Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
9. tammikuuta 2001
Mannermaisten neuvonantajalautakuntien konferenssille
Rakastetut ystävät
1Viisi vuotta sitten me esitimme vetoomuksen Pyhään maahan kokoontuneiden neuvonantajien joukolle auttaa bahá’í-maailmaa ymmärtämään ja omaksumaan järjestelmällisen kasvun haasteet. Nelivuotissuunnitelman loistavat saavutukset todistavat heidän varauksettomasta vastauksestaan tähän vetoomukseen. Tänään me pyydämme teiltä yhtäläistä ponnistusta, tällä kertaa viisivuotissuunnitelman onnistuneen käynnistymisen varmistamiseksi.
2Neuvotteluissanne jumalallisen suunnitelman etenemisen seuraavan jakson luonteesta teidän on aiheellista ottaa huomioon bahá’í-uskon vaiheissa tapahtuvien muutosten mittavuus. Maailmankeskuksessa nyt Kaarella olevien suurenmoisten rakennusten pystyttäminen edustaa tärkeää askelta jumalallisesti säädetyn hallintojärjestelmän lujittumisessa. Nelivuotissuunnitelman aikana koettiin kaikissa maanosissa bahá’í-yhteisöjen hallinnollisen kyvyn merkittävää kasvua. Kansallisten ja paikallisten henkisten neuvostojen kehitys on selvästikin nopeutunut, ja alueelliset neuvostot ovat, missä niitä on perustettu, tuoneet uutta energiaa ja tehokkuutta asian työhön. Yli 300 koulutusinstituutin synnyn ja vakiintumisen myötä bahá’í-uskolla on nyt voimallinen väline niiden ihmisvoimavarojen kehittämiseen, joita tarvitaan mittavan laajentumisen ja lujittumisen ylläpitämiseen. Lisäksi on bahá’í-yhteisön kyky vaikuttaa ihmiskunnan asioiden kulkuun, niin sen toiminnassa hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa kuin sen yhteiskunnallisten ja taloudellisten ohjelmien kautta, suuresti kohentunut. Bahá’u’lláhin asia on nyt uuden ajanjakson kynnyksellä, historiallisessa ajankohdassa, jolloin maailma on sekasorrosta ja uusien vihollisuuksien puhkeamisesta huolimatta ottanut todellisia askelia kohti rauhaa. Kasvavaa vastaanottavuutta hänen kaikkialle ulottuvalle ja loistavalle hengelleen on selvästi havaittavissa.
3Joukkojen liittymisen prosessin edistäminen pysyy viisivuotis-suunnitelmankin päämääränä – itse asiassa koko sen suunnitelmien sarjan päämääränä, joka vie yhteisömme muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan loppuun. Tämän elintärkeän prosessin nopeutuminen saavutetaan suunnitelman kolmen osapuolen – yksityisen uskovan, laitosten ja yhteisön – järjestelmällisen toiminnan kautta.
Koulutusinstituutti
4Kansainvälisen opetuskeskuksen meille hiljan valmistama perusteellinen analyysi nelivuotissuunnitelmasta osoittaa, että koulutusinstituutti on tehokas ei vain yksilön kykyjen kehittämisessä vaan myös yhteisöjen ja laitosten elvyttämisessä. Maailman eri maissa ja territorioissa toimivien koulutusinstituuttien jatkuvan kehittämisen täytyykin siis olla uuden suunnitelman keskeinen piirre.
5Hyödyntäen tällä toiminnan saralla nyt karttunutta runsasta kokemusta instituuttien on tarjottava yhteisöilleen jatkuva ihmisvoimavarojen virta joukkojen liittymisen prosessia palvelemaan. Suurten uskovajoukkojen koulutustarpeesta huolehtimaan pystyvän järjestelmän peruspiirteet on jo maailmanlaajuisesti koeteltu ja hyviksi havaittu. Opintopiirit, joita täydennetään intensiivikurssein ja erityiskampanjoin, ovat osoittaneet pystyvänsä tarjoamaan puitteet henkisen kasvatuksen prosessille ruohonjuuritasolla. Sellaisen yhtenäisen kurssikokonaisuuden arvo, jossa kukin kurssi seuraa toistaan johdonmukaisella tavalla ja kukin rakentuu edellisten saavutuksille, on käynyt mitä ilmeisimmäksi. Kehitteillä on erilaisia malleja, jotka tarjoavat selkeän käsityksen siitä, miten tällaisia jaksokokonaisuuksia voidaan käyttää hyväksi koulutusohjelmien luomisessa. Yhdessä mallissa pääjakso, jota voidaan verrata puun runkoon, tukee siitä haarautuvia kursseja, kunkin haaran keskittyessä jollekin koulutuksen erityisalueelle. Toisessa mallissa useat kurssilinjat, joilla kullakin on oma painopisteensä, etenevät rinnakkain. Koulutusinstituuttien on hyvä tutkia näitä erityispiirteitä ja menetelmiä ja hyödyntää niitä avoinna olevien mahdollisuuksien mukaisesti.
