiin sekä yhdeksäntoista päivän juhliin ja pyhäpäivien viettoon siten vähitellen tutustuttaen heidät yhteisöelämän muotoihin. Ei ole mitenkään tavatonta, että lujittamisvaihe tuo lisää liittymisiä, kun uusien uskovien perheenjäsenet ja ystävät vastaanottavat uskon.
25Muilla seuduilla liittymisten määrä ei laajentamisvaiheen aikana kenties ole kovin suuri etenkään ensimmäisissä jaksoissa, ja tavoitteena onkin lisätä ydintoimintoihin osallistuvien määrää. Tämä puolestaan määrittelee lujittamisvaiheen luonteen, johon kuuluu, että keskitytään etsijöiden kiinnostuksen vaalimiseen ja heidän henkisen etsintänsä tukemiseen, kunnes he saavuttavat uskonvarmuuden. Siinä määrin kuin näitä menetelmiä toteutetaan päättäväisesti, tämä vaihe voi tuottaa huomattavan määrän liittymisiä. On kuitenkin todettava, että oppimisen edetessä ja kokemuksen karttuessa kehittyy paitsi kyky opettaa janoisia sieluja myös taito tunnistaa erityistä vastaanottavaisuutta joissakin väestönosissa, joten uusien uskovien kokonaismäärä lisääntyy jaksosta toiseen.
26Seudun luonteesta riippumatta on kaikkialla välttämätöntä kiinnittää erityistä huomiota lapsiin ja varhaisnuoriin. Huoli nuorten moraalisesta ja henkisestä kasvatuksesta on nousemassa vahvasti ihmiskunnan tietoisuuteen, eikä millään yhteisörakentamisen pyrkimyksellä ole varaa sen laiminlyöntiin. Nykyisen viisivuotissuunnitelman aikana varhaisnuorison henkiseen voimauttamiseen tähtäävien kasvatuksellisten ohjelmien teho on käynyt ilmiselväksi. Kun heitä kolmen vuoden ajan tuetaan opiskelemaan ohjelmaa, joka kehittää heidän henkistä havaintokykyään, ja rohkaistaan aloittamaan instituutin runkokurssisarja 15-vuotiaina, he muodostavat laajan tarmoa ja lahjakkuutta uhkuvan voimavaran, joka voidaan suunnata henkisen ja aineellisen sivistyksen edistämiseen. Niin vaikuttuneita olemme jo saavutetuista tuloksista ja niin pakottava on tarve, että kehotamme kaikkia kansallisia neuvostoja pitämään instituuttiohjelmien kautta muodostettuja varhaisnuorisoryhmiä neljäntenä itsenäisenä ydintoimintona ja edistämään tämän toiminnon laajamittaista moninkertaistamista.
27Avain intensiivisen kasvuohjelman edistymiseen on pohdinnalle omistettu vaihe, jossa toiminnasta saadut opetukset esitellään ja sisällytetään seuraavan toimintajakson suunnitelmiin. Vaiheen pääpiirteenä on pohdintakokous, joka on yhtä paljon riemukkaan juhlinnan kuin vakavan neuvottelunkin aikaa. Kokemusten huolellinen tarkastelu pikemminkin osallistavien keskustelujen kuin ylen monimutkaisten ja yksityiskohtaisten esitelmien avulla auttaa ylläpitämään vision ykseyttä, selkeyttämään ajatuksia ja lisäämään innostusta. Olennaista tällaiselle tarkastelulle on keskeisten tilastojen erittely, mikä antaa viitteitä seuraavaa jaksoa varten asetettaviin tavoitteisiin. Suunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon toisaalta käytettävissä olevien kyvykkäiden ihmisvoimavarojen kasvu ja toisaalta väestön vastaanottavaisuudesta ja opettamisen dynamiikasta kertynyt tieto. Kun ihmisvoimavarat lisääntyvät jaksosta toiseen samassa suhteessa kuin koko bahá’í-väestö, on mahdollista ylläpitää ja jopa vauhdittaa kasvua.
28Saavuttaakseen kunnianhimoisen tavoitteen perustaa nuo 1 500 intensiivistä ohjelmaa bahá’í-maailman on täysin hyödynnettävä viimeisten kymmenen vuoden aikana hankittua kokemusta ja kehitettyjä valmiuksia. Lähdettyänne Pyhästä maasta teidän on käynnistettävä perusteelliset neuvottelut kansallisten ja alueellisten neuvostojen kanssa ja yhdessä niiden kanssa huolellisesti arvioitava kunkin kansallisen yhteisön tilanne, jotta voidaan määrittää erityishuomion kohteeksi valittavat seudut ja laatia strategiset suunnitelmat.
29Näiden suunnitelmien toteuttamisen tulee käynnistyä niin pian kuin mahdollista riḍvánin 2006 jälkeen. Seutujen yhdeltä tasolta seuraavalle siirtymisen edistämisestä saadut kokemukset ovat nyt niin laajalti tunnettuja, että prosessin menetelmät ja työvälineet ymmärretään hyvin. Instituuttiprosessia on voimistettava niin, että suurehko määrä ystäviä etenee runkokurssisarjan läpi. Intensiiviset instituuttikampanjat, jotka kiinnittävät riittävästi huomiota käytännön harjoituksiin, ovat tässä mielessä keskeisiä. Ydintoimintojen määrää tulee jatkuvasti moninkertaistaa ja ympäröivään yhteisöön ulottuvaa toimintaa järjestelmällisesti laajentaa. Pohdintakokouksia on pidettävä aika ajoin edistymisen seuraamiseksi, ajattelun ykseyden ylläpitämiseksi ja ystävien tarmon suuntaamiseksi toimintaan. Ja kasvuprosessin hallintorakenteita tulisi vähitellen vakiinnuttaa olosuhteiden vaatimalla tavalla. Vaikka seututason kyky ylläpitää kasvua pysyy tulevienkin vuosien keskeisimpänä haasteena, ei alueellisten ja kansallisten rakenteiden jatkuvaa kehittämistä tiedon ja voimavarojen kanavoimiseksi toimintakentälle ja sieltä takaisin pidä laiminlyödä.
