Mannermaisten neuvonantajalautakuntien konferenssille, 30. joulukuuta 2021

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto

30. joulukuuta 2021

Mannermaisten neuvonantajalautakuntien konferenssille

Rakastetut ystävät

1Tämän vuoden riḍvánina kuvailimme, miten neljännesvuosisadan aikana bahá’í-maailma kävi läpi muodonmuutoksen, joka antoi sille ennalta aavistamattoman kyvyn oppia, kasvaa ja palvella ihmiskuntaa. Mutta olivatpa tämän ajanjakson saavutukset kuinka loistavia tahansa, niiden on jäätävä vielä tulevan varjoon. Äskettäin aloitetun suunnitelmien uuden sarjan loppuun mennessä bahá’í-yhteisöllä on oltava sellaisia valmiuksia, joista tuskin voi nähdä pilkahdustakaan tällä hetkellä. Tulevien päivien pohdinnoissanne teillä on paljon tekemistä tutkiessanne, mitä tarvitaan tällaisen vahvistuneen yhteisön luomiseksi.

2Bahá’u’lláh toteaa, että ”kuolevaiset ihmiset ovat astuneet kertakaikkisesta olemattomuudesta olevaisuuden valtakuntaan siinä tarkoituksessa, että he voisivat uurastaa paremman maailman rakentamiseksi ja elää yhdessä sopusoinnussa ja yhteisymmärryksessä”. Hän on ilmaissut opetuksia, jotka tekevät tämän mahdolliseksi. Sellaisen yhteiskunnan rakentaminen, joka tietoisesti tavoittelee tätä yhteistä päämäärää, ei ole ainoastaan tämän sukupolven vaan monien tulevien sukupolvien työ, ja Bahá’u’lláhin seuraajat ottavat mielellään mukaan kaikki, jotka työskentelevät heidän rinnallaan tässä hankkeessa. Se tarkoittaa sitä, että opitaan rakentamaan elinvoimaisia, ulospäin suuntautuvia yhteisöjä, se tarkoittaa sitä, että nämä yhteisöt oppivat, miten saada aikaan henkistä ja aineellista edistystä, se tarkoittaa sitä, että opitaan olemaan mukana edistämässä niitä keskusteluja, jotka vaikuttavat tämän edistyksen suuntaan. Nämä ponnistelun alat ovat luonnollisesti tuttuja. Yhdestä näkökulmasta katsottuna ne ovat varsin erilaisia, ja niistä kullakin on omat ominaispiirteensä ja vaatimuksensa. Silti ne kaikki edustavat tapoja herättää ihmissielussa piilevät voimat ja kohdistaa ne paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Yhdessä ne ovat keino vapauttaa Suojelijan kuvailema bahá’í-uskon ”yhteiskuntaa rakentava voima”. Tämä Bahá’u’lláhin asiassa luonnostaan oleva voima näkyy jopa bahá’i-yhteisön orastavissa pyrkimyksissä oppia palvelemaan ihmiskuntaa ja edistämään Jumalan sanaa. Ja vaikka Hänen ilmoituksensa ennakoima maailmanyhteisö on tietenkin kaukaista tulevaisuutta, on runsaasti sellaisia yhteisöjä, jotka vilpittömästi opettelevat soveltamaan Hänen opetuksiaan yhteiskuntansa todellisuuteen. Kuinka suunnattoman siunattuja ovatkaan ne sielut, jotka käsittävät tämän päivän suuruuden ja tekojensa merkityksen ja jotka ponnistelevat edistääkseen jumalallisten opetusten muovaaman yhteiskunnan syntymistä.

3Riḍvánina alkanut maailmanlaajuisten suunnitelmien sarja kestää täydet kaksikymmentäviisi vuotta. Se vie Jumalan asian arkin bahá’í-ajanjakson kolmannelle vuosisadalle ja päättyy riḍvánina 2046. Tänä aikajaksona bahá’í-maailma keskittyy yhteen ainoaan päämäärään: bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapauttamiseen yhä enenevässä määrin. Tähän kokonaistavoitteeseen pyrkiminen edellyttää yksittäisen uskovan, paikallisyhteisön ja uskon laitosten kyvykkyyden kasvattamista entisestään. Näillä suunnitelman kolmella vankalla edistäjällä on kullakin tehtävänään oma osansa, ja kullakin niistä on kykyjä ja ominaisuuksia, joita on kehitettävä. Yksikään niistä ei kuitenkaan kykene yksinään toteuttamaan kaikkia mahdollisuuksiaan. Niiden välisiä vastavuoroisia suhteita vahvistamalla niiden kyvyt yhdistyvät ja moninkertaistuvat. ‘Abdu’l-Bahá selittää, että mitä selvemmin yhteistyö ja keskinäinen avunanto on ominaista jollekin kansalle, ”sitä suurempaa on ihmisyhteisön edistys ja hyvinvointi”. Bahá’í-uskossa tämä periaate luonnehtii ja muovaa yksilöiden, laitosten ja yhteisöjen vuorovaikutusta, ja se antaa Jumalan asialle kokonaisuudessaan moraalista elinvoimaa ja henkistä terveyttä.

4Ne syttyneet sielut, joita nousee esiin suunnitelman kehityskulkujen kautta, pyrkivät ymmärtämään yhä syvällisemmin Bahá’u’lláhin opetuksia, jotka ovat ”ylivertainen parannuskeino kaikkiin vaivoihin”, ja soveltamaan niitä oman yhteiskuntansa tarpeisiin. He ovat sitoutuneet kaikkien hyvinvointiin ja käsittävät, että yksittäisten ihmisten hyvinvointi perustuu koko yhteiskunnan hyvinvointiin. He ovat lainkuuliaisia kansalaisia, jotka karttavat puolueellisuutta ja kilpailua maallisesta vallasta. He keskittyvät sen sijaan nousemaan erimielisyyksien yläpuolelle, sovittamaan näkökantoja yhteen ja edistämään neuvottelun käyttämistä päätöksenteossa. He painottavat ominaisuuksia ja asenteita ‒ kuten luotettavuus, yhteistyö ja pitkämielisyys ‒ jotka ovat vakaan yhteiskuntajärjestyksen rakentamisen osatekijöitä. He puolustavat järkiperäisyyttä ja tiedettä ihmiskunnan kehitykselle välttämättöminä. He kannattavat suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä, ja koska ihmiskunnan luontainen ykseys on heidän mielessään päällimmäisenä, he pitävät mahdollisina yhteistyökumppaneinaan kaikkia ja pyrkivät edistämään yhteenkuuluvuuden tunnetta jopa sellaisten ryhmien keskuudessa, jotka ovat perinteisesti saattaneet suhtautua toisiinsa vihamielisesti. He ovat tietoisia siitä, miten materialismin voimat vaikuttavat heidän ympärillään, ja he näkevät selvääkin selvemmin, miten maailmassa sitkeästi jatkuu monenlainen vääryys. Heillä on silti yhtä selvä käsitys siitä, että ykseydellä on luova voima ja ihmiskunnalla kyky epäitsekkyyteen. He näkevät todellisen uskonnon voiman muuttaa sydän kokonaan ja päästä voitolle epäluulosta ja luottaen siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, he ahertavat luodakseen sellaiset olot, joissa edistystä voi tapahtua. He kertovat auliisti muille omasta vakaumuksestaan kunnioittaen jokaisen sielun omantunnonvapautta eivätkä koskaan pakota ketään noudattamaan omia käyttäytymissääntöjään. Ja vaikka he eivät väitäkään keksineensä kaikkia vastauksia, heillä on selvä ymmärrys siitä, mitä he ovat oppineet ja mitä heidän on vielä opittava. Heidän ponnistelunsa etenevät toiminnan ja pohdinnan vuorotahtia. Vastoinkäymiset eivät heitä häiritse. Niissä paikoissa, joissa yhä useammat auttavat rakentamaan tämän kaltaisia yhteisöjä, Jumalan asian voima kokonaan muuttaa ihmisten yhteisölliset olot samoin kuin heidän sisäinen elämänsä on tulossa yhä näkyvämmäksi. Olemme varmoja siitä, että vilpitön pyrkiminen suunnitelman keskeiseen tavoitteeseen johtaa hyvin lukuisten tällaisten yhteisöjen syntymiseen.

Seutujen eteneminen

5Bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman näkyminen entistä selvemmin edellyttää ennen kaikkea sitä, että joukkojen liittymisen prosessi etenee vielä pidemmälle joka puolella maailmaa. Sisimmältään henkisillä pyrkimyksillä levittää Bahá’u’lláhin ilmoituksen valoa yhä laajemmalle ja ulottaa Hänen uskonsa juuret yhä syvemmälle yhteiskunnan maaperään on mitattavissa olevia tuloksia: niiden seutujen lukumäärä, joissa kasvuohjelma on aloitettu, ja niistä kunkin saavuttama voimaperäisyys. Keinot nopeaan edistykseen näissä molemmissa ovat nyt olemassa. Korkeimman nimen yhteisön tavoitteena täytyy olla nykyisen maailmanlaajuisten suunnitelmien sarjan aikana pyrkiä toteuttamaan intensiivisiä kasvuohjelmia kaikilla seuduilla maailmassa. Tämä hyvin haasteellinen tavoite tarkoittaa toiminnan laajentamista ja tehostamista ennennäkemättömässä mitassa. Yhdeksänvuotissuunnitelman aikana on edistyttävä nopeasti kohti tätä tavoitetta.

6Alustavana askeleena me pyydämme teitä auttamaan kansallisia henkisiä neuvostoja ja alueellisia bahá’í-neuvostoja tutkimaan, olisiko niiden hyödyllistä tarkistaa alueidensa seutujakoa jollakin tavalla. Kuten tiedätte, seutu määrittelee alueen, jolla suunnitelman mukaista toimintaa voidaan edistää hallitusti ja kestävästi. Viimeisten kahdenkymmenenyhden vuoden aikana on saatu paljon tietoa siitä, minkä kokoinen seutu on ”hallittavissa” eri yhteyksissä ja eri puolilla maailmaa. Joissakin maissa on kasvun vaikutusten vuoksi jo ryhdytty harkitsemaan muutoksia. Monissa tapauksissa tämä uudelleenarviointi ei johda minkään muuttumiseen, mutta joissakin tapauksissa sen tulos on, että jokin seutu jaetaan tai sen alaa pienennetään ja toisinaan seutu saattaa laajentua. Maastonsa vuoksi harvaan asutut alueet voidaan jättää seutujärjestelmän ulkopuolelle. Tietenkin kaikki tällaisissa paikoissa asuvat uskovat ottavat käyttöönsä niin monta toimintakehyksen osatekijää kuin heidän oloissaan on tarkoituksenmukaista.

7Seutujen eteneminen kehityksen jatkumossa on edelleen yhteisön laajentamisen ja lujittamisen perusmalli. Seurattavan kehityspolun yksityiskohdat ja erityisesti ensimmäinen, toinen ja kolmas virstanpylväs, jotka ovat merkkejä edistymisestä sitä kulkiessamme, ovat ystäville jo hyvin tuttuja aiemmista sanomistamme ja heidän omasta kokemuksestaan, emmekä koe tarpeelliseksi toistaa sitä, minkä olemme jo aiemmin todenneet. Yksivuotissuunnitelman päättyessä me odotamme, että kasvuohjelmia on käynnissä yli 6 000 seudulla, että näistä lähes 5 000 seudulla on ohitettu toinen virstanpylväs ja että näistä 1 300 seudulla uskovat ovat edenneet vielä pidemmälle. Näiden lukujen on kasvettava huomattavasti seuraavien yhdeksän vuoden aikana. Kun seutujaon mahdollisista muutoksista on päätetty, me pyydämme, että työskentelette yhdessä kansallisten neuvostojen ja alueellisten neuvostojen kanssa laatiaksenne ennakkoarvion niiden seutujen lukumäärästä, jotka voisivat edistyä ja ohittaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen virstanpylvään suunnitelman aikana. On syytä pitää mielessä, että näiden on ainoastaan tarkoitus olla hyvin perusteltuja arvioita, joita voidaan tarkentaa myöhemmin tarpeen mukaan, eikä niitä tarvitse hioa turhan pitkään. Niinpä me pyydämme lähettämään näiden arviointien tulokset Bahá’í-maailmankeskukseen naw-rúziin mennessä. Riḍvánina me pystymme sitten määrittelemään bahá’í-maailman yhteiset pyrkimykset yhdeksänvuotissuunnitelman ajaksi.

8Olemme tietoisia siitä, että on joitakin alueita ja maita, missä bahá’í-usko on vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, ja on pakottava tarve varmistaa, että myös näissä paikoissa voidaan hyötyä siitä, mitä bahá’í-maailma on oppinut kasvuprosessin nopeuttamisesta. Selväksi käynyt tärkeä oppi on, että kolmannen virstanpylvään ohittaneella seudulla on suunnaton merkitys kullekin alueelle. Kun tietyn seudun ystävät ovat hankkineet kaikki ne valmiudet, joita tällainen edistyminen merkitsee, ja kun käytössä on keinot levittää oivalluksia laajalti ja jakaa yhteisörakentamisen ponnistuksiin liittyviä kokemuksia, laajentamis- ja lujittamistyön nopea kiihdyttäminen ympäröivillä seuduilla on mahdollista. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää, että yhdeksänvuotissuunnitelman aikana kasvuprosessissa päästään tälle voimaperäisyyden tasolle ainakin yhdellä seudulla joka maassa ja joka alueella. Tämä on yksi suunnitelman päätavoitteista, ja se tulee vaatimaan monien vihkiytyneiden sielujen keskittynyttä ponnistelua. Kansainvälinen Opetuskeskus on valmis työskentelemään kanssanne useiden toimintasuunnitelmien toimeen panemiseksi, jotta tämä toteutuisi. Näistä tärkeimpänä on hyödyntää kansainvälisten ja kotirintamapioneerien ryhmiä, jotka tuntevat toimintakehyksen ja ovat valmiita käyttämään huomattavan määrän aikaa ja voimia Jumalan asian palvelemiseen useiden vuosien ajan. Teidän on tähdennettävä kansallisille henkisille neuvostoille ja alueellisille bahá’í-neuvostoille, miten kiireellistä on kannustaa uskovia, jotka niin monien menneiden aikojen sankarillisten sielujen jalanjälkiä kulkien voivat nousta varmistamaan, että bahá’í-uskon valo loistaa kirkkaana kaikilla alueilla. Me odotamme, että erityisesti ne maat, alueet ja seudut, joille on kertynyt voimaa ja kokemusta, saavat aikaan sen, että pioneereja virtaa sinne, missä apua tarvitaan, ja että ne myös antavat tukea muilla keinoin. Tämä tuen virtaaminen on jälleen yksi tapa, jolla edistyksen kannalta niin olennainen yhteistyön ja keskinäisen avunannon henki ilmenee järjestelmällisessä toiminnassa.

9Edellisen suunnitelmien sarjan ‒ erityisesti viimeisimmän viisivuotissuunnitelman ‒ saavutukset eivät olisi voineet toteutua ilman valtaisaa edistystä opetustyössä. Tämän työn tärkeä ulottuvuus on kyky käydä keskusteluja henkisistä aiheista, ja tätä kykyä tarkasteltiin vuoden 2015 konferenssillenne lähettämässämme viestissä, jossa me kuvailimme, miten sitä kehitetään osallistumalla instituuttikursseille ja hankkimalla käytännön kokemusta. On selvää, että ruohonjuuritasolla kehittyvä toimintamalli tarjoaa erilaisia tilanteita, joissa vastaanottavaiset sielut ‒ joskus kokonaiset perheet tai samanikäisten ryhmät ‒ voivat osallistua merkityksellisiin keskusteluihin, jotka herättävät kiinnostuksen bahá’í-uskon tulevaisuudennäkemystä ja Bahá’u’lláhin henkilöä kohtaan. Ajan myötä monet tällaiset sielut alkavat samastua bahá’í-yhteisöön, varsinkin kun he saavat varmuutta osallistua yhteisöelämään palvelemalla. Yhteisö on tietenkin iloinen kaikesta yhteistoiminnasta, jota joku haluaa pitää yllä, olipa se suuri- tai pienimuotoista. Bahá’u’lláhin tunnustaminen Jumalan ilmaisijaksi ja yksinomaan bahá’í-yhteisön jäsenyyteen sisältyvien etuoikeuksien ja velvollisuuksien hyväksyminen on kuitenkin ainutkertainen hetki ihmisen henkisessä kehityksessä, ja se on aivan eri asia kuin säännöllinen osallistuminen bahá’í-toimintaan tai bahá’í-periaatteiden kannattaminen. Kokemus on osoittanut, että jollekin paikkakunnalle yhteisörakentamisen ponnistusten kautta syntynyt elämänpiiri tekee tämän askeleen ottamisesta suhteellisen helppoa kaikille niille, jotka sen haluavat ottaa. Missä tahansa nämä ponnistukset ovatkin meneillään, ystävien on tärkeää pitää mielessä, että ovi bahá’í-uskoon on aivan avoinna, ja rohkaista sen kynnyksellä olevia. Ja niillä alueilla, joilla tällaiset ponnistukset ovat olleet varmalla pohjalla jo jonkin aikaa, monet uskovat huomaavat, että elinvoimainen, kehittyvä toimintamalli voi luonnostaan johtaa siihen, että perheet, ystäväpiirit ja jopa toisilleen läheiset perhekunnat ovat valmiita liittymään Jumalan asiaan. Sillä sielut voivat helpommin rohkaistua ottamaan yhdessä tämän askeleen siellä, missä yhteisöön liittymisen mahdollisuudesta voidaan keskustella avoimesti ja osallistavasti niiden kesken, jotka yhdessä tuntevat, että heidän identiteettinsä on samanlainen. Bahá’í-laitosten, etenkin paikallisten henkisten neuvostojen, on asennoiduttava niin, että tällainen kehitys on mahdollista, ja pidettävä huoli siitä, että kaikki esteet raivataan.