6Kahdentoista kuukauden suunnitelman alussa painotimme bahá’í-lasten henkisen vaalimisen ja asian elämään integroinnin tarvetta. Ystävien tähänastinen toiminta osoittaa selvästi, että kohonnut tietoisuus lasten kasvatuksen merkityksestä on todellakin tämän lyhyen mutta merkittävän suunnitelman ominaispiirre. Bahá’í-lastentunnit ovat saaneet uutta vauhtia. Kasvanut tietoisuus on myös nostanut esiin mahdollisuuksia tarjota moraali- ja henkistä kasvatusta lapsille yleensä, kuten menestyksekkäät ponnistukset sisällyttää bahá’í-uskoa käsitteleviä kursseja virallisten koulujärjestelmien ohjelmiin osoittavat.
7Erittäin rohkaisevaa on, että koulutusinstituutit painottavat entistä enemmän lastentuntien opettajien koulutusta. Muut toimenpiteet ovat yhtä tärkeitä tavoitteen ollessa säännöllisten lastentuntien järjestäminen kaikille ikäluokille bahá’í-yhteisöissä kautta maailman. Joissakin maissa on perustettu kansallisia ja alueellisia komiteoita auttamaan paikallisia henkisiä neuvostoja täyttämään lastenkasvatusvelvollisuutensa. Näissä maissa komiteoitten ja koulutusinstituutin välinen suhde selkeytyy kokemuksen karttuessa, kunkin elimen tehostaessa toisen työtä. Mutta on monia maita, joissa koulutusinstituutti on ainoa laitos, joka kehittää kykyä järjestää ja ylläpitää kursseja paikkakunnalla toisensa jälkeen. Koska tämä menetelmä toimii hyvin nuorten ja aikuisten kohdalla ja kasvavassa määrin varhaisnuorten kohdalla, ei ole mitään syytä, miksei koulutusinstituutti voisi ottaa kantaakseen vastaavia velvollisuuksia lasten osalta missä tarpeen. Pääsääntöisesti koulutusinstituutit eivät vastaa laajentumis- ja lujitussuunnitelmien ja -ohjelmien hallinnosta. Lastentuntien pitäminen on kuitenkin ainutlaatuinen – ja erittäin kiireellinen – hanke. Niissä maissa, joissa tehtävä on annettu koulutusinstituutille, tästä kehkeytyy opintokeskus, joka toimii kiinteästi ystävien henkisen kasvatuksen edistämiseksi varhaisimmasta lapsuudesta läpi aikuisiän.
Yksilön aloitteellisuus opetustyössä
8Koulutusinstituuttien toiminnan vahvistuessa huomio on nyt kaikkialla kiinnitettävä opetusponnistusten järjestelmällistämiseen. Juuri julkaistussa dokumentissa ”Neuvonantajien laitos” painotamme avustajalautakunnan jäsenten ja heidän apulaistensa velvollisuutta auttaa ystäviä tarttumaan tähän haasteeseen, niin yksilöllisen aloitteellisuuden kuin yhteistahdon tasolla. Suorittaessaan koulutusinstituutin kursseja ystävät syventävät tietojaan uskosta, saavuttavat kasvavaa ymmärrystä ja hankkivat palvelun taitoja. Jotkut opetustyölle omistetut kurssit käsittelevät epäilemättä opettamista yleisluonteisesti, toiset keskittyvät erilaisiin tapoihin välittää Bahá’u’lláhin sanoma tietyille yhteiskuntalohkoille, sisällyttäen kurssiin ystävien opetustoiminnasta koottua viisautta. Tämä toiminnan, oppimisen ja koulutuksen yhteisprosessi tuottaa yhteisöille alati kasvavan joukon asian kyvykkäitä ja innokkaita opettajia.
