Kahlitsematon kuin tuuli

^{sivu 3}

Niiden kuuden nuoren muistoksi, joiden täydellinen rakkaus Siunattua kauneutta kohtaan johti heidän teloittamiseensa 18. Heinäkuuta 1983 Shirazissa
Shirin Dalvand
Ruya Ishraqi
Muna Mahmudnizhad
Mashid Nirumand
Simin Sabiri
Akhtar Thabit

Toivomme, että maailman bahá’í-nuoret innoittuvat osoittamaan nämä uhraukset oikeiksi omistautumalla aivan uudella tavalla palvelemaan Bahá’u’lláhin asiaa

Esipuhe

^{sivu 9}Tammikuussa 1984 Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto osoitti historiallisen sanoman maailman bahá’í-nuorille. Vaikka sanoma käsitteli ensisijaisesti Kansainvälistä nuorten vuotta 1985, kirjeen vaikutus oli paljon suurempi, antoihan sen sielua sykähdyttävä sisältö jännittävän vision kokonaisen sukupolven tulevista mahdollisuuksista ja tehtävistä. Bahá’í-nuorten vastaus on sittemmin johtanut vuoden 1985 yli ulottuviin suunnitelmiin ja nuorisotoiminnan nousemiseen monissa maissa, mikä voi hyvinkin olla merkkinä sellaisen liikkeen alkamisesta, joka Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston sanoin on jo ”antanut ystäville kaikkialla uusia virikkeitä.”

Niiden monien neuvottelujen aikana, joita nuoret kävivät sellaisen bahá’í-nuorisoliikkeen merkityksestä, joka saisi puolelleen tuhansien nuorten tuen jokaisella mantereella, tuli selväksi, että suurin haaste kullekin osanottajalle olisi oppia elämään sellaisen henkisen kurin alaisesti, kuin tämän uskontojärjestelmän ensimmäinen nuorisosukupolvi – Mullá Husayn, Táhirih, Quddús ja Badí olivat eläneet. Tällaiseen kuriin pyrkiminen tarkoittaisi vuorostaan uuden tasapainon saavuttamista elämässä, tasapainon, joka johtaisi sankarillisiin tekoihin ja täydelliseen omistautuneisuuteen. Jokaisen yksittäisen nuoren täytyisi todellakin ponnistella sellaisen ympäristön paineita vastaan, joka parhaimmillaan tulkitsee kohtuuden tarkoittavan mukavaa, keskinkertaisuuden normien mukaista elämää ja joka johdonmukaisesti yrittää vetää nuoret pois todellisesta henkisestä erinomaisuudesta ja sitoutumisesta merkittävään yhteiskunnalliseen muutokseen. Bahá’í-nuorten tulisi saavuttaa erilainen visio kohtuudesta ja sen saavuttaakseen muistutettava ^{sivu 10}itseään jatkuvasti iranilaisten veljiensä uhrauksista viime vuosien aikana.

Näissä neuvotteluissa tuli selväksi, että saavuttaakseen korkean päämääränsä bahá’í-nuorten olisi analysoitava itseään, mahdollisuuksiaan ja maailmaa logiikalla, joka on erilaista kuin se järkeileminen, jonka he ovat perineet materialistisesta yhteiskunnasta: heidän tulisi nähdä uskon silmin ja systemaattisesti suunniteltava ja saavutettava tavoitteita, jotka näyttäisivät mahdottomilta kaikista, joita heidän palavan intonsa tuli ei ole koskettanut. Silti jäi aina käytännön kysymyksiä. Miten nuoret järjestäisivät oman elämänsä vastatakseen omaa sukupolveaan kohtaaviin sekä omaa kasvuaan ja valmistautumistaan koskeviin haasteisiin, ja samanaikaisesti noudattaisivat sellaisen omistautuneisuuden ja toiminnan vaatimuksia, joita Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston erityiskutsu edellyttää, nimittäin että he ”merkittävästi edistävät tulevan vuosisadan yhteiskuntien muotoutumista” ja ”nuoret voivat muuttaa maailman”.

Vastaus on selvästi sellaisessa henkisen elämän dynamiikassa, joka on hyvin erilainen kuin nykyinen elämäntyyli, jota pirstovat vastakkaiset yhteiskunnalliset voimat, jotka itsessään ovat ristiriidassa ihmisen todellisen hengen kanssa. Haasteena on elää sellaista henkistä elämää, joka on ehjää, puhdasta, intensiivistä, jolla on tarkoitus, joka on aktiivista ja vastaa kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita bahá’í-nuorilta odotetaan tänä historian hetkenä. Tämä [Yhdysvaltojen] kansallisen bahá’í-nuorisokomitean ja Yhdysvaltojen bahá’íden kustannusyhtiön yhdessä laatima kokoelma pyrkii nimenomaisesti yhdistämään tällaisen Bahá’u’lláhin asian palvelemiselle omistetun henkisen elämän monet eri puolet. On toivottavaa, että kokoelmasta tulee läheinen kumppanimme kaikissa pyrkimyksissämme osallistuessamme nykyisen bahá’í-nuorisosukupolven kohtalon vähittäiseen paljastumiseen kaikkialla maailmassa.

Farzam Arbab

^{sivu 11sivu 12}Siunattu on se, joka nuoruutensa kukoistuksessa ja elämänsä keväässä nousee palvelemaan alun ja lopun Herran asiaa ja kaunistaa sydämensä Hänen rakkaudellansa. Sellaisen armon ilmaiseminen on suurempaa kuin taivaiden ja maan luominen. Siunattuja ovat horjumattomat ja hyvin on niiden, jotka ovat lujia.

Bahá’u’lláh

Nuoriso, lainaus 1, s. 5

1. Rukouksia henkiselle kasvulle

^{sivu 13}

Lyhyt velvollisuusrukous

LAUSUTTAVAKSI KERRAN VUOROKAUDESSA KESKIPÄIVÄLLÄ

Todistan, oi Jumalani, että olet luonut minut tuntemaan Sinut ja palvomaan Sinua. Tunnustan tällä hetkellä oman voimattomuuteni ja Sinun mahtisi, oman köyhyyteni ja Sinun rikkautesi. Ei ole muuta Jumalaa kuin Sinä, Apu hädässä, Itseoleva.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 25

Henkinen herääminen

Olen herännyt Sinun suojassasi, oi Jumalani, ja sen, joka tuota suojaa etsii, tuleekin oleskella Sinun varjeluksesi pyhäkössä ja kaitselmuksesi linnakkeessa. Valaise, oi Herrani, sisin olemukseni ilmoituksesi päivänkoiton loisteella, niin kuin valaisit ulkoisen olemukseni suopeutesi aamunvalolla.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 31

Jumalani, palvottuni, kuninkaani, kaipuuni kohde! Mikä kieli voisi kylliksi lausua kiitostani Sinulle? Olin piittaamaton, Sinä havahdutit minut. Olin kääntynyt pois Sinusta, Sinä armollisesti autoit minua kääntymään Sinua kohti. Olin kuin kuollut, Sinä herätit minut henkiin elämän vedellä. Olin nääntynyt, Sinä virvoitit minut sanojesi taivaallisella virralla, joka on tulvinut Kaikkein armeliaimman kynästä.

Oi jumalallinen Kaitselmus! Kaikki olemassaolo on saanut alkunsa Sinun anteliaisuudestasi; älä epää siltä laupeutesi vesiä äläkä pidätä sitä armosi valtamereltä. Rukoilen Sinua auttamaan ^{sivu 14}ja tukemaan minua kaikkina aikoina ja kaikissa oloissa sekä etsin armosi taivaasta ikiaikaista suosiotasi. Sinä olet, totisesti, anteliaisuuden Herra ja ikuisuuden valtakunnan Hallitsija.

Bahá’u’lláh, Prayers and Meditations, lainaus 173, s. 264–265

Oi Herra! Auta tätä valtakunnan tytärtä ylenemään molemmissa maailmoissa, saata hänet kääntymään pois tästä häviävästä tomun maailmasta ja sitä sydämessään havittelevista ja tee hänet kykeneväksi olemaan läheisessä yhteydessä kuolemattomuuden maailmaan. Anna hänelle taivaallista voimaa ja vahvista häntä pyhän hengen henkäyksillä, jotta hän voisi nousta palvelemaan Sinua.

Sinä olet Mahtava.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í Prayers and Tablets for the Young, s. 19

Henkiset ominaisuudet

Luo minuun puhdas sydän, oi Jumalani, ja uudista omantuntoni rauha, oi Toivoni. Voiman hengellä vahvista minua asiassasi, oi Rakkaimpani, ja kirkkautesi valolla paljasta minulle polkusi, oi Sinä kaipuuni kohde. Ylimaallisen mahtisi voimalla kohota minut pyhyytesi taivaaseen, oi olemassaoloni Alkulähde, ja ikuisuutesi vienoin tuulahduksin ilahduta minua, oi Sinä, joka olet Jumalani. Anna iankaikkisten sävelmiesi henkiä tyyneyttä minuun, oi Kumppanini, ja anna ikiaikaisten kasvojesi rikkauksien vapahtaa minut kaikesta paitsi Sinusta, oi Mestarini, ja anna viestin Sinun katoamattoman ydinolemuksesi ilmaisemisesta tuottaa minulle iloa, oi Sinä, joka olet näkyvistä kaikkein näkyvin ja kätketyistä kaikkein kätketyin.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 38–39

Oi Sinä suurenmoisen armon Herra! Suo meille lisää siunauksiasi. Anna meille kevään raikkautta. Olemme Sinun anteliaiden sormiesi istuttamia ja Sinun hellän kiintymyksesi vedestä ja savesta muotoiltuja nuoria puita. Me janoamme suosiosi eläviä ^{sivu 15}vesiä ja olemme riippuvaisia jalomielisyytesi pilvien vuodatuksista. Älä hylkää tätä lehtoa, johon olemme asettaneet toiveemme, äläkä pidätä siltä laupeutesi kuuroja. Suo armosi pilvistä runsaita sateita, jotta elämämme puut kantaisivat hedelmää ja voisimme saavuttaa sydämemme kaikkein vaalituimman toiveen.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í Prayers and Tablets for the Young, s. 27

Apu ja varjelus

Oi Jumala, minun Jumalani! Olen lähtenyt kotoani pitäytyen tiukasti rakkautesi nuoraan ja antautunut kokonaan huolenpitoosi ja suojelukseesi. Anon Sinua sen voiman nimeen, jolla varjelit rakkaitasi tottelemattomilta ja turmeltuneilta, jokaiselta niskoittelevalta sortajalta ja kaikilta pahantekijöiltä, jotka ovat hairahtuneet kauas Sinusta, pitämään minut turvassa anteliaisuutesi ja laupeutesi kautta. Anna minun sitten voimasi ja mahtisi avulla palata kotiini. Sinä olet todellakin Kaikkivaltias, Apu hädässä, Itseoleva.

Bahá’u’lláh, Prayers and Meditations, lainaus 164, s. 257–258

Minä anon Sinun mahtisi kautta, oi Jumalani! Älä anna minkään pahan ahdistaa minua koettelemusten aikana ja piittaamattomuuden hetkinä opasta askeleni oikeaan Sinun innoituksesi kautta. Sinä olet Jumala. Sinulla on valta tehdä se, minkä Sinä haluat. Kukaan ei voi vastustaa tahtoasi tai tehdä tyhjäksi tarkoitustasi.

Báb, Bahá’í-rukouksia, s. 83–84

Oi Herra! Sinulta etsin turvapaikkaa ja kaikkia Sinun merkkejäsi kohti viritän sydämeni.

Oi Herra! Olenpa matkalla tai kotona, askareissani tai työssäni, asetan koko luottamukseni Sinuun.

Suo minulle sitten riittäväinen apusi, jotta olisin riippumaton kaikista asioista, oi Sinä, joka olet voittamaton armossasi!

^{sivu 16}Lahjoita minulle osani, oi Herra, niin kuin Sinä mielit, ja saata minut tyytymään kaikkeen, minkä Sinä olet minulle säätänyt.

Sinun on ehdoton valta määrätä.

Báb, Bahá’í-rukouksia, s. 84

Vanhemmat

Oi Herra! Tässä kaikkein ylhäisimmässä uskontojärjestelmässä Sinä hyväksyt lasten esirukouksen heidän vanhempiensa puolesta. Tämä on yksi tämän järjestelmän erityisistä rajattomista antimista. Sen tähden, oi Sinä hyvä Jumala, ota vastaan tämän palvelijasi pyyntö ainoutesi kynnyksellä ja upota hänen isänsä armosi valtamereen, koska hänen poikansa on noussut palvelemaan Sinua ja ponnistelee kaikkina aikoina Sinun rakkautesi polulla. Totisesti Sinä olet Antaja, Anteeksi antava ja Hyvä.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 104–105

Opettaminen ja palvelu

Ylistys olkoon Sinun, oi Herra, minun Jumalani! Pyydän Sinua hartaasti nimeesi, jota kukaan ei ole soveliaasti tunnustanut ja jonka merkitystä yksikään sielu ei ole luodannut. Rukoilen Sinua Hänen kauttaan, joka on Sinun ilmoituksesi alkulähde ja Sinun merkkiesi päivänkoitto, tekemään sydämestäni rakkautesi ja muistamisesi maljan. Liitä se sitten suurimpaan valtamereesi, niin että siitä virtaisivat Sinun viisautesi elävät vedet ja Sinun ylistämisesi ja kiittämisesi kristallinkirkkaat virrat.

Ruumiini jäsenet todistavat Sinun ykseydestäsi, ja pääni hiukset julistavat Sinun yliherruutesi ja mahtisi voimaa. Olen seissyt armosi ovella täysin omasta minästäni luopuneena ja kokonaan itseni kieltäen, tarttunut lujasti Sinun anteliaisuutesi helmaan ja kiinnittänyt katseeni Sinun lahjojesi taivaanrantaan.

^{sivu 17}Määrää siis osakseni sitä, oi Jumalani, mikä Sinun majesteettiutesi suuruudelle sopii, ja vahvistavalla armollasi auta minua opettamaan asiaasi niin, että kuolleet kiiruhtaisivat haudoistaan ja rientäisivät Sinua kohti täysin Sinuun luottaen ja kiinnittäen katseensa asiasi aamunkoittoon ja ilmoituksesi sarastuspaikkaan.

Sinä totisesti olet Kaikkein voimallisin, Kaikkein korkein, Kaikkitietävä, Kaikkiviisas.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 57–58

Oi Sinä hyvä Herra! Suo taivaallista vahvistusta tälle valtakunnan tyttärelle ja armollisesti auta häntä, että hän voisi pysyä lujana ja järkkymättömänä asiassasi ja että hän voisi salaisuuksien ruusutarhan satakielen lailla kujertaa ihanin soinnuin Abhá-valtakunnassa ja tehdä näin kaikki onnellisiksi. Ylennä hänet valtakunnan tytärten joukosta ja suo hänen saavuttaa ikuinen elämä.

Sinä olet Lahjoittaja, Kaikkea rakastava.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í Prayers and Tablets for the Young, s. 18

Oi Herra! Tee tästä nuorukaisesta säteilevä ja ole antelias tälle poloiselle luodulle. Anna hänelle tietoa, suo hänelle lisää voimaa joka aamunkoitteessa ja varjele häntä suojeluksessasi, jotta hän vapautuisi erheestä, antautuisi palvelemaan asiaasi, ohjaisi harhaan joutuneita, opastaisi murheellisia, vapauttaisi vangitut ja herättäisi piittaamattomat, niin että kaikki saisivat Sinun muistamisesi ja ylistämisesi siunauksen.

Sinä olet Mahtava ja Voimakas.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í Prayers and Tablets for the Young, s. 11

Oi Jumalani, auta palvelijaasi edistämään sanaasi ja kumoamaan turhanpäiväinen ja väärä, vakiinnuttamaan totuus, levittämään pyhiä säkeitä kaikkialle, paljastamaan loisto ja saamaan aamun valo sarastamaan vanhurskaiden sydämessä.

Sinä olet totisesti Jalomielinen, Anteeksi antava.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 128

^{sivu 18}Oi Jumala, minun Jumalani! Auta, että uskotuilla palvelijoillasi olisi rakastava ja lempeä sydän. Avusta heitä levittämään maan kaikkien kansojen keskuuteen ohjauksen valoa, joka tulee korkeuden joukolta. Totisesti Sinä olet Vahva, Voimakas, Mahtava, Kaiken alistava, Aina antava. Totisesti Sinä olet Jalomielinen, Hellä, Lempeä, Kaikkein anteliain.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 128–129

Ylistys ja kunnia olkoon Sinun, oi Herra minun Jumalani!

Tämä on valiotaimi, jonka olet istuttanut rakkautesi niityille ja jota olet ravinnut herrautesi sormin. Olet kastellut sitä ykseytesi puutarhoista kumpuavasta iankaikkisen elämän lähteestä ja antanut laupeutesi pilvien sataa suosiotasi sen ylle. Se on nyt kasvanut ja kehittynyt jumalallisen ydinolemuksesi Päivänkoitosta ilmaantuvien siunaustesi suojassa. Se on puhjennut lehteen ja kukkaan, kantaa runsaasti hedelmää ihmeisten lahjojesi ja antiesi kaitselmuksesta, ja sitä liikuttaa laupeudestasi henkäilevä suloinen tuulahdus.

Oi Herra! Tee tästä taimesta vehreä, veres ja kukoistava erityisen anteliaisuutesi ja suosiosi vuodatuksilla, joilla olet täyttänyt pyhyyden pyhätöt ikuisessa valtakunnassasi ja koristanut ykseyden olemukset jälleenyhdistymisen kentällä.

Oi Herra! Auta häntä näkymättömän valtakuntasi vahvistavalla armolla, tue häntä palvelijoittesi silmiltä kätketyin joukoin ja suo hänelle vakaa sija läheisyydessäsi. Kirvoita hänen kielensä mainitsemaan Sinua ja ilahduta hänen sydäntänsä ylistämään Sinua. Valaise hänen kasvonsa kuningaskunnassasi, ole hänelle suosiollinen taivaan valtakunnassa ja armollisesti vahvista häntä asiasi palveluksessa.

Sinä olet Kaikkivoimainen, Kaikkein kirkkain, Kaikkivaltias.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 113–114

^{sivu 19}Oi Sinä hyvä Herra! Suo näiden puiden tulla Abhá-paratiisin kaunistuksiksi. Saata ne kasvamaan taivaisen anteliaisuutesi avulla. Tee niistä kukoistavia ja viheriöiviä ja kastele niitä taivaallisilla kastepisaroilla. Pue ne säteilevän kauniisiin viittoihin ja kruunaa niiden latvat loistavin kukkasin. Koristele ne hyvillä hedelmillä ja leyhytä suloista tuoksuasi niiden ylle.

Sinä olet Lahjoittaja, Kaikkea rakastava, Säteilevin, Loistavin.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 110–111

2. Suhde Jumalaan

^{sivu 20}

Jumalan tunteminen ja rakastaminen

1. Kiitos ja ylistys olkoon Hänelle, joka on valtansa voimalla vapauttanut luomakuntansa olemattomuuden alastomuudesta ja verhonnut sen elämän viittaan. Kaikkien luotujensa keskuudesta Hän on erityisen suosionsa kohteeksi valinnut ihmisen puhtaan, jalokiven kaltaisen todellisuuden ja suonut sille ainutlaatuisen kyvyn tuntea Hänet ja heijastaa Hänen suurta kirkkauttansa. --

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 34, s. 94

2. Oi ihmisen poika!

Iankaikkiseen olemukseeni ja oman sisimpäni ikuisuuteen verhoutuneena tunsin rakastavani sinua. Siksi Minä loin sinut ja kaiversin oman kuvani sinuun ja paljastin sinulle kauneuteni.

Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, arab. 3, s. 2

3. Luotuaan maailman ja kaiken siinä elävän ja liikkuvan Hän rajoittamattoman ja riippumattoman tahtonsa välittömästä vaikutuksesta näki hyväksi suoda ihmiselle ainutlaatuisen kunnian ja kyvyn Hänet tuntea ja Häntä rakastaa – kyvyn, jota ehdottomasti on pidettävä koko luomistapahtumaan johtaneena vaikuttimena ja sen ensisijaisena tarkoituksena. --

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 27, s. 81–82

4. Oi ihmisen poika!

Sinun luomistasi Minä rakastin, siksi sinut loin. Rakasta siis Minua, jotta voisin mainita nimesi ja täyttää sielusi elämän hengellä.

Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, arab. 4, s. 2

^{sivu 21}

Usko ja kuuliaisuus: merkkejä Jumalan tuntemisesta ja rakastamisesta

5. Oi olemassaolon poika!

Noudata lakejani rakkaudesta Minuun ja luovu omista pyyteistäsi, jos tahdot tuottaa Minulle iloa.

Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, arab. 38, s. 10

6. Ihmisen korkein asema saavutetaan -- jokaisessa uskontojärjestelmässä uskomalla Jumalaan ja hyväksymällä se, mitä Hän on ilmaissut, eikä oppimalla, koska jokaisessa kansassa on oppineita, jotka tuntevat eri tieteet. Sitä ei myöskään voi saavuttaa varallisuudella, sillä on myös selvää, että jokaisen kansan eri yhteiskuntaluokissa on niitä, jotka omistavat rikkauksia. Samoin on muiden katoavaisten asioiden laita.

Todellinen tieto on sen vuoksi Jumalan tuntemista, eikä tämä tarkoita muuta kuin Hänen ilmaisijansa tunnistamista jokaisessa uskontojärjestelmässä. Ei ole myöskään mitään muuta varallisuutta kuin köyhyys kaikesta paitsi Jumalasta ja pyhittäytyminen kaikesta muusta kuin Hänestä – tila, johon voi päästä vain silloin, kun se kohdistuu Häneen, joka on Hänen ilmoituksensa päivänkoitto.

Báb, Selections from the Writings of the Báb, s. 89

7. -- On varmaa, että ihmisen korkein erityisasema on olla nöyrä ja kuuliainen Jumalansa edessä; että ihmisen suuruus, hänen ylhäisin asemansa ja kunniansa ovat riippuvaiset siitä, että hän noudattaa tarkasti Jumalan käskyjä ja kieltoja. Uskonto on maailman valo, ja ihmisen edistyminen, saavutukset ja onni tulevat kuuliaisuudesta pyhissä kirjoituksissa annettuja lakeja kohtaan.

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 71

^{sivu 22}

Yhteys Jumalaan

Miksi rukoilemme?

8. Viritä, oi palvelija, saamasi Jumalan säkeet, niin kuin Häntä lähelle vetäytyneet ovat ne virittäneet, jotta sävelmäsi suloisuus sytyttäisi sielusi ja kiehtoisi kaikkien ihmisten sydäntä. Ken huoneensa yksinäisyydessä lausuu Jumalan ilmoittamia säkeitä, hänen suunsa lausumien sanojen suloista tuoksua tulevat Kaikkivaltiaan kylvön enkelit laajalti levittämään ja saattamaan jokaisen vanhurskaan sydämen sykkimään. Vaikka hän ensin olisikin sen tehosta tietämätön, niin kuitenkin hänelle suodun armon voima on ennemmin tai myöhemmin hänen sieluunsa vaikuttava. Näin on Jumalan ilmoituksen salaisuudet säädetty Hänen tahdostansa, joka on voiman ja viisauden alkulähde.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 136, s. 314–315

9. Oi sinä henkinen ystävä! Olet kysynyt rukoilemisen viisaudesta. Tiedä, että rukous on välttämätön ja pakollinen, eikä ihmisellä ole minkään verukkeen varjolla lupaa jättää rukousta suorittamatta, ellei hän ole mieleltään sairas tai hänellä ole ylitsepääsemätöntä estettä. Rukouksen viisaus on tämä: Että se luo yhteyden palvelijan ja Todellisen välille, koska tuossa tilassa (so. rukoilemisen tilassa) ihminen kääntää kaikesta sydämestään ja sielustaan kasvonsa Hänen korkeuttaan Kaikkivaltiasta kohti etsien Hänen läheisyyttään ja tavoitellen Hänen rakkauttaan ja myötätuntoaan. Rakastavan suurin onni on keskustella rakastettunsa kanssa, ja etsijän suurin lahja on tutustua kaipuunsa kohteeseen: tästä syystä jokaisen Jumalan valtakuntaan kiintyneen sielun korkein toive on saada mahdollisuus rukoilla ja anoa hartaasti Rakastettunsa edessä, pyytää Hänen armoaan ja laupeuttaan ja upottautua Hänen sanojensa, hyvyytensä ja anteliaisuutensa valtamereen.

^{sivu 23}Kaiken tämän lisäksi rukous ja paasto saavat aikaan valveutuneisuutta ja tietoisuutta sekä osaltaan suojelevat ja varjelevat koettelemuksilta.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbás (1909–1916), s. 683–684

10. Jumalan muistaminen on kuin sade ja kaste, jotka antavat kukille ja hyasinteille raikkautta ja viehkeyttä, virvoittavat niitä ja saavat ne hyväntuoksuisiksi sekä uudistavat niiden viehätysvoiman. - - Pyri siis aina kiittämään ja ylistämään Jumalaa päivin ja öin, että voisit tulla äärettömän raikkaaksi ja kauniiksi.

‘Abdu’l-Bahá, Spiritual Foundations: The Importance of Prayer, Meditation and the Devotional Attitude, lainaus 24, s. 8–9

11. Kun ihmisestä tulee bahá’í, niin se mitä tuolloin todella tapahtuu on, että hengen siemen alkaa kasvaa ihmisen sielussa. Tätä siementä on kasteltava Pyhän Hengen vuodatuksilla. Nämä hengen lahjat saadaan rukouksen, mietiskelyn, pyhien sanojen tutkimisen ja Jumalan asian palvelemisen kautta. Asian ydin on se, että uskon palveleminen on ikään kuin aura, joka kyntää aineellista maaperää siementä kylvettäessä. On välttämätöntä, että maa kynnetään, jotta se rikastuisi ja soisi siemenelle voimakkaamman kasvun. Aivan samalla tavalla tapahtuu hengen kehittyminen, kun sydämen maaperää kynnetään, jotta se jatkuvasti kuvastaisi Pyhää Henkeä. Tällä tavalla ihmishenki kasvaa ja kehittyy suurin harppauksin.

Shoghi Effendin puolesta 6.10.1954 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle

12. -- uskonnon ydin on se mystinen tunne, joka yhdistää ihmisen Jumalaan. Tämä henkisen yhteyden tila voidaan saavuttaa ja sitä voidaan ylläpitää mietiskelyn ja rukouksen keinoin. Ja tämä on se syy, miksi Bahá’u’lláh on niin paljon painottanut palvonnan tärkeyttä. Ei riitä, että uskova pelkästään hyväksyy opetukset ja noudattaa niitä. Hänen tulisi lisäksi vaalia henkisyyden tunnetta, jonka hän voi saavuttaa pääasiallisesti rukouksen avulla. Bahá’í-usko, samoin kuin kaikki muut jumalalliset ^{sivu 24}uskonnot, on täten perusolemukseltaan mystinen. Sen päätarkoituksena on yksilön ja yhteiskunnan kehittäminen henkisten hyveiden ja voimien hankkimisen kautta. Ihmisen sielua on ruokittava ensimmäiseksi. Tämän henkisen ravinnon voi rukous parhaiten tarjota. Lait ja laitokset, sellaisina kuin Bahá’u’lláh niitä tarkasteli, voivat muuttua todella tehokkaiksi vasta kun sisäinen henkinen elämämme on kehittynyt ja muuttunut. Muussa tapauksessa uskonto taantuu pelkäksi organisaatioksi ja siitä tulee kuollut asia. Uskovien, erityisesti nuorten, tulisi tämän vuoksi täysin ymmärtää rukouksen tarpeellisuus. Sillä rukous on täysin välttämätön heidän sisäiselle henkiselle kehitykselleen ja tämä, kuten jo on todettu, on Jumalan uskonnon perusta ja tarkoitus.

Shoghi Effendin puolesta 8.12.1935 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 30, s. 18–19

Milloin tulee rukoilla?

13. -- Jokaisen päivän koitteessa hänen tulisi olla yhteydessä Jumalaan ja kaikesta sielustansa pysyä lujana Rakastettunsa etsinnässä. Hänen tulisi polttaa pois jokainen niskoitteleva ajatus Hänen rakastavan mainintansa liekillä ja salaman nopeudella sivuuttaa kaikki muu kuin Hänet.--

Bahá’u’lláh, The Kitáb-i-Íqán, s. 179

14. Vaikka Jumalan kirjassa käytetään sanoja ”aamunkoiton aikaan”, se on Jumalalle otollista päivänkajon sarastaessa, aamunkoiton ja auringonnousun välisenä aikana tahi enintään kaksi tuntia auringonnousun jälkeenkin.

Bahá’u’lláh, Kitáb-i-Aqdas, Kysymyksiä ja vastauksia 15, s. 109

15. Jumalan rukoileminen aamuin ja illoin lisää sydämen iloa, ja rukous saa aikaan henkisyyttä ja sulotuoksua. Sinun tulisi ehdottomasti jatkaa rukoilemista.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, s. 186

^{sivu 25}16. Ylistys olkoon Jumalan, sinun sydämesi on antautunut Jumalan muistelemiseen, Jumalan ilosanoma on ilahduttanut sieluasi ja olet syventynyt rukoukseen. Rukoileminen on paras olotila, koska silloin ihminen on yhteydessä Jumalaan. Rukous totisesti antaa elämää, etenkin kuin se lausutaan yksin ja sellaisina aikoina kuten keskiyöllä, vapaana päivän askareista.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 172, s. 211

17. - - Voimme hyvin ottaa oppia bahá’í-nuorisosta, jonka viimeaikainen ryntäys eteenpäin julistustyön ja opetuksen etujoukkona on eräs rohkaisevimmista ja merkityksellisimmistä kehityssuuntauksista uskossa, nuorisosta, joka syöksyy taivaan porteille hakien apua yrityksiinsä niitä edeltävillä pitkällisillä ja jatkuvilla rukouksilla. Me kaikki voimme pyytää Bahá’u’lláhilta Hänen jumalallista, kaikkivoittavaa apuaan, ja Hän auttaa meitä varmasti. Sillä Hän on rukousten Kuulija, Vastaaja.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston ridvánina 1972 päivätystä sanomasta maailman bahá’ílle, Messages of the Universal House of Justice 1963–1986, s. 214

Velvollisuusrukousten käyttäminen

18. Päivittäisiä velvollisuusrukouksia on määrältään kolme. - - Uskova on täysin vapaa valitsemaan minkä tahansa näistä kolmesta rukouksesta, mutta hän on velvollinen lausumaan yhden niistä ja niiden erityisohjeiden mukaisesti, jotka siihen liittyvät.

Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä, Bahá’í-rukouksia, s. 7

19. Velvollisuusrukousten yhteydessä mainitut ”aamu”, ”keskipäivä” ja ”ilta” tarkoittavat vastaavasti aikoja auringonnoususta keskipäivään, keskipäivästä auringonlaskuun ja auringonlaskusta kaksi tuntia eteenpäin.

Kitáb-i-Aqdas, Yleiskatsaus ja koonnos, s. 144

^{sivu 26}20. Keskipäivän hetki tulisi tietysti katsoa auringon asemasta eikä paikallisen ajan mukaan. Lyhyt velvollisuusrukous voidaan sanoa milloin tahansa keskipäivän ja auringonlaskun välisenä aikana.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 8. elokuuta 1969 päivätystä kirjeestä Brittein saarten bahá’ílle, Lights of Guidance (1983), lainaus 896, s. 343

21. Bahá’u’lláh on vähentänyt kaikki rituaalit ja kaavat ehdottomaan minimiin uskossaan. Nekin vähät kaavat, kuten kahteen pitempään päivittäiseen velvollisuusrukoukseen liittyvät kaavat, ovat vain sisäisen asenteen symboleja. Niihin sisältyy viisaus ja suuri siunaus, mutta me emme voi pakottaa itseämme ymmärtämään tai tuntemaan näitä asioita. Siksi Hän antoi meille myös lyhyen ja yksinkertaisen rukouksen niitä varten, jotka eivät halua tehdä kahteen muuhun rukoukseen liittyviä liikkeitä.

Shoghi Effendin puolesta 24. 6.1949 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1573, s. 477

22. -- Mitä tulee siihen torjuvaan asenteeseen, minkä nuoret uskovat helposti omaksuvat eräitä asian sääntöjä, kuten velvollisuusrukousta, kohtaan; ei voi eikä tule tehdä kompromisseja asioissa, jotka Bahá’u’lláh erityisesti on määrännyt. Meidän ei tällaisia lakeja ja sääntöjä noudattaessamme tulisi tuntea minkäänlaista häpeää, eikä meidän myöskään tulisi yliarvioida niiden arvoa ja merkitystä. Samalla tavalla kuin ystävistä ei ole vaikeata havaita eräiden Bahá’u’lláhin ilmaisemien erityisrukousten, kuten paasto- ja parannusrukousten arvoa, heidän tulisi myös havaita, että velvollisuusrukoukset jo luonteensa puolesta ovat tehokkaampia ja niihin on sisällytetty suurempi voima kuin muihin ei-pakollisiin rukouksiin, ja ne sellaisenaan ovat välttämättömiä.

Shoghi Effendin puolesta 4.1.1936 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 31, s. 19

^{sivu 27}23. Voit olla varma siitä, että ehdoton uskollisuutesi Bahá’u’lláhin määräämiä lakeja kohtaan ja niiden noudattaminen ovat ainoa voima, joka voi tehokkaasti ohjata sinua, tehdä sinulle mahdolliseksi selvitä elämäsi koettelemuksista ja vaikeuksista ja auttaa sinua jatkuvasti kasvamaan ja kehittymään henkisesti.

Suojelija pitää erityisesti arvossa sitä, että olet uskollisesti noudattanut Bahá’u’lláhin määräystä päivittäisten velvollisuusrukousten lausumisesta ja että olet siten ollut todella hyvänä esimerkkinä muille bahá’í-nuorille. Näille päivittäisille rukouksille on annettu erityinen voima, jota vain niitä säännöllisesti lausuvat osaavat riittävästi arvostaa. Ystävien tulisi tämän vuoksi pyrkiä lausumaan nämä rukoukset päivittäin, olivatpa heidän olosuhteensa ja elämäntilanteensa millaiset hyvänsä.

Shoghi Effendin puolesta 23.2.1939 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Spiritual Foundations: The Importance of Prayer, Meditation and the Devotional Attitude, lainaus 48, s. 16–17

Ketä rukoilla?

24. Palvelijan kuuluu rukoilla ja etsiä apua Jumalalta sekä anoa ja pyytää hartaasti Hänen tukeaan. Tällainen sopii palvelijan asemalle, ja Herra säätää täydellisen viisautensa mukaan, mitä Hän haluaa.

‘Abdu’l-Bahá, Spiritual Foundations: The Importance of Prayer, Meditation and the Devotional Attitude, lainaus 25, s. 9

25. Olet kysynyt, yltävätkö rukouksemme Bahá’u’lláhin yläpuolelle. Kaikki riippuu siitä, rukoilemmeko suoraan Häntä vai Hänen kauttaan Jumalaa. Voimme tehdä kummallakin tavalla ja myös rukoilla suoraan Jumalaa, mutta rukouksemme olisivat varmasti tehokkaampia ja valaisevampia, jos ne osoitettaisiin Jumalalle Hänen ilmaisijansa, Bahá’u’lláhin kautta.

Shoghi Effendin puolesta 14.10.1937 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1489, s. 458

^{sivu 28}26. Mitä tulee kysymykseesi: meidän ei pitäisi olla jyrkkiä rukoilemisen suhteen, sillä sitä varten ei ole mitään tiettyjä sääntöjä. Pääasia on, että lähtökohtamme on oikea käsitys Jumalasta, Ilmaisijasta, Mestarista, Suojelijasta – voimme kääntyä ajatuksissamme heistä kenen tahansa puoleen rukoillessamme. Voit esimerkiksi pyytää Bahá’u’lláhilta jotakin, tai ajatella Häntä ja pyytää sitä Jumalalta. Sama koskee myös Mestaria tai Suojelijaa. Voit kääntyä ajatuksissasi heistä kumman tahansa puoleen ja pyytää heidän esirukoustaan tai rukoilla suoraan Jumalaa. Ei ole väliä, miten suuntaat ajatuksesi, kunhan et sekoita heidän asemiaan ja tee heistä kaikista tasavertaisia.

Shoghi Effendin puolesta 24.7.1946 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1486, s. 457

Mitä rukouksia tulee käyttää?

27. Mitä tulee rukoilemista koskevaan kysymykseesi ja siihen, onko välttämätöntä lausua vain uskomme keskushahmojen rukouksia, meitä on pyydetty esittämään seuraavat kaksi tätä aihetta käsittelevää otetta Shoghi Effendin sihteerin hänen puolestaan kirjoittamista kirjeistä:

- - koska asian piiriin kuuluu jäseniä kaikista roduista ja uskonnoista, meidän tulisi pitää varamme, ettemme tuo siihen tapoja aiemmista uskomuksistamme. Bahá’u’lláh on antanut meille velvollisuusrukoukset sekä rukouksia lausuttavaksi ennen nukkumaanmenoa, rukouksia matkustaville, jne. Meidän ei pitäisi tuoda siihen uudenlaisia rukouksia, joita Hän ei ole määritellyt, kun Hän on jo antanut niin monia, niin monia tilanteita varten.

Hänen mielestään bahá’íden olisi viisainta käyttää Bahá’u’lláhin antamia mietelmiä eikä jonkun muun suosittelemaa tiettyä mietiskelytapaa. Uskoville tulisi kuitenkin antaa vapaus tällaisten yksityiskohtien suhteen ja heille olisi sallittava henkilökohtaista liikkumavapautta heidän pyrkiessään löytämään oma tapansa olla yhteydessä Jumalaan.

^{sivu 29}Mitä tulee muiden uskontojen rukousten tai valittujen pyhien kirjoitusten lukemiseen, tällainen lukeminen on sallittua, ja niitä todellakin otetaan aika ajoin mukaan bahá’í-temppeleiden hartausohjelmiin ja ilmennetään täten uskomme yleismaailmallisuutta.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 7.6.1974 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1983), lainaus 880, s. 339

Rukous ja toiminta

28. Oi Jumalan palvelijatar! Laula Jumalan sanoja ja pohtien niiden merkitystä muuta ne teoiksi! Pyydän Jumalaa, että saavuttaisit korkean aseman elämän valtakunnassa aina ja iankaikkisesti.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, s. 85

29. Siispä ponnistelkaa, että tekonne päivä päivän jälkeen olisivat kauniita rukouksia. Kääntykää Jumalan puoleen ja yrittäkää aina tehdä, mikä on oikeata ja jaloa. Tehkää köyhät rikkaiksi, nostakaa langenneet, lohduttakaa murheellisia, tuokaa parannusta sairaille, rohkaiskaa pelokkaita, vapauttakaa sorretut, antakaa toivoa toivottomille, suojelkaa puutteenalaisia.

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahá puheita Pariisissa, s. 90

30. -- harjaantumista tieteissä ja mestarillisuutta taiteissa pidetään palvontana. Jos ihminen pyrkii kaikin voimin harjaantumaan tieteissä ja tulemaan mestarilliseksi jossakin taiteessa, on tämä kuin hän olisi palvonut Jumalaa kirkoissa ja temppeleissä. Täten kun aloitat maatalouskoulun ja ponnistelet harjaantuaksesi tuossa tieteessä, olet päivin ja öin antautuneena palvontaan – toimintaan, joka hyväksytään Kaikkivaltiaan kynnyksellä. Mikä siunaus olisikaan suurempi kuin tämä, että tiedettä pidetään palvontana ja taidetta Jumalan valtakunnan palvelemisena.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 126, s. 144–145

^{sivu 30}31. Me työskentelemme ja rukoilemme ihmiskunnan ykseyden puolesta, niin että kaikki maan rodut tulisivat yhdeksi roduksi, kaikki maat yhdeksi maaksi, ja kaikki sydämet sykkisivät kuin yksi sydän työskennellen yhdessä täydellisen ykseyden ja veljeyden hyväksi.

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahá puheita Pariisissa, s. 112

Paastoaminen rakkaudesta ja puhdistumiseksi

32. Mitä tulee paastoamiseen, se muodostaa yhdessä velvollisuusrukousten kanssa kaksi pylvästä, jotka kannattavat Jumalan ilmaistua lakia. Ne toimivat kimmokkeina sielulle, vahvistavat, elävöittävät ja puhdistavat sitä, ja täten varmistavat sen vakaan kehittymisen.

Paaston säädös, kuten on myös näiden kolmen rukouksen laita¹, on henkinen ja ehdottoman välttämätön velvollisuus, jonka Bahá’u’lláh on antanut jokaiselle viidentoista vuoden iän saavuttaneelle uskovalle. Täten Hän kirjoittaa Aqdasissa: ”Me olemme käskenyt teitä kypsyysiän alusta alkaen rukoilemaan ja paastoamaan. Näin on säätänyt Jumala, teidän Herranne ja esi-isäinne Herra. Hän on vapauttanut tästä ne, jotka ovat sairauden tai iän heikentämiä, anteliaisuuden osoituksena tyköään, ja Hän on Anteeksi antava, Jalomielinen.” Ja toisessa katkelmassa Hän sanoo: ”Me olemme määrännyt teille paastoamisen lyhyeksi ajaksi ja osoittanut sen päättyessä teille juhlaksi naw-rúzin. -- Matkustavaiset, sairastavat, raskaana olevat tai lasta imettävät eivät ole velvolliset paastoamaan. -- Pidättykää ruoasta ja juomasta auringon noususta auringon laskuun ja varokaa, että halu ei riistä teiltä tätä armoa, joka on Kirjassa määrätty.”

Lisäksi Kysymyksissä ja vastauksissa, joka muodostaa lisäosan ^{sivu 30}Aqdasiin, Bahá’u’lláh ilmaisee seuraavaa: ”Toden totta, sanon Minä, velvollisuusrukouksella ja paastoamisella on ylevä asema Jumalan silmissä. Kuitenkin vain terveenä ollessa voi niiden teho ilmetä. Heikossa terveydentilassa ei ole sallittua noudattaa näitä velvollisuuksia.” Tähän liittyvästä kypsyysiästä Hän ilmaisee tuon saman kirjan lisäosassa: ”Kypsyysikä on viisitoista sekä miehille että naisille.” --

Paastonaikaan, joka kestää yhdeksäntoista päivää alkaen yleensä joka vuosi maaliskuun toisena päivänä ja päättyen saman kuun kahdentenakymmenentenä päivänä, kuuluu täydellinen pidättyminen ruoasta ja juomasta auringonnoususta auringonlaskuun. Se on pääasiallisesti mietiskelyn ja rukouksen, henkisen elpymisen aikaa, jolloin uskovan tulee pyrkiä järjestämään sisäinen elämänsä tarpeellisin osin uudelleen sekä virkistämään ja vahvistamaan sielussaan piileviä henkisiä voimia. Sen merkitys ja tarkoitus ovat siten perimmältä luonteeltaan henkiset. Paastoaminen on vertauskuvallista, ja se muistuttaa pidättymisestä itsekkäistä ja lihallisista haluista.

