Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
17. tammikuuta 2003
Maailman bahá'ílle
Kalliisti rakastetut ystävät
1Bahá’u’lláhia kohtaan tuntemamme suunnattoman kiitollisuuden vallassa olemme seuranneet viisivuotissuunnitelman kehittymistä niiden kahden vuoden aikana, jotka ovat kuluneet viestistämme Mannermaisten neuvonantajien konferenssille 9. tammikuuta 2001. On todellakin rohkaisevaa havaita se oppimisen kulttuuri, joka on juurtumassa kaikkialle bahá’í-maailmanyhteisön keskittyessä joukkojen liittymisen prosessin edistämiseen. Tässä kehitysvaiheessa, yhteisön yhteisen kokemusalueen otettua niin merkittävän askelen eteenpäin, katsomme ajankohtaiseksi tarkastella kanssanne tähän mennessä saavutettuja näkemyksiä sekä selventää esiin nousseita kysymyksiä.
2Suunnitelman ensimmäisten kuukausien aikana kansalliset henkiset neuvostot suorittivat suhteellisen helposti oman hallintoalueensa jaon seuduiksi kutsutuiksi, toistensa naapureina olevista paikkakunnista koostuviksi kokonaisuuksiksi, käyttäen puhtaasti maantieteellisiä ja yhteiskunnallisia perusteita, jotka eivät liittyneet paikallisten bahá'í- yhteisöjen vahvuuteen. Maailmankeskukseen saapuneet raportit osoittavat, että tällä hetkellä on yhteensä lähes 17 000 seutua ympäri maailmaa, niitä maita lukuun ottamatta, joissa bahá’í-uskon toiminta on syystä tai toisesta rajoitettu. Seutujen lukumäärä eri maissa vaihtelee suuresti – Intian 1 580 seudusta Singaporeen, joka pakostakin näkee itsensä yhtenä seutuna. Jotkut näistä ryhmittymistä ovat harvaan asuttuja ja niissä on vain muutama tuhat asukasta, kun taas joidenkin seutujen rajojen sisällä on useita miljoonia ihmisiä. Useimmiten on yhden paikallisen neuvoston hallinnon alaiset laajat kaupunkikeskukset määritelty yhdeksi seuduksi, joka on vuorostaan jaettu lohkoiksi helpottamaan suunnittelua ja toteutusta.
3Kun eri maat ja toimialueet oli jaettu hallittaviksi kokonaisuuksiksi, etenivät kansalliset yhteisöt nopeasti luokittelemaan seudut bahá’í-uskon niissä saavuttamien kehitysvaiheiden mukaan, jotka mainittiin tammikuun 9. päivän viestissämme. Tämä tehtävä tarjosi todellisuuspohjaisen keinon tarkastella yhteisön tulevaisuudennäkymiä, mutta pätevän arvioinnin edellyttämien arvosteluperusteiden kehittäminen on osoittautumassa laitosten jatkuvaksi haasteeksi. Seudun määrittelemistä tiettyyn luokkaan ei tule nähdä sen paremmuutta koskevana kannanottona. Se on pikemminkin tapa arvioida kyseisen seudun kasvukykyä, jotta voidaan laatia sen edistyvää kehitystä vastaava toimintatapa. Tiukkarajaiset arviointiperusteet vaikuttavat ilmeisestikin haitallisesti, kun taas hyvin laadittu arviointijärjestelmä on välttämätön. Kaksi arviointiperustetta näyttää erityisen tärkeiltä: koulutusinstituutin bahá’í-uskon laajennustyötä ja lujittamista varten seudun sisällä kehittämien ihmisvoimavarojen vahvuus sekä laitosten kyky saada nämä voimavarat liikkeelle palvelun kentälle.
4Lähes jokaisessa maassa huomio on nyt kääntynyt jouduttamaan prioriteettiseutujen siirtymistä nykyisestä kasvuvaiheestaan seuraavaan. Silmiinpistävän selväksi on käynyt, että edistyminen tässä suhteessa riippuu pitkälti sen rinnakkaisprosessin tehokkuudesta, jonka tavoitteena on auttaa alati kasvavaa ystävien joukkoa suorittamaan alueella toimivan instituutin tarjoama runkokurssisarja. Toimeliaisuuden lisääntyminen eri puolilla maailmaa todistaa siitä, että näiden kurssien on onnistunut herättää sitä yrittämisen henkeä, jota seudulla tapahtuvan kasvun vaatimien moninaisten toimintojen suorittaminen edellyttää – missä kehitysvaiheessa seutu sitten onkin.
5On erityisen sydäntälämmittävää panna merkille kaikkialla bahá’í-maailmassa ilmenevä aloitteellisuuden ja neuvokkuuden tunteen kasvu yhdessä rohkeuden ja pelottomuuden kanssa. Omistautuminen, innokkuus, luottamus ja hellittämättömyys – nämä ovat niitä ominaispiirteitä, joissa uskovat jokaisella mantereella kunnostautuvat. Niistä ovat esimerkkeinä, mutta eivät varmasti ainoina ne, jotka nousevat pioneereiksi kotirintamalla. Kuten olimme toivoneetkin, ovat uusien seutujen avaamistavoitteita halukkaasti täyttämässä instituuttien ohjelmien innokkaat osallistujat, jotka koulutusohjelmista hankituilla tiedoilla ja taidoilla varustettuina lähtevät vakiinnuttamaan bahá’í-uskoa uusille alueille ja perustamaan uusia, orastavia yhteisöjä.
6Useimmilla seuduilla siirtyminen yhdestä kasvuvaiheesta toiseen määräytyy opintopiirien, hartaustilaisuuksien ja lastentuntien lukumäärän lisääntymisen sekä niiden synnyttämän kasvun perusteella. Hartaustilaisuudet alkavat kukoistaa sitä mukaa kun tietoisuus ihmisen olemassaolon henkisestä ulottuvuudesta kasvaa alueen uskovien piirissä instituuttikurssien avulla. Myös lastentunnit ovat luonnollinen seuraus runkokurssisarjassa jo aikaisessa vaiheessa saadusta koulutuksesta. Kun molemmat toiminnot avataan ympäröivälle yhteiskunnalle erilaisten hyvin laadittujen ja mielikuvituksekkaiden menetelmien avulla, ne houkuttelevat yhä useampia etsijöitä, jotka useimmiten ovat kiinnostuneita osallistumaan takkailtoihin ja ottamaan osaa opintopiireihin. Tämän jälkeen monet päätyvät ilmaisemaan uskonsa Bahá’u’lláhiin ja näkevät jo aivan alussa roolinsa yhteisössä dynaamisen kasvuprosessin aktiivisina osanottajina. Yksilölliset ja yhteiset ponnistukset opetuskentällä voimistuvat vastaavasti, ruokkien prosessia edelleen. Vakiintuneet yhteisöt saavat uutta elinvoimaa ja vasta muodostetut saavuttavat pian etuoikeuden valita omat paikalliset henkiset neuvostonsa.
7Näin opintopiirien, hartaustilaisuuksien ja lastenluokkien perustamisen avulla saavutettu yhtenäisyys antaa seutujen sisällä tapahtuvalle kasvulle perussysäyksen, joka saa lisävoimaa sitä mukaa kuin näiden ydintoimintojen lukumäärä moninkertaistuu. Kampanjat, jotka auttavat huomattavaa uskovien joukkoa etenemään runkokurssisarjassa riittävän pitkälle, jotta he voivat suorittaa välttämättömät palvelutoimet, antavat lisäsysäyksen tälle toiminnan moninkertaistumiselle.
8On täten ilmeistä, että järjestelmällinen lähestymistapa koulutukseen on luonut bahá’ílle tavan ulottaa toimintansa ympäröivään yhteiskuntaan, kertoa Bahá’u’lláhin sanomasta ystäville, perheenjäsenille, naapureille ja työtovereille, ja saattaa heidät Hänen verrattomien opetustensa vaikutuspiiriin. Tämä ulospäin suuntautuminen on yksi ruohonjuuritasolla parhaillaan toteutuvan oppimisen hienoimpia hedelmiä. Se toimintatapa, joka on vakiintumassa seuduilla kautta maapallon, on koeteltu keino laajentumisen ja lujittumisen nopeuttamiseksi. Tämä on kuitenkin vasta alkua.