9Koulutus yksinään ei tietenkään johda toiminnan vauhdittumiseen. Ystävät tarvitsevat alituista kannustusta kaikilla palvelun aloilla. Odotammekin avustajalautakunnan jäsenten yhdessä apulaistensa kanssa erityisesti pohtivan sitä, miten yksilöiden aloitteellisuutta varsinkin opetustyön suhteen voidaan edistää. Tehokkaalla koulutuksella ja kannustuksella vaalitaan kasvukulttuuria, jossa uskovat näkevät opetusvelvollisuutensa luonnollisena seurauksena siitä, että he ovat tunnustaneet Bahá’u’lláhin. He ”nostavat korkealle uskon pyhän soihdun”, kuten ‘Abdu’l-Bahá toivoi, ”työskentelevät lakkaamatta päivin ja öin” ja ”pyhittävät elämänsä jokaisen ohitse kiitävän hetken jumalallisen tuoksun levittämiseen ja Jumalan pyhän sanan ylistämiseen.” Niin suureen hehkuun syttyvät heidän sydämensä Jumalan rakkauden tulesta, että kuka heitä lähestyykin, tuntee sen lämmön. He pyrkivät olemaan hengen kanavia, sydämeltään puhtaita, pyyteettömiä ja nöyriä, täynnä varmuutta ja rohkeutta, joka syntyy luottamuksesta Jumalaan. Sellaisessa kulttuurissa opettaminen on uskovien elämän hallitseva intohimo. Epäonnistumisen pelko ei löydä siinä sijaa. Keskinäinen tuki, sitoutuminen oppimiseen ja toiminnan monimuotoisuuden arvostaminen ovat vallitsevia normeja.
Järjestelmälliset kasvuohjelmat
10Tulevien kuukausien aikana te autatte kansallisia yhteisöjä, joiden tilanteet poikkeavat suuresti toisistaan, laatimaan järjestelmälliseen kasvuun tähtääviä suunnitelmia. On monia maita, joissa lisääntynyt hallinnollinen kyvykkyys, erityisesti alueellisella tasolla, mahdollistaa nyt huomion suuntaamisen pienempiin maantieteellisiin seutuihin. Useimmat näistä muodostuvat ryppäästä kyliä ja kaupunkeja, mutta joskus suuri kaupunki esikaupunkeineen voi muodostaa tällaisen seudun. Niitä tekijöitä, jotka ratkaisevat tällaisen ryppään rajat, ovat kulttuuri, kieli, liikenneyhteydet, infrastruktuuri sekä asukkaiden sosiaalinen ja taloudellinen elämä. Seudut, joihin jokin alue jakautuu, kuuluvat kehitykseltään eri luokkiin. Joitakin ei ole vielä avattu bahá’í-uskolle, toisissa taas on yksittäisiä uskovia ja ryhmiä, joissakin puolestaan vakiintuneet yhteisöt ovat vahvistumassa tarmokkaan instituuttiprosessin ansiosta ja joissakin syventyneistä uskovista koostuvat vahvat yhteisöt ovat valmiit tarttumaan järjestelmällisen ja nopeutuvan laajentumisen ja lujittumisen haasteisiin.
11Asianmukaisen luokituksen jälkeen kansallisten suunnitelmien on näissä maissa tarpeen valmistautua koskemattomien seutujen asteittaiseen avaamiseen kotirintamapioneerien avulla. Tällaiset tavoitteet voidaan saavuttaa verraten helposti, jos pioneerit ovat perehtyneet instituuttiohjelmiin ja osaavat käyttää niiden menetelmiä ja materiaaleja kehittäessään bahá’í-uskon työtä seudulla edistämään kykenevien omistautuneiden uskovien ryhmää. Kallisarvoinen on todellakin niiden etuoikeus, jotka muotoutumisen aikakauden ensimmäisen vuosisadan viimeisinä vuosina panevat luottamuksensa Jumalaan ja nousevat innolla ensimmäisten joukossa viemään jumalallisen ohjauksen valoa maidensa jokaiseen kolkkaan. Toivomme, että tämä kotirintamapioneerikutsu synnyttää suurta innostusta ystävien keskuudessa ja avaa heidän silmiensä eteen uuden näkymän mahdollisuuksista palvella bahá’í-uskoa.