Shoghi Effendin puolesta 10.1.1936 kirjoitetusta kirjeestä, Directives from the Guardian, lainaus 71, s. 27–29

33. Mitä tulee paastoa koskevaan kysymykseesi: Matkustavat on vapautettu paastoamisesta, mutta he saavat halutessaan vapaasti paastota. Vapautus koskee matkan koko kestoa eikä ainoastaan sitä aikaa, jonka matkustava on junassa tai autossa jne. Jos joku syö epähuomiossa paaston tunteina, tämä ei ole paaston rikkomista, koska se on vahinko. Ikä on rajattu seitsemäänkymmeneen vuoteen, mutta jos joku haluaa paastota ikärajan ylitettyään ja on tarpeeksi vahva, on hän vapaa niin tekemään. Jos joku sairastuu paaston aikana eikä kykene paastoamaan, mutta paranee ennen kuin paastonaika on ohi, hän voi alkaa paastoamaan uudestaan ja jatkaa loppuun saakka. Kuten tiedät, paastota voi tietenkin vain sen kuukauden aikana, joka on varattu tuohon tarkoitukseen.

Shoghi Effendin kirjeestä Amelia E. Collinsille, Directives from the Guardian, lainaus 72, s. 29

^{sivu 32}34. Eräässä muistiossaan ‘Abdu’l-Bahá, sanottuaan paastoamisen käsittävän ruoasta ja juomasta pidättymisen, jatkaa edelleen, että tupakointi on ”juomisen” muoto. Arabian kielessä verbi ”juoda” tarkoittaa myös tupakoimista.

Kitáb-i-Aqdas, huomautus 32, s. 177

35. -- Onnellinen olet sinä, että olet noudattanut Jumalan käskyä ja pitänyt tämän paaston pyhänä aikana. Sillä tämä aineellinen paasto on ulkoinen merkki henkisestä paastosta: se on vertauskuva itsehillinnästä, siitä että pitäytyy kaikista itsekkäistä haluista ja omaksuu henkisiä luonteenpiirteitä, viehättyy taivaan henkäyksistä ja syttyy tuleen Jumalan rakkaudesta.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 35, s. 74–75

Itsensä uhraaminen rakkaudesta Jumalaan

36. -- Ken kokonaan antautuu Jumalalle, hänen kanssaan on Jumala varmasti oleva, ja ken panee kaiken luottamuksensa Jumalaan, häntä Jumala on totisesti suojeleva siltä, mikä häntä voisi vahingoittaa, ja varjeleva häntä jokikisen ilkeän juonittelijan jumalattomuudelta.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 114, s. 253

37. Oi sinä uskollinen!

Yksi uskollisuuden vaatimuksista on, että uhraa itsensä ja jumalallisella polulla sulkee silmänsä kaikelta mielihyvältä ja ponnistelee kaikesta sielustansa voidakseen hävitä ja kadota kuin pisara Jumalan rakkauden valtamereen.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, s. 552

38. Mitä tulee kirjeessäsi viittaamiisi seikkoihin: itsekkyyden kokonaan poistaminen merkitsisi täydellisyyttä, mitä ihminen ei voi koskaan täysin saavuttaa, mutta itsekkyys voidaan ja se tulisi yhä enenevässä määrin alistaa ihmisen valaistuneen sielun ohjaukseen. Juuri tätä henkinen edistyminen tarkoittaa.

Shoghi Effendin puolesta 19.12.1941 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Living the Life, s. 17–18

^{sivu 33}39. Mitä tulee esittämiisi kysymyksiin, sanaa ‘itse’ käytetään bahá’í-kirjoituksissa kahdessa eri merkityksessä. Toinen ‘itse’ on Jumalan luoma yksilön identiteetti. Tämä on se ‘itse’, josta mainitaan sellaisissa kohdissa kuin ”hän, joka on tuntenut Jumalan, on tuntenut oman itsensä” jne. Toinen ‘itse’ on meissä jokaisessa piilevä synkkä eläimellinen perintö, alhaisempi luonto, joka voi kehittyä itsekkyyden, raakuuden ja himojen hirviöksi. Tämä on se ‘itse’ tai se luonteemme puoli, jota vastaan meidän on kamppailtava voimistaaksemme ja vapauttaaksemme meissä olevan hengen ja auttaaksemme sitä saavuttamaan täydellisyyden.

Itsensä uhraaminen tarkoittaa tämän alemman luonnon ja sen halujen alistamista luonteemme jumalallisemman ja jalomman puolen alaiseksi. Pohjimmiltaan itsensä uhraaminen sen ylevimmässä merkityksessä tarkoittaa sitä, että annamme tahtomme ja kaikkemme Jumalalle, jotta Hän voi tehdä niin kuin haluaa. Sitten Hän puhdistaa ja kirkastaa todellista itseämme, kunnes siitä tulee hohtava ja loistava todellisuus.

Shoghi Effendin puolesta 10.12.1947 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Living the Life, s. 28

40. -- toivon -- että päivä päivältä rakastatte Jumalaa yhä enemmän ja tulette vieläkin lujemmin sidotuksi Kauneuteen, joka kestää ikuisesti, Häneen, joka on maailman valo. Sillä Jumalan rakkaus ja henkinen kiintymys puhdistavat ihmissydämen sekä pukevat ja koristavat sen pyhyyden tahrattomalla vaatteella; ja kun sydän on täysin kiinnittynyt Herraan ja sidottu Siunattuun täydellisyyteen, silloin Jumalan armo ilmaistaan.

Tämä rakkaus ei ole ruumiillista rakkautta vaan kokonaan sielusta. Ja ne sielut, joiden sisäinen olemus syttyy Jumalan rakkaudesta, ovat aivan kuin valon kaikkialle leviävät säteet ja ne loistavat kuin pyhyyden tähdet selkeällä ja kirkkaalla taivaalla. Sillä aito rakkaus, todellinen rakkaus on rakkautta Jumalaa kohtaan, ja tämä on pyhitetty ihmisten käsityskyvyn ja kuvitelmien yläpuolelle.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 174, s. 212

3. Esimerkillinen bahá’í-elämä

^{sivu 34}

Kutsu henkiseen erinomaisuuteen

1. Oi ‘Abdu’l-Bahán rakastetut!

Ihmisen elämällä on kevätaikansa, ja siitä on tehty ihmeen loistava. Nuoruuden ajalle on luonteenomaista voima ja elämäninto, ja se erottuu muista ihmiselämän vaiheista kaikkein parhaimpana. Siksi teidän tulisi ponnistella päivin ja öin, että taivaallisella voimalla varustettuina, loistavien vaikuttimien innoittamina, Hänen taivaallisen voimansa sekä jumalallisen armonsa ja vahvistuksensa avulla teistä tulisi ihmismaailman koristuksia ja etevimpiä todelliseen oppineisuuteen ja Jumalan rakkauteen vihkiytyneiden joukossa. Teidän tulee erottua muista ihmisistä pyhyytenne ja irrottautuneisuutenne, aikomustenne ylevyyden, jalomielisyytenne, päättäväisyytenne, lujuutenne, korkeiden päämäärienne ja henkisten ominaisuuksienne ansiosta niin, että teidän kauttanne Jumalan asiaa ylistettäisiin ja kunnioitettaisiin, että teistä tulisi Hänen taivaallisten lahjojensa sarastuspaikkoja, että käyttäytyisitte Siunatun kauneuden ohjeiden ja kehotusten mukaisesti — uhrattakoon elämäni Hänen rakkaittensa puolesta — ja että erottuisitte muista heijastamalla bahá’í-ominaisuuksia ja -luonteenpiirteitä. ‘Abdu’l-Bahá toivoo hartaasti, että teistä kaikista tulisi inhimillisen täydellisyyden vainioilla käyskenteleviä pelottomia leijonia ja hyveen niityn ylitse puhaltavia myskintäyteisiä tuulia.

Levätköön kirkkauksien kirkkaus yllänne.

‘Abdu´’l-Bahá, Bahá’í Prayers and Tablets for the Young, s. 30

^{sivu 35}2. Toivon teidän erottuvan muista. Bahá’íden täytyy erottua muusta ihmiskunnasta. Mutta tämän eron ei tule johtua varallisuudesta – siitä, että heidän pitäisi tulla muita rikkaammiksi. En toivo teille taloudellista erikoisasemaa. Teille toivomani erikoisasema ei ole mikään tavallinen erikoisasema, se ei ole tieteellinen, ei kaupallinen eikä teollinen erikoisasema. Toivon teille henkistä erikoisasemaa, mikä tarkoittaa, että teidän täytyy erottua ja tulla huomattaviksi moraalissa. Rakkaudessa Jumalaan teidän täytyy erottua kaikesta muusta. Teidän täytyy erottua siinä, että rakastatte ihmiskuntaa, ykseydessä ja sopusoinnussa, rakkaudessa ja oikeudenmukaisuudessa. Lyhyesti sanottuna teidän täytyy erottua muista kaikissa ihmismaailman hyveissä – uskollisuudessa ja vilpittömyydessä, oikeudenmukaisuudessa ja totuudenmukaisuudessa, lujuudessa ja järkkymättömyydessä, ihmisystävällisissä teoissa ja ihmismaailman palvelemisessa, rakkaudessa jokaista ihmisolentoa kohtaan, ykseydessä ja sopusoinnussa kaikkien ihmisten kanssa, ennakkoluulojen poistamisessa ja maailman rauhan edistämisessä. Lopuksi, teidän täytyy erottua muista taivaallisessa valaistumisessa ja Jumalan lahjojen saavuttamisessa. Toivon teille tätä erikoisasemaa. Juuri tällä tavalla teidän tulee erottua muista.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 190

3. Toivomme vilpittömästi, että vapaaehtoisten eturintama, bahá’í-nuoriso nousee Jumalan vuoksi ja tarmollaan, kyvyllään kestää karuissa ja vaikeissa olosuhteissa sekä tyytymisellään vain elämän perustarpeisiin antaa innostavan esimerkin ihmisille ja yhteisöille, joita he nousevat palvelemaan, saa aikaan pysyvän vaikutuksen henkilökohtaiseen elämäänsä sekä edistää erinomaisella tavalla Jumalan asian elintärkeitä etuja tässä suunnitelman kohtaloiden ratkaisevassa vaiheessa.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvoston 25.3.1975 päivätystä kirjeestä, Lights of Guidance (1997), lainaus 2138, s. 633

^{sivu 36}4. -- Tämän päivän nuorison on osoitettava suurempaa kypsyyttä kuin minkään aiemman sukupolven, sillä heidän tehtävänään on kulkea maailman historian ehkäpä vakavimman kriisin läpi ja heidän on kohdattava tämä luottavaisina, kestävinä, vakuuttuneina ja eteenpäin suuntautuneina.

Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä, The Bahá’í World 12, s. 562

Hyvän luonteen tärkeys

5. -- Hyvä luonne on todellakin paras viitta Jumalalta ihmisille. Sen avulla Hän koristaa rakkaidensa olemuksen. Kautta elämäni! Hyvän luonteen valo ylittää auringonvalon ja sen loisteen. Ken tämän saavuttaa, lasketaan hänet jalokiveksi ihmisten keskuudessa. Maailman kunnia ja sen ylevöityminen riippuu epäilemättä juuri tästä. Hyvä luonne on keino, jonka avulla ihmiset löytävät suoralle tielle ja heidät johdetaan suuren Kuulutuksen luo. Hyvin on oleva sen, joka koristautuu pyhimyksen ominaisuuksin ja korkeuden väen luonteella.

Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Aqdas, s. 36

6. -- Tärkein velvollisuus tänä päivänä on luonteenne puhdistaminen, tapojenne parantaminen ja käytöksenne korjaaminen. Armeliaan rakastettujen on osoitettava sellaisia luonteenominaisuuksia ja sellaista käytöstä Hänen luotujensa keskuudessa, että heidän pyhyytensä tuoksu leviäisi koko maailmaan ja että se herättäisi kuolleet, koska Jumalan ilmaisijan sekä Näkymättömän rajattomien valojen ilmaantumisen nimenomainen tarkoitus on ihmissielujen kasvattaminen ja jokaisen elävän ihmisen luonteen jalostaminen. --

‘Abdu’l-Bahá, The Advent of Divine Justice, s. 26

7. Hän toivoo, että kehitytte bahá’íksi sekä luonteidenne että uskonne puolesta. Bahá’u’lláhin koko tarkoitus on, että meistä tulisi uudenlaisia ihmisiä, ihmisiä jotka ovat rehtejä, ystävällisiä, älykkäitä, totuudellisia ja rehellisiä ja jotka elävät Hänen suurten lakiensa mukaisesti — lakien, jotka on säädetty tätä ihmisen ^{sivu 37}kehityksen uutta aikakautta varten. Ei riitä, että kutsumme itseämme bahá’íksi, sisimmän olemuksemme tulee jalostua ja valaistua bahá’í-elämän elämisen kautta.

Shoghi Effendin puolesta 25.8.1944 kirjoitetusta kirjeestä Louhelen koulun nuorisolle, Nuoriso, lainaus 48, s. 26

Bahá’í-nuorison velvollisuudet

8. --Vaikka tämä asia sulkee piiriinsä yhtäläisesti arvostaen kaikkien ikäluokkien edustajia, on sillä kuitenkin erityinen sanoma ja tehtävä teidän sukupolvenne nuorisolle. Se on heidän tulevaisuutensa perustamisasiakirja, heidän toivonsa, heidän takeensa tulevista paremmista päivistä. --

Shoghi Effendin puolesta 16.6.1942 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 42, s. 23–24

9. Maailman nykytilan – sen talouden epävakauden, yhteiskunnallisten kiistojen, poliittisen tyytymättömyyden ja kansainvälisen epäluottamuksen – tulisi herättää nuoriso unestaan ja saada heidät kysymään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aivan varmasti juuri he tulevat kärsimään eniten, jos jokin onnettomuus pyyhkäisee maailman yli. Heidän tulisi sen vuoksi avata silmänsä näkemään vallitsevat olosuhteet, tutkia toiminnassa olevia pahoja voimia ja tämän jälkeen keskitetyin voimin nousta ja toteuttaa tarvittavat uudistukset – uudistukset, joiden tulee käsittää ihmiselämän sekä henkiset, yhteiskunnalliset että poliittiset näkökulmat.

Shoghi Effendin puolesta 13.3.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 20, s. 12

10. Hän kehottaa teitä päättämään, että suoritatte suuria, suuria tekoja uskon hyväksi. Maailman tila huononee jatkuvasti, ja teidän sukupolvenne on tuotettava tulevien vuosien pyhimykset, sankarit, marttyyrit ja hallintomiehet. Omistautuneisuuden ja tahdonvoiman avulla te voitte kohota suuriin korkeuksiin!

Shoghi Effendin puolesta 2.10.1951 kirjoitetusta kirjeestä Louhelen bahá’í-koulun nuorten istuntoon osallistuneille, Nuoriso, lainaus 64, s. 32

^{sivu 37}

Haasteen kohtaaminen

11. Nuorten uskovien vastuu on hyvin suuri, sillä heidän ei pidä valmistautua perimään vain vanhempien bahá’íden työ ja jatkaa uskon asioista huolehtimista, vaan heidän edessään oleva maailma — Bahá’u’lláhin lupauksen mukaan — on kärsimysten kurittama maailma, viimeinkin valmis kuuntelemaan Hänen jumalallista sanomaansa, ja tästä johtuen tämän uskonnon edustajilta odotetaan erittäin ylevää luonnetta. Tietonsa syventämisen ja itsensä täydellistämisen bahá’í-vaatimusten hyveissä ja rehdissä käytöksessä tulisi olla jokaisen bahá’ín tärkein velvollisuus.

Shoghi Effendin puolesta 6.6.1941 kirjoitetusta kirjeestä Bombayn bahá’í-nuorille, Nuoriso, lainaus 38, s. 22

12. Jokaiselle ihmiselle, olipa hän bahá’í tai ei, nuoruusvuodet ovat ne, joiden aikana hän tekee monia elämänsä suunnan määrääviä päätöksiä. Näiden vuosien aikana hän mitä todennäköisimmin valitsee elämäntyönsä, päättää opintonsa, alkaa ansaita elantonsa, menee naimisiin ja alkaa kasvattaa perhettä. Mikä tärkeintä, tämän vaiheen aikana ihmismieli etsii eniten ja ihminen omaksuu tulevaa käytöstään ohjaavat henkiset arvot. Nämä seikat tarjoavat bahá’í-nuorisolle suurimmat mahdollisuudet, suurimmat haasteet ja suurimmat koettelemukset – mahdollisuudet todella käsittää uskonsa opetukset ja välittää ne aikalaisilleen, haasteet voittaa maailman paineet ja tuottaa johtajia omalle ja tuleville sukupolville ja koettelemukset, jotka auttavat heitä omassa elämässään esimerkillisesti noudattamaan bahá’í-kirjoituksissa esitettyjä korkeita moraalinormeja. Suojelija kirjoittikin bahá’í-nuorisosta, että he ovat niitä, ”jotka voivat erittäin ratkaisevasti vaikuttaa bahá’í-yhdyskunnan elinvoimaisuuteen, puhtauteen ja elämän liikkeellepanevaan voimaan, josta on riippuva sen kohtalon tuleva suunta ja Jumalan sille suomien kykyjen täydellinen esiin saattaminen.”

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 10.6.1966 päivätystä kirjeestä, Nuoriso, s. 35–36

^{sivu 39}

Yhteiskunnan muuttaminen yksilön esimerkin avulla

13. -- Nouskaa, oi ihmiset, ja päättäkää Jumalan mahdin avulla voittaa oman itsenne, jotta koko maailma voisi pelastua ja vapautua orjuudestansa turhien kuvitelmiensa jumalille, jotka ovat aiheuttaneet niin suurta vahinkoa viheliäisille palvojillensa ja ovat heidän kurjuudestansa vastuussa. Nämä epäjumalat ovat olleet esteenä ihmisen ponnistellessa edetäkseen täydellisyyden tiellä. Toivomme hartaasti, että jumalallisen voiman käsi antaisi apuansa ihmiskunnalle ja pelastaisi sen tuskallisesta alennuksesta.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 43, s.110

14. Korkeimpien ponnistustemme täytyy kohdistua irrottautumiseen maailman asioista. Meidän täytyy pyrkiä noudattamaan jumalallisten opetusten ohjeita, palvelemaan ykseyden ja todellisen tasa-arvoisuuden asiaa, olemaan armeliaita, heijastamaan kaikkiin ihmisiin Korkeimman rakkautta, niin että hengen valo ilmenee kaikissa teoissamme siinä määrin, että koko ihmiskunta yhdistyy, sen myrskyisä meri tyyntyy, ja kaikki ankarat aallot katoavat elämän meren pinnalta, joka tästä lähtien on tyyni ja rauhallinen. Silloin on ihmiskunta näkevä Uuden Jerusalemin, kulkeva sen porttien läpi ja vastaanottava Jumalan lahjan.

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahá puheita Pariisissa, s. 98

15. Jos voisimme ymmärtää asioiden oikean todellisuuden, näkisimme, että suurin kaikista maailmassa nykyään raivoavista taisteluista on henkinen taistelu. Jos sinunlaisesi uskovat, nuoret, innokkaat ja täynnä elämää olevat, haluavat niittää laakereita todelliselle, kuolemattomalle sankaruudelle, liittykööt he ihmisen sisintä sielua koskevaan henkiseen taisteluun – olipa heidän fyysinen työnsä mikä hyvänsä. Vaikein ja ylevin tehtävä nykypäivän maailmassa on olla todellinen bahá’í. Sen edellytyksenä on, että emme voita vain nykyistä kaikkialla maailmassa ^{sivu 40}vallalla olevaa pahaa, vaan myös heikkoudet, kiintymyksen menneisyyteen, ennakkoluulot ja itsekkyydet, jotka voivat periytyä ja siirtyä omaan luonteeseemme; että annamme loistavan ja lahjomattoman esimerkin muille ihmisille.

Shoghi Effendin puolesta 5.4.1942 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Excellence in all things, lainaus 43, s. 15

Näkökohtia bahá’í-luonteenlaadusta

16. Ole antelias vauraudessa ja kiitollinen vastoinkäymisessä. Ole lähimmäisesi luottamuksen arvoinen ja katso hänen puoleensa kirkkain ja ystävällisin kasvoin. Ole köyhien aarteena ja rikkaiden varoittajana, vastaa puutteenalaisten avunhuutoon ja varjele lupauksesi pyhyyttä. Ole vilpitön arvostelussasi ja varovainen puheessasi. Älä tee vääryyttä kenellekään, ja osoita nöyryyttä kaikkia kohtaan. Ole valaisimena pimeydessä vaeltaville, ilona murheellisille, merenä janoaville, suojana ahdistetuille, sorron uhrin tukena ja puolustajana. Leimatkoot nuhteettomuus ja oikeamielisyys kaikkia sinun tekojasi. Ole kotina muukalaiselle, voiteena haavoitetulle, turvapaikkana pakenevalle. Ole silminä sokeille ja ohjaavana valona hairahtuneiden askelille. Ole totuuden kasvojen koristus, kruunu uskollisuuden otsalla, vanhurskauden pyhätön tukipylväs, elämän henkäys ihmiskunnan ruumiille, oikeudenmukaisuuden joukkojen lippu, tähti hyveen taivaanrannassa, kaste ihmissydämen mullassa, arkki tiedon valtamerellä, aurinko anteliaisuuden taivaalla, jalokivi viisauden otsarivassa, loistava valkeus sukupolvesi taivaankannessa, hedelmä vaatimattomuuden puussa.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 130, s. 304-305

17. Oi tämän vääryyttä kärsineen rakastajat! Puhdistakaa katseenne, ettette katso ketään eri silmin kuin itseänne. Älkää nähkö ketään muukalaisena; nähkää pikemminkin kaikki ihmiset ystävinänne, sillä rakkaus ja ykseys tulevat vaikeiksi saavuttaa, jos kiinnitätte katseenne erilaisuuteen. Ja tänä uutena ja ^{sivu 41}ihmeellisenä aikana pyhät kirjoitukset sanovat, että meidän tulee olla yhtä kaikkien ihmisten kanssa; että meidän ei tule nähdä karkeutta eikä epäoikeudenmukaisuutta, ei pahantahtoisuutta, ei vihamielisyyttä eikä vihaa, vaan meidän tulee pikemminkin kääntää katseemme kohti ikiaikaisen kirkkauden taivasta. Sillä jokainen luoduista on Jumalan merkki, ja juuri Herran armosta ja Hänen voimastaan kukin niistä astui maailmaan; näin ollen, he eivät ole muukalaisia vaan perhettä, eivät vieraita vaan ystäviä, ja heitä tulee myös kohdella sellaisina.

Tämän vuoksi on Jumalan rakastettujen seurusteltava läheisessä ystävyydessä yhtäläisesti sekä vieraiden että ystävien kanssa, osoitettava äärimmäistä laupeutta kaikkia kohtaan heidän kyvyistään riippumatta, koskaan kysymättä ansaitsevatko he tulla rakastetuiksi. Olkoot ystävät joka hetki huomaavaisia ja äärimmäisen ystävällisiä. Älkööt he koskaan lannistuko ihmisten pahansuopaisuudesta, heidän hyökkäävyydestään ja vihastaan olipa se kuinka ankaraa tahansa. Jos toiset viskovat nuolia teitä vastaan, tarjotkaa heille puolestanne maitoa ja hunajaa; jos he myrkyttävät elämänne, sulostuttakaa heidän sieluaan; jos he vahingoittavat teitä, opettakaa heille kuinka saada lohtua; jos he haavoittavat teitä, olkaa heidän haavojensa voiteena; jos he pistävät teitä, pidelkää heidän huulillaan virkistävää maljaa.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 8, s. 27

18. Toimikaa Herran ohjeiden mukaisesti: toisin sanoen, nouskaa sillä tavoin ja sellaisin ominaisuuksin, että annatte tälle maailman keholle elävän sielun, ja saatatte tämän nuoren lapsen – ihmiskunnan – aikuisuuden tilaan. Kykyjenne mukaan sytyttäkää rakkauden kynttilä jokaisessa kokouksessa ja ilahduttakaa ja kannustakaa hellyydellä jokaista sydäntä. Huolehtikaa muukalaisesta kuin huolehtisitte omastanne; osoittakaa vieraille sieluille samaa laupeutta kuin osoitatte uskollisille ystävillenne. Jos joku hyökkää teitä vastaan, pyrkikää olemaan hänelle ystävä; jos joku pistää sydämeenne, olkaa hänen haavoilleen parantava voide; jos joku pilkkaa ja moittii teitä, ^{sivu 42}kohdatkaa hänet rakkaudella. Jos joku kohdistaa moitteensa teihin, ylistäkää häntä; jos hän tarjoaa teille kuolettavaa myrkkyä, antakaa hänelle vastalahjaksi parhainta hunajaa; ja jos hän uhkaa henkeänne, tarjotkaa hänelle lääkettä, joka parantaa hänet ikiajoiksi. Jos hän on itse tuska, olkaa hänen lääkkeensä; jos hän on okaita, olkaa hänelle ruusuja ja tuoksuvia yrttejä. Kenties tällaiset menettelytavat ja sanat taholtanne saavat tämän pimeän maailman muuttumaan vihdoinkin kirkkaaksi, tämän tomuisen maan muuttumaan taivaalliseksi, tämän viheliäisen vankihuoneen Herran kuninkaalliseksi palatsiksi – niin, että sota ja taistelu katoavat eikä niitä enää ole, ja rakkaus ja luottamus pystyttävät telttansa maailman huipuille. Tällainen on Jumalan kehotusten ydin; tällaisia ovat lyhyesti sanoen opetukset Bahán uskontojärjestelmää varten.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 16, s. 37–38

19.

Pääasiallisesti jalojen tekojen ja luonteen ja vasta toissijaisesti selitysten ja todisteiden voimalla Jumalan ystävien tulisi osoittaa maailmalle se tosiseikka, että Jumalan lupaama tulee tapahtumaan ja on jo tapahtumassa ja että jumalalliset ilosanomat ovat selviä, kiistattomia ja täydellisiä. Todellakin ellei erinomaisia sieluja astu palvelun areenalle ja kirkkaasti säteile ihmisten keskuudessa, tämän asian totuuden puolustaminen maailman valistuneiden silmien edessä olisi suunnaton tehtävä. Mutta jos ystävät kehittyisivät vilpittömän luonteen ja hyveiden ruumiillistumiksi, sanat ja väittelyt olisivat tarpeettomia. Heidän tekonsa toimisivat kaunopuheisina todisteina ja heidän jalo käytöksensä takaisi Jumalan asian säilymisen, turmeltumattomuuden ja loiston.

Shoghi Effendin 22.7.1946 päivätystä kirjeestä idän bahá’ílle, Living the Life, s. 8

4. Esimerkillistä elämää ja sankarillisia tekoja

^{sivu 43}

Bahá’í-nuorten tärkeä rooli

1. --Aivan bahá’í-aikakauden alusta asti nuorisolla on ollut tärkeä osa Jumalan ilmoitusta levitettäessä. Julistaessaan tehtävänsä Báb itse oli vain 25 vuoden ikäinen, ja myös monet Elävän kirjaimet olivat vieläkin nuorempia. Mestari kutsuttiin hyvin nuorena miehenä nostamaan harteilleen raskas vastuu Isänsä palveluksessa Irakissa ja Turkissa, ja hänen veljensä, Puhtain oksa, antoi 22-vuotiaana Kaikkein mahtavimmassa vankilassa elämänsä Jumalalle, jotta Jumalan palvelijat voisivat ”herätä ja kaikki maan päällä asuvat yhdistyä.” Shoghi Effendi oli opiskelijana Oxfordissa, kun hänet kutsuttiin Suojelijan tehtäviin, ja monet Kymmenvuotisristiretken aikana kuolematonta kunniaa voittaneista olivat nuoria ihmisiä. Älkäämme siis milloinkaan kuvitelko, että nuorten on odotettava täysi-ikäisyyden vuosiaan, ennen kuin voivat tehdä Jumalan asialle korvaamattomia palveluksia.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 10.6.1966 päivätystä sanomasta kaikkien maiden bahá’í-nuorille, Nuoriso, s. 35

2. Hiljan tapahtunut rohkeiden ja horjumattomien nuorten marttyyrikuolema Shirazissa – paikassa, mistä marttyyriprofeettamme lähetystehtävä alkoi – palauttaa mieleemme sankaruuden aikakauden kuolemattomien nuorten sielujen urhoolliset teot. Olemme varmoja, että tämän sukupolven bahá’í-nuoret eivät anna tämän samalla uskon ensimmäisen vainoaallon koettelemalla maaperällä vuodatetun veren jäädä hyvittämättä tai tämän ylevän uhrauksen mennä hukkaan. Tänä tuskan ja ^{sivu 44}murheen hetkenä ja kun nyt lähestymme siunatun Bábin marttyyrikuoleman vuosijuhlaa, kutsumme bahá’í-nuoria omistautumaan uudella innolla Bahá’u’lláhin asialle ja sen kiireellisille vaatimuksille. Palauttakoon he mieleensä Hänen lupaamansa siunaukset niille, jotka nuoruutensa kukoistuksessa nousevat kaunistamaan sydämensä Hänen rakkaudellaan ja pysyvät horjumattomina ja lujina. Palauttakoon he mieleensä Mestarin odotukset, että heistä jokaisesta tulisi kuin peloton leijona, kuin hyveen niittyjen yllä puhaltava myskintäyteinen tuuli. Mietiskelkööt he niitä ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka on niin selvästi mainittu Suojelijan kirjoituksissa, joka ylisti heidän yritteliästä ja seikkailunhaluista mieltään, heidän intoaan, heidän valppauttaan, optimismiaan ja innokkuuttaan sekä heidän jumalallisesti nimettyjä pyhiä ja kiehtovia tehtäviään. Rukoilemme palavasti pyhällä kynnyksellä, että henkisesti heränneiden, päättäväisten nuorten armeija voisi välittömästi nousta vastauksena tämän hetken vaatimuksiin ja pyhittää yhä enemmän arvokasta tarmoansa edistääkseen sekä kotirintamalla että vierailla mailla kaikkea valvovan, odottavan Herransa asiaa. Osoittakoot he samanlaista henkeä kuin heidän uskonveljensä hiljan osoittivat uskon kehdossa ja nouskoot he pyrkimyksissään sellaisiin korkeuksiin, että olisivat ikätovereidensa ylpeydenaiheena ja persialaisten uskovien sydämen lohdutuksena, ja osoittaisivat, että Hänen kaikkivaltiaan kätensä sytyttämä tuli palaa yhä kirkkaammin ja että sen elämää antava lämpö ja hehku on pian sulkeva sisäänsä ja kyllästävä koko maapallon.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto, 23.6.1983 päivätty sähke bahá’í-nuorille kaikkialla maailmassa, Nuoriso, s. 42

‘Abdu’l-Bahá, täydellinen esikuva

3. Hän [‘Abdu’l-Bahá] oli vasta kahdeksan vuoden ikäinen, kun – seurauksena kahden puolihullun miehen epätoivoisesta ja hyödyttömästä yrityksestä murhata Násiri’d-Dín Sháh – ^{sivu 45}Bahá’u’lláh vangittiin ja bábilaisia vainottiin raivokkaasti. Bahá’u’lláhin talo joutui ryöstön kohteeksi, Hänen maansa ja omaisuutensa takavarikoitiin ja Hänen perheensä putosi vauraudesta köyhyyteen. Eräänä päivänä ollessaan Euroopassa ‘Abdu’l-Bahá muisteli noiden synkkien aikojen kärsimyksiä: Irrottautuneisuus ei merkitse varojen puutetta, sen tunnusmerkkinä on sydämen vapaus. Tihránissa me omistimme kaikkea illalla ja aamulla olimme menettäneet kaiken niin tyystin, ettei meillä ollut ruokaa syödäksemme. Olin nälkäinen, mutta leipääkään ei ollut. Äiti antoi vähän jauhoja kämmenelleni ja söin sen leivän asemesta. Ja kuitenkin me olimme tyytyväisiä.

Ja edelleen: Tuohon aikaan, jolloin vihollisten aiheuttamat kauheat onnettomuudet ja hyökkäykset kasaantuivat, olin yhdeksänvuotias lapsi². He heittelivät niin paljon kiviä taloomme, että pihamaa oli niiden peitossa -- Äiti vei meidät turvaan toiseen kortteliin ja vuokrasi talon pimeältä sivukujalta, missä hän piti meidät sisällä ja valvoi meitä. Mutta eräänä päivänä meidän ruokavaramme olivat loppumaisillaan, ja äiti pyysi minua menemään tätini luo pyytämään, että hän hankkisi meille muutamia qiráneita³--. Menin ja tätini teki voitavansa meidän puolestamme. Hän kietoi viiden qiránin kolikon nenäliinaan ja antoi sen minulle. Kotimatkalla joku tunsi minut ja huusi: ”Täällä on bábilainen”; minkä jälkeen kadulla olleet lapset lähtivät perääni. Löysin piilopaikan erään talon sisäänkäynnistä -- Jäin sinne pimeän tuloon asti ja kun tulin ulos, lapset ajoivat taas minua takaa ja huutelivat minulle ^{sivu 46}ja heittivät minua kivillä -- Kun pääsin kotiin saakka, olin aivan näännyksissä. Äiti tahtoi tietää, mitä minulle oli tapahtunut. En pystynyt sanomaan sanaakaan vaan lysähdin maahan.

Eräänä päivänä ‘Abdu’l-Bahá otettiin mukaan vankityrmään, koska hän halusi niin kovasti nähdä Isänsä. Tämä on hänen kuvauksensa tuosta pelottavasta käynnistä:

He lähettivät minut mustan palvelijan seurassa Siunatun kauneuden luo vankilaan. Vartijat osoittivat vankityrmän, ja palvelija kantoi minua harteillaan. Näin pimeän, jyrkän tilan. Tulimme pieneen kapeaan oviaukkoon ja laskeuduimme kaksi askelmaa, mutta sen jälkeen ei kyennyt näkemään mitään. Porraskuilun keskellä kuulimme yhtäkkiä Hänen siunatun äänensä: ”Älkää tuoko häntä tänne,” ja niin minut tuotiin takaisin. Istuimme ulkopuolella odottaen, että vankeja tuotaisiin ulos. Yllättäen Siunattu täydellisyys⁴ tuotiin ulos vankityrmästä. Hänet oli kahlittu yhteen monen muun kanssa. Mikä kahle! Se oli hyvin raskas. Vangit pystyivät vain vaivoin liikkumaan sen kanssa. Se oli niin surullista ja sydäntäsärkevää.

Balyuzi, ‘Abdu’l-Bahá, s. 11–12

4. Tuolla siunatulla sielulla [‘Abdu’l-Bahálla] ei ollut pyhän Abhá-kauneuden taivaaseenastumisen jälkeen – olkoot meidän elämämme uhratut Hänen pyhän kynnyksensä tomulle – aina siihen hetkeen asti, jolloin hänen oma loistava henkensä kohosi korkeuden maailmoihin, noiden kolmen vuosikymmenen aikana yhtään rauhallista päivää ja tyynen levollista yötä. Ilman apua ja yksinään hän pani alulle maailman uudistamisen ja sen kansojen ^{sivu 47}kasvattamisen ja jalostamisen. Hän kutsui kaikkia olevaisia astumaan Jumalan valtakuntaan; hän kasteli uskon puuta; hän varjeli taivaallista Lootuspuuta myrskyltä; hän voitti uskon viholliset ja teki tyhjiksi pahansuopaisten toiveet; ja alituisesti valppaana hän suojeli Jumalan asiaa ja puolusti Hänen lakiaan.

Tuo syvällinen ja salaperäinen olento, tuo ikuisen kirkkauden Ydinolemus, kärsi koettelemuksia ja suruja elämänsä kaikkina päivinä. Hän joutui kaikenlaisten herjausten ja ilkeiden syytösten kohteeksi sekä ulkopuolisten että uskoon lukeutuvien vihollisten taholta. Hänen osansa, koko hänen elämänsä ajan, oli joutua kärsimään vääryyttä sekä uurastaa ja kokea tuskaa ja murhetta. Näissä olosuhteissa yksi ainoa lohtu hänen pyhälle sydämelleen oli kuulla hyviä uutisia uskon edistymisestä ja Jumalan sanan julistamisesta, pyhien opetusten leviämisestä, ystävien ykseydestä ja palavasta innosta sekä hänen rakkaittensa uskollisuudesta. Nämä uutiset saivat hymyn karehtimaan hänen kasvoillaan, tämä oli hänen kallisarvoisen sydämensä ilonaihe.

Samaan aikaan hän opetti uskollisten joukkoa, kasvatti heitä armonsa käsin, ojensi heidän luonnettaan ja käytöstään sekä koristi heidät taivaan ylimpien enkelten erinomaisuudella – jotta he nousisivat tänä päivänä uudessa hengessä ja astuisivat esiin ihmeellisellä vahvuudella sekä voittaisivat turhan kuvittelun voimat ja hälventäisivät pimeyden joukot yksi toisensa jälkeen sitkeän kestävyyden ja lujan päättäväisyyden loistavalla valolla; jotta he loistaisivat kuin sytytetyt kynttilät ja lentäisivät yöperhosten lailla niin lähelle uskon lamppua, että heidän siipensä kärventyisivät.

Bahíyyih Khánum, teoksessa Bahíyyih Khánum: The Greatest Holy Leaf, s. 142 –143

^{sivu 48}

Pyhä perhe

Bahíyyih Khánum, Korkein pyhä lehvä

5. Aina tämän asian sankarillisen aikakauden loppuvaiheisiin saakka, jona aikakautena Bahá’u’lláh teljettiin Siyáh-Cháliin Tihránissa, oli Korkeimmalla pyhällä lehvällä, joka tuohon aikaan oli vielä lapsi, etuoikeus maistaa siitä murheen maljasta, josta apostolisen aikakauden ensimmäiset uskovat olivat juoneet.

Kuinka hyvin muistankaan sen, kun hän ollessaan vielä täysissä voimissaan kertoi siitä kalvavasta epätietoisuudesta, joka jäyti kaikkien hänen rinnallaan valvoneiden sydämiä hänen ryöstetyn kotinsa kynnyksellä heidän odottaessaan millä hetkellä hyvänsä saapuvia uutisia Bahá’u’lláhia uhkaavasta teloituksesta! Hän kertoi usein siitä, kuinka hänen vanhempansa olivat noiden synkkien tuntien aikana menettäneet maallisen omaisuutensa niin äkkiä, että yhden ainoan päivän aikana hän oli joutunut ilmeiseen köyhyyteen, kun hän siihen asti oli saanut kuulua perheeseen, joka oli eräs Tihránin rikkaimmista. Vailla mitään millä elää, hänen kuuluisa äitinsä, maineikas Navváb, oli pakotettu antamaan tyttärensä käteen kourallisen jauhoja ja saamaan hänet hyväksymään se päivittäisen leivän korvikkeeksi.

Kun sitten myöhemmin tämä pyhän perheen syvästi kunnioitettu ja kallisarvoinen jäsen nuoruusvuosiensa aikana sai Isänsä opastuksella suoritettavakseen tehtäviä, joita kukaan hänen ikäisensä tyttö ei kyennyt eikä olisi ollut halukas suorittamaan, millä luontevalla riemulla hän tarttuikaan tilaisuuteen ja suoritti hänelle uskotun tehtävän! Sellaisten tehtävien arkaluonteisuus ja äärimmäinen vakavuus, joita hänen aika ajoin oli suoritettava, kuten silloin kun Baghdádin kaupungin ylitse pyyhkäisi pyörremyrsky, jonka Mirzá Yahyán päättömyys ja uppiniskaisuus oli päästänyt valloilleen, samoin kuin se hellä huolenpito, jota hän osoitti silloin, kun Bahá’u’lláhin oli vetäydyttävä joksikin ajaksi Sulaymáníyyihin vuorille, osoittivat hänen olevan ^{sivu 49}niitä harvoja, joilla on kykyä taakkojen jakamiseen ja halua uhrausten tekemiseen, mitä hänen korkea syntyperänsä edellytti.

Kuinka luja olikaan hänen uskonsa, kuinka tyyni hänen käytöksensä, kuinka anteeksiantavainen hänen suhtautumisensa, kuinka ankaria hänen koettelemuksensa tuona aikana, jolloin eripuraisuuden voimat olivat katkoneet ne siteet, jotka olivat yhdistäneet tätä pientä maastakarkotettujen joukkoa, joka oli asettunut Adrianopoliin ja jonka onni näytti silloin vajonneet alimmilleen. Juuri silloin, tämän äärimmäisen hädän aikana, poikkeuksellisen kylmän talven ankaruus yhdessä epäterveellisistä asumisoloista johtuvan puutteen sekä suoranaisen taloudellisen ahdingon kanssa heikensi kerta kaikkiaan hänen terveyttään ja vähensi hänen elinvoimaansa, joka siihen asti oli ollut mitä parhain. Sen ajan rasitus ja sekasorto jättivät hänen mieleensä pysyvän jäljen, ja aina hänen kuolemaansa asti merkit tuon ajan suurista kärsimyksistä säilyivät hänen ihanilla enkelimäisillä kasvoillaan.

Kuitenkin vasta sitten, kun hänet oli suljettu Bahá’u’lláhin kanssa ‘Akkán vankilakaupungin muurien sisäpuolelle, hän osoitti voimiensa väkevyydessä ja rakkautensa määrässä Häntä kohtaan ne lahjat, jotka korottavat hänet ‘Abdu’l-Bahán jälkeen seuraavaksi pyhän perheen jäsenten joukosta sen rakkauden loistavimpana ilmentymänä, joka on syntyisin Jumalasta, ja sen inhimillisen ymmärtämyksen henkilöitymänä, mitä vain harvat kuolevaiset kykenevät osoittamaan.

Karkottaen mielestään ja sydämestään kaiken maallisen kiintymyksen, luopuen avioliiton ajatuksestakin, seisten päättäväisenä veljensä rinnalla, veljensä, jota hän oli auttava ja palveleva niin hyvin, hän nousi omistaakseen elämänsä Isänsä kunniakkaan asian palvelemiseksi. Olipa hän sitten hoitamassa Hänen taloutensa asioita, minkä hän teki erinomaisesti, tai sosiaalisissa suhteissa, joita hän niin väsymättä ylläpiti tarkoituksenaan suojella sekä Bahá’u’lláhia että ‘Abdu’l-Baháta, tai osoittaessaan ehtymätöntä huomiotaan Isänsä päivittäisiin tarpeisiin, tai ^{sivu 50}osoittamassaan anteliaisuudessa, rakastettavuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan Korkein pyhä lehvä oli runsain mitoin osoittautunut sen arvoiseksi, että hänet voidaan lukea niiden jaloimpien henkilöiden joukkoon, jotka liittyvät läheisesti Bahá’u’lláhin elinikäiseen työhön.

