Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto
Sihteeristö
21. kesäkuuta 1987
Suomen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle
Rakkaat bahá’í-ystävät
1– – Yhteisönne tukeman, Finlandia-talossa viime syksynä pidetyn rauhankonferenssin erinomainen menestys on edelleen yksi eri puolilla maailmaa Lupaus maailmanrauhasta -lausunnon julkaisemisen jälkeen järjestettyjen erilaisten bahá’í-rauhantilaisuuksien kohokohtia. Oikeusneuvosto iloitsee kuullessaan jatkuvasta pyrkimyksestänne pitää maailmanrauhan kysymys suomalaisten mielessä. Se kuitenkin kehottaa teitä olemaan varovaisia päättäessänne, millaisia näiden jatkotoimien tulisi olla, ja esittää seuraavat muistutukset kysyttyänne erityisesti valtiollisten johtajien maailmankonferenssin hyväksi työskentelemisestä.
2Bahá’í-laitosten tai yksityisten bahá’íden ei ole suositeltavaa ryhtyä toimiin, joiden tarkoituksena on rohkaista valtioiden johtajia vaatimaan hallitustaan kutsumaan koolle Bahá’u’lláhin edellyttämä maailmankonferenssi, johon kehotetaan myös Lupaus maailmarauhasta ‑lausunnossa. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kaksi asiaa: 1) Koska tämän velvoituksen edellyttämät päätökset ovat poliittisesti merkittäviä ja koska se nostattaa erilaisia poliittisia näkökantoja, bahá’í-yhteisön toimiminen tällä tavoin sotkisi ystävät puoluepolitiikkaan. On aikamoinen ero siinä, että osoitetaan tarpeelliseksi maailman johtajien koolle kutsuminen, mikä Rauhanlausunnossa tehdään, ja siinä, että aloitetaan poliittiset toimet sen toteuttamiseksi. 2) Bahá’í-uskon kirjoituksista (esim. kirjeen The Promised Day is Come viimeisiltä sivuilta) käy selvästi ilmi, että vähäisemmän rauhan solmiminen, johon liittyvä tapahtuma on maailman johtajien kokoontuminen, tapahtuu aivan riippumatta bahá’íden suoranaisista suunnitelmista tai toimista.
3Seuraava vastaus on rakastetun Suojelijan puolesta kirjoitetusta 14. maaliskuuta 1939 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle:
4Käsityksenne siitä, että vähäisempi rauha solmitaan maailman valtioiden ja kansakuntien poliittisten ponnistelujen kautta sekä riippumatta bahá’íden suoranaisista suunnitelmista tai pyrkimyksistä ja että kaikkein suurin rauha, joka solmitaan uskovien myötävaikutuksella sekä Bahá’u’lláhin ilmaisemien lakien ja periaatteiden suoranaisen vaikutuksen ja Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston ainutlaatuisen bahá’í-valtion ylimpänä elimenä toimimisen kautta on aivan oikea ja vastaa täysin Suojelijan tästä asiasta lausumaa, jonka hän on esittänyt kirjeessään The Unfoldment of World Civilization.
5On siis selvää, että ystävien on kunnioitettava poliittisten johtajien toimivaltaa tässä asiassa ja annettava heille vapaus ottaa aloite käsiinsä, minkä käytännössä vain he voivat vähäisemmän rauhan solmimiseksi tehdä. Se, että bahá’í-laitokset eivät suoranaisesti ole osallisia lopulta tapahtuvassa maailman johtajien kokoontumisessa ja kansakuntien poliittisen ykseyden toteuttamisessa, ei tarkoita sitä, että bahá’ít ovat sivustakatsojia ja odottavat vähäisemmän rauhan koittamista, ennen kuin tekevät jotakin ihmiskunnan rauhan hyväksi. Tosiaankin on niin, että edistämällä bahá’í-uskon periaatteita, jotka ovat välttämättömiä rauhan ylläpitämiseksi, elämällä bahá’í-opetusten mukaisesti ja luomalla menettelytavat bahá’í-hallintojärjestykselle, jonka rakastettu Suojelija on meille kertonut olevan tulevaisuuden yhteiskunnan malli, bahá’ít lakkaamatta keskittyvät laskemaan maailmanrauhan perustaa, ja kaikkein suurin rauha on heidän perimmäinen tavoitteensa. Bahá’íden tulisi tehdä kaikkensa bahá’í-yhteisön opetus- ja lujitussuunnitelmien puitteissa sekä myös toimiessaan työelämässään ja muutenkin arkielämässään pitääkseen esillä yleismaailmailmallista rauhaa.
6Oikeusneuvostolle tuottaa suurta tyydytystä nähdä, miten pontevasti ystävät ajavat bahá’í-yhteisön rauhanaloitetta. Heidän on nyt vauhditettava toimintaansa ruohonjuuritasolla. Bahá’íden ruohonjuuritason ponnistusten tulisi valmistella maaperää siirtymiselle nykyisestä kansallisen riippumattomuuden järjestelmästä maailmanlaajuisen hallinnon järjestelmään. Tämän ne voivat saada aikaan keskittymällä levittämään laajalti ja lakkaamatta Rauhanlausuntoa, jonka sisällön tulisi olla ihmiskunnalle yleisesti tuttu, ryhtymällä keskustelemaan rauhasta kaikkia elämänalueita edustavien ihmisten kanssa sekä juurruttamalla ja kannustamalla henkilökohtaista sitoutumista rauhan edellytyksiin. Sanalla sanoen nyt tarvitaan maailmanlaajuista tietoisuutta paitsi rauhan vaatimuksista myös sen mahdollisuudesta ja väistämättömyydestä. Siksi välitön ja vääjäämätön tehtävämme bahá’ína on täyttää kaikki kansat tällaisella toivolla.
Rakkain bahá’í-terveisin
Sihteeristö