10Me pyydämme teitä ja avustajianne auttamaan uskovia heidän asuinpaikastaan riippumatta säännöllisesti pohtimaan tehokkaita tapoja opettaa bahá’í-uskoa asuinympäristössään ja herättämään heidän sydämessään sellaisen intohimon opettamiseen, joka vetää puoleensa jumalallisen valtakunnan vahvistukset. Uskon siunauksen saaneilla sieluilla on luonnollinen halu kertoa tästä lahjasta keskustelemalla sukulaisten, ystävien, luokkatovereiden, työtovereiden ja ennestään tuntemattomien kanssa ja etsiä joka paikassa ja joka hetki kuulijaa. Erilaiset menettelytavat sopivat erilaisiin tilanteisiin ja oloihin, ja ystävien pitäisi tehdä jatkuvasti työtä oppiakseen, mikä on tehokkainta juuri siellä, missä he ovat.

Edistyneimmiltä seuduilta oppiminen

11Kuusi vuotta sitten me kuvailimme teille sellaisen seudun piirteet, missä ystävät ovat ohittaneet kolmannen virstanpylvään kasvun jatkumossa. Näin pitkälle pääseminen merkitsee sitä, että tietyissä naapurustoissa tai kylissä on voimaperäistä toimintaa mutta myös suurin osa koko seudun alueella asuvista uskovista ponnistelee yksituumaisesti ‒ toisin sanoen voimistuu yhteinen henki osallistua yhteisön rakentamistyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on saatu liikkeelle melkoinen määrä bahá’íta, jotka soveltavat luovasti ja älykkäästi suunnitelman toimintakehystä omaan tosiasialliseen tilanteeseensa riippumatta siitä, missä päin seutua he asuvat. Se edellyttää sitä, että perheet ja yksittäiset uskovat toimivat yhdessä ja päättävät tietoisesti nähdä itsensä osaksi kasvavaa ydintä. Tällaiset ystäväpiirit ryhtyvät laajentamaan toiminnassaan mukana olevien joukkoa toimimalla niissä verkostoissa, joihin he kuuluvat ‒ verkostoissa, joita syntyy työpaikan tai opiskelupaikan, paikkakunnan koulun tai muunlaisen yhteisöllisen keskuksen kautta ‒ ja kulkemalla niiden rinnalla, jotka nousevat palvelemaan heidän kanssaan. Tällaisilla pyrkimyksillä on valtava arvo. Silloinkin, kun jollakin seudulla on useita kukoistavia voimaperäisen toiminnan keskuksia, seudun muissa osissa tehdyt ponnistukset saattavat silti olla suuri osa kaikesta käynnissä olevasta toiminnasta. Me kiitämme tässä yhteydessä myös niitä toimia, joihin joillakin seuduilla on ryhdytty, jotta voidaan järjestelmällisesti tavoittaa jokin tietty väestönosa, joka on osoittautunut vastaanottavaiseksi bahá’í-uskolle mutta joka asuu hajallaan kaikkialla seudulla. Tätä voidaan pitää yhteisörakentamisen työn erityisenä muotona, ja se on edelleen hyvin lupaavaa. Kun suunnitelman työhön sen kaikissa muodoissa osallistutaan yhä enemmän, ystäville avautuu monia tilaisuuksia oppia toistensa kokemuksista ja virittää toinen toisessaan opettamisen ilo.

12Luonnollisesti erityistä huomiota on viime vuosina kiinnitetty vastaanottavaisissa naapurustoissa ja kylissä tehtävään työhön. Kun tällaisten paikkojen asukkaat alkavat osallistua suurin joukoin bahá’í-toimintaan, koordinoinnille on annettava aiempaa enemmän huomiota, jotta selvitään tilanteeseen luonnostaan sisältyvästä monitahoisuudesta. Kuhunkin voimaperäisen toiminnan keskukseen alkaa syntyä järjestäytynyttä yhteistyötä niiden perheryhmien kesken, jotka järjestävät keskuudessaan toimintaa yhteisön rakentamiseksi tavoitteenaan ulottaa tällainen toiminta useihin lähellä oleviin perhekuntiin. Tällainen ystävien vapaamuotoinen verkosto rohkaisee ja tukee meneillään olevia ponnisteluja. Tällaisissa paikoissa jokapäiväisen elämän luonnetta muovaa sellaisen kulttuurin synty, jossa pidetään arvossa palvontaa ja palvelua ja niissä ovat mukana monet ihmiset samaan aikaan. Mieltä ylentäviä ja hyvin valmisteltuja yhteisön kokoontumisia ‒ joissakin tapauksissa jopa leirejä ja juhlia ‒ on yhä useammin, ja musiikki ja laulu ovat keskeistä näissä tilaisuuksissa. Todellakin kaiken taiteen, joka on alusta asti hyvin olennainen osa jonkin yhteisön kehitystä, huomataan tällaisissa tilanteissa olevan tärkeä tapa tuottaa iloa, lujittaa ykseyden siteitä, levittää tietoa ja vahvistaa ymmärrystä sekä tutustuttaa yhteiskunnan muita jäseniä Jumalan asian periaatteisiin. Ja tietenkin keskitytään edelleen vahvasti olemaan ulospäin suuntautuvia: keksimään keinoja jatkuvasti jakaa kukoistavan toimintamallin hedelmät sellaisten sielujen kanssa, jotka eivät ole vielä tutustuneet bahá’í-uskoon.

13Tämän kaiken keskellä me olemme panneet merkille erityisen, rohkaisevan ilmiön, jonka ensimmäisten pilkahdusten kuvailimme edustavan uutta eturintamaa vuoden 2015 konferenssillenne lähettämässämme sanomassa. Vaikka sen oppiminen, miten saada mukaan suuria joukkoja, on ominaista kaikille kolmannen virstanpylvään ohittaneille seuduille, ystävien huomio alkaa väistämättä kohdistua laajemmalle, kun he lähestyvät sitä vaihetta, jossa merkittävä osa tietyn alueen väestöstä osallistuu toimintaan yhteisön rakentamiseksi. Tämä saattaa koskea jollakin seudulla vain tiettyä asuinaluetta tai useita tällaisia alueita tai yksittäistä kylää. Tilanne ei välttämättä vielä ole sama seudun muissa osissa. Tällaisissa paikoissa ruohonjuuritasolla ahertavien ystävien ajatukset täyttää kuitenkin yhä enemmän kaikkien lähistöllä asuvien ihmisten edistyminen ja hyvinvointi. Bahá’í-laitokset tuntevat entistä syvemmin olevansa vastuussa lasten ja varhaisnuorten koko sukupolven henkisestä kasvattamisesta; useimmat tai jopa kaikki heistä saattavat olla jo mukana yhteisön toiminnassa. Paikalliset henkiset neuvostot lujittavat suhteitaan viranomaisiin ja paikallisiin johtohenkilöihin, jopa ryhtyen viralliseen yhteistyöhön, ja yhä enemmän huomiota kiinnitetään suuresti lisääntyvään aloitteellisuuteen yhteiskunnallisessa toiminnassa, joka nousee varhaisnuorten, nuorten, naisten, perheiden tai muiden ihmisten ryhmistä niiden vastatessa ympärillään olevien tarpeisiin. Pelkästään toiminnan taso ja monipuolisuus edellyttävät, että avustajalautakunnan jäsenet nimittävät lukuisia apulaisia palvelemaan yhtä kylää tai naapurustoa, ja kukin apulainen voi seurata yhtä tai useampaa toimintalinjaa tarjoten tarvittaessa neuvoja ja tukea sekä antaen näin vauhtia käynnissä oleville kehityskuluille.

14Siellä, missä suunnitelman mukainen toiminta on tullut näin yleiseksi, asukkaat kykenevät nyt huomattavasti aiempaa enemmän ohjaamaan omaa kehitystään, ja bahá’í-uskon laitoksilla ja toimijoilla on siellä nyt entistä avarampi näkemys omista velvollisuuksistaan. Näihin velvollisuuksiin kuuluu totta kai edelleen se, että käytössä on vankat järjestelmät, joilla jatkuvasti kehitetään kyvykkyyttä ja tuetaan niitä, jotka ovat aloitteellisia. Yhteisön edistymiseen vaikuttaa kuitenkin entistä enemmän se, missä määrin paikalliset laitokset ja toimijat ovat tietoisia ympäristössään vaikuttavista yhteiskunnallisista voimista ja toimivat yhteisön monien hankkeiden yhtenäisyyden turvaamiseksi. Samalla bahá’í-yhteisön suhde ympäröivään yhteiskuntaan muuttuu perusteellisesti. Bahá’í-yhteisöstä on hallinnollisista perusrakenteistaan ja vapaamuotoisista yhteistyöjärjestelyistään tunnettuna tullut omasta ansiostaan hyvin näkyvä yhteiskunnallinen tiennäyttäjä, joka on valmis ottamaan harteilleen tärkeitä velvollisuuksia ja tehostamaan jatkuvaa laaja-alaista ja yhteistä oppimista henkisestä ja aineellista edistyksestä. Samaan aikaan, kun ympäröivä yhteiskunta omaksuu monia bahá’í-yhteisöelämän piirteitä ja sisäistää sen yhdistävän hengen, näin syntynyt vuorovaikutus antaa monenlaisille ryhmille mahdollisuuden tulla yhteen yhtenäisessä liikkeessä, jota innoittaa Bahá’u’lláhin tulevaisuudennäkemys ihmiskunnan ykseydestä. Tähän mennessä niiden paikkojen määrä, joissa bahá’í-yhteisöelämän malli on tullut näin yleiseksi, on vähäinen mutta kasvamassa. Tässä näkyy ennennäkemättömällä tavalla bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapautuminen.