9Monissa osissa maailmaa suurten väestömäärien saattaminen Bahá’u’lláhin seuraajien riveihin ei perinteisesti ole ollut valtava tehtävä. Tästä syystä on rohkaisevaa nähdä, että joillakin kehittyneemmillä seuduilla huolellisesti laadittuja projekteja lisätään jo olemassa olevaan kasvumalliin vastaanottavien väestönosien tavoittamiseksi ja laajenemisnopeuden kiihdyttämiseksi. Tällaiset projektit vauhdittavat opetustoimintaa, joka on jo kasvussa yksilöiden ponnistelujen johdosta. Ja siellä missä seurauksena alkaa tapahtua laajamittaista liittymistä, varaudutaan varmistamaan, että määrätty prosentuaalinen osuus uusista uskovista tulee välittömästi mukaan instituuttiohjelmaan, sillä kuten olemme useissa viesteissä korostaneet, näitä ystäviä kutsutaan aikanaan palvelemaan jatkuvasti kasvavan bahá’í-väestön tarpeita. He auttavat bahá’íden valtaosan syventämisessä vierailemalla säännöllisesti heidän luonaan; he opettavat lapsia, järjestävät hartaustilaisuuksia ja muodostavat opintopiirejä, mikä mahdollistaa laajenemisen ylläpitämisen.
10Kaikki tämä avaa paikallisille henkisille neuvostoille sykähdyttäviä mahdollisuuksia. Niiden haasteensa on hyödyntää, yhteistyössä apulaisneuvostojen jäsenten kanssa, jotka neuvovat ja avustavat niitä, omalla alueellaan käytettävissä olevien kasvavien ihmisvoimavarojen tarmoa ja lahjoja vireän yhteisöelämän luomiseen sekä ympäröivään yhteiskuntaan vaikuttamisen aloittamiseen. Paikkakunnilla, joilla ei ole henkistä neuvostoa tai joilla se ei vielä toimi tarvittavalla tasolla, näyttää askel askelelta etenevä yhteisöjen ja paikallisten henkisten neuvostojen kehittämiseen tähtäävä toimintatapa erinomaisen lupaavalta.
11Erityisen ilahduttavaa on havaita kasvuprosessin eri toiminnoissa mukana olevien uskovien korkea osallistumisaste. Seudulla toisensa jälkeen kasvaa laajenemisen ja lujittumisen vastuita kantavien lukumäärä tasaisesti. Seututasolla pidettävät neuvottelukokoukset auttavat kohottamaan tietoisuutta mahdollisuuksista ja luomaan innostusta. Niissä, vapaina muodollisen päätöksenteon vaatimuksista, pohtivat osallistujat saatuja kokemuksia, vaihtavat näkemyksiä, tutkivat lähestymistapoja ja saavat paremman ymmärryksen siitä, miten kukin voi omalta osaltaan edistää suunnitelman päämäärän saavuttamista. Monissa tapauksissa johtaa tällainen vuorovaikutus yhteiseen näkemykseen lyhyen aikavälin tavoitejoukosta sekä yksilö- että yhteisötasolla. Toiminnan kautta oppimisesta on muotoutumassa olevan toimintamallin keskeinen piirre.
12Älköön olko epäilystäkään siitä, että parhaillaan todistamme sen prosessin kiihtymistä, jossa ihmiskunta liittyy bahá’í-asiaan joukoittain – prosessin, jota Bahá’u’lláhin muistiossa Persian kuninkaalle ennakoitiin, jota Mestari innolla odotti ja jota Suojelija kuvasi massakääntymyksen välttämättömäksi alkusoitoksi. Tämän prosessin kärkijoukoissa ovat ne seudut, jotka – vaikkakin lukumäärältään vielä verraten vähäisinä – ovat nyt valmiita käynnistämään voimaperäiset kasvuohjelmat. Se mittava laajeneminen, jonka on luonnehdittava näillä seuduilla tapahtuvan kasvun seuraavaa vaihetta, edellyttää vielä saavuttamatta olevaa ponnistuksen tasoa. Vahvistakoon jumalallisen avun voima tähän mahtavaan yritykseen omistettua valtavaa tarmon määrää.
13Olkaa vakuuttuneita hartaista rukouksistamme pyhissä hautapyhäköissä, että Bahá’u’lláh siunaisi ja vahvistaisi ponnistuksenne täysin toteuttaa näiden kallisarvoisten päivien suomat ainutlaatuiset mahdollisuudet.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]