Shoghi Effendi, teoksessa Bahiyyih Khánum: The Greatest Holy Leaf, s. 32–35

6. Koko Baghdádissa oleskelun ajan Bahíyyih Khánum, Korkein pyhä lehvä, oli äitinsä rakastava auttaja ja teki työtä aina voimiensa rajoille asti erilaisissa taloustehtävissä. Hänen elämäänsä eivät kuuluneet mitkään lasten leikit eivätkä toverit. Hän huolehti aina äidistään ja halusi säästää hänet uupumukselta, eikä hänen ilollaan ollut rajoja, kun hän saattoi jollakin tavalla olla avuksi hänelle ja loistavalle Isälleen.

”Äitini,” hän sanoi, ”piti joskus oppitunteja veljelleni ‘Abbásille; toisinaan Mírzá Músá saattoi opettaa häntä, ja joskus taas hän sai opetusta omalta isältään.”

”Entä sinun oppituntisi?” kysyin.

”Eihän minulla koskaan ollut aikaa opiskeluun,” hän sanoi sellaisella äänensävyllä, joka kuvasti ehdotonta itsekieltäymystä, ja tämä on hänen koko elämänsä perussävel, hän ei hetkeäkään ajatellut omaa epäitsekkyyttään.

Se, että hän aina otti toiset huomioon ja huolehti kaikista hänen lähelleen tulevista, lukematon määrä ehtymätöntä ystävällisyyttä, kaikki se oli hänen mielestään itsestään selvää. Hänen suurin ilonsa oli omistaa jokainen olemassaolonsa hetki hyödyttämään äitiään ja isäänsä, joihin hän oli niin lujasti kiintynyt. Tämä rakastava palveleminen ulottui hänen veljeensä ‘Abbásiin, Sarkár-i-Áqáan, tämän vanhetessa, ja nämä kolme olivat hänen elämänsä päämäärä ja tarkoitus.

Hänen elämänsä kului Jumalaa rukoillen ja rakkaitaan palvellen aina siitä asti, kun hän pienenä kuusivuotiaana käpertyi yksinään pimeässä talossa hennoilla käsivarsillaan pikkuinen, vasta kaksivuotias Puhtain oksa ja kuunteli kauhuissaan raivostuneen ja julman väkijoukon huutoja epätietoisena siitä, olivatko nämä surmaamassa hänen isäänsä vai käymässä käsiksi ^{sivu 51}hänen äitiinsä ja pieneen kahdeksanvuotiaaseen ‘Abbásiin.

Noiden Tihránin kauhunpäivien jälkeen, eikä yhtään vähemmän kauhean Baghdádin matkan jälkeen, hänestä kehittyi Baghdádissa oleskelun aikana kaunis tyttö, hyvin äitinsä kaltainen vartalon ja luonteen suloudessa, lempeä ja sorja neito, jolla oli suuret harmaansiniset silmät, kullanruskeat hiukset ja lämmin norsunluun värinen iho. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja hänen älykkyytensä oli huomattava.

Aikuiseksi vartuttuaan hän pyysi hartaasti isältään lupaa olla avioitumatta, jotta hän voisi paremmin omistautua kolmelle rakkaimmalleen.

Ja niin tapahtui.

Lady Blomfield, The Chosen Highway, s. 68–69

Mírzá Mihdí, Puhtain oksa

7. Mírzá Mihdí tuotiin Baghdádiin perheensä luokse vuonna 1276 A.H. (noin 1860 A.D.). Juuri tässä kaupungissa tämä puhdas ja pyhä nuorukainen, joka oli tunnettu lempeydestään, tuli kosketuksiin jumalallisen hengen kanssa ja lumoutui Bahá’u’lláhin ilmoituksen vahvistavista voimista. Siitä lähtien hän omisti elämänsä jokaisen hetken taivaallisen Isänsä palvelemiseen. Hän oli Bahá’u’lláhin kumppani Baghdádissa, Adrianopolissa ja ‘Akkássa ja palveli Häntä kirjurina elämänsä loppuun asti jättäen jälkipolville joitakin muistioita omalla käsialallaan.

Hänen elämänsä viimeiset kymmenen vuotta olivat täynnä vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä, jotka kohtasivat Bahá’u’lláhia ja Hänen seuralaisiaan kolmen perättäisen karkotuksen aikana Baghdádista ‘Akkáan.

Puhtain oksa oli ‘Abdu’l-Bahán kaltainen ja läpi koko lyhyen ja tapahtumarikkaan elämänsä hän osoitti samoja henkisiä ominaisuuksia, jotka ilmenivät hänen maineikkaassa veljessään. Uskovat rakastivat ja kunnioittivat häntä samoin kuin he rakastivat ja kunnioittivat ‘Abdu’l-Baháta.

Taherzadeh, The Revelation of Bahá’u’lláh 3, s. 205

^{sivu 52}8. Näiden koettelemusten painoa lisäsi vielä äkillisen tragedian aiheuttama katkera murhe, nimittäin jalon ja hurskaan Mírzá Mihdín, Puhtaimman oksan, ennenaikainen menetys, hänen joka oli ‘Abdu’l-Bahán kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen veli ja Bahá’u’lláhin kirjuri ja kumppani Hänen maanpakolaisuutensa vuosina siitä lähtien, kun hänet oli lapsena tuotu Tihránista Baghdádiin liittymään Isänsä seuraan Hänen palattuaan Sulaymáníyyíhista. Mírzá Mihdí oli eräänä iltana hämärän jo laskeuduttua astelemassa kasarmin katolla tapansa mukaan uppoutuneena rukoukseen, kun hän putosi suojaamattoman kattoikkunan lävitse alapuolella olevaan puiseen laatikkoon, joka mursi häneltä kylkiluita ja aiheutti kaksikymmentäkaksi tuntia myöhemmin hänen menehtymisensä rabí’u’lavalin 23. päivänä 1287 A.H. (kesäkuu 1870). Hänen viimeinen pyyntönsä surevalle Isälleen oli, että hänen elämänsä hyväksyttäisiin uhriksi niiden puolesta, jotka olivat estyneet pääsemästä Rakastettunsa läheisyyteen.

Bahá’u’lláhin ilmaisemassa erittäin merkittävässä rukouksessa poikansa muistolle – rukouksessa, joka ylentää hänen kuolemansa niiden suurten sovitustekojen asemaan, joita olivat Abrahamin aikomus uhrata oma poikansa, Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja Imám Husaynin marttyyrikuolema – tässä rukouksessa luemme näin: ”Olen luopunut, oi Jumalani, siitä, mitä Sinä olet minulle antanut, jotta Sinun palvelijasi heräisivät eloon ja kaikki, jotka ovat maan päällä, yhdistyisivät.” Ja samoin, nämä profeetalliset sanat, jotka olivat osoitetut Hänen marttyyripojalleen: ”Sinä olet Jumalan uskottu ja Hänen aarteensa tässä maassa. Ennen pitkää on Jumala ilmaiseva sinun kauttasi sen, mitä Hän on halunnut.”

Kun Mírzá Mihdí oli pesty Bahá’u’lláhin läsnäollessa, hänet ”joka oli luotu Bahán valosta”, jonka ”lempeydestä” Ylimmäinen kynä oli todistanut ja jonka poismenoon sisältyvistä ”mysteereistä” tuo sama kynä oli maininnut, hänet kannettiin pois linnoituksen vartijoiden saattamana ja laskettiin lepoon kaupungin muurien ulkopuolelle Nabí Sálihin pyhäkön viereen --.

Shoghi Effendi, God Passes By, s. 188

^{sivu 53}9. Ylistetty olkoon Sinun nimesi, oi Herra minun Jumalani! Sinä näet minut tänä päivänä vankilaani suljettuna ja vihollistesi käsiin joutuneena ja näet poikani (Puhtaimman oksan) makaavan tomussa Sinun kasvojesi edessä. Hän on palvelijasi, oi Herrani, josta olet tehnyt sukulaisen Hänelle, joka on Sinun itsesi ilmaisija ja asiasi päivänkoitto.

Syntyessään hän oli murheellinen joutuessaan eroon Sinusta sen mukaan, mitä hänelle oli määrätty Sinun peruuttamattoman säädöksesi kautta. Ja juotuaan jälleenyhtymisen maljasta kanssasi hänet heitettiin vankilaan, koska hän oli uskonut Sinuun ja Sinun merkkeihisi. Hän jatkoi Sinun kauneutesi palvelemista, kunnes astui tähän Kaikkein mahtavimpaan vankilaan. Silloin Minä tarjosin hänet, oi Jumalani, uhriksi polullasi. Sinä tiedät hyvin, mitä Sinua rakastavat ovat kestäneet tämän koettelemuksen kautta, joka on saanut maan sukukunnat valittamaan ja niiden tuolla puolen korkeuden väen vaikeroimaan.

Rukoilen Sinua, oi Herrani, hänen ja hänen karkotuksensa ja vangitsemisensa kautta lähettämään alas sellaisille, jotka rakastivat häntä, sitä mikä voi tyynnyttää heidän sydämensä ja siunata heidän työnsä. Sinulla on valta tehdä niin, kuin tahdot. Ei ole muuta Jumalaa kuin Sinä, Kaikkivaltias, Kaikkein voimallisin.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 250–251

10. Sinun, oi Jumalan oksa, olkoon Jumalan muisteleminen ja Hänen ylistyksensä ja kaikkien niiden ylistys, jotka ovat kuolemattomuuden valtakunnassa, ja kaikkien nimien valtakunnan asukasten ylistys. Onnellinen olet sinä, koska olet ollut uskollinen Jumalan liitolle ja Hänen testamentillensa, kunnes uhrasit itsesi Herrasi, Kaikkivaltiaan, Riippumattoman kasvojen edessä. Sinä olet toden totta kärsinyt vääryyttä, ja tästä todistaa Hänen, Itseolevan, kauneus. Sinä kestit elämäsi ensimmäisinä päivinä sitä, mikä on saanut kaiken vaikeroimaan, ja saatoit jokaisen pylvään vapisemaan. Onnellinen on se, joka sinua muistelee ja sinun kauttasi lähestyy Jumalaa, Aamun luojaa.

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 249–250

^{sivu 54}11. Puhtaimman oksan kuolemaa tulisi pitää Bahá’u’lláhin omana uhrauksena, samanarvoisena uhrina kuin Kristuksen ristiin naulitsemista ja Bábin marttyyrikuolemaa. Shoghi Effendi, uskon Suojelija, toteaa, että Bahá’u’lláh on korottanut Puhtaimman oksan kuoleman ”niiden suurten sovitustekojen asemaan, joita olivat Abrahamin aikomus uhrata oma poikansa, Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema ja Imám Husaynin marttyyrikuolema --”. Toisessa kohdassa Shoghi Effendi toteaa, että Bábin uskontojärjestelmässä Báb itse uhrasi elämänsä ihmiskunnan pelastamiseksi ja puhdistamiseksi. Bahá’u’lláhin uskontojärjestelmässä Puhtain oksa oli se, joka antoi elämänsä vapauttaen tällä tavoin kaikki välttämättömät voimat ihmiskunnan ykseyden aikaansaamiseksi.

Taherzadeh, The Revelation of Bahá’u’lláh 3, s. 211

Elävän kirjaimet

Táhirih

12. Nainen, niin puhdas ja pyhä, olemukseltaan harvinaisen kaunis, Jumalan rakkauden palava soihtu, Hänen anteliaisuutensa valaisin, oli Jináb-i-Táhirih.

‘Abdu’l-Bahá, Memorials of the Faithful, s. 188

13. Hän oli kertoman mukaan lahjakas monissa taiteissa, hän hämmensi etevimpien mestareiden käsityksiä ja ajatuksia kaunopuheisilla tieteellisillä tutkielmillaan Selkeän kirjan tekstinselityksestä ja perimätiedosta ja oli mahtava osoitus maineikkaan Shaykh Ahsán opetuksista. Suurimmissa temppeleissä hän valaisi hengellisiä kysymyksiä Kázimin opetusten valolla ja uhrasi auliisti elämänsä Bábia tukiessaan. Hän keskusteli ja väitteli oppineiden ja viisaiden kanssa ja käytti puheenlahjojaan oman oppinsa perustamiseen. Hän sai sellaisen maineen, että hyvin monet oppineet ja mystikot hakeutuivat kuulemaan hänen puhettaan ja olivat innokkaita perehtymään hänen kykyynsä ^{sivu 55}pohdiskella ja tehdä johtopäätöksiä. Hänen aivonsa olivat täynnä myrskyisiä ideoita sekä voimakkaita ja rauhattomia ajatuksia. Monissa paikoissa hän vei voiton kiistoissa ja selvitti mitä vaikeimmin määriteltävät kysymykset.

‘Abdu’l-Bahá, A Traveler’s Narrative, s. 19–20

14. -- Badashtin hajaannuksen jälkeen hänet pidätettiin, ja vastustajat lähettivät hänet vartioituna takaisin Tihrániin. Siellä hänet suljettiin vankina Kalántarin, Mahmúd Khánin taloon. Mutta hän oli tulessa, rakkauden vallassa, rauhaton, eikä kyennyt olemaan tyyni. Erilaisten tekosyiden varjolla Tihránin naiset tulivat joukoittain katsomaan ja kuulemaan häntä. Pormestarin talossa sattui olemaan juhlatilaisuus hänen poikansa avioliiton solmimisen kunniaksi; hääpitoja valmisteltiin ja taloa koristeltiin. Kutsuttiin Tihránin naisten parhaimmisto, prinsessoja, vazírien vaimoja ja muita ylhäisiä. Ne olivatkin loistavat häät, soitinmusiikkia ja lauluesityksiä – yötä päivää luutunsoittoa, kelloja ja lauluja. Sitten Táhirih alkoi puhua; ja niin lumoutuneita olivat nuo ylhäiset naiset, että he jättivät sitrat ja rummut ja kaikki hääjuhlan hauskuudet kerääntyäkseen Táhirihin ympärille kuuntelemaan hänen suunsa lausumia suloisia sanoja.

Niin hän jäi sinne, avuttomana vankina. Sitten sattui sháhin murhayritys, annettiin farmán ja Táhirih tuomittiin kuolemaan. Hänet tultiin hakemaan pois Kalántarin talosta sanoen, että hänet oli kutsuttu pääministerin luokse. Hän pesi kasvonsa ja kätensä, sonnustautui kallisarvoiseen pukuun ja tuli ulos talosta ruusuöljylle tuoksuvana.

Hänet vietiin puutarhaan, missä teloittajat odottivat; mutta nämä epäröivät ja sitten kieltäytyivät ottamasta häntä hengiltä. Löytyi umpihumalassa oleva, tolkuton, häijy, pimeäsieluinen orja. Ja hän kuristi Táhirihin. Hän tunki huivin hänen huuliensa väliin ja survoi sen hänen kurkkuunsa. Sitten hänen tahraton ruumiinsa nostettiin maasta ja paiskattiin puutarhassa olevaan kaivoon ja sen päälle heitettiin maata ja kiviä. Mutta Táhirih riemuitsi; ^{sivu 56}hän oli kuullut riemumielin viestit marttyyriudestaan; hän suuntasi katseensa tuonpuoleiseen valtakuntaan ja uhrasi elämänsä.

Tervehdys hänelle ja ylistys. Pyhä olkoon hänen tomunsa, kun valon rivistöt laskeutuvat sen ylle taivaasta.

‘Abdu’l-Bahá, Memorials of the Faithful, s. 199–200

Quddús ja Mullá Husayn

15. Ensimmäiset sanat, jotka Quddús uskovien läsnäollessa osoitti Mullá Husaynille, olivat: ”Nyt, juuri tällä hetkellä, sinun tulee nousta ja aseistautuneena viisauden ja mahdin sauvalla hiljentää ilkeämielisten vehkeilijöiden armeija, joka pyrkii häpäisemään Jumalan uskon tahrattoman nimen. Sinun tulee kohdata tuo väkijoukko ja tehdä tyhjäksi heidän voimansa. Sinun tulee asettaa luottamuksesi Jumalan armoon ja pitää heidän vehkeilyjään turhana yrityksenä peittää näkyvistä asian loisto. Sinun tulee haastatella Sa’ídu’l-‘Ulamáta, tuota pahamaineista ja petollista tyrannia, ja pelottomasti paljastaa hänen silmiensä eteen tämän ilmaisun erityispiirteet. Sieltä sinun tulee matkata Khurásániin. Mashhadin kaupungissa sinun tulee rakentaa talo, joka on suunniteltu niin, että se palvelee meitä sekä asuntona että luo samalla tarpeelliset edellytykset vieraidemme vastaanottamiselle. Matkustamme täältä pian ja asumme tuossa talossa. Sinun tulee kutsua sinne jokainen vastaanottavainen sielu, jonka toivomme tulevan johdatetuksi iankaikkisen elämän joelle. Me valmistamme heidät ja kehotamme heitä liittymään yhteen ja julistamaan Jumalan asiaa. --”

Yksin ja sydän täysin irrottautuneena kaikesta muusta paitsi Jumalasta Mullá Husayn lähti matkaan kohti Mashhadia. Hänen matkatessaan kohti Khurásánia hänen ainoa kumppaninsa oli hänen ajatuksensa toteuttaa kokonaisuudessaan Quddúsin toiveet ja hänen ainoa ravintonsa tietoisuus tämän pettämättömästä lupauksesta. Hän meni suoraan Mírzá Muhammad-Báqir-i-Qá’inín kotiin, ja hänen oli pian mahdollista ostaa ^{sivu 57}tuon talon lähistöltä, Bálá-Khíyábánista maa-alue, jolle hän alkoi rakentaa taloa, joka hänen oli käsketty pystyttää ja jolle hän antoi nimeksi Bábíyyih, jota nimeä se kantaa vielä tänäkin päivänä. Pian talon valmistuttua Quddús saapui Mashhadiin ja asui siinä. Jatkuva vierailijoiden virta, jotka Mullá Husaynin energia ja into oli valmistanut hyväksymään uskon, tulvi Quddúsin luo, tunnusti asian ja halukkaasti värväytyi sen lipun alle. Kaiken havaitseva valppaus, jolla Mullá Husayn työskenteli levittääkseen tietoa uudesta ilmoituksesta, ja se mestarillinen tapa, jolla Quddús ylensi siihen alati liittyvien kannattajien mieliä, nostatti innokkuuden aallon, joka vyöryi koko Mashhadin kaupungin yli ja jonka vaikutukset levisivät nopeasti Khurásánin rajojen ulkopuolelle. Bábíyyihin talo muuttui pian kokoontumispaikaksi innokkaalle kannattajajoukolle, joka oli taipumattoman päättäväisesti syttynyt ilmentämään kaikin vallassaan olevin keinoin tämän uskon valtavaa myötäsyntyistä voimaa.

Nabíl-i-A’zam, The Dawn-Breakers, s. 265–267

Aamunkoiton airueet

Badí‘

16. Viimeisten Adrianopolissa viettämiensä päivien aikana Bahá’u’lláh laati seikkaperäisen epistolan tuoden siinä esiin kaikki asiat selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Hän paljasti ja selvitti uskonsuunnan pääperiaatteet ja teki täysin selväksi sen etiikan, elämän laadun, suunnan ja käytöstavat. Hän käsitteli tiettyjä poliittisia kysymyksiä yksityiskohtaisesti ja esitti useita todisteita totuudestaan: Hän julisti uskon hyvää tarkoitusta, lainkuuliaisuutta ja vilpittömyyttä sekä kirjoitti joitakin katkelmia rukouksista, muutamia persiaksi mutta suurimman osan arabiaksi. Sen jälkeen Hän asetti kirjeen käärön sisään ja varusti sen koristeellisesti hänen majesteettinsa Persian kuninkaan nimellä sekä kirjoitti [sen päälle], että kyseisen kirjeen tulisi toimittamaan ^{sivu 58}kuninkaan käsiin täydellisen päättäväisesti ja halukkaasti henkilö, jolla on puhdas sydän ja puhdas elämä ja joka on Jumalalle pyhittäytynyt ja marttyyriuhriin valmistautunut. Nuorukainen nimeltä Mírzá Badí‘, joka oli syntyisin Khurásánista, otti tämän epistolan ja kiiruhti hänen majesteettinsa kuninkaan luokse. Kuninkaallisella seurueella oli leiri ja asemapaikka Tihránin ulkopuolella, ja Badí‘ jäi yksinään vartiopaikalle kalliolle, joka oli etäällä kuninkaan teltasta mutta kuitenkin sitä vastapäätä, ja hän odotti yötä päivää, että kuninkaallinen saattue kulkisi siitä ohitse tai että hän pääsisi hallitsijan puheille. Kolmen päivän ajan hän paastosi ja oli valppaana: hänen ruumiinsa riutui ja henkensä heikkeni. Neljäntenä päivänä, kun kuningas tutkaili kaukoputkella kaikkiin suuntiin, hänen katseensa osui yhtäkkiä tähän mieheen, joka oli asettunut kalliolle erittäin kunnioittavaan asentoon. Tästä pääteltiin, että hän oli tuomassa kiitoksia tai sitten esittämässä valituksia tai vaatimuksia jonkun epäkohdan korjaamiseksi. [Kuningas] määräsi toisen läsnäolevista hovimiehistä ottamaan selvää tästä nuorukaisesta. Kysyttäessä [selvisi], että hänellä oli kirje, jonka hän halusi saada omakätisesti luovuttaa kuninkaalle. Saatuaan lähestymisluvan hän huudahti paviljongin edustalla arvokkaasti, levollisesti ja sanoin kuvaamattoman kunnioittavasti ja kuuluvalla äänellä: ”Oi kuningas, olen saapunut luoksesi Shebasta tuoden tärkeän sanoman.” [Kuningas] käski ottaa kirjeen ja pidättää sen tuojan. Hänen majesteettinsa kuningas halusi toimia harkiten ja toivoi löytävänsä totuuden, mutta paikallaolevat alkoivat esittää ankaraa arvostelua sanoen: ”Tämä henkilö on osoittanut suurta julkeutta ja hämmästyttävää röyhkeyttä tuodessaan mitään pelkäämättä kuninkaalle kirjeen häneltä, johon kaikki kansat ovat vihastuneet ja joka on karkotettu Bulgariaan ja Sclavoniaan. Ellei tätä miestä nyt ankarasti rangaista, niin tällainen julkeus tulee lisääntymään.” Niinpä hovin ministerit sanoivat, [että hänen tulisi kärsiä] rangaistus, ja he määräsivät hänet kidutettavaksi. Ensimmäiseksi kärsimykseksi he asettivat hänet ^{sivu 59}kahleisiin ja piinapenkkiin ja sanoivat: ”Kerro muitten ystäviesi nimet niin pääset vapaaksi tuskallisesta rangaistuksesta, ja saata toverisi pidätettäviksi, niin pääset vapaaksi kahleiden tuottamasta tuskasta ja miekan terävyydestä.” Mutta huolimatta siitä, kuinka he häntä kiduttivat, polttivat ja piinasivat, he eivät voineet havaita muuta kuin lujuuden ja hiljaisuuden ja he näkivät, että hän kesti kaiken sanomatta sanaakaan. Niinpä he sitten, kun kidutuksesta ei ollut mitään hyötyä, ottivat [ensin] valokuvan hänestä (teloittajat hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan ja hän itse istumassa ketjuihin ja kahleisiin sidottuna miekan alla täysin lempeänä ja tyynenä) ja sitten iskivät hänet kuoliaaksi. Tämän valokuvan pyysin lähettämään itselleni ja havaitsin sen mietiskelyn arvoiseksi, koska hän istui ihmeellisen nöyränä ja kumman alistuneena, täysin kohtaloonsa tyytyneenä.

‘Abdu’l-Bahá, A Traveler’s Narrative, s. 58–59

17. Ágá Buzurg Khurásánista, maineikas ”Badí’ ” (Ihana), joka kääntyi uskoon Nabilin ansiosta ja joka sai nimen ”Marttyyrien ylpeys”, tämä seitsemäntoistavuotias nuorukainen, joka toimitti perille Násiri’d-Din Sháhille osoitetun muistion, hän, johon Bahá’u’lláhin mukaan ”mahdin ja voiman henki oli henkäisty”, tuli pidätetyksi, ja häntä poltettiin kolmena perättäisenä päivänä, hänen päänsä hakattiin murskaksi kiväärin perällä ja sen jälkeen hänen ruumiinsa heitettiin kuoppaan ja sen päälle kasattiin maata ja kiviä. -- Kolmen vuoden ajan Bahá’u’lláh ylisti kirjoituksissaan tämän nuorukaisen sankaruutta luonnehtien viittauksiaan tähän korkeimpaan uhraukseen sanoilla ”Minun muistioitteni suola”.

Shoghi Effendi, God Passes By, s. 199

Rúhu’lláh

18. Bahá’í-uskon lapsimarttyyri Rúhu’lláh oli ihmelapsi. Jo kahdentoista ikäisenä hänen tietonsa pyhistä kirjoituksista, hänen vahvat perustelunsa rakastamansa uskon puolesta Persian pelättyjen uskonnollisten johtajien läsnäollessa, hänen kirjoittamansa ^{sivu 60}kauniit runot sekä hänen lempeä, pyhimysmäinen olemuksensa valloittivat hänelle ihailijoita kaikkialla. Monet uskon merkittävät viholliset viehättyivät hänen kaunopuheisuudestaan ja monet pitivät häntä elävänä ihmeenä.

Silloin, kun Rúhu’lláh, hänen isänsä ja Mírzá Husayn oli pidätetty uskonsa vuoksi ja heitä vietiin kahlehdittuina Tihrániin, heitä saattavat sotilaat viehättyivät kaksitoistavuotiaaseen lapseen niin paljon, että halusivat irrottaa kahleet hänen kaulastaan, mutta poika ei halunnut sitä. ”Olen aivan tyytyväinen näihin kahleisiin”, vakuutti Rúhu’lláh, ”ja teidän on sitäpaitsi suoritettava teille uskottu tehtävä. Teidät määrättiin viemään meidät kahleissa Tihrániin ja teidän velvollisuutenne on täyttää tuo määräys.” Rúhu’llahin ei koskaan kuultu valittavan pitkän ja vaikean matkan rasituksia. Hän näytti saavan lohdutusta niistä monista runoista ja rukouksista, joita hän messusi itsekseen heidän ratsastaessaan eteenpäin. -- Tihránin vankilassa bahá’íta kohdeltiin äärimmäisen raa’asti. Heitä oli siellä neljä kahlehdittuna yhteen ”mustalla helminauhalla”, joka oli pantu heidän kaulansa ympärille. Ketju oli niin painava, että miesten oli vaikea pitää päänsä pystyssä. Rúhu’lláh lysähti maahan kahleen painosta, joten ketjun alle hänen molemmille puolilleen oli pantava tuet, jotta hän pysyisi istuma-asennossa. -- Seuraavan tapahtuman merkitsi muistiin Mírzá Husayn, joka oli kahlehdittuna Várqan ja Rúhu’lláhin kanssa vankilassa. Yhteenveto kertomuksesta kuuluu seuraavasti.

”- - Hájibu’d-Dawlih saapui vankilaan muutamien punaisiin vaatteisiin pukeutuneiden teloittajien kanssa ja määräsi, että kaikki vangit on kahlehdittava paikoilleen. Kukaan ei tiennyt, mitä hänellä oli mielessään ja hirvittävä pelko vavahdutti jokaista. Sitten vanginvartija tuli meidän bahá’íden luo ja sanoi: ‘Tulkaa minun mukaani. Teidät halutaan oikeussaliin.’ Nousimme seurataksemme häntä, vaikka emme uskoneetkaan, mitä hän sanoi. ‘Teidän ei tarvitse pukea päällenne ‘abáa’, hän sanoi, mutta Rúhu’lláh halusi käyttää omaansa. Tullessamme vankilan pihalle ^{sivu 61}yllätyimme nähdessämme aseistettuja sotilaita joka puolella ja ihmettelimme, olivatko he tulleet ampumaan meidät. Myös teloittajat seisoivat rivissä ja Hájibu’d-Dawlihilla oli verenhimoinen katse silmissään. Pienintäkään ääntä ei kuulunut ja hiljaisuus oli pelottava. Lopulta Hájibu’d-Dawlih käski vanginvartijaa avaamaan kahleittemme lukot ja lähettämään meidät luokseen pareittain. Vanginvartijan kädet vapisivat kuitenkin niin pahasti, ettei hän pystynyt lukkoja avaamaan, joten toisen miehen oli tultava se tekemään. Varqá ja Rúhu’lláh vietiin pois ensimmäisinä. --”

”- - Myöhemmin näin vanginvartijan, joka oli aikaisemmin osoittanut ystävällisyyttä meitä kohtaan. Tartuin häneen ja pyysin häntä kertomaan, mitä oli tapahtunut. Panin hänet vannomaan islamin marttyyripyhimysten kautta, että hän kertoisi totuuden, niin kuin se oli tapahtunut. Näin hän kertoi: ‘-- Hájibu’d-Dawlih sanoi Varqálle: ”Kumman tapan ensin, sinut vai poikasi?” Varqá vastasi: ”Minulle sillä ei ole merkitystä.” Sitten Hájibu’d-Dawlih veti esiin tikarinsa ja survaisi sen Varqán sydämeen sanoen: ”Miltäs nyt tuntuu?” Varqán sanat ennen kuolemaansa olivat: ”Minusta tuntuu paljon paremmalta kuin teistä. Ylistetty olkoon Jumala!” Hájibu’d-Dawlih määräsi neljä teloittajaa leikkaamaan Varqán ruumiin kappaleiksi. Tuollaisen verimäärän näkeminen oli hirveää. Rúhu’lláh katseli koko ajan surun murtamana. Hän toisti jatkuvasti: ”Isä, isä, ota minut mukaasi!”Hájibu’d-Dawlih tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Älä itke. Otan sinut mukaani ja maksan sinulle kunnollisen palkan. Pyydän sháhia antamaan sinulle jonkin viran!” Mutta Rúhu’lláh vastasi: ”En halua teiltä palkkaa enkä sháhilta virkaa! Aion liittyä isäni seuraan.” Hájibu’d-Dawlih pyysi köydenpätkää, mutta sellaista ei löytynyt ja niinpä käytiin noutamassa bastinado, johon Rúhu’lláhin kaula pistettiin. Kaksi vanginvartijaa nosti bastinadon ja piti sitä ylhäällä Rúhu’lláhin haukkoessa henkeään. Heti kun ruumis oli hiljaa, Rúhu’lláh laskettiin alas ja Hájibu’dDawlih ^{sivu 62}käski toiset kaksi bahá’íta tuotavaksi sisään. Mutta juuri silloin lapsen ruumis teki äkkinäisen liikkeen, nousi lattialta ja kaatui metrin päähän. Sitten se oli jälleen hiljaa. Tämä tapahtuma pelästytti Hájibu’d-Dawlihin niin pahanpäiväisesti, ettei hän enää kyennyt jatkamaan tappamista.”

”Voitte kuvitella, miltä meistä tuntui kuultuamme yksityiskohtaisesti Varqán ja Rúhu’lláhin marttyyrikuolemasta. Kuva siitä ilmestyi elävänä eteeni, enkä voinut työntää sitä mielestäni. Sydämeni ei tuntenut lohtua ja itkin koko yön rakkaitten ystävieni puolesta. Lopulta nukahdin ja näin unen. Näin Rúhu’lláhin tulevan minua kohti ja näyttävän äärettömän onnelliselta. Hän sanoi: ‘Näitkö, miten ‘Abdu’l-Bahán lupaus kävi toteen?’ Rúhu’lláh oli usein kertonut ylpeänä, että kun hän oli sanonut hyvästit ‘Abdu’l-Bahálle vierailtuaan tämän luona Pyhässä maassa, oli Mestari taputtanut häntä olkapäälle ja sanonut: ‘Jos Jumala niin haluaa -- Hän julistaa asiaansa Rúhu’lláhin kautta.’ ”

Faizi, Fire on the Mountain Top, s. 86, 88–91

Tämän päivän nuoria bahá’íta ja nuoria bahá’í-aikuisia

19. Bahá’í-lapset ja -nuoret ovat antaneet oman merkittävän osansa sankaruudelle, jota Iranin uskovat ovat osoittaneet. Huolimatta hankaluuksista yhteydenpidossa on saatu joitakin muistiinpanoja heidän kokemuksistaan. Tässä on muutamia, jotka on käännetty. Useimmissa tapauksissa on henkilöiden ja paikkojen nimet jätetty mainitsematta, jotta suojeltaisiin muistiinpanojen tekijöitä.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 10.1.1985 kirjoitetusta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille

^{sivu 63}

Kuusitoistavuotias poika

20. Seuraava kertomus on peräisin erään 16-vuotiaan pojan kirjeestä.

Oppilaitokseni opettaja oli pitämässä sosiologian tuntia aiheena kulttuuriin perustuva kolonialismi. Esimerkkinä siitä hän mainitsi bahá’í-uskon eräänlaisena kulttuurikolonialismina. Henkinen velvollisuuteni pakotti minut vastaamaan. Sain puheenvuoron ja mahdollisuuksieni mukaan puhuin uskosta vastustaen opettajani lausuntoa. Muutaman päivän kuluttua koulun johtaja pyysi minut huoneeseensa, väitti minua luopioksi ja totesi, että islám on Jumalan viimeisin uskonto jne. Eräs läsnäolijoista kysyi minulta, mihin minä uskon. Kerroin olevani bahá’í. Hájí, koulun johtaja nousi tuolistaan kiihtyneenä ja huusi: ”Sinulla ei ole paikkaa tässä koulussa! Minä uskoin sinun olevan hyvä poika! Nyt kaikki on toisin, eikä sinulla ole oikeutta mennä luokkaasi, ennen kuin tilanteesi on selvitetty!”

Viikkoa myöhemmin tuli haaste imám jum‘ihilta (kaupungin ylimmäinen pappi, jonka keskushallinto tavallisesti nimitti hoitamaan sille kuuluvia asioita). Matkalla sinne vapisin miettiessäni, mitä minulta kysyttäisiin ja mitä vastaisin ja mikä kohtaloni olisi. Saavuin imámin toimistoon tässä tilassa, mutta heti kohdattuani hänet, en ollut enää sama henkilö. Oli kuin joku olisi tarttunut minuun molemmin käsin. En ainoastaan lakannut vapisemasta, vaan olin ryhdikäs kuin teräspylväs. Imám jum’ihin huoneessa oli kahdeksan turbaanipäistä ulamáta, ja imámin henkivartijat seisoivat aivan minun takanani. Jonkin ajan päästä imám katsoi minua kysyen: ”Onko sinulla asiaa?” ”Ei ole”, vastasin, ”Teillä on asiaa minulle.”

Kysyttyään nimeäni ja isäni nimeä hän tiedusteli, olinko muslimi. Kerroin olevani bahá’í. Hän kysyi, mitä isäni teki. Kerroin hänen olevan työtön. Sitten imám alkoi väittää: ”Sinä olet islámia, Qur’ánia ja Muhammadia vastaan”.

”Ei”, vastasin, ”me uskomme islámiin, Qur’ániin, Muhammadiin ja imámeihin ja me kunnioitamme heitä.”

^{sivu 64}”Nyt kun sanot olevasi muslimi ja uskovasi Qur’ániin...”

Keskeytin hänet anteeksipyytäen ja sanoin: ”Herra, en sanonut olevani muslimi. Sanoin vain, että uskon islámiin. Uskon islámiin samoin kuin te uskotte juutalaisuuteen ja Kristukseen ja kristinuskoon ja kuten uskotte Raamattuun.”

Sitten hän sanoi: ”Hyvä on. Kun sinä nyt uskot islámiin, niin oletko milloinkaan lukenut yhtään imámien kirjoja?”

”Kyllä, mahdollisuuksieni mukaan.”

”Jos kerran olet lukenut näitä kirjoja, niin sanohan minulle, missä kohtaa on sanottu, että joku kurja nainen synnyttää pojan nimeltä Siyyid ‘Alí Muhammad, jota kutsutaan nimellä Báb, ja että hän olisi Luvattu?”

”Ensinnäkin, ei ole sopivaa, että käytätte naisesta halventavaa nimitystä. Meillä on historiassa kuuluisia naisia, kuten Maria, Khadíjíh, Fatimih...”

Hän keskeytti minut sanoen: ”Kerro minulle, missä noissa kirjoissa on kirjoitettu Bábista?”

”Sitä ei ole kirjoitettu aivan sillä tavalla, mutta näyttäisittekö minulle noista kirjoista ne kohdat, joissa mainitaan, että Hän ei ole tulossa!”

(Kertomuksessa todetaan, että syntyi pitkä keskustelu bahá’í-uskosta, ja että poika esitti lainauksia Qur’ánista ja imámeilta osoittaen, että Luvattu tuo uuden uskonnon.)

Tässä kohden eräs läsnäoleva mullá vaihtoi puheenaihetta. Hän sanoi minulle, että bahá’ít ovat Venäjän joukkoja, ja että eräs Dolgorougi-niminen venäläinen upseeri oli tunnustanut opettaneensa Siyyid ‘Alí Muhammadia sanomaan aluksi, että oli Luvattu ja sitten julistamaan, että hän olikin Jumalan valkeus ja lopuksi, että oli itse Jumala.

Vastasin hyvin rohkeasti: ”Bahá’í-yhdyskunta ei tiedä, kenen pillin mukaan pitäisi tanssia. Yksi väittää meidän olevan Venäjän joukkoja, toinen sanoo, että olemme Amerikan juoksupoikia, vielä joku sanoo, että me olemme Britannian agentteja ja viimeksi Israelin. Teidän pitäisi tuntea filosofiaa”, sanoin, ”jos ^{sivu 65}on olemassa totuus, silloin pitäisi vallita ymmärryksen yksimielisyys tästä totuudesta. Jokainen käsittää, että veden lämpötilan kohottua 100 asteeseen vesi alkaa kiehua. Kukaan ei väitä, että vesi alkaa kiehua 80 asteessa tai 120 asteessa. Siksipä ei ole reilua teiltä esittää vääriä syytöksiä.”

Äkkiä imám huusi minulle: ”Ole hiljaa! Islám on viimeinen uskonto! Mitään uskontoa ei sen jälkeen tule! Sinä et ole oikeassa! Olet luopio!”

Kysyin: ”Herra, saisinko luvan puhua?”

Hän vastasi: ”Et!”

”Pelkäänpä sitten, että minun on puhuttava ilman lupaanne. Me emme ole luopioita. Me olemme oikeassa, ja islámin aika on ohi.”

Hän keskeytti minut terävästi huutaen: ”Islám on ikuinen!” ja lausui arabiankielisen säkeen, jota en ymmärtänyt. Sitten minä lausuin säkeen Qur’ánista ja sanoin, että jokaisella uskonnolla on loppunsa. (Tässä kirjoittaja antaa pitkän selvityksen kyseisen säkeen merkityksestä ja lopuksi hän lainaa säkeen luotettavasta shí’ih-kirjasta, jonka mukaan islám kestää 1000 vuotta, jos muslimit ovat hyveellisiä, mutta elleivät he ole, se kestää vain 500 vuotta). Sitten sanoin hänelle: ”Te olette olleet hyveellisiä, ja islám on kestänyt tuhat vuotta. Nyt on bahá’í-uskon aika, eikä mikään voima maailmassa sitä voi estää!”

Hän huusi: ”Suu kiinni! Älä ole röyhkeä!” Sitten hän jatkoi sanomalla, että bahá’ít tukevat Israelia. Vastasin, että sellainen toiminta olisi poliittista, mutta me emme sekaannu politiikkaan.

Hän sanoi, että meillä on rakennuksia Israelissa. ”Teillä on mashriqu’l-adhkár.”

”Ne ovat meidän pyhiä paikkojamme.”

”Ottakaa pyhät paikkanne sieltä pois!”

”Pyhiä paikkoja ei voi siirtää. Jos voisi, niin miksette tuo Aqsán moskeijaa Jerusalemista tänne?”

”Moskeija sopii sinne oikein hyvin!”

”Niin sopivat meidänkin pyhät paikkamme.”

^{sivu 66}Jälleen hän huusi: ”Suu kiinni!” Ja sitten hän jatkoi: ”Häivy täältä!”

Koko keskustelun ajan olin hyvin kohtelias ja käytin pehmeää äänensävyä ja sitten hyvästelin erittäin kohteliaasti, hymyilin, pyysin anteeksi ja tulin ulos.

Poistuessani huoneesta eräs mullá sanoi minulle: ”Katsohan, poikani, monet meistä ovat palanneet islámin huomaan. Sinä olet jo saavuttanut kypsyysiän (15); sinun tulisi kulkea niiden jälkiä, jotka ovat palanneet islámiin.”

Vastasin: ”Niin, olen saavuttanut kypsyysiän. Olen omasta vapaasta tahdostani valinnut uskoni. Ja viimeiseen hengenvetooni asti tulen sitä kannattamaan. Olen valmis kaikkeen kidutukseen ja mihin vaikeuteen tahansa uskoni puolesta! En usko vereni olevan punaisempaa kuin niiden bahá’í-ystävieni, jotka ovat uhranneet sen Jumalalle.”

Imám sanoi: ”Siinä tapauksessa meidän on erotettava sinut koulusta.”

”Tehkää aivan kuten velvollisuutenne on.”

Kun olin lähtenyt imám jum’ihin huoneesta, aloin yllätyksekseni taas vapista. Menin kouluuni ja hyvästelin luokkatoverini, sain erotodistuksen ja palasin kotiin.

(Tämä erotodistus on nyt eräs bahá’íden hallussa oleva todistuskappale.)

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 10.1.1985 kirjoitetusta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille.

^{sivu 67}

Muna Mahmudnizhad

21. Muna [Mahmudnizhad] oli toinen nuorista tytöistä, ja hänet surmattiin marttyyrina kahdeksantoistavuotiaana [18. kesäkuuta 1983]. Hän oli bahá’í-lastentuntien opettaja ja palveli kolmen jäsenen johtokunnassa. Hänet vangittiin isänsä, Yadollah Mahmudnizhadin kanssa.

