Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
22. heinäkuuta 2018
Norte del Caucaan, Kolumbiaan, temppelin avajaisiin kokoontuneille ystäville
Rakastetut ystävät
1Tervehdimme teitä sydämet riemua täynnään tänä historiallisena hetkenä, jolloin Kolumbian ensimmäisen mashriqu’l-adhkárin ovet avautuvat kaikille. Hellittämättömin ponnistuksin neljässä vuodessa rakennettu temppeli on nyt valmis jumalallisesti säädettyä tehtäväänsä varten – paikka, joka on ”yksinomaan suunniteltu Jumalan palvontaa varten ja kokonaan omistettu sille”, ”suuren onnellisuuden ja riemun paikka”, ”ihmissielujen yhteinen keskus”, joka ”muovaa ykseyden siteitä sydänten välille”, ”keino Jumalan sanan ylistämiseen”. Tänään ei juhlita ainoastaan fyysisen rakennuksen pystyttämisen päätöshetkeä vaan merkittävää virstanpylvästä siinä kehityskulussa, joka on kehkeytynyt tällä alueella useiden vuosikymmenten ajan.
2Kun bahá’í-usko saapui tähän maahan, se juurtui sen hedelmälliseen multaan, ja muutamat puhtaat sielut, joilla oli rohkeutta kohdata ja voittaa yhteiskunnalliset esteet, heittäytyivät tämän Jumalalta saadun uuden ilmoituksen eläviin vesiin ja joivat kyllikseen. Epäröimättä he ottivat innokkaasti omakseen Bahá’u’lláhin suurenmoisen tulevaisuudennäkemyksen maailman parantamiseksi ja ponnistelivat valaistakseen sydämen toisensa jälkeen Hänen opetustensa valolla. Yhteiskuntaa horjuttamaan pyrkivien voimakkaiden vihurien keskellä he keskittyivät siementen istuttamiseen. Heidän nöyristä ponnistuksistaan vaalia nuorissa Siunatun kauneuden uskolliselle seuraajalle ominaisia ominaisuuksia ja innoittaa heidän perheitään ja yhteisöelämäänsä jumalallisilla opetuksilla kehittyi kasvatusprosessi, joka oli saavuttava tuhannet ja taas tuhannet. Vaikka kasvavien joukkojen sitoutuneista ponnistuksista nähdään hedelmiä kaikkialla kautta Kolumbian, Norte del Caucan alue on maan ensimmäisen bahá’í-temppelin sijaintipaikkana siunattu erityisellä kunnialla.
3Tämä temppeli on nyt merkkinä tämän alueen jalojen ihmisten luontaisesta kauneudesta ja sen malli kuvastaa heidän maansa jalomielisyyttä. Se on osoitus peräänantamattoman yhteisen toiminnan vapauttamasta voimasta, puoleensa vetävä keskus kaikille niille, jotka haluavat työskennellä yhteiskuntansa uudistamiseksi, toivon keidas historian koettelemukset kestäneen ja niistä lannistumattomalla hengellä selviytyneen väestön henkistä ja aineellista ylentämistä varten. Antautukoot kaikki sen seinien sisälle kokoontuneet ainoan Luojan muistamiseen, jotta ”mashriqu’l-adhkárin sävelet voisivat aamunkoitteessa kohota korkeuden joukkojen luo ja Jumalan satakielten laulut voisivat tuoda riemua ja hurmiota kaikkein kirkkaimman valtakunnan asukkaille”.
[allekirjoitus: Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto]