Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
17. heinäkuuta 2013
Maailman bahá’ílle
Rakastetut ystävät
1Puolitoista vuosisataa sitten Bahá’u’lláh lähti Bagdadin talostaan Najibiyyih-puutarhaan, missä Hän paljastaisi ensimmäistä kertaa avoimesti profeetallisen tehtävänsä. Hän jätti taakseen verrattoman pyhän rakennuksen, joka oli suojannut Häntä seitsemän vuotta. Tätä pyhää asumusta, jonne Siunattu kauneus ei koskaan palaisi, Hän nimitti ”Kaikkein suurimmaksi taloksi”; ja Bábin Shirazin talon ohella se on määrätty pyhiinvaelluspaikaksi, ja Korkein kynä on osoittanut sille nämä sykähdyttävät sanat:
2Todistan, että sinä olet Hänen ylimaallisen kirkkautensa näyttämö, Hänen kaikkein pyhin tyyssijansa. Sinusta on kohonnut Kaikkein kirkkaimman henkäys, joka on puhaltunut kaikkien luotujen ylle ja täyttänyt riemulla paratiisin kartanoissa asuvien vanhurskasten poven.
3Silti Bahá’u’lláhin omana elinaikana Bagdadin talo joutui kaltoin kohdelluksi, ja rakennuksen omistajuus riistettiin Hänen seuraajiltaan väliaikaisesti. Bahá’u’lláh ennusti koskettavin sanoin sitä alennustilaa, jolle Hänen talonsa joutuisi alttiiksi.
4Tämä ei ole ensimmäinen taloamme kohdannut nöyryytys. Menneinä päivinä on sortajan käsi syytänyt solvauksia sen päälle. Tulevina päivinä se on totisesti joutuva niin syvään alennukseen, että jokainen ymmärtäväinen silmä on vuodattava kyyneleitä sen tähden. Näin Me olemme sinulle paljastanut verhon taakse kätkettyjä asioita, jotka ovat tutkimattomat kaikille paitsi Jumalalle, Kaikkivaltiaalle, Kaikkein ylistetyimmälle.
5Viimeksi kuluneiden sadanviidenkymmenen vuoden tapahtumat ovat vahvistaneet sen, mihin Bahá’u’lláh näin viittasi. Bagdadin talo hankittiin Hänen käyttöönsä noin kaksikymmentäviisi vuotta sen rakentamisen jälkeen, jonka on ajateltu tapahtuneen vuonna 1830. Rakennus oli täysin rappeutunut 1900-luvun alkuun mennessä. Kun olosuhteet tulivat otollisiksi, ‘Abdu’l-Baha järjesti sen uudelleen rakentamisen perustasta ylöspäin. Tämän työn lähestyessä loppuaan bahá’í-uskoa vastustavien ponnistukset rakennuksen haltuun ottamiseksi voimistuivat huipentuen täysin väärään vaatimukseen rakennuksen omistajuudesta, jonka tuomioistuimet epäoikeudenmukaisesti hyväksyivät. Jälleen kerran Kaikkein suurin talo oli viety baha'ilta.
6Tätä seuranneina vuosina uskovat yrittivät kerta toisensa jälkeen Shoghi Effendin suorassa ohjauksessa saada kiinteistö uudelleen hallintaansa. Asian otti lopulta käsiteltäväkseen Kansainliitto, joka selvästi tuomitsi bahá’í-yhteisölle tehdyn vääryyden, mutta tämäkään ei saanut aikaan korjausta asiaan. Siunatun talon takavarikointi ja ystävien reaktio johti kuitenkin toiseen merkittävään tulokseen, kuten Shoghi Effendi kuvailee kirjassa God Passes By:
7Riittänee kun sanon, että huolimatta loputtomista viivästyksistä, vastalauseista ja välttelystä ja asianomaisten viranomaisten ilmiselvästä epäonnistumisesta noudattaa sekä Kansainliiton neuvoston että mandaattikomission antamia suosituksia, tämän unohtumattoman käräjöinnin bahá’í-uskolle aiheuttama julkisuus ja sen asian – totuuden ja oikeudenmukaisuuden asian – puolustaminen maailman korkeimmassa tuomioistuimessa, ovat olleet sen laatuista, että ne ovat herättäneet hämmästystä ystävissä ja saaneet sen viholliset tyrmistymään.
8Nyt ei ole sopiva hetki tarkastella perin pohjin tuota ”ikimuistoista oikeusriitaa”, sillä Suojelija on antanut laajan kuvauksen siitä ensimmäistä bahá’í-vuosisataa koskevassa verrattomassa selonteossaan. Me lisäämme vain sen, että tuon ajanjakson jälkeen Kaikkein suurin talo ei ole ollut bahá’íden omistuksessa, sillä siitä on tehty šiia-muslimien uskonnollinen laitos.
