Suomen Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neuvosto
22. helmikuuta 2025
bahá’í-vuosi 181
Rakkaat ystävät
Riḍvánina 1962 Maija Pihlainen oli ollut bahá’í alle vuoden ajan, kun hän tuli valituksi juuri perustettuun Suomen Bahá’íden Kansalliseen Henkiseen Neuvostoon vain 24-vuotiaana. Tämä oli alkusoittoa hänen vuosikymmeniä ja kaksi maanosaa kattaneelle omistautuneelle palvelulleen Bahá’u’lláhin asian puolesta. Kansallinen Neuvosto muistaa kiitollisuudella ja syvästi kunnioittaen yhteisömme uraauurtavaa sankaritarta, joka on nyt astunut ajasta iäisyyteen. Esitämme rakastavan osanottomme Maijan pojalle Kallelle, lapsenlapsille, läheisille ja ystäville – kaikille, jotka tuntevat Maijan rakastavana äitihahmona ja rohkaisevana henkisenä sisarena.
Maija-Liisa Ravola syntyi opettajaperheeseen Ivalossa 3. helmikuuta 1938. Toisen maailmansodan vyöryessä Suomeen hänet lähetettiin sotalapsena Ruotsiin turvaan. Parin vuoden jälkeen hän palasi Lappiin ja vietti sitten myöhemmät koulu- ja nuoruusvuodet sisarensa kanssa Turussa, jossa hän tuli kosketuksiin bahá’í-uskon kanssa. Ateistiksi itsensä mieltänyt nuori opiskelija viehättyi bahá’í-uskon yhteiskunnallisista opetuksista ja alkoi vierailla säännöllisesti Turun silloisessa bahá’í-keskuksessa. Saavutettuaan täyden varmuuden Bahá’u’lláhin asemasta Jumalan ilmaisijana tälle aikakaudelle hän päätti liittyä yhteisöön, mikä johti opettajan työn menettämiseen. Kansallisen Neuvoston tuella Maija keskittyi bahá’í-kirjoitusten suomentamiseen, mistä muodostui hänelle rakas palvelumuoto loppuelämäksi. Asetuttuaan Tampereelle ja toimiessaan siellä englanninopettajana hän avioitui Antero Pihlaisen kanssa vuonna 1966. Antero oli vaimolleen vankkumaton tuki tämän monipuolisissa bahá’í-tehtävissä poismenoonsa saakka vuonna 2016. On lohduttavaa, että nämä ikuiset kumppanit ovat jälleen yhdessä tuonpuoleisessa.
Päättäväinen ja valoisa Maija oli mukana vauhdittamassa bahá’í-uskon kehitystä useassa historiallisessa taitekohdassa. Osana palveluaan maamme ensimmäisessä Kansallisessa Neuvostossa hän osallistui myös ensimmäisen Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston valintaan Haifassa vuonna 1963. Myöhemmin hän palveli avustajalautakunnan jäsenenä sekä Suomessa että Hongkongissa, jossa hän palveli myös Henkisen Neuvoston jäsenenä ja sihteerinä. Filosofiaan ja kasvatukseen perehtyneenä hän toimi Macaossa sijaitsevan School of the Nations -koulun johdossa. Vuosina 1995–2000 Maija palveli Euroopan Mannermaisen Neuvonantajalautakunnan jäsenenä. Tässä tehtävässä hän keskittyi Suomen lisäksi hiljattain itsenäisyytensä takaisin saaneiden Baltian maiden tukemiseen. Tänä aikana hän oli myös kehittämässä bahá’íden juuri käynnistämää maailmanlaajuista koulutusinstituuttien verkostoa.
