Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
1. elokuuta 2014
Maailman bahá’ílle
Rakastetut ystävät
1Yli kaksi vuotta on kulunut siitä, kun me ilmoitimme riḍvánina 2012 kahden kansallisen ja viiden paikallisen temppelin rakentamishankkeista, jotka toteutetaan yhdessä Santiagoon, Chileen rakennettavan viimeisen mannermaisen mashriqu’l-adhkárin kanssa. Nämä hankkeet, jotka liittyvät erottamattomasti kaikkialla parhaillaan hartaudellisten ja palvelutekojen kautta edistettävään yhteisöelämän kehittämiseen, ovat uusia askeleita Bahá’u’lláhin ihmiskunnalle uskomassa ylevässä tehtävässä rakentaa temppeleitä ”kautta kaikkien maiden Hänen nimessänsä, joka on kaikkien uskontojen Herra” – keskuksia, joihin sielut voivat kokoontua ”sopusoinnussa toistensa kanssa” kuuntelemaan jumalallisia säkeitä ja rukoilemaan ja joista ”ylistyksen ääni voi kohota Jumalan valtakuntaan” ja ”Jumalan sulotuoksu” leviää.
2Me olemme syvästi liikuttuneita kutsuumme maailman kaikista osista tulleesta vastauksesta. Eritoten temppeliä rakentamaan vastikään nimettyjen kansojen ja paikkakuntien keskuudessa me olemme nähneet spontaaneja riemun ilmauksia. Heidän välitön ja sydämellinen sitoutumisensa oman osuutensa antamiseen käsillä olevan ratkaisevan työn suorittamiseksi ja niiden toimintojen dynaamisuuden vahvistamiseksi, jotka ovat olennaisia mashriqu’l-adhkárin tulolle väestön keskuuteen, sekä heidän uhrautuvasti antamansa aika, tarmo ja aineelliset voimavarat monissa eri muodoissaan ja heidän jatkuvat ponnistuksensa saada yhä useammat ihmisryhmät täysin ymmärtämään mielikuvan näistä Jumalan muistamiselle täysin pyhitetyistä mahtavista rakennuksista, jotka tullaan perustamaan heidän keskuuteensa. Todellakin Korkeimman nimen yhteisön aulis vastaus on hyvä merkki sen kyvystä edistää näitä yhteisiä hankkeita.
3Kongon demokraattisen tasavallan ja Papua-Uuden-Guinean samoin kuin Kambodžan, Kolumbian, Intian, Kenian ja Vanuatun kansalliset henkiset neuvostot etenivät ripeästi alkuvalmisteluissaan Bahá’í-maailmankeskukseen vuonna 2012 perustetun Office of Temples and Sites -osaston tiiviin tuen avulla. Kuhunkin maahan perustettiin komitea, jonka tehtävänä on tunnistaa yhdessä yhteisön kaikkien tasojen laitosten ja toimijoiden kanssa keinoja edistää laaja-alaista osallistumista ja kanavoida sitä tarmoa, jonka näiden projektien julkistaminen synnytti ystävien keskuudessa. Näihin kansallisiin ja paikallisiin projekteihin liittyvä toinen käytännön askel on ollut valita sopiva maa-alue, joka on kohtuullisen kokoinen, sijainniltaan keskeinen ja helppopääsyinen. Seitsemästä maa-alueesta neljä on nyt hankittu. Kullekin hankkeelle ollaan perustamassa rakennusosastoa avuksi teknisissä, taloudellisissa ja lakiasioihin liittyvissä kysymyksissä. Alkuvaiheen työ on edennyt kaikkialta maailmasta ystäviltä temppelirahastoon tulleiden anteliaiden lahjoitusten turvin. Tämän rahaston yleismaailmallinen ja uhrautuva tukeminen varmistaa seuraavien vaiheiden tasaisen edistymisen.
4Neljässä maassa hankkeet ovat saavuttaneet vaiheen, jossa temppelirakennusta varten ollaan laatimassa piirustuksia. Tämän vaiheen aluksi valitaan mahdolliset arkkitehdit ja laaditaan rakennustaiteellinen selonteko, jossa määritetään rakenteelliset vaatimukset, ja tämä vaihe johtaa sopimukseen temppelin lopullisista piirustuksista. Arkkitehdeillä on edessään ainutlaatuinen haaste suunnitella temppeleistä ”yhtä täydellisiä kuin se olevaisuuden maailmassa on mahdollista” sekä paikalliseen kulttuuriin ja temppeliin rukoilemaan ja mietiskelemään kokoontuvien jokapäiväisen elämän kanssa yhteen sopivia. Tämä suunnittelutehtävä edellyttää luovuutta ja kykyä yhdistää kauneus, viehättävyys ja arvokkuus vaatimattomuuteen, toimivuuteen ja taloudellisuuteen. Lukuisat arkkitehdit läheltä ja kaukaa ovat auliisti tarjonneet palvelujaan, ja vaikka tällä tavoin osallistuminen on luonnollisesti aina tervetullutta, kansalliset neuvostot kiinnittävät asianmukaista huomiota siihen, että on tärkeää käyttää arkkitehtejä, jotka tuntevat hyvin sen alueen, minne kyseinen mahtava rakennus pystytetään.