9Irakin erittäin arkaluonteisen tilanteen vuoksi viimeksi kuluneen sekasortoisen vuosikymmenen aikana ystävien ei ollut mahdollista ajaa tarmokkaasti tähän pyhään kiinteistöön liittyviä vaatimuksiaan. Tästä huolimatta bahá’í-uskon laitokset tuossa maassa ja yksittäiset uskovat pysyivät valppaina uusien tapahtumien varalta, jotka vaikuttaisivat Kaikkein suurimman talon turvallisuuteen, ja he ryhtyivät kaikkiin heille mahdollisiin toimenpiteisiin talon suojelemiseksi ja varjelemiseksi. Irakilaiset itse, vaikka he eivät yleisesti ottaen olekaan tietoisia Bahá’u’lláhin tälle kiinteistölle suomasta erityismerkityksestä, eivät olleet tietämättömiä sen historiallisesta ja rakennustaiteellisesta arvosta. Vain vuosi sitten Irakin museovirasto oli julkaissut hallituksen virallisessa lehdessä määräyksen, jonka tarkoituksena oli suojata rakennus kaikkea sitä mahdollisesti vahingoittavalta toiminnalta, ja tällä määräyksellä oli lain voima. Todellakin niin kauan sitten kuin 1980-luvun alussa viranomaiset olivat tunnustaneet, että tämä vielä hyvässä kunnossa oleva talo on hieno esimerkki tuon aikakauden rakennustaiteesta Irakissa, ja nimenneet sen perinnekohteeksi.
10Tämän vuoksi Bagdadin bahá’ít olivat täysin järkyttyneitä ja lohduttoman murheellisia havaittuaan 26. kesäkuutta, että Bahá’u’lláhin ”pyhin asumus” oli hävitetty lähes maan tasalle ja aikeena oli rakentaa sen tilalle moskeija. Nyt on vahvistunut, että tähän työhön ryhdyttiin ilman laillista lupaa. On selvinnyt, että kiinteistön tuhoamista oli suunniteltu jonkin aikaa, mutta suurin osa hankkeesta toteutettiin vain kolmen päivän ja yön aikana, 24.−26. kesäkuuta, käyttäen raskasta purkukalustoa. Käsityksemme mukaan Irakin museovirasto, joka oli aiemmin valmistautunut kunnostamaan kiinteistön, on jo ryhtynyt toimiin selvittääkseen tarkasti, mikä johti rakennuksen purkamiseen, jotta se voi pysäyttää kaikki mahdolliset rakentamisaikeet samalle paikalle ja saattaa asianomaiset vastuuseen.
11Muualla maailmassa on tullut liiankin tavanomaiseksi, että näin vakava pyhään paikkaan kohdistuva isku saa aikaan väkivaltaisen reaktion. Irakin bahá’ít, jotka Abhá-kauneus on kädellään kouluttanut, ovat tietenkin edelleen ystävällisyyden ja pitkämielisyyden ilmentymiä, toivoen oikeudenmukaista lopputulosta. Heillä ei ole harhakuvitelmaa sen menetyksen suuruudesta, jonka he joutuvat kestämään maailmanlaajuisen bahá’í-yhteisön puolesta ja sitäkin laajemmin. Tämä onnettomuus ei kuitenkaan vähennä heidän innokkuuttaan palvella yhteiskuntaansa, eivätkä he ole yhtään vähemmän tietoisia koko ihmiskunnan pakottavasta tarpeesta saada tutustua Bahá’u’lláhin opetuksiin. Päinvastoin. Näkemyksen saamiseksi siitä, mitä Kaikkein suurin talo todella edustaa – todellakin, ymmärtääksemme paremmin pyhiinvaelluksen merkityksen tuohon pyhään rakennukseen – on vain havainnoitava, miten Bahá’u’lláhin seuraajat kaikkialla maailmassa ovat reagoineet sen tuhoamiseen: ylevämielisyys, tyyneys, luottamus Jumalaan. Heidän ensisijainen tavoitteensa on avata sydämet Siunatun kauneuden sanoman vaikutuksille; Bagdadin tapahtumat vain voimistavat sitä kiireellisyyden tunnetta, jolla tähän työhön ryhdytään. Tänä aikana, kun juuri alkanut nuorisokonferenssien sarja on vievä eteenpäin Jumalallisen suunnitelman nykyisen vaiheen kehitystä, me anomme Kaikkivaltiasta armollisesti suomaan ystävälle kaikkialla vahvistunutta päättäväisyyttä.
12Bahá’u’lláh näki ennalta, että Kaikkein suurin talo joutuisi kauhistuttavien nöyryytysten kohteeksi, mutta Hän myös totesi, että nousisipa minkälaisia vastoinkäymisiä hyvänsä, bahá’í-asia olisi jumalallisesti suojattu. Rohkaistukoon jokaisen uskovan mieli. Tuolle talolle osoitetussa koskettavassa puhuttelussa Ikiaikainen kauneus vakuutti: ”Luomakunnan maailmassa Jumala on sinut muistelonsa jalokivellä kaunistanut. Sellaista korua ei kukaan voi milloinkaan häväistä.” Hän antoi myös lupauksen, että huolimatta kaikesta siitä, mitä Siunatulle talolle tapahtuisikaan, tuon pyhitetyn paikan tuleva kunnia olisi varmistettu: ”Ajan täyttyessä Herra on totuuden voimalla sen kaikkien ihmisten silmissä korottava. Hän on tekevä siitä valtakuntansa viirin, pyhäkön, jota uskollisten joukot kiertävät.”
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]