15Bahá’í-toiminnan yleisyys ei tietenkään ole tässä laajuudessa mahdollista kaikkialla. On tarpeen ymmärtää, miten suuri vaikutus on jonkin seudun tai seudun osien oloilla ja jonkin kansan ominaispiirteillä ‒ toisin sanoen vallitsevilla olosuhteilla. Näin ollen vaihtelevat ne tavat, joilla bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentava voima tulee näkyviin erilaisissa elinympäristöissä. Riippumatta siitä, missä määrin bahá’í-yhteisöelämä saa piiriinsä jollakin tietyllä alueella asuvat ‒ riippumatta jopa seudun kasvuohjelman voimaperäisyydestä tai naapuruston tai kylän toiminnan määrästä ‒ ruohonjuuritasolla palvelevien ystävien kohtaama haaste on perimmältään sama joka paikassa. Heidän on kyettävä ymmärtämään omaa tilannettaan ja kysyttävä: mitkä olisivat käytettävissä olevien mahdollisuuksien ja vaatimusten perusteella sopivia tavoitteita, joihin pyrkiä tulevan toimintajakson tai toimintajaksojen sarjan aikana? Teillä ja avustajillanne on paras mahdollinen tilaisuus esittää tämä kysymys ja varmistaa, että tarkoituksenmukaiset toimintamallit tunnistetaan. Samankaltaisilla seuduilla toimivien ystävien kokemuksista voidaan oppia paljon, sillä yhteisöltä, joka on askeleen pidemmällä samalla polulla, voi saada arvokasta ymmärrystä siitä, mihin päämäärään seuraavaksi tulisi pyrkiä. Kun ystävät pohtivat edessään olevaa, he huomaavat helposti, että jokaisen yhteisön ulottuvilla on tavoite ja jokaiseen tavoitteeseen on polku sen saavuttamiseksi. Kun katsomme eteenpäin tällä polulla, emmekö saattaisi huomata, että itse Bahá’u’lláh pitää ihmiskunnan ohjaksia toisessa kädessään ja viittoo toisella kädellään kaikkia kiirehtimään, kiirehtimään?

Oman osansa antaminen yhteiskunnalliseen muodonmuutokseen

16Bahá’u’lláhin ilmoitus koskee sekä ihmiskunnan sisäisen elämän että yhteiskunnallisen ympäristön täydellistä muutosta. Shoghi Effendin puolesta kirjoitetussa kirjeessä kuvataan, kuinka yhteiskunnallinen ympäristö tarjoaa ”ilmapiirin”, jossa sielut voivat ”kasvaa henkisesti ja täysin heijastaa Jumalan valoa”, joka loistaa Bahá’u’lláhin ilmoituksesta. Selvä merkki Jumalan asian yhteiskuntaa rakentavan voiman vapautumisesta jollakin seudulla on se, että kasvava joukko sen asukkaita ponnistelee bahá’í-uskon opetusten innoittamina auttaakseen parantamaan henkisyyden laatua ja yhteiskunnallisia oloja siinä laajemmassa yhteisössä, johon he kuuluvat. Bahá’íden antamalle osalle on tunnusomaista se, että siinä on keskeistä kehittää kykyä palvella. Se on toimintatapa, jonka perustana on usko siihen, että jokin väestö kykenee ottamaan kehityksensä omiin käsiinsä.

17Kun yhteisörakentamisen työ tehostuu jollakin seudulla, ystävistä siellä tulee väistämättä aiempaa tietoisempia niistä yhteiskunnallisista, taloudellisista tai kulttuurisista esteistä, jotka haittaavat ihmisten henkistä ja aineellista kehitystä. Lapset ja varhaisnuoret, joiden koulutusta ei tueta, tyttöihin kohdistuvat paineet, jotka johtuvat hyvin nuorena avioitumiseen liittyvistä perinteisistä tavoista, itselleen outojen terveydenhuollon järjestelmien kanssa toimeen tulemiseen apua tarvitsevat perheet, jonkin välttämättä tarvittavan puutteessa kamppaileva kylä tai vanhat ennakkoluulot, jotka johtuvat eri ryhmien välisestä totunnaisesta vihamielisyydestä – kun bahá’í-yhteisö laajentamis- ja lujittamispyrkimystensä myötä päätyy kohtaamaan nämä ja monet muut tilanteet, se joutuu vastaamaan tällaisiin todellisiin oloihin mahdollisuuksiensa mukaan. Tällaisia tilanteita pohdittaessa käy selväksi, että seutujen sisällä laajentaminen ja lujittaminen, yhteiskunnallinen toiminta ja oman osansa antaminen yleisesti käytäviin keskusteluihin ovat yhteiskunnan ruohonjuuritasolla toteutettavan yhden, yhtenäisen, ulospäin suuntautuvan hankkeen eri puolia. Kaikkia näitä ponnistuksia toteutetaan yhteisen toimintakehyksen mukaisesti, ja tämä ennen kaikkea muuta tuo yhtenäisyyttä toimintamalliin.

18Ruohonjuuritason yhteiskunnallisen toiminnan orastava herääminen alkaa näkyä jollakin seudulla, kun entistä enemmän ihmisvoimavaroja on käytettävissä, ja kyky huolehtia yhä monenlaisemmista tehtävistä kehittyy. Kylät ovat osoittautuneet erityisen hedelmälliseksi maaperäksi yhteiskunnallisen toiminnan aloitteiden syntyä ja pysyä käynnissä, mutta myös kaupungeissa asuvat ystävät ovat onnistuneet toteuttamaan yhteisönsä elinpiiriin sopivia toimia ja hankkeita, toisinaan yhteistyössä paikallisten koulujen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tai jopa valtion elinten kanssa. Yhteiskunnallisessa toiminnassa ollaan mukana monilla tärkeillä aloilla, kuten ympäristö, maatalous, terveys, taide ja erityisesti koulutus. Yhdeksänvuotissuunnitelman kuluessa ja etenkin tiettyjen instituuttikurssien opiskelun saadessa aikaan entistä enemmän toimintaa tällä saralla, me odotamme näkevämme virallisten ja epävirallisten ponnistelujen lisääntyvän nopeasti jonkin kansan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Jotkin näistä yhteisölähtöisistä aloitteista edellyttävät hallinnollisia perusrakenteita niissä tehtävän työn pitämiseksi yllä. Kun olosuhteet ovat otolliset, paikallisia henkisiä neuvostoja tarvitsee kannustaa oppimaan, miten voidaan parhaiten edistää uusia, orastavia aloitteita ja miten lupaavia pyrkimyksiä voidaan tukea. Joissakin tapauksissa tiettyyn toiminnan alaan kytkeytyvät tarpeet antavat aiheen bahá’í-uskon innoittaman järjestön perustamiseen, ja me pidämme varmana, että tällaisia järjestöjä syntyy lisää tulevan suunnitelman aikana. Kansallisten henkisten neuvostojen on omalta osaltaan löydettävä keinoja, joilla ne voivat pysyä hyvin perillä siitä, mitä niiden yhteisöissä opitaan ruohonjuuritasolla, ja eritellä näin saatavia kokemuksia. Joissakin paikoissa tämä edellyttää sellaisen erillisen elimen perustamista, jonka erityisenä tehtävänä on seurata yhteiskunnallista toimintaa. Kun tarkastelemme bahá’í-maailmaa, meitä ilahduttaa nähdä, millaiseen vauhtiin tällä ponnistelun alalla on jo päästy Bahá’íden kansainvälisen kehitysjärjestön (Bahá’í International Development Organization) kannustuksen ja tuen ansiosta.

