Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
28. joulukuuta 2005
Kaikille kansallisille henkisille neuvostoille
Rakkaat ystävät
1Tulevina viikkoina neuvottelette seuraavan viisivuotissuunnitelman erityispiirteistä, jotka on kuvattu 27. joulukuuta 2005 neuvonantajien konferenssille osoitetussa sanomassamme. Mielestämme seuraavista koulutusinstituutin opinto-ohjelmaa koskevista selvennyksistä on hyötyä näille pohdinnoille.
2Kun 26. joulukuuta 1995 päivätyssä sanomassamme painotimme virallisen koulutusohjelman tarvetta, olimme tietoisia siitä, että Ruhi-instituutin materiaaleihin sisältyi sellaisia opinto-ohjelman perusaineksia, jotka täyttävät välttämättömät edellytykset. Olimme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että niistä kertynyt kokemus ei siinä vaiheessa oikeuttanut meitä suosittamaan tiettyä materiaalia koulutusinstituuttien käyttöön maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi nelivuotissuunnitelman alkuvuosina kirjoittamissamme ja puolestamme kirjoitetuissa sanomissa kansallisia henkisiä neuvostoja ja neuvonantajia kannustettiin antamaan koulutusinstituuteille mahdollisuus seurata niiden sopivaksi katsomaa opinto-ohjelmaa. Kattavien ohjelmien luomiseen olennaisesti liittyvistä vaikeuksista tietoisina esitimme myös toistuvasti näkemyksen, että suunnitelmien toteuttamisessa ei tulisi jäädä odottamaan pitkittyneitä päätöksiä opinto-ohjelmasta ja että helposti saatavilla olevia materiaaleja tulisi käyttää. Tällaisia materiaaleja oli maailmanlaajuisesti niukasti tarjolla, ja kansalliset henkiset neuvostot ja koulutusinstituuttien johtokunnat ryhtyivät käyttämään Ruhi-instituutin kirjoja tullessaan niistä tietoisiksi, usein neuvonantajien välityksellä. Nelivuotissuunnitelman päättyessä olikin jo hyvin ilmeistä, että Ruhi-instituutin kehittämää kurssisarjaa tarmokkaasti toteuttamaan ryhtyneet kansalliset yhteisöt olivat edistyneet huomattavasti pidemmälle kuin ne, jotka olivat yrittäneet kehittää omaa ohjelmaansa.
3Vasta viisivuotissuunnitelma sai kuitenkin neuvonantajat, kansalliset neuvostot ja instituuttien johtokunnat kaikkialla vakuuttuneiksi Ruhi-instituutin opinto-ohjelman ansioista. Instituutin runkokurssisarjan seitsemännen kirjan käyttöönotto suunnitelman alussa sai monet arvostamaan sitä kiinteää yhteyttä, joka vallitsee yksilöiden etenemisellä kurssisarjan läpi ja seutujen siirtymisellä yhdeltä kehitystasolta seuraavalle. Todellakin sitä mukaa, kun sadoilla seuduilla alkoi tapahtua edistystä, laitosten kaikille tasoille kävi selväksi, että kurssisarjan sisältö ja järjestys valmistivat ystäviä toteuttamaan niitä palvelutekoja, joita seudulle vakiinnutettavan kasvun malli edellyttää. Olemme itse asiassa kuvanneet juuri näiden tekijöiden välistä dynamiikkaa sanomassamme 27. joulukuuta 2005.
4Olemme nyt tutustuneet Ruhi-instituutin tämänhetkisiin opinto-ohjelman kehittämissuunnitelmiin, jotka pohjautuvat entistä enemmän maailmanlaajuisiin kokemuksiin laajamittaisen laajentamisen ja lujittamisen ylläpitämisestä. Pidämme esimerkiksi tervetulleena Ruhi-instituutin päätöstä siirtää tällä hetkellä kurssisarjassa viidentenä oleva kirja kirjan 3 jälkeiseen lastentuntien opettajia valmentavaan kurssihaaraan sekä sijoittaa varhaisnuorten ryhmien valmentajien kouluttamista varten toimitettava uusi kirja kurssisarjassa viidenneksi. Yhtä mieluisasti panemme merkille sen, että runkokurssisarjan kahdeksas kirja, joka aloittaa bahá’í-uskon palvelemisen institutionaaliseen puoleen paneutuvan sarjan, käsittelee elintärkeää kysymystä liitosta. Näiden ajatusten pohjalta olemme päätyneet siihen, että Ruhi-instituutin kirjojen tulee muodostaa instituuttien runkokurssisarja kaikkialla ainakin muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan viimeisten vuosien ajan, jolloin bahá’í-yhteisö keskittyy joukkojen liittymisen prosessin edistämiseen 27. joulukuuta esittämämme toimintakehyksen puitteissa.