12Tämän toimintamallin mukaan kansallisten suunnitelmien tulee varautua vahvistamaan muitakin seutuja, joiden, vaikka ne onkin avattu bahá’í-uskolle, on vielä saavutettava kehityksessään aste, jossa niillä on valmiudet ryhtyä voimaperäiseen toimintaan. Niillä seuduilla, joissa on syventyneiden uskovien joukoista muodostuvia vahvoja yhteisöjä, pitäisi välittömästi laatia järjestelmällisiä bahá’í-uskon laajentumis- ja lujitusohjelmia. Olemme jo todenneet, että Kansainvälinen opetuskeskus on tunnistanut tiettyjä kasvumalleja, jotka soveltuvat verraten pienille maantieteellisille seuduille. Sittemmin se on analysoinut useita koehankkeita eri puolilla maailmaa, ja sen havainnot ovat erittäin rohkaisevia. Saadut opetukset tarjoavat nyt runsasta kokemusta järjestelmälliseen kasvuun tähtäävien ohjelmien käynnistämiseksi seudulla toisensa jälkeen. Neuvotellessanne näistä kysymyksistä kansallisten henkisten neuvostojen ja alueellisten neuvostojen kanssa tiedottanette Kansainväliselle opetuskeskukselle neuvottelujen edistymisestä.
13On tärkeää, etteivät kansalliset yhteisöt kiirehdi perustamaan intensiivisiä ohjelmia millekään seudulle, ennen kuin olosuhteet ovat tähän otolliset. Olosuhteiden otollisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. todellinen innostus sellaisten verraten lukuisten omistautuneiden ja kykenevien uskovien keskuudessa, jotka ymmärtävät kestävän kasvun edellytykset ja pystyvät ottamaan ohjelman omakseen, joidenkin ryppään yhteisöjen hankkima peruskokemus lasten henkistä kasvatusta edistävien tuntien, hartauskokousten ja yhdeksäntoista päivän juhlien järjestämisestä, ainakin muutaman seudun paikallisen henkisen neuvoston omaamat kohtalaiset hallinnolliset valmiudet, useiden avustajalautakunnan jäsenten apulaisten aktiivinen osallistuminen yhteisöelämän kehittämiseen, selvä yhteistoiminnan henki seudulla toimivien eri laitosten välillä ja ennen kaikkea koulutusinstituutin vahva osallistuminen opintopiirien järjestelmällisen lisääntymisen turvaamiseksi.
14Tällaisilla seuduilla käynnistettyjen ohjelmien tulisi tähdätä kestävän kasvun vaalimiseen kehittämällä tarvittavia valmiuksia niin yksilön, laitosten kuin yhteisön tasolla. Kaukana siitä että edellyttäisivät suurisuuntaisia ja monimutkaisia suunnitelmia näiden ohjelmien tulisi keskittyä joihinkin toimenpiteisiin, jotka ovat vuosien varrella osoittautuneet korvaamattomiksi laajamittaiselle kasvulle ja lujittumiselle. Onnistuminen riippuu siitä, miten toimintalinjat niveltyvät yhteen sekä omaksutusta oppimisasenteesta. Tällaisten ohjelmien toteuttaminen edellyttää koulutusinstituutin, avustajalautakuntien jäsenten ja heidän apulaistensa sekä seutuopetuskomitean tiivistä yhteistyötä.
15Ohjelman ytimenä täytyy olla tarkoin harkittu ja vakaa laajentumisprosessi, jonka rinnalla on yhtä vahva ihmisresurssien kehittämisprosessi. Koko joukko opetusponnistuksia on toteutettava, niin yksilön aloitteesta syntyneitä toimintoja kuin laitosten suunnittelemia kampanjoita. Seudun uskovien lukumäärän kasvaessa tulisi heistä huomattavan osan saada koulutusinstituutin järjestämää koulutusta ja heidän kykynsä tulisi ohjata paikallisten yhteisöjen kehittämiseen.
16Nelivuotissuunnitelman piirteitä hahmottelevassa sanomassamme 26. joulukuuta 1995 viitattiin niihin vaiheisiin, joiden kautta yhteisö kulkee kehityksessään. Kokemus, joka on sen jälkeisinä vuosina saavutettu työskentelystä eri kehitysasteilla olevien yhteisöjen kanssa, on osoittautuva arvokkaaksi kasvuohjelmille. Yksi ensimmäisiä askelia ryhdyttäessä toteuttamaan ohjelmaa voi hyvinkin olla seudun kunkin paikkakunnan tilanteen määrittämiseksi suoritettu kartoitus. Jokaisen yhteisön alkutavoitteiden joukossa tulisi olla paikkakunnan kaikille asukkaille avointen opintopiirien, lastentuntien ja hartaustilaisuuksien perustaminen. Yhdeksäntoista päivän juhlan viettoa tulee asiaan kuuluvasti painottaa ja johdonmukaisia ponnistuksia paikallisen henkisen neuvoston vahvistamiseksi tehdä. Sitten kun yhteisöt pystyvät ylläpitämään bahá’í-elämän perustoiminnot, luonnollinen tapa edistää niiden lujittumista on aloittaa pieniä yhteiskunnallisia ja taloudellisia kehitysprojekteja – esimerkiksi lukutaitoprojekti, naisten kehittymiseen tähtäävä projekti, ympäristönsuojeluprojekti tai vaikkapa kyläkoulu. Vahvuuksien karttuessa siirtyy vastuu aina useammasta toimintalinjasta paikallisille henkisille neuvostoille.