5Etelä-Amerikan mannermaisen temppelin rakentaminen on pian päätöksessään Chilessä. Temppelin teräsrakenteinen päällysosa on jo lähes kokonaan paikoillaan, sisäosan läpikuultavien kivipaneelien paikoilleen laitto on parhaillaan meneillään ja maisemointityö ja aputilojen rakentaminen etenevät aikataulun mukaisesti. Santiagossa asuvat ystävät, jotka ovat saaneet tukea muilta kaikkialta Amerikasta, ovat ponnistelleet uutterasti valmistaakseen alueella asuvaa väestöä temppelin tuloon. Yhä useammat ovat mukana yhteisörakentamisen ponnisteluissa, ja temppelialueelle virtaavat vierailijat toivotetaan tervetulleiksi rukoilemaan ja keskustelemaan hankkeen käytännöllisestä ja henkisestä ulottuvuudesta. Chilessä ollaan parhaillaan tekemässä järjestelyjä niiden monien odotettavissa olevien tarpeiden varalta, joita varmasti syntyy heti, kun temppeli vihitään käyttöön vuonna 2016.
6Samalla kun ystävät kaikkialla maailmassa iloitsevat näistä rohkaisevista edistysaskeleista, heidän tarmonsa on edelleen suuntautunut seutu seudulta voimistuviin kehityskulkuihin. Tässä heiltä ei ole jäänyt ymmärtämättä palvonnan ja ponnistusten välinen dynaaminen vuorovaikutus yhteiskunnan henkisten, sosiaalisten ja aineellisten olojen kohentajana. Saakoot kaikki ne, jotka tällä tavoin uurastavat pienissä ja suurissa kaupungeissa, naapurustoissa ja kylissä, syvällistä ymmärrystä ponnisteluista 1900-luvun taitteessa kahden ensimmäisen temppelin pystyttämiseksi ensin idässä ja sitten lännessä.
7Omistautunut uskovien joukko, joka Persiasta tultuaan asettui asumaan ‘Ishqábádin kaupunkiin ja löysi Turkmenistanista joksikin aikaa rauhan ja levollisuuden, keskitti tarmonsa luodakseen sellaisen elämänmallin, joka kuvastaisi Bahá’u’lláhin ilmoitukseen kätkeytyviä yleviä henkisiä ja yhteiskunnallisia periaatteita. Muutaman vuosikymmenen aikana tähän alun perin muutaman perheen käsittäneeseen joukkoon liittyi muita, ja se kasvoi kooltaan muutamaan tuhanteen uskovaan. Tämä toveruuden siteiden vahvistama ja yhteisen päämäärän ja uskollisuuden hengen innostama yhteisö kykeni saavuttamaan erittäin korkeatasoisen yhtenäisyyden ja kehitysasteen, mistä se tuli maineikkaaksi kautta bahá’í-maailman. Jumalallisista opetuksista saamansa ymmärryksen opastamina nämä ystävät ahersivat heille suodun uskonnollisen vapauden rajoissa voidakseen luoda olot, jotka johtaisivat mashriqu’l-adhkárin, tuon ”jokaista bahá’í-yhteisöä kruunaavan laitoksen” perustamiseen. Itsensä Siunatun kauneuden suostumuksella muutamaa vuotta aiemmin hankitulle sopivalle maapalstalle rakennettiin tilat yhteisön hyvinvointia varten – muun muassa kokoustila, koulu lapsille, asuntola vierailijoille ja pieni klinikka. Noina tuotteliaina vuosina vauraudestaan, jalomielisyydestään sekä älyllisistä ja kulttuuriin liittyvistä ansioistaan tunnettujen ‘Ishqábádin bahá’iden huomattavista saavutuksista oli osoituksena se, että he pitivät huolen siitä, että kaikki bahá’í-lapset ja nuoret olivat lukutaitoisia yhteiskunnassa, missä lukutaidottomuus oli yleistä, etenkin tyttöjen keskuudessa. Tällaisessa yhdistyneen ponnistelun ja edistyksen ilmapiirissä ja jokaisessa kehitysvaiheessa ‘Abdu’l-Bahán tukemana nousi esiin suurenmoinen temppeli – alueen huomattavin rakennus. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan ystävät saivat tuntea taivaista riemua ylevän tavoitteensa toteuttamisesta: palvonnan keskipisteen ja yhteisöelämän hermokeskuksen perustamisesta, paikasta, jonne sielut kokoontuivat aamunkoitteessa nöyrää rukoilua ja uskonyhteyttä varten, ennen kuin he virtasivat sen ovista ulos huolehtimaan päivittäisistä toimistaan. Vaikka uskonnottomuuden voimat lopulta pyyhkivätkin tämän alueen yli ja tekivät toiveet tyhjiksi, mashriqu’l-adhkárin ilmaantuminen ‘Ishqábádiin on pysyvä todistus sellaisesta tahdosta ja ponnistuksesta, joiden avulla joukko uskovia vakiinnutti Luovan sanan voimasta kumpuavan rikkaan elämänmallin.