5Yhden opinto-ohjelman valitseminen koulutusinstituuttien maailmanlaajuiseen käyttöön tietyksi ajanjaksoksi ei merkitse sitä, että ystävien tarpeiden ja kiinnostusalueiden moninaisuutta ei huomioitaisi heidän valmistautuessaan entistä paremmin ymmärtämään ja soveltamaan Bahá’u’lláhin opetuksia. Se ei myös millään tavalla vähennä niiden ponnistusten arvoa, joita tehdään kurssien ja materiaalien kehittämiseksi näihin tarpeisiin. Myöskään ei ole tarkoituksena esittää, että yksi opinto-ohjelma välttämättä miellyttäisi kaikkia. Tämä päätös merkitsee kuitenkin sitä, että bahá’í-uskon kasvun nykyiset vaatimukset ovat sellaiset, että koulutusinstituuttien ei pitäisi vielä moneen vuoteen pyrkiä kehittämään ystävien kaikkia tarpeita ja kiinnostusalueita vastaavia ohjelmia.
6Bahá’í-uskon laitokset kunnioittavat edelleen niiden toiveita, jotka eivät syystä tai toisesta koe haluavansa osallistua Ruhi-instituutin kirjojen opiskeluun. Niiden, jotka eivät tätä halua, tulisi ymmärtää, että heille on avoinna monia palvelun polkuja, ennen kaikkea yksilön opetustyö, joka on jokaisen bahá’ín tärkein velvollisuus. Paikalliset syventymiset sekä kesä- ja talvikoulut, jotka ovat edelleen bahá’í-yhteisöelämän tärkeä piirre, tarjoavat heille runsaasti tilaisuuksia syventää tietoaan opetuksista. Se, mitä pyydämme näiltä ystäviltä, kuten olemme aiemminkin tehneet, on, etteivät he anna henkilökohtaisten mieltymystensä millään tavoin vaikeuttaa sen koulutusprosessin etenemistä, joka on osoittautunut tehokkaaksi tavoittamaan miljoonia sieluja erilaisista taustoista. Mitä tulee materiaaleihin, joita menneinä vuosina on muissa yhteyksissä kehitetty ja joita tullaan edelleen luomaan, näillä on varmasti oma sijansa bahá’í-yhteisössä. Jotkut näistä esimerkiksi muodostavat perustan ruohonjuuritason syventymisille, kun taas toisia voidaan tarpeellisin muutoksin sijoittaa Ruhi-instituutin runkokurssisarjasta haarautuville kursseille.
7Tässä yhteydessä on mielestämme paikallaan lausua muutama sana runkokurssisarjasta haarautuvista kursseista. Neuvonantajalautakuntien konferenssille 9. tammikuuta 2001 osoitetussa sanomassamme mainitsimme, että runkokurssisarjaa voidaan verrata puunrunkoon, joka kannattelee siitä haarautuvia muita kursseja, joista kukin keskittyy tiettyyn toiminta-alueeseen. Afrikassa kehitetty terveystietomateriaali on hyvä esimerkki joistakin tällaisten kurssien erityispiirteistä. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa tapahtuneen vuosia kestäneen paikallisyhteisöjen terveystyöntekijöiden kouluttamisen jälkeen useat bahá’í-tahot päättivät kehittää sarjan moduuleita, joiden tarkoituksena oli valmentaa yksilöitä huolehtimaan asteittain yhä monimutkaisemmista terveysasioista paikallistasolla. Kun ensimmäinen moduuli otettiin alkuperäismuodossaan käyttöön, instituuttiprosessi oli jo voimistunut ja kävi ilmeiseksi, että Ruhi-instituutin kirjat 1 ja 2 opiskelleilla oli muita paremmat valmiudet vierailla lähiomaistensa ja ystäviensä luona kertomassa terveyteen liittyvistä asioista. Moduulirakennetta muokattiin siten, että moduulit voivat muodostaa kirjan 2 jälkeen haarautuvan kurssin, jota osallistujat opiskelevat samalla kun jatkavat runkokurssisarjan opiskelua. Tämänsuuntaiset ponnistukset ovat olleet erittäin menestyksekkäitä. Tämä esimerkki osoittaa, että päärungosta haarautuvat kurssit eivät ole siitä erillään oleva kokoelma materiaaleja, jotka on sattumanvaraisesti sijoitettu eri kohtiin. Niiden on sen sijaan synnyttävä todellisten kokemusten pohjalta ja noudatettava tiettyä logiikkaa niin sisältönsä kuin instituutin koko ohjelman suhteen ollakseen pedagogisesti toimivia. Lisäksi runkokurssisarjasta haarautuvien kurssien varsinainen ajatus on, että ne tarjoavat koulutusta sellaisella palvelun alueella, joka kiinnostaa vain osaa runkokurssisarjan kirjoja opiskelevista. Toivomme, että tällaisten kentällä tapahtuvan toiminnan pohjalta nousseita erityistarpeita palvelevien kurssien kehitystyö olisi luonnollinen seuraus niistä ponnistuksista, joihin kehittyvät yhteisöt ovat ryhtyneet pyrkiessään innokkaasti toteuttamaan käytännössä Bahá’u’lláhin opetuksia ja käyttämään koulutusmateriaaleja keinona järjestelmällistää kokemuksiaan ja jakaa saamiaan näkemyksiä yhä useampien kanssa.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]