Munalle myönnettiin kahdesti vapautuspäätös, mutta kolmannessa käsittelyssä uskonnollinen tuomari, hra Qazai, joka ensin oli solvannut ja nöyryyttänyt häntä, sanoi: ”Sinun isäsi ja äitisi ovat pettäneet sinut ja johtaneet sinut harhaan.” Muna vastasi: ”Teidän korkeutenne, on totta, että kuulin bahá’í-uskosta vanhemmiltani, mutta olen itse tehnyt oman ratkaisuni. Bahá’í-uskossa uskontoon liitytään tutkiskelun kautta, ei jäljittelemällä. Teidän hallussanne on useita kirjojamme, voitte lukemalla ottaa itse asiasta selvää. Minun isäni ja äitini eivät vaatineet minua hyväksymään heidän uskoaan, he eivät myöskään painostaneet minua tulemaan bahá’íksi. Jos uskonnollinen tuomari luulee, että hylkäisin uskoni, en kuitenkaan koskaan tule niin tekemään, vaan pidän parempana alistua teloitusmääräykseen.” Uskonnollinen tuomari oli tyrmistynyt ja sanoi: ”Nuori tyttö, mitä sinä tiedät uskonnosta?” Muna huudahti: ”Teidän korkeutenne, minut tuotiin tänne koululuokasta, olen ollut vankilassa ja läpikäynyt oikeudenkäyntejä kolmen kuukauden ajan. Voisiko olla parempia todisteita minun uskoni varmuudesta kuin kestävyyteni ja lujuuteni uskossa? Juuri tämä usko antaa minulle luottavaisuutta joutuessani kestämään tämän oikeudenkäynnin edessänne. - -” Munan vilpittömyys vaikutti uskonnolliseen tuomariin niin, että tämä pyysi häntä lausumaan rukouksen. Muna asetti paperin sivuun ja lausui hänelle ominaisella kunnioituksella ja nöyryydellä ‘Abdu’l-Bahán rukouksen: ”Oi Jumala, Sinä olet minulle parempi ystävä kuin minä itse. - -” Tuomari pysyi hetken vaiti ja sanoi sitten Munalle: ”Mitä vikaa sinä näit islámissa, kun olet kääntynyt bahaismiin?” Munan vastaus kuului näin: ”Kaikkien uskontojen perusta on sama. Aina silloin tällöin, ^{sivu 68}aikakauden ja paikan vaatimusten mukaisesti, Jumala lähettää sanansaattajansa uudistamaan uskonnon ja ohjaamaan ihmisiä oikealle tielle. Bahá’í-usko hyväksyy islámin totuuden, mutta jos tarkoitatte islámilla maassa nykyään vallitsevaa vihamielisyyttä, murhaamista ja verenvuodatusta, mistä olen omin silmin nähnyt näytteitä vankilassa, niin siinä on se syy, miksi olen valinnut olla bahá’í.”

Tästä Munan vastauksesta ystävät keskustelivat pitkään ollessaan vankilassa. Kuinka Muna uskalsi puhua sillä tavalla uskonnolliselle tuomarille?

Olya Ruhizadegan, Extract from an Account Concerning the Interrogation of Muna Mahmudnizhad, One of the Ten Bahá’í Women Hanged in Shiraz on June 18, 1983, julkaistu lehdessä World Order, 18 (talvi 1983–84), s. 28–29

Zarrin Muqimi

22. Kun Zarrin [Muqimi] oli viety uskonnollisen tuomarin eteen, jotta hän kieltäisi uskonsa, ja kun tavan mukaan oli annettu vaihtoehdoiksi joko kieltää uskonsa tai valmistautua teloitettavaksi, hän vastasi: ”Olen löytänyt tien todellisuuteen enkä ole valmis luopumaan siitä mistään hinnasta. Sen vuoksi alistun oikeuden päätökseen.” Toisessa yhteydessä tuomari tiedusteli Zarrinilta: ”Mihin asti olet valmis pitämään kiinni uskostasi?” Zarrin vastasi: ”Toivon pysyväni lujana uskossani aina viimeiseen hetkeen asti.” ”Mutta sinun täytyy hylätä uskosi!” tuomari tiuskaisi. Harmissaan saman ehdotuksen toistamisesta Zarrin huudahti: ”Teidän korkeutenne, olette johtanut oikeudenkäyntiäni monta päivää ja toistanut samaa kysymystä, ja minä olen antanut teille lopullisen ja riittävän vastauksen. Mielestäni ei ole tarpeen jatkaa saman asian toistamista.” Mutta tuomari toisti töykeästi saman ehdotuksen. Zarrin-parka alkoi itkeä ja sanoi kuuluvalla äänellä: ”Millä kielellä haluatte minun kertovan teille? Miksi ette jätä minua rauhaan? Minun koko olemukseni on Bahá’u’lláh! Minun rakkauteni on Bahá’u’lláh! Minun sydämeni on pyhitetty Bahá’u’lláhille!” Raivostunut tuomari huusi: ”Minä kiskon sinun sydämesi ulos rinnastasi!” Zarrin vastasi: ”Silloin minun ^{sivu 69}sydämeni huutaa kutsun: ‘Bahá’u’lláh! Bahá’u’lláh!’” Tästä tunneilmaisusta liikuttuneena tuomari lähti huoneesta.

Zarrinin kuoltua marttyyrina hänen rakas äitinsä kuvaili minulle puhelimessa tätä tapahtumaa: ”Lauantaina, 18. päivänä kesäkuuta 1983, menin tapani mukaan tapaamaan Zarrinia ja otin mukaani tuoreita hedelmiä. Satoi vettä ja sää oli melko lämmin. Vierailun ajaksi Zarrin tuotiin lasisen väliseinän taakse ja aloimme jutella. Hänen olemuksensa näytti muuttuneen; hän sanoi minulle: ”Äiti, ole kiltti ja rukoile puolestani ja ano Jumalalta minulle kestävyyttä!” Lähtiessään hän ei hyvästellyt minua, koska hän ei halunnut nähdä minua murheellisena. Zarrin oli aina sanonut, ettei minun pitäisi toivoa hänen vapautumistaan, mutta en arvannut, että tämä oli meidän viimeinen tapaamisemme. Ystäviä (bahá’íta) oli vaadittu kieltämään uskonsa viimeisen kerran, ja oli todennäköistä että heidät teloitettaisiin. Vierailuaika päättyi ja palasin kotiin. Seuraavana päivänä, kesäkuun 19. päivänä, sain tietää varhain aamulla, että kymmenen naisvankia oli hirtetty yön aikana. Juoksin ulos kotoa etsimään tietoa ystäviltä; kadulla tuli vastaan kolme ystävää. Kyyneleet silmissään he näyttivät minulle luetteloa, siitä näin, että myös Zarrin oli kuollut marttyyrina. Juoksin kohti Adelabadin vankilaa itkien ja valittaen. Juuri siellä olimme viettäneet suurimman osan ajasta viimeisten kahdeksan kuukauden aikana. Minun sallittiin mennä kylmään huoneeseen. Sen mitä koin tuona päivänä ja mitä näin tuona historiallisena hetkenä, sitä en pysty kuvailemaan. Astuin kylmään huoneeseen. Oi, minun Jumalani! Minä näin kymmenen enkelin makaavan liikkumattomina vieri vieressä. Tunsin heidät kaikki; olin ollut samassa vankilassa heidän kanssaan. Äiti ja tytär olivat yhdessä. Kaikilla oli housut ja kesäpusero yllään. Joillakin heistä oli heidän shadorinsa [pitkä huntu] kiedottuna vyötärölle; joillakin se oli lattialla. En tiedä, mikä voima sai minut pysymään jaloillani ja hengittämään! Katselin kaikkia kymmentä enkeliä ja näin Zarrinin heidän joukossaan levollisena; syleilin hänen kylmää ruumistaan, painoin poskeni hänen suloista ja kylmää poskeaan vasten ja suutelin ^{sivu 70}köyden jälkeä hänen ihanassa kaulassaan kaikkien teidän puolesta (isän, joka oli vankilassa, minun itseni ja veljeni puolesta, joka oli toisessa maassa). Hänen kasvonsa näyttivät luonnollisilta ja rauhallisilta.”

Extracts from an Account of the Life and Activities of Zarrin Moqimi, One of the Ten Bahá’í Women Hanged in Shiraz on June 18, 1983, julkaistu lehdessä World Order, 18 (talvi 1983–84), s. 27–28

Ruya Ishragi

23. Seuraavassa kerrotaan siitä, mitä Ruya Ishragi, teini-ikäinen tyttö, joka kuoli marttyyrina vanhempiensa kanssa, kertoi vankitoverilleen. Tämä vanki vapautui myöhemmin vankeudesta ja kertoi Ruyan tarinan kirjeessä:

Eräänä päivänä oikeudenkäynnin aikana hän sanoi tuomarille: ”En ole nähnyt isääni 32 päivään. Voisitteko antaa minun kääntyä hetken ajaksi katsoakseni isäni kasvoja - -” (Ennen kuin vangit vietiin oikeuden istuntoon, heidän silmänsä peitettiin ja sitten heidät vietiin tahallaan vääriin huoneisiin ja kuljetettiin sinne tänne ympäri vankilaa samalla herjaten ja parjaten heitä. Sitten heidät pantiin seinää vasten, side otettiin pois silmiltä ja heille annettiin paperi, johon heidän oli kirjoitettava vastaukset esitettyihin kysymyksiin.) Tuomari epäröi hetken. Kuitenkin hän suostui siihen, että Ruya sai nähdä isänsä muutaman minuutin ajan viereisessä huoneessa.

Ruya suuteli isäänsä ja kertoi, kuinka paljon hän tätä rakasti ja rohkaisi isäänsä olemaan urhea ja järkkymätön. Koskettaessaan isänsä kasvoja hän kysyi, miksei isä ollut ajanut partaansa. Isä vastasi, ettei sitä oltu sallittu.

Kun Ruya katsoi isäänsä rakastavasti ja suuteli tämän kasvoja, tuomari puuttui asiaan sanoen: ”Kylläpä on vahinko, että kieltäydytte sanomasta yhtä ainoaa asiaa – että ette ole bahá’íta – siten välttyisitte kaikelta tältä ikävyydeltä. Nuo sanat lausumalla te kaikki kolme pääsisitte vapaiksi ja isäsi kaikki omaisuus annettaisiin takaisin hänelle.”

^{sivu 71}Ruya hymyili itselleen ominaiseen tapaan, katsoi päättäväisesti ja vastasi: ”Rakkaus vanhempien ja lasten välillä on luonnollista, mutta minun rakkauteni Rakastettuani kohtaan on vielä suurempaa kuin rakkauteni vanhempiani kohtaan.”

Tuomari kysyi: ”Aiotko säilyttää tämän asenteen teloitushetkeesi saakka?” Ja Ruya vastasi: ”Rukoilen ja toivon, että pysyn lujana rakkaudessani Rakastettuani kohtaan aina viimeiseen hengenvetooni saakka.”

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 10.1.1985 kirjoitetusta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille

5. Kasvatus

^{sivu 72}

Ihmiskunnan muuttaminen kasvatuksen avulla

1. Ihminen on voimallisin talismani. Oikean kasvatuksen puute on kuitenkin riistänyt häneltä sen, minkä hän luontaisesti omistaa. Jumalan suusta lähteneen sanan kautta hänet kutsuttiin olevaisuuteen, toisella sanalla hänet ohjattiin kasvatuksensa alkulähteen tuntemukseen, ja vielä toisella sanalla hänen asemansa ja kohtalonsa turvattiin. Korkein olento sanoo: Pitäkää ihmistä kaivoksena, joka on täynnä verrattoman arvokkaita jalokiviä. Vain kasvatus voi saada sen paljastamaan aarteensa ja auttaa ihmiskuntaa niistä hyötymään.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 122, s. 279–280

2. Ihmisen sanotaan olevan Jumalan kaikkein ylhäisin edustaja, ja hän on luomisen kirja, koska olevaisten kaikki salaisuudet ovat hänessä. Jos hän tulee Todellisen kasvattajan suojaan ja hänet kasvatetaan oikein, hänestä tulee olemusten olemus, valojen valo, henkien henki; hänestä tulee jumalallisten ilmestysten keskipiste, henkisten ominaisuuksien lähde, taivaallisten valojen ilmestymispaikka, jumalallisten innoitusten olinpaikka. Jos häneltä riistetään tämä kasvatus, hänestä tulee saatanallisten ominaisuuksien ilmentymä, eläimellisten paheiden summa ja kaikkien pimeiden olotilojen lähde.

‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 234

^{sivu 73}3. -- kasvatusta on kolmenlaista: aineellista, inhimillistä ja henkistä. Aineellinen kasvatus huolehtii ruumiin kasvusta ja kehittymisestä hankkimalla sille ravintoa, aineellista mukavuutta ja lepoa. Tämä kasvatus on yhteistä eläimille ja ihmisille.

Inhimillinen kasvatus merkitsee sivistystä ja edistystä: toisin sanoen vallankäyttöä, hallintoa, hyväntekeväisyyttä, ammatteja, taiteita ja käsiteollisuutta, tieteitä, suuria keksintöjä ja löytöjä sekä tarkkaan suunniteltuja laitoksia, jotka kaikki olennaisesti ihmiselle kuuluvina toimintoina erottavat hänet eläimestä.

Jumalallinen kasvatus on Jumalan valtakunnan kasvatusta: se käsittää jumalallisten täydellisyyksien hankkimista, ja tämä on todellista kasvatusta, sillä tässä tilassa ihmisestä tulee jumalallisten siunausten keskipiste, näiden sanojen ilmentymä: ”Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme ja kaltaiseksemme.” Tämä on ihmismaailman päämäärä.

‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 20

Henkisen kasvatuksen yhdistäminen inhimilliseen kasvatukseen

4. Henkisesti oppineet ovat ohjauksen valoja kansakuntien keskuudessa ja ihmiskunnan taivaanrannalta loistavia hyvän onnen tähtiä. He ovat elämän lähteitä sellaisille, jotka makaavat oppimattomuuden ja tietämättömyyden tuonelassa, ja kirkkaita täydellisyyden lähteitä niille, jotka janoavat ja kuljeksivat puutteittensa ja vajavuuksiensa erämaassa. He ovat jumalallisen ykseyden merkkien sarastuspaikkoja ja loistokkaan Qur’ánin salaisuuksien tuntijoita. He ovat taitavia lääkäreitä maailman sairastavalle ruumiille, he ovat tehokas vastalääke myrkylle, joka on turmellut yhteiskunnan. Juuri he ovat se vahva linnoitus, joka vartioi ihmiskuntaa, ja horjumaton turvapaikka ankarassa ahdingossa oleville, ahdistuneille ja piinatuille tietämättömyyden uhreille. ”Tieto on valo, jonka Jumala on suonut siihen sydämeen, johon Hän tahtoo.”

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 33

^{sivu 74}5. Oi te nuoret bahá’í-lapset. -- Teidän täytyy -- ponnistella valtavasti, pyrkiä öin ja päivin, lepäämättä hetkeäkään hankkiaksenne runsaasti tietoa ja taitoa kaikista tieteistä ja taiteista, jotta se jumalallinen kuva, joka loistaa Totuuden auringosta, valaisisi ihmisten sydänten kuvastimen.

‘Abdu’l-Bahán palava halu on nähdä, että teitä kutakin pidetään parhaimpana professorina akatemioissa ja että sisäisten merkitysten koulussa teistä jokaisesta tulee viisaudessa johtaja.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 118, s. 148

6. Bahá’í-lasten velvollisuutena on olla muita lapsia parempia tieteissä ja taiteissa, sillä heitä on tuuditettu Jumalan armossa. Mitä muut lapset oppivat vuodessa, bahá’í-lapset oppikoot kuukaudessa. ‘Abdu’l-Bahán sydän ikävöi rakkaudessaan kuulla, että bahá’í-nuoret – jokaikinen heistä – tunnetaan kautta maailman heidän älyllisistä saavutuksistaan. He panevat epäilemättä liikkeelle kaiken voimansa, tarmonsa ja koko itsetuntonsa edistyäkseen tieteissä ja taiteissa.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 119, s. 148–149

7. Toivon, että sinua suojeltaisiin ja autettaisiin Todellisen kaitselmuksessa, että olisit alati mainitsemassa Herraa ja pyrkisit valmistumaan ammattiisi. Sinun täytyy ponnistella suuresti, jotta sinusta tulisi ainutlaatuinen ammatissasi ja kuuluisa alueellasi, koska tänä armollisena aikana erinomaisuutta omassa ammatissa pidetään Jumalan palvomisena. Ja ollessasi syventyneenä ammattiisi, voit muistaa Todellista.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 128, s. 153

8. Jos bahá’ít haluavat olla todella tehokkaita asian opettamisessa, heidän täytyy tietää paljon enemmän ja kyetä keskustelemaan älykkäästi ja älyllisesti maailman tämän hetkisestä tilasta ja sen ongelmista. Me tarvitsemme bahá’í-oppineita, emme ainoastaan ihmisiä, jotka tietävät paljon, paljon syvällisemmin mitä ^{sivu 75}opetuksemme todella ovat, vaan ovat myös erittäin lukeneita ja koulutettuja ihmisiä, jotka kykenevät suhteuttamaan opetuksemme yhteiskunnan johtajien vallalla oleviin ajatuksiin.

Meidän bahá’íden tulisi toisin sanoen varustaa mielemme tiedolla, jotta voisimme paremmin osoittaa erityisesti koulutetulle väestölle uskoomme kätkeytyvät totuudet.

Shoghi Effendin puolesta 5.7.1949 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 39–40

9. -- Uskoon kuuluvien nuorten miesten ja naisten täytyy olla sen opetuksiin syvällisesti perehtyneitä ja ajattelevia oppineita, jotta he voisivat opettaa tavalla, joka saa ihmiset vakuuttumaan siitä, että kaikkiin heidän ongelmiinsa on olemassa parannuskeino. Heidän on ymmärrettävä hallintojärjestelmä, jotta he viisaasti ja tehokkaasti voisivat hoitaa asian jatkuvasti lisääntyviä tehtäviä, ja heidän on oltava esimerkkinä bahá’í-elämäntavasta. Tämä ei ole suinkaan helppoa – mutta Suojelija rohkaistuu aina suuresti, kun hän näkee kaltaisiasi nuoria uskovia elävöittävän hengen. Hänellä on suuria toiveita siitä, mitä sukupolvesi saa aikaan.

Suojelijan puolesta 12.5.1944 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Directives from the Guardian, s. 84–85

10. Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto on sitä mieltä, että bahá’í-oppineisuus voi antaa paljon mahdollisuuksia bahá’í-yhdyskunnan kehittämiseen ja lujittamiseen yhdyskunnan tullessa esiin tuntemattomuuden hämäristä.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 3.1.1979 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, lainattu Kansainvälisen Opetuskeskuksen julkaisussa ”A Statement on the Encouragement of Bahá’í Scholarship” (9.8.1984), s. 1

Henkisen tiedon saavuttaminen

11. Jumalan erehtymättömästä silmästä syntynein kiintein ja vakain katsein tarkastele hetki jumalallisen tiedon taivaanrantaa ja mietiskele noita täydellisyyden sanoja, jotka Ikuinen on ilmoittanut, jotta sinulle kenties ilmaistaisiin jumalallisen viisauden ^{sivu 76}salaisuudet, jotka näihin asti ovat olleet kirkkauden verhon kätköissä ja Hänen armonsa pyhätön suojassa. --

Bahá’u’lláh, The Kitáb-i-Íqán, s. 15–16

12. Toiveeni on, että yrität oikein tosissasi päästäksesi tähän päämäärään, pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja opiskelemiseen sana sanalta, saadaksesi ymmärrystä niihin kätkeytyvistäsalaisuuksista. Älä tyydy sanoihin, vaan pyri käsittämään sanojen ytimessä piilevät henkiset merkitykset.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 459

13. Jumala on antanut ihmiselle tutkivan silmän, jolla voi nähdä ja erottaa totuuden. Hän on suonut ihmiselle korvat kuulla todellisuuden sanoman ja antanut hänelle älyn lahjan, jolla hän voi päästä itse perille asioista. Nämä ovat ihmisen kyvyt ja varustus todellisuuden tutkimiseen. Ihmisen ei ole tarkoitus nähdä toisen silmin, kuulla toisen korvin eikä käsittää toisen aivoilla. Jokaisella ihmisolennolla on omat kyvyt, voima ja vastuu Jumalan luovassa suunnitelmassa. Sen tähden luota omaan järkeesi ja harkintakykyysi ja pitäydy oman tutkintasi tulokseen, muutoin vajoat täysin tietämättömyyden mereen ja sinulta riistetään kaikki Jumalan lahjat. Käänny Jumalan puoleen, ano nöyrästi Hänen kynnyksellään etsien apua ja vahvistusta, jotta Jumala repäisisi näkemystäsi hämärtävät verhot. Silloin silmäsi täyttyvät valkeudesta, näet kasvoista kasvoihin Jumalan todellisuuden ja sydämesi puhdistuu kokonaan tietämättömyyden kuonasta heijastaen Jumalan valtakunnan kirkkautta ja lahjoja.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 293

14. Kehotan sinua vakavasti opiskeluaikanasi omistamaan mahdollisimman paljon aikaa rakkaan asiamme historian ja opetusten perusteelliseen opiskeluun. Tämä on välttämätön edellytys tulevalle menestyksekkäälle uralle bahá’í-uskon palveluksessa, jolla toivon ja rukoilen sinun kunnostautuvan tulevina päivinä.

Shoghi Effendin käsin kirjoittama lisäys 18.5.1926 hänen puolestaan kirjoitettuun kirjeeseen yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 7, s. 7

^{sivu 77}15. Hänen harras toiveensa ja sydämensä kiihkeä rukous on, että jatkuvasti syventyisit uskossasi ja että opetuksien ymmärtämisesi – ja arvostuksesi tasaisesti lisääntyisi ja että bahá’í-opinnoissasi osoittaisit niin suurta omistautuneisuutta ja kestävyyttä, että vähitellen omaksuisit sen täyden tiedon, harjaantumisen ja kokemuksen, jota uskon aktiivinen ja tehokas palveleminen tulevaisuudessa vaatii.

Vaikka oletkin vielä nuori iältäsi, sinun tulisi nyt läheisesti kanssauskoviesi kanssa työskennellen sekä uskollisesti bahá’í-opinnoillesi omistautuen, pyrkiä valmentautumaan sitä päivää varten, jolloin sinua yhdyskunnan täysikasvuisena ja vastuullisena jäsenenä pyydetään täydessä määrin osallistumaan asian toimiin ja täten osoittamaan olevasi arvollinen olemaan tämän Bahá’u’lláhin luoman maailmanlaajuisen yhteisön jäsen.

Suojelija oli todella mielissään pannessaan merkille, että olet jo alkanut lukea joitakin bahá’í-kirjoja, ja hän neuvoo sinua erityisesti ponnistelemaan oppiaksesi ulkoa tiettyjä katkelmia Bahá’u’lláhin kirjoituksista ja erityisesti Hänen rukouksiaan. Tämä harjoitus epäilemättä auttaa sinua valtavasti myöhemmissä asian opinnoissasi ja huomattavasti syventää ja rikastuttaa nykyistä henkistä elämääsi.

Shoghi Effendin puolesta 10.4.1939 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 35, s. 21

16. Tähän asiaan syventyminen tarkoittaa sitä, että lukee Bahá’u’lláhin ja Mestarin kirjoituksia niin perusteellisesti, että kykenee antamaan ne muille puhtaassa muodossaan. On monia, joilla on joitakin pinnallisia ajatuksia siitä, mitä asia edustaa. Siitä syystä he esittävät sen kaiken kaikkiaan siten, että mukana on kaikenlaisia omia ajatuksia. Koska asia on vielä varhaisessa vaiheessaan meidän täytyy olla erittäin tarkkoja siinä, että emme syyllisty tähän virheeseen ja vahingoita liikettä, jota niin suuresti ihailemme. Asian opiskelulle ei ole mitään rajaa. Mitä enemmän luemme kirjoituksia, sitä enemmän totuuksia ^{sivu 78}voimme niistä löytää, sitä paremmin voimme tajuta, että omat aiemmat käsityksemme olivat virheellisiä.

Shoghi Effendin puolesta 25.8.1926 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 24

17. -- kaikkien heidän [nuorten bahá’íden] muiden saavutustensa perusta on opetusten tutkiminen, elämänsä henkistäminen ja luonteensa muovaaminen Bahá’u’lláhin mittapuiden mukaisesti. Sitä mukaa kun ympärillämme olevien ihmisten moraalin standardit romahtavat ja häviävät, olivatpa ne Idän satoja vuosia vanhojen sivilisaatioiden, kristinuskon ja islamin uudempien kulttuurien tai maailman nopeasti muuttuvien heimoyhteisöjen standardeja, niin bahá’íden on yhä lisääntyvässä määrin erotuttava oikeudenmukaisuuden ja kärsivällisyyden tukipylväinä. Bahá’ín elämälle on oleva tunnusomaista totuudenmukaisuus ja kunnollisuus; hän on kulkeva pystypäin lähimmäistensä joukossa, turvaten vain Jumalaan, mutta samalla rakkauden ja veljeyden sitein kiinnittyen koko ihmiskuntaan; hän on oleva täysin irrottautunut nykypäivän yhteiskunnan löyhistä standardeista, turmeltuneista teorioista, kiihkeästä kokeilunhalusta ja epätoivosta; hän on katsova naapureitansa kirkkain ja ystävällisin katsein ja oleva valonlähteenä ja turvasatamana kaikille, jotka haluavat jäljitellä hänen luonteenlujuuttaan ja sielunsa luottavaisuutta.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 10.6.1966 päivätystä kirjeestä bahá’í-nuorille kaikissa maissa, Nuoriso, s. 36–37

Bahá’í-kirjoitusten opiskelu

18. Meistä jokaisen tulee lausua päivin ja öin sekä persian- että arabiankielisiä Kätkettyjä sanoja, rukoilla hartaasti ja anoa kyynelsilmin, että voisimme käyttäytyä näiden jumalallisten kehotusten mukaisesti. Näitä pyhiä sanoja ei ole ilmaistu kuunneltaviksi vaan toteutettaviksi.

‘Abdu’l-Bahá, Deepening, s. 9

^{sivu 79}19. Hän on todella mielissään siitä, että Bahá’u’lláhin kirja Prayers and Meditations [Rukouksia ja mietelmiä] on saatu julkaistuksi ajoissa, niin että ystävät voivat lukea sitä paaston aikana, ja hän on erittäin toiveikas sen suhteen, että tällaisen kallisarvoisen teoksen tutkiminen auttaa enemmän kuin mikään muu julkaisu syventämään ystävien omistautuneisuuden ja uskon henkeä ja täten antamaan heille kaiken sen henkisen voiman, jota he tarvitsevat valtavien velvollisuuksiensa suorittamiseen asiaa kohtaan.

Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä, Deepening, s. 38

20. Hän on erityisen tyytyväinen nähdessään, että Poimintojen kirja on niin valtavan innoituksen lähde bahá’í-nuorille ja että he kaikki opiskelevat huolella sen sisältöä tarkoituksenaan valmistautua kunnolla opetustyöhön. Hänen toiveensa on, että tämä teos tekee heille mahdolliseksi tulla täydellisemmin tietoisiksi tehtävistään ja velvollisuuksistaan sekä nousemaan ja olemaan esimerkkinä muiden uskovien edessä, ei ainoastaan opettamisen kentällä vaan kaikilla muillakin bahá’í-toiminnan kentillä. Hän rukoilee hartaasti Bahá’u’lláhia puolestanne ja kaikkien Yhdysvaltojen nuorten bahá’íden puolesta sekä erityisesti kansallisen nuorisokomitean puolesta, että teille annettaisiin innoitusta, tietoa ja ohjausta rientääkseen tehokkaaseen ja uskolliseen palveluun.

Shoghi Effendin puolesta 2.2.1936 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 33

21. Joiltakin nuoremmilta uskovilta, niin kuin käy ilmi tänne saapuneista kirjeistä ja raporteista, näyttää puuttuvan luja perusta sellaisissa asioissa, kuten Viimeinen tahto ja testamentti sekä uskon syvemmät henkiset opetukset. Aina kun näiden perusasioiden ymmärrys on heikkoa, ystävät melko varmasti kiinnittävät turhaa huomiota toissijaisiin menettelyihin, saivartelevat yksityiskohdista, takertuvat toistensa ominaisuuksiin ja uppoavat tarpeettoman epäsovun mereen. Tällä ei ole mitään tekemistä heidän omistautuneisuutensa, heidän uskollisuutensa, ^{sivu 80}innokkuutensa tai palvelunhalunsa kanssa. On vain kysymys siitä, etteivät he ole saaneet mihin tarpeeksi vahvaa opetusta liitosta ennen kuin heille on lykätty hallintojärjestyksen vastuut ja velvollisuudet, ja tähän on ehkä syynä se, ettei ole ollut riittävästi opettajia jatkamaan erittäin tärkeää työtä syventää ystäviä heidän omassa uskossaan.

Shoghi Effendin puolesta 26.6.1956 kirjoitetusta kirjeestä Kanadan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Deepening, s. 42

22. Suojelija neuvoo, että opiskellessaan Viimeistä tahtoa ja testamenttia nuoret uskovat käyttäisivät Bahá’u’lláhin dispanssia, joka epäilemättä auttaa heitä huomattavasti käsittämään kaiken merkityksen tuossa pyhässä ja historiallisessa asiakirjassa, asiakirjassa, jota hän on kuvannut ”uuden maailmanjärjestyksen peruskirjaksi”.

Shoghi Effendin puolesta 9.1.1939 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 33

23. Hän hyväksyy täysin ajatuksen pitää oppitunteja, sillä mitä syvemmälle ystävät pääsevät opetusten ymmärtämisessä, sitä vahvemmiksi ja lujemmiksi he tulevat ja sitä järkähtämättömämmiksi tuessaan uskon laitoksille. Jokaisen bahá’ín tulisi tuntea perinpohjin kirjat kuten Kitáb-i-Íqán, Vastauksia joihinkin kysymyksiin ja The Dawn-Breakers. Heidän tulisi lukea näitä kirjoja uudelleen ja uudelleen. Ensimmäiset kaksi kirjaa paljastavat heille tämän jumalallisen ilmoituksen merkityksen samoin kuin kaikkien entisaikojen profeettojen ykseyden. Jälkimmäisin kirja osoittaa, miten usko tuotiin maailmaan ja miten sen varhaiset kannattajat sankarillisesti kohtasivat marttyyrikuoleman ja kärsimyksen halutessaan vakiinnuttaa tämän asian kaikkialle maailmaan. Näiden sankareiden elämän tunteminen luo meihin halun seurata heidän jalanjälkiään ja päästä samaan.

Shoghi Effendin puolesta 9.6.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 27

^{sivu 81}24. Shoghi Effendi ryhtyi kääntämään teosta The Dawn-Breakers vasta sitten, kun hän oli vakuuttunut siitä, että sen julkaiseminen nostattaa ystävät suurempaan itsensä uhraamiseen ja päättäväisempään tapaan opettaa. Muuten hän ei olisi käyttänyt siihen niin paljon aikaa.

Shoghi Effendin puolesta 9.5.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 27

25. Suojelijan mielestä vankka historian tuntemus, mukaan lukien uskonnollinen historia, sekä yhteiskunnallisten ja taloudellisten aiheiden tuntemus on suureksi avuksi kun opettaa asiaa älykkäille ihmisille: mitä tulee siihen, mihin aiheisiin uskon sisällä tulisi keskittyä, hän on sitä mieltä, että nuorten bahá’íden tulisi hallita sellaiset kirjat, kuten Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, The Dawn-Breakers, God Passes By, Kitáb-i-Íqán, Vastauksia joihinkin kysymyksiin sekä tärkeimmät muistiot. Kaikkia uskon eri puolia tulisi opiskelle perusteellisesti.

Shoghi Effendin puolesta 4.5.1946 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 37

Inhimillisen tiedon hankkiminen

26. Tarkastele maailmaa ja pohdiskele sitä hetken ajan. Se paljastaa oman itsensä kirjan silmiesi eteen ja ilmaisee sen, minkä Herrasi, Muodostajan, Kaiken tietävän kynä on siihen kirjoittanut. Se tekee sinulle tunnetuksi sen, mikä siinä ja sen päällä on, ja antaa sinulle niin selvät selitykset, että et ole riippuvainen kenestäkään kaunopuheisesta tulkitsijasta.

Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Aqdas, s. 141–142

27. Kaikki siunaukset ovat alkuperältään jumalallisia, mutta mitään ei voi verrata tähän älyllisen tarkastelun ja tutkimisen voimaan, joka on ikuinen lahja ja tuottaa loputtoman riemun hedelmiä. -- Sen tähden sinun tulisi ponnistella oikein tosissasi harjaantuaksesi tieteessä ja taiteissa. Mitä enemmän saavutat, ^{sivu 82}sitä korkeampi on asemasi jumalallisessa tarkoituksessa. Tiedemiehellä on havaintokykyä ja hänellä on näkemystä, kun taas se, joka on tietämätön ja välinpitämätön omasta kehityksestään, on sokea. Tutkiva mieli on tarkkaavainen, elossa, kova ja välinpitämätön mieli on kuuro ja kuollut. Tieteitä tunteva on ihmisyyden todellinen mitta ja edustaja, sillä päättelykyvyn ja tutkimisen prosessien kautta hän pääsee perille kaikesta, mikä koskee ihmiskuntaa, sen asemaa, oloja ja tapahtumia. Hän tutkii valtio-oppia, ymmärtää yhteiskunnallisia ongelmia ja luo sivilisaation verkon ja rakenteen. Itse asiassa tiedettä voidaan verrata peiliin, jossa olevaisten asioiden loputtomat muodot ja kuvat ilmaistaan ja heijastetaan. Se on kaiken yksilöllisen ja kansallisen kehityksen perusta. Ilman tätä tutkimisen perustaa kehitys olisi mahdotonta. Sen tähden pyri erittäin ponnekkaasti hankkiaksesi tietoa kaikesta siitä, mikä on tämän ihmeellisen lahjan vallassa.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 50

28. Mieti tarkkaan: kaikki nämä mitä moninaisimmat ilmiöt, nämä käsitteet, tämä tieto, nämä tekniset menetelmät ja filosofiset systeemit, nämä tieteet, taiteet, teollisuus ja keksinnöt – kaikki nämä ovat lähtöisin ihmismielestä. Ne kansat, jotka ovat uskaltautuneet syvemmälle tähän rajattomaan mereen, ovat yltäneet kaikkia muita korkeammalle. Kansakunnan onni ja ylpeys on sitä, että se loistaa kuin aurinko tiedon korkealta taivaalta. - - Ja yksilön kunnia ja erinomaisuus on sitä, että hänestä tulee kaikkien maailman väkijoukkojen keskellä sosiaalisen hyvän lähde. Voiko ajatella mitään suurempaa lahjaa kuin se, että yksilö katsoessaan itseensä näkisi, että Jumalan vahvistavan armon kautta hänestä on tullut rauhan ja hyvinvoinnin, onnen ja edistyksen aihe lähimmäisilleen? Ei, ainoan tosi Jumalan kautta, ei ole suurempaa autuutta, ei täydellisempää iloa.

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 2–3

^{sivu 83}

Sellaisten oppiaineiden opiskeleminen, jotka hyödyttävät ihmiskuntaa

29. -- Tieto on kuin siivet ihmisen elämälle ja tikapuut hänen ylenemiselleen. Sen hankkiminen on jokaisen velvollisuus. Kuitenkin tulisi hankkia tietoa sellaisista tieteistä, jotka voivat hyödyttää maan kansoja, eikä sellaisista, jotka alkavat sanoista ja päättyvät sanoihin. Suuret ovat todellakin tiedemiesten ja käsityöläisten saatavat maailman kansoilta. -- Totisesti, tieto on varsinainen aarre ihmiselle, sekä kunnian, lahjojen, ilon, mielenylennyksen, riemun ja onnen lähde.

Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Iqán, s. 51–52

30. Oi palvelijani! Ihmisistä parhaat ovat ne, jotka työllään ansaitsevat toimeentulonsa ja käyttävät ansionsa itsensä ja omaistensa hyväksi rakkaudesta Jumalaan, kaikkien maailmojen Herraan.

Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, pers. 82, s. 51

31. -- Teistä jokaisen velvollisuus on tehdä jotakin työtä — esimerkiksi käsityöläisenä, kauppiaana tahi vastaavana. Me olemme ylentänyt tällaisen työn tekemisen ainoan tosi Jumalan palvonnan vertaiseksi. --

Bahá’u’lláh, Kitáb-i-Aqdas, s. 29

32. Toivon, että te käytätte omaa ymmärrystänne edistääksenne ihmiskunnan ykseyttä ja rauhaa, antaaksenne valistusta ja sivistystä ihmisille, synnyttääksenne rakkautta kaikissa ympärillänne ja saadaksenne aikaan yleismaailmallisen rauhan.

Tutkikaa tieteitä, hankkikaa yhä lisää tietoa. Aivan varmasti ihminen voi oppia elämänsä loppuun saakka! Käyttäkää tietoanne aina toisten hyväksi; siten saattaa sota loppua tämän kauniin maan kamaralta, ja rauhan ja sopusoinnun loistava rakennus voidaan pystyttää. Pyrkikää siihen, että teidän korkeat ihanteenne voivat toteutua Jumalan valtakunnassa maan päällä niin kuin ne taivaassa toteutuvat.

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahá puheita Pariisissa, s. 40–41

^{sivu 84}33. -- Yksilön tulisi, ennen kuin hän ryhtyy opiskelemaan mitään oppiainetta, kysyttävä itseltään, mitä hyötyä siitä on, mitä hedelmiä ja tuloksia siitä voi saada. Jos kyseessä on hyödyllinen tiedon haara, toisin sanoen, jos yhteiskunta saa siitä tärkeää hyötyä, niin hänen tulisi ilman muuta ryhtyä opiskelemaan sitä kaikesta sydämestään. Jos ei, jos se käsittää tyhjiä, turhanpäiväisiä väittelyitä ja on turhaa mielikuvituksen tuotteiden yhdistelemistä, mikä ei johda mihinkään muuhun kuin katkeruuteen, miksi omistaa elämänsä tällaiselle turhalle hiustenhalkomiselle ja kiistoille.

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 106

34. Kirjeesi saapui. Ylistys olkoon Jumalan, se toi hyvät uutiset siitä, että olet terve ja turvassa, että olet valmis aloittamaan maatalouskoulun. Tämä on erittäin sopivaa. Ponnistele niin paljon kuin mahdollista tullaksesi päteväksi maataloustieteessä, sillä jumalallisten opetusten mukaisesti harjaantumista tieteissä ja mestarillisuutta taiteissa pidetään palvontana. Jos ihminen pyrkii kaikin voimin harjaantumaan tieteissä ja tulemaan mestarilliseksi jossakin taiteessa, on tämä kuin hän olisi palvonut Jumalaa kirkoissa ja temppeleissä. Täten kun aloitat maatalouskoulun ja ponnistelet harjaantuaksesi tuossa tieteessä, olet päivin ja öin antautuneena palvontaan – toimintaan, joka hyväksytään Kaikkivaltiaan kynnyksellä. Mikä siunaus olisikaan suurempi kuin tämä, että tiedettä pidetään palvontana ja taidetta Jumalan valtakunnan palvelemisena.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 126, s. 152

35. Suojelija - - ilahtui kuullessaan akateemisten opintojesi edistymisestä ja tulevaisuuden suunnitelmistasi Jumalan asian opiskelemiksi ja opettamiseksi. Se henki, joka liikuttaa ja vahvistaa sinua uskon palvelemisessa, on todellakin merkittävä, ja epäilemättä auttaa sinua tekemään suuria ja katoamattomia palveluksia Bahá’u’lláhin asialle. Parhaillaan saamastasi yliopistokoulutuksesta tulee olemaan sinulle valtavasti apua pyrkimyksissäsi ^{sivu 85}esittää tämä sanoma älyllisissä piireissä. Näinä aikoina, kun ihmiset ovat niin epäileviä uskonnon suhteen ja niin ylenkatseellisia uskonnollisia järjestöjä ja liikkeitä kohtaan, näyttää olevan enemmän tarvetta kuin koskaan sille, että nuoret bahá’ímme ovat älyllisesti hyvin varustettuja voidakseen olla sellaisessa asemassa, jossa voivat esittää tämän sanoman sille sopivalla tavalla ja niin, että jokainen puolueeton tarkastelija voisi vakuuttua opetusten vaikuttavuudesta ja voimasta.

Tämän valossa Shoghi Effendi haluaa kehottaa sinua edelleen paneutumaan opintoihisi ja luottamaan siihen, että tämän tuloksena saat runsaasti apua opetustoiminnassasi.

Shoghi Effendin puolesta 5.5.1934 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 30–31

36. -- lasten velvollisuus on omaksua taiteiden ja tieteiden tietämystä sekä oppia ammatti tai ala, jonka avulla he vuorostaan voivat ansaita elantonsa ja elättää perheensä. Tämä on bahá’í-nuorelle sinänsä palvelus Jumalalle, palvelus, johon voi lisäksi yhdistää uskon opettamisen ja usein pioneeriksi lähtemisen. Bahá’í-yhdyskunta tulee tarvitsemaan monenlaisia taitoja ja pätevyyksiä omaavia miehiä ja naisia, sillä sitä mukaa kun sen koko kasvaa, sen toiminta yhteiskunnan sisällä tulee kasvamaan ja monipuolistumaan. Harkitkoot bahá’í-nuoret siis miten he parhaiten voivat käyttää ja kehittää luontaisia kykyjään ihmiskunnan ja Jumalan asian palvelemiseen, tapahtuupa tämä sitten maanviljelijöinä, opettajina, lääkäreinä, käsityöläisinä, muusikkoina tai millä muulla tahansa heille avoinna olevista elannonhankintatavoista.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 10.6.1966 päivätystä kirjeestä bahá’í-nuorille kaikissa maissa, Nuoriso, s. 37–38

^{sivu 86}

Ehdotuksia erityisten kurssien opiskeluun

37. Ensimmäinen täydellisyyden tuntomerkki on oppineisuus ja mielen kulttuurilliset saavutukset, ja tämä korkea asema saavutetaan, kun yksilössä yhdistyy perinpohjainen tieto Jumalalle kuuluvista monimutkaisista ja ylimaallisista todellisuuksista, Qur’ánin poliittisen ja uskonnollisen lain perimmäisistä totuuksista, muiden uskontojen pyhien kirjoitusten sisällöstä ja niistä säännöksistä ja menettelytavoista, jotka edistävät tämän erinomaisen maan kehitystä. Hänen tulisi lisäksi tuntea ne lait ja periaatteet, ne tavat, olosuhteet ja käytännöt sekä aineelliset edut ja moraaliset hyveet, jotka ovat ominaisia muiden kansakuntien valtiomiestaidolle, ja hänen tulisi hallita hyvin nykypäivän kaikki hyödylliset tiedonalat sekä opiskella varhaisempien hallitusten ja kansojen historiallisia asiakirjoja. Sillä jos oppineella henkilöllä ei ole tietämystä pyhistä kirjoituksista, ei jumaluusopin ja luonnontieteen koko kentästä, uskonnollisesta juridiikasta ja johtamisen taidosta eikä aikansa vaihtelevista opeista ja historian suurista tapahtumista, voi käydä niin, että ei tarpeen tullen ole tehtävänsä tasalla, ja tämä on ristiriidassa monipuolisen tiedon välttämättömien edellytysten kanssa

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 35–36

38. Toivon, että tulet eteväksi kirjallisuuden kirjoittamisessa, tyylissä, kielen kaunopuheisuudessa sekä puheen sujuvuudessa. -- tulet arvostetuksi palvelijaksi ykseyden kynnyksellä ja saat osasi taivaallisista lahjoista sekä edistyt päivä päivältä, kunnes pääset tämän ihmisen maailman erinomaisuuksien huipulle.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of ‘Abdu’l-Bahá Abbas, s. 501–502

39. Olimme kuulleet eri lähteistä siitä hienosta tavasta, jolla lapsenne olivat oppineet puhumaan yleisölle asiasta. Shoghi Effendin toive on, että kaikista heistä kolmesta tulisi kykeneviä ja omistautuneita puhujia asiasta ja sitä lähellä olevista aiheista. Tehdäkseen tämän kunnolla tarvitsevat he lujan tieteellisen ja kirjallisen koulutuspohjan, jota he onneksi ovat jo hankkimassa.