Maija oli syvällisesti sivistynyt, viisas ja tarmokas ihminen. Hänen ahkeruutensa ja perusteellisuutensa loisti etenkin käännöstyössä. Bahá’í-teosten suomentajana hän tutki laajasti eri uskontojen pyhiä kirjoituksia, niiden käännöksiä ja muuta kirjallisuutta löytääkseen käsitteellisesti ja tyylillisesti osuvimmat sanavalinnat. Bahá’u’lláhin keskeisen teoksen Varmuuden kirjan suomennos valmistui vuonna 2010, ja se oli kansainvälisestikin katsoen erittäin laadukas käännös. Huolimatta toimintakykynsä heikentymisestä viimeisinä vuosinaan Maija jatkoi sinnikkäästi kääntämistä ja tarkoin valmisteltujen hartaustilaisuuksien tarjoamista kodissaan ja etäyhteydellä. Vielä kaksi viikkoa ennen poismenoaan hän tiedusteli kesken jääneen käännöstyönsä kohtalosta.
Vaikka Maija oli monin tavoin ansioitunut ja oppinut ihminen, hän ei korostanut itseään tai mielipiteitään. Pikemminkin hänestä huokui todellisen varmuuden saavuttaneen ihmisen nöyryys ja tyyneys. Hänellä oli jo nuoresta pitäen vahva oikeudenmukaisuudentaju, ja hän kohteli ihmisiä vilpittömällä ystävällisyydellä. Maijalla oli myös herkkyyttä nähdä muissa orastavaa kyvykkyyttä, jota hän sopivan hetken tullen innosti. Hänen uskollisuutensa Bahá’u’lláhin asialle, hänen henkisesti virittynyt elämänsä ja hänen sydämellinen olemuksensa jättävät sekä lähtemättömän vaikutuksen yhteisömme historiaan että innoittavan esikuvan nykyisille ja tuleville sukupolville.
Rakastettu Maijamme siirtyi Abhá-valtakuntaan Tampereella 9. helmikuuta, läheisten bahá’í-ystävien saattamana. Maallisen elämänsä viime hetkellä hän sai vielä kuulla erään hänelle erityisen tärkeän rukouksen Siunatun kauneuden kynästä:
Ikuisuutesi sulotuoksuisista virroista anna minun juoda, oi Jumalani, ja olemassaolosi puun hedelmiä suo minun maistaa, oi Toivoni! Rakkautesi kristallinkirkkaista lähteistä salli minun juoda, oi Kirkkauteni, ja iankaikkisen kaitselmuksesi siimeksessä anna minun oleskella, oi Valoni! Läheisyytesi niityillä suo minun luonasi kuljeskella, oi Rakastettuni, ja armosi valtaistuimen oikealle puolen aseta minut istumaan, oi Kaivattuni! Ilosi tuoksuvista tuulahduksista anna henkäyksen käydä ylitseni, oi Päämääräni, ja todellisuutesi paratiisin korkeuksiin suo minun päästä, oi Palvontani kohde! Ykseytesi kyyhkyn sävelmiä salli minun kuunnella, oi Säteilevä, ja voimasi ja mahtisi hengellä minua vahvista, oi Huoltajani! Rakkautesi hengessä pidä minut lujana, oi Auttajani, ja mielisuosiosi polulla tee askeleni vakaiksi, oi Luojani! Kasvojesi edessä kuolemattomuutesi puutarhassa anna minun iäti oleskella, oi Sinä, joka olet armelias minua kohtaan, ja kunniasi istuimelle aseta minut, oi Sinä, joka olet omistajani! Laupeutesi taivaaseen kohota minut, oi Virvoittajani, ja johdatuksesi päiväntähden luo opasta minut, oi Sinä, joka viehätät minua! Näkymättömän henkesi ilmestysten eteen kutsu minut, oi Sinä, joka olet alkuni ja korkein toiveeni, ja salli minun palata kauneutesi tuoksun sisimmän olemuksen luo, jonka Sinä olet ilmaiseva, oi Sinä, joka olet Jumalani!
Voimallinen olet Sinä tekemään niin, kuin Sinua miellyttää. Sinä totisesti olet Kaikkein ylevin, Kaikkein kirkkain, Kaikkein korkein.
Rakkain terveisin ja ikuisesti kiitollisena
Suomen Bahá’íden Kansallinen Henkinen Neuvosto
Safa Hovinen, sihteeri