Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
26. marraskuuta 1999
Maailman bahá’ílle
Rakkaat ystävät
1Tänä erityisenä päivänä, kun sydämemme ja ajatuksemme ovat kohdistuneet Liiton keskuksen elämän antamaan katoamattomaan esimerkkiin, seisahdumme syvää kiitollisuutta tuntien kirjaamaan hänen laatimansa jumalallisen suunnitelman tämänhetkisen edistyksen sekä katsahtamaan nyt joutuin loppuaan lähestyvän nelivuotisvaiheen jälkeiseen tulevaisuuteen.
2Tämän ajanjakson aikaiset saavutukset ovat todellakin innostavia. Kaikkialle maailmaan on perustettu laajuudeltaan suunnitelman alussa vain hämärästi aavisteltavissa ollut, vaikuttava koulutusinstituuttien verkosto. Nämä orastavat oppineisuuden keskukset ovat kehittäneet koulutusohjelmia pitkin harppauksin sekä ottaneet käyttöön tehokkaita tapoja oppikurssien pitämiseksi. Raportit osoittavat, että instituuttikursseista suoraan hyötyvien uskovien määrä on noussut lähes sataantuhanteen. Maailmanlaajuisen yhteisömme kyvykkyys kehittää ihmisvoimavarojaan on epäilyksittä parantunut selvästi.
3Seuraukset tästä järjestelmällisestä tavasta kehittää ihmisvoimavaroja alkavat tuntua suunnitelman kaikkien kolmen edistäjän elämässä – yksityisen uskovan, laitosten sekä paikallisen yhteisön. Yksilöiden oma-aloitteinen opetustoiminta on lisääntynyt syöksähtäen. Henkiset neuvostot, alueelliset neuvostot ja komiteat ovat kehittyneet taitavammiksi ohjaamaan uskovia heidän yksilöllisissä ja yhteisissä pyrkimyksissään. Ja yhteisöelämä on puhjennut kukoistukseen, jopa pitkään uinuneilla paikkakunnilla, koska on syntynyt uusia ajatus- ja toimintamalleja.
4Tarkastellessamme bahá’í-maailmaa me näemme suuresti vahvistuneen yhteisön, joka on sisäisesti terve ja merkittävästi lujittunut. Sen saavutukset suuren yleisön, hallitusten ja kansalaisjärjestöjen tavoittamisessa sekä luottamuksen herättämisessä kaikilla näillä tahoilla ovat huomattavia. Ulkoisiin asioihin erikoistuneet elimet, jotka noudattavat selvästi määriteltyä strategiaa, ovat laajentaneet uskon vaikutuspiiriä kansallisesti ja kansainvälisesti, ja sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen projektit, jotka pyrkivät kokonaisten yhteisöjen henkiseen ja aineelliseen kohentamiseen, levittäytyvät yhteiskuntaan ruohonjuuritasolla.
5Ne kaksi vaihetta jumalallisen suunnitelman kehkeytymisessä, jotka ovat välittömästi edessämme, tulevat kestämään toinen yhden ja toinen viisi vuotta. Riḍvánina 2000 bahá’í-maailmaa pyydetään aloittamaan ensimmäinen näistä kahdesta vaiheesta, kahdentoista kuukauden ponnistus, jonka päämääränä on keskittää ne voimat, kyvyt ja näkemykset, jotka ovat niin vahvasti nousseet esiin. Seuraavaksi tuleva viisivuotissuunnitelma panee alulle sarjan maailmanlaajuisia hankkeita, jotka tulevat viemään bahá’í-yhteisön uskon muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan viimeisten kahdenkymmenen vuoden halki. Nämä globaalit suunnitelmat keskittyvät edelleenkin joukkojen liittymisen prosessin edistämiseen ja sen järjestelmälliseen nopeuttamiseen.
6On välttämätöntä, että tämän yksivuotisen ponnistuksen aikana kansalliset ja alueelliset instituutit kaikkialla panevat kokonaan täytäntöön ne ohjelmat ja järjestelmät, jotka ne ovat nyt kehitelleet. Kansallisten yhteisöjen tulisi ryhtyä viisivuotissuunnitelmaan varmoina siitä, että suuret ryhmät uskovia jatkavat esteittä palvelun edellyttämien tietojen, ominaisuuksien ja taitojen hankkimista perättäisten kurssien avulla. Täytyy myös pitää riittävästi huolta siitä, että opetusponnistuksia edelleen järjestelmällistetään, olivatpa ne yksilön alkuun panemia tai laitosten ohjaamia. Tähän liittyen Kansainvälinen Opetuskeskus on määrittänyt tiettyjä järjestelmällisen laajentamisen ja lujittamisen malleja suhteellisen pienille maantieteellisille alueille, jotka koostuvat helposti hallittavasta määrästä paikkakuntia. Neuvonantajien ja kansallisten henkisten neuvostojen yhteistoimin luodaan parhaillaan useita ”alueellisen kasvun ohjelmia” kullekin mantereelle. Niitä seurataan tarkasti kaksitoistakuukautissuunnitelman aikana, ja niiden menetelmiä jalostetaan, jotta tämä toimintatapa voidaan sisällyttää myöhempiin suunnitelmiin.
7Joukkojen liittymisen prosessin edistämisen strategiat eivät voi sivuuttaa lapsia ja varhaisnuoria, mikäli ei tahdota ajan mittaan menettää yhden sukupolven aikana saavutettuja voittoja. On siis ehdottoman välttämätöntä, että tässä vaiheessa opetustyön järjestelmällistämisen prosessia toimitaan päättäväisesti ja varmistetaan, että yhteisön visio täysin sulkee piiriinsä sen nuoremmat jäsenet. Lasten kasvattaminen, velvoite, joka on määrätty sekä vanhemmille että laitoksille, vaatii erityistä painotusta, jotta se perin pohjin niveltyisi yhteisön kehittymisen prosessiin. Tätä toimintaa tulisi tehostaa uudelle tasolle näiden kahdentoista kuukauden aikana ja sitten vielä edistää välittömästi seuraavina vuosina. Se, että useimpien maailman instituuttien ohjelmissa on huolehdittu lastentuntien opettajien kouluttamisesta, on vahvuustekijä. Henkisten neuvostojen ja apulaisneuvostojen jäsenten täytyy panna nämä hiljattain harjoitetut ihmisvoimavarat liikkeelle lasten ja varhaisnuorten henkisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
8Kaksitoistakuukautissuunnitelman ajalle tulee olemaan tunnusomaista huomattava toimeliaisuus yhteiskunnassa yleensä, kun kahdeskymmenes vuosisata lähestyy loppuaan. Jo nyt on tulevien sukupolvien kohtalo mielipidejohtajien vilkkaan mielenkiinnon kohteena, ja me toivomme, että bahá’í-yhteisön palava into sekä sen sisäisessä toiminnassa että sen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa tulee ilmentämään luottavaisuutta ihmiskunnan tulevaisuuteen.
9Me rukoilemme hartaasti pyhissä hautapyhäköissä, että Bahá’u’lláh siunaa vaivannäkönne nelivuotissuunnitelman saattamiseksi voittoisaan päätökseen.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]