30Yhtä tärkeää on seudulle pioneerivirran muodossa annettu tuki. Halu lähteä pioneeriksi nousee luonnollisesti syvältä yksittäisen uskovan sydämestä vastauksena jumalalliseen kutsuun. Jokainen, joka jättää kotinsa opettaakseen asiaa, liittyy noiden jalojen sielujen rivistöihin, joiden saavutukset vuosikymmenten vieriessä ovat valaisseet bahá’í-pioneeritoiminnan aikakirjoja. Harras toivomme on, että monet nousevat seuraavan suunnitelman aikana suorittamaan tätä ansiokasta palvelua joko kotirintamalla tai kansainvälisellä kentällä – palvelua, joka itsessään vetää puoleensa suunnattomia siunauksia. Laitosten on puolestaan käytettävä tarkkaa harkintaa sen varmistamiseksi, että ystävät sijoitetaan strategisesti oikein. Ensisijaisesti on suosittava lyhyt- ja pitkäaikaisten pioneerien asettumista niille seuduille, jotka on valittu järjestelmällisen huomion kohteiksi, joko keinona vahvistaa ponnisteluja luoda perustukset vauhdittunutta kasvua varten tai vakaannuttaa meneillään olevia toimintajaksoja. Ei ole kohtuutonta olettaa, että yhteinen pyrkimys rakentaa vahvuuksille johtaa viimein pioneerien virtaamiseen tällaisilta seuduilta niille alueille, joiden on määrä olla tulevien valloitusten näyttämönä.
31Rakkaat ystävät: Tulevina viikkoina ja kuukausina ja koko suunnitelman ajan te ja avustajalautakuntienne jäsenet olette jatkuvan kannustuksen lähteenä uskoville heidän noustessaan vastaamaan heille esitettävään haasteeseen. Pyydämme teitä käyttämään jokaisen tilaisuuden välittääksenne heille luottamuksemme heidän kykyynsä voittaa ne esteet, jotka väistämättä ilmaantuvat heidän polulleen. Heidän ei ole syytä vähätellä kaikkea sitä, mitä he ovat saavuttaneet Bahá’u’lláhin vahvistavan armon avulla viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Ensimmäisten neljän vuoden kuluessa he kehittivät institutionaalisia valmiuksia kaikkialla planeetallamme tarjotakseen henkistä kasvatusta uskovien laajeneville joukoille. Rakentaen tälle saavutukselle he ryhtyivät perusteelliseen oppimisprosessiin, joka avasi heidän silmiensä eteen näköaloja valtavista mutta saavutettavissa olevista mahdollisuuksista. Että bahá’í-maailma on onnistunut kuusinkertaistamaan hartaustilaisuuksien määrän viimeisten viiden vuoden kuluessa, että samana aikana lasten ja varhaisnuorten oppitunnit ovat enemmän kuin kolminkertaistuneet, että opintopiirien lukumäärä on maailmanlaajuisesti ylittänyt yksitoistatuhatta – nämä saavutukset tarjoavat näytön siitä tavattomasta vahvuudesta, jota uskovat voivat hyödyntää täyttäessään heille uskottua velvollisuutta.
32Ennen kaikkea ystävien tulee pysyä alati tietoisina niiden henkisten voimien suuruudesta, jotka ovat heidän käytettävissään. He ovat jäseniä yhteisössä, ”jonka maailmanlaajuiset, jatkuvasti lujittuvat toiminnot muodostavat ainoan eheyttävän prosessin maailmassa, jonka niin maalliset kuin uskonnollisetkin laitokset ovat suurimmaksi osaksi hajoamassa”. Kaikista maailman kansoista ”ainoastaan he voivat tunnistaa myrskyisän aikakauden myllerryksessä jumalallisen Vapahtajan kättentyön tämän hahmottaessa sen suuntaa ja säädellessä sen kohtaloita. He yksin ovat tietoisia tuon järjestäytyneen maailmanvaltiomuodon hiljaisesta kasvusta, jonka rakenteita he ovat itse pystyttämässä”. Juuri heidän laitoksiaan ”tullaan pitämään sen aikakauden tunnusmerkkinä ja loistona”, jonka perustajiksi heidät on kutsuttu. ”Rakentamisprosessi”, jolle he ovat pyhittäytyneet, on ”lamautuneen yhteiskunnan ainoa toivo”. Sillä sitä ”ajaa eteenpäin Jumalan muuttumattoman tarkoituksen sähköistävä vaikutus ja se kehittyy Hänen uskonsa hallintojärjestyksen puitteissa”. Ja muistuttakaa heitä, että he ovat ‘Abdu’l-Bahán rukouksessaan kuvaamat valaistuneet sielut: ”Sankareita he ovat, oi Herrani, johdata heidät taistelukentälle. Oppaita he ovat, pane heidät puhumaan suureen ääneen väittein ja todistein. Muiden palvelijoita he ovat, saa heidät ojentamaan edelleen malja, joka on täynnään varmuuden viiniä. Oi Jumalani, tee heidät laululinnuiksi, jotka visertävät ihanissa puutarhoissa, tee heidät jalopeuroiksi, jotka saalistavat tiheiköissä, valaiksi, jotka sukeltelevat suunnattomissa syvyyksissä.”
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]