19Kykyyn lähteä mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan liittyy läheisesti kyky antaa oma osansa yhteiskunnassa käytäviin keskusteluihin. Pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesti kyvystä osallistua keskusteluun jostakin asiasta, joka vaikuttaa ihmisten elämään, ja tarjota bahá’í-periaatteisiin ja bahá’íden kokemuksiin perustuva näkökulma. Näin tarkasteltuna se on taito, jota monilla bahá’ílla on tilaisuus soveltaa käytäntöön lähes päivittäin esimerkiksi opinnoissaan tai työssään ja jota kehitetään osallistumalla instituuttikursseille. Virallisemmassa muodossaan se on keskeinen osa Bahá’íden kansainvälisen yhteisön ja kansallisten ulkoasiaintoimistojen työtä. Kun ajatellaan bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapauttamista ruohonjuuritasolla, se on kuitenkin kyky, jolle on entistä suurempi tarve, kun laajentamis- ja lujittamistyön kautta päästään läheisempään yhteyteen jonkin alueen väestön kanssa, mikä johtaa siihen, että ollaan paremmin tietoisia jollakin alueella yleisistä yhteiskunnallisista ongelmista sekä sen asukkaiden pyrkimyksistä niiden ratkaisemiseksi. Kun yhteisörakentamisen toimintaan osallistuvien määrä kasvaa, samoin kasvaa bahá’í-yhteisön tarve tarjota yhtenäisenä joukkona sen punnittu näkökulma yhteiskunnallisen edistyksen tiellä oleviin esteisiin sekä kysymyksiin, jotka rasittavat niiden ihmisten mieltä ja sisintä, joiden kanssa se on tekemisissä. Tällä on erityistä merkitystä paikallisille henkisille neuvostoille. Siellä, missä suunnitelmaan kuuluva toiminta on jossakin määrin yleistynyt, neuvostoa aletaan pitää entistä laajemmissa piireissä syvän moraalisen ymmärryksen lähteenä. Ajan mittaan pyrkimykset antaa oma osansa yhteiskunnalliseen keskusteluun muuttuvat järjestelmällisemmiksi, ja bahá’ísta tulee taitavia auttamaan ympärillään olevia ihmisiä osallistumaan keskusteluun rakentavasti ja pääsemään yksimielisyyteen. Etsitään tilaisuuksia kertoa bahá’í-uskon näkökulmista yhteisön johtajille ja vallankäyttäjille, ja luodaan tilanteita, joissa eri ryhmien ja eturyhmien edustajia voidaan auttaa saavuttamaan yhteinen näkemys neuvottelun avulla. Me olemme tyytyväisiä niihin askeliin, joita on jo otettu sen oppimiseksi, miten Bahá’u’lláhin ilmoituksesta ja bahá’í-yhteisöjen kokemuksista saatuja oivalluksia voidaan soveltaa polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin paikallisella tasolla. Yhdeksänvuotissuunnitelman aikana opitaan varmasti vielä paljon lisää tästä.

20Me haluamme korostaa, että yhteiskunnallista toimintaa ja pyrkimyksiä osallistua yleisesti käytäviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ei ole aikaisemmin eikä nykyäänkään syntynyt ainoastaan kasvun yhteydessä, vaan myös tuloksena yksittäisten bahá’íden pyrkimyksestä omalta osaltaan edistää yhteiskunnan kehitystä heille mahdollisilla tavoilla. Henkilökohtaisena vastauksena Bahá’u’lláhin kehotukseen työskennellä maailman parantamiseksi uskovat ovat kukin omalla tavallaan päätyneet valitsemaan kutsumusammatteja ja etsineet tilaisuuksia tukea samanhenkisten ryhmien ja järjestöjen toimintaa. Sekä suuria että pieniä hankkeita on käynnistetty monenlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin vastaamiseksi. Ryhmiksi järjestäytyneet ihmiset ovat perustaneet lukuisia bahá’í-uskon innoittamia järjestöjä työskennelläkseen monien eri tavoitteiden hyväksi, ja asiantuntijaelimiä on muodostettu kiinnittämään huomiota johonkin tiettyyn keskusteluun. Kaikki nämä ponnistelut, olipa ne tehty missä laajuudessa hyvänsä, ovat hyötyneet siitä, että ne ovat voineet tukeutua niihin periaatteisiin ja näkökantoihin, jotka ohjaavat maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön ruohonjuuritason toimintaa, ja ne ovat myös hyötyneet paikallisten ja kansallisten henkisten neuvostojen viisaista neuvoista. Me iloitsemme nähdessämme, että Siunatun kauneuden omistautuneet seuraajat vastaavat neuvottoman ja syvästi levottoman maailman koettelemuksiin ilmaisemalla uskoaan näin monin tavoin ja sopusointuisesti.

Kasvatushankkeet ja koulutusinstituutti

21Kasvatuksen merkitystä bahá’í-uskon käsitykselle täydellisestä henkisestä ja yhteiskunnallisesta muutoksesta voi tuskin yliarvioida. ”Ajattele,” Bahá’u’lláh toteaa, ”Jumalan nimen, Kasvattajan, valon ilmaisemista. Huomaa, kuinka todisteita tästä ilmaisemisesta on havaittavissa kaikessa ja kuinka kaikkien olentojen kehittyminen on sen varassa.” Koulutuksen merkitys yhteisön rakentamistyölle on kiistaton, ja yhteiskunnallisen toiminnan saralla koulutuksen tarjoaminen on edelleen tunnusomaista bahá’íden panokselle useimmissa osissa maailmaa. Ylivertainen niiden rakenteiden ja toimijoiden joukossa, jotka bahá’í-maailma on luonut koulutusta tarjotakseen, on tietenkin koulutusinstituutti. Todellakin kaikkialla maailmassa niin etevästi toimivien kansallisten ja alueellisten koulutusinstituuttien verkosto on yksi edellisen maailmanlaajuisten suunnitelmien sarjan oivallisimmista hedelmistä. Yhteisöjen palveluvalmiuksien kehittäminen mahdollistamalla yhä useampien hyötyä instituuttiprosessista säilyy nykyisen suunnitelmien sarjan keskeisenä piirteenä. Se valmius kehittää yhteisöä, jota on jo syntynyt niiden satojentuhansien ansiosta, jotka pystyvät toimimaan ohjaajina, valmentajina tai lastentuntiopettajina, on voimavara, jolla on merkittävät vaikutukset.

22Kun ensimmäisen kerran esittelimme ajatuksen koulutusinstituutista, kysymys oli tarpeesta kasvattaa ihmisvoimavaroja laajentamisen ja lujittamisen tehtävien hoitamiseksi. Tässä vaiheessa, kun uusi suunnitelmien sarja on juuri alkanut, pyydämme teitä näkemään tämän laajemmin. Yhä useammin on niin, että instituuttikursseille osallistuminen valmistaa Jumalan ystäviä olemaan aina vain tiiviimmin mukana ympäröivän yhteisön elämässä. Se antaa heille ne tiedot, oivallukset ja taidot, joiden avulla he voivat antaa oman osansa paitsi oman yhteisönsä kehittämiseen myös koko yhteiskunnan edistymiseen. Lyhyesti sanottuna instituutti on voimallinen keino, jonka avulla bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentava voima pääsee vapautumaan. Vaikka tätä päämäärää tukevien oppimateriaalien kehittäminen on pitkäaikainen tehtävä, jo nykyisillä materiaaleilla pyritään kehittämään valmiutta hyvin monenlaiseen aloitteellisuuteen. Lisäksi ne tarjoavat saumattoman ja yhtenäisen oppimiskokemuksen viiden vuoden iästä aina varhaisnuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen asti, ja ne vastaavat tarkkaan ruohonjuuritasolla kehittyvää toimintamallia. Tämän suhteen me olemme tyytyväisiä nähdessämme, miten runsaita oivalluksia ystävät tuottavat yhteisön kehittämisen eri puolista maailman eri osissa ja monenlaisissa yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä. Jotta nämä oivallukset ja ne, joita vielä ilmaantuu, hyödyttäisivät bahá’í-yhteisöjä entistä laajemmin, koulutusmateriaalien valmistamiseen ja kehittämiseen suunnattuja järjestelmiä on laajennettava. Tätä silmällä pitäen esitämme pian lähestymistavan, joka ohjaa tätä työtä tulevina vuosina.

23Me olemme iloisia siitä, että kehitettäessä instituuttien kykyä toteuttaa kasvatusprosessin kaikki kolme vaihetta yhä enemmän huomiota kiinnitetään itse oppimiskokemuksen laadun parantamiseen sen lisäksi, että laajennetaan sen tarjoamiseen käytettävää järjestelmää. Ratkaiseva edellytys on, että kaikki instituutin työhön osallistuvat voivat asteittain parantaa ymmärrystään koulutuksen sisällöstä: sen tavoitteista, rakenteesta, kasvatuksellisista periaatteista, menetelmistä, keskeisistä käsitteistä ja keskinäisistä yhteyksistä. Monien koulutusinstituuttien johtokunnat ovat saaneet tähän tukea yhdessä työskenteleviltä ryhmiltä, joita kuvailtiin sanomassamme vuoden 2015 konferenssillenne. Paikoitellen ovat erilliset ryhmät myös alkaneet keskittyä mikä lastentuntiryhmiin, mikä varhaisnuorten ryhmiin ja mikä opintopiireihin ja selvittää, mitkä seikat edistävät niiden tehokkuutta, ja etsineet keinoja, joilla kullakin palvelun saralla mukana olevia ystäviä voidaan auttaa kartuttamaan edelleen omia kykyjään. Jollakin seudulla toimivat avustajalautakunnan jäsenet ja heidän apulaisensa ovat usein ensimmäisinä huolehtimassa siitä, että se, mitä ollaan oppimassa, tavoittaa yhä useampia ystäviä naapuriseudulta toiselle ja voimaperäisen toiminnan keskuksissa. Sellaiset henkilöt, joilla on paljon kokemusta instituuttitoiminnan edistämisestä, toimivat resurssihenkilöinä, ja he ovat osoittautuneet äärimmäisen tärkeiksi auttaessaan kehityksensä varhaisemmassa vaiheessa olevia instituutteja etenemään. Yleensä juuri neuvonantajat kuitenkin varmistavat, että kukin instituutti tutustuu niihin moniin keskeisiin oivalluksiin, joita syntyy niiden naapurimaiden ja -alueiden sisartoimijoilla. Neuvonantajat ovat huolehtineet siitä, että instituutit on järjestetty erikokoisiin ryhmiin, jotta kokeneimpien instituuttien oppimista voidaan välittää entistä laajemmin, yhä useammin koulutusseminaarien avulla. Kaikkia näitä järjestelyjä on tarpeen vahvistaa tulevan suunnitelman aikana. Siellä, missä toimii varhaisnuorten henkisen voimauttamisen ohjelmasta opitun levittämiseen tarkoitettu keskus, oppimiskeskuksen ja siihen kytkeytyvien instituuttien välinen yhteistyö on jo osoittautunut erittäin hedelmälliseksi, ja sitä tulee tehostaa. Niiden pyrkimys yhteiseen päämäärään ja yhteinen halu nähdä seutujen edistyvän luo ihanteelliset olot yhteistyön ja keskinäisen avun hengen kukoistamiselle. Instituuttiprosessin tehokkuutta edistävistä tekijöistä on nyt kertynyt monipuolisesti tietoa, ja me odotammekin, että Kansainvälinen Opetuskeskus jäsentää sen, mitä on opittu, ja saattaa sen käyttöönne.