^{sivu 87}Bahá’í-nuorukaisille ja bahá’í-tytöille on aivan yhtä tärkeätä saada kunnollista opetusta korkeatasoisissa opistoissa, kuin olla henkisesti kehittyneitä. Nuoren älyllistä sekä henkistä puolta on kehitettävä, ennen kuin hän voi tehokkaasti palvella asiaa.

Shoghi Effendin puolesta 28.11.1926 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Bahá’í-kasvatus, lainaus 127, s. 91

40. Yleisön edessä puhuminen on epäilemättä erittäin tärkeää henkilölle, joka toivoo opettavansa, mutta tätä tulisi oppia kouluissa ja oppitunneilla, jotka on järjestetty erityisesti tätä varten. Meidän ei tulisi sallia tämän asian huonoa esittämistä yleisölle vain siitä syystä, että haluamme oppia tekemään sen paremmin tulevaisuudessa. Nuorisoa tulisi rohkaista harjaantumaan julkisessa puhumisessa silloin, kun he vielä opiskelevat kouluissa ja yliopistoissa.

Shoghi Effendin 25.12.1931 kirjoittamasta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Bahá’í News, no. 64 (heinäkuu 1932), s. 4

41. -- koskien sitä, mihin opintoihin sinun tulevaisuuden opetustyötä silmällä pitäen tulisi erikoistua, hän ehdottaisi joko historiaa, taloustiedettä tai sosiologiaa, koska nämä ovat alueita, joista bahá’ít eivät ole vain erityisen kiinnostuneita vaan ne myöskin kattavat laajoja aihepiirejä, joihin opetuksemme luovat täysin uutta valoa. Tiedoistasi olisi hyötyä tälle asialle, sen opettamiselle tulevaisuudessa, ja opettajana voisit ehkä myös tuoda bahá’í-ajatuksia esille luennoissasi.

Shoghi Effendin puolesta 13.3.1944 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Bahá’í Youth, s. 15

42. Filosofia, sellaisena kuin sinä sitä opiskelet ja myöhemmin tulet opettamaan, ei varmastikaan ole niitä tieteitä, jotka alkavat sanoista ja päättyvät sanoihin. Hedelmättömillä harharetkillä metafyysiseen hiustenhalkomiseen ei tarkoiteta sellaista vakiintunutta opinalaa kuin filosofia. --

Mitä tulee omiin opintoihisi, hän neuvoisi sinua olemaan käyttämättä liian paljon aikaasi filosofian abstraktiin puoleen, vaan lähestymään sitä pikemminkin historiallisesta näkökulmasta. ^{sivu 88}Mitä tulee filosofian ja bahá’í-opetusten vastaavuuksien esiintuomiseen, tämä on valtava tehtävä, johon tutkijat voivat ryhtyä tulevaisuudessa. On muistettava, että ei ole ainoastaan niin, että kaikkia kirjoituksia ei vielä ole käännetty englannin kielelle, vaan että niitä ei ole edes vielä kaikkia koottu yhteen. Esiin voi vielä tulla monia tärkeitä muistioita, jotka ovat tällä hetkellä yksityisomistuksessa.

Shoghi Effendin 15.2.1947 kirjoittamasta kirjeestä yksityiselle uskovalle, The Unfolding Destiny of the British Bahá’í Community, s. 445

43. Päättäessään uransa valinnasta nuoret voivat harkita mahdollisuutta hankkia niitä taitoja ja ammatteja, jotka ovat hyödyllisiä koulutuksessa, maaseudun kehittämisessä, maataloudessa, talouselämässä, teknologiassa, terveydenhuollossa, radiotoiminnassa ja monilla muilla toiminnan aloilla, joita niin kipeästi tarvitaan maailman kehitysmaissa. Voitte myös omistaa aikaa opiskelunne tai muun toimintanne ohessa opetusmatkoihin ja palveluprojekteihin kolmannessa maailmassa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 4.7.1983 päivätystä kirjeestä Euroopan nuorisokonferenssille Innsbruckissa, Itävallassa, Nuoriso, s. 44

Inhimillisen ja henkisen kasvatuksen tasapaino

44. Tässä suurenmoisessa uskontojärjestelmässä taitoa (tai ammattia) pidetään samanarvoisena palvonnan kanssa, ja tämä on Siunatun täydellisyyden selkeää tekstiä. Sen tähden taidoissa tulisi ponnistella äärimmilleen, eikä tämä estä tuon alueen ihmisten opettamista. Ei, jokaisen tulisi pikemminkin auttaa toisia taidoissa ja ohjauksessa. Kun taitoa esimerkiksi opiskellaan tarkoituksena noudattaa Jumalan käskyä, tämä opiskelu sujuu varmasti helposti ja siinä saavutetaan pian suurta edistystä: ja kun toiset näkevät tämän henkisyyden henkäyksen itse toiminnassa, se saa heidät havahtumaan. Samoin taidon käyttäminen soveliaalla tavalla lisää seurallisuutta ja yhteenkuuluvaisuutta, ^{sivu 89}ja seurallisuudella ja yhteenkuuluvaisuudella on itsessään taipumus johdattaa muita totuuteen.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í World Faith, s. 377

45. Koskien sitä, mitä voisit opiskella: Shoghi Effendin mielestä on parasta, että löydät oppiaineen, josta pidät eniten ja mihin parhaiten sovellut. -- Jumalan asia on sellainen, että voimme palvella sitä riippumatta siitä, mikä ammattimme on. Ainoa edellytys on, että olemme henkisesti suuntautuneita, eivätkä meitä ohjaa puhtaasti aineelliset näkökohdat. Meidän ei myöskään tulisi antaa opintojemme estää meitä syventämästä tietoamme uskon kirjallisuudesta.

Shoghi Effendin puolesta 9.11.1931 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 25

46. Suojelija toivoo, että mitä tahansa muuta opiskeletkin, opiskelet sen ohella jatkuvasti opetuksia ja yrität hankkia niistä syvällisen tietämyksen. Ei voida liikaa korostaa sitä, että nuoret bahá’ít uppoutuisivat perinpohjaisesti opetusten kaikkiin eri puoliin, sillä heillä on suuria opetustehtäviä edessään tulevaisuudessa.

Shoghi Effendin puolesta 24.12.1943 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Deepening, s. 36

47. Oi sinä todellinen ystävä! Lue Jumalan koulussa hengen opit ja opi rakkauden Opettajalta sisimmät totuudet. Etsi taivaan salaisuudet ja kerro Jumalan ylitsevuotavasta armosta ja suosiosta.

Vaikka tieteiden ja taiteiden oppiminen on ihmiskunnan suurin kunnia, tämä toteutuu vain sillä edellytyksellä, että ihmisen joki virtaa mahtavaan mereen ja hän saa innoituksensa Jumalan ikuisesta lähteestä. Kun näin tapahtuu, jokainen opettaja on kuin rannaton valtameri, jokainen oppilas ylenpalttinen tiedon lähde. Jos sitten tiedon hankkiminen johtaa Hänen kauneuteensa, joka on kaiken tiedon kohde, kuinka erinomainen tuo tavoite onkaan; mutta jos se ei johda siihen, pelkkä ^{sivu 90}pisarakin sulkee ihmiseltä vuolaan armon, sillä oppimisen mukana tulee kopeus ja ylpeys, mikä tuo erheen ja välinpitämättömyyden Jumalaa kohtaan.

Tämän maailman tieteet ovat siltoja todellisuuteen; jos ne siis eivät johda todellisuuteen, ei jää mitään muuta kuin hedelmättömiä harhakuvitelmia. Ainoan tosi Jumalan kautta! Jos oppineisuus ei ole keino saavuttaa Häntä, Kaikkein näkyväisintä, se ei ole muuta kuin selvä menetys.

Sinun on välttämätöntä oppia eri tiedon aloja ja kääntää kasvosi Näkyväisen kauneuden kauneuteen, jotta voisit olla pelastavan ohjauksen merkki maailman kansojen keskuudessa ja ymmärryksen keskipiste tällä alueella, josta viisaat ja heidän viisautensa ovat poissuljetut, paitsi sellaiset, jotka astuvat valojen valtakuntaan ja saavat tietoa verhotusta ja piilotetusta, tarkoin vartioidusta salaisuudesta.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 72, s. 110, Bahá’í-kasvatus, lainaus 31, s. 20–21

6. Opettaminen

^{sivu 91}

Sanan ja esimerkin avulla opettaminen

Uskosta puhuminen

¹ -- Miten avara onkaan Jumalan asian pyhättö! Se on suojannut katokseensa kaikki maailman kansat ja sukukunnat ja on pian kokoava siimekseensä koko ihmiskunnan. Palvelemisesi päivä on nyt koittanut. Lukemattomat muistiot todistavat niistä armolahjoista, joita sinulle on suotu. Nouse viemään voittoon Minun asiani ja valloita puheesi voimalla ihmissydämet. Sinun on julistettava sitä, mikä turvaa kurjien ja sorrettujen rauhan ja hyvinvoinnin. Vyötä kilvoituksesi kupeet, jotta voisit kenties vapauttaa vangin kahleistansa ja auttaa häntä pääsemään todelliseen vapauteen.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 43, s. 109

2. Sano: Opettakaatte Jumalan asiaa, oi Bahán kansa, sillä Jumala on määrännyt jokaisen velvollisuudeksi julistaa Hänen sanomaansa, ja Hän pitää sitä kaikista teoista ansiokkaimpana. Sellainen teko on otollinen vain silloin, kun se, joka opettaa asiaa, itse jo lujasti uskoo Jumalaan Ylhäisimpään suojelijaan, Armolliseen, Kaikkivoipaan.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 128, s. 298

3. Oi te Jumalan rakastetut! Älkää levätkö vuoteillanne vaan herätkää toimimaan heti tuntiessanne Herranne ja Luojanne ja kuullessanne siitä, mikä Häntä on kohdannut, ja rientäkää Häntä auttamaan. Kirvoittakaa kielenne ja julistakaa lakkaamatta Hänen ^{sivu 92}asiaansa. Tämä on oleva teille parempi kuin kaikki menneiden ja tulevien aikojen aarteet, jos lienette niitä, jotka tämän totuuden käsittävät.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 154, s. 349–350

4. Siunatun kauneuden usko kutsuu ihmiskuntaa turvaan ja rakkauteen, sopuun ja rauhaan; se on pystyttänyt pyhättönsä maan korkeuksiin ja suunnannut kutsunsa kaikille kansakunnille. Sen tähden, oi te jotka olette Jumalan rakastajia, tuntekaa tämän kallisarvoisen uskon arvo, noudattakaa sen opetuksia, käykää tätä suoraa polkua ja näyttäkää tämä tie ihmisille. Korottakaa äänenne ja laulakaa valtakunnan laulua. Levittäkää laajalti rakastavan Herran ohjeita ja neuvoja niin, että tämä maailma muuttuisi toiseksi maailmaksi, tämä synkkä maapallo tulvisi valoa ja ihmiskunnan kuollut ruumis nousisi ja alkaisi elää, niin että jokainen sielu pyytäisi kuolemattomuutta Jumalan pyhien henkäysten kautta.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 1, s. 4–5

5. Olkaa vakuuttuneita siitä, että Pyhän Hengen henkäykset vapauttavat kielesi. Puhu sen tähden, korota äänesi suurella rohkeudella joka kokouksessa. Kun olet aloittamaisillasi puheesi, käänny ensin Bahá’u’lláhin puoleen ja pyydä Pyhän Hengen vahvistuksia, sitten avaa huulesi ja sano, mitä tahansa sydämeesi tulee. Tee tämä kuitenkin äärimmäisellä rohkeudella, arvokkuudella ja vakaumuksella. --

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 216, s. 282, Opettamisen lahja, lainaus 24, s. 15

6. Juuri tuollaisina aikoina Jumalan ystävät käyttävät tilannetta hyväkseen, tarttuvat tilaisuuteen, rynnistävät eteenpäin ja saavuttavat voiton. Jos heidän tehtävänsä rajoittuu hyvään käytökseen ja neuvomiseen, mitään ei toteudu. Heidän on puhuttava suorasukaisesti, selvitettävä todisteet, ilmaistava selviä perusteluja, esitettävä kumoamattomia johtopäätöksiä, jotka näyttävät toteen Todellisuuden auringon ilmaantumisen totuuden.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 212, s. 280, Opettamisen lahja, lainaus 22, s. 15

^{sivu 93}7. -- Jumalan asian opettamista, sen totuuksien julistamista, sen etujen puolustamista, sen välttämättömyyden, voiman ja yleismaailmallisuuden osoittamista sekä sanoin että teoin ei tulisi koskaan pitää yksinomaan bahá’í-hallintoelinten asiana tai erityisoikeutena, olivatpa nämä hallintoelimet neuvostoja tai komiteoita. Kaikkien on osallistuttava, kuinka vaatimattomat heidän lähtökohtansa lienevätkin, kuinka vähäistä heidän kokemuksensa, kuinka rajallista heidän varallisuutensa, kuinka puutteellista heidän koulutuksensa, kuinka painavia heidän huolenaiheensa, tai kuinka epäsuotuisa heidän elinympäristönsä. --

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 45

8. -- Yksilön yksinään täytyy arvioida sen [tehtävän] luonne, kääntyä omantuntonsa puoleen, rukoushengessä miettiä kaikkia sen puolia taistellen miehekkäästi luonteenomaista jäyhyyttä vastaan, joka painaa hänet alas hänen ponnistuksissaan nousta, päästä eroon sankarillisesti ja peruuttamattomasti häntä pidättävistä mitättömistä ja tarpeettomista mieltymyksistä, tyhjentyä jokaisesta ajatuksesta, joka saattaa pyrkiä tukkimaan hänen tiensä, seurustella, uskonsa Perustajan neuvoille kuuliaisena ja sen todellisen Esikuvan esimerkin mukaan, kaikista yhteiskunnallisesta asemista olevien miesten ja naisten kanssa, pyrkiä koskettamaan heidän sydäntään ajatuksilleen, sanoilleen ja teoilleen ominaisella erikoislaadulla ja voittaa heidät hienotunteisesti, rakastavasti, rukoushengessä ja sitkeästi itse omaksumansa uskon puolelle.

Shoghi Effendi, The Citadel of Faith, s. 148, Opettamisen lahja, lainaus 36, s. 23

Esimerkkinä oleminen

9. -- Oi Jumalan kansa! Älkää kuluttako aikaanne omissa askareissanne, vaan keskittäkää ajatuksenne siihen, mikä on parantava ihmiskunnan kohtaloita ja puhdistava ihmisten sydämet ja sielut. Tämä on parhaiten saavutettavissa puhtaitten ja pyhien tekojen, hyveellisen elämän ja nuhteettoman käytöksen ^{sivu 94}kautta. Rohkeat teot takaavat tämän asian voiton, ja hurskas luonne vahvistaa sen voimaa. Takertukaa vanhurskauteen, oi Bahán kansa! Tämä totisesti on käsky, jonka tämä vääryyttä kärsinyt on teille antanut ja jonka Hän on säädöksistänsä ensimmäiseksi teistä jokaiselle asettanut.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 43, s.110

10. -- Varokaa, oi Bahán kansa, vaeltamasta niiden teitä, joiden sanat poikkeavat heidän teoistansa. Kilvoitelkaa, jotta kykenisitte maan kansoille ilmentämään Jumalan merkkejä ja kuvastamaan Hänen käskyjänsä. Olkoot tekonne opastuksena koko ihmiskunnalle, sillä useimpien ihmisten, niin ylhäisten kuin alhaistenkin, puheet eroavat heidän käytöksestänsä. Tekojenne kautta te voitte muista erottua. Niiden kautta teidän valonne kirkkaus voi vuodattua kaikkeen maailmaan. Onnellinen on se ihminen, joka noudattaa minun neuvoani, ja pitää ne käskyt, jotka on määrännyt Hän, joka on Kaikkitietävä, Kaikkiviisas.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 139, s. 324

11. -- Jumalan uskoa on vietävä eteenpäin ihmistäydellisyyksien avulla, sellaisten ominaisuuksien avulla, jotka ovat erinomaisia ja miellyttäviä, sekä henkisen käytöksen avulla. Jos sielu omasta tahdostaan etenee kohti Jumalaa, hyväksytään hänet Ykseyden kynnyksellä, sillä tällainen sielu on vapaa henkilökohtaisista näkökohdista, ahneudesta ja itsekkäistä pyyteistä, ja hän on etsiytynyt turvaan Herransa varjelevaan suojaan. Hänet tullaan ihmisten keskuudessa tuntemaan luotettavana ja totuudellisena, kohtuullisena ja tunnollisena, ylevämielisenä ja uskollisena, turmeltumattomana ja Jumalaa pelkäävänä. Tällä tavoin tullaan toteuttamaan jumalallisen lain ilmaisemisen ensisijainen tarkoitus, joka on onnellisuuden aikaansaaminen tulevassa elämässä ja sivilisaatiossa sekä luonteen jalostaminen tässä elämässä. --

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 46

12. -- onko maailmassa jalompaa tekoa kuin yhteisen hyvän palveleminen? Voidaanko ihmiselle kuvitella mitään suurempaa ^{sivu 95}siunausta kuin se, että hänestä tulee lähimmäistensä kasvatuksen, kehityksen, hyvinvoinnin ja kunnian tuoja? Ei, kautta Herran Jumalan. Kaikkein korkeinta oikeamielisyyttä siunatuille sieluille on tarttua avuttomien käteen ja saattaa heidät pois tietämättömyydestään, alennuksestaan ja köyhyydestään sekä puhtain vaikuttimin, yksinomaan Jumalan vuoksi nousta ja tarmokkaasti omistautua joukkojen palvelemiseen unohtaen maalliset etunsa ja työskennellen ainoastaan palvellakseen yhteistä hyvää. --

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 103

13. -- Työ, jota parhaillaan teette, on sydämelleni rakas ja läheinen, ja muodostaa erään rakkaan uskomme moninaisten toimintojen elintärkeimmistä puolista. Ryhmänne jäsenten tulee pitää yllä korkeinta puhtauden, turmeltumattomuuden, irrottautumisen ja uhrautuvaisuuden tasoa, jotta teillä voisi olla ratkaiseva osa uskon levittämisessä ja lujittamisessa. Teille on annettu valtava vastuu, ja mikään muu kuin puhdas, hyveellinen, aktiivinen ja todella esimerkillinen elämä ei voi mahdollistaa ylevän kohtalonne täyttämistä. Rukoilen, että teitä ohjattaisiin ja vahvistettaisiin palvelemaan asiaa kaikkein tehokkaimmin ja esimerkillänne antamaan uuden sykäyksen sen vastasyntyneiden laitosten eteenpäin marssille.

Shoghi Effendin käsin kirjoittama lisäys 6. 9.1934 hänen puolestaan kirjoitettuun kirjeeseen Yhdysvaltojen ja Kanadan Kansallisen Henkisen Neuvoston Nuorisoneuvostolle, Nuoriso, lainaus 9, s. 7–8

14. Jokaisella päivällä on tietyt tarpeensa. Noina varhaisina päivinä usko tarvitsi marttyyreja ja ihmisiä, jotka pystyivät kestämään kaikenlaista kidutusta ja vainoa tunnustaessaan uskoaan ja levittäessään Jumalan lähettämää sanomaa. Nuo päivät ovat kuitenkin menneet. Tänä päivänä usko ei enää tarvitse marttyyreita, jotka kuolisivat uskonsa puolesta vaan palvelijoita, jotka haluavat opettaa ja vakiinnuttaa asiaa kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä eläminen, jotta voisi opettaa, on verrattavissa noiden varhaisten päivien marttyyrikuolemaan. Tärkeintä ^{sivu 95}on meitä elähdyttävä henki, ei se teko, jossa tämä henki ilmenee, ja tämä henki on Jumalan asian palvelemista koko sydämestämme ja sielustamme.

Shoghi Effendin puolesta 3.8.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Living the Life, s. 11–12

15. -- Mitä nyt tarvitaan, on kaikkien uskovien herättämistä näkemään haasteen välttämättömyys, jotta jokainen ottaisi suorittaakseen oman osansa vastuusta saattaa opetukset koko ihmiskunnalle. Maapallon joka mantereella, joka maassa ja joka saarella on pyrittävä lujasti saavuttamaan kaikkien osallistuminen -- Jokaisen bahá’ín, olipa hän kuinka vähäpätöinen tahansa tai huono puhumaan, täytyy olla halukas täyttämään oma osansa Jumalan sanoman kantajana. Todellakin, miten tosi uskova voi vaieta, kun ihmiset ympärillämme huutavat ahdistuksissaan, että totuus, rakkaus ja ykseys laskeutuisivat tähän maailmaan.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 16.11.1969 päivätystä kirjeestä maailman bahá’ílle, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 154

16. Opettamisen lisäksi jokainen uskova voi rukoilla. Jokainen uskova voi ponnistella saattaakseen ”oman sisäisen elämänsä ja henkilökohtaisen luonteensa kuvastamaan moninaisissa muodoissaan niiden ikuisten periaatteiden loistoa, jotka Bahá’u’lláh on julistanut”. Jokainen uskova voi lahjoittaa rahastoon. Kaikki uskovat eivät voi pitää yleisöpuheita, kaikkia ei ole kutsuttu palvelemaan hallinnollisissa laitoksissa, mutta kaikki voivat rukoilla, taistella omat henkiset taistelunsa ja lahjoittaa rahastoon. Jos jokainen uskova suorittaa nämä pyhät velvollisuudet, tulemme hämmästymään kokonaisuudelle aiheutuvan voiman kasvua, mikä vuorostaan tulee saamaan aikaan lisää kasvua ja suurempien siunausten tulvaa meille kaikille.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston syyskuussa 1964 kirjoittamasta kirjeestä, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 43, Rahasto – Antamisen lahja, lainaus 95, s. 72–73

^{sivu 97}

Rakkauden ja toveruuden voima

17. Seurustelkaa kaikkien ihmisten kanssa, oi Bahán kansa, ystävällisyyden ja toveruuden hengessä. Jos te tunnette jonkin totuuden, jos te omistatte jalokiven, jota toisille ei ole suotu, jakakaa se heidän kanssaan ystävällisin ja hyväntahtoisin sanoin. Jos se otetaan vastaan, jos se täyttää tarkoituksensa, te olette tehtävässänne onnistuneet. Jos joku siitä kieltäytyy, jättäkää hänet omiin oloihinsa ja rukoilkaa Jumalaa häntä ohjaamaan. Varokaa tylysti häntä kohtelemasta. Ystävällinen kieli on ihmissydänten magneetti. Se on hengen leipää, se pukee sanat merkityksiin, se on viisauden ja ymmärryksen valon lähde. --

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 132, s. 308

18. Jumalan ystävien tulisi punoa ystävyyden siteitä muihin ja osoittaa ehdotonta rakkautta ja kiintymystä heitä kohtaan. Näillä yhdyssiteillä on syvä vaikutus ihmisiin, ja he kuuntelevat. Kun ystävät aistivat vastaanottavuutta Jumalan sanaa kohtaan, heidän tulisi antaa sanoma viisaudella. Heidän täytyy ensin yrittää poistaa kaikki opettamiensa ihmisten epäilykset. Itse asiassa jokaisen uskovan tulisi valita yksi henkilö joka vuosi ja yrittää solmia ystävyyden siteet häneen, niin että kaikki hänen pelkonsa katoaisi. Vasta sitten ja vähitellen hänen on opetettava tuota henkilöä. Tämä on paras menetelmä.

‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Opettamisen lahja, lainaus 27, s. 16

19. Oi te Jumalan rakastajat! Olkaa ystävällisiä kaikille kansoille, välittäkää jokaisesta henkilöstä, tehkää kaikki voitavanne puhdistaaksenne ihmisten sydämet ja mielet, ponnistelkaa ilahduttaaksenne jokaista sielua. Olkaa jokaiselle niitylle armon sadekuuro, jokaiselle puulle elämänvesi; olkaa kuin ihana myski ihmiskunnan aistille ja olkaa vaivojen ahdistamille raikas, parantava tuulenhenki. Olkaa miellyttävää vettä kaikille janoisille, huolehtivainen opas kaikille, jotka ovat tiensä kadottaneet; olkaa orvolle isä ja äiti, olkaa vanhuksille rakastavia poikia ja tyttäriä, ^{sivu 98}olkaa runsas aarre köyhille. Pitäkää rakkautta ja hyvää toveruutta taivaan iloina, pitäkää vihamielisyyttä ja vihaa helvetin kärsimyksinä.

Älkää hemmotelko kehoanne levolla, vaan työskennelkää koko sielustanne ja huutakaa koko sydämestänne Jumalaa ja pyytäkää Häntä suomaan teille lohtunsa ja armonsa. Näin voitte tehdä tästä maailmasta Abhá-paratiisin ja tästä maan piiristä korkeuden valtakunnan paraatikentän. Jos te vain teette ponnistuksen, on varmaa, että tämä loisto säteilee, nämä armon pilvet valavat sateensa, nämä elämää antavat tuulet nousevat ja puhaltavat, tämä sulotuoksuinen myski leviää kauas ja laajalle.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 200, s. 256

20. Rakkaus, jota tunnemme ihmiskuntaa kohtaan, vakaumuksemme, että Bahá’u’lláhin usko sisältää ainoan ja jumalallisen lääkkeen sen kaikkiin sairauksiin, täytyy osoittaa tänään toiminnassa tuomalla asia yleisön eteen. Epäilemättä suurin osa ihmisistä ei vielä pysty näkemään sen todellista merkitystä, mutta heiltä ei saa meidän velvollisuutemme laiminlyönnin takia viedä tilaisuutta kuulla siitä. Ja on monia kalliita sieluja, jotka etsivät sitä ja ovat valmiit liittymään siihen.

Shoghi Effendin puolesta 19.3.1942 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 54, s. 30

21. Esimerkin, rakkaudellisen toveruuden, rukouksen ja ystävällisyyden kautta ystävät voivat viehättää sellaisten ihmisten sydämet ja tehdä heille mahdolliseksi ymmärtää, että tämä on Jumalan asia teoissa, ei pelkästään sanoissa! --

Shoghi Effendin puolesta 24.2.1943 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 58, s. 31

22. Ystävien tulee tajuta henkilökohtainen vastuunsa. Jokaisen tulee kerran 19 päivän aikana pitää kodissaan takkailta, johon kutsutaan uusia ihmisiä ja jossa mainitaan uskon jokin puoli ja siitä keskustellaan. Jos tämä tehdään tarkoituksella osoittaa bahá’í-vieraanvaraisuutta ja rakkautta, saadaan tuloksia. Ihmiset ^{sivu 99}kiinnostuvat siitä, ”mistä” sinä olet kiinnostunut, ja ovat sen jälkeen kiinnostuneita tutkimaan. Henkilökohtaiset takkaillat saattavat suotuisissa olosuhteissa useammat ihmiset tietoisiksi uskosta ja laajentavat täten jatkuvasti sen ystäväpiiriä ja lopulta sen jäsenmäärää. Yksilöiden suorittama opetustyö ei ole korvattavissa millään muulla.

Shoghi Effendin puolesta 6.3.1957 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 829, s. 248

23. Uskovia täytyy kannustaa opettamaan yksilökohtaisesti kodissaan. Bahá’u’lláh on määrännyt bahá’ílle opettamisen pyhän velvollisuuden. Meillä ei ole pappeja, siksi pappien aikoinaan uskonnolleen suorittama palvelu on palvelua, jota jokaikisen bahá’ín odotetaan suorittavan yksilöllisesti uskonnolleen. Juuri hänen täytyy valistaa uusia sieluja, vahvistaa heitä, parantaa haavoittuneet ja elämän tiellä uupuneet ja antaa heidän juoda kyllikseen ikuisen elämän maljasta – Jumalan ilmaisijan tuntemisen Hänen päivänään.

Shoghi Effendin puolesta 5.7. 1957 kirjoitetusta kirjeestä Benelux-maiden bahá’ílle , Opettamisen lahja, lainaus 113, s. 47

24. Tämän ihmiskunnan ykseyden periaatteen vaikutukset ovat monet ja kauaskantoiset, ja Suojelijasta tuntuu, että juuri näihin bahá’í-nuortemme tulisi kiinnittää huomionsa puheissaan ja toiminnoissaan ja osoittaa tekojensa sekä sanojensa kautta uskollisen ja kokosydämisen pitäytymisensä tähän uskon periaatteiden kulmakiveen.

Ennen kaikkea heidän tulisi pyrkiä eroon esi-isiensä ennakkoluuloista, liittyivätpä ne sitten rotuun, uskonsuuntaan tai yhteiskuntaluokkaan, ja täten viehättää oman elämänsä antamalla esimerkillä monia ulkopuolisia asiaan. Aikana, jolloin rotuennakkoluulo on niin vahvasti leviämässä ja voimistumassa, tulisi heidän jatkuvana pyrkimyksenään olla seurustelu ja kanssakäyminen kaikkia rotuja edustavien kanssa; ja näin heidän tulisi osoittaa koko maailmalle niiden rotuoppien ja -filosofioiden onttous – ei vaan typeryys – jotka kasvavassa määrin myrkyttävät ^{sivu 100}yksilöiden, yhteiskuntaluokkien ja kansakuntien mieliä kaikkialla maailmassa.

Tämä on se korkea ajattelun ja käytöksen taso, jota Suojelija toivoo bahá’í-nuorison tiukasti ja uskollisesti ylläpitävän. Nouskoot heistä jokainen elämään sen korkeiden ja jalojen ihanteiden mukaisesti.

Shoghi Effendi puolesta, A New Way of Life, s. 13

25. Kaikkien osallistumisen todellinen salaisuus sisältyy Mestarin usein ilmaisemaan toivomukseen, että ystävien olisi rakastettava toisiaan, jatkuvasti rohkaistava toisiaan, työskenneltävä yhdessä, oltava kuin yksi sielu yhdessä ruumiissa, ja niin tehdessään tultava todelliseksi, yhtenäiseksi, terveeksi ruumiiksi, jolle henki antaa elämää ja jota se valaisee. Sellaisessa ruumiissa kaikki saavat henkistä terveyttä ja elinvoimaa elimistöstä itsestään, ja syntyy mitä täydellisempiä kukkia ja hedelmiä.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvoston syyskuussa 1964 kirjoittamasta kirjeestä, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 43

Nuorison velvollisuudet

26. Bahá’í-nuorten toiminta, toiveet ja ihanteet Amerikassa sekä kaikkialla muualla maailmassa ovat lähellä sydäntäni ja minulle rakkaita. Heidän vastuullaan on suurin ja erittäin vaativa velvollisuus edistää Jumalan asian etuja tulevaisuudessa, koordinoida sen maailmanlaajuisia toimintoja, laajentaa sen toimintakenttää, turvata sen eheys, ylentää sen hyveitä, määrittää sen tarkoitus, muuttaa sen ihanteet ja päämäärät ikimuistoisiksi ja pysyviksi saavutuksiksi. Heidän tehtävänsä on mahtava, samalla kertaa pyhä, valtavan suuri ja sykähdyttävä. Suojelkoon, innoittakoon ja vahvistakoon Bahá’u’lláhin henki heitä heidän jumalallisesti osoitetun tehtävänsä täyttämisessä.

Shoghi Effendin jälkikirjoitus 26. 10.1932 hänen puolestaan yksityiselle uskovalle kirjoitettuun kirjeeseen, Nuoriso, lainaus 22, s. 14

^{sivu 101}27. -- Juuri sinun kaltaisiisi nuoriin ja toimiviin bahá’íhin Suojelija keskittää kaiken toivonsa asian tulevasta edistymisestä ja laajenemisesta, ja juuri heidän harteilleen hän laskee kaiken vastuun epäitsekkään palvelun hengen ylläpitämisestä heidän uskontovereidensa keskuudessa. Ilman tuota henkeä ei voida suorittaa mitään työtä menestyksellisesti. Sen avulla riemuvoitto, vaikkakin vaivoin saavutettavissa, on aivan väistämätön. Sinun tulisi siksi tehdä kaikkein parhaasi kantaaksesi uskon soihtua liekehtivänä sisimmässäsi, sillä sen kautta varmasti saat ohjausta, voimaa ja lopullisen menestyksen.

-- jokainen heistä on kykenevä oman mittansa mukaisesti esittämään sanoman. -- Jokainen on mahdollinen opettaja. Hänen täytyy vain käyttää sitä, mitä Jumala on hänelle antanut ja täten osoittaa, että hän on uskollinen luottamustehtävälleen.

Shoghi Effendin puolesta 1.9.1933 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 43, s. 26

28. Opettamisen velvoite on oleellisesti nuorten uskovien velvollisuus. Heidän koko koulutuksensa tulisi tämän vuoksi suunnata siten, että heistä tulee pystyviä opettajia. Juuri tätä tarkoitusta varten tulisi nuorten uskovien osallistua mahdollisimman runsaslukuisesti bahá’í-kesäkouluihin, jotka muodostavat sen perustan, jolle tulevaisuuden bahá’í-yliopistot tulevat rakentumaan.

Shoghi Effendin puolesta 15.5.1936 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen ja Kanadan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Centers of Bahá’í Learning, lainaus 36, s. 15

29. Suojelija odottaa Amerikan nuorison kohottavan uskon lipun yhä kirkkaimpiin korkeuksiin.

Nuorison tulisi irtautua kaikista maallisista asioista ja täynnä Pyhän hengen dynaamista voimaa nousta levittämään sanomaa ja virvoittamaan sydämiä.

Jumalalliset vahvistukset tulevat varmasti teistä jokaiselle, joka nousee opettamaan uskoa ja laajentamaan hallinnollisia laitoksia.

Shoghi Effendin puolesta 8.8.1957 kirjoitetusta kirjeestä Denverin bahá’í-nuorisolle, Colorado, USA, Bahá’í Youth, s. 6

^{sivu 102}30. Mitä tulee bahá’í-nuorisoon, sankarillisten varhaisten uskovien perinnön haltijoihin, jotka nyt seisovat heidän olkapäillään, me vetoamme heihin, jotta he kaksinkertaistaisivat ponnistuksensa tänä laajana Jumalan asiaan kohdistuvan kiinnostuksen päivänä, innostaisivat aikalaisiaan jumalallisella sanomalla ja näin valmistautuisivat sitä päivää varten, jolloin he ovat kokeneita uskovia, jotka kykenevät ottamaan vastuulleen mitkä tahansa heidän harteilleen tulevat tehtävät. Me tarjoamme heille tämän otteen Bahá’u’lláhin kynästä:

Siunattu on se, joka nuoruutensa kukoistuksessa ja elämänsä keväässä nousee palvelemaan alun ja lopun Herran asiaa ja kaunistaa sydämensä Hänen rakkaudellansa. Sellaisen armon ilmaiseminen on suurempaa kuin taivaiden ja maan luominen. Siunattuja ovat horjumattomat ja hyvin on niiden, jotka ovat lujia.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston ridvánina 1982 päivätystä kirjeestä maailman bahá’ílle, Messages of the Universal House of Justice 1963–1986, s. 538

31. -- Koska nuoret eivät vielä ole hankkineet kaikkia perheen tai pitkäaikaisen kodin ja työpaikan mukanaan tuomia velvollisuuksia, he voivat helpommin valita, missä he haluavat asua ja opiskella tai työskennellä. Kaikkialla maailmassa nuoret matkustavat sinne tänne etsiäkseen huvituksia, koulututusta ja kokemuksia. Bahá’í-nuoret, jotka kantavat Jumalan tälle päivälle tarkoittaman sanan verratonta aarretta mukanaan, voivat valjastaa tämän liikkuvuuden ihmiskunnan palvelukseen ja valita asuinpaikkakuntansa, matkustuskohteensa ja työnsä laadun pitäen mielessään, miten he parhaiten voivat palvella uskoa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 10.6.1966 päivätystä kirjeestä bahá’í-nuorille kaikissa maissa, Nuoriso, s. 37

32. -- Tällä bahá’í-nuorten sukupolvella on ainutlaatuinen erikoisasema. Te elätte ajanjaksona, jolloin historian voimat ovat saavuttamassa huippukohtansa, jolloin ihmiskunta on näkevä vähäisemmän rauhan vakiinnuttamisen ja jonka aikana Jumalan ^{sivu 103}asialla on oleva yhä merkittävämpi osa ihmisyhteisön uudelleenrakentamisessa. Juuri teitä tullaan kutsumaan tulevina vuosina seisomaan asian ohjaimissa sellaisten olosuhteiden ja kehitysvaiheiden edessä, joita vielä tuskin osataan edes kuvitella.

-- Nyt on tilaisuus herättää tämän mantereen jokaisen kansakunnan, luokan sekä uskon- ja aatesuunnan nuorten mielenkiinto, sytyttää tuleen hehkumaan heidän sydämensä ja saada mukaan heidän aktiivinen tukensa. Avain menestykseen näissä pyrkimyksissä on ensinnäkin syventää ymmärtämystänne asian opetuksista niin, että kykenette soveltamaan ne yksilöiden ja yhteiskunnan ongelmiin ja selittämään ne ikätovereillenne tavoilla, jotka he ymmärtävät ja toivottavat tervetulleiksi; toiseksi pyrkiä muokkaamaan käytöksenne kaikin tavoin opetuksissa esitettyjen korkeiden rehellisyyden, luotettavuuden, rohkeuden, uskollisuuden, kärsivällisyyden, puhtauden ja henkisyyden vaatimusten mukaiseksi ja ennen kaikkea elää alati tietoisina Bahá’u’lláhin kaikkivoivan voiman läsnäolosta, voiman, joka tekee teille mahdolliseksi voittaa jokainen kiusaus ja selvitä jokaisesta vastoinkäymisestä.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 4.7.1983 päivätystä kirjeestä Euroopan nuorisokonferenssille Innsbruckissa, Itävaltassa, Nuoriso, s. 43–44

Menestyksen varmistaminen opettamisessa

Olla täynnä Jumalan rakkautta

33. Oi ystävät! Tänä päivänä teidän on oltava niin syttyneitä Jumalan rakkauden tulesta, että sen hehku näkyisi kaikissa suonissanne, raajoissanne ja ruumiinosissanne ja että maailman kansat syttyisivät tästä hehkusta ja kääntyisivät Rakastetun taivaanrantaa kohden.

Bahá’u’lláh, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Opettamisen lahja, lainaus 1, s. 7

^{sivu 104}34. -- Jos hänessä palaa Hänen rakkautensa tuli, jos hän on valmis luopumaan kaikesta luodusta, hänen lausumansa sanat tulevat sytyttämään ne, jotka häntä kuulevat.

Bahá’u’lláh, The Advent of Divine Justice, s. 51, Opettamisen lahja, lainaus 7, s. 9

35. -- Kautta Jumalan, jonka rinnalla ei ole ketään muuta Jumalaa! Jos joku nousee asiaamme edistämään, saattaa Jumala hänet voitokkaaksi vaikka kymmenet tuhannet viholliset olisivat häntä vastaan liittoutuneet. Ja jos hänen rakkautensa Minua kohtaan yhä vahvistuu, saattaa Jumala hänet valta-asemaan yli kaikkien maan ja taivaan voimien. Täten Me olemme henkäissyt voiman hengen kaikille alueille.

Bahá’u’lláh, The World Order of Bahá’u’lláh, s. 106

36. Jumalan rakkautta tulvillaan olevin sydämin, Jumalan mainintaa kunnioittaen muistelevin kielin, Jumalan valtakuntaan suunnatuin katsein heidän on jaettava ilosanoma Sotajoukkojen herran ilmaantumisesta kaikille ihmisille. Tietäkää varmuudella, että mihin tahansa kokoukseen astuttekin, Pyhän Hengen aallot hyökyvät sen yli, ja Siunatun kauneuden taivaallinen armo ympäröi tuon kokouksen.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of the Divine Plan, s. 41, Opettamisen lahja, lainaus 10, s. 10

37. Päämäärä on tämä: Opettajan tarkoituksen on oltava puhdas, hänen sydämensä riippumaton, hänen henkensä viehättynyt, hänen ajatuksensa rauhassa, hänen päättäväisyytensä luja, hänen mielensä ylevöitynyt ja Jumalan rakkaudessa on hänen oltava loistava soihtu. Jos hänestä tulee tällainen, hänen pyhittynyt henkäyksensä vaikuttaa jopa kiveen, muutoin ei ilmene kerrassaan mitään tulosta. Niin kauan kun sielu ei ole kehittynyt täydelliseksi, kuinka hän voi pyyhkiä pois toisten puutteet. Jollei hän ole irrottautunut kaikesta muusta paitsi Jumalasta, miten hän voi opettaa irrottautumista muille!

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of the Divine Plan, s. 54, Opettamisen lahja, lainaus 11, s. 10

^{sivu 105}38. Kun puhujan otsa loistaa Jumalan rakkauden hohteella hänen selvittäessään aihetta, ja hän on todellisen ymmärryksen viinistä ilahtunut, hänestä tulee mahtavan voiman keskus, joka magneetin tavoin vetää sydämiä puoleensa. Tämän vuoksi selvityksen antajan on oltava äärimmäisen syttynyt.

‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Opettamisen lahja, lainaus 23, s. 15

39. Lukuisat ovat ne sielut, jotka tässä pyhässä asiassa ovat vailla maallisia varoja tai tietämystä saaneet muiden sydämet syttymään jumalallisesta rakkaudesta ja suorittaneet uskolle katoamattomia palveluksia. Suojelija toivoo, että sama olisi teillekin mahdollista.

Shoghi Effendin puolesta 5.10.1941 kirjoitetusta kirjeestä Intian ja Burman Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, A Special Measure of Love, s. 2

Rakkauden ja toveruuden osoittaminen

40. Oi te Herran rakastetut! Älkää tehkö sitä, mikä likaa rakkauden hopeankirkkaan virran tai tuhoaa ystävyyden suloisen tuoksun. Herran oikeamielisyyden kautta! Teidät luotiin osoittamaanrakkautta toinen toistanne kohtaan, ei ilkeyttä ja vihaa. Älkää ylpeilkö rakkaudestanne itseänne kohtaan, vaan rakkaudestannelähimmäisiänne kohtaan. Älkää ottako kunniaa rakkaudesta maatanne kohtaan, vaan rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan.

Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Aqdas, s. 138

41. -- Jumalan ystävien on ilmennettävä sääliväisen Herran armoa olemassaolon maailmassa ja heidän tulee osoittaa näkyvän ja näkymättömän Kuninkaan anteliaisuutta. Heidän tulee puhdistaa katseensa ja nähdä ihmiskunta luomakunnan puun lehtinä, kukkina ja hedelminä sekä ajatella aina hyvän tekemistä toisille, ajatella rakkautta, huolenpitoa, kiintymystä ja avunantoa muita kohtaan. Heidän ei tule nähdä ketään vihollisena eikä pitää ketään pahantahtoisena. Heidän tulee pitää jokaista ^{sivu 106}maan päällä ystävänä, pitää muukalaista läheisenä ja tuntematonta kumppanina. Mikään side ei saa heitä sitoa, ei vaan heidän tulee pikemminkin olla vapaita kaikista siteistä. Tänä päivänä saa suuruuden kynnyksellä suosion se, joka tarjoaa uskollisuuden maljan ja antaa lahjan helmen vihollisille, jopa kukistuneille sortajille, ojentaa auttavan käden ja pitää jokaista katkeraa vastustajaa rakastavana ystävänä.