17Koko hankkeen ajan on aika ajoin pidettävissä neuvottelukokouksissa pohdittava asioita, harkittava muutoksia ja ylläpidettävä innostusta ja ajatuksen ykseyttä. Paras tapa on laatia suunnitelmia muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, aloittaen yhdellä tai kahdella toimintalinjalla ja lisäten asteittain toiminnan monimuotoisuutta. Niitä, jotka ovat aktiivisesti mukana suunnitelmien toteutuksessa, olivatpa he laitosten jäseniä tai ei, tulisi kannustaa osallistumaan täysin neuvotteluihin. Muitakin seutukokoontumisia tarvitaan. Jotkut näistä tarjoavat mahdollisuuden kokemusten vaihtamiseen ja lisäkoulutukseen. Toiset keskittyvät taiteiden hyödyntämiseen ja kulttuurin rikastuttamiseen. Yhdessä tällaiset kokoontumiset tukevat voimaperäistä toiminta-, neuvottelu- ja oppimisprosessia.
18Näihin intensiivisiin kasvuohjelmiin osallistuvien ystävien tulisi muistaa tarkoituksena olevan sen varmistaminen, että Bahá’u’lláhin ilmoitus tavoittaa ihmiskunnan syvät rivit ja antaa näille mahdollisuuden saavuttaa henkistä ja aineellista edistystä soveltamalla käytäntöön hänen opetuksiaan. Suuret joukot maailman kansoista ovat valmiit vastaanottamaan, suorastaan janoavat, niitä lahjoja, joita vain Bahá’u’lláh voi heille antaa, kunhan he ensin sitoutuvat rakentamaan hänen kuvaamaansa uutta yhteiskuntaa. Oppiessaan järjestelmällistämään laajamittaista opetustyötään bahá’í-yhteisöt kehittävät valmiuksiaan vastata tähän kaipaukseen. Ne eivät voi pidättyä mistään ponnistuksesta, mistään uhrauksesta, mihin niitä kutsutaan.
Henkinen hanke
19Selvästikään tässä kuvattua toimintamallia, vaikka se sopiikin monille kansallisille yhteisöille, ei voida soveltaa joka tilanteeseen. Luotamme bahá’í-laitosten kykyyn luoda suunnitelmia, jotka, vaikkeivät kuvastakaan yllä esitettyä mallia kokonaisuudessaan, omaksuvat piirteitä sen luomasta visiosta kunkin kansallisen yhteisön olosuhteiden mukaan. Bahá’í-yhteisöillä on luonnollisestikin meneillään koko joukko välttämättömiä hankkeita kuten tiedotustoiminta, julistusponnistukset, ulkoisten asioiden toiminta, kirjallisuuden tuottaminen ja monimuotoiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset hankkeet. Epäilemättä ne suunnitelmia kehittäessään pohtivat myös näitä haasteita.
20Sen suunnitteluprosessin luonne, jossa te avustatte ystäviä, on monin tavoin ainutlaatuinen. Perimmiltään se on henkinen prosessi, jossa yhteisöt ja laitokset pyrkivät suuntaamaan toimintonsa Jumalan tahdon mukaisesti. Jumalan suuri suunnitelma tekee tehtäväänsä ja sen tuottamat voimat työntävät ihmiskuntaa kohti sen kohtaloa. Omissa toimintasuunnitelmissaan bahá’í-uskon laitosten tulee pyrkiä saavuttamaan ymmärrystä näiden suurten voimien vaikutuksesta, tutkia palvelemiensa ihmisten kehitysmahdollisuuksia, arvioida yhteisöjensä voimavaroja ja vahvuuksia sekä käytännön toimin voittaa uskovien varaukseton osallistuminen. Tämän prosessin vaaliminen on teille uskottu pyhä tehtävä. Meillä on täysi luottamus teidän kykyynne täyttää se. Siunatkoon Bahá’u’lláh teitä ja tukekoon teitä pettämättömän armonsa ja voimallisten vahvistustensa kautta.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]