24Edellä kuvaamamme on jatkuvasti kehitettävä koulutusjärjestelmä. Tämä edellyttää monien tukea sen kehittämiseksi edelleen ja myös sitä, että instituutit ja bahá’í-laitokset ylipäätään laativat suunnitelmia etukäteen ja varmistavat, että huomattavaa kyvykkyyttä yhteisön koulutushankkeiden käynnissä pitämiseen hankkineet pystyvät edelleen palvelemaan ja voivat elämäntilanteensa muuttuessa jatkaa osallistumista instituutin työhön muilla mielekkäillä tavoilla. Instituuttiprosessin vaikuttavuuden ymmärtäen jokainen Bahá’u’lláhin seuraaja mielii antaa oman osansa sen edistämiseen jollakin tavalla ‒ eivätkä vähiten bahá’í-nuoret. Instituutit tietävät hyvin, että nuorilla olevien käyttämättömien kykyjen saaminen käyttöön on niille pyhä tehtävä, ja me pyydämmekin nyt, että bahá’í-nuoret näkevät instituutin tulevan kehityksen juuri samanlaisena. Me odotamme näkevämme, että yhdeksänvuotisella, koko yhteisön käsittävällä hankkeella instituutin nostamiseksi kehittyneemmälle toiminnan tasolle on kärkenään nuorten laaja-alainen liike, joka näyttää esimerkkiä. Heidän tulisi tarttua kaikkiin tilaisuuksiin ‒ kouluissaan ja yliopistoissaan sekä työhön, perheelle tai sosiaaliseen kanssakäymiseen tarkoitetuissa tilanteissa ‒ kannustaakseen yhä useampia sieluja hyötymään instituutin kursseista. Jotkut nuoret pystyvät omistamaan palvelujakson ‒ ehkä jopa perättäisiä vuosia ‒ koulutuksen tarjoamiseen etenkin itseään nuoremmille. Monille instituutin toiminnan tukeminen on pysyvä osa heidän elämäänsä koko heidän oman opiskelunsa ajan ja heidän pyrkiessään hankkimaan elantonsa harjoittamalla ammattiaan tässä maailmassa; mutta kenellekään sen ei tulisi olla mitään vähempää kuin kallisarvoinen sitoumus.

25Monissa osissa maailmaa yksilöiden ja perheiden osallistuminen instituuttiprosessiin on luonnostaan johtanut siihen, että tietoisuus koulutuksen merkityksestä sen kaikissa muodoissa on lisääntynyt. Lastentuntiopettajina toimivat ystävät ovat kiinnostuneita opettamiensa lasten laaja-alaisesta koulutuksellisesta kehityksestä, kun taas ohjaajina ja valmentajina toimivia ystäviä luonnollisesti askarruttaa se, kuinka paljon aikuistuvat ja aikuistuneet ‒ sekä tytöt että pojat ‒ voivat saada ja hyödyntää monenlaista koulutusta, joka ei rajoitu vain instituutin itsensä tarjoamiin kursseihin. He voivat esimerkiksi rohkaista nuoria harkitsemaan ammatti- tai yliopisto-opintoja. Me olemme olleet vaikuttuneita siitä, miten suurten joukkojen osallistuminen instituuttiprosessiin on monissa yhteisöissä vähitellen uudistanut alueen asukkaiden kulttuurin tätä puolta. Bahá’í-uskon laitosten on otettava vastuulleen varmistaa, että kun tietoisuutta kasvatetaan tällä tavoin, nuorissa ihmisissä sen seurauksena heräävä jalo kaipuu voi muuttua todeksi – kaipuu voida kouluttautua ja harjaantua niin, että he voivat tarjoutua palvelemaan omaa yhteiskuntaansa mielekkäästi koko elämänsä ajan. Jonkin yhteisön ja viime kädessä jonkin kansakunnan pitkäaikainen kehitys sukupolvesta toiseen riippuu suurelta osin siitä, kuinka tosissaan panostetaan niihin, jotka tulevat vastaamaan kaikkia koskevasta yhteiskunnallisesta edistyksestä.

26Tämä pohdinta koulutuksen keskeisestä merkityksestä bahá’í-periaatteisiin perustuvalle yhteisölle olisi vaillinaista ilman yhtä lisähuomiota. Shoghi Effendi on tähdentänyt hyvin painokkaasti, miten tärkeää on ”jatkuva pyrkimys” ”ymmärtää Bahá’u’lláhin mykistävän ilmoituksen merkitystä yhä perusteellisemmin”. Koulutusinstituutti on vertaansa vailla oleva väline, jonka avulla loputon määrä sieluja saadaan järjestelmällisesti yhteyteen Jumalan ilmoituksen elämää antavien vesien ja Jumalan sanan ehtymättömän merkityksen kanssa. Mutta ystävien pyrkimykset parantaa ymmärrystään bahá’í-uskosta ja sen opetuksista eivät tietenkään rajoitu vain instituuttiprosessiin osallistumiseen. Todellakin yksi vahva osoitus instituutin vaikuttavuudesta on se, miten se saa sen materiaaleja opiskelevat janoamaan Bahá’u’lláhin asian tutkimista edelleen ‒ omin päin mutta myös yhdessä muiden kanssa, joko laitosten toteuttaman koulutuksen yhteydessä tai vapaamuotoisemmissa tilanteissa. Jumalan ilmoituksen itsensä tutkimisen lisäksi bahá’í-opetusten vaikutukset lukemattomilla inhimillisen toiminnan aloilla ovat erittäin merkittäviä. Huomionarvoinen esimerkki yhdestä koulutusmuodosta, jonka avulla nuoret uskovat perehtyvät entistä paremmin bahá’í-näkökulmaan niihin kysymyksiin, jotka ovat olennaisia ihmiskunnan edistykselle, on osallistuminen seminaareihin, joita Institute for Studies in Global Prosperity tarjoaa. Kun otetaan huomioon, miten valtaisa on Bahá’u’lláhin ilmoituksen valtameri, on selvää, että sen syvyyksien luotaaminen on elinikäinen tehtävä jokaiselle sielulle, joka tahtoo kulkea palvelun polkua.

27Kun bahá’í-uskon antama osa yhteiskunnan kehittymiseen eri puolilla maailmaa saa yhä enemmän näkyvyyttä, bahá’í-yhteisöä pyydetään yhä useammin selvittämään sen edustamia periaatteita ja osoittamaan, miten niitä voidaan soveltaa ihmiskunnan kohtaamiin ongelmiin. Mitä kukoistavampaa ja elinvoimaisempaa yhteisön älyllinen elämä on, sitä suurempi on sen valmius vastata tähän pyyntöön. Bahá’u’lláhin seuraajien tehtävänä on tarjota ajatusten maailmassa sellaista älyllistä täsmällisyyttä ja ajatuksen selkeyttä, joka vastaa heidän sitoutumistaan henkiseen ja aineelliseen edistykseen tekojen maailmassa.

Hallinnollisten valmiuksien parantaminen kaikilla tasoilla

28Kahdeksankymmentä vuotta sitten eräässä Suojelijan puolesta kirjoitetussa kirjeessä bahá’í-hallinnon kuvailtiin olevan ”tulevaisuudessa muotoutuvan yhteisöelämän ja lakien alustava malli yhteisölliseen elämäntapaan”. Tänä päivänä, muotoutumisen ajan toisen vuosisadan alkaessa bahá’í-hallinnon malli on kehittynyt huomattavasti, ja sen jatkuva kehittäminen tulee olemaan välttämätöntä bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentavan voiman vapauttamiseksi.