‘Abdu’l-Bahán muistio liitteeksi Haagin muistioon Kestävän rauhan keskusorganisaatiolle, The Bahá’í World 15, s. 36

42. Suojelijan mielestä tehokkain tapa bahá’íden opettaa uskoa on tulla hyviksi ystäviksi naapureittensa ja työtovereittensa kanssa. Kun ystävät luottavat bahá’íhin ja bahá’ít ystäviinsä, bahá’íden tulisi antaa sanoma ja opettaa uskoa. Tämäntapainen yksilöllinen opetus on tehokkaampaa kuin minkään muun tapainen.

Takkailtakokouksen periaate, mikä vakiinnutettiin sallimaan yksilön omassa kodissaan tekemä opetustyö ja kannustamaan sitä, on osoittautunut uskon levittämisen tehokkaimmaksi välineeksi. --

Shoghi Effendin puolesta 27. 12.1954 yksityiselle uskovalle kirjoitetusta kirjeestä, Opettamisen lahja, lainaus 91, s. 40

43. Bahá’íden täytyy ymmärtää, että tämän työn menestys riippuu yksilöstä. Yksilön täytyy nousta ennennäkemättömällä tavalla julistamaan Bahá’u’lláhin uskoa. Tehokkain tapa, jolla he toteuttavat työtään on että yksilö lähestyy monia ihmisiä, valitsee muutamia, joista hänen mielestään voisi tulla bahá’íta, kehittää läheisen ystävyyden heidän kanssaan, sitten täydellisen luottamuksen, ja lopulta opettaa heille uskoa, kunnes heistä tulee Jumalan asian vahvoja tukijoita.

Shoghi Effendin puolesta 13. 5. 1955 kirjoitetusta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Opettamisen lahja, lainaus 95, s. 41

^{sivu 107}

Uskon voiman osoittaminen oikeamielisten tekojen ja erinomaisen luonteen kautta

44. -- Sano: Oi Jumalan kansa! Se, mikä voi turvata voiton Hänelle, joka on ikuinen totuus – Hänen sotajoukkonsa ja auttajansa maan päällä – on pyhissä kirjoissa ja kirjoituksissa selitetty ja on yhtä selvä ja ilmeinen kuin aurinko. Nämä sotajoukot ovat ne vanhurskaat teot sekä sellainen käytös ja luonne, jotka ovat Hänen silmissänsä otolliset. Ken tänä päivänä nousee asiaamme auttamaan ja kutsuu avuksensa kiitettävän luonteen ja nuhteettoman käytöksen sotajoukot, tällaisesta teosta virtaava vaikutus on varmasti leviävä kaikkeen maailmaan.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 131, s. 306

45. Uskovien tulisi kaikissa olosuhteissa tehdä aktiivisesti opetustyötä, koska jumalalliset vahvistukset riippuvat siitä. Jos bahá’í pidättyy antautumasta täysin, tarmokkaasti ja koko sydämestään opetustyölle, hän jää varmasti osattomaksi Abhá-valtakunnan siunauksista. Kuitenkin tätä toimintaa tulisi hillitä viisaudella — ei sellaisella viisaudella, joka vaatii vaikenemaan ja unohtamaan tuollaisen velvollisuuden, vaan pikemminkin sellaisella, joka vaatii osoittamaan jumalallista suvaitsevaisuutta, rakkautta, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, hyvää luonnetta ja pyhiä tekoja. Lyhyesti sanottuna, kannusta ystäviä henkilökohtaisesti opettamaan Jumalan asiaa ja kiinnitä heidän huomionsa tähän kirjoituksissa mainittuun viisauden merkitykseen, joka itsessään on uskon opettamisen ydin, mutta kaikki tämä on tehtävä mitä suurimmalla suvaitsevuudella, niin että taivaallinen apu ja jumalallinen vahvistus auttaisivat ystäviä.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 213, s. 281, Opettamisen lahja, lainaus 26, s. 16

46. Näistä menestymisen henkisistä edellytyksistä -- korostuvat seuraavat huomattavimpina ja tärkeimpinä, ja näitä olisi Amerikan bahá’í-yhdyskunnan jäsenten hyvä pohdiskella. Siitä ^{sivu 108}laajuudesta riippuen, jolla nämä perusvaatimukset täytetään, ja siitä tavasta jolla Amerikan uskovat täyttävät ne omassa elämässään, hallinnollisissa toimissaan ja yhteiskunnallisissa suhteissaan, täytyy riippua niiden moninaisten siunausten määrä, jonka kaikkiantelias Omistaja voi heille kaikille suoda. Nämä vaatimukset ovat nimenomaan korkea moraalisen rehtiyden taju heidän yhteiskunnallisissa ja hallinnollisissa toimissaan, ehdoton siveellisyys heidän henkilökohtaisessa elämässään ja täydellinen vapaus ennakkoluuloista heidän kanssakäymisessään eri rotuja, yhteiskuntaluokkia, uskonsuuntia tai ihonvärejä edustavien kansojen kanssa.

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 21–22

47. Syvä materialismi joka on tällä hetkellä peittänyt alleen koko kansakunnan, kiintymys maallisiin asioihin joka kietoo vaippaansa ihmissielut, pelot ja huolet jotka heidän mieliään hämmentävät, nautinto ja huvitukset jotka heidän aikansa täyttävät, ennakkoluulot ja vihamielisyyden tunteet jotka pimentävät heidän näkemyksensä, apatia ja horros jotka lamauttavat heidän henkiset kykynsä – nämä ovat niiden valtavien esteiden joukossa, jotka ovat jokaisen mahdollisen Bahá’u’lláhin soturin palvelun polulla, esteiden, joita vastaan on taisteltava ja jotka on voitettava omien maanmiesten pelastuksen ristiretkellä.

Riippuu siitä, miten suuressa määrin kotirintaman taistelija puhdistaa itsensä näistä epäpuhtauksista, irrottautuu näistä turhanaikaisista asioista ja jäytävistä huolista, vapautuu näistä ennakkoluuloista ja vastakkainasetteluista, tyhjentyy omasta itsestään ja täyttyy Jumalan parantavasta ja vahvistavasta voimasta, kuinka hyvin hän kykenee taistelemaan häntä ympäröiviä joukkoja vastaan, vetämään puoleensa niiden sielut, joita pyrkii uskoon käännyttämään, ja voittamaan heidän varauksettoman, innostuneen ja pysyvän sitoutumisensa Bahá’u’lláhin uskoon.

Niin hienosyinen ja vaativa kuin tehtävä lieneekin, miten vaikea ja pitkäaikainen vaadittava ponnistus onkin, minkälaisia tahansa ovatkaan ne vaarat ja ansat, jotka varjostavat jokaisen polkua joka nousee uudistamaan tämän uskon kohtaloita ja joka ^{sivu 109}kamppailee materialismin, nationalismin, maallistumisen, rasismin ja kirkollisuuden kasvavia voimia vastaan, antaa Jumalan armon kaikkivoittava, Bahá’u’lláhin ilmoituksen takaama voima varmasti, salaperäisesti ja hämmästyttävästi jokaiselle, joka nousee edistämään Hänen asiaansa, mahdollisuuden saavuttaa täydellinen ja lopullinen voitto.

Shoghi Effendi, Citadel of Faith, s. 149

Syventyminen ja kirjoitusten opiskelu

48. Niiden, jotka osallistuvat tällaiseen kampanjaan, olivatpa he järjestäjinä tai työntekijöinä joiden huoleksi itse tehtävän suorittaminen tulee uskottu, on oleellisena edellytyksenä velvoitteidensa suorittamiselle perusteellisesti tutustuttaa uskonsa historian ja opetusten moninaisiin näkökohtiin. Ponnistellessaan saavuttaakseen tämän päämäärän heidän on opiskeltava itsekseen tunnollisesti ja vaivojaan säästämättä uskonsa kirjallisuutta, paneuduttava sen opetuksiin, omaksuttava sen lait ja periaatteet, pohdittava sen käskyjä, opinkappaleita ja tarkoitusperiä, opeteltava ulkoa sen tiettyjä kehotuksia ja rukouksia, tunnettava olennaisilta osiltaan sen hallinto ja pysyttävä ajan tasalla sen ajankohtaisten asioiden ja viimeisimpien kehityskulkujen suhteen. --

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Civilization, s. 49

49. Jos nuorempi bahá’í-sukupolvi, josta Shoghi Effendillä on suuria toiveita, näkee vaivaa opiskellakseen asiaa syvällisesti ja perinpohjin, lukeakseen sen historiaa, löytääkseen sen taustalla olevat periaatteet ja tullakseen sekä tietäviksi että tarmokkaiksi, he varmasti voivat saavuttaa paljon. Heidän harteilleen on Mestari pannut opettamisen valtavan työn. He ovat ne, joiden on kohotettava valtakunnan kutsu ja herätettävä ihmiset unestaan. Jos he epäonnistuvat, asia on tuomittu pysähtyneisyyteen. --

Shoghi Effendin puolesta 26.4.1923 kirjoitetusta kirjeestä Intian ja Burman Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Nuoriso, lainaus 10, s. 8

^{sivu 110}50. -- perusteellinen historian, sisältäen uskonnon historian, samoin kuin yhteiskunnallisten ja taloudellisten aiheiden tuntemus on suureksi avuksi opetettaessa asiaa älykkäille ihmisille --

Shoghi Effendin puolesta 4.5. 1946 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 62, s. 32

51. Haluan korostaa sen tärkeyttä, että seuraavassa kesäkoulussanne keskittyisitte uskon varhaishistorian ja sen periaatteiden järjestelmälliseen opiskeluun, yleisön edessä puhumiseen sekä perusteelliseen keskusteluun – sekä muodolliseen että vapaaseen – asian moninaisista näkökohdista. Näitä pidän oleellisina edellytyksinä tulevalle intensiiviselle opetuskampanjalle, johon nousevan sukupolven on ryhdyttävä, jos halutaan varmistaa asian leviäminen tuossa maassa. Onnistukaatte ponnistuksissanne saavuttaa tuo tavoite.

Shoghi Effendin jälkikirjoitus 2.11.1932 hänen puolestaan kirjoitettuun kirjeeseen yksityiselle uskovalle, Centres of Bahá’í Learning, s. 14

52. Rakkaan uskomme edut vaativat, että erityisesti nuoriso ponnistelee äärimmilleen uskon levittämiseksi sekä syventää samanaikaisesti omaa tietoaan opetuksista ja parantaa omaa henkilökohtaista elämäänsä Bahá’u’lláhin ilmaisemien käyttäytymisnormien mukaisesti.

Shoghi Effendin puolesta 19.6.1941 kirjoitetusta kirjeestä Intian bahá’í-nuorisolle, Dawn of a New Day, s. 180

Pyhittäytyminen, omistautuminen ja palveleminen

53. -- Nouskaa edistämään Minun asiaani ja ylistämään Minun sanaani ihmisten keskuudessa. Kaikkina aikoina Me olemme teidän kanssanne ja totuuden voimalla teitä vahvistamme. Me olemme totisesti Kaikkivaltias. Ken on tuntenut Minut, nousee niin järkähtämättömästi Minua palvelemaan, etteivät maan eivätkä taivaan vallat voi häntä hänen aikeissansa horjuttaa.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 71, s.155

^{sivu 111}54. Kun ystävät eivät yritä levittää sanomaa, he epäonnistuvat muistamaan Jumalaa soveliaalla tavalla, eivät näe Abhá-valtakunnasta tulevan avun ja vahvistuksen merkkejä eivätkä käsitä jumalallisia salaisuuksia. Mutta kun opettajan kieli on antautunut opettamiseen, hän luonnollisesti virkistyy itse, tulee jumalallista apua ja valtakunnan lahjoja puoleensa vetäväksi magneetiksi ja on kuin aamunkoiton hetkellä itse omasta laulustaan, liverryksestään ja sävelmästään riemastuva lintu.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 211, s. 280, Opettamisen lahja, lainaus 20, s. 14

55. Ylhäisimmän väkijoukon sotajoukot ovat taistelujärjestyksessä leijumassa maan ja taivaan välillä, valmiina ryntäämään niiden avuksi, jotka nousevat opettamaan uskoa. Jos etsii Pyhän Hengen vahvistusta, sen löytää runsain mitoin opetuksen kentällä. Maailma etsii ennennäkemättömällä tavalla, ja jos ystävät nousevat uudella paättäväisyydellä, täysin pyhittäytyneinä edessään olevalle jalolle tehtävälle, voitto voiton jälkeen saavutetaan Jumalan loistokkaalle uskolle.

Shoghi Effendin puolesta 2.2.1956 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 97, s. 42

56. Tänä päivänä, toisin kuin koskaan aikaisemmin, korkeuksien siunaukset puoleensa vetävä magneetti on Jumalan uskon opettaminen. Taivaan joukot ovat valmiina taivaan ja maan välillä vain odottaen kärsivällisesti bahá’ín astuvan eteenpäin puhtaan antautuneesti ja pyhittäytyneesti opettamaan Jumalan asiaa, jotta ne voisivat rientää hänen tuekseen ja avukseen. Suojelijan rukous on se, että ystävät kolminkertaistaisivat ponnistuksensa, sillä aikaa on vähän, työntekijöitä valitettavasti liian vähän. Astukoot esiin ja kohottakoot jumalallisen kutsun ne, jotka toivovat saavuttavansa kuolemattomuuden. He hämmästyvät saavuttamistaan henkisistä voitoista.

Shoghi Effendin puolesta 28. 3.1953 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 87, s. 38–39

^{sivu 112}57. Se, mitä tarvitaan menestyksen saavuttamiseksi opettamisen alalla, on yksilön täydellinen omistautuminen, pyhittäytyminen uskon levittämisen loistokkaalle tehtävälle sekä bahá’í-elämän elämiselle, sillä tuo luo magneetin Pyhälle Hengelle, ja juuri Pyhä Henki herättää eloon uuden sielun. Täten yksilön tulisi olla kuin ruoko, jonka kautta Pyhä Henki voi virrata antamaan uutta elämää etsivälle sielulle.

Tulisi etsiä käsiin ne, jotka ovat vastaanottavaisia uskolle, ja sitten keskittyä näihin henkilöihin opetuksessaan.

Shoghi Effendin puolesta 18.12.1953 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 88, s. 39

58. Pyhittäytyneisyys, omistautuneisuus ja innostunut palvelu ovat menestyksekkään opetuksen perusaineksia. On tultava ruo’on kaltaiseksi, jonka kautta Pyhä Henki laskeutuu saavuttaakseen uskon tutkijan.

Me annamme sanoman ja selitämme opetuksia, mutta Pyhä Henki se elähdyttää ja vahvistaa.

Shoghi Effendin puolesta 16.2.1955 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 93, s. 41

59. -- Ystävien ei riitä esittää puolustuksekseen, että heidän parhaat opettajansa ja esikuvalliset uskovansa ovat nousseet ja vastanneet pioneerikutsuun. ‘Paras opettaja’ ja ‘esikuvallinen uskova’ ei viime kädessä ole enempää tai vähempää kuin tavallinen bahá’í, joka on pyhittäytynyt uskon työlle, syventänyt tietojaan ja ymmärrystään sen opetuksissa, pannut luottamuksensa Bahá’u’lláhiin ja noussut palvelemaan Häntä parhaan kykynsä mukaan. Meille vakuutetaan, että tämä ovi avautuu jokaiselle uskon seuraajalle, joka koputtaa tarpeeksi kovaa niin sanoaksemme. Kun tahto ja halu ovat kyllin vahvat, keinot löytyvät ja tie avataan joko enemmän paikallisen työn tekemiselle, uuteen kohdekaupunkiin menemiselle -- tai ulkomaiden pioneerikentälle astumiselle. --

Bahá’ít ovat Jumalan hapatus, jonka täytyy kohottaa heidän kansansa taikina. Suorassa suhteessa heidän menestykseensä on, ^{sivu 113}ei ainoastaan heille, vaan heidän maalleen suotu suojelus. Nämä ovat Jumalan muuttumattomat lait, joista ei ole pakoa: ‘sillä kenelle paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan’.

Shoghi Effendin puolesta 21.9.1957 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Opettamisen lahja, lainaus 116, s. 48

60. Jos ystävät aina odottaisivat, kunnes he olisivat täysin päteviä suorittamaan minkä tahansa erityisen tehtävän, asian puolesta tehtävä työ olisi melkein pysähdyksissä! Mutta pelkkä palvelemisessa ponnistelu, tunsipa yksilö itsensä miten kelvottomaksi tahansa, vetää puoleensa Jumalan siunaukset ja tekee yksilölle mahdolliseksi tulla sopivammaksi tehtävään. Tänä päivänä ihmiskunnan tarve kuulla jumalallinen sanoma on niin suuri, että uskovien täytyy heittäytyä työhön, missä tahansa ja miten tahansa he voivat, välittämättä omista puutteistaan, mutta aina ottaen huomioon lähimmäistensä huutavan tarpeen kuulla opetuksista tuskansa synkimpänä hetkenä.

Shoghi Effendin puolesta 4.5.1942 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 55, s. 30

61. Opetus on jumalallisen vahvistuksen lähde. Ei riitä, että rukoilee ahkerasti ohjausta, vaan tätä rukousta täytyy seurata mietiskely parhaista toimintamenetelmistä ja sitten toiminta itse. Vaikka toiminta ei heti tuota tuloksia tai ei ehkä ole täysin oikeaa, sillä ei ole niin suurta väliä, koska rukouksiin voidaan vastata vain toiminnan välityksellä, ja jos jonkun toiminta on väärä, Jumala voi käyttää tätä menetelmää näyttääkseen polun, joka on oikein. --

Shoghi Effendin puolesta 22.8.1957 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 115, s. 48

62. Bahá’í-opettajan pitää olla täysin luottavainen. Siinä on hänen voimansa ja hänen menestyksensä salaisuus. Vaikka olet yksinäsi, ja olkoonpa ympärilläsi olevien ihmisten välinpitämättömyys kuinka suurta hyvänsä, sinun tulisi uskoa, että valtakunnan sotajoukot ovat puolellasi ja että heidän avullaan varmasti ^{sivu 114}voitat Jumalan asiaa kohtaavat pimeyden voimat. Sen tähden pysy lujana, ole iloinen ja luottavainen.

Shoghi Effendin puolesta 30.6.1937 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 51, s. 29

63. Älä lannistu, jos työsi ei aina kanna runsaasti hedelmää. Sillä pikainen ja nopeasti saavutettu menestys ei aina ole paras ja kestävin. Mitä kovemmin ponnistelet saavuttaaksesi päämääräsi, sitä suuremmat ovat Bahá’u’lláhin vahvistukset ja sitä varmemmin voit tuntea saavuttavasi menestystä. Ole siis iloinen ja ponnistele täysin uskoen ja luottavaisena. Sillä Bahá’u’lláh on luvannut jumalallisen apunsa jokaiselle, joka nousee puhtain ja irrottautunein sydämin levittämään Hänen pyhää sanomaansa, vaikka hän olisi vailla kaikkea inhimillistä tietoa ja kyvykkyyttä ja huolimatta häntä vastaan asettuneista pimeyden ja vastustuksen joukoista. Päämäärä on selvä, polku turvallinen ja varma ja Bahá’u’lláhin vakuutukset ponnistustemme lopullisesta menestyksestä ovat hyvin painokkaat. Pysykäämme lujina ja koko sydämestämme jatkakaamme sitä suurta työtä, jonka Hän on uskonut käsiimme.

Shoghi Effendin puolesta 3.2.1937 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 50, s. 28

64. Oi Jumalani, auta palvelijaasi edistämään sanaasi ja kumoamaan turhanpäiväinen ja väärä, vakiinnuttamaan totuus, levittämään pyhiä säkeitä kaikkialle, paljastamaan loisto ja saamaan aamun valo sarastamaan vanhurskaiden sydämessä.

Sinä olet totisesti Jalomielinen, Anteeksi antava.

‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 128

Jumalallisen avun saaminen

65. -- Ken tänä päivänä avaa huulensa lausuakseen Herransa nimeä, hänen avukseen tulevat innoituksen sotajoukot laskeutumaan Minun nimeni, Kaikkitietävän, Kaikkiviisaan taivaasta. Hänen avukseen rientävät myös korkeuden joukot, jokaisen ^{sivu 115}kantaessa korkealla puhtaan valon maljaa. Näin on Jumalan ilmoituksen valtakunnassa ennalta säädetty Hänen käskystänsä, joka on kaikkein kirkkain, kaikkein voimallisin.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 129, s. 300

66. Ken tässä asiassa herättää eloon yhden sielun, on kuin se, joka herättää eloon kaikki palvelijat, ja Herra on saattava hänet ylösnousemuksen päivänä ykseyden Ridvániin koristettuna Hänen itsensä, Suojelijan, Mahtavan, Anteliaan viitalla. Näin te autatte Herraanne, eikä tänä päivänä tulla mitään muuta kuin tämä koskaan mainitsemaan Jumalan, Herranne ja isienne Herran edessä.

Bahá’u’lláh, Bahá’í World Faith, s. 206

67. -- Olkaa varmoja siitä, että jos ihminen nousee äärimmäisellä hellittämättömyydellä kajauttaakseen Jumalan valtakunnan kutsun ja päättäväisesti edistää liittoa, vaikka hän olisi vähäpätöinen muurahainen, hänet tehdään kykeneväksi ajamaan pois pelottava norsu taistelutantereelta, ja vaikka hän olisi voimaton koiperhonen, hän katkoo saaliinhimoisen korppikotkan höyhenet palasiksi.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 184, s. 219

Ketä tulisi opettaa

Koko ihmiskunta

68. Ole kahlitsematon kuin tuuli viedessäsi viestiä Hänestä, joka on saattanut jumalallisen johdatuksen aamun valkenemaan. Ajattele, kuinka tuo tuuli uskollisena sille, mitä Jumala on määrännyt, puhaltaa maan kaikkiin seutuihin, niin asuttuihin kuin autioihin. Sille ei maan autiuden tahi sen vaurauden merkkien näkeminen tuota sen paremmin tuskaa kuin iloakaan. Joka taholle se Luojansa käskyn mukaisesti puhaltaa. Sen kaltainen tulisi olla jokaisen, joka väittää olevansa ainoan tosi Jumalan rakastaja. ^{sivu 116}Hänen tulisi kiinnittää katseensa Hänen uskonsa perustotuuksiin ja työskennellä uutterasti sen levittämiseksi. Täysin Jumalan tähden hänen tulisi julistaa Hänen sanomaansa ja tuossa samassa hengessä hyväksyä kuulijoiltansa mikä vastaanotto tahansa sanoillensa. Ken hyväksyy ja uskoo, saa palkintonsa, ken taas kääntyy pois, ei muuta saa kuin oman rangaistuksensa.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 161, s. 358–359

69. Siunatun kauneuden usko kutsuu ihmiskuntaa turvaan ja rakkauteen, sopuun ja rauhaan; se on pystyttänyt pyhättönsä maan korkeuksiin ja suunnannut kutsunsa kaikille kansakunnille. Sen tähden, oi te jotka olette Jumalan rakastajia, tuntekaa tämän kallisarvoisen uskon arvo, noudattakaa sen opetuksia, käykää tätä suoraa polkua ja näyttäkää tämä tie ihmisille. Korottakaa äänenne ja laulakaa valtakunnan laulua. Levittäkää laajalti rakastavan Herran ohjeita ja neuvoja niin, että tämä maailma muuttuisi toiseksi maailmaksi, tämä synkkä maapallo tulvisi valoa ja ihmiskunnan kuollut ruumis nousisi ja alkaisi elää, niin että jokainen sielu pyytäisi kuolemattomuutta Jumalan pyhien henkäysten kautta.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 1, s. 4–5

70. Uskovien tulisi antaa sanoma jopa niille, jotka eivät näytä olevan valmiita siihen, koska he eivät voi koskaan arvioida, missä määrin todella Jumalan sana voi vaikuttaa ihmisten sydämeen ja mieleen, jopa niiden, joilta näyttää täysin puuttuvan kyky ottaa vastaan opetukset.

Shoghi Effendin puolesta 14.1.1938 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 53, s. 29

71. Opetustyön ylimpänä päämääränä nykypäivänä on Bahá’u’lláhin sanoman vieminen yhteiskunnan jokaiseen kerrostumaan ja elämän joka alalle. Innokasta vastakaikua opetuksiin löydetään usein sellaiselta suunnalta, mistä sitä vähiten osaa odottaa, ja kaikkea sellaista vastakaikua olisi nopeasti seurattava, sillä menestys hedelmällisellä alueella herättää ^{sivu 117}puolestaan vastakaikua niissä, jotka eivät ensin osoittaneet mielenkiintoa.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto 31.10.1967 päivätystä kirjeestä kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 118–119

Ikätoverit

72. Amerikan bahá’í-nuorisolle -- on mielestäni osoitettava muutama sana erikseen tarkastellessani mahdollisuuksia, joita niin valtavat mittasuhteet omaava kampanja voi tarjota sille innokkaalle ja yritteliäälle hengelle, joka niin vahvasti elähdyttää heitä Bahá’u’lláhin asian palveluksessa. Vaikka heiltä puuttuu kokemusta ja heidän voimavaransa ovat riittämättömät, kuitenkin heidän seikkailuhenkensä, heidän tähän asti jatkuvasti osoittamansa tarmo, valppaus ja optimismi tekevät heistä kykeneviä olemaan aktiivisesti mukana herättämässä ikätoveriensa kiinnostuksen ja voittamassa heidän kannatuksensa noissa maissa.

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 69

73. Hän on sitä mieltä, että tänä aikana on mitä tärkeintä opettaa uskoa nuorisolle, koska heistä ei tule vain tulevaisuuden työntekijöitä, vaan he pystyvät levittämään sanomaa laajalti oman ikäpolvensa keskuuteen. Hän hyväksyy sen, että omistat niin paljon aikaa kuin mahdollista tälle työlle niiden arvokkaiden palvelujen rinnalla, joita niin väsymättömästi suoritat opetustyössä useissa kaupungeissa.

Shoghi Effendin puolesta 12. 3.1944 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 45, s. 25

74. Hän oli myöskin hyvin iloinen nähdessään, että bahá’í-nuoriso pitää kokouksia ja pyrkii kaikin mahdollisin tavoin hakeutumaan muiden nuorten joukkoon paikallisten kerhojen ja ryhmien kautta, ja täten saattamaan asian heidän tietoisuuteensa.

Shoghi Effendin puolesta 23.10.1945 kirjoitetusta kirjeestä Daytonin Paikalliselle Henkiselle Neuvostolle, Ohio, USA, Nuoriso, lainaus 54, s. 28

^{sivu 118}75. Hän kannustaa teitä kaksinkertaistamaan ponnistuksenne tulevana vuonna, opettamaan nuorisolle tätä Bahá’u’lláhin suurenmoista sanomaa. Se on todellakin ainoa toivo maailman henkiselle ja aineelliselle turvallisuudelle; ja vaikka vastakaiku saattaa aluksi olla hidasta, peräänantamattomuutenne ja omistautumisenne kautta te onnistutte vähitellen viehättämään hyvin suuren joukon Bahá’u’lláhin asiaan.

Shoghi Effendin puolesta 7.4.1952 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Dawn of a New Day, s. 199

Vähemmistöt

76. Pysykää kaikin mokomin hellittämättöminä ja seurustelkaa ystävällisessä hengessä muiden, eritoten toista rotua tai vähemmistökansallisuutta olevien, nuorisoryhmien kanssa, sillä tällainen kumppanuus osoittaa täyden vakuuttuneisuutenne ihmiskunnan ykseydestä ja vetää muita – niin nuoria kuin vanhoja – uskon puoleen.

Muitten kanssa solmitun ennakkoluulottoman ja rakkaudellisen toveruuden henki avaa ihmisten silmät enemmän kuin mikään määrä sanoja. Tällaisten tekojen yhteydessä voitte opettaa uskoa helposti.

Shoghi Effendin puolesta 18.6.1945 Ohiossa Yhdysvalloissa sijaitsevan Daytonin bahá’ílle kirjoitetusta kirjeestä, Opettamisen lahja, lainaus 61, s. 32

77. Hän kehottaa teitä kaikkia kiinnittämään erityistä huomiota yhteyksiin rodullisten vähemmistöjen kanssa. Yhdysvaltojen kaltaisessa maassa, jossa vallitsee niin mittava ennakkoluulo maan värillisiä asukkaita kohtaan, on erittäin tärkeätä, että bahá’ít – ja aivan erityisesti nuoriso – osoittavat aktiivisesti, että meillä ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja, ja jopa että ennakkoluulomme suosivat vähemmistöjä.

Me emme todellakaan voi saattaa opetuskampanjaa menestykselliseen päätökseen Afrikassa, ellemme kotiyhdyskunnissamme täysipainoisesti osoita rakkauttamme niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lähtöisin Afrikan väestöstä.

Shoghi Effendin puolesta 11.11.1951 kirjoitetusta kirjeestä Louhelen koululle, Nuoriso, lainaus 65, s. 32

^{sivu 119}78. Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston mielestä ystävät ja joskus bahá’í-laitoksetkin ovat olleet taipuvaisia ylireaktioihin niiden aika ajoin annettujen ohjeiden kohdalla, jotka liittyvät yhteydenpitoon Iranista ja muualta Lähi-Idästä tuleviin muslimeihin sekä heidän opettamiseensa, ja he menevät usein äärimmäisyyksiin niiden varoitusten suhteen, jotka näissä ohjeissa on annettu. Ystävät ajattelevat joskus, että heidän tulee varoa kaikkea kanssakäymistä tällaisten ihmisten kanssa tai että mitä tahansa yhteyttä heidän kanssaan pidetään bahá’í-lain rikkomisena. Meitä on pyydetty korostamaan, ettei Oikeusneuvosto ole koskaan kieltänyt ystäviä olemasta yhteydessä iranilaisiin muslimeihin, koska tällainen yleinen kielto olisi vastoin uskon henkeä. Kuitenkin, ottaen huomioon uskon historian ja tämän hetken tilanteen Iranissa, se on kehottanut ystäviä lännessä toimimaan näitä ihmisiä kohtaan viisaasti ja varovasti. Itse asiassa Oikeusneuvosto on selvittänyt asiaa eri tilanteissa toteamalla kansallisille henkisille neuvostoille:

”Suojelijan ohjeita Lähi-Idästä tulleiden opettamisesta on noudatettava, ja johtuen Iranin nykyisestä tilanteesta on niitä noudatettava aivan erityisesti tällä hetkellä. Nimenomaan iranilaisten muslimien pariin ei pitäisi hakeutua tarkoituksena opettaa heille uskoa. Ei kuitenkaan voida yksioikoisesti sanoa, ettei ystävillä saisi olla mitään yhteyttä Iranin muslimeihin. Joillakin bahá’ílla on sukulaisia, jotka ovat iranilaisia muslimeja, joillakin on Iranista läheisiä muslimiystäviä, jotka sattuvat asumaan lännessä, eikä näistä ystävyyssuhteista tulisi luopua. Samaan aikaan on Iranin bahá’ílle korostettava, että vaikka heidän ei tulisi katkaista siteitään muslimisukulaisiinsa ja ystäviinsä – mikä askel voisi aiheuttaa vihamielisyyttä ja kääntää nämä uskoa vastaan – heidän ei tulisi etsiytyä Iranin muslimien seuraan luodakseen heihin ystävälliset suhteet tai opettaakseen heille uskoa.” --

^{sivu 120}Samaan aikaan, kun Oikeusneuvosto kannattaa mahdollisimman laajaa oikean tiedon jakamista Iranin muslimeille uskosta, ei aika ole vielä tullut bahá’ílle lännessä – erityisesti persialaisille – ottaa yleiseksi tavoitteeksi opettaa asiaa Iranin muslimeille. Kuten on tunnettua, iranilaisilla on joukko seuroja ja järjestöjä, joista jotkut ovat epäilemättä kulttuuriin liittyviä ja toiset taas poliittisesti suuntautuneita vaikkakin näennäisesti kulttuuriasioita koskevia. Näissä järjestöissä käy jatkuvasti ihmisiä, joiden käsitykset eivät ole sopusoinnussa bahá’íden vaatimustason kanssa. Ilmeisestikin seurusteleminen tällaisten ryhmien kanssa voisi vaikuttaa vahingollisesti joihinkin bahá’íhin, erityisesti nuoriin.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 6.3.1983 päivätystä kirjeestä Kanadan Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1408, s. 430

Koululaiset ja opiskelijat

79. Juuri tällaisissa älyllisissä piireissä ystävien tulisi pyrkiä opettamaan luottavaisina siitä, että olipa heidän kyvykkyytensä miten rajallista tahansa, kuitenkin heidän ponnistuksiaan jatkuvasti ohjataan ja vahvistetaan ylhäältä. Tämä luottavaisen toivon, riemukkaan rohkeuden ja lannistumattoman innostuksen henki itsessään, mihinkään sen mahdollisesti tuottamiin kouraantuntuviin tuloksiin katsomatta, voi yksin varmistaa opetusponnistustemme lopullisen menestyksen.

Shoghi Effendin puolesta 31. 10.1936 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Opettamisen lahja, lainaus 48, s. 27

80. Hän oli hyvin tyytyväinen ja innostuksen vallassa hitaasta mutta varmasti edistyvästä työstäsi State Collegen tiedekunnan jäsenten ja opiskelijakunnan keskuudessa. Bahá’íden on korkea aika yrittää tavoittaa maan ajatteleva ja koulutettu nuoriso, josta niin paljon tulevaisuudesta riippuu, varsinkin valtaisa tehtävä soveltaa bahá’í-opetusten henki ja kirjain ajan vaatimuksiin – työ, joka saattaa vaatia sukupolvia kestäviä valmisteluja.

Shoghi Effendin puolesta 13.6.1928 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 13, s. 9

^{sivu 121}81. Hän oli erittäin kiinnostunut työstäsi yliopiston opiskelijoiden parissa ja toivoo sen tuottavan runsaan sadon. Nuori ihminen on avomielinen, hänellä ei ole ennakkoluuloja vastuksenaan ja hän on valmis hyväksymään minkä tahansa sanoman, joka tyydyttää sekä hänen henkisen kaipuunsa että hänen älylliset vaatimuksensa. Työn olisi kuitenkin oltava sekä perinpohjaista että laajakantoista. Ei riitä, että käännytte monien opiskelijaryhmien puoleen: on löydyttävä henkilöitä, jotka jatkavat tuota työtä, valitsevat ne, jotka haluavat tietää lisää ja perehdyttävät heidät opetuksiin. Tämä tehtävä epäilemättä kuuluu opetuskomitealle, jonka tulisi aina olla valppaana, nähdä, missä on vastaanottavainen ryhmä ja lähettää opettajia saattamaan heidät asian piiriin.

Shoghi Effendin puolesta 20. 6.1931 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 14, s. 9

82. Kertomus työstäsi ulkomaalaisten opiskelijoiden parissa ilahdutti Shoghi Effendiä suuresti. Nämä nuoret ihmiset eivät pelkästään saa hyvää vaikutelmaa amerikkalaisista perheistä ja vieraanvaraisuudesta, vaan myös se henkinen valmennus, jota pyrit heille antamaan, tekee heidän koulutuksestaan täydellisemmän ja kannattavamman. Tämä sen lisäksi, että heidän sydämeensä istutetaan bahá’í-opetusten siemenet, jotka aikanaan itävät ja tuottavat ihania hedelmiä. Kotiin palatessaan kaikki nämä nuoret ihmiset kantavat sanoman mukanaan ja vaikka he eivät liittyisikään uskoon, he tulevat pysymään sen ystävinä ja aina valmiina tarjoamaan apuaan niille bahá’í-opettajille, joita sattuvat tapaamaan. Shoghi Effendi toivoo, että jatkat tätä työtä, mutta samalla yrität tehdä heistä todellisia bahá’íta – yhtä hyvin hengen kuin uskonkin puolesta.

Shoghi Effendin puolesta 4. 2.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 19, s. 12

^{sivu 122}

Matkustaminen opetustarkoituksessa

83. Oi kunpa voisin matkata näille seuduille, vaikka sitten jalkaisin ja äärimmäisessä köyhyydessä, ja kaupungeissa, kylissä, vuorilla, aavikoilla ja merillä kutsua ”Yá Bahá’u’l-Abhá” kaiuttaen edistää jumalallisia opetuksia! Mutta voi, tätä en voi tehdä. Kuinka syvästi surenkaan! Suokoon Jumala, että te voisitte sen toteuttaa.

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of the Divine Plan, s. 41–42

84. Nyt on aika, jolloin voitte riisua tähän maailmaan kiintyneisyyden vaatteen, täysin irrottautua aineen maailmasta, tulla taivaan enkeleiksi ja matkustaa näihin maihin. --

‘Abdu’l-Bahá, Tablets of the Divine Plan, s. 11, Opettamisen lahja lainaus 9, s. 10

85. Bahá’í-nuorisoa tulisi rohkaista näkemään opiskelunsa ja koulutuksensa elinkeinoon tai ammattiin osana heidän palveluaan Jumalan asialle ja liittyneenä elämänkaareen, joka on omistettu uskon etujen edistämiseen. Samanaikaisesti opiskeluvuosien kuluessa nuorten on usein mahdollista tarjoutua tietyiksi viikkojen, kuukausien tai ehkä vuoden tai useamman ajaksi, jolloin voivat omistautua matkustamiseen opetustarkoituksessa tai palvelemaan bahá’í- yhdyskuntaa muulla tavoin, kuten pitämään lasten luokkia syrjäisissä kylissä. Heitä tulisi rohkaista tarjoutumaan tällaiseen palveluun, joka itsessään on mainiota kokemusta tulevaisuuden varalle, ja kansallisen neuvoston tulisi ohjata sopivaa komiteaa vastaanottamaan tällaisia tarjouksia ja järjestämään niiden toteuttaminen niin, että niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto naw-rúzina 1974 päivätystä sanomasta kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 269–270

86. Toiveemme on, että nyt käynnistettävässä kansainvälisessä matkaopetusohjelmassa nuoriso ottaisi merkittävän osan omistamalla osan loma-ajoistaan ja erityisesti pitkästä lomasta lukuvuoden ^{sivu 123}päättyessä opetustyön edistämiseen sen kaikissa suhteissa, ei ainoastaan oman kansallisen yhdyskunnan piirissä vaan laajemminkin. Joillakin nuorilla voi olla omia varoja, toiset ovat ehkä kykeneviä ja halukkaita tekemään työtä ja säästämään tällaisia projekteja varten tarvittavat varat, jotkut saavat mahdollisesti taloudellista tukea vanhemmiltaan, sukulaisiltaan tai ystäviltään. Muissa tapauksissa voivat bahá’í-rahastot täydentää niitä varoja, joita mahdollinen matkustava opettaja itse kykenee hankkimaan.

Nuorten kestävyys vaikeissa olosuhteissa, heidän elinvoimansa ja tarmonsa ja heidän kykynsä sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, kohdata uusia haasteita ja jakaa lämpönsä ja innostuksensa niille, joiden luona he vierailevat, yhdistyneenä bahá’í-nuorison omaan käytöksen tasoon, tekevät heistä kykeneviä välikappaleita suunniteltujen projektien toteuttamiseen. Näiden silmiinpistävien ominaisuuksiensa avulla heistä voi todellakin tulla minkä tahansa hankkeen kärkijoukko ja he voivat olla liikkeelle panevana voimana missä tahansa yrityksessä, johon he osallistuvat, olkoonpa se sitten paikallinen tai kansallinen. Odottava katseemme on kiinnittynyt bahá’í-nuorisoon.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 25.5.1975 päivätystä kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 310

Pioneeripalvelut

87. Niitä, jotka ovat jättäneet oman maansa opettaakseen Meidän asiaamme, on Uskollinen henki voimallansa vahvistava. Meidän valittujen enkeltemme joukko on heidän rinnallaan käyvä Hänen käskystänsä, joka on Kaikkivaltias, Kaikkiviisas. Miten suuri siunaus odottaakaan sitä, joka on saanut kunnian palvella Kaikkivaltiasta. Kautta elämäni! Sen veroinen ei ole mikään teko, olipa se miten mittava tahansa, paitsi ne teot, jotka Jumala, Kaikkivoipa, Kaikkein mahtavin, on määrännyt. Tällainen palvelu on todellakin kaikkien hyvien tekojen ruhtinas ja ^{sivu 124}jokaisen hyvän työn kaunistus. Näin on määrännyt Hän, joka on Ylin ilmoittaja, Ikiaikainen.

Jokaisen, joka nousee opettamaan Meidän asiaamme, on ehdottomasti irrottauduttava kaikista tämän maailman asioista ja pidettävä kaikkina aikoina Meidän uskomme menestystä korkeimpana päämääränänsä. Tämä totisesti on varjellussa muistiossa säädetty. Ja kun hän Herransa asian tähden päättää jättää kotinsa, ottakoon hän parhaaksi matkavarusteeksensa luottamuksensa Jumalaan ja verhoutukoon hyveen vaippaan. Näin on Jumala, Kaikkivaltias, Kaikkein ylistetyin, säätänyt.

Jos hänessä palaa Jumalan rakkauden tuli, jos hän on valmis luopumaan kaikista luoduista, hänen lausumansa sanat tulevat sytyttämään ne, jotka häntä kuulevat. Totisesti Herrasi on Kaikkitietoinen, Kaiken tunteva. Onnellinen on se ihminen, joka on Meidän äänemme kuullut ja on vastannut kutsuumme. Hän totisesti on niitä, jotka tuodaan Meidän tykömme.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 157, s. 353–354

88. On myös kirjoitettu siunatussa Evankeliumissa: ”Matkustakaa kaikkeen maailmaan ja kutsukaa ihmisiä Jumalan valtakuntaan.” Nyt on aika, että te nousette suorittamaan tätä kaikkein suurinta palvelua ja tulette lukemattomien sielujen ohjauksen aiheuttajaksi. Täten tämän yli-inhimillisen palveluksen kautta rauhan ja sopusoinnun säteet voivat valaista ja kirkastaa kaikki seudut ja ihmiskunnan maailma löytää rauhan ja levollisuuden.