8Läntisellä pallonpuoliskolla pian ‘Ishqábádin temppelin rakennustöiden aloittamisen jälkeen Pohjois-Amerikan orastavan bahá’í-yhteisön jäsenet heräsivät osoittamaan uskonsa ja omistautumisensa rakentamalla oman temppelinsä, ja vuonna 1903 he pyysivät kirjeitse Mestarin hyväksyntää. Tuosta hetkestä lähtien mashriqu’l-adhkár kietoutui erottamattomasti noiden Bahá’u’lláhin vannoutuneiden palvelijoiden kohtaloon. Vaikka tämän monisyisen hankkeen edistymistä vaikeuttivatkin usean vuosikymmenen ajan kaksi maailmansotaa ja laajalle levinnyt talouslama, sen kehitysvaiheista jokainen oli erottamattomasti sidoksissa tuon yhteisön laajenemiseen ja sen hallinnon kehittymiseen. Samana päivänä, jolloin Bábin pyhät jäännökset laskettiin lepoon Karmelin vuorella vuoden 1909 maaliskuussa, valtuutetut kokoontuivat perustamaan kansallisen organisaation nimeltään Bahá’í Temple Unity, jonka vaaleista valitusta johtokunnasta tuli mantereen hajallaan sijaitsevien paikallisyhteisöjen ydin. Tämä kehitysaskel johti pian Yhdysvaltain ja Kanadan Bahá’íden Kansallisen Henkinen Neuvoston muodostamiseen. Itse Abdu’l-Bahá laski rakennuksen peruskiven Pohjois-Amerikan matkansa aikana ja soi tälle Lännen äititemppelille suunnattomia henkisiä mahdollisuuksia. Ja lahjoituksia tätä historiallista hanketta varten virtasi Afrikan, Aasian, Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Tyynenmeren alueen bahá’í-keskuksista – osoituksena niin idän kuin lännen bahá’íden yhteishengestä ja uhrautumisesta.
9Samalla kun Bahá’u’lláhin seuraajat kaikissa maissa keskittävät ajatuksensa Jumalaan ja antautuvat joka päivä muistamaan Häntä ponnistellen lakkaamatta Hänen nimessänsä, saakoot he innoitusta näistä Abdu’l-Bahán sykähdyttävistä sanoista eräälle uskovalle, joka omistautui rakentamaan Abdu’l-Bahán läheisessä ja rakastavassa ohjauksessa pystytettyä ensimmäistä temppeliä:
10Kiiruhda nyt ‘Ishqábádin täysin irrottautuneena ja viehätyksen tulesta syttyneenä välittämään Jumalan ystäville Abdu’l-Bahán palavat terveiset. Suutele kaikkien heidän kasvojaan ja kerro kaikille tämän palvelijan syvästä ja vilpitt mästä rakkaudesta. Abdu’l-Bahán puolesta siirrä maata, kanna muurauslaastia ja raahaa kiviä mashriqu’l-adhkár rakentamiseksi niin, että tämän palvelun hurmio voisi tuoda riemua ja iloa tälle Palvelijuuden keskukselle. Tuo mashriqu’l-adhkár on Herran ensimmäinen silminnähtävä ja ilmeinen laitos. Siksi tämän palvelijan toiveena on, että jokainen hyveellinen ja oikeamielinen sielu uhraa kaikkensa, osoittaa suurta onnellisuutta ja riemua ja iloitsee maan ja muurauslaastin kantamisesta, jotta tämä jumalallinen rakennus voidaan pystyttää, Jumalan asia voi levitä ja maailman joka kolkassa ystävät voivat nousta äärimmäisen päättäväisinä suorittamaan tämän valtaisan urakan. Jollei Abdu’l-Bahá olisi vanki eikä hänen polullansa olisi esteitä, hän taatusti rientäisi ‘Ishqábádiin ja kantaisi maata mashriqu’l-adhkárin rakentamista varten ylitsevuotavasti riemuiten ja iloiten. Ystävien velvollisuutena on nyt nousta tämä aikomus mielessään ja palvella minun tilallani, jotta lyhyen ajan kuluttua tämä mahtava rakennus voidaan paljastaa kaikille katseille, Jumalan rakastetut voivat antautua Abhá-kauneuden mainintaan, mashriqu’l-adhkárin sävelmät voivat kohota aamunkoitteessa Korkeuden valtakuntaan ja Jumalan satakielten laulut tuottaa riemua ja hurmiota Kirkkaimman valtakunnan asukkaille. Tällöin kaikki sydämet riemuitsevat, sielut nauttivat ilouutisista ja mielet valaistuvat. Tämä on vilpittömien korkein toive; tämä on Jumalan valtakuntaa lähellä olevien rakkain toivomus.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]