29Ruohonjuuritasolla bahá’í-uskon hallinto kytkeytyy tietenkin tiiviisti paikallisten henkisten neuvostojen kehittymiseen. Shoghi Effendi kuvailee näitä orastavia oikeusneuvostoja ”bahá’í-yhteiskunnan tärkeimmäksi tueksi ja turvaksi sekä sen hallintorakenteen olennaiseksi perustaksi”, ja hän painottaa suuresti niiden muodostamisen tärkeyttä. Vuonna 1995 kehotimme palaamaan uudelleen käytäntöön, joka edellytti kaikkien paikallisten neuvostojen, myös ensimmäistä kertaa perustettavien, valitsemista riḍvánin ensimmäisenä päivänä eikä mihin tahansa muuhun aikaan vuodesta. Tämä muutos liittyi siihen, että vaikka jonkin paikkakunnan ulkopuolelta tulevat uskovat voisivat avustaa vaalimenettelyssä, ensisijainen vastuu jokaisen henkisen neuvoston valitsemisesta ja sen toiminnan yllä pitämisestä on kyseisen paikkakunnan bahá’ílla; paljon riippuu heidän auliudestaan aloittaa hallinnollinen toiminta. Viime vuosina on nähty, miten tunne bahá’í-identiteetistä voi vähitellen vahvistua jollakin alueella, kun siellä asuvien yksilöiden ja perheiden keskuudessa vakiintuu bahá’í-opetuksiin perustuva toimintamalli. Näin ollen jokin yhteisö on usein saavuttanut tietyn kyvykkyystason yhteisörakentamisen pyrkimyksissään siihen mennessä, kun paikallisen neuvoston muodostaminen tulee mahdolliseksi. Kun tämä hetki lähestyy ‒ ja sitä ei pitäisi tarpeettomasti viivyttää ‒ on pyrittävä parantamaan ymmärrystä yhteisöelämän virallisesta puolesta, joka liittyy bahá’í-hallintoon. Tällaisessa ympäristössä syntyvä paikallinen neuvosto on todennäköisesti hyvin tietoinen siitä, että sen vastuulla on edistää ja vahvistaa sitä toimintaa, joka auttaa pitämään yllä elinvoimaista yhteisöä. Sen pitää kuitenkin myös oppia huolehtimaan hyvin monenlaisista muista velvollisuuksista, ja avustajienne ja heidän apulaistensa sille antamalla tuella on ratkaiseva merkitys. Vuoden 2010 konferenssillenne lähettämässämme sanomassa me kuvailimme tällaisen neuvoston kehityspolkua ja me viittasimme sen toiminnan eri puoliin, joiden tarvitsee saada huomiota, kuten sen kykyyn hoitaa ja kehittää paikallista rahastoa ja ajan myötä tukea aloitteellisuutta yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä toimia vuorovaikutuksessa paikallishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Ei tarvitse tarkemmin selostaa, millaista hyötyä koituu yhteisölle, jota palvelee tällainen neuvosto.

30Kun olette tekemisissä kansallisten henkisten neuvostojen ja alueellisten bahá’í-neuvostojen kanssa, me pyydämme teitä kiinnittämään huomiota paikallisten henkisten neuvostojen perustamiseen ja niiden toiminnan lujittamiseen erityisesti niillä alueilla, missä tämä kasvun osa-alue ehkä ei ole saanut kovin paljon painoa. Me odotamme tämän edistävän omalta osaltaan paikallisten neuvostojen määrän nopeaa kasvua vuosi toisensa jälkeen. Joissakin maissa teidän pitää neuvotteluissanne myös pohtia sitä, ovatko nykyiset järjestelyt kunkin paikkakunnan rajojen määrittämiseksi riittäviä maaseudulla.

31Yksi esiin noussut pohdintaa vaativa oivallus on se, että kuinka hyvin paikallisen neuvoston asema ja johtajuus ymmärretään jossakin yhteisössä, on yhteydessä siihen, kuinka syvästi uskovat arvostavat vaalimenettelyn pyhyyttä ja velvollisuuttaan osallistua siihen sellaisessa ilmapiirissä, jota eivät lainkaan ole pilaamassa vaikutusyritykset tai maalliset asenteet valtaan. Kun tietoisuutta bahá’í-vaalien perustana olevista henkisistä periaatteista vahvistetaan jossakin yhteisössä, syntyy uusi käsitys siitä, mitä tarkoittaa tulla kutsutuksi palvelemaan jossakin laitoksessa, ja lisääntyy ymmärrys siitä, miten yksilö, yhteisö ja paikallinen neuvosto ja sen toimijat liittyvät toisiinsa. Kun jossakin yhteisössä on järjestelmällisesti pyritty herättämään keskustelua paikallisen neuvoston muodostamisesta ja sen tarkoituksesta sekä pitämään tätä keskustelua yllä vuodesta toiseen, näin valitun elimen vahvuus ja yhteisöelämän elinvoimaisuus lujittavat toisiaan.

32Tämä vastavuoroinen vaikutus on ollut erityisen näkyvää kahden viime vuoden aikana siellä, missä me olemme hyväksyneet paikallisen henkisen neuvoston valitsemiseksi kaksivaiheisen vaalimenettelyn, jonka juuret juontavat ‘Abdu’l-Bahán Ṭihránin henkiselle neuvostolle antamiin ohjeisiin. Kaksikymmentäkaksi paikallista neuvostoa kahdeksan maan alueella on jo alettu valita tällä menetelmällä tänä ajanjaksona. Kansallisen henkisen neuvoston valintaa monella tapaa vastaavasti siihen sisältyy jonkin paikkakunnan jakaminen alueisiin, joista kustakin valitaan yksi tai useampi valtuutettu, minkä jälkeen nämä valtuutetut valitsevat paikallisen neuvoston jäsenet. Kun jollakin paikkakunnalla asuvien bahá’íden määrä kasvaa ja yhteisön kyky hoitaa monitahoisia asioita kehittyy, on sitten sitäkin perustellumpaa ottaa käyttöön kaksivaiheinen vaalimenetelmä. Näin ollen me odotamme antavamme tulevan suunnitelman aikana luvan ottaa tämä menetelmä käyttöön paikallisen neuvoston valitsemiseksi useammillakin paikkakunnilla sekä kaupungissa että maalla, missä vain tällainen askel on olojen puolesta ajankohtainen.

33Paikallinen henkinen neuvosto on jatkuvasti erittäin kiinnostunut oppimaan, miten se voi parhaiten edistää yhteisörakentamisen työtä omalla toimialueellaan, ja näin ollen se neuvottelee säännöllisesti niiden ystävien kanssa, jotka ovat mukana sovittamassa yhteen seudulla tehtäviä ponnistuksia. Se seuraa tiiviisti kaikkien paikkakunnalla olevien voimaperäisen toiminnan keskusten kehitystä etenkin tarjoamalla tukea niille uskovien ryhmille, joita on sinne syntynyt ja jotka edistävät kasvuprosessia. Ylipäätään on niin, että mitä enemmän rakenteellisia järjestelyjä toiminnan tehostaminen vaatii koko paikkakunnalla tai sen osissa ‒ esimerkiksi kotivierailukampanjoiden järjestämistä, hartauskokouksia pitävien perheiden tukemista tai heidän kannustamistaan muodostaa ryhmiä yhdessä toimimista varten ‒ sitä näkyvämmän osan paikallinen neuvosto voi niissä ottaa itselleen. Niillä paikkakunnilla, missä suuria joukkoja saadaan mukaan bahá’í-toiminnan piiriin ja missä neuvoston työn ja moninaisten velvollisuuksien monitahoisuus lisääntyy, neuvosto huomaa joskus, että sen sihteerin tueksi tarvitaan muuta henkilökuntaa, ja lopulta sopivan paikallisen ḥaẓíratu’l-qudsin tarve muuttuu yhä polttavammaksi.

34Kun paikalliset neuvostot alkavat ottaa yhä suuremman osan vastuusta yhteisön kehityksen edistämisessä, alueellisen ja kansallisen tason laitoksista on tultava aiempaa järjestelmällisempiä pyrkimyksissään tukea niitä. Me olemme olleet tyytyväisiä nähdessämme, että tästä tarpeesta on huolehdittu johdonmukaisella tavalla esimerkiksi siten, että kansalliset neuvostot tai alueelliset neuvostot kutsuvat säännöllisesti koolle paikallisten neuvostojen sihteerejä ja muita virkailijoita neuvotteluun erityisten toimintalinjojen toteuttamisesta.

35Siellä, missä alueellisen neuvoston kyky hallinnoida on kehittynyt tehokkaaksi, mukaan lukien valmius tarjota asianmukaista tukea monille seuduille samanaikaisesti, sen vaikutuksesta on koko alueen edistyminen nopeutunut. Viestissämme vuoden 2015 konferenssillenne todettiin, että pienehköissä maissa, joissa alueellisten neuvostojen perustaminen ei ole tarpeen, kansallisella tasolla olisi luotava virallinen rakenne, jolle annettaisiin tehtäväksi auttaa seutuja etenemään. Me pyydämme, että niissä maissa, joissa tätä ei ole vielä tapahtunut, neuvottelette nyt kansallisten neuvostojen kanssa toimista, joiden avulla voidaan nimittää tällainen muodollinen rakenne, toisin sanoen kolmen, viiden tai seitsemän jäsenen kansallinen kasvukomitea. Kansallisen neuvoston on hyödynnettävä asiaan liittyvää ymmärrystä siitä, mitä tässä suhteessa on opittu alueellisista neuvostoista, ja annettava tälle toimijalle sen tarvitsema toimintavapaus, jotta se voi tukea seutujen etenemistä. Komitean tehtävinä voi olla nimittää seutuopetuskomiteoita ja kannustaa niitä toteuttamaan niiden suunnitelmia, tehdä järjestelyt kotirintamapioneerien kohdentamiseksi, tukea opetushankkeita ja levittää keskeistä kirjallista materiaalia. Komitealle on hyötyä siitä, että se voi olla läheisessä yhteistyössä koulutusinstituutin kanssa, joka on itsessään kansallisen neuvoston alainen toimija, sekä kyseistä maata palvelevien avustajalautakunnan jäsenten kanssa, ja sen on myös mahdollista olla suoraan yhteydessä asianomaiseen neuvonantajaan. Vaikka kansallinen neuvosto haluaa tietenkin olla jatkuvasti perillä komitean työstä ja antaa sille ohjausta, tukea ja kannustusta, kokonaan kasvun edistämiseen keskittyneen tahon muodostaminen antaisi neuvostolle mahdollisuuden kiinnittää entistä enemmän huomiota muuhun tärkeään. Niissä maissa, joihin alueellisia neuvostoja ei ole vielä muodostettu mutta joihin niitä voitaisiin ennemmin tai myöhemmin perustaa, kansallinen kasvukomitea olisi myös nimitettävä tässä vaiheessa.

36Kun suunnitelman toden teolla toteuttamisen vapauttamat henkiset voimat pääsevät vauhtiin, niiden kanssa poikkiteloin ovat ne vastavoimat, jotka estävät ihmiskuntaa saavuttamasta täyttä aikuisuutta. Tällaisten voimien edessä on tarpeen varjella ja vahvistaa paikallistasolla toteutettavien eri toimintalinjojen elinvoimaisuutta. Erityisen merkityksellinen tämä keskeinen velvoite on niille kahden avustajalautakunnan jäsenille, jotka lukuisten, vaativien tehtäviensä vuoksi ovat läheisessä yhteydessä ruohonjuuritason oloihin ja valppaina kaikelle, mikä voi vaikuttaa jonkin yhteisön henkeen. Heidän on eri kulttuureissa ja yhteiskunnallisissa oloissa autettava ystäviä kohtaamaan erilaisia haasteita: auttaa aiemmin vihamielisiä ryhmiä pääsemään ykseyteen yhteistä päämäärää tavoittelemalla, oppia luopumaan perityistä tavoista ja asenteista, jotka kuuluvat ihmiskunnan nuoruusvaiheeseen, ja pääsemään eroon kaikenlaisista ennakkoluuloista, välttää kaikkea taipumusta suhtautua asioihin kyynisesti tai vikoja etsien ja säilyttää sen sijaan innostunut ja rakentava suhtautuminen, toteuttaa naisten ja miesten tasavertaisuutta käytännössä, vapautua velttoudesta ja välinpitämättömyydestä oman aloitteellisuutensa kautta, pitää yhteisten toimintasuunnitelmien tukemista omia mieltymyksiään tärkeämpänä, käyttää hyödykseen nykytekniikan voimaa lankeamatta sen mahdollisesti rappeuttavan vaikutuksen alaiseksi, antaa suuri arvo bahá’í-uskon opettamisen ihanuudelle ja ihmiskunnan palvelemiselle maallisesta hyötymisen sijaan, hylätä kulutusyhteiskunnan turruttava vaikutus, sen voimallisesti edistämät materialistiset aatejärjestelmät ja maailmankuvat ja kiinnittää katseensa kirkkaaseen johtotähteen eli Jumalan lakeihin ja periaatteisiin. Nämä ja niiden lisäksi monet muut ovat hyvin haasteellinen kokonaisuus velvollisuuksia, jotka uskovien joukon tulee täyttää, kun he etsivät tietään tulevien, ihmiskunnan elämässä taatusti myrskyisten vuosien halki. Avustajienne, jotka ovat niin ansiokkaasti toimineet joukkojen liittymisen edistämiseksi, on selviydyttävä kaikista tällaisista haasteista aina ja kaikkialla niiden ilmaantuessa. Auttakoot he oivallisen esimerkkinsä voimalla ja oivallisten neuvojensa selkeydellä ystäviä kasvamaan uskossa, varmuudessa ja sitoutumisessa koko elämän kestävään palveluun ja kulkekoot he heidän rinnallaan, kun he rakentavat yhteisöjä, jotka ovat rauhan tyyssijoja, paikkoja, joista piinattu ja ristiriitojen runtelema ihmiskunta voi saada turvaa.

37Viimeisimmän suunnitelmien sarjan aikana yhteisön kyky koko ajan keskittyä bahá’í-uskon pakottavimpiin tarpeisiin nousi yhdeksi sen tärkeimmistä vahvuuksista. Tätä keskittymiskykyä on kuitenkin voitava soveltaa moniin toimintalinjoihin, joissa kaikissa on edettävä ilman, että ne kilpailevat keskenään. Tämä edellyttää näkemyksen laajentamista, samanaikaisten välttämättömien tehtävien monitahoista ymmärtämistä, joustavuuden lisäämistä ja laitosten yhteistyön tehostamista. Olemme tietoisia siitä, että bahá’í-uskon voimavarat ovat rajalliset ja että kunkin ihmisen aikaa on vaatimassa moni asia. Mutta kun suunnitelma etenee tietyssä paikassa ja palvelemaan mielivien rivit paisuvat, rikkaan ja elinvoimaisen bahá’í-yhteisöelämän eri osa-alueet edistyvät samaan tahtiin, ja bahá’í-uskon yhteiskuntaa rakentava voima loistaa kirkkaana.

Historiallinen tehtävä

38Me toivomme teroittaneemme teille näillä sivuilla, että bahá’í-yhteisön tämänhetkinen kyvykkyys yhdistyneenä kurinalaisuuteen, jonka se on saavuttanut pitämällä kiinni johdonmukaisesta toimintakehyksestä, on valmistanut sitä sen kaikkien voimavarojen, niin henkisten kuin aineellistenkin, perinpohjaiseen ja ankaraan koetukseen. Pian alkava suunnitelma ‒ ensimmäinen suuri hanke pyhässä kaksikymmentäviisi vuotta kestävässä, laajuudeltaan ja merkitykseltään sukupolvien mittaisessa urakassa ‒ asettaa yksittäiselle uskovalle, yhteisölle ja laitoksille vaatimuksia, jotka tuovat mieleen ne vaatimukset, jotka Suojelija esitti bahá’í-maailmalle kymmenvuotisristiretken alkaessa. Jos kaikkivaltiaan Jumalan armosta ystävät onnistuvat yltämään niihin sankaruuden korkeuksiin, joihin he nyt saavat kutsun, historia tulee varmasti kunnioittamaan heidän tekojaan vähintään yhtä hehkuvin sanoin kuin ylistäessään niitä kunniakkaita tekoja, jotka koristavat muotoutumisen ajan ensimmäisen vuosisadan aikakirjoja.

39Me luotamme suuresti siihen, että te ja kansalliset henkiset neuvostot varmistatte, että kaikissa ponnistuksissa tutustuttaa ystävät tämän yhteisen hankkeen luonteeseen tämä näkökulma historiaan pidetään selvästi esillä. Tämän päivän sivistys on kaikesta aineellisesta erinomaisuudestaan huolimatta todettu vajavaiseksi, ja Korkein kynä on antanut tuomion: ”Ettekö te tiedä, että Me olemme käärinyt kokoon sen, mitä kansalla oli, ja levittänyt uuden järjestyksen sen sijalle?” Jumalallisen sivistyksen perustaminen on Suojelijan sanoin ”bahá’í-uskon ensisijainen tehtävä”. Se on tarkoitus rakentaa niiden perustavanlaatuisimpien ominaisuuksien varaan, joita maailma kipeästi kaipaa: ykseys, luotettavuus, keskinäinen tuki, yhteistyö, toveruus, epäitsekkyys, sitoutuminen totuuteen, vastuuntunto, oppimisen jano, kaikkea syleilevän sydämen rakkaus.

40Kuinka me kaipaammekaan nähdä ihmiskunnan valaistuneena Herransa rakkaudesta, kuinka me kaipaammekaan kuulla Hänen ylistyksensä kaikkien huulilta. Kun tiedätte toiveemme olevan palava, tiedätte myös tunteemme, kun painaessamme otsamme pyhimmälle kynnykselle rukoilemme Bahá’u’lláhia tekemään teistä ja kaikista, jotka Hänen kallisarvoista uskoaan vaalivat, aina vain täydellisempiä kanavia Hänen sanomattomalle armolleen.

[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]