‘Abdu’l-Bahá, Tablest of Divine Plan, s. 22

89. -- Olkoon tämä jokaisen bahá’ín korkein ja kaikkein kiireellisin velvollisuus. Tehkäämme siitä elämäämme hallitseva intohimo. Hajaantukaamme maailman äärimmäisiin kolkkiin, uhratkaamme henkilökohtaiset etumme, mukavuutemme, makumme ja nautintomme, menkäämme maailman erilaisten sukukuntien ja kansojen pariin, tutustukaamme heidän käytökseensä, perinteisiinsä, ajatuksiinsa ja tapoihinsa, herätkäämme, ruokkikaamme ja pitäkäämme yllä yleismaailmallista ^{sivu 125}kiinnostusta liikkeeseen ja samanaikaisesti pyrkikäämme kaikin käytettävissämme olevin keinoin, keskittyneesti ja hellittämättömästi huomiota kiinnittäen varmistamaan kuulijoistamme toiveikkaampien ja vastaanottavaisempien varauksettoman uskollisuuden ja aktiivisen tuen. --

Shoghi Effendi, Bahá’í Administration, s. 69, Opettamisen lahja, lainaus 32, s. 18–19

90. Nuoret ihmiset, jotka ovat – useimmiten – vapaampia kuin vanhemmat uskovat, ovat tilanteessa, jossa he voivat lähteä pioneereiksi ja muuttaa tulokkaina uusiin kaupunkeihin. Suuri joukko pioneereja Amerikasta, jotka lähtivät kotikaupungeistaan ja usein kotimaastaan täyttääkseen seitsenvuotissuunnitelman, olivat nuoria ihmisiä – jotkut heistä niin nuoria, ettei heillä vielä ollut kylliksi ikää tullakseen valituiksi henkisiin neuvostoihin, joita he auttoivat perustamaan!

Shoghi Effendin puolesta 7.6.1946 kirjoitetusta kirjeestä Brittein Saarten Kansalliselle Nuorisokomitealle, The Unfolding Destiny of the British Bahá’í Community, s. 187

91. -- Tulisiko minun jatkaa opintojani vai pitäisikö minun lähteä pioneeriksi nyt? Epäilemättä tämä sama kysymys on jokaisen nuoren bahá’ín mielessä, joka haluaa omistaa elämänsä uskon edistämiselle. Ei ole olemassa mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa vakiovastausta; rakastettu Suojelija antoi tähän kysymykseen eri yksilöille erilaisia vastauksia. On ilmeistä, että olosuhteet vaihtelevat jokaisessa yksityisessä tapauksessa. Jokaisen yksilön täytyy päättää, miten hän parhaiten voi palvella asiaa. Tätä päätöstä tehtäessä on hyödyllistä punnita seuraavia tekijöitä:

Kun ihmisestä tulee bahá’í, koko hänen elämänsä on, tai pitäisi olla, omistettu Jumalan asian edistämiselle ja kaikki hänen kykynsä ja lahjansa lopulta palvelevat tätä ylivoimaisesti tärkeintä elämän päätarkoitusta. Tämän kehyksen puitteissa hänen tulee harkita muun muassa, voiko hän jatkamalla opintojaan nyt toimia tehokkaammin pioneerina myöhemmin, ^{sivu 125}tai vaihtoehtoisesti, onko polttava pioneeritarve nyt, kun opetusmahdollisuudet ovat vielä avoinna, painavampi tekijä kuin odotettu tehokkuuden lisäys. Tämä ei ole helppo päätös, koska usein henki, joka innostaa tarjoutumaan pioneeriksi, on tärkeämpi kuin akateemiset saavutukset.

Asevelvollisuus saattaa olla pioneeriksi tarjoutumisen ajoittamiseen vaikuttava tekijä.

Henkilöllä voi olla suorittamattomia velvollisuuksia toisia kohtaan mukaan luettuna ne henkilöt, jotka ovat riippuvaisia hänen tuestaan.

Saattaa olla mahdollista yhdistää pioneeriprojekti koulutuksen jatkamiseen. Harkitsemisen arvoinen on myös mahdollisuus, että pioneerikokemus, vaikka keskeyttääkin virallisen koulutusohjelman, saattaa pitkällä tähtäimellä osoittautua hyödylliseksi siten, että opintoja myöhemmin voidaan jatkaa kypsemmällä näkemyksellä.

Jonkun tietyn kohteen kiireellisyys, jonka täyttämiseen henkilö on erityisen pätevä ja johon ei ole muita tarjokkaita.

Se seikka, että pioneerien tarve epäilemättä säilyy monen sukupolven ajan, ja että tulevaisuudessa tulee olemaan monia kutsuja pioneeripalvelukseen.

Neuvottelun periaate pätee myös. Henkilö saattaa olla velvollinen neuvottelemaan asiasta toisten kanssa, esimerkkinä vanhemmat, paikallinen ja kansallinen henkinen neuvosto ja pioneerikomiteat.

Lopuksi, pitäen mielessä uhrautuvan palvelun periaate ja Bahá’u’lláhin pettämättömät lupaukset niille, jotka nousevat palvelemaan Hänen asiaansa, tulisi rukoilla ja mietiskellä, mitä toimintatapaa noudattaa. Usein käykin niin, ettei vastausta löydy muiden keinojen avulla.

^{sivu 127}Vakuutamme nuorille, että olemme tietoisia niistä monista tärkeistä päätöksistä, jotka heidän on tehtävä astuessaan Bahá’u’lláhin palvelemisen polulle. Rukoilemme hartaasti pyhällä kynnyksellä, että kaikki saisivat jumalallista ohjausta ja että he vetäisivät puoleensa Kaikessa armeliaan siunaukset.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 9.10.1968 päivätystä kirjeestä bahá’í-nuorille kaikissa maissa, Nuoriso, s. 40–41

92. Aikaisemmin oli joidenkin kansallisten neuvostojen valitsema käytäntö olla rohkaisematta nuoria bahá’íta sitoutumaan palvelemaan tehtävissä, joita ei-bahá’í vapaaehtoisjärjestöt toimeenpanivat, koska neuvostoilla oli se käsitys, etteivät nämä nuoret voisi tehdä suoraa opetustyötä, eivätkä juurikaan osallistua bahá’í-toimintoihin palvellessaan tällaisten ohjelmien puitteissa ulkomailla. Ehkäpä joissakin tapauksissa mukana olleet bahá’ít eivät olleet varmoja kuinka toimia bahá’í-yhdyskunnan jäseninä huolehtiakseen asianmukaisesti elämänsä jokaisesta osa-alueesta.

Kokemuksen valossa on kuitenkin nyt selvää, ettei meillä pitäisi olla mitään epäilyksiä kannustaessamme nuoria bahá’íta olemaan mukana sellaisissa vapaaehtoisjärjestöjen ohjelmissa, kuten United Nations Volunteers [Yhdistyneiden Kansakuntien vapaaehtoisjoukot], United States Peace Corps [Yhdysvaltojen rauhanjoukot], Canadian University Services Overseas, CUSO [Kanadan yliopiston ulkomaanpalvelut] ja samankaltaiset kanadalaiset järjestöt, British Volunteer Programme of the United Kingdom, BVP [Yhdistyneen Kuningaskunnan brittiläinen vapaaehtoisohjelma] ja muut vapaaehtoisjärjestöt. Tiettävästi muilla mailla kuten Saksalla, Alankomailla ja Skandinavian mailla on samanlaisia palvelujärjestöjä, jotka ovat yhteensopivia bahá’í-kehitystavoitteiden kanssa niin kuin niitä on nyt hahmoteltu.

On syytä mainita muutamia tällaisesta palvelusta uskolle koituvista eduista. Vapaaehtoiset saavat perusteellista ohjausta ja joskus heille opetetaan perustaitoja, joiden avulla he voivat ^{sivu 128}auttaa bahá’í-yhdyskuntaa kehitysmaissa käynnistetyissä projekteissa. Missä tahansa nämä vapaaehtoiset palvelevatkin, on heidän mahdollista osallistua bahá’í-toimintoihin ja antaa panoksensa bahá’í-yhdyskunnan lujittamisessa. Vapaus opettaa riippuu suuressa määrin ryhmänjohtajan paikallisesta tulkinnasta, mutta vaikka vapaaehtoiset eivät ryhtyisikään opettamaan suoraan, tulisi tiedon heidän bahá’í-vakaumuksestaan ja bahá’í-hengen ja asennoitumisen osoittamisen työtä ja palvelemista kohtaan vetää puoleensa myönteistä huomiota, ja tämä voi monissa tapauksissa vaikuttaa siihen, että yksilöt viehättyvät Bahá’u’lláhin uskosta. Ja lopuksi, ulkomailla palvelemisen aika antaa usein esimakua tällaisesta palvelusta, ja vapaaehtoiset voivat hyvinkin tarjoutua välittömästi edistämään pioneerityötä joko samassa maassa tai toisessa kehitysmaassa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 13.12.1983 kirjoitetusta kirjeestä joillekin kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963–1986, s. 611–612

93. -- Vaikka tämä asia sulkee piiriinsä yhtäläisesti arvostaen kaikkien ikäluokkien edustajia, on sillä kuitenkin erityinen sanoma ja tehtävä teidän sukupolvenne nuorisolle. Se on heidän tulevaisuutensa perusasiakirja, heidän toivonsa, heidän takeensa tulevista paremmista päivistä. Siksi Suojelija on erityisen iloinen, että nuoret bahá’ít ovat aktiivisia pioneeritoiminnassa.

Shoghi Effendin puolesta 16.6.1942 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Nuoriso, lainaus 42, s. 23–24

7. Puhtaus ja tahrattomuus

^{sivu 129}

Luonteen puhtaus

1. -- Oi te ainoan tosi Jumalan rakastetut! Jättäkää alhaisten ja turmeltuneitten halujenne ahtaat asuinsijat ja edetkää Jumalan valtakunnan suunnattomaan mittaamattomuuteen ja asustakaatte pyhyyden ja irrottautuneisuuden vainioilla, jotta tekojenne sulotuoksu johdattaisi kaiken ihmiskunnan Jumalan katoamattoman kirkkauden valtameren äärelle. --

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 115, s. 260–261

2. Tullaan nostattamaan vertaansa vailla oleva ihmisrotu, joka irrottautuneisuuden jaloin polkee alleen kaikki, jotka ovat taivaissa ja maan päällä, ja levittää pyhyyden viitan kaiken sen ylle, mikä on luotu vedestä ja savesta.

Bahá’u’lláh, lainattu teoksessa The Advent of Divine Justice, s. 31

3. -- Kunpa teillä olisikin kyky nähdä se, minkä Herranne, Kaikkein armahtavaisin näkee – se, mikä osoittaa arvonne korkeutta, todistaa ansioidenne suuruutta ja julistaa asemanne ylhäisyyttä! Suokoon Jumala, etteivät halunne eivätkä hillitsemättömät himonne estä teitä saavuttamasta sitä, mikä teille on määrätty.

Bahá’u’lláh, Poimintoja Bahá’u’lláhin kirjoituksista, lainaus 147, s. 336

4. Vaatetuksen valinta sekä parran leikkaus ja sen käsittelytapa on jätetty ihmisen harkinnan varaan. Mutta varokaa, oi ihmiset, ettette saata itseänne tietämättömien leikkikaluiksi.

Bahá’u’lláh, Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Aqdas, s. 23

^{sivu 130}5. Jumala rakastaa niitä, jotka ovat puhtaita. Mikään ei ole Bayánissa eikä Jumalan silmissä rakastetumpaa kuin puhtaus ja tahrattomuus. --

Jumala ei halua nähdä Bayanin uskontojärjestelmässä minkään sielun jäävän osattomaksi ilosta ja riemusta. Hän todellakin halajaa, että kaikissa olosuhteissa kaikki olisivat sellaisen sisäisen ja ulkoisen puhtauden koristamia, että mitään vastenmielisyyttä ei aiheutuisi edes heille itselleen, saati sitten muille.

Báb, Selections from the Writings of the Báb, s. 80

6. Oi te puhtaan ja kaikkivaltiaan Jumalan ystävät! Puhtaus ja pyhyys kaikissa asioissa on vihkiytyneen sielun ominaisuus ja orjuuttamattoman mielen välttämätön piirre. Täydellisyyksistä parhaimmat ovat moitteettomuus ja itsensä vapauttaminen jokaisesta vajavuudesta. Kun yksilö on joka suhteessa tahraton ja puhdas, tulee hänestä Ilmeisen valon heijastava polttopiste.

Ensimmäisenä ihmisen elämässä pitää olla puhtaus, sen jälkeen raikkaus, siisteys ja hengen riippumattomuus. Ensin täytyy joen uoma puhdistaa, sitten voidaan makea jokivesi johtaa siihen. Siveät silmät nauttivat riemullisesta Jumalan näkemisestä ja tietävät, mitä tämä kohtaaminen tarkoittaa, puhdas aisti hengittää sisään Hänen armonsa ruusutarhojen tuoksuja, kiillotettu sydän heijastaa totuuden kauniit kasvot. --

Tarkoitukseni on tämä: että jokaisella elämän alueella puhtaus ja pyhyys, tahrattomuus ja jalostuneisuus ylentäisivät ihmisen olotilaa ja edistäisivät hänen sisäisen todellisuutensa kehitystä. Jopa fyysisessä maailmassa puhtaus johtaa henkisyyteen, kuten pyhissä kirjoituksissa selvästi sanotaan. Ja vaikka ruumiillinen puhtaus on fyysinen asia, sillä on kuitenkin voimakas vaikutus hengen elämään. Se on kuin ihmeellisen suloinen ääni tai soitettu melodia: vaikka ääni on vain ilman värähtelyä, joka vaikuttaa korvan kuulohermoon, ja nämä värähtelyt ovat vain sattumanvaraisia ilmiöitä, jotka kulkeutuvat ilmassa, siitä huolimatta huomaa, miten ne vaikuttavat sydämeen. Ihmeellinen laulu antaa siivet hengelle ja saa sielun sykähtämään ilosta. Tämän ^{sivu 131}keskeinen sanoma on siis se, että fyysinen puhtaus vaikuttaa myös ihmisen sieluun. ⁵ --

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ’Abdu’l-Bahá, lainaus 129, s. 154–155

7. -- intohimo on liekki, joka on saattanut tuhkaksi lukemattomat oppineiden elinajan saavutukset, kuluttava tuli, jota ei edes heidän keräämänsä tiedon laaja meri kyennyt koskaan tukahduttamaan. Kuinka usein onkaan tapahtunut, että yksilö, jota ihmiskunnan kaikki ominaisuudet kaunistivat ja joka oli todellisen ymmärryksen jalokivi, seurasi tästä kaikesta huolimatta intohimojaan siihen asti, että hänen erinomaiset ominaisuutensa kävivät kohtuullisuuden rajan yli ja hän ajautui kohtuuttomuuteen. Hänen puhtaat aikeensa muuttuivat pahoiksi, hänen ominaisuuksiaan ei enää käytetty niiden arvon mukaisesti, ja hänen himojensa voima käänsi hänet pois oikeudenmukaisuudesta ja sen palkkiosta teille, jotka olivat vaarallisia ja pimeitä. Hyvä luonteenlaatu on Jumalan, Hänen valittujensa sekä näkemystä omaavien silmissä kaikista asioista erinomaisin ja kiitettävin, mutta aina sillä ehdolla, että sen lähtökohdan tulisi olla järki ja tieto ja todellisen kohtuullisuuden olisi oltava sen perustana. --

‘Abdu’l-Bahá, The Secret of Divine Civilization, s. 59–60

8. Käytöksen rehtiys, pysyvä käsitys järkähtämättömästä oikeudenmukaisuudesta, joka ei ole korruptoituneessa poliittisessa elämässä niin selvästi ilmenevien rappeuttavien vaikutusten hämärtämä; siveä, puhdas ja pyhä elämä, jota eivät tahraa tai sumenna säädyttömyydet, paheet ja valheelliset moraalikäsitykset, joita luonnostaan puutteellinen moraalinen säännöstö suvaitsee, säilyttää ja vaalii; rodullisen ennakkoluulon kasvaimesta ^{sivu 132}vapaa veljeskunta, kasvaimesta joka tuhoaa jo valmiiksi heikon yhteiskunnan elinehtoja – nämä ovat ne ihanteet, joiden edistämiseksi Amerikan uskovien tulee tästä lähtien yksilöinä ja yhteistyössä ponnistella niin yksityisessä kuin julkisessa elämässäänkin, ihanteet, jotka ovat merkittävimmät eteenpäin vievät voimat ja jotka voivat tehokkaimmin kiihdyttää heidän laitostensa esiinmarssia, heidän suunnitelmiaan ja hankkeitaan, ihanteet, jotka voivat vartioida tämän uskon kunniaa ja rehellisyyttä sekä voittaa mitkä tahansa tulevaisuudessa ilmenevät esteet.

Tämän käytöksen rehtiyden ja sen mukanaan tuoman oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, totuudenmukaisuuden, rehellisyyden, oikeamielisyyden ja luotettavuuden tulee selvästi näkyä jokaisella bahá’í-yhdyskunnan elämän tasolla.

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 23

9. Tällaisen menettelytapojen rehtiyden täytyy tulla esille yhä voimakkaammin kaikissa päätöksissä, jotka bahá’í-yhdyskunnan valitut edustajat tehtävänsä mukaan voidaan kutsua antamaan. Sen täytyy jatkuvasti heijastua kaikkien sen jäsenten liikeasioihin, kotielämään, kaikkiin toimiin ja palveluksiin, jonka he tulevaisuudessa mahdollisesti tekevät hallitukselleen tai kansalleen. Sen täytyy tulla esille kaikkien bahá’í-valitsijamiesten menettelytavoissa heidän harjoittaessaan pyhiä oikeuksiaan ja tehtäviään. Sen täytyy olla luonteenomaista jokaisen uskollisen uskovan asenteelle sitä kohtaan, että he eivät ota vastaan poliittisia virkoja, eivät samaistu poliittisiin puolueisiin, eivät ota osaa poliittisiin väittelyihin eivätkä ole jäseninä poliittisissa järjestöissä tai kirkollisissa laitoksissa. Sen täytyy tulla näkyviin kaikkien, sekä vanhojen että nuorten, ehdottomassa uskollisuudessa ‘Abdu’l-Bahán puheissaan säätämiä, selvästi ilmoitettuja perusperiaatteita ja Bahá’u’lláhin kaikkein pyhimmässä kirjassaan ilmaisemia lakeja ja määräyksiä kohtaan. Sen täytyy näyttää toteen jokaisen bahá’í-uskon puolustajan puolueettomuudella uskon vihollisia kohtaan, hänen oikeudenmukaisuudellaan tunnustaa ^{sivu 133}jokainen ansio, joka vihollisella mahdollisesti on ja hänen rehellisyydellään täyttää kaikki velvollisuudet, joita hänellä saattaa olla tätä kohtaan. Sen täytyy muodostaa jokaisen bahá’í-opettajan elämän pyrkimysten, ponnistusten ja sanojen loistavin koristus, työskentelipä hän kotonaan tai ulkomailla, opetusjoukkojen eturiveissä tai vähemmän aktiivisessa ja vastuullisessa asemassa. --

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 26–27

10. On kuitenkin pidettävä mielessä, ettei tällaista korkean moraalisen käytöksen noudattamista tule liittää tai sekoittaa minkäänlaiseen asketismiin tai liialliseen ja kiihkomieliseen puritanismiin. Bahá’u’lláhin korostama käyttäytymisnormi ei pyri missään olosuhteissa kieltämään keneltäkään hänelle kuuluvaa oikeutta ja vapautta ottaa täysi etu ja hyöty niistä monista iloista, kauneuden lähteistä ja nautinnoista, joilla rakastava Luoja on maailman niin runsaskätisesti rikastuttanut. Itse Bahá’u’lláh vakuuttaa meille: ”Jos joku tahtoo kaunistautua maan koristein, kantaa sen kirjokaapuja tahi nauttia sen suomista antimista, ei tämä voi olla hänelle vahingoksi, ellei hän anna minkään tulla itsensä ja Jumalan välille, sillä Jumala on asettanut kaiken hyvän, niin taivaihin kuin maahan luodun, niille palvelijoillensa, jotka Häneen todella uskovat. Maistakaa, oi ihmiset, niitä hyvyyksiä, jotka Jumala on teille suonut, älkääkä evätkö itseltänne Hänen ihmeellisiä lahjojansa. Lausukaa kiitosta ja ylistystä Hänelle ja olkaa niitä, jotka ovat todella kiitollisia!”

Shoghi Effendi, The Advent of Divine Justice, s. 33

Tupakointi

11. -- on olemassa -- kiellettyjä asioita, jotka eivät aiheuta välitöntä haittaa ja joiden vahingolliset vaikutukset syntyvät vasta vähitellen: sellaiset toiminnat ovat myös vastenmielisiä Herralle ja moitittavia Hänen silmissään sekä myös inhottavia. Näiden ehdotonta laittomuutta ei kuitenkaan ole erityisesti esitetty pyhässä ^{sivu 134}tekstissä, mutta niiden välttäminen on tarpeellista puhtaudelle ja tahrattomuudelle, terveydestä huolehtimiselle sekä vapaudelle riippuvuudesta.

Jälkimmäisten joukossa on tupakointi, joka on likaista, haisevaa, vastenmielistä – paha tapa, jonka vahingollisuus tulee vähitellen kaikille ilmeiseksi. Jokainen pätevä lääkäri on tullut siihen tulokseen – ja tämä on myös kokeilla todistettu – että yksi tupakan osista on tappava myrkky ja tupakoitsija on alttiina monille eri taudeille. Tämän takia on selvästi sanottu, että tupakointi on terveysopin kannalta ihmiselle soveltumatonta.

Tarkoitan sitä, että Jumalan silmissä tupakointi on paheksuttavaa, inhottavaa, äärimmäisen likaista ja – vaikkakin asteittain – äärimmäisen vahingollista terveydelle. Se on myöskin ajan ja rahan haaskausta sekä tekee käyttäjästä haitallisen riippuvuuden uhrin. Niillä, jotka ovat lujia liitossa, tämä tapa tuomitaan niin järjellä kuin kokemuksellakin, ja sen hylkääminen tuo huojennuksen ja rauhan kaikkien mieliin. Sitä paitsi tämä tekee mahdolliseksi raikkaan suun ja tahrattomat sormet sekä hiukset, jotka ovat vapaita pahasta ja luotaantyöntävästä hajusta. Tämän kirjelmän saatuaan ystävät tulevat varmasti keinolla millä hyvänsä, ja jopa pidemmällä, aikavälillä hylkäämään tämän turmiollisen tavan. Tällainen on toiveeni.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ’Abdu’l-Bahá, lainaus 129, 155–156

12. - - ‘Abdu’l-Bahá kehotti välttämään tupakointia. Vaikka kirjoitukset tuomitsevat vahvasti tupakoinnin, ne eivät sitä kiellä. Vastauksena kirjeisiin joissa kysytään aiheesta, rakastettu Suojelija vastasi sihteerinsä välityksellä, että meillä ei ole oikeutta estää ketään tupakoimasta, että bahá’ílla on vapaus tupakoida mutta on suotavampaa olla tekemättä niin ja että tästä ei tulisi tehdä suurta kysymystä.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvoston 8.4.1965 päivätystä kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1983), lainaus 720, s. 271–172

^{sivu 135}

Alkoholi

13. On mahdotonta sallia, että ihminen, jolle on suotu järki, nauttisi sellaista, mikä vie sen mennessään. Ei, päinvastoin hänen tulee esiintyä niin, kuin on ihmisen aseman arvoista, eikä kenen tahansa piittaamattoman ja horjuvaisen sielun ilkitekojen mukaisesti.

Bahá’u’lláh, Kitáb-i-Aqdas, 119, s. 60

14. Oi tomun poika! Älä käännä katsettasi kuolemattoman Rakastetun verrattomasta viinistä äläkä suuntaa silmiäsi saastaiseen ja katoavaan sakkaan. Ota jumalallisen Juomanlaskijan kädestä iankaikkisen elämän malja, että pääsisit osalliseksi kaikesta viisaudesta ja saisit kuunnella salaperäistä ääntä, joka kutsuu näkymättömästä valtakunnasta. Itkekää ääneen te, jotka pyritte alhaisiin päämääriin! Miksi olette vaihtaneet katoavaan veteen Minun pyhän ja katoamattoman viinini?

Bahá’u’lláh, Kätketyt sanat, pers. 62, s. 43

15. Peljätkäätte Jumalaa, oi maailman kansat, älkääkä luulko, että viini, jonka Me olemme muistioissamme maininnut, olisi viini, jota ihmiset juovat ja joka saa heidän älynsä katoamaan, heidän ihmisluontonsa vääristymään, heidän valonsa muuttumaan ja heidän puhtautensa tahraantumaan. Tarkoitamme todellakin sitä viiniä, joka vahvistaa ihmisen rakkautta Jumalaan, Hänen valittuihinsa ja Hänen rakastettuihinsa, sytyttää sydämiin Jumalan tulen sekä rakkauden ja ylistyksen Häntä kohtaan. Niin vahvaa on tämä viini, että pisara sitä vetää sen, joka sitä juo, Hänen pyhyytensä ja läheisyytensä esikartanoon ja tekee hänelle mahdolliseksi saavuttaa Jumalan, Kuninkaan, Loistavan, Kaikkein kauneimman läsnäolon. Se on viini, joka pyyhkii tosi rakastavaisten sydämistä kaikki rajoitusten häivähdykset, vakiinnuttaa Hänen ainoutensa ja jumalallisen ykseyden merkkien totuuden sekä johtaa heidät Rakastetun pyhäkköön, Jumalan, ylivaltaisen Herran, Itseolevan, Kaiken anteeksiantavan, ^{sivu 136}Kaikkein anteliaimman läsnäoloon. Me tarkoitimme tällä viinillä, Jumalan joella ja Hänen suopeudellansa Hänen elävien vettensä lähdettä, mystistä viiniä ja sen jumalallista armoa. Aivan kuten on ilmaistu Qur’ánissa, jos olette niitä, jotka ymmärtävät. Hän sanoi, ja kuinka totta onkaan Hänen lausumansa: ”Viini, maittavaa niille, jotka sitä juovat.” Eikä Hän tarkoittanut mitään muuta viiniä kuin minkä Me olemme teille maininnut, oi varmuuden kansa!

Varokaatte, että ette vaihda Jumalan viiniä omaan viiniinne, sillä se turruttaa mielenne ja kääntää kasvonne pois Jumalan, Kaikkein kirkkaimman, Vertaamattoman, Saavuttamattoman kasvoista. Älkää sitä lähestykö, sillä se on teiltä kielletty Jumalan, Ylevän, Kaikkivaltiaan käskystä.

Bahá’u’lláh, Prohibition of Intoxicating Drinks, s. 1

16. Järki ja ymmärrys ovat Jumalan lahjoja, joiden avulla ihminen erottuu muista eläimistä. Tahtooko viisas ihminen menettää tämän valon päihtymyksen pimeyteen? Jumalan nimeen, ei! Tämä ei tule häntä tyydyttämään! Mieluummin hän tekee sitä mikä kehittää hänen järkensä ja ymmärryksensä voimaa eikä lisää hänen välinpitämättömyyttään, piittaamattomuuttaan ja rappiotaan. Tämä on selvä teksti Havainnollisessa kirjassa, jossa Jumala on ilmaissut jokaisen erinomaisen hyveen ja paljastanut jokaisen tuomittavan teon.

‘Abdu’l-Bahán muistiosta yksityiselle uskovalle, Prohibition of Intoxicating Drinks, s. 2

17. Viinin juominen on Kaikkein pyhimmän kirjan sanojen mukaan kielletty, sillä se aiheuttaa kroonisia sairauksia, heikentää hermoja ja kuluttaa mielen. --

‘Abdu’l-Bahá, lainattu teoksessa The Advent of Divine Justice, s. 33

18. Liittyen ensimmäiseen, alkoholia ja juomista koskevaan kysymykseesi, Bahá’u’lláh, täysin tietoisena alkoholin tuomasta valtavasta kurjuudesta, kieltää sen selvästi lausuessaan, että kaikki, ^{sivu 137}mikä vie mielen mennessään, toisin sanoen saa juovuksiin, on kiellettyä.

Shoghi Effendin puolesta 15.2.1926 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1172, s. 350

19. Bahá’ín ei tulisi juoda missään tilanteessa. Se on niin yksiselitteisesti kielletty Bahá’u’lláhin muistioissa, että ei ole mitään veruketta edes koskea siihen maljan juonnin tai liekitetyn luumuvanukkaan muodossa – itse asiassa ei millään tavalla.

Shoghi Effendin puolesta 3.3.1957 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, lainattu Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 21.12.1979 kirjoittamassa kirjeessä Ecuadorin Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1173, s. 351

20. Bahá’íden ei tulisi tarjoilla alkoholijuomia järjestämissään juhlissa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston kirjeestä, Lights of Guidance (1983), lainaus 689, s. 258

21. -- kaikissa bahá’í-laitosten virallisesti järjestämissä tapahtumissa tai niissä, missä isäntä toimii uskon edustajana, alkoholia ei tulisi tarjota. Yksityisten kotona tai yritys- ja ammattitoiminnan yhteydessä on bahá’íden omantuntonsa mukaan päätettävä, tarjoavatko he alkoholijuomia ei-bahá’ílle, mutta velvollisuus Bahá’u’lláhin määräämän lain noudattamiseen on erittäin suuri.

Yleismaailmallinen Oikeusneuvoston 8.2.1968 päivätystä kirjeestä Brittein Saarten Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1983), lainaus 689, s. 259

22. Vastauksena esittämäänne kysymykseen siitä, että ystävät myyvät alkoholia, hän toivoo minun ilmoittavan teille, että kaupankäynti tällaisilla juomilla missä muodossa tahansa ei ole lainkaan suotavaa tässä asiassa. Uskovien tulisi siis pitää henkisenä velvollisuutenaan olla ottamatta osaa mihinkään liikeyritykseen, joka toisi heidät mukaan alkoholijuomien välitykseen.

Shoghi Effendin puolesta 6.11.1935 kirjoitetusta kirjeestä eräälle Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Prohibition of Intoxicating Drinks, s. 3

^{sivu 138}23. Vastauksena kysymykseenne, tulisiko ne ruoat, joita on maustettu alkoholijuomilla, kuten brandyllä, rommilla, jne. laskea samaan luokkaan päihdyttävien juomien kanssa, ja tulisiko uskovien sen johdosta välttää niitä, Suojelija toivoi kaikkien ystävien tietävän, että tällaiset ruoat ja juomat on ankarasti kielletty.

Shoghi Effendin puolesta 9.1.1939 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1175, s. 351

Huumeet: hasis, LSD, marihuana, oopiumi, meskaliini

24. Mitä tulee oopiumiin, se on iljettävää ja kirottua. Jumala varjelkoon meitä rangaistukselta, jonka Hän langettaa sen käyttäjälle. Kaikkein pyhimmän kirjan selvän tekstin mukaan se on kielletty ja sen käyttö kerta kaikkiaan tuomittu. Järki todistaa, että oopiumin polttaminen on mielenvikaisuuden muoto, ja kokemus osoittaa, että sen käyttäjä on täysin irtaantunut ihmisen valtakunnasta. Varjelkoon Jumala kaikkia syyllistymästä niin hirvittävään tekoon kuin tämä, joka raunioittaa koko ihmisenä olemisen perustan ja joka riistää käyttäjältä kaiken ikuisiksi ajoiksi. Sillä oopiumi syöpyy sieluun niin, että käyttäjän omatunto kuoleutuu, hänen mielensä tuhoutuu, hänen aistimuksensa rappeutuvat. Se muuttaa elävät kuolleiksi. Se sammuttaa luonnollisen hehkun. Ei voi kuvitella suurempaa vahinkoa kuin se, minkä oopiumi aiheuttaa. Onnellisia ovat ne, jotka eivät milloinkaan edes mainitse sen nimeä. Ajatelkaa sitten, kuinka viheliäinen on sen käyttäjä.

Oi te Jumalan rakastajat! Tänä kaikkivaltiaan Jumalan ajanjaksona väkivalta ja voimakeinot, pakko ja sorto on kaikki tuomittu. Oopiumin käyttö on kuitenkin ehdottomasti estettävä millä keinolla hyvänsä, jotta ihmisrotu kenties pääsisi tästä vitsauksista vahvimmasta. Muutoin seuraa murhetta ja kärsimystä niille, jotka jättävät täyttämättä velvollisuutensa Herraansa kohtaan.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 129, s. 156–157, Kitáb-i-Aqdas, huomautus 170, s. 234–235

^{sivu 139}25. -- Bahá’íden ei tulisi käyttää hallusinogeenisia aineita, mukaan luettuna LSD, meskaliini ja vastaavanlaiset aineet, paitsi lääkehoitoa varten määrättynä. Heidän ei myöskään tulisi ryhtyä kokeiluihin näiden aineiden kanssa.

Vaikkakaan emme ole löytäneet kirjoituksista suoraa viittausta marihuanaan, voimme siitä syystä, että tämä aine on hasiksen valmistukseen käytettävän kannabiksen miedomman muodon johdannainen, esittää teille käännöksen eräästä ‘Abdu’l-Bahán persiankielisestä muistiosta, jossa käsitellään hasista:

Hasiksesta olet tuonut esille, että joillekuille persialaisille on tullut tavaksi sen käyttö. Jumala armahtakoon! Tämä on kaikista päihteistä pahin, ja sitä koskeva kielto on selvästi ilmaistu. Sen käyttö johtaa ajattelun pirstoutumiseen ja sielun täydelliseen tylsyyteen. Kuinka kukaan voisi tavoitella helvetin puun hedelmää ja siitä maistamalla päätyä ilmentämään hirviön ominaisuuksia? Kuinka joku voisi käyttää tätä kiellettyä huumetta ja siten jättäytyä osattomaksi Kaikessa armeliaan siunauksista?

Alkoholi tuhoaa mielen ja saa ihmisen toimimaan järjenvastaisesti, mutta tämä oopiumi, tämä helvetin puun iljettävä hedelmä, ja tämä synnillinen hasis sammuttavat mielen, hyytävät hengen, kivettävät sielun, kuihduttavat ruumiin ja jättävät ihmisen turhautuneeksi ja eksyksiin.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 11.11.1967 päivätystä kirjeestä Havaijin Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1184, s. 354

26. Hallusinogeenien niin kutsuttuihin ”henkisiin” hyötyihin nähden, -- henkisen piristyksen on tultava siitä, että kääntää sydämensä kohti Bahá’u’lláhia, eikä sellaisten fyysisten menetelmien avulla, kuten huumeet ja piristävät aineet. Kirjeessäsi esitetyn kuvauksen perusteella näyttää siltä, että hallusinogeeniset aineet ovat yksi huumaavien aineiden muoto. Kun ystäviä, nuoriso mukaanluettuna, vaaditaan tiukasti pidättymään ^{sivu 140}kaikenlaisista huumaavista aineista ja edelleen heidän edellytetään omantunnontarkasti noudattamaan oman maansa siviililakeja, on ilmeistä, että heidän tulisi pidättyä käyttämästä näitä aineita.

Hyvin raskas vastuu maailman tulevasta rauhasta ja hyvinvoinnista lepää tämän päivän nuorison harteilla. Olkoon bahá’í-nuoriso omaksumansa asian voiman kautta loistava esimerkki kanssaihmisilleen.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 15.4.1965 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1183, s. 354

27. Kaikille, jotka ovat tekemisissä meskaliinin käytön kanssa, tulisi kertoa, että bahá’í-uskossa henkiset virikkeet tulevat oman sydämen kääntämisestä kohti Bahá’u’lláhia eivätkä millään fyysisillä keinoilla. Heitä tulisi siis kannustaa luopumaan meskaliinin käytöstä.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 9.11.1963 kirjoittamasta kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1185, s. 354

Uhkapeli ja arpajaiset

28. Ihmisen koettelemukset ovat kahdenlaisia:

(1) Seurauksia hänen omista teoistaan. Jos ihminen syö liikaa, hän pilaa ruoansulatuksensa; jos hän nauttii myrkkyä, hän sairastuu tai kuolee. Jos ihminen pelaa uhkapeliä, hän menettää rahansa; jos hän juo liikaa, hän menettää tasapainonsa. Kaikki nämä kärsimykset ihminen aiheuttaa itse. Sen vuoksi on selvää, että jotkut surut ovat seurausta omista teoistamme.

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahá puheita Pariisissa, s. 50

29. Vaikka emme ole löytäneet mitään tekstiä, joka kieltäisi kilpahevosten omistamisen, hevoskilpailut keinona voittaa rahapalkintoja tai vedonlyönnin kilparadoilla, lainaamme käännöstä ‘Abdu’l-Bahán hevoskilpailuja käsittelevästä muistiosta:

^{sivu 141}Hevoskilpailut ja vedonlyönti ovat turmiollinen tauti. Euroopassa on nähty, miten nämä aiheuttavat ahdistusta. Tuhannet ihmiset ovat joutuneet niiden valtaan ja eksyksiin. Jumalan ystävien tulee tehdä sellaista työtä, joka on laillista ja tuo siunauksia, jotta Jumalan apu ja anteliaisuus voisivat alati ympäröidä heidät.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 20.6.1972 päivätystä kirjeestä Intian Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1202, s. 358–359

30. Vaikka olemme aiemmin kirjoittaneet teille koskien kysymystä, sisältyvätkö arvonnat ja vedonlyönti, kuten vedonlyönti jalkapallopeleissä, bingo tms. mukaan uhkapeliä koskevaan kieltoon, toistamme, että tämä on asia jota Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto tulee käsittelemään yksityiskohtaisesti. Sillä välin teidän kansallisen neuvostonne ei tulisi tehdä näistä asioista suurta kysymystä, vaan jättää kukin tapaus asiaa tiedustelevan uskovan oman harkinnan varaan.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 27.9.1972 kirjoittamasta kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1203, s. 359

Puhtauden ja pyhyyden avulla erottuminen

31. Ponnistelkaa siis kaikki voimanne, että puhtaus ja pyhyys, joita ‘Abdu’l-Bahá vaalii yli kaiken muun, erottavat Bahán kansan muista, niin että kaikenlaisissa erinomaisuuksissa Jumalan kansa vie voiton muista ihmisistä, niin että sekä ulkoisesti että sisäisesti he osoittautuvat muita paremmiksi, niin että puhtaudessa, moitteettomuudessa, jalostuneisuudessa ja terveyden vaalimisessa he ovat johtajia niiden etujoukoissa, jotka tietävät, ja niin että he ovat orjuudesta vapautensa, tietonsa ja itsehillintänsä vuoksi ensimmäisiä puhdassydämisten, vapaiden ja viisaiden joukossa.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 129, s. 158

^{sivu 142}32. Oi jumalallinen Kaitselmus! Suo Bahán kansalle kaikessa tahrattomuutta ja puhtautta. Anna heidän vapautua kaikesta saastaisesta ja kaikista riippuvuuksista. Pelasta heidät tekemästä mitään vastenmielistä, vapauta heidät jokaisen syntisen tavan kahleista, jotta he voisivat elää tahrattomina ja vapaina, terveinä ja puhtaina, arvollisina palvelemaan pyhällä kynnykselläsi ja kelvollisina olemaan yhteydessä Herraansa. Päästä heidät päihdyttävistä juomista ja tupakasta, säästä heidät, pelasta heidät tältä oopiumilta joka tuo hulluutta, salli heidän nauttia pyhyyden sulotuoksuista, jotta he voisivat juoda pitkään taivaallisen rakkautesi mystisestä maljasta sekä tuntea Kaikkein kirkkaimman valtakuntaa alati lähemmäksi pääsemisen hurmion. Sillä on kuten olet sanonut: ”Kaikki mitä sinulla on kellarissasi ei riitä sammuttamaan rakkauteni janoa — tuo minulle, oi maljankantaja, malja täynnä kuin meri hengen viiniä!

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 129, s. 157–158

8. Ihmissuhteet

^{sivu 143}

Lasten suhde vanhempiinsa

1. Luotettavuus, uskollisuus, totuudenmukaisuus ja puhtaus ovat olemassaolon puun hedelmiä. Sen jälkeen kun on tunnustanut Herran ykseyden, ylistetty olkoon Hän, tärkein kaikista velvollisuuksista on osoittaa asianmukaista kunnioitusta vanhempiensa oikeuksia kohtaan. Tämä on mainittu kaikissa Jumalan kirjoissa.

Bahá’u’lláh, persian ja arabian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Perhe-elämä, lainaus 4, s. 5

2. Sano, oi kansani! Osoittakaa arvonantoa vanhemmillenne ja kunnioittakaa heitä. Tämän ansiosta siunaukset laskeutuvat päällenne Herranne, Ylhäisen, Suuren, anteliaisuuden pilvistä.

Kun tietoomme tuli hänen surunsa, ohjasimme sinut palaamaan hänen luokseen läsnäolomme armon osoituksena sinulle ja muistutuksena muille.Varokaa, että ette tee mitään, mikä voisi tuoda surua isänne ja äitinne sydämeen. Seuratkaa totuuden polkua, joka todellakin on suora polku. Jos teidän annettaisiin valita Minun palvelemiseni ja heidän palvelemisensa välillä, valitkaa heidän palvelemisensa ja antakaa tällaisen palvelun olla teidät minun luokseni johdattava polku. Tämä on kehotukseni ja käskyni teille. Noudattakaa siis sitä, mitä Herranne, Mahtava, Armelias on teille määrännyt.

Bahá’u’lláh, arabian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Perhe-elämä, lainaus 7, s. 7

^{sivu 143}3. On sopivaa, että palvelijan tulisi jokaisen rukouksen jälkeen pyytää Jumalalta armoa ja anteeksiantoa vanhemmilleen. Sen johdosta kohotetaan Jumalan kutsu: ”Tuhatkertaisesti se, mitä olet pyytänyt vanhemmillesi, on oleva palkkiosi!” Siunattu on se, joka muistaa vanhempiaan ollessaan yhteydessä Jumalaan. Ei ole totisesti muuta Jumalaa kuin Hän, Mahtava, Ylen rakastettu.

Báb, Selections from the Writings of the Báb, s. 94, Perhe-elämä, lainaus 8, s. 8

4. Jos osoitat ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta vanhempiasi kohtaan, niin että he voivat tuntea olonsa tyytyväiseksi, tämä myös miellyttäisi minua, sillä vanhempia on kunnioitettava suuresti, ja on erittäin tärkeää, että he ovat tyytyväisiä, kuitenkin sillä ehdolla, että he eivät epää sinulta pääsyä Kaikkivaltiaan kynnykselle eivätkä estä sinua kulkemasta valtakunnan tietä. Todellakin heidän kuuluu rohkaista ja kannustaa sinua tähän suuntaan.

‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Perhe-elämä, lainaus 26, s. 14–15

5. -- pojan on osoitettava mitä suurinta tottelevaisuutta isälleen ja käyttäydyttävä kuten nöyrä ja alhainen palvelija. Päivin ja öin hänen tulisi ahkerasti pyrkiä turvaamaan rakastavan isänsä mukavuus ja hyvinvointi ja varmistamaan hänen mielihyvänsä. Hänen on luovuttava omasta levostaan ja nautinnostaan ja lakkaamatta pyrittävä tuomaan iloa isänsä ja äitinsä sydämeen, että hän siten saavuttaisi Kaikkivaltiaan mielihyvän ja näkymättömät sotajoukot avustaisivat häntä.

‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Perhe-elämä, lainaus 32, s. 17

6. Myös isä ja äiti kestävät mitä suurimpia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä lastensa takia, ja usein kun lapset ovat tulleet täysi-ikäisiksi, vanhemmat siirtyvät toiseen maailmaan. Harvoin käy niin, että isä ja äiti näkevät tässä maailmassa palkkion siitä huolesta ja vaivasta, jonka he ovat nähneet lastensa takia. Siksi lasten ^{sivu 145}on kiitokseksi tästä huolenpidosta ja vaivannäöstä osoitettava lähimmäisen rakkautta ja hyväntekeväisyyttä ja rukoiltava armahdusta ja anteeksiantoa vanhemmilleen. Siis teidän pitäisi kiitokseksi isänne teille osoittamasta rakkaudesta ja ystävällisyydestä antaa köyhille hänen vuokseen ja mitä alistuvaisemmin ja nöyrimmin rukoilla armahdusta ja syntien anteeksiantoa ja anoa ylintä armoa.

‘Abdu’l-Bahá, Vastauksia joihinkin kysymyksiin, s. 229

7. Huomautuksessaan -- Suojelija tarkoitti vanhempien ja lasten, vaimojen ja aviomiesten suhteista Amerikassa, että siinä maassa on lapsilla taipumus olla liian riippumattomia vanhempiensa toiveista, eikä heillä myöskään ole riittävää kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. --

Shoghi Effendin puolesta 22.7.1943 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 68, s. 31

8. Vaikka bahá’í-uskon palvelemiseen olisikin ryhdyttävä uhrautuvalla mielellä, ei pidä kuitenkaan unohtaa, miten tärkeänä pyhissä kirjoituksissa pidetään vanhempien velvollisuuksia heidän lapsiaan kohtaan, samoin kuin myös lasten velvollisuuksia heidän vanhempiaan kohtaan.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 19.11.1978 kirjoittamasta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 98, s. 42

Avioliiton side

Aviomiehen ja -vaimon suhde

9. Kun Hän halusi osoittaa armoansa ja hyvyyttänsä ihmiselle ja saattaa maailman järjestykseen, Hän ilmaisi sääntöjä ja loi lakeja, niiden joukossa avioliittolain. Hän teki siitä hyvinvoinnin ja pelastuksen linnoituksen ja määräsi sen meille siinä, mikä pyhyyden taivaasta lähetettiin Hänen pyhimmässä kirjassansa. Hän – suuri on Hänen kunniansa – sanoo: ”Avioitukaa, oi ihmiset, jotta teistä syntyisi se, joka palvelijoitteni joukossa Minua ^{sivu 146}muistelee. Tämä on yksi teille antamistani käskyistä, noudattakaa sitä omaksi parhaaksenne.”

Bahá’u’lláh, Bahá’í-rukouksia, s. 233–234

10. Oi verraton Herra! Kaikkivaltiaassa viisaudessasi olet määrännyt kansoille avioliiton, jotta ihmisten sukupolvet seuraisivat toisiaan tässä ehdonalaisessa maailmassa ja jotta he aina, niin kauan kuin maailma kestää, ahkeroisivat Sinun ykseytesi kynnyksellä palvellen ja rukoillen, kunnioittaen, palvoen ja ylistäen. --‘Abdu’l-Bahá, Bahá’í-rukouksia, s. 235–236

11. Avioliitto on ihmisten enemmistölle fyysinen side, ja tämä liitto voi olla vain lyhytaikainen, sillä se on ennalta tuomittu päättymään fyysiseen eroon.

Bahán kansan keskuudessa avioliiton on kuitenkin oltava paitsi ruumiin myös hengen liitto, sillä molemmat, mies ja vaimo, hehkuvat samasta viinistä, he molemmat ovat rakastuneita samoihin verrattomiin Kasvoihin, he molemmat elävät ja liikkuvat saman hengen voimasta ja heitä molempia valaisee sama kirkkaus. Tämä heidän välinen yhteytensä on henkinen, ja siksi se on ikuisesti kestävä side. Samalla tavoin he nauttivat lujista ja kestävistä siteistä myös fyysisessä maailmassa, sillä jos avioliiton perustana on sekä henki että ruumis, on tämä liitto todellinen liitto ja siksi kestävä. Jos side on kuitenkin pelkästään fyysinen, on se varmasti vain lyhytaikainen ja päättyy vääjäämättä eroon.

Siis kun Bahán kansa päättää avioitua, tämän liiton on oltava todellinen suhde, sekä henkinen että fyysinen yhteenliittyminen, niin että läpi kaikkien elämänvaiheiden ja kaikissa Jumalan maailmoissa heidän liittonsa kestää; sillä tällainen tosi ykseys on välkähdys Jumalan rakkaudesta.

Yhtä lailla, kun sielut kasvavat todellisiksi uskoviksi, heidän välilleen tulee henkinen suhde ja he osoittavat hellyyttä, joka ei ole tästä maailmasta. He kaikki tulevat täyttymään jumalallisen ^{sivu 147}rakkauden henkäyksestä ja heidän liittonsa, tämä yhteys, tulee niinikään kestämään ikuisesti. Tämä merkitsee, että sielut, jotka unohtavat itsensä, riisuvat yltään ihmiskunnan heikkoudet ja vapautuvat ihmisyyden orjuudesta, tulevat epäilemättä valaistumaan taivaallisen ykseyden loistosta ja saavuttamaan todellisen liiton kuolemattomassa maailmassa.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 84, s. 124–125

12. -- Tämän lisäksi tulisi pitää mielessä, että vaikka avioliitossa eläminen on erittäin toivottavaa ja Bahá’u’lláh on vahvasti suositellut sitä, ei se ole elämän keskeinen päämäärä. Jos henkilön on odotettava huomattavan kauan, ennen kuin löytää puolison, tai jos hänen on loppujen lopuksi jäätävä avioitumatta, ei tämä tarkoita, että hän olisi tämän vuoksi kykenemätön täyttämään elämänsä tarkoitusta.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 6.2.1973 kirjoittamasta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963 – 1986, s. 235

13. Normaalien olosuhteiden vallitessa jokaisen tulisi tietenkin pitää naimisiinmenoa moraalisena velvollisuutenaan. Ja tähän on Bahá’u’lláh uskovia kehottanut. Mutta avioliitto ei suinkaan ole pakollinen. Viime kädessä yksilön on itse päätettävä, haluaako hän viettää perhe-elämää vai elää selibaatissa.

Shoghi Effendin puolesta 3.5.1936 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, lainattu Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 6.2.1973 kirjoittamassa kirjeessä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Messages from the Universal House of Justice 1963 – 1986, s. 234

14. Todellinen bahá’í-koti on tosi linnoitus, johon voidaan luottaa bahá’í-uskon kampanjoita suunniteltaessa. Jos -- ja -- rakastavat toisiaan ja haluavat mennä naimisiin, Shoghi Effendi ei halua heidän luulevan, että tekemällä niin he riistävät itseltään etuoikeuden palvelemiseen; itse asiassa tällainen liitto lisää heidän mahdollisuuttaan palvella. Ei ole mitään kauniimpaa kuin, että nuoret bahá’ít menevät naimisiin ja perustavat todellisia ^{sivu 148}bahá’í-koteja, sellaisia kuin Bahá’u’lláh toivoo niiden olevan. Välitä heille molemmille Suojelijan terveiset.

Shoghi Effendin puolesta 16.11.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 49, s. 24

15. Oi te kaksi Jumalan uskovaa! Herra, verraton on Hän, on tarkoittanut naisen ja miehen elämään toinen toisensa kanssa läheisinä kumppaneina ja olemaan kuin yhtä sielua. He ovat toistensa auttajat, kaksi sydänystävää, joiden tulisi huolehtia toistensa hyvinvoinnista.

Jos he näin elävät, he vaeltavat tämän maailman halki täydessä tyytymyksessä, autuudessa ja sydämen rauhassa ja saavat taivaan valtakunnassa osakseen jumalallisen armon ja suosion. Mutta jos he toisin tekevät, he elävät elämänsä loppuun suuressa katkeruudessa joka hetki kuolemaa kaivaten ja joutuvat häpeään taivaallisilla asuinsijoilla.

Ponnistelkaa siis kaikesta sydämestänne ja sielustanne elääksenne toistenne kanssa kuin kaksi kyyhkyä pesässään, sillä tämä on siunattua molemmissa maailmoissa.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 92, s. 129, Perhe-elämä, lainaus 16, s. 11

Puolison valitseminen

16. Bahá’í-avioliitto on kahden osapuolen sitoutumista toinen toiselleen ja heidän mielensä ja sydämensä yhteistä kiintymystä. Kummankin tulee kuitenkin äärimmäisen huolellisesti tutustua perin pohjin toisen luonteeseen, jotta heidän välinen sitova liitto olisi side, joka kestää ikuisesti. Heidän tarkoituksensa tulisi olla tämä: tulla rakastaviksi tovereiksi ja kumppaneiksi, jotka ovat yhtä toistensa kanssa ajassa ja ikuisuudessa. --

Oikeassa bahá’íden välisessä avioliitossa miehen ja vaimon tulisi yhdistyä sekä fyysisesti että henkisesti, heidän tulisi voida alati parantaa toistensa henkistä elämää ja nauttia iankaikkisesta ykseydestä kaikissa Jumalan maailmoissa. Tällainen on bahá’í-avioliitto.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 86, s. 125, Perhe-elämä, lainaus 12, s. 9–10

^{sivu 149}17. Mitä tulee kysymykseen koskien Jumalan lain alaista avioliittoa: ensin sinun tulee valita se, joka sinua miellyttää, sitten asia riippuu isän ja äidin suostumuksesta. Ennen kuin teet valintasi, heillä ei ole oikeutta puuttua asiaan.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 85, s. 125

18. Bahá’í-laki asettaa vastuun avioliittoon astuvien luonteiden tuntemuksen varmistamisesta kyseessä oleville kahdelle osapuolelle sekä heidän vanhemmilleen, joiden tulee antaa suostumuksensa avioliitolle.

Henkisen neuvoston velvollisuutena on varmistaa, että kaikkia siviili- ja bahá’í-lain vaatimuksia on noudatettu, minkä jälkeen neuvosto ei voi kieltäytyä suorittamasta vihkimisseremoniaa tai viivyttää sitä.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 30.3.1967 päivätystä kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1231, s. 369

19. Oi te kaksi, jotka olette uskoneet Häneen!

Kirjeenne on vastaanotettu ja sen sisältö huomioitu. Rukoilen Jumalaa, että voisitte kaiken aikaa elää äärimmäisessä rakkaudessa ja sopusoinnussa ja olla henkisyyden aiheena ihmismaailmalle. Tämä liitto tulee epäilemättä edistämään rakkautta ja hellyyttä mustien ja valkoisten välillä sekä innostamaan ja liikuttamaan muita. Nämä kaksi rotua tulevat yhdistymään ja sulautumaan toisiinsa, ja ilmestyy ja juurtuu uusi sukupolvi, joka on täysin terve ja kaunis kasvoiltaan.

‘Abdu’l-Bahán vasta käännetty muistio, liitetty Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 15.4.1985 kirjoitettuun kirjeeseen Yhdysvaltojen Bahá’í Publishing Trustille

20. Hän ymmärtää, että halusi avioitua on luonnollinen, ja hän rukoilee, että Jumala auttaisi sinua löytämään sopivan kumppanin, jonka kanssa voit olla todella onnellinen ja yhdessä palvella uskoa. Bahá’u’lláh on kehottanut kaikkia ihmisiä solmimaan avioliiton, sillä se on luonnollinen ja oikea elämänmuoto. Hän on kuitenkin myös korostanut suuresti sen henkistä luonnetta, ^{sivu 150}joka on avioliiton tärkein puoli mutta joka ei millään tavalla sulje pois normaalia fyysistä elämää. On paljon tärkeämpää, että kaksi ihmistä elää elämänsä rakkaudessa ja sopusoinnussa, kuin että heidän välinen intohimonsa kalvaisi heitä. Toinen on suuri voiman kallio, johon voi nojata tarpeen tullen; toinen on pelkästään väliaikainen tunne, joka voi sammua milloin tahansa.

Shoghi Effendin puolesta 20.1.1943 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 67, s. 31

Kihlaus

21. Kitáb-i-Aqdasin laki siitä, ettei kihlauksen ja naimisiinmenon välinen aika saisi ylittää yhdeksääkymmentäviittä päivää, on –kuten kaikkien persialaisten bahá’íden tulisi tietää – sitova riippumatta heidän asuinpaikastaan, mikäli molemmat osapuolet ovat persialaisia. Tämä laki ei ole kuitenkaan voimassa, mikäli toinen osapuolista on länsimainen uskova.

Kuten tiedätte, tätä lakia, ei ole vielä annettu lännen bahá’ílle.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 7.11.1972 päivätystä kirjeestä Saksan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1257, s. 377

22. Kitáb-i-Aqdasin kihlausaikaa koskevat lait eivät ole vielä voimassa lännen uskoville, joten näin ollen avioliittoon aikovien ei ole tarpeen hankkia vanhempiensa suostumusta ennen kihlauksen julkistamista. Ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, että uskoville tiedotettaisiin voivan olla viisasta menetellä näin myöhemmän kiusaantuneisuuden välttämiseksi, mikäli suostumukset evättäisiin.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 17.1.1971 päivätystä kirjeestä Australian Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1256, s. 376–377

^{sivu 151}

Laki vanhempien suostumuksesta

23. Bahá’u’lláh on selvästi sanonut, että bahá’í-avioliittoon vaaditaan kaikkien elossa olevien vanhempien suostumus, olivatpa vanhemmat bahá’íta tai ei-bahá’íta, eronneet vuosia sitten tai eivät. Tämän mahtavan lain Hän on säätänyt vahvistaakseen yhteiskuntarakennetta, lujittaakseen kodin siteitä, istuttaakseen tietyn kiitollisuuden ja kunnioituksen lasten sydämeen niitä kohtaan, jotka ovat antaneet heille elämän ja lähettäneet heidän sielunsa ikuiselle matkalle kohti heidän Luojaansa. Meidän bahá’íden on ymmärrettävä, että tämän päivän yhteiskunnassa juuri päinvastainen kehitys on vallalla: nuoret välittävät yhä vähemmän vanhempiensa toiveista, avioeroa pidetään luonnollisena oikeutena ja se hankitaan mitä hatarimpien ja vastuuttomimpien ja vähäisempien tekosyiden varjolla. Toisistaan eronneet ihmiset, etenkin jos toinen heistä on ollut lasten täysivaltainen holhooja, ovat liiankin halukkaita vähättelemään aviopuolison tärkeyttä, vaikka myös tämä on vanhempana vastuussa lasten saattamisesta tähän maailmaan. Bahá’íden on taisteltava pitämällä järkähtämättömästi kiinni bahá’í-laeista ja opetuksista näitä syövyttäviä voimia vastaan, jotka ovat niin nopeasti tuhoamassa koti-elämän ja perhesuhteiden kauneuden ja repimässä alas yhteiskunnan moraalirakennetta.

Shoghi Effendin puolesta 25. 10.1947 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen ja Kanadan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Perhe-elämä, lainaus 75, s. 34

24. On ehdottoman totta, että Bahá’u’lláhin säädös kaikkien elossa olevien vanhempien suostumuksesta ehtona avioliitolle antaa raskaan vastuun kullekin vanhemmalle. Kun vanhemmat ovat bahá’íta heidän tulisi luonnollisesti olla puolueettomia evätessään tai antaessaan suostumuksensa. He eivät voi vältellä tätä vastuuta yksinkertaisesti myöntymällä lapsensa toiveeseen, heidän ei myöskään tulisi olla ennakkoluuloisuuden vallassa; mutta olivatpa vanhemmat bahá’íta tai eivät, heidän ^{sivu 152}päätöksensä on sitova, mikä tahansa siihen johtanut vaikutin olikin. Lasten tulee tunnustaa ja ymmärtää, että luvan antaminen on vanhempien velvollisuus. Heidän täytyy sydämestään kunnioittaa niitä, jotka ovat antaneet heille elämän ja joiden tyytyväisyys heidän tulee aina pyrkiä saavuttamaan.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 1.2.1968 kirjoittamasta kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1237, s. 370–371

25. Mitä tulee kysymykseen, onko ei-bahá’í-osapuolen vanhempien suostumus tarpeellinen hänen mennessään naimisiin bahá’ín kanssa, koska Bahá’u’lláh on säätänyt, että molempien osapuolten vanhempien suostumus avioliittoon vaaditaan ykseyden edistämiseksi ja hankauksen välttämiseksi, eikä Aqdasissa mainita mitään poikkeuksia tästä säännöstä, Suojelijan mielestä molempien osapuolten suostumus tarvitaan kaikissa tilanteissa. --

Shoghi Effendin puolesta 12.8.1941 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen ja Kanadan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1240, s. 371

26. Aivan liian usein nykyään -- ei-bahá’í-vanhemmat epäävät suostumuksensa [lastensa bahá’í-avioliittoon] uskonnollisen kiihkomielisyyden tai rodullisten ennakkoluulojen takia, kuitenkin olemme nähneet kerran toisensa jälkeen, miten lasten uskollisuus bahá’í-lakia kohtaan vaikuttaa syvästi noihin vanhempiin: tämä vaikutus näkyy paitsi siinä, että suostumus monissa tapauksissa lopulta annetaan, myös siinä, että vanhempien luonteeseen mahdollisesti vaikutetaan ja heidän suhteensa lapsiin vahvistuu suuresti.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 6.2.1973 kirjoittamasta kirjeestä kaikille kansallisille henkisille neuvostoille, Messages of the Universal House of Justice 1963–1986, s. 232

27. Huomaan jättäneeni vastaamatta kysymykseenne koskien -- suostumusta tyttärensä avioliittoon: suostumuksen tulee olla annettu, jotta kyseessä voisi olla bahá’í-avioliitto. Bahá’u’lláh vaatii tätä eikä anna mitään erillismääräystä koskien vanhempien ^{sivu 153}mielen muuttumista. Näin ollen heillä on oikeus muuttaa mieltään. Kun kirjallinen suostumus on annettu ja avioliitto solmittu, vanhemmilla ei ole oikeutta enää puuttua asiaan.

Shoghi Effendin puolesta 15.6.1954 kirjoitetusta kirjeestä Kanadan Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Messages to Canada, s. 205–206

Vihkitoimitus

28. Kitáb-i-Aqdasissa (Kaikkein pyhimmässä kirjassa) on säädetty, että morsiamen ja sulhasen on kummankin erikseen vähintään kahden henkiselle neuvostolle kelvollisen todistajan läsnäollessa lausuttava avioliittolupauksena Kitáb-i-Aqdasissa, Kaikkein pyhimmässä kirjassa, annettu säe: ”Me kaikki totisesti alistumme Jumalan tahtoon.”

Bahá’í-rukouksia, s. 232

29. Tällä hetkellä bahá’í-vihkitoimitusta ei tulisi valaa mihinkään tiettyyn muottiin. Ehdottoman olennaista on se, mitä Bahá’u’lláh määräsi Aqdasissa: ystävät voivat lisätä siihen valitsemiaan kirjoituksia, mikäli haluavat. --

Shoghi Effendin puolesta kirjoitetusta kirjeestä, Principles of Bahá’í Administration, s. 14

30. Jos bahá’í menee naimisiin ei-bahá’ín kanssa, joka haluaa suoritettavaksi oman uskonnollisen vihkitoimituksensa, tulee olla selvää, että ensinnäkin bahá’í-osapuolen ymmärretään olevan uskonnoltaan bahá’í, eikä hänen siis oleteta omaksuvan toisen osapuolen uskontoa avioliittoon vihkitoimituksen kautta; ja toiseksi, toimituksen tulee olla sellainen, joka ei edellytä bahá’ílta minkään muun kuin oman uskontonsa uskon tunnustamista.

Näillä ehdoin bahá’í voi ottaa osaa ei-bahá’í-kumppaninsa uskonnolliseen seremoniaan. Bahá’ín tulisi vaatia, että bahá’í-vihkitoimitus suoritetaan samana päivänä joko ennen tai jälkeen ei-bahá’í-toimituksen.

Shoghi Effendin puolesta 20.6.1954 kirjoitetusta kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1983), lainaus 744, s. 279

^{sivu 154}

Perhesuhteet

Lasten hankkiminen

31. Oi te kaksi rakastettua lastani! Uutinen liitostanne, niin pian kuin se saavutti minut, sai aikaan rajatonta iloa ja kiitollisuutta. Ylistys olkoon Jumalalle, nuo kaksi uskollista lintua ovat etsineet suojaa samasta pesästä. Rukoilen Jumalaa, että Hän tekisi heidät kykeneviksi kasvattamaan kunnioitettavan perheen, koska avioliiton tärkeys perustuu runsaasti siunatun perheen kasvattamiseen, niin että he täydellisen iloisina voisivat kynttilöiden tavoin valaista maailman. Sillä maailman valaistuminen on riippuvainen ihmisen olemassaolosta. Jos ihmistä ei olisi tässä maailmassa, se olisi kuin puu ilman hedelmiä. Toiveeni on, että te molemmat voitte tulla kuin yhdeksi puuksi ja laupeuden pilven vuodatusten avulla saavuttaa raikkautta ja viehätysvoimaa sekä kukoistaa ja kantaa hedelmää, niin että sukunne voi kestää ikuisesti.

Olkoon päällänne Kaikkein kirkkaimman kirkkaus.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 88, s. 127

32. Sekä Bahá’u’lláh että Báb korostavat lasten tärkeyttä avioliitossa. Báb mainitsee esimerkiksi, että lasten aikaansaaminen on korkein fyysinen ihmisen olemassaolon hedelmä. Mutta kumpikaan ei sano, tulisiko lasten lukumäärää rajoittaa vai ei. Tai jos sitä rajoitetaan, mikä on oikea käytettävä menetelmä.

Shoghi Effendin puolesta 3.2.1932 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1983), lainaus 695, s. 260–261

33. Mitä tulee syntyvyyden säännöstelyn ongelmaan, ei Bahá’u’lláh eikä ‘Abdu’l-Bahá ole ilmaissut suoraan tai tarkasti mitään tätä kysymystä koskevaa. Mutta huolellisesti tutkittuna ^{sivu 155}bahá’í-kirjoitukset antavat ymmärtää, että sellaisia nykyisiä käsitteitä kuten syntyvyyden säännöstely, tulee pitää, ellei välttämättä periaatteessa väärinä ja moraalittomina, kuitenkin hylättävinä, koska ne muodostavat todellisen vaaran sosiaalisen elämämme perustuksille. Sillä Bahá’u’lláh ilmaisee selvästi lakien kirjassaan, että avioliiton todellinen tarkoitus on synnyttää lapsia, jotka kasvettuaan ovat kykeneviä tuntemaan Jumalan ja tunnistamaan ja noudattamaan Hänen ilmaisijoittensa kautta ilmaisemiaan käskyjä ja lakeja. Näin ollen avioliitto on bahá’í-kirjoitusten mukaan ensisijaisesti sosiaalinen ja moraalinen teko. Sillä on tarkoitus, joka ylittää osapuolten välittömät henkilökohtaiset tarpeet ja kiinnostukset. Syntyvyyden säännöstely, lukuun ottamatta joitakin poikkeustapauksia, ei siis ole sallittua.

Shoghi Effendin puolesta 14.10.1935 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1160, s. 346

34. Mitä tulee kohdunsisäisten ehkäisyvälineiden käyttöön, ymmärryksemme mukaan asiantuntijat ovat eri mieltä niiden toiminnasta siinä, estävätkö ne hedelmöittymisen vai hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdun seinämään. Suojelija on kuitenkin todennut, että yksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Näin ollen tällaisia menetelmiä käyttäessään bahá’íden tulee saada opastusta parhailta saatavilla olevilta asiantuntijoilta sekä omaltatunnoltaan. Kitáb-i-Aqdasissa ei kuitenkaan sanota mitään koskien vieraiden esineiden sijoittamista kehoon lapsen syntymän estämiseksi.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 31.12.1973 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1983), lainaus 702, s. 264

35. Meillä bahá’ína ei näin ollen ole edellytyksiä tuomita syntyvyyden säännöstelyä sen enempää kuin vahvistaakaan sitä. Kuitenkin syntyvyyden säännöstely, mikäli sitä harjoitetaan tarkoituksena estää lasten syntymisen kokonaan, on vastoin ^{sivu 156}Bahá’u’lláhin lain henkeä, joka määrittää avioliiton ensisijaiseksi tarkoitukseksi lasten kasvattamisen ja heidän henkisen harjoittamisensa uskossa. Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston tulee harkita tätä kysymystä ja antaa sitä koskeva päätöksensä. ⁶

Shoghi Effendin puolesta 4.2.1937 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, lainattu Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston yksityiselle uskovalle osoitetun 31.7.1970 päivätyn kirjeen liitteessä, Lights of Guidance (1999), lainaus 1162, s. 347

36. On selvää, että kirurgisen toimenpiteen teettäminen pelkästään ei-toivottujen lasten välttämiseksi ei ole hyväksyttävää. Kuitenkin, kuten aborttiasiassa, saattaa ilmetä olosuhteita, joissa tällainen toimenpide voisi olla oikeutettu. Yksityisten uskovien, jotka joutuvat tällaisen päätöksen eteen, tulee saada opastusta asiaan liittyvistä bahá’í-periaatteista, parhailta saatavilla olevilta asiantuntijoilta sekä omaltatunnoltaan. Tehdessään päätöstä osapuolten tulee myös harkita kaikkien ehkäisymenetelmien saatavuutta, luotettavuutta ja peruutettavuutta.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 25.10.1971 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1166, s. 348

37. Abortti ja kirurgiset toimenpiteet ei-toivottujen lasten syntymän estämiseksi ovat kiellettyjä tässä asiassa, lukuun ottamatta olosuhteita, jotka lääketieteellisin perustein oikeuttavat tällaiset toimenpiteet, jolloin nykytilanteessa ratkaisu jätetään asianosaisten omantunnon varaan, ja heidän tulee huolellisesti punnita lääketieteellisiä neuvoja yleisen, opetuksissa annetun ohjauksen valossa. Tätä lukuun ottamatta kirjoituksista ei ole löydetty mitään koskien erityisiä perhesuunnittelussa käytettäviä menetelmiä ja käytäntöjä. Tulisi kuitenkin tähdentää, että opetusten mukaan sielu saa alkunsa hedelmöittymisessä ja näin ollen olisi sopimatonta käyttää sellaista menetelmää, joka saisi aikaan keskenmenon hedelmöitymisen jo tapahduttua.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston puolesta 23.5.1975 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Lights of Guidance, (1999), lainaus 1155, s. 345

38. Perimmiltään tarkoituksellinen ihmiselämän riistäminen on kielletty tässä asiassa, mutta pyhät kirjoitukset ottavat huomioon tietyt mahdolliset poikkeukset tästä säännöstä ja sallivat Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston säätää niitä koskevat lait. Yksi tällainen mahdollinen poikkeus on abortti. On selvää, että naiselle on ehdottoman kiellettyä hankkia abortti vain siitä syystä, että hän niin haluaa, mutta saattaa olla olosuhteita, joissa abortti voisi olla oikeutettu. Joka tapauksessa, tällä hetkellä emme halua säätää lakeja siitä, onko abortti sallittu tai millaisissa olosuhteissa se olisi sallittu, ja näin ollen koko asia jätetään asianosaisten omantunnon varaan, jolloin heidän tulee huolellisesti punnita tilanteessa annettuja lääketieteellisiä neuvoja yleisen, opetuksissa annetun ohjauksen valossa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 5.2.1975 päivätystä kirjeestä Yhdysvaltojen Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Lights of Guidance (1983), lainaus 678, s. 255

39. Emme ole löytäneet kirjoituksista mitään erityistä viittausta väestöräjähdysongelman suhteesta syntyvyyden säännöstelyyn. Tämä kysymys on tietenkin tällä hetkellä monien ihmisten huolen ja arvailujen aiheena. Opetustemme tutkiminen osoittaa kuitenkin, että tulevaisuudessa tulee epäilemättä tapahtumaan yleistä elintason ja terveyden paranemista, mutta myös käyttämättömien ja vielä tuntemattomien planeetan voimavarojen täyttä hyväksikäyttöä yhdistettynä raaka-ainevarojen kontrollointiin ja käyttöön sekä suureen tuottavuuden lisääntymiseen.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 31.7.1970 päivätystä kirjeestä yksyiselle uskovalle, Lights of Guidance (1999), lainaus 1161, s. 346–347

^{sivu 158}

Aviomiehen, -vaimon ja lasten suhteet

40. Koska perhe on ihmisistä koostuva yksikkö, on sitä Bahá’u’lláhin opetusten mukaisesti kasvatettava pyhyyden sääntöjen mukaan. Perheelle on opetettava kaikki hyveet. Perhesiteen eheys on aina pidettävä mielessä, eikä perheenjäsenten oikeuksia saa rikkoa. Pojan, isän tai äidin oikeuksia, mitään niistä ei saa rikkoa, eikä mikään niistä saa olla mielivaltainen. Aivan samoin kuin pojalla on tiettyjä velvollisuuksia isäänsä kohtaan, on isällätiettyjä velvollisuuksia poikaansa kohtaan. Äidillä, sisarella ja kaikilla muilla perheenjäsenillä on tietyt etuoikeutensa. Kaikki nämä oikeudet ja etuisuudet on säilytettävä, mutta kuitenkin on pidettävä yllä perheen ykseyttä. Yhden loukkaantuminen on kaikkien loukkaantumista; yhden mukavuus on kaikkien mukavuutta; yhden kunnia kaikkien kunniaa.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 168, Perhe-elämä, lainaus 37, s. 19

41. Perhe on kuitenkin aivan erityislaatuinen ”yhdyskunta”. Tutkimusosasto ei ole löytänyt kirjoituksista yhtään kohtaa, jossa erityisesti nimettäisiin isä vastuuseen ”perheen turvallisuudesta, kehityksestä ja ykseydestä”, kuten Bahíyyih Nakhjavánín kirjassa mainitaan, mutta hänelle annetuista useista velvollisuuksista voidaan päätellä että isää voidaan pitää perheen ‘päänä’. Kaikilla perheenjäsenillä on velvollisuuksia ja vastuita toisiaan kohtaan ja koko perhettä kohtaan, ja nämä velvollisuudet ja vastuu vaihtelevat perheen jäsenestä toiseen heidän luonnollisten suhteidensa vuoksi. Vanhemmilla on väistämätön velvollisuus kasvattaa lapsiaan – mutta ei päin vastoin; lapsilla on velvollisuus totella vanhempiaan – vanhemmat eivät tottele lapsiaan; äiti – ei isä – synnyttää lapset, hoitaa heitä pieninä ja on siten heidän ensimmäinen kasvattajansa. Niinpä tyttärillä on etuoikeus koulutukseen ennen poikia, kuten Suojelijan sihteeri on kirjoittanut hänen puolestaan. ”Kuten bahá’í-kirjoituksissa kerta toisensa jälkeen tähdennetään, bahá’í-lapsen kasvatuksesta on päävastuussa äiti, jonka ainutlaatuinen etuoikeus todellakin ^{sivu 159}on luoda kotiinsa sellaiset olosuhteet, jotka parhaiten edesauttavat lapsen sekä aineellista että henkistä hyvinvointia ja edistymistä. Lapsen äidiltään ensin saama kasvatus on vankin perusta hänen tulevalle kehitykselleen- -”. Tästä äidin velvollisuudesta on luonnollisena seurauksena hänen oikeutensa olla aviomiehensä elätettävänä – aviomiehellä ei ole ehdotonta oikeutta saada elatusta vaimoltaan. Tämä periaate aviomiehen vastuusta elättää ja suojella perhettä voidaan nähdä myös sovellettuna testamentin puuttumista koskevassa laissa, jossa määrätään, että perheen asunto ei siirry isän kuoltua hänen leskelleen vaan hänen vanhimmalle pojalleen; pojalla on tällöin velvollisuus huolehtia äidistään.

Nimenomaan molemminpuoliset ja täydentävät velvollisuudet ja vastuu muistaen tulisi lukea se muistio, jossa ‘Abdu’l-Bahá antaa seuraavan kehotuksen:

Oi kaiken tyydyttävän Jumalan palvelijattaret! Ponnistelkaa niin, että mahdollisesti voitte saada sellaiset hyveet, jotka tuovat teille kunniaa ja saavat teidät erottumaan kaikista muista naisista. Epäilemättä naisen suurin ylpeyden aihe ja kunnia on palvella Jumalan suuruuden esikartanossa; ja ne ominaisuudet, jotka tuovat hänelle tämän aseman, ovat valpas ja virkeä sydän, luja vakuuttuneisuus Jumalan, Verrattoman, ykseydestä, syvä rakkaus kaikkia Hänen palvelijattariaan kohtaan, tahraton puhtaus ja siveys, tottelevaisuus ja huomaavaisuus aviomiestään kohtaan, lasten tarkkaavainen kasvattaminen ja hoivaaminen, levollisuus, tyyneys, arvokkuus ja rauhallisuus, huolellisuus Jumalan ylistämisessä ja Hänen palvomisessaan päivin ja öin, uskollisuus ja lujuus Hänen pyhässä liitossaan sekä äärimmäinen omistautuminen, innokkuus ja kiintymys Hänen asiaansa kohtaan. --

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 28.12.1980 päivätystä kirjeestä Uuden Seelannin Bahá’íden Kansalliselle Henkiselle Neuvostolle, Perhe-elämä, lainaus 99, s. 43–45

^{sivu 160}42. Lasten kasvattaminen ja kouluttaminen on eräs ihmiskunnan kunniakkaimmista tehtävistä ja se vetää puoleensa Kaikkein armeliaimman armon ja suosionosoitukset, sillä kasvatus on kaikkien inhimillisten erinomaisuuksien korvaamaton perusta ja se mahdollistaa ihmisen ponnistella päästäkseen ikuisen kirkkauden korkeuksiin. Jos lasta kasvatetaan jo pienestä pitäen, hän tulee Pyhän puutarhurin rakastavan huolenpidon ansiosta juomaan hengen ja tiedon kristallinkirkkaista vesistä, kuten nuori puu virtaavien purojen keskellä. Ja hän varmasti kerää itselleen Totuuden auringon kirkkaita säteitä ja kasvaa sen valon ja kuumuuden avulla yhä raikkaampana ja ihanampana elämän puutarhassa.

Siksi ohjaajan tulee olla myös lääkäri. Tämä tarkoittaa, että hänen täytyy lasta ohjatessaan parantaa sen viat, antaa hänelle opetusta ja samalla kasvattaa hänelle henkistä luonnetta. Olkoon opettaja myös lapsen luonteen lääkäri, siten hän parantaa ihmislasten henkiset sairaudet.

Jos tässä valtaisassa tehtävässä ponnistellaan voimallisesti, ihmiskunnan maailma loistaa myös muilla koristeilla ja levittää mitä ihaninta valoa. Silloin tämä pimeä paikka muuttuu valaistuneeksi, ja tämä maallinen asuinsija muuttuu taivaaksi. Itse paholaiset muuttuvat silloin enkeleiksi ja sudet lauman paimeniksi, villikoiralauma gaselleiksi, jotka laiduntavat ykseyden tasangoilla ja raivoavat pedot rauhalliseksi laumaksi ja saalistajalinnut, joilla on veitsenterävät kynnet, muuttuvat laululinnuiksi, jotka visertävät kauneimpia sävelmiään.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus103, s. 129–131, Bahá’í-kasvatus, lainaus 58, s. 44–45

43. - - Kun lapset ovat vielä pieniä, ravitkaa heitä taivaallisen armon rinnasta, hoivatkaa heitä kaiken erinomaisuuden kehdossa, kasvattakaa heitä armon sylissä. Antakaa heidän hyötyä kaikista hyödyllisistä tiedon aloista. Antakaa heidän saada osansa kaikista uusista ja ainutlaatuisista ja suurenmoisista taidoista ja taiteista. Kasvattakaa heidät tekemään työtä ja ponnistelemaan, [+P1601]ja totuttakaa heidät vaikeuksiin. Opettakaa heitä omistamaan elämänsä tärkeille asioille ja innostakaa heitä opiskelemaan ihmiskuntaa hyödyttäviä asioita.

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’1-Bahá, lainaus 102, s. 136, Bahá’í-kasvatus, lainaus 57, s. 43–44

44. Nämä kaikki ovat perhesuhteita, mutta miesten ja naisten välillä on paljon laajempi suhteiden alue kuin kotona, ja meidän tulisi tarkastella tätäkin bahá’í-yhteisön, eikä menneiden tai nykyisten sosiaalinormien puitteissa. Vaikka esimerkiksi äiti on lapsen ensimmäinen kasvattaja, ja hänellä on kaikkein tärkein muovaava vaikutus lapsen kehitykseen, on myös isällä velvollisuus kasvattaa lapsiaan. Tämä velvollisuus on niin merkittävä, että Bahá’u’lláh on lausunut, että isä, joka ei huolehdi tästä velvollisuudesta, menettää oikeutensa isyyteen.

Samalla tavalla, vaikka vastuu perheen taloudellisesta huolenpidosta on annettu aviomiehelle, ei se millään muotoa tarkoita, että naisen paikka olisi yksinomaan kotona. Päinvastoin, ‘Abdu’l-Bahá on sanonut:

Tässä Bahá’u’lláhin uskontojärjestelmässä naiset kulkevat rinta rinnan miesten kanssa. Millään alueella heitä ei jätetä jälkeen. Heidän oikeutensa miesten kanssa ovat samanarvoiset, ja he tulevat mukaan yhteiskunnan kaikille hallinnon aloille. He saavuttavat kaikilla aloilla sellaisen asteen, jota pidetään ihmismaailman korkeimpana asemana --(*).

Ja myös: Ja tulee käymään niin, että kun naiset osallistuvat täysin ja tasavertaisina maailman asioiden hoitoon, astuvat varmoina ja kyvykkäinä lakien ja politiikan suurelle kilpakentälle, sodat loppuvat --.

(The Promulgation of Universal Peace, s. 135)

(*) Alkuperäisen englanninkielisen lähteen lainaus on korvattu uudella käännöksellä.

^{sivu 162}Maailman muistiossa Bahá’u’lláh itse on ottanut huomioon, että naiset yhtä hyvin kuin miehet voivat olla ansiotyössä, ilmaistessaan:

Kaikkien, sekä miesten että naisten täytyy antaa osa siitä, minkä he ansaitsevat kaupankäynnillä, maataloudella tai muilla toimilla, luotettavalle henkilölle lasten kasvatusta ja koulutusta varten, käytettäväksi tähän tarkoitukseen Oikeusneuvoston uskottujen valvonnassa.

(Tablets of Bahá’u’lláh Revealed after the Kitáb-i-Aqdas, s. 90)

Hyvin tärkeä osa sellaisen tasa-arvon saavuttamisessa on Bahá’u’lláhin määräyksellä, että poikien ja tyttöjen tulee seurata pääosiltaan samaa opinto-ohjelmaa kouluissa.

Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston 28.12.1980 kirjoittamasta kirjeestä Uuden Seelannin Bahá’íden Henkiselle Neuvostolle, Perhe-elämä, lainaus 99, s. 46–47

Sopusoinnun vaaliminen perheessä

45. Kohtele kaikkia ystäviäsi ja sukulaisiasi, jopa muukalaisiakin mitä suurimman rakkauden ja ystävällisyyden hengessä.

‘Abdu’l-Bahá, persian kielestä [englannin kielelle] käännetystä muistiosta, Perhe-elämä, lainaus 28, s. 15

46. Kun rakastat perheesi jäsentä tai maanmiestäsi, olkoon rakkautesi rajattoman rakkauden säteilyä. Rakasta Jumalassa ja Jumalan vuoksi! Kenessä tahansa havaitset Jumalan ominaisuuksia, rakasta häntä, olkoon hän omaa perhettäsi tai toista. -

‘Abdu’l-Bahá, ‘Abdu’l-Bahán puheita Pariisissa, s. 35

47. Jos rakkaus ja sopusointi vallitsevat perheessä, tuo perhe kehittyy, tulee valaistuksi ja henkiseksi; mutta jos perheessä on vihamielisyyttä ja kaunaa, ovat tuho ja sekaannus välttämättömiä.

‘Abdu’l-Bahá, The Promulgation of Universal Peace, s. 144–145, Perhe-elämä, lainaus 36, s. 19

48. Jos ykseys vallitsee jossain perheessä, huomatkaa kuinka helposti tuon perheen asiat järjestyvät, minkälaista kehitystä tuon perheen jäsenissä tapahtuu, kuinka he menestyvät maailmassa. Heidän asiansa ovat järjestyksessä, he nauttivat mukavuudesta ja rauhasta, he ovat turvattuja, heidän asemansa on varma, heistä tulee kaikkien kadehtimia. Sellaisen perheen suuruus ja ikuinen kunnia vain lisääntyvät päivästä toiseen. --

‘Abdu’l-Bahá, Selections from the Writings of ‘Abdu’l-Bahá, lainaus 221, s. 291, Perhe-elämä, lainaus 19, s. 12

49. Yksi uskon keskeisimpiä opetuksia on, että ykseys tulisi säilyttää kotona. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jollakin perheenjäsenellä olisi oikeus vaikuttaa jonkun toisen jäsenen uskoon. Jos kaikki jäsenet ymmärtävät tämän, näyttää varmalta, että ykseys on mahdollista.

Shoghi Effendin puolesta 6.7.1952 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 79, s. 36

50. Hän tuli erittäin iloiseksi kuullessaan -- ystäväsi äskettäisestä uskosta vakuuttumisesta ja hänen vilpittömästä halustaan palvella ja edistää uskoa. Hän varmasti rukoilee ystäväsi puolesta, että hän voisi vanhempiensa ja sukulaistensa vastustuksesta huolimatta oppia ymmärtämään opetuksia yhä paremmin ja että hänet valtaisi innostus nousta ja tuoda bahá’í-uskoon suuri määrä entisiä uskontovereitaan.

Hänen ei pitäisi kuitenkaan missään olosuhteissa antaa vanhempiensa täysin vieraantua itsestään, vaan hänen sitova velvollisuutensa on pyrkiä kärsivällisten, jatkuvien ja rakastavien ponnistusten kautta voittamaan heidän myötätuntonsa uskolle ja jopa ehkä saamaan heidät vakuuttumaan siitä. --

Shoghi Effendin puolesta 6.7.1938 kirjoitetusta kirjeestä yksityiselle uskovalle, Perhe-elämä, lainaus 54, s. 26

51. Hänen ei todellakaan tulisi surra, jos hän huomaa, ettei hänen perheensä ole vastaanottavainen opetuksille – sillä kaikki sielut eivät ole henkisesti valaistuja. Itse asiassa jopa monet profeettojen perheenjäsenistä eivät kääntyneet edes Jumalan sanansaattajien esimerkin ja kaunopuheisuuden nähdessään.

^{sivu 164}Siksi ystävien ei tulisi masentua tällaisista asioista vaan mieluummin jättää rakastamiensa ihmisten tulevaisuus Jumalan käsiin ja palvelullaan ja uskolle omistautumisellaan voittaa oikeus rukoilla heidän lopullista henkistä uudestisyntymistään. --